ellauri069.html on line 672: The packaging for the new Cracker Jack returns to prominence the familiar logo of the sailor boy and his dog. Officially, those are Sailor Jack and Bingo -- introduced in 1918 and based on the Rueckheims’ nephew and a stray dog adopted by one of the partners.
ellauri069.html on line 686: Ironically, kettle corn much pre-dates the original Cracker Jack, dating to at least the 18th century, when it’s mentioned in some Pennsylvania Dutch diaries. Cracker Jack was introduced in 1893, sold by brothers Fritz and Louis Rueckheim at the Chicago World’s Fair. The first packaged product was introduced in 1896.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri147.html on line 240: Many scenes are filmed in Paris, Texas, at Place de l´Estrapade in the 5th Arrondissement, including the site of Emily´s first apartment, the restaurant ("Les Deux Compères"), and the bakery ("La Boulangerie Moderne"). Some scenes are also filmed at Cité du Cinéma, a famous film studio complex in Denver. Famous Parisian sites to feature in the series as digitally prepared miniatures include: Le Grand Véfour, the Pont Alexandre III, Palais Garnier, L´Atelier des Lumières, Rue de l´Abreuvoir, Jardin du Luxembourg, Jardin Du Palais Royale, Café de Flore and the Panthéon. An episode was also filmed at the Château de Sonnay in the department of Indre-et-Loire. Additional photography took place in Chicago during November 2019.
ellauri160.html on line 209: The Pounds settled in Paris around April 1921 and in December moved to an inexpensive ground-floor apartment at 70 bis Rue Notre-Dame-des-Champs. Pound became friendly with Marcel Duchamp, Fernand Léger, Tristan Tzara, and others of the Dada and Surrealist movements, as well as Basil Bunting. He was introduced to the American writer Gertrude Stein, who was living in Paris. She wrote years later that she liked him but did not find him amusing; he was "a village explainer, excellent if you were a village, but if you were not, not".
ellauri196.html on line 310: 1835 Bitzius valittiin tarkastajaksi Lützelflühin, Ruegsaun, Haslen ja Oberburgin kouluihin. Kymmenen vuoden jälkeen hänet erotettiin tehtävästä, koska hänelle tuli poliittisia erimielisyyksiä hallituksen kanssa.
ellauri221.html on line 99: Le 9 avril 1946, le député Marcel Roclore présente le rapport de la Commission de la famille, de la population et de la santé publique, et conclut à la nécessité de la fermeture. Le député Pierre Dominjon dépose une proposition de loi dans ce sens qui est votée le 13 avril 1946 à la chambre des députés. La fermeture des maisons closes est appliquée à partir du 6 novembre 1946. Le fichier national de la prostitution est détruit et remplacé par un fichier sanitaire et social de la prostitution (loi du 24 avril 1946). Environ 1 400 établissements sont fermés, dont 195 à Paris (177 établissements officiels) : les plus connus comme le Chabanais, le Sphinx, La Rue des Moulins, le One-Two-Two mais aussi les sinistres maisons d’abattage comme le Fourcy et le Charbo… Beaucoup de tenanciers de maisons closes se reconvertirent en propriétaires d'hôtels de passe. La prostitution est alors une activité libre ; seules sont interdites son organisation et son exploitation — le proxénétisme — et ses manifestations visibles.
ellauri272.html on line 338: James LaRue, OIF's director, told The Huffington Post that the Bible pops up regularly on the organization's annual challenged books list, but that it has never before breached the top 10. Secular activists want to point out there is a double standard in the Bible, as the Bible is a book filled with morally questionable actions.
ellauri272.html on line 345: But not to worry! "In fact there are thousands of editions of the Bible in tens of thousands of libraries in the United States, way more than any other world religious texts -- and that’s well within the First Amendment," LaRue told The Huffington Post. "Here in the home of the brave, free people read freely." Here, the Lord (the one and only real thing, beware of subsitutes) is still the head honcho. He is our
ellauri340.html on line 621: Vuonna 2005 syöpädiagnoosin saanut Baudrillard taisteli sairautta vastaan kaksi vuotta asunnostaan Rue Sainte-Beuvella, Pariisissa, mutta hävisi. Hän kuoli 77-vuotiaana. Marianne kuratoi hänet.
ellauri420.html on line 383: Rue_de_la_Vieille_Lanterne.jpg/800px-Gustave_Dor%C3%A9_-_La_Rue_de_la_Vieille_Lanterne.jpg" />
xxx/ellauri086.html on line 595: "The Purloined Letter" is a short story by American author Edgar Allan Poe. It is the third of his three detective stories featuring the fictional C. Auguste Dupin, the other two being "The Murders in the Rue Morgue" and "The Mystery of Marie Rogêt". These stories are considered to be important early forerunners of the modern detective story. It first appeared in the literary annual The Gift for 1845 (1844) and soon was reprinted in numerous journals and newspapers.
xxx/ellauri165.html on line 386: In November they moved into a cheap flat at 27 Rue Française; Emma started drinking heavily and taking laudanum. She died on 15 January 1815, aged 49. Emma was buried in Calais on 21 January in public ground outside the town, with her friend Joshua Smith paying for the modest funeral at the Catholic church. Her grave was subsequently lost due to wartime destruction, but in 1994 a dedicated group unveiled the memorial which stands today in the Parc Richelieu in her honour.
xxx/ellauri261.html on line 566: Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein hänen veljensä asettivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille. Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä. Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans (1925).
xxx/ellauri307.html on line 355: Valittiin Pariisin Venäjän työttömien liiton hallitukseen. Hän vieraili Baltiassa, Suomessa, mahdollisesti Valamissa. Järjestänyt hostellin naimattomille naisille Pariisissa (Pariisi, Villa de Sachs, rakennus 9). Täällä pidettiin ortodoksisen kulttuurin liiton kokouksia, Fr. Sergius Bulgakov, teologisia kursseja oli, opiskelijamäärä oli 56 henkilöä. Hostelli muutti vuonna 1934 taloon Rue Lurmel 77. Sitten hän vuokrasi huoneen, jossa sijaitsi toipilaan tuberkuloosipotilaiden lepotalo Noisy -le-Grandissa Pariisin lähellä, ja hän teki suurimman osan työstä siellä itse: hän meni torille, siivosi, keitti ruokaa, maalasi talokirkkoa, kirjaili ikoneja ja käärinliinoja vainajille. Konstantin Balmont kuoli tässä sanatoriossa vuonna 1942, täällä vuonna 1962 hänen äitinsä S. B. Pilenko kuoli, ja Skobtsovan aviomies selvisi hänkin kuoliaaksi. Sodan (minkä niistä? Varmaan viimeisen) jälkeen hiän sai Nansenin sopimuksen mukaisen poliittisen emigrantin aseman.
xxx/ellauri307.html on line 361: Vuonna 1936 nunna Maria valittiin RSHD:n neuvoston jäseneksi. Rue Lurmelilla on uskonnollinen ja filosofinen akatemia, jota johtaa Berdjajev. Siellä pidetään kokouksia, joissa käsitellään ajankohtaisia nykyaiheita ("Venäläinen ajattelu ja rasismi", 1938, "Sota ja eskatologia", 1940). Nunna Maria piti jatkuvasti esityksiä, julkaisi teologisia ja jyrkästi taantumuxellisia yhteiskunnallisia artikkeleita, ja Aleksanteri Blokin kuoleman 15-vuotispäivänä hän julkaisi Sovremennye Zapiski -lehdessä muistoesseen "Tapaukset Blokin kanssa". Huolimatta uskomattomasta työstä, hän omisti paljon aikaa runoudelle - vuonna 1937 Berliinissä hänen kokoelmansa "Runot" julkaistiin, 1930-luvun lopulla - 1940-luvun alussa hän kirjoitti runo-mysteerinäytelmiä "Anna", "Seitsemällä kuppia" ja vuonna 1942 - "Sotilaat". Hänestä tuli Venäjän mielisairaiden savustuskomitean jäsen, hän vieraili psykiatrisissa sairaaloissa.
xxx/ellauri307.html on line 363: Pariisin natsien miehityksen aikana Rue Lourmel -kadulla sijaitsevasta nunna Marian asuntolasta tuli yksi vastarintaliikkeen päämajasta. Vuonna 1940 hän avaa täysihoitolaansa nakkikioskin, jossa hän myy halpoja tuotteita. Kun saksalaiset tuhosivat Venäjän julkisen Turgenev-kirjaston, I. A. Buninin arkisto siirrettiin nunna Marian asuntolaan. Arkisto pelastettiin, ja Bunin palautti sen vuonna 1945. Vuonna 1941 nunna Maria järjesti jotain Lurmel kadulla.
18