ellauri190.html on line 351:
ellauri190.html on line 355:
ellauri190.html on line 383:
ellauri190.html on line 451: Royalty
ellauri190.html on line 471: Royalty
ellauri190.html on line 477: Royalty
ellauri190.html on line 482: Royalty
ellauri190.html on line 497: Royalty
ellauri190.html on line 507: Royalty
ellauri190.html on line 517: Royalty
ellauri190.html on line 558: Royalty
ellauri219.html on line 493: Just as The Beatles did, Marlene Dietrich had continually reinvented herself, moving from silent movies filmed in 20s Berlin to high-profile Hollywood films of the 30s, before taking to the stage as a live performer later in her career. In November 1963 she appeared at the same Royal Variety Performance as The Beatles and was famously photographed with them.
ellauri219.html on line 500:
69: Legionnaire from The Royal Antediluvian Order Of Buffaloes
ellauri219.html on line 503: Founded in London 1822, the Royal Antediluvian Order Of Buffaloes continues its work to this day, with outposts in Northern Ireland, Cyprus, Africa, South Africa, India, the Middle East, Australia, New Zealand, and Canada. Its motto is “No man is at all times wise” and the organization continues to look after its own members, dependents of deceased members, and charities.
ellauri219.html on line 749: I teach World of Ideas and courses on Asian religions in the Department of Philosophy and Religious Studies. In my research, I'm interested in exploring young boys and girls In Thailand. Currently, I’m working on two major projects. The first is the preparation of my first book, The Snake and the Mongoose, for publication with Oxford University Press. The second is ongoing research on the Royal Court Brahmans of Thailand. I also have a side interest in the philosophy of prepubertal physics that I indulge when I have the time.
ellauri245.html on line 741: The Duchess of Sussex has prompted anger over her "mocking" demonstration of a curtsy to Elizabeth II. Royal author Gyles Brandreth, a friend of the royals, told TalkTV: "It's embarrassing, because it is mocking - and nobody curtsies to the Queen like that, and nobody would have advised her to do it that way." He added of Harry: "He would know that the bow, as it were, is a brief nod and the curtsy is to show respect for the sovereign, and in the case of the Queen - a lady in her 90s who actually had earned respect through a lifetime of service, and that was it. To do this sort of mocking thing is uncomfortable, but it is a cultural difference. It's like you would do a curtsy if you were playing in Snow White." Harry näyttää hitaalta neandertaliraukalta jonka ympärillä cromagnon-apina tekee piruetteja.
ellauri247.html on line 479: Asuessaan Place Royalen varrella Pariisissa Viki Hugo käytti läheisyydessä asuvaa Brassier-nimistä parturia. Kun hän kerran istui tämän käsiteltävänä, kesken kaiken virkkoi hän: Odottakaa hetkinen, ja ottaen taskustaan kynän alkoi kirjoittaa säkeitä parturin pöydältä löytämälleen paperille.
ellauri254.html on line 926: 6th Battalion Royal Marine Light Infantry (RMLI), [b]
ellauri254.html on line 929: 2/10. (Pyöräilijä) Pataljoona , Royal Scots , [16]
ellauri254.html on line 931: 548. (Dundee) Army Troops Company , Royal Engineers, [18]
ellauri254.html on line 938: 11. (palvelu)pataljoona (1. South Down), Royal Sussexin rykmentti [22]
ellauri254.html on line 946: Kaksi erillistä osaa 548. (Dundee) Army Troops Companysta, Royal Engineers, [23]
ellauri254.html on line 949: ja Royal Dublin Fusiliersin elementtejä . [ lainaus tarvitaan ]
ellauri254.html on line 963: 45. pataljoona ja 46. pataljoona, Royal Fusiliers , [c]
ellauri254.html on line 968: 55. patteri, Royal Garrison Artillery
ellauri254.html on line 971: 250th Signal Company, Royal Engineers
ellauri254.html on line 972: ja 385th Field Company, Royal Engineers. [30]
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri276.html on line 946: The Watersons lauloi Aurapojan EFDSS:n tukemassa konsertissa Royal Festival Hallissa Lontoossa 4. kesäkuuta 1965, joka julkaistiin LP:llä Folksound of Britain. Tämä tallenne on myös sisällytetty vuonna 2004 Watersonsin 4 CD:n antologiaan Mighty River of Song. Heidän sanoituksensa eroavat hieman Fred Jordanin ja Bob Hartin sanoista, kuten alla näkyy: maanviljelijän syytökset siirrettiin kuoroon ja jokaisen säkeen viimeisellä rivillä olevat kaverit eivät ole vain iloisia, vaan älykkäitä, nälkäisiä ja janoisia.
ellauri284.html on line 707: Roberts sr. sijoitettiin Bathin ritarikunnan (GCB) ritarikunnan suurristiksi. Hän lähti Intiasta vuonna 1853 asuakseen Irlantiin toisen vaimonsa kanssa, joka eli häntäkin kauemmin. Hänellä oli myös koti Bristolissa, 25 Royal York Crescent, Bristol, Somerset BS8 – Englanti.
ellauri317.html on line 778: Tohtori Carolyn Harris tässä vääristää historiaa Toronton yliopistossa, School of Continuing Studiesissa ja kirjoittaa historiasta ja kuninkaallisista osoitteessa Royalhistorian.com.
ellauri334.html on line 135:
Royal_Society_%28crop2%29.jpg/500px-Elon_Musk_Royal_Society_%28crop2%29.jpg" />
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri367.html on line 64: Nathaniel Mayer Victor Rothschild, 3. Baron Rothschild (31. lokakuuta 1910 - 20. maaliskuuta 1990) - Rothschildien perheen edustaja, biologi ja kriketinpelaaja, MI5- agentti (1935-1938), brittiläisen vastatiedustelupalvelun MI-1:n apulaisjohtaja (159038). Englannin keskustapolitiikan pääsuunnittelija, Britannian kumikanapääministerin Margaret Thatcherin ensimmäinen neuvonantaja (1979-1990), Lontoon Royal Pain in The Arse Societyn varajärjestäjä (1953). Juutalaista alkuperää oleva Victor Rothschild piti itseään ateistina. Vittu super paskiainen se oli, Haju Pisilääkin rivompi oikeistopaska kusitolppa.
ellauri371.html on line 668: Ranskan vallankumouxessa Jyri ei lähtenyt apuun ranuille, koska oli syntyneessä tilanteessa kannattavampaa jättää ranujen antamat izenäisyyssodan lainat maxamatta. Syntyneessä kvasi-sodassa Royal Navy tuli jenkeille avuxi. Jyri teki hyvät kauppasopparit briteille.
ellauri402.html on line 406: Dracula on mainittu paasauxissa passim, muttei "Bram" Stokeria. Stoker vieraili Englannin rannikkokaupungissa Whitbyssä vuonna 1890, ja tämän vierailun sanottiin saaneen inspiraation Draculalle, joka yöpyi guesthousessa West Cliffissä osoitteessa 6 Royal Crescent ja teki tutkimustaan julkisessa kirjastossa osoitteessa 7 Pier Road (nyt Laiturilla Fish and Chips). Kreivi Dracula tulee maihin Whitbyssä ja juoksee mustan koiran muodossa 199 porrasta St Mary's Churchin hautausmaalle Whitby Abbeyn raunioiden varjossa.
ellauri406.html on line 315: Two years later, Kukko Koppava (aka Anton Borkovskyi) interviewed Colonel Grant. "Ukraine's army chief must reform strategy, tactics to secure victory - Colonel Grant." Glen Grant, tired British colonel and military expert, spoke about the need for reforms in the Armed Forces of Ukraine and the weaknesses of the Russian army. Royal United Services Institute which is the think tank for the British government on defence. So it's got the same role in Great Britain as R an' D Corporation has for the American government and the Pentagon. Quite a chicken then. But grant Grant the floor:
ellauri409.html on line 117: Pascal ei sunkaan ollut halukas luopumaan mammonasta. Isän kuoleman jälkeen vuonna 1650 sisko Jacqueline (upean näkönen muuton) halusi ruveta Port-Royalin nunnaxi, mutta Blaise vastusti. Jacquelinen rahat mahdollistivat Blaisen asumisen enemmän hänen makuun sopivalla kustannuksella. Hän ei halunnut vain seurustella parhaiden seurassa, vaan pitää henkkoht. valmentajaa ja hevosia – kuusi hevosvoimaa oli hänen vaunujensa teho. Port Royalin äiti Superior, Mère Angélique tyytyi lopulta ottamaan Jackquelinen ilman rahoja, mutta Jacqueline oli niin ahdistunut tästä tilanteesta, että hänen veljensä lopulta oli myönnyttävä.
ellauri409.html on line 119: Sikäli kuin tiedetään, Pascalin nautiskelevaa maallista elämää tämän ajanjakson aikana voidaan tuskin pitää "hävyttömänä" eikä todellakaan "irstailuna". Jopa rahapelit saattoivat houkutella häntä pääasiassa matemaattisten todennäköisyyksien tutkimisen mahdollisuutena. Hän näyttää eläneen sellaista elämää, jota kuka tahansa hyvässä asemassa oleva ja itsenäisesti omaava sivistynyt älyllinen mies, esim. minä, voisi elää ja pitää itseään rehellisyyden ja hyveen mallina. Hänen ovensa eteen ei tuotu edes rakkauden hedelmää, vaan hänen sanotaan jopa harkinneen avioliittoa. Jansenismi, jota Port-Royalin uskonnollinen yhteiskunta edusti, oli moraalisesti puritaaninen liike kirkon sisällä, lähes yhtä ankara kuin puritanismi Englannissa tai Amerikassa. Muodikkaan yhteiskunnan aika Pascalin elämässä oli kuitenkin suuri kikyloikka hänen kehityksessään. Se laajensi hänen tietämystään ihmisistä ja jalosti hänen makunsa; hänestä tuli maailman mies, eikä hän koskaan menettänyt oppimaansa; ja kun hän käänsi ajatuksensa kokonaan uskonnon puolelle, hänen maailmallinen tietonsa oli osa hänen sävellystään, mikä on olennaista hänen työnsä arvostuxen kannalta. Hei täähän on ihan kuin muuan Mr. Eliot!
ellauri409.html on line 129: Tuosta ajasta kuolemaansa asti Pascal oli läheisessä yhteydessä Port-Royal-seuraan, johon hänen sisarensa Jacqueline toimi uskonnonopettajana; yhdyskunta taisteli silloin henkensä edestä jesuiittoja vastaan. Viisi säädytöntä ehdotusta, jotka Rooman kardinaalien ja teologien komitea piti harhaoppisina, löytyi Janseniusin työstä; ja Port-Royalin, yhdyskunta kärsi iskun, josta se ei koskaan elpynyt.
ellauri409.html on line 131: Tää ei ole oikea paikka tarkastella katkeraa kiistaa ja konfliktia. Paras selostus nerouden kriitikon näkökulmasta, joka ei ottanut kantaa, joka ei ollut jansenisti eikä jesuiitta, kristitty eikä uskoton, on Sainte-Beuven suuri kirja Port-Royal. Ja tässä kirjassa Pascalille omistetut osat ovat Sainte-Beuven kaikkien aikojen kirkkaimpia kritiikkisivuja. Riittää, kun huomataan, että Pascalin seuraava ammatti hänen kääntymyksensä jälkeen oli noiden kahdeksantoista "kirjeen" kirjoittaminen, jotka proosana ovat erittäin tärkeitä ranskalaisen klassisen tyylin perustamisessa ja joita ei siinä päihitä yksikään, ei Demosthenes, Cicero tai Swift. Ensinnäkään he eivät ole ranskalaisia, ja toisexi heillä on kaikilla polemian ja oikeuslääketieteen paperit: he suostuttelevat, viettelevät, he ovat epäreiluja.
ellauri409.html on line 136: Pascal epäilemättä käytti väärinlainaustaitoa, kuten poleeminen kirjoittaja tuskin voi muuta kuin tehdä; mutta teki työnsä perusteellisesti. Hänen kirjeitään ei saa kutsua teologiaksi. Akateeminen teologia ei ollut ala, johon Pascal oli perehtynyt; tarvittaessa Port-Royalin isät toimivat takapiruina. Kirjeet ovat yhden kaikkien aikojen hienoimpien matemaattisten mielien ja maailmanmiehen työtä, joka ei suinkaan rusikoinut teologeja, vaan maailmaa yleensä – kaikkia ranskalaisten maallikoiden viljelemiä ja monia vähemmän sivistyneitä mielipiteitä; ja tässä yleisössä hän saavutti hämmästyttävän menestyksen.
ellauri409.html on line 148: Olen sanonut edellä, että Pascalin menetelmä on "lähes kokonaisuudessaan" tyypillisen kristityn apologetin menetelmä; ja tämä varauma kohdistui Pascalin uskoon ihmeisiin, jolla on suurempi osa hänen rakentamisessaan kuin se olisi ainakin tälläsen nykyaikaisen liberaalin katolilaisen käännynnäisen uskossa. Tuntuisi fantastiselta hyväksyä kristinusko, koska uskomme ensin evankeliumin ihmeiden olevan totta, ja tuntuisi jumalattomalta hyväksyä se ensisijaisesti siksi, että uskomme uusimpien ihmeiden olevan totta; hyväksymme ihmeet tai jotkut ihmeet todeksi, koska uskomme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin: löysimme siitä uskomme evankeliumin ihmeisiin, emme uskomme evankeliumiin ihmeistä. Liz liz läz läz, missä ihmeessä olet tupexinut, tuo jo se vesisankko. Mutta on muistettava, että Pascaliin oli tehnyt syvän vaikutuksen nykyaikainen ihme, joka tunnetaan Pyhän orjantappuran ihmeenä: orjantappura, jonka sanottiin säilyneen Herramme kruunusta, puristui erääseen haavaumaan, joka parani nopeasti. Sainte-Beuve, joka lääketieteen miehenä tunsi olevansa vakaalla pohjalla, pohtii täysin aiheellisesti tämän näennäisen ihmeen mahdollista selitystä. Epäilyttävintä on, että ihme tapahtui Port-Royalissa ja että se saapui sopivasti elvyttääkseen yhteisön masentuneita henkiä sen poliittisissa koettelemuksissa; ja on todennäköistä, että Pascal oli sixikin taipuvainen uskomaan ihmeeseen, koska se tehtiin hänen rakkaalle sisarelleen. Pidän tappuroista, ne hankaavat haavaa paremmin. Joka tapauksessa se luultavasti johti hänet uskontutkimuksessaan osoittamaan paikan ihmeille, mikä ei ole aivan sitä, mitä meidän pitäisi niille itse antaa.
ellauri409.html on line 150: Nyt suuri vastustaja, jota vastaan Pascal asettui, ensimmäisistä keskusteluistaan herra de Sacin kanssa Port-Royalissa, oli Montaigne. Pascalia ei tietenkään voi tuhota; mutta kaikista kirjailijoista Montaigne on yksi vähiten tuhoutuvista. Voit yhtä hyvin hälventää sumun heittämällä siihen käsikranaatteja. Montaigne on sumu, kaasu, nestemäinen, salakavala elementti. Hän ei järkeile, hän vihjailee, hurmaa ja vaikuttaa; tai jos hän perustelee, sinun on oltava valmis siihen, että hänellä on jokin muu tarkoitus kuin saada sinut vakuuttuneeksi hänen argumentistaan. Ei hän siihen paskanna mihin kyykistyy. On tuskin liikaa sanoa, että Montaigne on oleellisin kirjailija, joka tulee tietää, jotta ymmärtäisimme ranskalaisen ajattelun kulkua viimeisen kolmensadan vuoden aikana. Montaignen vaikutus oli kaikin tavoin vastenmielistä Port-Royalin miehille.
ellauri409.html on line 163: En halua mennä enempää kuin on tarpeellista kysymykseen jansenismin heterosexuaalsuudesta; eikä tässä esseessä ole väliä, pitivätkö Jansenius &co todellakin Roomassa tuomitut viisi väitettä kirjassaan Augustinus; vai pitäisikö meidän pahoitella tai hyväksyä Port-Royalin sen seurauksena tapahtuva rappeutuminen (tosin vainon myötä). Asiasta on mahdotonta keskustella ilman, että se on kiistanalainen Rooman puolesta tai sitä vastaan, joten paras pitää suu säpissä ja turpa rullalla.
ellauri409.html on line 184: Jansenistit 1600-luvulta lähtien pyrkivät tukeutumaan ihmetarinoihin perustellakseen asiansa. Yksi ensimmäisistä ja merkittävimmistä oli Marguerite Périerin paraneminen vuonna 1656 Sainte-Épinen jäännöksellä, joka tapahtui, kun jansenismia alettiin hyökätä vakavasti, ja jota seurasi tällä vuosisadalla lukuisia raportteja muista ihmeistä. Tietyt jansenistit saavuttivat siten maineen thaumaturgeina ja heidän jäänteineen oli suuri kysyntä. Esimerkiksi Pontchâteaun apotti Solitaire ja Port-Royalin "puutarhuri" pakotettiin napsauttamaan sanainen arkkunsa auki vuonna 1690, kun pikkutyttö parantui hänen hautajaisissaan. Jansenismista oli yhä enemmän tulossa julkinen asia, johon osallistui ihme. Unigenituksen ja monarkkisen sorron aiheuttaman seurakunnan pappien välisen konfliktin demokratisoituminen vain vahvisti tätä suuntausta. Vuosina 1710–1730 tapahtui useita ihmeitä, jotka liittyivät suoraan tai epäsuorasti jansenismiin. Ne eivät olleet suoraan vetoomuspapit , vaan ne tapahtuivat hyvin usein heidän seurakunnissaan, kuten vuoden 1725 ihme, jossa Madame Lafosse, erään naisen vaimo puuseppä, parantui eukaristisessa kulkueessa Sainte-Margueriten seurakunnassa Pariisissa, jossa seurakunnan pappi (ja monstrancen kantaja ) oli pahamaineinen valittaja . Ihme tunnistettiin, kulkueita tehtiin ja tarinoita popularisoitiin esitteillä ja kaiverruksilla.
ellauri409.html on line 186: Pascalin veljentytär, Marguerite Périer, joka on Port-Royalissa asunut, parantui kyynelfistelistä , joka vääristi hänet sen jälkeen, kun hän oli ollut vuorovaikutuksessa Saint-Épinen jäännöksen kanssa. Jansenistit pitivät tätä jumalallisena hyväksynnänä, ja kun roomalaiskatolinen kirkko tunnusti parantumisen virallisesti ihmeeksi, he saivat olla vähän aikaa rauhassa.
ellauri409.html on line 196: On todennäköistä, että Pascalia houkuttelivat yhtä paljon jansenistien viitoista vilkahdellleet karvaiset hedelmät Port-Royalin elämässä kuin itse oppi. Tämä harras, askeettinen, perusteellinen yhteiskunta, joka pyrkii sankarillisesti keskellä rentoa ja leppoisaa kristinuskoa, muodostettiin houkuttelemaan luonnetta, joka on niin keskittynyt, niin intohimoinen ja niin perusteellinen kuin Pascalin.
ellauri409.html on line 649:
ellauri409.html on line 718:
ellauri409.html on line 727:
ellauri418.html on line 286: Konfliktin puhjettua kuin mätäpaiseen Venäjän yritykset uudistuivat nopeasti. Kun jotkut länsimaiset yritykset lähtivät tai keskeyttivät toimintansa, ne korvattiin nopeasti venäläisillä analogeilla. Starbucksin sijaan on nyt Stars Coffee, Zaran sijaan Maag ja Coca-Colan sijaan ”Good Cola”. Lontoon Royal United Services Institute for Defense Studiesin nuorempi tutkija ja Venäjän talouden asiantuntija Richard Connollyn mukaan pakotteiden kiertämisestä on muodostunut Venäjällä oma toimiala. "Maahan rekisteröityjen pienten ja keskisuurten yritysten määrä on saavuttanut kaikkien aikojen ennätyksen", hän sanoi.
ellauri420.html on line 228: Man's Fate (ranskaksi: La Condition humaine, "The Human Condition") on André Malraux'n vuonna 1933 kirjoittama romaani, joka kertoo epäonnistuneesta kommunistisesta kapinasta Shanghaissa vuonna 1927 ja eksistentiaalisista ongelmista, joita vallankumoukseen liittyvä monirotuinen miesryhmä kohtaa. Se muodostaa yhdessä Les Conquérantsin (1928 – "Valloittajat") ja La Voie Royalen (1930 – "Kuninkaallinen tie") kanssa trilogian epäonnistuneista vallankumouksista Aasiassa.
ellauri426.html on line 526: British army deserter dies for Ukraine in frontline battle with Russia, sanoo brittiläpyskä. Eipäs kun, korjaa Sun: Hero ex-British army soldier, 23, dies on bloody Ukraine frontline sacrificing his life to draw drone fire from comrades. A young British Army deserter who joined Ukrainian forces in the fight against Russia died while saving three fellow soldiers, jatkaa toinen läpyskä. Alexander Garms-Rizzi, 23, was a former Royal Welsh Fusilier. He acted as “bait” to draw enemy fire away from his comrades during a frontline battle. Alexander was fatally wounded by a Russian drone in the dangerous “no man’s land” between the two sides. His commander and comrades praised his bravery, mourning the young Brit as one of Ukraine’s most courageous fighters. Haha. Näin mustaavat Sashaa putinistit. (Hups, Google kääntäjä ei ottanut tästä vastuuta, joten tämän nekrologin suomensi YandexTranslator.)
ellauri433.html on line 118: Royal Society for the Protection of Birds (RSPB) sai 3,5 miljoonaa puntaa Sawkinsin kuolinpesän ainoana edunsaajana. Tämä on suurin Britannian lintujen koskaan vastaanottama perintö.
xxx/ellauri086.html on line 451: Royalty is absolutely written on her face
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri139.html on line 1048: Pian heinäkuun vallankumouksen jälkeen M. Lebrun nimettiin Imprimerie royale (Royal Publishing House) johtajaksi ja yritti palkata Hégésippeä, mutta kaksikymmentä vuotta vanha runoilija oli jo luopunut tästä urasta. Pariisissa, hän oli tavallisesti houseless, ja altistuvat itsensä vaaroista kolera sairaalan suuri epidemia 1832 yksinkertaisesti saada suojaa ja ruokaa. Vuonna 1833, vaikeuksissa, hän palasi Madame Guérard n Provins toipua ja alkoi eräänlainen satiirinen serial kutsutaan Diogene (nimetty kreikkalaisen Cynic Diogenes ) mallina lehden La NEMESIS julkaiseman Auguste-Marseille Barthélemyn , mutta puute luetuin Maakuntakaupunki ja luovat kilpailut tekivät hankkeen epäonnistuneeksi. Vieraillut useita kannattajiaan ja osallistunut kaksintaisteluun, Hégésippe palasi Pariisiin.
xxx/ellauri157.html on line 109: Vähän siedettävämpi perätarjonta on tämä William Ettyn yritys samasta aiheesta. William Etty (1787–1849), the seventh son of a York baker and miller, had originally been an apprentice printer in Hull, but on completing his seven-year apprenticeship at the age of 18 moved to London to become an artist. Strongly influenced by the works of Titian and Rubens, he submitted a number of paintings to the Royal Academy of Arts and the British Institution, all of which were either rejected outright or drew little attention when exhibited. In 1821 he finally achieved recognition when the Royal Academy accepted and exhibited one of his works, The Arrival of Cleopatra in Cilicia (also known as The Triumph of Cleopatra). Cleopatra was extremely well received, and many of Etty's fellow artists greatly admired him. He was elected a full Royal Academician in 1828, beating John Constable to the position. Jordaens and Etty both contrasted Nyssia's pale flesh against dark red drapery and showed her in a similar pose. Jordaens's painting has hung in Sweden since the 17th century, and it is unlikely Etty was aware of it. Se tuskin löytyi googlaamalla.
xxx/ellauri174.html on line 63: Malebranche was giving in to laws of cause an effect by placing a greater emphasis than he had previously done on his occasionalist account of causation, and particularly on his contention that God acted for the most part through "general volitions" and only rarely, as in the case of miracles, through "particular volitions". A bitter dispute ensued between Malebranche and his fellow Cartesian, Arnauld, whose name I remember from Chomsky's airy forays to Port-Royal grammar in the 60's. Over the next few years, the two men wrote enough polemics against one another to fill four volumes of Malebranche's collected works and three of Arnauld's. Arnauld's supporters managed to persuade the Roman Catholic Church to place Nature and Grace on its Index of Prohibited Books in 1690, and it was followed there by the Search nineteen years later in 1709. (Ironically, the Index already contained several works by the Jansenist Arnauld himself.) Somebody blamed Malebranche for being a Spinozan, which Nick himself vehemently demented. 1715 - Malebranche dies.
xxx/ellauri174.html on line 136:
xxx/ellauri174.html on line 612: Sir William Crookes (17. kesäkuuta 1832 – 4. huhtikuuta 1919) oli englantilainen fyysikko ja kemisti. Crookes oli lähtöisin alkujaan köyhästä perheestä. Hänen isänsä Joseph oli uransa alussa räätälin apulainen, mutta vaurastui myöhemmin. Nuori Crookes pääsi Royal College of Chemistry -yliopistoon ennen 16. syntymäpäiväänsä vuonna 1848. Crookes löysi alkuaine talliumin vuonna 1861. Tallium on rotanmyrkky jolla voi poistaa ihokarvoja. Kemiallisten tutkimustensa ohessa hän keksi Crookesin radiometrin eli niin sanotun valomyllyn vuonna 1873. Kehittämiensä tyhjiöputkien avulla hän myös havaitsi katodisäteet tutkiessaan sähkön johtumista harvassa kaasussa. Crookes oli tyhjiöputkitutkimuksen pioneereja ja vuonna 1879 hän havaitsi ensimmäisenä, että aine voi esiintyä plasmana. Crookes tuli tunnetuksi myös Daniel Dunglas Homen ja muiden meedioiden väitettyjen paranormaalien kykyjen testaajana ja hänellä oli hyvin myönteinen suhtautuminen spiritualismiin.
xxx/ellauri227.html on line 104: Micke Eriksson is a recurring character in Netflix series Young Royals. He is portrayed by Leonard Terfelt. To be added. To be added. To be added. Micke is first introduced when Simon goes to him to purchase booze for the initiation party, he appears friendly towards his son and invites him in to talk, even allowing him to buy the alcohol for the party. He seems to want to mend his ...
xxx/ellauri229.html on line 51: Britannian hallitus epäili, että Ragusan satamassa oli varustettu sota-aluksia Ranskan palvelukseen ja että Ragusan puolueettomuutta oli näin rikottu. Bošković lähetettiin selittelemään asiaa Lontooseen vuonna 1760. Englannissa oleskelunsa aikana hänet valittiin Royal Pain Societyn jäseneksi.
xxx/ellauri229.html on line 53: Vuonna 1764 Bošković kutsuttiin Paviaaniyliopiston matematiikan professoriksi. Hän hoiti virkaa yhdessä Breran observatorion johtajan (hän ize) kanssa kuuden vuoden ajan. Lontoon Royal Pain in the Ass Society kutsui hänet mukaan vuonna 1769 Kaliforniaan matkustavaan retkikuntaan tarkkailemaan Venuksen kukkulan ylikulkua, mutta Espanjan hallituksen äskettäin antama asetus jesuiittojen karkottamisesta alueeltaan esti Boškovićin osallistumisen.
xxx/ellauri230.html on line 453: Admiral Sir Charles Elliot KCB (15 August 1801 – 9 September 1875) was a British Royal Navy officer, diplomat, and colonial administrator. He became the first Administrator of Hong Kong in 1841 while serving as both Plenipotentiary and Chief Superintendent of British Trade in China. He was a key founder in the establishment of Hong Kong as a British colony.
xxx/ellauri233.html on line 322: Tuon kokouksen aikana Hidetada antoi Sarikselle kaksi lakattua haarniskapukua kuningas James I :lle . Vuodesta 2015 lähtien yksi näistä panssaripuvuista sijaitsee Tower of Londonissa , toinen on esillä Royal Armouries Museumissa ,Leeds . Puvut allekirjoitti Iwai Yozaemon Nanbusta . [30] [31] Ne olivat osa muinaisen 1400-luvun Dō-maru - tyylisten haarniskojen sarjaa.
xxx/ellauri235.html on line 454: Forester does reveal that the original trigger for his central character as an officer in the Royal Navy was his finding of three bound volumes of the Naval Chronicle when looking in a second-hand bookshop for some reading matter to take on a small sailboat; this, he implies, provided enough material for his lively subconscious to work on to ensure the eventual emergence of the Hornblower we know.
xxx/ellauri250.html on line 705:
xxx/ellauri251.html on line 1696: Royally ranked; Laertes island-born,
xxx/ellauri287.html on line 435: Tästä hyvästä jouduttuaan Oxfordin klassisen taiteen ja arkkitehtuurin professorin viralta hänet nimitettiin ihmiskunnan Regius-professoriksi (latinalainen professuuri) Aberdeenissa, lyötiin köyhäxi ritariksi vuonna 1906 kunnianosoituksena stipendimaailmalle. Ramsay sai myös kolme kunniastipendiä Oxfordin korkeakouluista, yhdeksän kunniatohtorin arvoa brittiläisistä, mannermaisista ja pohjoisamerikkalaisista yliopistoista ja hänestä tuli lähes kaikkien arkeologiaa ja historiaa harjoittavien yhdistysten kunniajäsen. Hän oli yksi British Academyn alkuperäisistä jäsenistä ja hänelle myönnettiin paavi Leo XIII: n kultamitali vuonna 1893 ja Royal Geographical Societyn viktoriaaninen mitali vuonna 1906. Milli-Mollin setä antoi hänelle vielä viisipennisen ja täti namuja ja rusetin.
xxx/ellauri320.html on line 176: Cartland's second lover, Mayfair neighbour Lieutenant-Commander Glen Kidston, was also married. The former submarine officer in the Royal Navy was rich, handsome and ruggedly masculine.
xxx/ellauri320.html on line 182: Cartland's third lover was not married and the most famous of the three. Handsome, debonair and bisexual, His Royal Highness Prince George, later the Duke of Kent, was the youngest surviving son of King George V and Queen Mary, the uncle of the present Queen, and the lover of NoÎl Coward.
xxx/ellauri394.html on line 126: In 1842, at the age of four, she began her education at the Chiefs' Children's School (later known as the Royal School). She, along with her classmates, had been formally proclaimed by Kamehameha III as eligible for the throne of the Hawaiian Kingdom. Liliʻuokalani later noted that these "pupils were exclusively persons whose claims to the throne were acknowledged." She, along with her two older brothers James Kaliokalani and David Kalākaua, as well as her thirteen royal cousins, were taught in English by American missionaries Amos Starr Cooke and his wife, Juliette Montague Cooke. The children were taught reading, spelling, penmanship, arithmetic, geometry, algebra, physics, geography, history, bookkeeping, music and English composition by the missionary couple who had to maintain the moral and sexual development of their charges.
xxx/ellauri394.html on line 128: Liliʻuokalani was placed with the youngest pupils of the class along with Princess Victoria Kamāmalu, Mary Polly Paʻaʻāina, and John William Pitt Kīnaʻu. In later life, Liliʻuokalani would look back unfavorably on her early education remembering being "sent hungry to bed" and the 1848 measles epidemic that claimed the life of a classmate Moses Kekūāiwa and her younger sister Kaʻiminaʻauao. The boarding school run by the Cookes was discontinued around 1850, so she, along with her former classmate Victoria, was sent to the relocated day school (also called Royal School) run by Reverend Edward G. Beckwith. On May 5, 1853, she finished third in her final class exams behind Victoria and Nancy Sumner. In 1865, after her marriage, she informally attended Oʻahu College (modern day Punahou School) and received instruction under Susan Tolman Mills, who later cofounded Mills College in California.
xxx/ellauri394.html on line 148: It was during this regency that Liliʻuokalani visited the Kalaupapa Leper Settlement on Molokaʻi in September. She was too overcome to speak and John Makini Kapena, one of her brother´s ministers, had to address the people on her behalf. After the visit, in the name of her brother, Liliʻuokalani made Father Damien a knight commander of the Royal Order of Kalākaua for his service to her subjects. She also convinced the governmental board of health to set aside land for a leprosy hospital at Kakaʻako. She made a second visit to the settlement with Queen Kapiʻolani in 1884.
xxx/ellauri394.html on line 152: In April 1887, Kalākaua sent a delegation to attend the Golden Jubilee of Queen Victoria in London. It included his wife Queen Kapiʻolani, the Princess Liliʻuokalani and her husband, as well as Court Chamberlain Colonel Curtis P. Iaukea acting as the official envoy of the King and Colonel James Harbottle Boyd acting as aide-de-camp to the Queen. The party landed in San Francisco and traveled across the United States visiting Washington, D.C., Boston and New York City, where they boarded a ship for the United Kingdom. While in the American capital, they were received by President Grover Cleveland and his wife Frances Cleveland. In London, Kapiʻolani and Liliʻuokalani received an official audience with Queen Victoria at Buckingham Palace. Queen Victoria greeted both Hawaiian royals with affection, and recalled Kalākaua´s visit in 1881. They attended the special Jubilee service at Westminster Abbey and were seated with other foreign royal guests, and with members of the Royal Household. Shortly after the Jubilee celebrations, they learned of the Bayonet Constitution that Kalākaua had been forced to sign under the threat of death. They canceled their tour of Europe and returned to Hawaii.
xxx/ellauri394.html on line 189: The same day, the Marshal of the Kingdom, Charles Burnett Wilson, was tipped off by detectives to the imminent planned coup. Wilson requested warrants to arrest the 13-member council of the Committee of Safety, and put the Kingdom under martial law. Because the members had strong political ties to United States Minister to Hawaii John L. Stevens, the requests were repeatedly denied by the queen´s cabinet, who feared that the arrests would escalate the situation. After a failed negotiation with Thurston, Wilson began to collect his men for the confrontation. Wilson and captain of the Royal Household Guard Samuel Nowlein had rallied a force of 496 men who were kept at hand to "protect" the queen. Marines from the USS Boston and two companies of US sailors landed and took up positions at the US Legation, the Consulate, and Arion Hall. The sailors and Marines did not enter the palace grounds or take over any buildings, and never fired a shot, but their presence served effectively in intimidating royalist defenders. Historian William Russ states, "the injunction to prevent fighting of any kind made it impossible for the monarchy to protect itself". Paljon se olisi kannattanutkin jenkki tykkivenediplomatian tuntien.
xxx/ellauri400.html on line 295: Royal, 1485
116