ellauri014.html on line 19:

ANDALUSIAN SINISUKKA

ellauri014.html on line 919: Tää takas luontoon scheisse on varmaan jälleen muodissa myös sixi, että ollaan taas ajauduttu samanlaisiin tolkuttoman suuriin tuloeroihin, kiitos teollisuuden automatisaation ja keskiluokan rappion. Rikkaiden todellisuus on taas kerran eristynyt patraskin arjesta, joka alkaa sit vähitellen kuulostaa jopa kiintoisalta. Hesarin tv-palsturi tänään sano et se kazoo tosi-tvtä vaan nähdäkseen miten se toinen puoli elelee. Nyt olis vallankumous taas kerran paikallaan, päästäisiin taas joxkin aikaa eroon sellasista eriarvoisuuden lieveilmiöistä kuin Rousseauta apinoivat herrasmiesmaanviljelijät.
ellauri037.html on line 717: Luki Klopstockin Sturm und Drang tuubaa opiskeluaikana. Sit Plutarkosta, Shakespearea, Voltairea, Rousseauta und Goethea. 10v vanhempi Goethe piti jolppia eka kilpailijana, niillä oli riitaakin. Mut kyl niistä sitten 1794 tuli kavereita vuosikymmenexi. Schiller kuoli 45-vuotiaana tubiin 1805. Goethe suri kovasti, kuoli puolixi. Jatkoi paskanjauhantaa puoliteholla, runokone kävi enää yhdellä pytyllä. Pitkään kyllä vielä prutkutti, vuoteen 1832.
ellauri047.html on line 859: huijasivat izetyytyväistä Rousseauta, joka siitä suuttui verisesti.

ellauri115.html on line 151:

1772

Rahat loppu. Kopioi nuotteja. Liimaa kasveja herbaarioon. Kirjoittaa mistäs muusta kuin taas izestään: Rousseau tuomaroi Rousseauta.

ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa.
ellauri214.html on line 701: Izydor lainasi vain sellaisia kirjoja, joissa oli Felix-sedän Fenix, siitä tuli hyvän kirjan merkki. Pian hän kuitenkin huomasi, että koko kirjakokoelma alkoi vasta kirjaimesta L. Yhdeltäkään hyllyitä ei löytynyt kirjailijoita, joiden sukunimi olisi alka nut An ja Kn väliltä. Niinpä hän luki Laotsea, Leniniä, Leibnitzia, Loyolaa, Lukianosta, Martialista, Marxia, Meyrinkia, Mickiewiczia, Nietzscheä, Origenesta, Paracelsusta, Parmenidesta, Porfyriosta, Platonia, Plotinosta, Poeta, Proustia, Quevedoa, Rousseauta, Schilleria, Słowackia, Spenceria, Spinozaa, Suetoniusta, Shakespearea, Swedenborgia, Sienkiewiczia, Towiańskia, Tokarczukia, Tacitusta, Tertullianusta, Tuomas Akvinolaista, Verneä, Vergiliusta ja Voltairea.
ellauri260.html on line 425: Vitun Schiller saattoikin ylistää Rousseauta "mieheksi, joka teki kristityistä miehiä eikä piipunrasseja". Siitä alkoi romantiikka joka johti sitten nationalismin ja maailmansotien kautta nazismiin. Tähän lamaantuneeseen etuhalkioon tarvitaan nyt idealistista postivismia. Sosialismista ei tässä ole mihinkään, koska se on materialistista eikä ota huomioon henkimaailman tarpeita. Sillä ei ole aavistustakaan itsenäisten yrittäjätiimien muodostamisesta. Se ei siedä vahvaa keskiluokkaa, vaan näkee siinä vain kokoelman niin monia ahneita yksilöitä, joilla ei ole erityistä historiaa eikä erityisiä tehtäviä. Se luulee että määrä voittaa laadun. Ehei! Se on välinpitämätön kaikelle, mikä on yksilöllistä, suoraa, alkuperäistä. Näin palaamme aina siihen vakaumukseen, että todellinen tasa-arvo voidaan löytää vain hengellisistä konteksteista ja että ajatus naturalistisesta tasa-arvosta on suorastaan ristiriitainen, p ja ei-p tyyppinen.
8