ellauri034.html on line 219: Ei nää ihan 1-1 mene esim Paavali on homo kovis. Ei tiettävästi urpo mutta turpo kerta hylkäs perheen lähteäxeen Jessen kelkkaan. Sen perheestä ei kerrota paizi et ne teki telttoja, oli fariseuxia ja Herodexen sukulaisia. Hra Piikikäs (ja ehkä myös Coelho) on nähtävästi turpo. On erittäin epäneandertaalia hylätä geenit kokonaan ja lähteä väärään meemitiimiin. Siihen pystyy vaan kova cromi-magneesiumikärki. On kovixia mamixiakin, surkeita piipunrasseja kuten Hitler, Schopenhauer, Melville ja Knasu. Schopenhauer oli puoliurpo ja vihas äitiä kun isä teki izarin. Surku Yniäisiä. Marxista on vaikee sanoa, sen isä kovisteli sitä vetelysmäisyydestä, sillä oli paljon siskoja, 4v vanhempi aatelinen vaimo Jenny oli sille vähän äitinä, niinkuin Maman Rousseaulle. Aika monet naisvihaajat on ylivoimaisen äidin tai tädin lyttäämiä. Minä en Axan hännän alla istu. Arttu Schopenhauer on muuten kovis mutta liian ihmisvihainen kunnon cromimagnumix. Six se on lievennetty puolikuivurixi vaikka onkin läpeensä ällökäs. Oliko Jeesus isätön kun se huusi laama laama sabakhthani? Äiti sillä kyllä oli, mut isä oli karussa. Tuloxena oli puolikuivuri. Sen taivaalliset far och pappa oli täyskuivureita, kiivaita karvakäsiä.
ellauri040.html on line 550: Kun kazoo sen runoaiheita, siellä on joukossa aika paskoja: oodeja Vaterlandille tyyliin mitä enemmän rumihia sitä parempi, oodi Rousseaulle, ties mitä. Mutta on sillä parempiakin kiskasuja. Tämmönen runo lähti siltä vielä kopissa:
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri418.html on line 242: Françoise-Louise de la Tourin äiti Louise Warnery kuoli vuonna 1700. Jean Baptiste de la Tour meni uudelleen naimisiin Marie Flavardin kanssa vuonna 17055 ja kuoli vuonna 1709 jättäen jälkeensä neljä lasta. Françoise-Louise on viimeinen syntynyt parin neljästä lapsesta ja ainoa tyttö. Isänsä kuoleman jälkeen pietistit tätinsä kasvattivat hänet Bassetsin kartanolla bukolisessa ympäristössä. Lapset asuivat Veveyssä, ja he muuttivat maaseudulle Bassetsin kartanolle, joka sijaitsee Châtelardin paronissa Chillon Veveyn piirikunnassa. Tältä alueelta Rousseau sai inspiraatiota monta vuotta myöhemmin ja valitsi sen romaaninsa La Nouvelle Héloïse tapahtumien tapahtumapaikaksi. Nuoren tytön siellä asuessa tilalla oli niittyjä ja viinitarhoja, lehmiä ja kolmetoista mehiläispesää. Hän vietti siellä idyllisen lapsuuden, jonka hän myöhemmin kertoi Jean-Jacques Rousseaulle.
ellauri418.html on line 266: Madame de Warens hoitaa maatalousmaansa, mutta tehtävä on työläs, eikä Rousseau auttanut häntä tässä asiassa: hän kamppailee taloudellisten varojensa kanssa ja näyttää liian heikolta maataloustöihin. Juuri tähän aikaan hän palkkasi työnjohtajaksi Jean-Samuel de Wintzenriedin, joka tunnettiin nimellä Chevalier de Courtilles, johon hän rakastui. Maataloustoiminta kasvoi ja rouva de Warens aloitti suhteen Wintzenriedin kanssa vuonna 1737. Vuonna 1737 Rousseau lähti Montpellieriin saamaan hoitoa "sydänpolyyppiin". Epäilemättä rouva de Warens on myös kyllästynyt Rousseaun jatkuviin jeremioihin, jotka puhuvat hänelle mistään muusta kuin hänen välittömästä kuolemastaan. Rousseaun hätäinen lähtö Montpellieriin johtui Chevalier de Courtillesin rouva de Warensin, nimittäin Jean-Samuel de Wintzenriedin, saapumisesta elämään. Madame de Warensin sanotaan ehdottaneen Rousseaulle à trois-elämää, josta Jasu kieltäytyi epätoivoisesti. Matkattuaan Montpellieriin tietyn rouva de Larnagen sylikoiraxi ilman rahaa Rousseau suostuu asumaan Les Charmettesiin Samuel de Wintzenriedin läsnäollessa ja ryntää takaisin Chambéryyn löytääkseen Madame de Warensin edes hyvästelemättä rouva de Larnagea.
5