ellauri045.html on line 497: Myöhemmin Jeseninin into laantui, kun bolševikit näyttivät turmelevan runoilijan unelmien agraari-Venäjän. Häilyvä Jesenin ei uskaltanut kritisoida bolševikkeja, mutta ironiaa ja epäilyä löytyy myöhäisrunoista. Runossa "Neuvosto-Venäjä" runoilija toteaa, ettei häntä tarvita uudessa yhteiskunnassa.
ellauri051.html on line 516: Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli vakava rakkaussuhde New Orleansissa asuvaan naiseen ja että hänellä olisi siellä kaikkiaan kuusi aviotonta lasta. Historioitsijat ovat todenneet, ettei väite naissuhteesta pidä paikkaansa. Tutkija Jean Luc Montaigne tarkentaa, että Whatmanin silloisen rakastajan nimi oli Jean Granouille, ei suinkaan Jeanine Granouille. Tämä nuorukainen, joka oli hugenottisaarnaajan ja orjan lapsi, oli vasta 26-vuotias, kun hän tutustui Whatmaniin. Jotkut halusivat puhdistaa Whatmanin maineen muuntamalla Jeanin Jeanineksi. Afrikkalaista alkuperää olevan rakastajattaren pitäminen oli huomattavasti hyväksytympää kuin mustan miesrakastajan pitäminen. Nykyisin pidetään selvänä, että juuri se runo heijastaa Whatmanin todellista suhdetta omaan seksuaalisuuteensa, mutta hän yritti peittää kiinnostustaan homokulttuuriin. Runossa ”Once I Pass’d Through A Populous City” hän muuttaa rakastettunsa sukupuolen naiseksi ennen runon julkaisemista. Ei ollut ainoa, ks. myös Marcel Proustin "tytöt". Antoivat ymmärtää ja ymmärsivät antaa.
ellauri051.html on line 518: Yhdysvaltojen sisällissodan aikana rintamalla Virginiassa (kuningatar Viktorian mukaan nimetyssä osavaltiossa) missä Whatman kävi etsimässä veljeään, vallitsi tiivis toveruus, ahkeraa pyssynrassausta, joka vaikutti hänen ajatuksiinsa homoseksuaalisuuden ja demokratian yhdistämisestä. Runossaan ”Democratic Vistas” hän ensimmäisen kerran erotti toisistaan heteroseksuaalisen (amative) ja homoseksuaalisen (adessive) rakkauden perustaen päätelmänsä pseudotieteeseen eli frenologiaan. Hän näki adessiivisen rakkauden eräänlaisena tukijatkona parhaimmalle demokratialle, munat eräänlaisena peräpainona, jota ilman amerikkalainen materialistinen ja vulgääri demokratia olisi epätäydellinen. Adessiivinen my foot. Eiköhän se liene ollut inessiivistä, illatiivista ja elatiivista, loppukahdennusta anusvaaralla.
ellauri135.html on line 712: Runossa on paljon puutteita, jotka ilmaistaan ​​ellipseinä ja huutomerkkejä. Se auttaa myös välittämään vilkkaan yksinkertaisen puheen. Kaikki tämä saa lukijan myötätuntoiseksi sankarille, uskovan hänen tarinansa.
ellauri246.html on line 418: Joskus hei Brodsky edes tulevaisuus näyttää valtakunnan massan. "Tulevaisuus on musta, // mutta ihmiset, ei //, koska se // musta näyttää minusta." Ehkä sinusta, ei minusta. Musta se on musta.Tällainen tulevaisuus on ohjelmoitu kadottamaan yksilöllisyyttä. Brodsky luonnehtii luovuutta "Arya-vähemmistönä". Voi vittu, sehän on pesunkestävä nazi! "Kustakin eksistentiaalisesta ainutlaatuisesta ajatus korvataan idealla henkilökohtaisesta itsenäisyydestä." Brodskin individismia voidaan pitää synonyymina persoonallisuuden periaatteena yhteiskunnan korkeimmaksi arvoksi. Josif oli varmaan lukenut Nietzschen Moraalin genealogian englanninnoxena. Tämä periaate osoittaa Brodskia essee "matka Istanbuliin", ulkomaalainen idän perinteeseen, josta pidetään USSR: ssä. Varmista, kuinka julmimmin kasvaa voimaa ja lihasmassaa niille, jotka eroavat heistä, Brodsky kuvaa itsensä "uudet staksilla elokuulla" henkilöllä, jolla on sielu suhteessa mamiin. Runossa "keskustelu Commerwankerin kanssa", Brodskin totalitaarisen yhteiskunnan olosuhteissa on olemassa päivittäinen loputon kalkki. Tämä tietenkin Golud Moraalista. Lyyrinen sankari on verrattu marttyyri. Elämä itse on ensimmäinen, kipu ja henkilö on "kipu testi". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu.
ellauri246.html on line 430: Brodsky antaa oman ihanteellisen mallin, joka hänen edustuksensa mukaan on parempi kuin paratiisi. Tärkeimmät merkit ovat ääretön, hengellisyys, täydellisyys, luova toiminta tärkeimpänä muodossa, jolla ei ole pyrkimyksiä. Eikä ikäviä pakkotöitä, pakkasella, esim poronpurentaa. Tämä maailma on erilainen runoilijan tietoisuudessa ja on tärkeämpää hänelle kuin maallisen maailman maailma. Muodikas nimitykset - Star Metaforat, "Tuo maa", "siellä." Runoilija tuntee aiheen "maan". Runossa "Sonetti" (1962), lyyrinen sankari asuu samanaikaisesti todellisessa ja ihanteellisessa. Todellinen maailma on ominaista vankila metaforinen, ja ihanteellinen maailma on makean sublime-kaverin maailma. Siellä korkeimmalle ulottuvuudelle ja lyyrisen sankarin sielu etsii:
ellauri246.html on line 510: Tuskaa olivat niskatuskamiehen ensimmäiset vuodet. Brodsky näinä vuosina muistuttaa kuin kasvi, joka on noussut maahan, ja se vedettiin ulos ja siirrettiin toiselle maaperälle, eikä se ole selvää, järjestetäänkö se. Ulkoinen runoilija on turvallinen elämäntapa ristiriidassa voimakkaasti emotionaalisen ja psykologisen kooman tilan kanssa, joka Brodsky uusi uudelleen ensimmäistä kertaa maailman kirjallisuudessa. Stripping metaforisesti, runoilija tuntuu kuolleiksi. Runossa "1972": "Tämä ei ole mieli, vaan vain veri." Runaatti tykkää itseään varjoilta, jotka pysyivät henkilöltä. Maahanmuutto, joka kuljetettiin niiden kanssa, ei pelkästään vapautta vaan myös kaikkien tavanomaisten siteiden tauko. Kaikki, mikä oli kalliita henkilölle, otettiin häneltä. Brodskillä oli tunne roikkua tyhjyydestä, ja tämä isku oli niin kohtuuttomia, että se johti sielun väliaikaiseen halvaantumiseen. Lähempänä Brodskin tapahtumista lähestyi Luriea, joka sanoi, että Emigratin Brodskin runous - это itsemurhan sitoutuneiden henkilöiden muistiinpanoja. Skopanova uskoo, että on oikein puhua murhasta. "Vahva kipu, tappaminen tämä, joka kestää valoa." Runotila on hämmästynyt, tappanut, mikään ei tunne, tämä on suurin kärsimys, kun henkilö kärsii niin paljon, että se menettää mahdollisuuden ilmaista se emotionaalisesti. Itsensä kieltäminen, metaforisen käyttäminen liikkumattomuuden arvolla, kuolleet, kun BrodSky tarkastelee itseäsi sivulta ja korjaa vain liikkeen avaruudessa. Usein hän kirjoittaa itsestään kolmannessa henkilössä, kuten runossa "Laguna": "Vieraat, jotka kuljettavat grappaa taskussaan, ehdottomasti kukaan, mies, kuten kaikki, jotka ovat menettäneet muistia, kuvaavat ..." Yliköriltään hermostuneesta " shokki. Brodsky erottaa oman ruumiinsa sielusta ja tekee siitä itsenäisen merkin: "Ruumiin sadetakki muotoilee palloja, joissa rakkaus, toivo, usko, ei ole tulevaisuutta." Tämä ei ole henkilö, joka oli nuoruudessani, se oli vahvistettu ja jatkuvasti tietoinen runoilijasta. Se ei ole sattumalta, että yhdessä runoista, lyyrinen sankari tarkastelee peiliä ja näkee vaatteita, mutta ei kasvoja.
ellauri275.html on line 153: Runossa "Kevät" ("Metsä kukkii tyylikkäästi ...") luodaan tiivistetysti, kahdella tai kolmella keskimääräisellä vedolla kuva luonnon kevään heräämisestä:
ellauri275.html on line 201: Runossa "Komunan kaatumisen päivä" runoilija komppasi intohimoisesti Pariisin kommunaarien epäitsekästä taistelua ja ylisti innokkaasti heidän kuolematonta tumpelointiaan.
ellauri275.html on line 210: Runossa Erakko ko. erakko ei onnistunut voittamaan 17-kesäisen neitosen elävän elämän voimaa, maallisia inhimillisiä tunteita ja intohimoja. Taistelu tätä voimaa vastaan ​​päättyi munkin sielunpelastuxen kannalta täydelliseen tappioon, mutta koiraan siementuotannon kannalta menestyxeen. Munkki nuolee porsliinia ahdistuksen ja epätoivon piinaamana ja tuikkaa sitten melan upoxiin. Tämä teos, jonka Ilja Chavchavadze loi luovan elämänsä viimeisellä kaudella, leimaa taiteellisen taidon kypsyys ja täydellisyys. Pyhä vapaus voitetaan vain taistelulla, vain verellä, - runoilija väitti ja tuli käteen uudestaan.
ellauri276.html on line 249: Runossa kirjoittaja käyttää erittäin maalauksellisia epiteettejä: "kostea maa", "Pidän hauskaa", "pyhä kehto", "kultaiset kankaat", "hiljaisella rukouksella". Niiden ansiosta kuvittelemme selvästi villieläinten kauneuden, jaamme talonpojan ilon ja ihailemme hänen työtä mielikuvituksessamme.
ellauri276.html on line 255: Runossa ei ole vertailua, koska tekijä ei voi verrata luontoa, pellon kauneutta mihinkään. Minusta tuntuu, että on mahdotonta löytää jotain kauniimpaa kuin kirkas, raikas aamunkoitto yhä kirkastuvan taivaan taustalla. Jokainen ihminen pysähtyy tahattomasti ja kuvittelee tämän viehättävimmän kuvan. Tekijällä ei myöskään ole hyperbolia, sillä luonnon suuressa kauneudessa ei ole mitään liioittelua.
ellauri321.html on line 396: Runossa kuvatut uurnakuvat on tarkoitettu ilmeisiksi kuvauksiksi yhteisistä toiminnoista: seurusteluyrityksestä, musiikin tekemisestä ja uskonnollisesta riitistä. Figuurien oletetaan olevan kauniita, mutta muuten itse uurnan oletetaan olevan realistinen.
ellauri344.html on line 236: "Ken elää hyvin Venäjällä arkivaatteissa" on yksi eniten tunnettuja NA. Nekrasovin teoksia. Runossa kirjoittaja pystyi heijastamaan kaikkia vaikeuksia ja kärsimyksiä, joita venäläiset kantavat. Erityisen merkittävää tässä yhteydessä on hahmojen luonnehtiminen. "Joka elää hyvin Venäjällä" on työ, jossa on runsaasti eloisia, ekspressiivisiä ja alkuperäisiä hahmoja, joita tarkastelemme artikkelissa.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
xxx/ellauri057.html on line 1251: Elimellä on Tuijunkantajille ominaista pölinää itämaisista kaukonäyistä; vastaan tulevat mustat orjat, suitsutusmaljojen sauhu, Gangesin juoksu ja nirvanan vaivuttavuus. Kokoelmassa liikutaan myös puutarhojen, reseedojen, ruohon ja omenapuiden tuoksun läpi. Puutarhakuvasto ja eksotiikka kuvittavat kaipuuta tuntemattomaan, mystiseen ja valkeaan kuulaaseen, ompun kauneuteen. Runossa ”Omenapuun alla” Vaara kirjoittaa:
xxx/ellauri235.html on line 400: "Elegian" tunnettu avaus, "Ulkonaliikkumiskielto soittelee eropäivän polvea, / vaimeneva laumatuuli hitaasti leaa pitkin, / kyntäjä kotiin uuvuttaneen tiensä, / ja jättää maailman pimeyteen ja minä", toistaa John Miltonin ja William Shakespearen rivit(ja James Beattie ja Wordsworth toistavat sitä myöhemmin). Se heijastaa melankolista iltatunnelmaa, joka ei ehkä ole koskaan löytänyt parempaa ilmaisua. Puhujan silmä liikkuu näön reunaa pitkin ja palaa keskelle, kirkkopihalle, jossa "kylän töykeät esi-isät nukkuvat". Kuten päivän perintö on yö, menneisyyden perintö on kuolema, kuolevaisuuden perintö, jonka rikkaat ja köyhät perivät yhtä lailla. Kaikki odottavat väistämätöntä hetkeä. Runossa hautova kirkkomaa seisoo pysyvänä memento morina, voimakkaana eskatologisena symbolina, jota asianmukaisesti julistaa "kuhjuva" kovakuoriainen, "mooppaava pöllö", "marjapuun varjo". Tällaista alkuperäistä näkemystä vastaan, sen päinvastoin, asetetaan kristillisen eskatologian tunnukset: "suitsuja hengittävä aamu".
17