ellauri001.html on line 178: "Kas talvio", Rousseau huudahti, jo tulvi

ellauri006.html on line 1801: Rousseau oli oikeassa (jos se ajatteli niin)

ellauri011.html on line 1031: Bertta "näkee" asioita. "Mä nään", se sanoo. Kun sen mies heitti lusikan nurkkaan, joku lapsi näki vainaan hautakiven takana lusikka kädessä. Siis se lapsikin "näki" saman minkä Bertta. Siitä lähin Bertta istui pihalla kaiket päivät "näkemässä" väkeä kuin Riitta Roth, tai Rousseaun Wolmar. Eikä siinä kaikki, sen mieskin istuu siinä vieressä, tosin näkymättömänä, ja "näkee" asioita ennalta. Se "näkee" et Wisconsinin pankki on kohta konkassa, Bertta ehtii just siirtää varat talteen toisaalle. Se on varsinainen noita.
ellauri011.html on line 1334: The French term also appears in the 1761 work Julie, or the New Heloise by Jean-Jacques Rousseau.
ellauri011.html on line 1356: The success of Julie delighted Rousseau; he took pleasure in narrating a story about how a lady ordered a horse carriage to go to an Opera, and then picked up Julie only to continue reading the book till the next morning. So many women wrote to him offering their love that he speculated there was not a single high society woman with whom he would not have succeeded if he wanted to.
ellauri012.html on line 537:

François Fénelon oli katolinen kardinaali, kärpässienilakkinen munatulkku, punamulkku, jolta Rousseau kopsi tytönkasvatuxen ideoita. Kardinaali kirjoitti opuxen nimeltä Traité de l´education des filles (1687), se on tutkimus tyttöin hutkimuxesta. Se on ajatuxet pysäyttävä texti. Kylä lähtee. Jää tämän päivän setämies seisomaan kuin tikku paskaan.


ellauri014.html on line 19:

ANDALUSIAN SINISUKKA

Rousseauta


ellauri014.html on line 31: Andelinit on lahtelainen suku ahkeria kääntäjiä, kellosepän poikia vähän kuin Rousseau. Werner Andelin 1869, sittemmin Anttila, lukion ope Tampereella ja Kustannus Osakeyhtiö Sampon kustannusvirkailija, oli se jonka innoittuneesta kädestä lähti Tutulta perityn Dorén kuvilla somistetun kuvaraamatun kevyesti editoitu pyhä teksti. Käänsi romskuja ja harrasti esperantoa.
ellauri014.html on line 164:

Tässä jaksossa runttaan Rousseaun kirjeromaania Julie: la nouvelle Heloise 1761. Richardson kuoli samana vuonna. Ei tarvinnut suuttua Rousseaun plagiaatista. Vai kuoliko just siihen? Työhypoteesi on että Rousseaukin oli narsistinen setämies.
ellauri014.html on line 170:

Oliko Rousseau narsisti?


ellauri014.html on line 172: Rousseaun vanhemmmat oli geneveläisistä kelloseppäsuvuista. Kaksi Rousseaun sisarusta nai kaksi Bernardia. Sen isän sisko nai sen äidin veljen.
ellauri014.html on line 191: Rousseau oli vankkaa sveitsiläistä tekoa, vaikka pieni, hyvä petihommissa, tikkas tarkasti. James Boswell bylsi sen partneria Thereseä briteissä yhteen otteeseen. Therese sano: älä luulekaan että olet parempi panomies kuin mun Janne-Jaakko. Hume, joka itse oli ylipainoinen keski-ikäinen poikamies, sanoi Rousseausta:
ellauri014.html on line 193: M. Rousseau is of small stature; and would rather be ugly, had he not the finest physiognomy in the world, I mean, the most expressive countenance.
ellauri014.html on line 199: Tutustu Pariisissa yhtä köyhään Dideroohon. Diderot oli pieni ruipelo, boheemi veitsisepän poika, jonka iskä hylkäsi kun ei mennyt lukee papiksi, lakia, tai lääkäriksi. Varmaan oli aina komeen Rousseaun hintelämpi sivuvaunu. Yhtä vihattu, ei yhtä ihailtu. Naiset ei kuumu tietosanoista. Croyez-moi, je le sais.
ellauri014.html on line 211: Tiet erkanee tietosanakirjapoppoon kanssa, kun Rousseau yrittää yhtenä kesänä bylsiä niiden heiloja. Dideroon kanssa menee välit poikki.
ellauri014.html on line 213: Diderot later described Rousseau as being "false, vain as Satan, ungrateful, cruel, hypocritical, and wicked... He sucked ideas from me, used them himself, and then affected to despise me".
ellauri014.html on line 228: Kuulostaa aika omahyväiseltä veikolta. Koko luikuri miehekseen. Ja varmaan bi. No siihen aikaan kaikki oli silviisii valistuneita. Rousseausta tulee kyldyyripersoona, säveltäjä ja muotifilosoofi. Valistuxen Esa Saarinen. Pukeutuukin erikoisesti, ja ottaa koiransa Sulttaanin mukaan joka paikkaan. Hume marisi että Rusoo tottelee vaan leipäsuttansa Teresaa ja ja koiraa.
ellauri014.html on line 230: Rousseau suututti ranskalaiset piirit uskonnolla ja sveitsiläiset politiikalla. Se teki brexitin Humen luokse Lontooseen, suututti jengin sielläkin, suuttui kun Walpole väsäs vitsikirjeen muka sille Preussin Fredrikiltä, riitaantui julkisesti Humen kaa.
ellauri014.html on line 242: Enkä ole edes aloittanu lukea Julieta vielä. Olen vasta toisessa esipuheessa. Meen perse eellä puuhun kuin Rousseaun hyvä apina.
ellauri014.html on line 274: Enemmänkin kiinnostaa Rousseaun moraalinen ryhti tai paremminkin skolioosi. On jännä kattoo mitkä moraalikannanotot on aina samanlaisia, esim. setämiesjuttuja, ja mitkä tuntuu nyt aika oudoilta, lähinnä koska tuotantosuhteet ovat muuttuneet. Meemien kuten moraalin kanssa on kuin muunkin evoluution, alkeelliset ja kehittyneemmät elämänmuodot sinnittelee rinnakkain, kukin omanlaisissaan ekolokeroissa. Päivi Räsäsellekin on tänään kysyntää, Hitleristä puhumattakaan. Eski Saarisesta tai Saska Saarikoskesta näinä huonompina aikoina vähemmän. Kukoistus ei käy kaupax lamassa.
ellauri014.html on line 388: No tätä ongelmaa ei oo etäpesäkettä lainaavalla Juulialla ja sen yhtä monisanaisella Roomeolla. Voi hokee tota lausetta yhtä monta kertaa kuin oopperan nk. lihava nainen, ja kyl ne hokeekin. Erityisherkkyys on tosi fataali lahjakkuuden laji, Rousseau toteaa. Lo siento, sanoi humalainen hississä kun housut putosi.
ellauri014.html on line 420: Hauska fakta: Matilda mummun isää Woldemaria sanottiin kotona Wolmariksi. Rousseaun Julien lopulta naiva vanha herra on M. de Wolmar.
ellauri014.html on line 452: Kummasti Rousseaun kirjeenvaihtajien täytyy toistaa joka lause kahteen kertaan eri sanoilla, kuin vaka vanha Väinämöinen Kalevalassa. Sen lisäksi on niillä samanlainen tattadatta nuottikin, sama kun on mulla tässä. Se on tarttuvaa.
ellauri014.html on line 515: Samanlainen sanaharkka ja nokkapokka oli Rusakolla Humen kanssa briteissä sittemmin (1766), ja d'Holbachin mukaan muiden kanssa monta kertaa aiemmin. Se oli tunnetusti kelju tyyppi ja riidanhaastaja. Ilmiriidan aikana Hume sanoi että Rousseau on "ferocious, villainous and treacherous". Rosseau sanoi että Hume on "noir et coquin". Valistusaatteita.
ellauri014.html on line 518: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd." (Edmonds/Eidinow, Enlightened enemies, the Guardian 2007)
ellauri014.html on line 597: Siltä varalta et se jäis lukijalta hoxaamatta, Rousseau selittää kirjan avainpointin vielä kerran jaxon XX alaviitteessä. Se on tää: ei siinä tunteet auta jos tekee jotain säädytöntä, pitää rukata säätysuhteet jetsulleen kuin sveiziläinen käkikello, sit vasta pelittää. Taas meemilaaksoon, tässä pikakelaus:
ellauri014.html on line 763: Julle huomaa Pröössäkin joitain parannuxia: se ei ole ihan niin nöyrä väpelö kuin ennen, vähän vähemmän besserwisseri, puhuu kuin merimies (kiroilee siis), pärstä rokonarpinen ja musta kuin murjaanilla. Jonkinlainen sylikoira se on rouville vieläkin, ne sitä dresseeraa ja trimmailee, heittää keppiä ja se noutaa ne. Aatelisrouvien maatiaisrotuinen rakkikoira, lemmikkieläin kuten Rousseau ite aikanaan. Claire nauraa sen maalaistavoille.
ellauri014.html on line 919: Tää takas luontoon scheisse on varmaan jälleen muodissa myös sixi, että ollaan taas ajauduttu samanlaisiin tolkuttoman suuriin tuloeroihin, kiitos teollisuuden automatisaation ja keskiluokan rappion. Rikkaiden todellisuus on taas kerran eristynyt patraskin arjesta, joka alkaa sit vähitellen kuulostaa jopa kiintoisalta. Hesarin tv-palsturi tänään sano et se kazoo tosi-tvtä vaan nähdäkseen miten se toinen puoli elelee. Nyt olis vallankumous taas kerran paikallaan, päästäisiin taas joxkin aikaa eroon sellasista eriarvoisuuden lieveilmiöistä kuin Rousseauta apinoivat herrasmiesmaanviljelijät.
ellauri014.html on line 1436: Se et Rousseau kirjoitti milloin kirjoitti tän kirjan, jossa eri säätyjen näkemyxet joutuu vastakkain, osoittaa että jengi oli hämillään, oltiin porvarillisen vallankumouksen huulilla. Raha oli liikkeellä ja kävi pyydyksiin.
ellauri014.html on line 1438: Julien ja Pröön nuori lempi oli Rousseaulla vain sisäänheittotemppu, moralistin väärää mainostusta. Loput kirjasta peukuttaa säätyjä, poroporvarillisia arvoja ja vanhaa omaisuutta. (Kuinkahan moni tätä enää jaksoi lukea, kun panokohdat oli katottu.) Peli, erä ja ottelu meni meemeille.
ellauri014.html on line 1601: Siis Merinolammas oli Pariisin tuontijulkkis ihan niinkuin Rusakko. Mut palasi kotiin saapasmaahan juhlittuna. Samaa ei voi sanoa Rousseausta. Sai pakoilla lain kouraa kotosveitsissä.
ellauri015.html on line 105: Nyt kun mulle on tullut tavaxi kirjoittaa proosarunojani tasatahdin mittaan, huomaan että saman tekee hurjan monet kirjailijat ja kääntäjät. Tanttaranttarytmillä etenee esim. Rousseaun Julie, jambisesti silosäkeellä tosin ranskankielellä, tangon sävelin, eikä suomalaisittain trokeella foxtrottia, kalevalan mitalla.
ellauri015.html on line 633: Toi jengi on vähän kuin Rousseau, tai Eino Leino:

ellauri015.html on line 735: Rousseaun Wolmar lienee tullut Preussista. Sen esikuva paroni d'Holbach oli Rheinland Pfalzista, kuten meidän esi-isät, mut se ei ollutkaan niin tosikko kuin Wolmar. Rusoo oli tosikompi näistä kahdesta. Rusoo oli tosikko vaikka isossakin joukossa. Paronin Roope-setä oli rikastunut keinottelemalla pörssissä, ja lisäs niillä rahoilla nimeensä ton deen.
ellauri015.html on line 737: d'Holbachin kirja Système de la Nature veti luonnontieteestä ilmeiset johtopäätöxet ja heivas kuvitteellisen taivaan johtoportaan tienoheen. Siitä tyrmistyivät monet, ml. Rousseau ja Voltaire, jotka oli deistejä, sekä Preussin Friedrich, joka oisi ehkä ollut muuten samaa mieltä mutta oli monarkki. Taikauskoisten alamaisten venettä ei pidä heiluttaa, ettei mene vallan kumoon. Peirce Bysshe Shelley kääntyi siitä hartaaksi ateistixi. Se oli DDR:nkin virallinen linja, mitä sitten Friedrichin alamaisten jälkeläiset lienee ajatelleet tykönään.
ellauri015.html on line 929: Han talade på filmen om Humboldts liberala tankar, och om Rousseau,

ellauri015.html on line 931: Héloïse, jag just har läst. Han tyckte inte om Rousseau,

ellauri017.html on line 595: Jommassa on kummasti kunniassa alfa ja oomega. Theaitetoxen sielu muistaa alkuperänsä. Jomma oli Rousseausta pirullista, Descartesista jumalaista. Mä olin huono siinä koulussa, mutta vanhemmiten opin tykkäämään. Siinä saa valaistuxen hetkiä, näkee osan taivasta.
ellauri018.html on line 659: Herra B muistuttaa vähän el Zorroa. Upporikas aatelismies, joka ezii seikkailuja kuustoistakesäisten immykäisten sylistä. Sillä on sveiziläinen Tacho, joka puhuu suomea kuin intiaani: isäntä olla oikeassa. Iso korsto, ei mikään hukkkapätkä JJ Rousseau. Zorron neidot on fixuja ja sanavalmiita ja osaa käsitellä kenraalin ja Zorron aseita. Kenraali keinuttaa keinua ja työntyy tyttöön mehukkaasti takaapäin. Tyttö natustelee banaania kädessään karvainen kiwihedelmä. Se puhuu banaaniin. Snart blottades ollonet. Kobbonia heiluu. Kokki on Dorlo. Lornasta, Pamela piukkapepusta ja kotirouvien päivänpannuista oli mustavalkoisten piirroskuvien somistamia lehti-ilmoituxia HS:n sekalaisissa 60-luvulla. Sexiä syltillä. Riemua wc-reiällä. Suttuista pornoa. Kyllä nyt on asiat paljon paremmin.
ellauri021.html on line 111:

Hammett on samoilla linjoilla kuin Rousseau:
ellauri023.html on line 562: Kinsellan Soitellaan, soitellaan on myös mainio. Nolojen tilanteiden nainen iskee taas. Mut huomaa edistys johku Rousseauhun verrattuna: vaik Poppy nolostuu, se ei enää häpeile. Nolo ei selviä niin hyvin kuin ize tahtoisi, ja kilpailijat nauraa. Häpeilijä kyyristelee pahexuvien anoppien ym tuomizevien seurakunnan vanhimpien edessä. Suunnilleen ainut kerta kun Poppy tuntee häpeää loppupeleissä, on kun se aiheuttaa pettymyxen häävieraille, pyörtäessään pyhät lupauxet, tai niiden antamisen oikeammin. Menee juhlat pilalle. Se ei tahtoisi tuottaa muille pettymystä. OK, saa olla kiltti muille, muttei tartte nöyristellä.
ellauri023.html on line 1168: Sääty-yhteiskunnan aikana ja nytkin rikkaiden charity resupekoille samaan aikaan ylläpitää hajurakoa ja levittää puuduttavaa palsamia luokkavihan palovammoille. Niinkuin karnevaalit, joissa orjat sai kerran vuodessa päästää paineita, kunhan teki sen siivosti. Ylilyönnit rangaistiin kovalla kädellä kuten Rousseaun Juulia.
ellauri023.html on line 1228: Tai argument from design eli Rousseaun kelloseppätodistus: kelloseppä on fixumpi kuin kello jonka se rakensi. Ei kelloseppää, ei kelloa. Ei kelloa, ei kelloseppää. Mitä tarkoitatte? Selittäkääpä tarkemmin! Tää tuskin ois vakuuttanut Lucky Lukea, eikä elukoita ennen kelloseppiä, jotka rakensi mahassaan pieniä elukoita tunnetulla konstilla, joista tuli niitä etevämpiä. Vitun antropomorfismia koko jumala. Apina sen loi omaxi kuvaxeen. Helpompi uskoa, että tyhjästäkin voi jotain nyhjästä. Tai haahkan munasta. Ex nihilo aliquid fit.
ellauri024.html on line 1098: Tässä pätkässä on paljon samaa kuin Rousseaun idyllisessä Jullen huushollissa. Pamelakin menee kirjastohuoneeseen polvistumaan. Plagiaatin makua. Isäntä raotti ovea ja näki Pamin pyllistämässä: mikä näky!
ellauri025.html on line 451: Tän esifasistisen runon lauloi näppyläinen Vesku Loiri levylle mädällä äänellä. Kupla kurkussa. Synkronoinnin kannalta on sama, mitä uskontoa peukutetaan, niin kauan kun on joku. Tätä kantaa edusti Jean-Jacques Rousseau, joka oli kellosepän kisälli. Onnexi kännykät ottaa kellonajan netistä. Se on kaikille luurin käyttäjille sama. Google on niiden jumala, ja Larry Page profeetta.
ellauri025.html on line 684: Eteenpäin. Tää on yhtä tuskallista puurtamista kuin Rousseaun Juulia. Knullgris Emmyn kohtalo on totaalisen ennustettava, Maz pettää sitä gogetter exän kaa. Onnex Emmy alkaa odottaa, kaikki on taas hyvin muka. Paizi että Saga-Lill trollaa Emmyn plokia. Mut Gusten on vielä koukussa et ei hätiä mitiä. Paizi että ei, menee perseesti, Maz jatkaa muhinaa Theresen kaa. Alla vet att han vänsterprasslar med sin ex, den suputen. Ollaanhan ankkalammikossa. Pieni ankan poikanen, uiskenteli veessä.
ellauri025.html on line 969: Kun puhelu päättyi, Monika meni polvilleen lattialle ja rukoili. (Vertaa Rousseaun Juliaan, sekin meni aina Vollen konttoriin vollottamaan polvillaan. Musulmaanit kyykistyy uimahallin vessassa. Lindgrenin lapset notkisti polviaan vain luvan kanssa. Kysyivät: Äeti, saako polovistua? Pamelan iskä piti polvirukouxia herra B:n vaunuissa, pysyäxeen poissa herrasväen silmistä.) Hän oli ollut aiemmin rationaalinen ihminen, joka ei uskonut Jumalaan, mutta nyt hänelle tuli tarve turvautua rukoiluun. Ei kestänyt ataraxia kuin Auschwitzissä Primo Levillä.
ellauri030.html on line 103: Sithä oli se Cato nuorempi, vanhemman pojanpojanpoika (vanhempi ois niinku rautakauppias jos tää ois mä, herra varjele) uticalaisexi nimetty koska se pisti izensä hengiltä Uticassa välttyäxeen nololta nöyristelyltä Caesarin edessä. Siitähän oli se Addisonin näytelmä jota Rousseau suizutti. Se oli Ciceron kaveri, jelppi sitä Catilinan keississä, ja muutenkin seilaili samoissa piireissä. Tosi oikeistolainen ja izepäinen kuin piru, viinamäen miehiä. Aika ällön tuntuinen kaveri tämäkin.
ellauri031.html on line 64: Den här boken är nästan lika elak och ful som Jean Jacques Rousseaus Julia. Nästa rackartyg handlar om småfisk som hon försöker sälja til en barsk fru, förklädd till en fattig kvinna. Grannarna till frun som har gräl med henne är glada och inviterar in den lilla baddaren. Det finns ingen som helst intrig i boken, bara dessa osammanhängande rackartyg. Så tröttsamt.
ellauri033.html on line 581: PrööRousseauJulie
ellauri033.html on line 688: Influenssaa siltä on ottanu valistus ja (miinusta) Schopenhauer, Fichte, Hegel, Rousseau, Schelling, Novalis, Goethe, Nietzsche, Einstein, Unamuno, Althusser, Santayana, Coleridge, Lessing, Næss (Aarne on päässy seuroihin) sekä
ellauri033.html on line 826: 10.10. se pelastaa Julien Bourgetin järvellä kuin Rousseaun St.Preux omansa. Alf kirjottaa päiväkirjaan: "Pelastin rouvan mun veneeseen toissapäivänä. Nyt oon päivät pitkät sen veneessä." Mela mekssa kyrpä airona ja munat peräpainona.
ellauri034.html on line 219: Ei nää ihan 1-1 mene esim Paavali on homo kovis. Ei tiettävästi urpo mutta turpo kerta hylkäs perheen lähteäxeen Jessen kelkkaan. Sen perheestä ei kerrota paizi et ne teki telttoja, oli fariseuxia ja Herodexen sukulaisia. Hra Piikikäs (ja ehkä myös Coelho) on nähtävästi turpo. On erittäin epäneandertaalia hylätä geenit kokonaan ja lähteä väärään meemitiimiin. Siihen pystyy vaan kova cromi-magneesiumikärki. On kovixia mamixiakin, surkeita piipunrasseja kuten Hitler, Schopenhauer, Melville ja Knasu. Schopenhauer oli puoliurpo ja vihas äitiä kun isä teki izarin. Surku Yniäisiä. Marxista on vaikee sanoa, sen isä kovisteli sitä vetelysmäisyydestä, sillä oli paljon siskoja, 4v vanhempi aatelinen vaimo Jenny oli sille vähän äitinä, niinkuin Maman Rousseau Jean-Jacques">Rousseaulle. Aika monet naisvihaajat on ylivoimaisen äidin tai tädin lyttäämiä. Minä en Axan hännän alla istu. Arttu Schopenhauer on muuten kovis mutta liian ihmisvihainen kunnon cromimagnumix. Six se on lievennetty puolikuivurixi vaikka onkin läpeensä ällökäs. Oliko Jeesus isätön kun se huusi laama laama sabakhthani? Äiti sillä kyllä oli, mut isä oli karussa. Tuloxena oli puolikuivuri. Sen taivaalliset far och pappa oli täyskuivureita, kiivaita karvakäsiä.
ellauri034.html on line 227: kovisBourget, Byron, Cato, Cicero, Conrad, Epiktetos, Immi Hellen, Platon, Rousseau Jean-Jacques">Rousseau, SyväntöBaudelaire, Hitler, Knasu, Hölderlin, Melville, VA Koskenniemi, Kani Coelho, Phillu RothJehova, Hamsun, Peeveli
ellauri034.html on line 415: Jacobin toisesta vaimosta Rebeccasta ei ole tietoa eikä lapsia. Lisää aiheesta Genesixessä. Freudin Jacobilla oli voittopuolisesti tyttöjä. Israelin Jakobilla oli vaan se yx tytär Dinah, joka raiskattiin. (Ei siis se salaisuussarjan äxympi tyttö, sen Philipin sisko jolla oli papukaija Kiki. Jonka, siis Kikin, lajitoveri oli vankina Heinolan lintujen keskitysleirissä. Oppistalallaa, kylä lähti taas muistojeni mopo käsistä.) Amalian sisaruxet mm Siggen mielieno Hermann asu Wienissä. Ne oli hyvinvoivia. Sixkai lumppukauppiaan perhekin muutti sinne. Sukukuvassa on väkeä kuin salpausselällä, serkkuja ja tunnistamattomiakin sysslingejä ja pysslingejä. Freudit ja Bernaysit nai ristiin kuin Rousseaun vanhemmat tai Brotheruxet ja Carlsonit.
ellauri036.html on line 119: Musse on kyllä etevämpi maalailemaan romanttista rakkautta kuin Rousseau Jean-Jacques">Rusoo (vaikka ei sekään ihan huono ole siinä ainoassa kohdassa jossa Pröö Jullen makuukammarissa). Mut Mussen vuodatusta osan III lopussa kelpaa lukea. Sekin kohta missä vihdoinkin viivalle päässyt mies haistelee jälkikäteen kämmeniään on hyvin tehty. No ei tätä onnea kestänyt kuin 2vrk, miksikä? Se kai kohta selviää. Leski täytti just 30, ja Musse on vaan 20. Se tietää huonoa.
ellauri037.html on line 717: Luki Klopstockin Sturm und Drang tuubaa opiskeluaikana. Sit Plutarkosta, Shakespearea, Voltairea, Rousseau Jean-Jacques">Rousseauta und Goethea. 10v vanhempi Goethe piti jolppia eka kilpailijana, niillä oli riitaakin. Mut kyl niistä sitten 1794 tuli kavereita vuosikymmenexi. Schiller kuoli 45-vuotiaana tubiin 1805. Goethe suri kovasti, kuoli puolixi. Jatkoi paskanjauhantaa puoliteholla, runokone kävi enää yhdellä pytyllä. Pitkään kyllä vielä prutkutti, vuoteen 1832.
ellauri040.html on line 141: Rousseau Jean-Jacques">Rousseausta mulla on niin paljon sanottuna, että Jyrkin pointit mainizen vaan kontrastin vuoxi. Jyrkille naurettavinta siinä oli, että sillä oli nuorempana puuma Maman, ja vanhempana kouluttamaton Therese. (Jonka JJ opetti kirjoittamaan, muttei lukemaan, sanoo Jyrki. Onkos tämä elämäkertatieto Eskiltä? Pitää tarkistaa.) Musta nää naiset on pikemminkin JJ:n tuomiota lieventäviä asianhaaroja. Sentään se joskus kuunteli izeään fixumpiakin. Vaikkei kyllä mitään oppinut.
ellauri040.html on line 267: kuivurrriBourget, Byron, Cato Sr., Cicero, Coelho, Conrad, Jörkkä Donner, Hämeen-Anttilat, Fred Karlsson, Kimmo Koskenniemi, Platon, Rousseau Jean-Jacques">Rousseau, Heka Tikkanen Epiktetos, Hamsun, Hitler, Knasu, SyväntöCato Jr, Melville, Nietzsche, PeeveliJari Ehrnrooth
ellauri040.html on line 549: Kun kazoo sen runoaiheita, siellä on joukossa aika paskoja: oodeja Vaterlandille tyliin mitä enemmän rumihia sitä parempi, oodi Rousseaulle, ties mitä. Mutta on sillä parempiakin kiskasuja. Tämmönen runo lähti siltä vielä kopissa:
ellauri045.html on line 728: On epäselvää, kuinka paljon Dharma Initiativen ihmiset tiesivät savuhirviöstä, mutta he olivat rakentaneet parakkien ympärille ääniaidan, joka piti hirviön ulkopuolella. Ben käytti parakkien alla olevaa kammiota hirviön hallitsemiseen vaikka tajusi myöhemmin hirviön hallitsevan häntä. Joutsen-aseman turvaoven kartassa on viittauksia Kerberus-toimintaan, joka mahdollisesti viittaa hirviön olemassaoloon. Vuonna 1988 savuhirviö hyökkää Rousseaun ryhmän kimppuun raahaten yhden ryhmästä Temppelin kammioon tappaen tämän. Danielle alkaa uskoa hirviön ”sairastuttaneen” ryhmänsä tappaen kaikki ryhmänsä jäsenet.
ellauri045.html on line 730: Kun Oceanic Airlinesin lento 815 putoaa saarelle, Musta-asuinen mies ilmestyy Christianin hahmossa Michaelin ja Waltin Vincent-nimiselle labradorinnoutajalle ja neuvoo tätä herättämään Jackin. Ensimmäisenä yönä savuhirviö kaataa puita viidakossa pelotellen selviytyneitä, ja toisena päivänä hirviö tappaa lennon 815 pilotin. Kolme päivää myöhemmin Locke näkee savuhirviön, mutta selviää kohtaamisesta. Jack näkee miehen isänsä Christianin hahmossa ja seuraa tätä luolaan, josta hän löytää isänsä arkun tyhjillään. Jack löytää myös kaksi ruumista, joista toisen kaulassa on nahkapussi, jossa on valkoinen ja musta kivi. Locke kutsuu ruumiita Aatamiksi ja Eevaksi. Kolme viikkoa myöhemmin savuhirviö jahtaa Jackin ryhmää ”pimeällä alueella”. Rousseau sanoo hirviön olevan turvallisuussysteemi, joka suojelee saarta. Hirviö saa Locken kiinni ja raahaa tätä kuoppaan. Jack saa otteen Locken käsistä ja Kate heittää kuoppaan dynamiittia, jolloin hirviö päästää irti Lockesta ja katoaa paikalta.
ellauri046.html on line 472: Bon marche oli kellosepän poika kuten Rousseau. Koko valistuxen aikakausi oli porvareiden juhlaa. Kun niitä onnisti ne pääsi aatelisten parhaaseen a-ryhmään.
ellauri047.html on line 45: Hesarissa oli "Annan Sohvalla" Kumikanan juttu jenkki sotaleskestä jonka nimi oli August. Nimestä huolimatta nainen kuitenkin, tietenkin. Sen miesvainaa oli ollut sotahullu tsykologi. Augustin piti luvata olla lopun ikäänsä naimatta saadaxeen sotalesken eläkettä. Weimarin Karl Augustin isosetä oli Friedrich II, joka hoiti kihtiään kaalikääryleillä. Karl ihaili sitä kovasti, koska se oli ollut Voltairen ystävä. (Nyt tuli mieleen se väärennetty Friedrichin kirje, joka suututti Rousseaun niin sikana.) Goethe oli niinko Karlin Voltaire. Goethe oli sitä 8v vanhempi. Goethestä tuli salaneuvos niinkuin meidän sukulaisesta Robert Örnistä. Se kai tarkoitti oikeutta salaa käyttää ruhtinaiden rötykkää.
ellauri047.html on line 121: Nietzschen aloituskahdexikko oli: Epicurus and Montaigne, Goethe and Spinoza, Plato and Rousseau Jean-Jacques">Rousseau, Pascal and Schopenhauer.


ellauri047.html on line 859: huijasivat izetyytyväistä Rousseauta, joka siitä suuttui verisesti.

ellauri048.html on line 83: ja sitä 1700-luvulla edusti myös Richardsonin Pamela ja Rousseaun Julie.

ellauri048.html on line 503: päitä alkaa putoilla. Vanhat ääliöt Hobbes ja Rousseau

ellauri051.html on line 3202: Rousseau


  • ellauri052.html on line 344: Sale oli ize vähänkuin Stendhalin Sorel, Rousseaun Pröö tai Jeesus, lukutoukka ruipelo joka ei kelvannut puu- tai kellosepäxi vaan nousi naisten reittä myöten toyboyxi meemibisnexeen. Se haikeili röyhkeiden muskelimasojen perään, kert sen isä oli sellainen ja piiskas sitä ihanasti.
    ellauri055.html on line 788: Rousseau Julie Julie ja Pröö paroonin tiluxet parooni ja Wolmar
    ellauri055.html on line 964: Sosiaalinen tappio ja eroottinen hyvitys. Eli siis jusze sama kuvio kuin Hamsunilla ja Rousseaulla. Geenipenis tökkii meemipimppiä. Mut kaik ne palaa menestyttyään uusromantismista agraaritaantumuxeen. Geeniottimet on jo onnistuneesti upotettu meemitorttuun.
    ellauri058.html on line 932: Siinon jotain samaa kuin Rousseaussa.
    ellauri058.html on line 939: Rousseau oli kyllä rotevampi. Ei homoja kun bi.
    ellauri060.html on line 258: Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Hobbesin, Locken, Humen, Rousseaun ja Raamatun.
    ellauri065.html on line 230: Jake ei tykkää pelkästä kapitalismin kritisoinnista. Se odottaa taideteosten yhteiskuntakäsitykseltä enemmän verta ja ruhonkappaleita, lihaa ja aistinvoimaista ruumiinfenomenologista otetta. Se on kuin Rousseaun herra Wolmari joka tykkää kazoa ihan vierestä kuin toista raiskataan tai viilleskellään veizellä. Olkoon vaan Sixin kuvaus kapitalismista alkeellinen ja naiivi, sen nakukohtauxet on kuumottavia. Kun turjakkeet tekevät rivoja eleitä, Jaken alapäässä palat loxahtavat kohdalleen nautinnollisesti. Rulla vessapaperia on hyvä pitää mukana.
    ellauri073.html on line 496: Romantiikka oli 1700-luvun lopun snobismia. Rikastuneet porvarispojat bylsimässä säätyaitojen ylize, reittä myöten ylöspäin kuten Rousseau ja sen Pröö, alaspäin kuten Goethe Strassburgissa, tai aviosäädyn aisan yli kuten nuori Werther.
    ellauri077.html on line 407: “Tietoisuus”, se summaa, “ on tauti.” Luku 1 päättyy listaan luisevia ja lihavia miehiä joilla on tää tauti tosi pahana, tää traaginen elämässä roikkuminen. “Marcus Aurelius, St. Augustine, Pascal, Rousseau, Rene, Obermann, Thomson, Leopardi, Vigny, Lenau, Kleist, Amiel, Quental, Kierkegaard—miehiä joita rasittaa liika viisaus ilman asiatietoja.” Tietämättömiä tahtouskovaisia. Vakavia narsistikeissejä.
    ellauri093.html on line 738: Matti Tarkkanen (ei siis "Tuus" Pekka Tarkka, vaan vielä pikkumaisempi), eikös se ole just se sama Väestöliiton lähettämä tarkastajajäbä joka heitti Wilho Pylkkäsen ulos lähetysseurasta Kiinassa? Nekin pyllistelivät pitkään yhdessä kirjoituspöydän alla kuin J-J Rousseaun Julie, mutta Wilho pysyi kovana, tai siis pehmeänä, ei kovettanut mieltänsä ja suostunut upottamaan lapsia. Pekka taisi olla tämmöinen kiertävä koulutarkastaja. Tarkkana kuin porkkana, silmä kovana. Aatelissiiri apuna.
    ellauri097.html on line 434: Se oli pyylevä poikamies joka arvosteli Rousseaun sex appealia. Mutta onko tämä evidenssi riittävä? Se oli hedonisti, mutta kummalla puolella kalsareita hedone sitä odotti? Ehkä sillä ei ollut väliä. Mixillä oli tollanen myssy päässä Allan Ramsayn kuvassa? The David Hume Hat! Daniel Dennet teetti izelleen sellaisen.
    ellauri097.html on line 513: Se Touretten syndroomaisen Doc Johnsonin elämäkerturi oli James. Se ei tiettävästi ollut homo: James Boswellilla oli tippuri, jonka se kai sai bylsimällä huoria, mm. Rousseaun hoitoa, muistattehan.
    ellauri098.html on line 483:
    H.C. Andersen, Frodo Baggins, William Blake, Marlon Brando, Charley Brown, Albert Camus, Johnny Depp, Jane Eyre, Mia Farrow, V.van Gogh, Homeros, P.Johannes, Franz Kafka (taas), Helen Keller, Kermit the Frog, Sören Kierkegaard, Hugh Laurie, John Lennon, Luna Lovegood, P.Luukas, C.S. Lewis (taas), Neizyt Maria, Bob Marley, A.A. Milne, John Milton, Jim Morrison, Edgar Allan Poe, Fred Rogers, Romeo&Juliet, J-J.Rousseau, Antoine de Saint-Exupery, Carlos Santana, William Shakespeare, Bella Swan (Twilight), Luke Skywalker, Amy Tan, Daenerys Targaryen, JRR Tolkien, Vergilius, Andy Warhol, Bill Waterson (Calvin&Hobbes), Virginia Woolf

    ellauri099.html on line 150: J-J RousseaukukkosappiAthletikerINFP - Parantainen
    ellauri109.html on line 413: C’est en référence à la chanson de Gavroche dans Les Misérables de Victor Hugo : « Je suis tombé par terre, c’est la faute à Voltaire, le nez dans le ruisseau, c’est la faute à Rousseau. » La faute est à Flaubert car c’est un homosexuel qui s’ignore.
    ellauri115.html on line 27:

    JJ Rousseau


    ellauri115.html on line 30: Rousseau.jpg" width="100%" />
    ellauri115.html on line 35: Tampereen yliopiston pitkäaikainen yhteiskuntafilosofian lehtori Lauri Mehtonen (hämärästi muistaisin että se oli partapozo, mutta saatan erehtyä) sanoo sattuvasti JJ Rousseausta haaveilujen esipuheessa:
    ellauri115.html on line 37: Izestä kirjoittaminen ja syntyvien textien lukeminen ovat näin medium, jossa ja jonka välityxellä Rousseau ("minä") voi uudestaan ja uudestaan palata tuntemuxiinsa ja mietteisiinsä izestään. Tai kuten JJ sanoo ize:
    ellauri115.html on line 50: Jönsyltä pääsi hukkumaan sen Sälinkään kirjaston lainahyllystä lainaamat JJ Rousseaun postuumixi jääneet unelmat (Yxinäisen kävelijän haaveilut). Korvattuaan kirjastolle vahingon se löysi sen. Nyze on kirjaston kirjan onnellinen omistaja. Mäkin lainasin kirjan kirjastosta ihan uteliaisuutta. Muistankohan palauttaa.
    ellauri115.html on line 54: Rousseau kirosi kirjat ja kirjallisuuden elämässään moneen kertaan, mutta ei koskaan päässyt niistä eroon. Julistuksistaan huolimatta hän kirjoitti viimeiseen asti. Viimeinen eli kymmenes kävelyteksti jäi kesken, kun Rousseau kuoli heinäkuussa 1778, reilun vuoden päästä koiraonnettomuudesta. Kesken jäi uni viimeinen.
    ellauri115.html on line 98:

    JJ Rousseaun elämä piäkohittain


    ellauri115.html on line 126: Rousseaun politiikka oli totaalisen hanurista. Teoksessaan Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista Rousseau selvitti, kuinka ihmiskunta oli kehittynyt ja samalla taantunut alkukantaisesta luonnontilasta nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Rousseau "ehdotti", että ensimmäiset ihmisolennot olivat eristäytyneitä puoliapinoita, jotka erotti eläimistä niiden kyky vapaaseen tahtoon ja täydellistymiseen. Hän myös väitti, että näillä alkuihmisillä oli perustava tarve pitää huoli itsestään ja luonnollinen kyky myötätuntoon ja sääliin. Apinat oli luonnostaan hyviä, mistä papisto ei yhtään pitänyt. Minnes perisynti jäi?
    ellauri115.html on line 130: Rousseau yhdisti tämän uuden itsetietoisuuden ihmiskunnan kukoistuksen kulta-aikaan. Maanviljelyn ja metallurgian kehittyminen, yksityisomistus ja työnjako johtivat kuitenkin kasvaneeseen riippuvuuteen ja epätasa-arvoon. Seurannut ristiriidan tila johti Rousseaun johtopäätökseen, jonka mukaan ensimmäinen valtio keksittiin yhteiskunta"sopimuksena" rikkaiden ja voimakkaiden "ehdotuksesta". Mitä vittua!
    ellauri115.html on line 132: Tämä alkuperäinen sopimus oli syvästi viallinen, koska varakkaammat ja vahvemmat yhteiskunnan jäsenet huijasivat muuta väestöä, ja niin epätasa-arvo asetettiin yhteiskunnan perustavanlaatuiseksi ominaisuudeksi. Rousseaun oma ehdotus yhteiskuntasopimukseksi voidaan nähdä vaihtoehtona tälle epärehelliselle liitolle. Teoksen lopussa Rousseau selittää, kuinka kulta-aikana kehittynyt halu saada arvoa muiden silmissä lopulta romutti ihmisten oikeamielisyyden ja rehellisyyden ihmisten eläessä keskellä riippuvuussuhteiden, hierarkioiden ja epätasa-arvon yhteiskuntaa. Plus ca change, eikö niin?
    ellauri115.html on line 134: Rousseau ei kazonut kansalaisoikeuxia tarvittavan. Enemmistön mielipide ei ollut oikea "kansan yleistahto". Sensuuria JJ kazoi tarvittavan, jottei kansa vieraantuisi "yleistahdosta". Vittu mikä persepää!
    ellauri115.html on line 151:
    1772
    Rahat loppu. Kopioi nuotteja. Liimaa kasveja herbaarioon. Kirjoittaa mistäs muusta kuin taas izestään: Rousseau tuomaroi Rousseauta.

    ellauri115.html on line 162: JJ Rousseau kaiken todennäkösyyden mukaan olis covert tapaus, koska sen äiti kuoli vauvana ja iskä dumppasi sen pastor Müllerin "hoiviin". Mutta voihan joku olla kumpaakin tyyppiä aina sen mukaan miten hyvin sillä menee asiat. Se pullistuu kuin purje myötätuulessa ja kiristyy kun on vastahankaista. Ehkä sitä sit on kehuttu liikaa kun se menestyy ja lytätty liikaa kun se epäonnistuu. Tärkein piirre siinä on toi me first: maailmassa ei ole ketään muuta tärkeää kuin mä, te muut te olette vaan mun onnen välikappaleita tahi esteitä. Te olette kuin Picasson pölyhiukkasia, jotka voi pyyhkästä pois mun kukonsulista tehdyllä pölyhuiskalla tai imuroida mun mustan aukon imuriin.
    ellauri115.html on line 174: Therese war Rousseau bemerkenswert ergeben, wenn man seine schwierige Natur und sein herzloses Verhalten gegenüber den fünf gemeinsamen ausserehelich geborenen Kindern betrachtet. Trotz der Proteste seiner Frau (nicht aber Ehefrau) bestand Rousseau darauf, dass die Kinder jeweils nach der Geburt einem Findelhaus übergeben wurden. Seine Begründungen waren philosophisch - zum Beispiel sei das der einzige Weg, "ihre Ehre zu retten", da sie nicht verheiratet waren. Er nannte Therese "Tante" und "Herrin", nicht aber "Königin", doch ging seine Unterwürfigkeit nie so weit, dass er sie um Prügel bat, und er klagte dass sie im Bett kalt war. Kreivitär Houdetotin perään J-J läähätti niin kovasti, että sai elinikäisen nivuskohjun jatkuvasta stondista. Sophie Houdetot oli schrecklich moralische Julien esikuva kirjassa Uusi Heloise.
    ellauri115.html on line 180: Rousseaulla oli laajentunut prostata tai joku muu pissavaiva, jonka takia Teresan piti katetroida sitä potalla. Viimeisen 13 vuoden aikana se ei enää yrittänytkään hilloviivalle, vaan tyytyi käteenvetämiseen kazellessaan pikkutyttöjä.
    ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
    ellauri115.html on line 231: Rousseau on aivan vimmattu narsisti. Sen haaveiluja ei voi lukea kuin haavi auki ihailusta.
    ellauri115.html on line 273: Hösöjä olivat myös telkkarisarjan Los Serranos vessaharjaa heiluttavine perheenisineen. Vuoristolainen hösö oli myös Montaigne ja Rousseau toinen samanlainen vaikka sen nimi tarkoittaa punapäätä kuten Russell. Rousseaun haahuilut on sen mielestä aivan eri asia kuin Montaignen esseet. Montaigne kirjoitti näät loputtomasti izestään sukulaisten iloxi. Rousseau kirjoitti loputtomasti izestään omaxi iloxeen. Big fat hairy deal. Narsisti mikä narsisti.
    ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa.
    ellauri115.html on line 283: Montaigne vaikuttaa enimmäxeen tolkun mieheltä joka on kiinnostunut vähän kaikesta, Rousseau sen sijaan täys sekopäältä joka on kiinnostunut vaan izestään, keltanokitkeröstä ja jänönputkesta. Löytö ilahdutti ja hauskutti sitä pitkään, kunnes se löysi vielä harvinaisemman, nimittäin vata. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen on viisas mies.
    ellauri115.html on line 316: Molemmat (Montaigne ja Rousseau) joutuivat mukavantuntuiseen unenomaiseen tilaan onnettomuudessa: Rousseau koirakolarissa ja Montaigne pudottuaan hevosen selästä. Vähän samanlainen olo taisi olla mulla silloin kun ajoin auton ojaan Korialla ja heräsin ruttaantuneessa autossa vanha palvelin pelkääjän paikalla. Kuin ihmeen kautta se ei lytistynyt. Se oli johdatusta. Vastaantulijalta meni nenä sijoltaan ja multa kortti kuivumaan.
    ellauri115.html on line 318: Koiraonnettomuudessa Jannen hampaat vääntyivät muttei mikään murtunut. Se oli johdatusta. Rousseau ei arvostanut naisia kirjailijoina. Niillä oli kirjoittamismania.
    ellauri115.html on line 320: Koiraonnettomuuden jälkeen levisi ankka, että JJ oli kuollut siihen. Voltaire kirjoitti markiisikamulleen: "JJ teki mainiosti kuollessaan. Hän toipui haavoista, jotka hänen koiraystävänsä aiheutti, mutta kerrotaan että 12. joulukuuta hän oli Pariisissa saanut päähänsä viettää Escalade-juhlaa Romilly-nimisen geneveläisen kaa, jolloin hän ahmi ruokaa kuin piru, sai vazanväänteitä ja kuoli kuin koira. Filosofi ei ole paljon minkään arvoinen." Aika hyvä etiäinen oli Voltairella. JJ kuoli ylensyöntiin vasta 2v myöhemmin. Voltaire ja Rousseau ei olleet sopuisia loppupeleissä.
    ellauri115.html on line 337: Vaikka M. Rousseau vaikutti järjen vuosisadalla se oli luonteeltaan yhtä romanttinen egomaniakki kuin Goethe, paizi autistisempi ja tyhmempi. Jannen tunnustusten jatko-osa koostuu 10 kävelystä, joista viimeinen jäi katkokävelyxi kun Janne sai ketjureaktion.
    ellauri115.html on line 339: 5. kävelystä ilmenee että M. Rousseau on omahyväinen vetelys ja izekeskeinen sybariitti. Sillä oli myös taipumusta kurkisteluun kuten Jullen Volmar-sedällä.
    ellauri115.html on line 341: 6. kävely osoittaa että M. Rousseau on ikävä kylmiö ja herkkänahkainen riitapukari. Saattohan se olla lisäxi myös se hyväntahtoinen hölmö ja mannertenvälinen nahjus jona se izeään mieluummin pitää.
    ellauri115.html on line 349: Narsistinen M. Rousseau tykkäs ensi alkuun hurjasti hyväntekeväisyydestä, mutta kun siitä tuli rasite se alkoi kiertää kaukaa avunpyytäjät. Kun vapaaehtoisuudesta tulee velvollisuus voi yhtä hyvin maxaa veroja.
    ellauri115.html on line 362: Rousseau ajatteli että muut apinat on vaan jotain kuoria tai mekaanisia olioita, joilla ei ole mitään moraalista suhdetta narsistin izeensä, Sillä saa 1x2 markat miljoonax narsistitestissä. Picasso puhui pölyhiukkasista, Pena Linkola laahuxesta.
    ellauri115.html on line 372: Yx juttu: Rousseau ei todellakaan ole huumormiehiä. Sitä ei vähääkään naurattanut Walpolen käytännön pilakaan. Se ei ihan oikeesti ole yhtään et naura sinäkin. Se ei voi sille mitään eze raippaa aina kun sille nauretaan. En mäkään siitä perustanut esim armeijassa kun kaaduin jossain vitun pussijuoxussa. Muut alokkaat ihan pelästyivät mun silmitöntä raivoa. On näitä ollut jotain muitakin, mutten viizi muistella. On ne vähän noloja.
    ellauri115.html on line 387: Wounded feelings gave rise to a bitter three-way quarrel between Rousseau and Madame d'Épinay; her lover, the journalist Grimm; and their mutual friend, Diderot, who took their side against Rousseau. Diderot later described Rousseau as being "false, vain as Satan, ungrateful, cruel, hypocritical, and wicked... He sucked ideas from me, used them himself, and then affected to despise me".
    ellauri115.html on line 389: In the year 1766 Rousseau had just cause to fear for his life. For more than three years he had been a refugee, forced to move on several times. His radical tract, The Social Contract, with its famous opening salvo, "Man is born free, but everywhere he is in chains", had been violently condemned. Even more threatening to the French Catholic church was Émile, in which Rousseau advocated denying the clergy a role in the education of the young. An arrest warrant was issued in Paris and his books were publicly burned. "A cry of unparalleled fury" went up across Europe. "I was an infidel, an atheist, a lunatic, a madman, a wild beast, a wolf ..."
    ellauri115.html on line 392: One night, a drunken mob attacked his house. Rousseau was inside with his mistress, the former scullery maid Thérèse le Vasseur (by whom he had five children that he notoriously abandoned to a foundling hospital), and his beloved dog, Sultan. A shower of stones was thrown at the window. A rock "as big as a head" nearly landed on Rousseau's head, no bed. When a local official finally arrived, he declared, "My God, it's a quarry."
    ellauri115.html on line 402: Hume penned an unreserved panegyric to a clerical friend in Scotland comparing Rousseau to Socrates and, like a starry-eyed lover, seeing beauty in his adored one's blemishes: "I find him mild, and gentle and modest and good humoured ... M. Rousseau is of small stature; and would rather be ugly, had he not the finest physiognomy in the world, I mean, the most expressive countenance. His modesty seems not to be good manners but ignorance of his own excellence."
    ellauri115.html on line 404: Several of his philosopher friends tried to shake Hume from his complacency. Grimm, D'Alembert and Diderot all spoke from personal experience, having had a spectacular falling-out with the belligerent Rousseau in the previous decade.
    ellauri115.html on line 406: In consequence, they had totally severed relations with him. Most chilling was the warning from Baron d'Holbach. It was 9pm on the night before Hume and Rousseau set out for England. Hume had gone for his final farewell. Apologising for puncturing his illusions, the baron counselled Hume that he would soon be sadly disabused. "You don't know your man. I will tell you plainly, you're warming a viper in your bosom."
    ellauri115.html on line 408: Of course it must have been galling for Hume, hailed in Paris, to be reduced, in the shrewd observation of an intimate Edinburgh friend, William Rouet, Professor of Ecclesiastical and Civil History, to being "the show-er of the lion". The lion stood out in his bizarre Armenian outfit, complete with gown and cap with tassels, and was almost everywhere accompanied by his dog, Sultan. Hume was astounded by the fuss, somewhat meanly putting it down to Rousseau's curiosity value.
    ellauri115.html on line 410: He was still insistent on his love for Rousseau - at least when writing to his French friends. He told one, "I have never known a man more amiable and more virtuous than he appears to me; he is mild, gentle, modest, affectionate, disinterested; and above all, endowed with a sensibility of heart in a supreme degree ... for my part, I think I could pass all my life in his company without any danger of our quarrelling ..." Indeed, a source of their concord, Hume thought, was that neither one of them was disputatious. When he repeated the sentiments to D'Holbach, the baron was glad that Hume had "not occasion to repent of the kindness you have shown ... I wish some friends, whom I value very much, had not more reasons to complain of his unfair proceedings, printed imputations, ungratefulness &c."
    ellauri115.html on line 412: Rousseau was already seized with the glimmerings of a plot; he warned his Swiss friends that his letters were being intercepted and his papers in danger. By June, the plot was starkly clear to him in all its ramifications - and at its centre was Hume. On June 23, he rounded on his saviour: "You have badly concealed yourself. I understand you, Sir, and you well know it." And he spelled out the essence of the plot: "You brought me to England, apparently to procure a refuge for me, and in reality to dishonour me. You applied yourself to this noble endeavour with a zeal worthy of your heart and with an art worthy of your talents." Hume was mortified, furious, scared. He appealed to Davenport for support against "the monstrous ingratitude, ferocity, and frenzy of the man".
    ellauri115.html on line 414: Hume's eyes were on France, in particular, and his reputation as the good David. His first denunciations of Rousseau were made to his friends in Paris; his Concise and Genuine Account of the Dispute between Mr. Hume and Mr. Rousseau would be published there in French, edited by Rousseau's enemies. He studiously avoided communicating with Mme de Boufflers, knowing she would, as she did, urge "generous pity". Hume's descriptions of Rousseau as ferocious, villainous and treacherous ensured joyful coverage in newspapers and discussions in fashionable drawing rooms, clubs and coffee houses. The actor-manager David Garrick wrote to a friend on July 18 that Rousseau had called Hume "noir, black, and a coquin, knave".
    ellauri115.html on line 416: In his reply to Rousseau, Hume (unwisely) demanded that Rousseau identify his accuser and supply full details of the plot. To the first, Rousseau's answer was simple and powerful: "That accuser, Sir, is the only man in the world whose testimony I should admit against you: it is yourself." To the second, Rousseau supplied an indictment of 63 lengthy paragraphs containing the incidents on which he relied for evidence of the plot and how Hume had deviously pulled it off. This he mailed to his foe on July 10 1766. The whole document managed to be simultaneously quite mad but resonating with inspired mockery and tragic sentiment.
    ellauri115.html on line 418: In hindsight, it seems unlikely that they were ever going to get along, personally or intellectually. Hume was a combination of reason, doubt and scepticism. Rousseau was a creature of feeling, alienation, imagination and certainty. While Hume's outlook was unadventurous and temperate, Rousseau was by instinct rebellious; Hume was an optimist, Rousseau a pessimist; Hume gregarious, Rousseau a loner. Hume was disposed to compromise, Rousseau to confrontation. In style, Rousseau revelled in paradox; Hume revered clarity. Rousseau's language was pyrotechnical and emotional, Hume's straightforward and dispassionate.
    ellauri115.html on line 420: Among Rousseau's numerous charges were Hume's misreading of a key letter from Rousseau about a royal pension. That error embroiled King George III. The king was just one of the many prominent figures to be sucked into the quarrel: others included Diderot, D'Holbach, Smith, James Boswell, D'Alembert and Grimm. Walpole became a key player. Voltaire piled in too, unable to resist the chance to strike at Rousseau.
    ellauri115.html on line 422: A cartoon depicting Rousseau as a Savage Man, a Yahoo, caught in the woods was more to Hume's taste. He described it to her with relish. "I am represented as a farmer, who caresses him and offers him some oats to eat, which he refuses in a rage; Voltaire and D'Alembert are whipping him up behind; and Horace Walpole making him horns of papier maché. The idea is not altogether absurd."
    ellauri115.html on line 424: Hume had demolished the arguments purporting to prove the existence of God, including Rousseau's favourite argument from design - the claim that only a supreme and benevolent being could explain the wonder and order in the world. This argument, Hume insisted, was untenable. How could it account for the suffering in the world? How can we infer that there is just one architect of the world, and not a co-operative of two or more?
    ellauri115.html on line 427: Hume suggested to Mme de Boufflers and others that for his own sake Rousseau would best be locked away as a madman. Le Bon David's reason had become a slave to his passions.
    ellauri115.html on line 429: Moreover, Rousseau advocated the opinion that, insofar as they lead people to virtue, all religions are equally worthy, and that people should therefore conform to the religion in which they have been brought up. This religious indifferentism caused Rousseau and his books to be banned from France and Geneva. He was condemned from the pulpit by the Archbishop of Paris, his books were burned and warrants were issued for his arrest. Former friends such as Jacob Vernes of Geneva could not accept his views, and wrote violent rebuttals.
    ellauri115.html on line 431: Voltaire issued an invitation to Rousseau to come and reside with him, commenting that: "I shall always love the author of the 'Vicaire savoyard' whatever he has done, and whatever he may do...Let him come here [to Ferney]! He must come! I shall receive him with open arms. He shall be master here more than I. I shall treat him like my own son."
    ellauri115.html on line 433: Around this time, Rousseau started developing feelings of paranoia, anxiety, and of a conspiracy against him. Most of this was just his imagination at work, but on 29 January 1768, the theatre at Geneva was destroyed through burning, and Voltaire mendaciously accused Rousseau of being the culprit. In June 1768, Rousseau left Trie, leaving Therese behind, and went first to Lyon, and subsequently to Bourgoin. He now invited Therese to this place and "married" her, under his alias "Renou" in a faux civil ceremony in Bourgoin on 30 August 1768.
    ellauri115.html on line 440: Rousseau published Emile, or On Education in 1762. A famous section of Emile, "The Profession of Faith of a Savoyard Vicar", was intended to be a defense of religious belief. Rousseau's choice of a Catholic vicar of humble peasant background (plausibly based on a kindly prelate he had met as a teenager) as a spokesman for the defense of religion was in itself a daring innovation for the time. The vicar's creed was that of Socinianism (or Unitarianism as it is called today). Because it rejected original sin and divine revelation, both Protestant and Catholic authorities took offense. Eikös ne Emersonin porukat olleet unitaareja? Ja se Erasmuxen elämäkerturi Ephraim Emerton Bostonista.
    ellauri115.html on line 442: Mulla on nyt sellanen hypoteesi että kaikista izekeskeisimmät ja oikeistokonservatiivisimmat hihhuloivat narsistit on idealisteja kun taas käytännöllisesti suuntautuvammat joilla on jotain kurjalistosympatioita ja huumorin- eli suhteellisuudentajua on todennäköisemmin vasixia materialisteja. Se olis sitten tärkein ero Voltairen ja Rousseaun välillä. (Plus se että Rousseaulla oli 4x pienempi pippeli.) Voltaire olis meidän aikoina ollut demari ja Rousseau olis edustanut persuja, keskustaa tai vihreitä. Seuraavassa tarjoillaan savoijilaisen apupapin papupata josta muodostui Rousseaun mahtavin aivopieru ennen kuin se osui koiraan, tai koira siihen. Se on helevetin pitkä ja pitkäveteinen, TLDR todennäk. mutta jaxuhalia. Mut jos sen jaxaa kahlata, näkee kyllä selvästi mix SEKÄ papinpakanat ETTÄ jumalattomat oli Janneen hyvin hyvin vihaisia. Se on jumalinen, mutta ei kristitty, hyvinkin on kerettiläistä ainesta. Vanhan liiton Jehovan mieleinen mies, rintaansa takova fariseus temppelin eturivistä.
    ellauri115.html on line 484: Samuel Clarke (11. lokakuuta 1675 – 17. toukokuuta 1729) oli englantilainen filosofi. Hän vaikutti teologian, matematiikan, metafysiikan ja filologian aloilla. Ei ihmekään että Rousseau ryömi sen viitan alle lällättämään Voltairelle.
    ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.]
    ellauri115.html on line 667: Joopajoo, jos Voltaire edusti kapitalismin materialistista uskontunnustusta, tää Rousseau on sen konservatiivinen siipi. Se on ize asiassa hämmästyttävän samasta puusta veistetty puujumala kuin Haju Sipilä. No keskustakonservatiivejähän ja lessuja ne on molemmat. Hajunkin kannattaisi hommata peruukki, ja Rousseau olis vaikuttanut fixummalta silmälaseissa. Tää vapaatahtohölinä on oleellinen elementti talousliberalismin peliteoreettisessa semantiikassa, ja se oikeuttaa köyhien kyykytyxen, koska ne on tyhmiä, ja sixi tuhmia].
    ellauri115.html on line 962: Kun d’Alembert syytti Geneven pastoreita sosinianismista. Rousseau piti niiden puolta. “Socinianism was a Christian sect closely allied with the development of Unitarianism. It took its name from its founder, Fausto Sozino, an Italian of the sixteenth century who lived in Poland for a long time, where his movement had great strength. It was popular throughout Europe and was accepted by many Protestant churches. Socinianism was anti-trinitarian and held that reason is the sole and final authority in the interpretation of the scripture. It further denied eternal punishments. Calvin had condemned the doctrine, so that the imputation in d’Alembert’s article was both a daring interpretation of the doctrine of Geneva’s pastors and one which was likely to be dangerous for them.” Allan Bloom, Politics and the Arts (Ithaca: Cornell University Press, 1960) 150. (back)
    ellauri115.html on line 966: Rousseau kirjoitti tietosanakirja-artikkelin Genevestä. Olikohan sekin poliittinen kuuma peruna? Voltaire halus Geneveen tiiatterin, ilmeisesti Janne-Jaakko vastusti, kun Voltaire syytti myöhemmin sitä tuhopoltosta kun se tiiatteri syttyi palamaan. Janne ei perustanut naamiohuveista, se tirkisteli mieluummin pikkulapsia ja laski niistä heteitä ja emättimiä.
    ellauri115.html on line 973: Alun perin termiä käytti Jean-Jacques Rousseau teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta. Yhteiskuntasopimuksen perusidean mukaista valtioihannetta kannattivat häntä ennen kuitenkin jo Thomas Hobbes, John Locke ja Hugo Grotius. 1900-luvulla yhteiskuntasopimusperinnettä on edustanut John Rawls. Se tietämättömyyden pyllyverhokaveri. Hyvin ällö ja epis oikispää.
    ellauri115.html on line 1071: Klassinen pitää samaa vanhaa kunnon Patia ja vaihtaa salamisuja. Rajatilainen vaihtaa koko ajan kaikkea, hania uskontoa ja työpaikkoja. Kirjailijoista löytyy kyllä molempia. Rousseau oli klassinen ja Hande Mäkelä rajatilainen.
    ellauri115.html on line 1185: Narsisti on kokenut lapsena syvää häpeää. Hyi häpeä! Sitä se Rousseaukin valitti. Vizaa paljaalle pepulle. Onko Miisu jo kiltti? Janne kyllä sortui lievää törkeämpään vainoharhaisuuteen. Kaikessa oli kysymys hänestä. No tota vikaa ei mulla pahemmin ole, en ole järin vainoharhainen. Onhan sekin jotakin.
    ellauri117.html on line 47: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
    ellauri117.html on line 436: Rousseau ja Therese
    ellauri117.html on line 620: Locke's theory of mind is often cited as the origin of modern conceptions of identity and the self, figuring prominently in the work of later philosophers such as Jean-Jacques Rousseau, David Hume, and Immanuel Kant. Lipilaari kusipäitä koko konkkaronkka. Locke was the first to define the self through a continuity of consciousness. He postulated that, at birth, the mind was a blank slate, or tabula rasa. Contrary to Cartesian philosophy based on pre-existing concepts, he maintained that we are born without innate ideas, and that knowledge is instead determined only by experience derived from sense perception. Eli tääkin vielä.
    ellauri117.html on line 661: There are always things that might suggest Mr. Locke was gay, such as his being a lifetime bachelor, having no children, and having a life that was surrounded by philosophical men, there is nothing that would give substance to said rumor. You might want to read Locke’s Fundamental Constitution of the Carolinas (1669) which was co-authored by The First Earl of Shaftesbury. It is rather draconian and clearly deviates from the principles of Locke’s more famous two Treatises. It is a matter of scholarly debate just how much Locke contributed to the positions on slavery in this document. Locke was also a good counter-voice to Rousseau in terms of perhaps a more individualistic bent, whereas Rousseau’s philosophy was more collectivist. I think if you look to the Preamble to the US Constitution you can see the influence of both, although the Bill of Rights has a much more individualist orientation.
    ellauri117.html on line 667: The 388-year-old philosopher was born in Wrington, England. He earned a medicine degree from Oxford in 1674. He had influential theories on limited government, right to property, and the social contract. His theory of mind led to modern understandings of identity and the self and influenced Kant, Hume, and Rousseau.
    ellauri135.html on line 118: Palatakseni punertaviin auringonsäteisiin niin näin ne muutamia päiviä myöhemmin Pariisin lähistöllä pienessä Ermenonvillen kaupungissa, jonka vanhalla maatilalla Jean-Jacques Rousseau vietti viimeiset vuotensa.
    ellauri135.html on line 123: Puisto oli autio, siellä ei ollut muita kuin me. Kukaan ei olisi häirinnyt keskusteluamme Rousseaun haamun kanssa, jos se olisi ollut täällä. Ei ollut. Se oli viety ajat sitten Pantheoniin.
    ellauri135.html on line 129: Rousseaun hautapaasi oli saaressa, jonne ei ollut venettä. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Taruxen pamjatnikit on helpommin lähestyttäviä. Tuli ikävä omia auringonlaskuja ja omia piharatamoja ja venäläisten varisseiden lehtien vaatimattomampaa kahinaa. Länsimaat on syvältä.
    ellauri145.html on line 112: Fourier was also a supporter of women´s rights in a time period when misogynic influences like Jean-Jacques Rousseau were prevalent. Fourier is credited with having originated the word feminism in 1837. Fourier believed that all important jobs should be open to women on the basis of skill and aptitude rather than closed on account of gender. He spoke of women as individuals, not as half the human couple. Fourier saw that "traditional" marriage could potentially hurt woman´s rights as human beings and thus never married. Writing before the advent of the term ´homosexuality´, Fourier held that both men and women have a wide range of sexual needs and preferences which may change throughout their lives, including same-sex sexuality and androgénité. He argued that all sexual expressions should be enjoyed as long as people are not abused, and that "affirming one´s difference" can actually enhance social integration. Stark raving mad, he was!
    ellauri151.html on line 69: Gide, dans ce roman, est influencé par Hegel (La conscience malheureuse), Rousseau et Condillac (l'éducation).
    ellauri152.html on line 87: Berthe Clorine Jeanne Le Barillier (parfois orthographiée Berthe Clorinne Jeanne Le Barillier ou même Berthe Corinne Jeanne Le Barillier, sans doute par une suite d'erreurs de recopiage orthographique erroné dans les divers ouvrages où elle est citée), née à Bordeaux le 24 juillet 1858 et morte au Cannet le 24 janvier 1927, est une femme de lettres française. Takkutukkainen naisoletettu, rekkalesbon näköinen. Väsäs paljon sinisukkajuttuja, mm. Heloisesta ja Abelardista. Takuulla ei kääntänyt mitään kreikasta. Son œuvre, si elle est assez largement tombée dans l'oubli, est servie par un style sobre et une documentation toujours très solide. La part la plus consistante de son œuvre est probablement celle consacrée à l'antiquité romaine. Elle batit une maison à proximité immédiate de l'Hermitage de Jean-Jacques Rousseau, un écrivain qu'elle admirait et dont elle voulait se rapprocher. Mit vit JJ oli kuollut jo aikapäiviä?? Ja aika misogyyni kaiken kukkuraxi. Näitä vale-uudelleen
    ellauri155.html on line 663: Influences: Plato-Hobbes-Machiavelli-Rousseau-Kant-Burke-Hegel-Cortés-Maistre-Kierkegaard-Weber-Strauss-Guénon

    ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
    ellauri161.html on line 897: Bible, Platon, Aristote, Plutarque, Origène, Pères de l'Église, Thomas d'Aquin, Machiavel, Malebranche, Bossuet, Fénelon, Giambattista Vico, Montesquieu, Hume, Rousseau, Saint-Martin, Burke

    ellauri161.html on line 927: Il oppose au rationalisme du XVIIIe siècle le sens commun, la foi, les lois non-écrites. Pour Joseph de Maistre, l'individu est une réalité seconde par rapport à la société et l'autorité. La société ne peut fondamentalement pas se définir comme la somme des individus qui la composent. En cela, il critique la conception de Jean-Jacques Rousseau : il est pour Joseph de Maistre impensable de constituer une société à partir d'un contrat social. Les individus ne peuvent pas fonder les sociétés, ils en sont incapables de par leur nature. Le pouvoir forme les individus, mais les individus ne forment pas le pouvoir.
    ellauri161.html on line 933: Si Jean-Jacques Rousseau s'accordait également à dire que la religion était nécessaire au corps politique, il rejetait en revanche le christianisme comme étant ennemi de la république. Chez Joseph de Maistre, à l'inverse, la religion chrétienne est la plus adaptée, car elle soutient parfaitement la monarchie et se base sur la tradition, sans laquelle il est impossible que soit fondée une religion. Or, la monarchie est elle-même le régime politique le plus adapté : comme il l'affirme dans ses Considérations sur la France, la monarchie est un équilibre qui s'est constitué au fil de l'histoire. C'est un régime tempéré mais fort, et qui ne tend pas, selon lui, vers la violence, à l'inverse de la république qu'il voit comme un régime déséquilibré et instable. De plus, la monarchie est le régime qui respecte le plus ce qu'il considère comme un fait naturel : à savoir l'inégalité entre les hommes, que la monarchie intègre dans son organisation, et qui est relativisée grâce à l'égalité de tous dans leur assujettissement au roi. Pour Joseph de Maistre, la république y substitue une égalité utopique, qui ne prend pas en compte la véritable nature de l'Homme. Car ce dernier doit vivre en société, et toute société doit être structurée autour d'une hiérarchie, ce qui justifie donc l'existence d'ordres dans la société.
    ellauri172.html on line 825: Émile de Jean-Jacques Rousseau, 1762, dans la partie Profession de foi du Vicaire savoyard, le personnage du Vicaire savoyard, porte-parole des idées de Rousseau CHECK
    ellauri196.html on line 486: Kyse on kansanluonteesta, jota on muovannut ja edelleen terävöittänyt Schweizin oma poika Calvinus. Rousseau ja Bitzius on kuin 2 marjaa. Lapset käy rahakauppaa keskenään kaniineista, kreuzereita tinkivät. Emännät vertailevat kasvuja silmä kovana. Jumalan kiitos! Tuo pellava on kehnompaa kuin meidän. Mutta varsin kauniit nauriit saivat Trinin vähän kateexi. Elsi antaa siemeniä lahjaxi mutta laittaa salaa huonompaa siementä sekaan. Äijät vittuilevat ja hierovat kauppoja sillä aikaa tallissa. Louisdoori on kultaraha, arvoltaan noin 20 markkaa. Koko porukka on läskejä laajaperseitä, kaiken aikaa istuxivat ruualla. Trini pääsee vaununpenkille vasta 3. yrityksellä. Sitten sullottiin vaunuihin lapset joiden taskusta vehnäset vielä tirkistelivät. Lopuxi isäntä, jonka mahtavan puon takaa lapset tuskin näkyvät.
    ellauri198.html on line 902: Of what was once Rousseau—nor this disguise
    ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä.
    ellauri210.html on line 1220: Ko albumi on luettavissa Wikisourcessa. Se on aivan lattapäistä narsismia, izemurhan puolustelua ja aivan väärien sankarien ihannointia esim. Platon, Cato, Rousseau.
    ellauri214.html on line 701: Izydor lainasi vain sellaisia kirjoja, joissa oli Felix-sedän Fenix, siitä tuli hyvän kirjan merkki. Pian hän kuitenkin huomasi, että koko kirjakokoelma alkoi vasta kirjaimesta L. Yhdeltäkään hyllyitä ei löytynyt kirjailijoita, joiden sukunimi olisi alka nut An ja Kn väliltä. Niinpä hän luki Laotsea, Leniniä, Leibnitzia, Loyolaa, Lukianosta, Martialista, Marxia, Meyrinkia, Mickiewiczia, Nietzscheä, Origenesta, Paracelsusta, Parmenidesta, Porfyriosta, Platonia, Plotinosta, Poeta, Proustia, Quevedoa, Rousseauta, Schilleria, Słowackia, Spenceria, Spinozaa, Suetoniusta, Shakespearea, Swedenborgia, Sienkiewiczia, Towiańskia, Tokarczukia, Tacitusta, Tertullianusta, Tuomas Akvinolaista, Verneä, Vergiliusta ja Voltairea.
    ellauri222.html on line 93: Sale mainizee tossa NYT 1994 kolumnissaan missä se koittaa varistaa takistaan tätä zulumöläystä, että ranskalaiset laivat JJ Rousseau ja Contrat Social laivasivat The American Negroja lapiotöihin jenkkeihin hilut kintuissa. Mitä tekemistä sillä oli tässä? Ehkä se koitti huijata takaa-ajajia jäljiltä kuin fälthare. Elettiin 2 Irakin sodan välisiä aikoja. Ransut eivät lähteneet enää ryöstösotaan 2003. Silloin viimeistään sopi ranskixia vainota napostellen freedom friesejä.
    ellauri222.html on line 219: Sivulla 364 Saugie on lähdössä perijättären kanssa Mexikoon mezästämään valkopäämerikotkilla iguaaneja. "Hämmästyttävintä ei ollut tämä suunnitelma sinänsä vaan tilanteeni outous: niinkuin ihmiskunnan yxikkö olisi 2 henkilöä 1:n (pelkkä Saul) sijasta. No ei huolta, siihen asiaan tulee varmasti pikapikaa korjaus. Rousseau ei tullut toimeen kenenkään kanssa ja Marxilla oli persauxissa paiseita. Ei mulla vaan."
    ellauri256.html on line 64: Sitä en kyllä jaxa uskoa että muodin perään juoxeminen olis alkanut vasta 1900-luvulla. Barokista siirryttiin rokokoohon Mme Pompadourin esimerkistä. Maalaismainen Rousseau arvosteli Julkulle Pariisin muotia jossa maitomunat olivat epäsveiziläisittäin näytillä. Ei tarvize kuin kazoa eri vuosisatojen potrettien pukuvalintoja niin näkee miten tärkeää on aina ollut näyttää sukupuoli ja etenkin sukupolvi vaatetuxella. Tazkat on työhönpääsyn esteenä enää vain harvoissa ammateissa. Kohta ne ovat parasta ennen päivän leimoja.
    ellauri260.html on line 425: Vitun Schiller saattoikin ylistää Rousseauta "mieheksi, joka teki kristityistä miehiä eikä piipunrasseja". Siitä alkoi romantiikka joka johti sitten nationalismin ja maailmansotien kautta nazismiin. Tähän lamaantuneeseen etuhalkioon tarvitaan nyt idealistista postivismia. Sosialismista ei tässä ole mihinkään, koska se on materialistista eikä ota huomioon henkimaailman tarpeita. Sillä ei ole aavistustakaan itsenäisten yrittäjätiimien muodostamisesta. Se ei siedä vahvaa keskiluokkaa, vaan näkee siinä vain kokoelman niin monia ahneita yksilöitä, joilla ei ole erityistä historiaa eikä erityisiä tehtäviä. Se luulee että määrä voittaa laadun. Ehei! Se on välinpitämätön kaikelle, mikä on yksilöllistä, suoraa, alkuperäistä. Näin palaamme aina siihen vakaumukseen, että todellinen tasa-arvo voidaan löytää vain hengellisistä konteksteista ja että ajatus naturalistisesta tasa-arvosta on suorastaan ristiriitainen, p ja ei-p tyyppinen.
    ellauri263.html on line 681: Albumissa 250 Peter "luipero" Singer peukuttaa polyamoriaa, josta eräs uptight britti Louis on tehnyt tv-dokkarin. Ällöjä läskejä ja enimmäxeen muotopuolia amerikkalaisia Oregonista, jotka istuu teeveesoffissa hymistellen polyamorian iskulauseita "jokainen on ize vastuussa omasta onnellisuudestaan, hän valizi näin, hän olisi voinut valita toisinkin". Silti nää kuviot näytti aika helposti lipsahtavan jonkinlaisen heikosti naamioidun sorron puolelle. Porukoissa näytti olevan aina joku narsisti tai suorastaan psykopaatti tyyppi jonka ympärillä pyörii koko kuvio, ja yxi tai useampia tappiolle jääviä osapuolia, kuhmuisia juurexia joiden ei kuitenkaan auttanut muuta kuin vakuttaa että vastedes ne ovat kiltisti. Oletko kunnossa? Tunnetko compursionia kun polymurusi saa munaa alakerrassa? Totta kai, olen iloinen kun hiän on iloinen, ja multa tulee käteen täällä yläkerrassa kun kuulen miten kaveri laskee kamat pussiin tuolla alhaalla. Vaikka olishan sitä kiva edes kazella kandaulistisesti vierestä kuin J-J Rousseaun impotentti äijä Julkussa. Mut ei taida Mamma siihen suostua.
    ellauri301.html on line 549: Singeriä selkeästi kiinnostaa kandaulismi, se kiertää aihetta kuin kissa kuumaa puuroa. Siinä se on samanlainen kuin JJ Rousseau. Folk dör inte, de tar livet av sig. Livet kan bli för trist. Jag har tänkt ge upp mer än en gång, men så kommer det alltid en söt liten fågel flygandes.
    ellauri321.html on line 105: For many years after Hazlitt had sounded his note of praise, Crèvecoeur and his work remained practically unknown. The ideas for which he stood, the literary atmosphere that he created, were both old-fashioned. Few people took Rousseau from their upper shelves, and the dust gathered on the tomes of Chateaubriand. Even Werther was more talked about than read. And so no one cared for this Earthly Paradise of the Age of Reason dashed with Rousseau's sentimentality, filled with his love of Nature, and prophetic of the whole Emigrant literature of France.
    ellauri321.html on line 110: The success of his book and his efforts to improve the agricultural conditions of Normandy made Crèvecoeur a welcome guest in France. He spent some pleasant months in French literary society, into which he was probably introduced by Mme. de Houdetot, one of the many heroines of Rousseau's “Confessions.” To this lady, an old friend of his father, he also owed his introduction to Franklin.* He returned to America at the end of 1783.
    ellauri321.html on line 115: This literary movement (known as romanticism), of which the masterpieces are Rousseau's “Confessions,” Ste. Pierre's “Paul et Virginie,” Goethe's “Sorrows of Werther,” and Chateaubriand's “Les Natchez,” has an American representative in these letters of a Pennsylvania farmer.
    ellauri322.html on line 208: Hän oli aina ihaillut Jean-Jacques Rousseaun, vallankumouksen johtajien suosikkifilosofin kirjoituksia, mutta toisin kuin Rousseau, hän uskoi, että naiset pitäisi kouluttaa asianmukaisesti, että heillä on samat poliittiset oikeudet kuin miehillä ja että heidän pitäisi ilmaista näkemyksensä - kuten hän teki loistavasti elokuvassa A Vindication Of The Rights Of Woman (1792).
    ellauri322.html on line 264: She was rescued, again, and lived on with deadened spirit. In 1796 these "Letters from Sweden and Norway " were published. Early in 1797 she was married to William Godwin. On the 10th of September in the same year, at the ago of thirty-eight, Mary Wollstonecraft Godwin died, after the birth of the daughter who lived to become the wife of Shelley and write a blockbuster bestseller. The mother also would have lived, if a womanly feeling, in itself to be respected, had not led her also to unwise departure from the customs of the world. Peace be to her memory. None but kind thoughts can dwell upon the life of this too faithful disciple of Rousseau (except for the feminismim).
    ellauri330.html on line 343: Brandes sanoo Kierkegaardista: "Tällä ironialla ei ole pelkästään nimen vuoksi yhtäläisyyttä Kierkegaardin kanssa, joka myös aristokraattisesti 'valitsee tulla ymmärretyksi väärin'. Nerouden ego on totuus, ellei siinä mielessä, että Kierkegaard haluaisi meidän ymmärtävän hänen ehdotuksensa: " Subjektiivisuus on totuus", silti siinä mielessä, että egolla on kaikki ulkoisesti pätevä käsky ja kielto vallassaan; ja maailman hämmästykseksi ja skandaaliksi ilmaistaan ​​poikkeuksetta paradokseina. Ironia on "jumalallista rohkeutta". Näin ymmärrettyssä uskaluudessa on loputtomasti mahdollisuuksia. Se on vapautta ennakkoluuloista, mutta silti se ehdottaa mahdollisuutta uskalimman puolustamiseen kaikista mahdollisista ennakkoluuloista. Se on helpommin saavutettavissa, meille kerrotaan, naiselta kuin mieheltä." Kuten naisellisella puvulla, naisellisella älyllä on tämä etu maskuliiniseen nähden, että sen haltija voi yhdellä rohkealla liikkeellä nostaa helmat kaikkien sivilisaation ennakkoluulojen ja porvarillisen tavanomaisuuden yläpuolelle ja samalla kuljettaa itsensä viattomuuden tilaan. ja luonnon syliin'. Luonnon syli! Lurps! Jopa tässä mielettömässä tiradissa on kaiku Rousseaun äänestä. Näytämme kuulevan vallankumouksen trumpetin huudon; se, mitä todella kuulemme, on vain reaktion julistus. Rousseau halusi palata luonnontilaan, jolloin miehet kulkivat alasti poluttomissa metsissä ja elivät tammenterskojen päällä. Schelling halusi kääntää evoluution suunnan takaisin ikiaikoihin, aikakauteen ennen ihmisen kaatumista. Schlegel puhaltaa vallankumouksellisia melodioita naisen suureen romanttiseen "ihmetorveen".,,"
    ellauri349.html on line 95: Sokrates, Jeesus, Boethius, Augustinus, Montaigne, Rousseau, Sartre, Sikapaska-Hongisto, Saarinen. Nuorekkaasti vanheneva "Essee". Kutkuttavaa kehkeytymistä avautumisen mailla. Eskin hyvä liikkui kohti Pipsan parempaa, sisään takakannesta.
    ellauri362.html on line 780: Tämän ajatuksen kehittämiseksi Althusser väittää, että Marxin, Demokritoksen, Epikuroksen, Lucretiuksen, Machiavellin, Spinozan, Hobbesin, Rousseaun, Montesquieun, Heideggerin ja Derridan esittämä "satunnaisen materialismin" maanalainen filosofinen virtaus, jota tuskin tunnistetaan, on olemassa.
    ellauri364.html on line 100: Alan hienoimpien tutkimusten joukosta voidaan mainita Moebiuksen kirjat Rousseausta ja Goethesta, Helwegin teokset Kierkegaardista, Grundtvigista ja HC Andersenista, Gadeliuksen Tegnéristä ja Frödingistä. Moebiuksen opettavainen Goethe-kirja ei tutustuta meitä ainoastaan suuren runoilijan oman perheen, elämän ja runouden hämmästyttävän moniin patologisiin henkilöihin ja aiheisiin, vaan myös hänen tuttavapiirinsä ja aikansa mielenkiintoisiin psykopaattisiin persoonallisuuksiin. Hänen sepittämistään hahmoista muistamme nuoren Wertherin itsensä ja hänen kärsimyksensä, Margaretan Faustista, Mignonin ja harpunsoittajan Wilhelm Meister-romaanista ja toveri Viljasen jonka ohrana surmasi.
    ellauri368.html on line 322: From a literary-historical standpoint, Revealer of Secrets holds immense interest. As Dov Taylor notes in his useful introduction, it was inspired by the eighteenth-century epistolary tradition initiated in England by Samuel Richardson's Pamela (1740), in France by Rousseau's Nouvelle Héloïse (1760), and in Germany by Goethe's Die Leiden des jungen Werthers (1774). Because Hebrew had as yet no novelistic tradition, Perl necessarily drew upon the prevailing norms of European fiction. Thus arose the beginning of modern Hebrew literature in the margins of eighteenth-century fiction
    xxx/ellauri010.html on line 909:

    Tunnistan tästä taudinkuvasta tuttuja piirteitä. Selvä pyy, sanoi Manninen varista, narsistihan se siinä. Näitä on kirjallisuudessa kuin täitä turkissa, esim. Rousseau, Stendhal, Musset, Bourget, you name it. Oserais-je me flatter: olin varsinkin nuorempana jonkinlainen sekunda Byron, kotileffan sankari, en yhtä fiksu ja filmaattinen enkä varsinkaan yhtä komea, mutta yhtä kovaa yritystä vitosdivarissa.
    xxx/ellauri013.html on line 411: Leukavasti laukaistu. Mut mikä avuksi? Bertin miälest parhaita parannuksia aatteista oli veljeys, vapaus, tasa-arvo ja hallitus. Varsinkin viimeinen. Juttuun putkahtaa liberaalin mielisana ihannointi. Rousseau yritti turhaan ihannoida anarkiaa, se ei käy, koska se ei vaan toimi. Laahusta pitää käskyttää, ne on tyhmiä. Maailmanhallitus USAn johdolla on ainut mikä toimii. Tää on ihan samaa saarnaa kuin nyt yli puoli vuosisataa myöhemmin toisella globaaliliberaalilla, kalansilmä Hararilla.
    xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
    xxx/ellauri044.html on line 338: Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o.s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola - 6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola. Kirjailijanimi on väännös tyttönimestä. Tiesiköhän Maila et Rousseau keräsi talvioita?
    xxx/ellauri056.html on line 335: Rousseau a manqué d'invention dans l'expression, et de grandeur dans la pensée. Ses poèmes manquent par le fond; ils sont travaillés avec art, mais froids.
    xxx/ellauri057.html on line 1425: Vaasikivi keräilee kasveja kuin J-J Rousseau mamanin kaa. Ja kazelee pöppiäisiä kuin Maurise Maeterlinck. Kirjoittelee niistä "maman" Elinalle: "Oravat ovat olleet herttaisia. Niillä on sievänsievät pienet kädet. Suuret mustat oravansilmät kimmeltävät." Pieni oravansuu muodostelee söpösiä sanoja. Näkiköhän Elina joskus unta Yrjö Jylhästä.
    xxx/ellauri116.html on line 229: Eden Hubara is a Sociology student at the University of Aberdeen, and the President of Young Europeans Aberdeen. She strives to make ... 16.9.2019. Britannian perustuslaillinen kriisi henkilöityy taksikuskin poikaan. Koko Hubara herää useimmiten aikaisin aamulla siksi, että hän on lukenut Toni Morrisonin tekevän niin. Morrison, Toni: Beloved. Kokon lähteissä on myös J-J Rousseau: Émile, eli kasvatuxesta. Koneen säätiö on antanut sille rahaa.
    xxx/ellauri116.html on line 432: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
    xxx/ellauri121.html on line 372: Komentaja Fred on Rousseau tyyppinen päältäkazelija, siihenkin on joku ritiratisana, muu kuin voyeur. Lisää tietoa löytyy Men's Health palstalta (ei kuitenkaan ko. sanaa).
    xxx/ellauri127.html on line 256: Hegel (mentioned in p.259 TAL; he married in 1811 and his sister Christian Luise died in 1832) was fascinated by Goethe (and also by Jean-jacques Rousseau (allusion to him in p. TAL « Jean-jacques Humbert« ) and the French Revolution). Goethe published a « Theory of Colours » concerning the light spectrum (a hint, more about this in the final conclusion part). There are recurrent mentions of Goethe in Freud‘s writings. Schopenhauer cited Goethe’s novel « Wilhelm Meister’s Apprenticeship » as one of the four greatest novels ever written, along with « Tristram Shandy« , « La Nouvelle Heloïse« , and « Don Quixote« .
    xxx/ellauri128.html on line 135: C’était, dit Jean-Jacques Rousseau, « un homme droit et adroit ». « Il faisait profession, écrit La Harpe, d’une franchise brusque qui ne déplaisait point […] Soit habitude, soit dessein, il gardait ce ton même dans la louange et l’on peut juger qu’elle n’y perdait pas. Il avait d’ailleurs un fonds de droiture qui le rendait incapable de plier son opinion ni sa liberté à aucun intérêt ni aucune politique ; et cependant ce ne fut point un obstacle à son avancement, parce qu’il n’offensa jamais l’amour-propre des gens de lettres, et qu’il sut intéresser en sa faveur celui des gens en place. » Duclos avait beaucoup d’esprit et une grande liberté de parole ; on cite de lui nombre de mots heureux.
    xxx/ellauri128.html on line 157: François VI, deuxième duc de La Rochefoucauld, prince de Marcillac, pair de France, né le 15 septembre 1613 à Paris et mort le 17 mars 1680 dans la même ville, est un écrivain, moraliste, mémorialiste et militaire français du XVIIe siècle. Il fait partie du mouvement littéraire du classicisme et est surtout connu pour ses Maximes. Bien qu'il n'ait publié officiellement que ses Mémoires et ses Maximes, sa production littéraire est dense. Dense se oli izekin. Jopa J-J. Rousseau sanoi, eze oli surullinen passka.
    xxx/ellauri128.html on line 181: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
    xxx/ellauri128.html on line 476: Olikohan se assari kuikelo Hannu Sivenius uraniaani Simo Siveniuxen aaluva? Jean-Jacques Rousseau ja totuutta rakastava kirjoitus. Pehmeäkantinen kirja, 2011 (lisätietoa). Syvästi koetussa tulkinnassaan Hannu Sivenius väittää, että Rousseaun teosten omaperäinen ja nalkuttava ote syntyy siitä, että niissä ilmenee aidosti filosofinen, totuutta rakastava kirjoitus. Tämä, pitkään tekeillä ollut teos, on iso tapahtuma suomalaisessa filosofiassa: se on ensimmäinen kirjan mittainen teksti yhdeltä viime vuosikymmenet eniten ajatteluumme vaikuttaneelta hahmolta. Samalla se muodostaa yhdessä Siveniuksen väitöskirjan kanssa kokonaisuuden Jean-Jacques Rousseau I-II.
    xxx/ellauri130.html on line 486: Kuka haluaisi kuolemattomuutta maan päällä?J-J. RousseauMKILL!
    xxx/ellauri130.html on line 487: Syntyminen oli ensimmäinen moka.Rousseau, ConfessionsMKILL!0
    xxx/ellauri130.html on line 488: En pidä lääkäreistä enkä papeista, ne ei anna kuolla rauhassa.J-J. RousseauMKILL!
    xxx/ellauri157.html on line 115: Jean-Jacques Rousseau ja Julian harppisaku mies
    xxx/ellauri165.html on line 78: joiden ajattelua on sittemmin tutkittu turhankin paljon. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rousseau, Voltaire ja Diderot, mutta vain harva on nykyään kuullut Louis-Sébastien Mercier’stä (1740-1814), aikansa terävimpiin (hah) ja suosituimpiin (hah hah) yhteiskuntakriitikoihin lukeutuneesta ajattelijasta ja kirjailijasta. Mercier’tä on tutkittu varsin vähän, ja suuressa osassa häntä sivuavia tutkimuksia on päästy lähinnä negatiiviseen kuvaukseen. Häntä on pidetty kirjallisuuden ”tusinatyöläisenä”, haihattelijana – ei niinkään merkittävänä ajattelijana (kuten mä) – ja on ivallisesti todettu, että hänen ansionsa piilevät suurten filosofi en ajatusten onnistuneessa jäljittelyssä. Tästä pilkkanimet ”Rousseaun apina” tai ”Diderot’n karikatyyri”.
    xxx/ellauri168.html on line 266: A key problem of physicalism, however, is its inability to make sense of how our subjective experience of qualities—what it is like to feel the warmth of fire, the redness of an apple, the bitterness of disappointment and so on—could arise from mere arrangements of physical stuff. (What the fuck? Who says it can't? Rousseau? Bergson? Wittgenstein? Anyway, what is there to make sense of in the first place?)
    xxx/ellauri173.html on line 249: Inzwischen war Wieland nach Bern gezogen, wo er ebenfalls als Hauslehrer tätig war. Dort verlobte er sich mit Julie Bondeli, der späteren Freundin Jean-Jacques Rousseaus.
    xxx/ellauri195.html on line 356: Uli ei ole vain antiradikaalin kalvinisti tobleronipapin römppäperseen talonpojan renki. Uli oli ennen kaikkea sirkeä langanlaiha punapää Ulrike Schwall, mutta myös albiinon näköinen lingvisti Ulrich Heid. Uli rengistä kertovasta tökeröstä propagandatekeleestä tuli mieleen ensin Rousseaun Julie, sitten Jeff Bezosin Amazon, tuo lopun ajan palkkaorjien julma isäntä. Kumpikin koittaa riistää rengeiltä ja piioilta paizi voimat myös vapaa-ajan ja ajatuxen vapauden. Sähköautotehtailija Elon Musk koittaa samaa ostamalla Twitter-propaganda-aseen.
    xxx/ellauri208.html on line 449: Mikäs se olikaan nimeltään se esteettinen jumalan olemassaoloargumentti? Joku on taas kaivanut sen koipalloista. Et täälä on niin kaunista et tän on täytynyt tehä joku tosi etevä. Huohheli huoh. Entäs sit noi vähemmän kauniit detaljit, kuten vanhan ihmisen luttaperse? No ne on perkeleestä tietysti. Huoh ja huoh. Rousseaun kelloseppävertaus. Sehän oli ize uurmaakareiden sukua. Eikä jälki ollut järin kehuttava, vaikka J-J kyllä tikkasi kiivaasti ja taajaan kuin polkusingeri, ensin mamania, sitten äiti Teresaa. Helskutin typerä tää Michel, kyllä näkee ettei se piittaa historiasta. Sen pää on pelkkää höttöä. Imperiumit kestävät niin kauan kuin ne kasvavat ryöstämällä naapureita. Kun kasvu tyrehtyy, tulee ikkunoista ja ovista jotain matuja.
    xxx/ellauri298.html on line 464: Patin luokkatoverilla oli oikeat rinnat, olikohan pimppikarvatkin. Se jäi siltä näkemättä, ja kokematta. Kasveja vain keräsi kuin Knut Hamsun, herborisoi J-J Rousseauna mamin keralla. Samanlaisia laiminlyöntejä oli mullakin teiniaikoina, olis päässyt törkkäsemään sisälle muttei hirvinnyt.
    xxx/ellauri319.html on line 471: Jean-Jacques Rousseau
    xxx/ellauri356.html on line 161: Tänä aikana hän löysi myös filosofeja ja kirjailijoita, kuten Jean-Jacques Rousseau, Friedrich Nietzsche, André Gide ja Albert Camus, ja aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Vuosina 1947-1948 hän luki Bergsonia ja Sartrea filosofian luokassa Gautier-lukiossa Algerissa. Vuonna 1948 hän ilmoittautui korkeampaan kirjallisuuteen Bugeaud-lukioon, jossa hän sai vaikutteita Kierkegaardin ja Heideggerin lukemisesta. Tyyten spedejä.
    xxx/ellauri356.html on line 254: Hänen nuoruudessaan tärkeitä lukemia olivat Rousseaun Reveries of a Solitary Walker and Confessions, André Giden päiväkirja, La porte étroite, Les nourritures terrestres ja The Immoralist; ja Friedrich Nietzschen teoksia. Lause "Perheet, minä vihaan teitä!" erityisesti, joka inspiroi
    xxx/ellauri376.html on line 278: George Sand n'était pas trop fortement influencé par Jean-Jacques Rousseau.
    xxx/ellauri376.html on line 279: L’homme ne naît pas méchant, il ne naît pas bon non plus, comme l’entend Jean-Jacques Rousseau. L’homme naît avec plus ou moins de passions, avec plus ou moins de vigueur pour les satisfaire, avec plus ou moins d’aptitude pour en tirer un bon parti dans la société.
    xxx/ellauri376.html on line 333: Georges Sandin ensimmäiset romaanit - tunnetuimmat niistä ovat "Indiana" (1832), "Valentine" (1832), "Jacques" (1834) ovat romaaneja intohimoisesta, kaiken kuluttavasta rakkaudesta. Clarissa on S. Richardsonin romaanin "Clarissa Garlow" (1748) sankaritar; Julia on J. J. Rousseaun romaanin "Julia tai uusi Heloise" (1761) sankaritar, joka on idealisoitu naiskuva.
    210