ellauri045.html on line 519: Ei voi muuta kuin ihmetellä, että runoilija Hyvärinen suomentaa Jeseniä proosamaiseksi puuroksi. Ontuva riimi siellä täällä on pahempi kuin ei riimiä ollenkaan. Vain harvat Hyvärisen teelmistä toimivat runoina, osa ei ole juuri raakakäännöstä kummempia. Sanon minä, Ville Ropponen. Helsingissä asuva kirjailija-toimittaja ja kriitikko. Arvostelu on julkaistu myös Kritiikki II (kevät 2010) -lehdessä.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri058.html on line 358: Erittäinkin paska ihminen. Matti ainakin. Varmaan Karikin. Nuorena sillä oli tukka ja kovia mielipiteitä. Vaikuttaa nöyrältä mutta ei ole. Kekä helvetti on Tarmo Ropponen? Yhtä hölmö nimi kuin Hotamies. Kaikki kirjan henkilöt kuullostaa kiukkuisilta Kari Hotamiehiltä. Varsinkin se poliisi. Kari ei ole ajoissa tehnyt mitä haluaa. Juoxentelee vaan maanisesti ympäriinsä typerissä lenkkivaatteissa. Kalju paistaa crew cutista, hiki haisee, rillit höyrystyvät. Muun ajan nuhjaa kotona, kokkaa ja besserwisseröi, kiusaa kuoliaaxi äänitarkkailijaa.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
xxx/ellauri139.html on line 1235: Toisaalta Devuškin on liioitellut vanhuuttaan ja surkeuttaan ja ripustautunut Dobroselovaan. Devuškin ei ole mikään uhri, vaan hänen avunantonsa takana on ollut himo ja omistushalu, joista Dobroselovan on riuhtaistava itsensä irti. Ja mikä tepsisi rakkauteen lamauttavammin kuin julmuus? Sen me naiset tiedämme. Sori, olen Ville Ropponen.
5