ellauri002.html on line 1499: El Laurin pingiskavereina oli yks norssin klassikko alemmalta luokalta ja sen puoliso, hyvin miehiin meneväksi tunnettu (sanokaamme) dona Helena, molemmat Rooman kirjallisuuden opiskelijoita. Dona Helena piti don Jaimea omana tonttinaan, ja koitti dona Caritaa tarmokkaasti syrjään puukkia. Turha vaiva, kohta Lauri istuu donnan ja sen pikkusiskon pöydässä. Dona Rita on jotenkin epäluuloinen ja haastava, don Jaime miettii: tuosta voi vielä tulla harmia. No ehkä tulikin, ehkä oltiin kaikki mustasukkaisia.
ellauri005.html on line 1411: Sit tuli diaspora Rooman aikana,
ellauri014.html on line 998: Joku kummallinen episodi jää tässä kohtaa kertomatta. Ted raportoi Claire-serkulle että loordi nouti sen (Tedin) mukaan Rooman matkalle, sillä on muka joku intermezzo siellä menossa, jonkun naisystävän kanssa ilmeisesti, ei kerrota.
ellauri014.html on line 1002: Lukaisin tähän väliin kirjan liitteestä ne loordin Rooman seikkailut. Melkomoisen törkymöykky viftaaja, Sibeliuxen sanaa lainataxeni. Sillä oli enste joku markiisitar, elävän leski, jota se lakkas siveyssipulina naimasta kun kuuli et sillä oli mies komennuxella jossain Wienissä. Tapailivat ahkerasti siltikin. JJ tähdentää et niillä aina synkkas hyvin, vaikkei ne loordin tyhmän ahdasmielisyyden vuoxi enää bylsineet. Markiisitar luonnollisesti ei perustanut sellasesta protestanttipelleilystä. Kiltti kun oli, hankki loordille pumpattavan barbaran, pikku Lolitan, johon se voisi kevennellä itseään.
ellauri019.html on line 336: Nabatealaiset asuivat Edomin alueella 300-luvulla eaa., eivätkä edomilaiset koskaan päässeet palaamaan sinne. Edomilaiset löysivät asuinpaikan sen sijaan Negevistä Juudan eteläpuolelta. He siirtyivät pohjoiseen aina Hebroniin saakka, ja lopulta Juudan eteläosa tuli tunnetuksi Idumeana. Josefuksen mukaan Johannes Hyrkanos I alisti heidät jolloinkin vuosien 130 ja 120 eaa. välisenä aikana ja pakotti heidät omaksumaan juutalaisuuden (Jewish Antiquities, XIII, 257, 258 [ix, 1]; XV, 253, 254 [vii, 9]). Sen jälkeen he sulautuivat vähitellen juutalaisiin, ja Rooman tuhottua Jerusalemin vuonna 70 heidän olemassaolonsa kansana päättyi (Ob 10, 18). (Ks. IDUMEA.)
ellauri026.html on line 82: Äidillä oli mummin rintasolki rinnassa 50-luvulla. Nykyään ei rintasoljet enää trendaa ollenkaan. Hyvin ovat tätimäisiä. Kinsellan Rebekka sai sellaisen ruipelolta Tarquinilta. Tarquinius oli Rooman viimeinen kuningas. Se oli ylimielinen, superbus. Rebekan Tarquin oli sairaalloisen ujo. Rebekka ei halunnut siltä timanttista hevossolkea, se tekee ruman reijän puseroon.
ellauri029.html on line 558: Missä on vanhan Rooman joulupukkimainen pater familias?
ellauri030.html on line 63: Cicero oli optimaatti eli kokkare, Catilina ja Caesar sai äänet plebeijeiltä. Konsulixi kivuttuaan Cicero osti lainarahalla ökykämpän Rooman Bulevardilta. Sen vastustaja ja naapuri Clodius takavarikoi kämpän ja hajotti sen maan tasalle, vähän olivat kuin Peter Nygård ja sen miljonääri naapuri Pekoni. Maanpaossa Kreikassa Cicero vänisi ja harkizi jo harakiriä. Pompeius kuzu sen takasin jelppimään diktatuuria. Se tuli ja yritti taas pistellä Caesaria, pieleen meni, minkä jälkeen se alkoi nuolla diktaattoreja.
ellauri031.html on line 298: Siihen nähden fasismi menee kansainvälisesti hämmästyttävän hyvin kaupaxi. Fasistien risukimput on Rooman liktorien eli poliisien vanha virkamerkki. Monen muunkin kansan kurittomat ainexet (varsinkin maahantunkeutujat) ovat osoittaneet olevansa koivuniemen herran tarpeessa. Ja kun hopeaselkä apinat kaikkialla maailmassa haluavat paukuttaa pikkuapinoita päähän oikein kunnolla, ne ovat nopeaoppisia, joskaan eivät järin omaperäisiä. Kun kerta samat vanhat temput toimivat, mixi kehitellä uusia. Fascis on muuten latinassa maskuliinipoikkeus (ylläri).
ellauri033.html on line 491: Marcus Claudius Marcellus (42 eaa.-23 eaa.) oli Rooman keisari Augustuksen siskon Octavian poika. Marcelluksen isä oli Gaius Claudius Marcellus. Augustus aikoi tehdä Marcelluksesta seuraajansa ja antoi tyttärensä Julian Marcellukselle vaimoksi vuonna 25 eaa. Augustus otti myös hänet mukaan sotaretkelle Hispaniaan samana vuonna. Augustus haki Marcellukselle oikeuden asettua ehdolle konsuliksi kymmenen vuotta ennen lain säätämää ikää. Vuonna 23 eaa. Marcellus oli ediilinä, mutta hän kuoli saman vuoden lopulla. Augustus nimitti Marcelluksen mukaan teatterin ja antoi haudata hänet omaan mausoleumiinsa.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri036.html on line 1030: kun pohjoismyrsky yli Rooman raunioiden
ellauri036.html on line 1533: Kun Brutus huusi Rooman raunioilla:
ellauri036.html on line 2072: Rooman taivaalta tihutti pieni sade, kun paapa Franciscus laskeutui alas valtavalle Pietarinaukiolle ihan viimeisenä jonossa kuin köyhän talon porsas.
ellauri038.html on line 182: Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Siitä tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”. Ize kudottu pannulappu ois ollut lämpimämpi lahjaidea.
ellauri043.html on line 117: Myös Rooman keisarit saivat lopulta tietää Antonioksesta. Konstantinus Suuri ja hänen poikansa keisarit Konstantinus II ja Constans kirjoittivat hänelle kaikesta häneen liittyvästä kuultuaan kuin isälleen ja pyysivät häneltä myös vastausta kirjeisiinsä. Aluksi pyhä Antonios ei halunnut ottaa kirjeitä vastaan eikä iloinnut niistä erityisesti, mutta kun munkit suosittelivat ja viittasivat hallitsijoiden olevan kristittyjä, jotka saattaisivat loukkaantua, salli Antonios lukea kirjeet. Hallitsijat ottivat iloiten vastaan Antonioksen neuvot, jotka koskivat esimerkiksi Kristuksen kunnioittamista ja pelastumista. Entäs naisia ja kiusauxia? Keisarit tais olla lukivammasia tai luetun ymmärtämisessä oli puutteita, sillä ne kannustivat Anton inhokkeja areiolaisia vastoin iskän nimenomaisia ohjeita.
ellauri043.html on line 196: Miten usein olenkaan kadehtinut myös laivoja, joiden purjeet muistuttavat siipiä, ja varsinkin kun ne kuskaa poies niitä, jotka on käyny mulla kylässä! Kyllä meillä oli sitten mukavaa! Millaista paisuttelua! Kukaan ei ole kiinnostanut mua yhtä paljon kuin Ammon; se kertoi mulle Rooman matkastaan, katakombeista, Colosseumista, julkkisnaisten hellyydestä, ja tuhannesta muusta jutusta!… Ja sit mä en suostunut lähtee messiin! Mix ihmeessä mä izepäisesti jatkan tämmöstä elämää? Mun ois pitänyt jäädä Nitrian munkkilaan, kun ne mua niin pyysivät. Niillä on omakotisellit, ja silti ne seukkaa keskenään. Sunnuntaisin trumpetti kuzuu ne kirkkoon, jossa ne saa kolme martinia, tai ruoskaa jos ne ei tottele, varastelee tai tunkeutuu johkin sopimattomaan, sillä niillä on kuri tapissa.
ellauri043.html on line 2763: Simon Maguksen kuolemasta on kaksi eri versiota. Pietarin teoissa kerrotaan Simon Maguksen kuolleen Rooman Forum Romanumilla järjestetyssä magianäytöksessä. Simonin esitellessä keisari Nerolle levitointitaitojaan paikalla olleet apostolit Paavali ja Pietari sekä heidän kannattajansa olivat rukoilleet Jumalaa lopettamaan lentonäytöksen. Simon Magus oli pudonnut saman tien maahan ja myöhemmin kuollut saamiinsa vammoihin.
ellauri043.html on line 3362: Sinä iltana kun tultiin Rooman porteille…
ellauri043.html on line 6248: Rooman patriisit hommasivat niitä izelleen ihan paheena.
ellauri045.html on line 718: Musta-asuinen mies syntyi saarella Rooman valtakunnan aikana yhdessä veljensä Jacobin kanssa. Tuntematon nainen auttaa heidän äitiään Claudiaa synnyttämään lapsensa, minkä jälkeen nainen tappaa Claudian estääkseen tätä viemästä lapsiaan omien ihmistensä joukkoon. Nainen, joka tunnetaan myös nimellä ”Äiti”, kasvattaa Jacobin ja Musta-asuisen miehen väittäen heille saaren olevan ainoa paikka koko maailmassa, ja ettei meren takana ole mitään.
ellauri046.html on line 33: Reikärauta Rene oli myös Rene Descartes, meidän sukulaistädin kuningatar Kristinan matikanope, joka kuoli flunssaan Kristinan lähdettyä Rooman livohkaan, ja haudattiin Tukholmaan. Sitä, ja eräitä muita unohtuneita aikalaisia, alkois tässä jaxossa tarkoitus sorkkia.
ellauri049.html on line 255: »Sarkia matkaili Berliinissä ja Sveitsissä kohta ylioppilaaksi tultuaan, ja kypsän mestaruutensa aikoihin 1930-luvun lopulla hän oleskeli pitkään Italiassa kustantajansa WSOY:n stipendin turvin. Hän seurasi heikosti poliittisia tapahtumia, viittasi kintaalla talonpoikaismarssille kotimaassa, mutta haltioitui Rooman espanjalaisilla portailla pitämään improvisoidun palopuheen Mussolinia ja Italian fascisteja vastaan. Puhe johti pidätykseen ja kuulusteluun, mutta "syyntakeeton ja haihatteleva" suomalainen vapautettiin jatkoseuraamuksista.»
ellauri049.html on line 1046: Runoilija oli turhaan yrittänyt saada virkaa Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta. Lopulta hän haki Rooman kirjallisuuden ja kaunopuheisuuden lehtorin virkaa Porvoon kymnaasissa.
ellauri055.html on line 46: Breugnon sanoi ruttotautisena ettei Rooman keisari kuole pylly tyynyllä. Tänkin ajatelman mä olen lukenut jostakin, oisko ollut Erich Auerbachin Mimesixestä. Sen sanoi joku viti viimeisistä keisareista. Nimeä ei löydy Googlesta, joka pälpättää vaan Palpatinesta. Jenkkimulkut elää omassa kuplassa.
ellauri060.html on line 1104: Eka Agapetus googlessa on paavi Rakastettava. Agapetus oli roomalaissyntyinen katolisen kirkon paavi, jonka paavius kesti alle vuoden 13. toukokuuta 535 – 22. huhtikuuta 536. Hän kuoli Konstantinopolissa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin Roomaan 20. syyskuuta 535. Hän oli murhatun papin poika, josta tuli Rooman piispojen tuomiorovasti kunnes hänet valittiin paaviksi. (Eipä valittu Barkmannia paavixi. Tuomiorovastixikin pääsi ihan armosta. Pojat pettyneinä muutti nimen Carlsonixi.) Hän oli hyvin iäkäs tullessaan valituksi paaviksi, ja vastusti areiolaisia kiivaasti. Paasikivi ja Kekkonen oli Soinin areiolaisia. Areiolaisten mielestä poika oli vain jehovan puhetta, ei jumala. No tulihan tähän liuta selityxiä.
ellauri061.html on line 1662: Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
ellauri061.html on line 1664: Cymbeline sijoittuu aikaan, jolloin Britannia oli osa Rooman valtakuntaa. Sen päähenkilöinä on kelttiläinen Britannian kuningas Cymbeline eli Cunobelinus, hänen tyttärensä Imogen ja tämän alempisäätyinen kosija Posthumus Leonatus. Mukana on myös Posthumuksen petollinen ystävä Iachimo, ja kuningatar, joka on Imogenin paha äitipuoli.
ellauri063.html on line 135: Kansantribuuni (lat. tribunus plebis) oli Rooman valtakunnan aikainen virkamies, jonka ensisijainen tehtävä oli edustaa plebeijejä. Tribuunit valittiin vaaleilla vuodeksi kerrallaan plebeijien kansankokouksessa (Concilium plebis tai Comitia tributa). Vain kansantribuunit saivat kutsua kokouksen koolle, he myös johtivat kansankokouksia ja plebeijien ediilivaaleja. Kansantribuuneja valittiin kaksi kerrallaan, eivätkä nämä olleet riippuvaisia toisiinsa nähden. Kansantribuuneilla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin, mikä tekikin virasta poliittisen aseen, sillä lahjomalla tribuunin puolelleen saattoi estää itselleen haitallisten lakien voimaantulon. Virka oli tarkoitettu vain plebeijeille, mutta vuonna 59 eaa. Publius Clodius Pulcher onnistui juonittelemaan itsensä virkaan, vaikka olikin patriisi. Tämän hän mahdollisti adoptoimalla itsensä varakkaaseen plebeiji-sukuun.
ellauri063.html on line 137: Kansantribuunin oikeuksista (tribunicia potestas) tuli Augustuksen myötä osa Rooman keisarin valtaoikeuksista. Kansantribuunien valta väheni keisarikaudella, vaikka heidän virkansa ei kokonaan hävinnytkään. Ne oli vähän sellasia sosiaalidemokraatteja, patriisien poliittisia luottovankeja. Noskeja.
ellauri069.html on line 418: S. 728 paljastetaan liskovaltio, omistavien piirien monikansallinen kartelli, joka yltää yli valtamerten ja pintapolitikoinnin, on suverreeni kuin internationaali tai Rooman kirkko, ja Roketti on sen sielu. Mahtava Sormi pyörittelee niitä kaikkia. Sehän on imugeeni Isse Immu! Tiesinhän sen!
ellauri077.html on line 75: Viisikymmentäkuusivuotias amerikkalainen Nobel-palkittu runoilija, kohtalaisen ylipainoinen mies, joka amerikkalaisissa kirjallisuuspiireissä tunnettiin "runoilijoiden runoilijana" tai toisinaan pelkästään "Runoilijana", istui rinta paljaana aurinkoisella terassilla puolittain makuuasentoon käännetyssä aurinkotuoliissa kohtalaisessa määrin mutta ei vakavasti ylipainoisena, mies joka oli voittanut Kansallisen Kirja Palkinnon (2x), Kansallisen Kirja-arvostelijoiden Piiri Palkinnnon ja Lamont-palkinnon, saanut 2 apurahaa Kansalliselta Taidesäätiöltä, Rooman palkinnon, Lannan-säätiön stipendin, MacDowell-mitalin ja Mildred ja Harold Straussin Elämispalkinto -palkinnon Amerikan Taiteiden ja Kirjeiden Akatemialta ja Instituutilta sekä tullut valituxi KYNÄ-klubin pen palixi, runoilija jota 2kin sukupolvea oli julistant sukupolvensa äänexi ja joka nyt oli siis 56 vuotias ja loikoili kuivat Speedo-merkkiset XL-kokoiset uimahousut jalassa markiisikankaisessa, portaittain säädettävässä kansituolissa laatoitetulla terassilla kotinsa uima-altaan ääressä, runoilija joka ensimmäisten amerikkalaisten joukossa sai arvovaltaisen John D. ja Catherine T. MacArthur säätiöltä "Nero-palkinnon", joka oli vain 1/3 elossa olevasta amerikkalaisesta kirjallisuuden nobelistista, oli 172 senttiä pitkä, painoi 82 kiloa, oli ruskeatukkainen ja oli aina välillä huolinut/torjunut erilaisia Hius Lisäys Järjestelmä -merkkisiä hiussiirrännäisiä niin, että hänen hiusrajansa oli epätasaisesti vetäytynyt, ja nyt hän siis istui - tai kukaties tarkemmin sanottuna vain "lojui" - mustissa Speedoissa kotinsa munuaisen-
ellauri077.html on line 842: Holokaustista täpärästi selvinneillä jutkuilla on pussissaan karkeita likaisia vehnäjauhoja. Kv rikostuomioistuin avaa tutkinnan Palestiinassa tapahtuvista sotarikoxista. Israel ja USA ärähtävät: mitäs peliä tämä nyt on. Israel ei edes kuulu Rooman sopimuxeen, sillä on oma sopimus Jahwen kaa. Filistealaisten maat ja päät on luvattu sille. Toiseksi väkirikkain jutkuvaltio USA säestää kuin pussi puolikarkeita vehnäjauhoja: niin saakeli!
ellauri102.html on line 175: Brändeistä haetaan siis lohtua ja turvaa, ja luonnollisesti tällaisella kaipuulla on helppo lyödä rahoiksi. Etenkin muoti-, urheilu ja viihdeyhtiöt keskittyvät näiden fetissituotteiden myyntiin. Teemapuistoja jäljittelevät marketit ovat toki yksi osa tätä lmiötä, mutta fuusioitumisen ja siihen liittyvän synergian tavoittelun jatkuessa nekin ovat vain kuin alkukirkko Rooman katakombeissa.
ellauri110.html on line 841: Hotlan seinään ruuvatun muistolaatan mukaan Eikka käänsi Rooman hotellista Divina Commedian. Todennäköisemmin pyyhkeitä tai Gideonin Raamatun. Onko Hande Casanova, naistenmies vaiko kirjailija? Kai vähän kaikkea. Mut aika vähän. Handen Roope Uusitalo-kirjassa on kexeliäs juoni: vanhahko eroa hankkiva kirjailija matkustaa Veneziaan ja tapaa nuoren naisen jota, tai jos pakko puxeeraa, jonka, se haluaisi naida. Mielestään komistuxet nuorena eivät siedä esiintyä vanhemmiten pelleinä. Vaan minkäs teet. Pelle mikä pelle.
ellauri111.html on line 838: Me otimme sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, kukoixi tunkiolla, kukkulan kuninkaixi, sillä näet nimittäin: hyökkäsimme esinahkakukkulalta ja valtasimme häpykukkulan. Paransimme näin oleellisesti lisääntymismenestystä, varasimme izellemme parhaat naaraat ja reviirit. Darwin nyökki meille pukinpartaansa tyytyväisenä ja hieroi karvaisia käsiään. There you go! Attaboy! Cheerio!
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri131.html on line 268: Tenkuilla oli tytär Marja, jonka tietysti tapasin jo pikkulikkana Järvenpäässä. Pari kymmentä vuotta myöhemmin hän tuli vastaan Pantheonin torilla - hän oli naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja asui Rooman keskustassa. Hänen vanhempansa olivat opiskelleet Amerikassa, kuulin myöhemmin, mutta vasta nyt tänä vuonna sain tietää heidän elämästään ennen sotia ja sotien aikana. Liisa näet lähes 90-vuotiaana julkaisi pariskunnan päiväkirjat sodan ajalta nimellä "Inkeriläisiä siirtämässä". Helsingin Sanomien Markus Jokelan ottama kuva Liisasta vuodelta 2008 on alla, kun en vielä löytänyt omaa ottamaa:
ellauri135.html on line 116: Lentokoneen radio toisti hermostuttavasti, että signore Parellin auto odottaa häntä Rooman lentoaseman pääsisäänkäynnin luona. Simona Pieretti. Minulla oli sietämätön koti-ikävä, halusin päästä yksinkertaisesti hirsimökkiin Okan varrelle. Iljinin syvänteelle, jossa minua odottivat pajut, Venäjän tasankojen autereiset auringonlaskut ja venäläiset ystävät.
ellauri141.html on line 49: Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja hänen oli tarkoitus osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon.
ellauri141.html on line 63: Horatius antaa ymmärtää että Maecemas oli nyhverö. Muze tajusi runoseppojen propaganda-arvon. Maecenas kerskui olevansa upporikkaita Kilniuxia äidin puolelta. Se omisti vaikuttavan huvilan Tivolissa Rooman lähellä. Siitä on jäljellä auditorio. Osa Maecenaksen omaisuudesta oli perintöä vanhalta suvulta, jonka hän väitti johtavan juurensa aina etruskeihin asti. Maecenaan valta tuli kuitenkin lähinnä läheisestä ystävyydestä keisarin kanssa.
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri141.html on line 126: Hunc si mobilium turba Quiritium Tää jos Rooman laahus kannustaa sitä hurjasti,
ellauri145.html on line 119: Tomi sanoo olevansa thyrsoxen näköinen. Thyrsos on kyrvännäköinen keppi jota käytettiin Bakkusjuhlissa. Prometheus varasti jumalilta tulen thyrsoxeen ja toi sen apinoille olympiasoihtuna. Alunperin se oli koiranputken näköinen kasvi josta saadaan pahanhajuista pirunpaskaa (asa foetida). Hajupihka tai pirunpihka (kansanomaisesti pirunpaska) on voimakastuoksuista pihkaa, jota saadaan pirunkeltaputki-kasvista (Ferula assa-foetida). Pirunkeltaputki on monivuotinen, porkkanan kanssa samaan heimoon kuuluva kasvi, jonka rungosta ja juuresta saadaan maitomaista pihkaa, joka kuivuu hajupihkaksi. Jo muinaisen Rooman keittiöissä hajupihkaa käytettiin mausteena. Hajupihkaa käytetään erityisesti intialaisissa papuruoissa koska se peittää pierunhajua. Sitä myydään yleensä vehnäjauholla yms. jatkettuna jauheena, jotta maustaminen olisi helpompaa.
ellauri145.html on line 653: sinuttelevassa viestissä pohjustettiin ilmeisesti 8. päiväksi tammikuuta suunniteltua Rooman-tapaamista.
ellauri150.html on line 453: Mun mielessä menee Ben Hur ja Quo Vadis jotenkin sekaisin. Olikohan ne molemmat Sulka-sarjan poikakirjoja niinkuin se Länsi-Rooman tuho kirja, jossa oli ostro- ja visigootteja? Jonka nimeä ei löydy. Kapteeni Kapu haukkui jotain konnia ostro- tai visigooteixi.
ellauri150.html on line 494: Rooman tuho: Rooman tuho kesti monta vuotta niinkuin ei Rooman rakentaminenkaan mennyt ihan päivässä, eli se oli pitkä prosessi. Tulen laittamaan tähän alapuelelle syitä miksi Rooma tuhoutui. Valloitussotien lopettaminen: Vuonna 117jkr Hadrianus lopetti valloitussodat, joka johti siihen, että Rooma ei saanut enää sotasaalista. Myöskään orjia ei saatu enää lisää valloituksien loputtua. Kasvua on saatava, saatana! Muuten käy kuin Roomalle! Visigootit pani Rooman sileäksi A.D. 479.
ellauri153.html on line 70: Tytti Yli-Viikari ja sen aliviikari syli-Koiranen ovat yhtä röyhkeitä törkimyxiä kuin Rooman viimeinen kuningas, etruskitaustainen Tarquinius röyhkeä. Niiden päät pitäis laittaa hedelmälaatikkoon tai leikata lyhyexi kuin unikot.
ellauri153.html on line 276: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä. Todistajain joukossa oli myös kuninkaan sukulainen Brutus. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta, että oli tekeytynyt mielipuoleksi. Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkottamaan Tarkviniusten sukua ja lakkauttamaan kuninkuuden. Siitä alkanut kapina onnistuikin pian siinä. Kapinaa johtivat Lucretian mies Lucius Tarquinius Collatinus ja Lucius Junius Brutus. Heistä tuli Rooman ensimmäiset konsulit. Tarquinius yritti palata valtaan useaan otteeseen ja sai aikeissaan tukea etruskeilta.
ellauri153.html on line 280: Tarquin tunsi olevansa valmis valtaamaan valtaistuimen. Hän meni senaattitaloon aseistettujen miesten kanssa, istui itse valtaistuimelle ja kutsui senaattorit osallistumaan kuningas Tarquiniin. Sitten hän puhui senaattoreille ja halveksi Serviusta orjana, joka syntyi orjasta; siitä, että senaatti ja kansa eivät ole valinneet sitä interregnumin aikana, kuten rooman kuninkaiden valinnassa oli ollut perinne; siitä, että hänestä tuli kuningas naisen vehkeilyjen kautta; Rooman alempien luokkien suosimisesta varakkaiden sijaan ja ylempien luokkien maan viemisestä jaettavaksi köyhille; ja väestönlaskennan pystyttämisestä, jotta ylempien luokkien rikkaus paljastuisi kansan kateuden herättämiseksi.
ellauri153.html on line 282: Estääkseen lisää dynastisia kiistoja Servius meni naimisiin tyttäriensä, jotka tunnetaan historian Tullia majorina ja Tullia minorina, tulevan kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja veljensä Arrunsin kanssaf. Yksi Tarquinin siskoista, Tarquinia, meni naimisiin Marcus Junius Brutuksen kanssa ja oli Lucius Junius Brutuksen äiti, yksi miehistä, jotka myöhemmin johtivat Rooman kuningaskunnan kaatamista. Vanhempi sisar, Tullia Major, oli lievä, mutta meni naimisiin kunnianhimoisen Tarquinin kanssa. hänen nuorempi sisarensa Tullia minor oli raivokkaampi, mutta hänen miehensä Arruns ei ollut. Hiän tuli halveksimaan häntä ja juonitteli Tarquinin kanssa Tullia majorin ja Arrunsin kuoleman aikaansaamiseksi. Puolisoidensa murhan jälkeen Tarquin ja Tullia menivät naimisiin. Yhdessä heillä oli kolme poikaa: Titus, Arruns ja Sextus, ja tytär Tarquinia, joka meni naimisiin Octavius Mamiliuksen, kikhernekauppiaan kesämmökkikunnan Tusculumin prinssin kanssa. Kun sana tästä röyhkeästä teosta levisi Sergiukseen, hän kiirehti curiaan kohtaamaan Tarquinin, joka esitti samat syytökset appiukkoaan vastaan, ja sitten nuoruudessaan ja tarmossaan kantoi kuninkaan ulos ja heitti hänet senaatin talon portaille kadulle. Kuninkaan palvelijat pakenivat, ja kun hän lähti, hämmentyneenä ja vartioimattomana, kohti palatsia, Tarquinin salamurhaajat hyökkäsivät ja murhasivat ikääntyneen Sertiuksen, ehkä oman tyttärensä neuvosta.
ellauri153.html on line 288: Tarquin kutsui valtakautensa alussa latinalaisten johtajien kokouksen keskustelemaan Rooman ja latinalaisten kaupunkien välisistä siteistä. Kokous pidettiin jumalatar Ferentinalle pyhässä lehdossa. Kokouksessa Turnus Herdonius vastusti Tarquinin ylimielisyyttä ja varoitti maanmiehiään luottamasta Rooman kuninkaaseen. Sitten Tarquin lahjoi Turnuksen palvelijan varastoimaan suuren määrän mekkoja isäntänsä majapaikassa. Tarquin kutsui latinalaiset johtajat yhteen ja syytti Turnusta salamurhansa suunnittelusta. Latinalaiset johtajat seurasivat Tarquinia Turnuksen majaukseen, ja kun mekot sitten löydettiin, latinan syyllisyys pääteltiin sitten nopeasti. Turnus tuomittiin heitettäväksi vesialtaaseen lätäkköön, jossa oli puinen hedelmälaatikko eli crate, joka oli asetettu hänen päänsä päälle, johon kiviä heitettiin, hukuttaen hänet.
ellauri153.html on line 290: Sovittiin, että latinalaisten sotilaat osallistuvat lehtoon määrättynä päivänä ja muodostavat yhtenäisen sotilaallisen voiman Rooman armeijan kanssa. Seuraavaksi Tarquin aloitti sodan Volscien kanssa ja otti rikkaan Suessa Pometian kaupungin. Hän juhli voittoa, ja tämän valloituksen saaliilla hän aloitti Jupiterin Optimus Maximuksen temppelin pystyttämisen, jonka Vanhin Tarquin oli vannonut. Sitten hän aloitti sodan Gabin kanssa, joka oli yksi latinalaisamerikkalaisten kaupungeista, joka oli hylännyt Rooman ilmastosopimuksen. Tarquin ei pystynyt valtaamaan kaupunkia asein, vaan turvautui toiseen strategioihin. Hänen poikansa Sextus, joka teeskenteli isänsä kohtelevan häntä huonosti ja peitti tahallisen huolimattomasti veriset raidat perseessä, pakeni Gabiin. Ihastuneet asukkaat uskoivat hänelle joukkojensa komennon, ja kun hän oli saanut kansalaisten rajoittamattoman luottamuksen, hän lähetti isänsä sanansaattajan tiedustelemaan, kuinka hänen pitäisi toimittaa kaupunki käsiinsä.
ellauri153.html on line 294: Roomassa Tarquin tasoitti Tarpeian-kallion huipun, josta oli näkymät forumille, ja poisti useita muinaisia Sabinen pyhäkköjä tehdäkseen tilaa Jupiterin Optimus Maximuksen temppelille Capitoline-kukkulalla. Hänen suurimmat ansionsa olivat, että hän rakensi sirkukseen istuintasoja ja määräsi Rooman suuren viemärin, kloaca maximan, kaivamisen.
ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin.
ellauri153.html on line 306: Tarquinin viimeinen yritys saada Rooman valtakunta takaisin tuli vuonna 498 tai 496 eKr., kun hän taivutteli vävynsä Octavius Mamiliuksen, Tusculumin diktaattorin, marssimaan Roomaan Latinalaisen armeijan johdossa. Rooman armeijaa johtivat diktaattori Albus Postumius Albus ja hänen hevosen mestarinsa Titus Aebutius Elva, kun taas iäkäs kuningas ja hänen viimeinen jäljellä oleva poikansa Titus Tarquinius taistelivat latinalaisten rinnalla roomalaisten maanpakolaisten kanssa. Jälleen kerran taistelu käytiin kovaa ja päätettiin täpärästi, ja molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Mamilius surmattiin, hevosen isäntä loukkaantui vakavasti, ja Titus Tarquinius hädin tuskin pakeni henkensä kanssa. Mutta lopulta latinot hylkäsivät kentän, ja Rooma säilytti itsenäisyytensä.
ellauri160.html on line 98: Yhdysvaltalainen Ezra Pound oli äänekäs Mussolinin ihailija ja fasistien toimeksiannosta Rooman radion kolumnisti. Kun sota päättyi ja USA:n armeija miehitti Italian, Pound vangittiin epäiltynä maanpetoksesta. Häntä uhkasi kuolemantuomio.
ellauri162.html on line 547: Se voidaan jakaa neljään osaan: johdanto-osaan (1-88); ansioluettelo Jumalaa ja Kristusta koskevasta opista (89-578); osoitus uskon välttämättömyydestä pelastukselle (379-790); ja kuvaus maailmanlopun päättymisestä (791-1060). Pääasiassa tämä kuva on tehnyt Commodianuksen nimestä kuuluisan. Sen mukaan kristityt ovat seitsemännen vainon saalis - määrä on symbolinen ja osoittaa viimeisen vainon. Gootit yllättävät ja tuhoavat Rooman. Yhtäkkiä Nero, lännen antikristus, ilmestyy uudelleen, saa Rooman takaisin goodeilta, liittyy kahteen cæsariin ja kohtelee kristittyjä kolme ja puoli vuotta.
ellauri162.html on line 549: Sitten toinen Antikristus, mies Persiasta, tulee idästä, valloittaa Neron, polttaa Rooman, vakiinnuttaa asemansa Juudeassa ja tekee ihmeitä. Mutta Jumala, siunatun armeijan kanssa. etenee Persian ulkopuolelta voittomarssilla; Antikristus on voitettu, ja Kristus ja Hänen pyhänsä asettuvat Jerusalemiin. Saadaksesi tietää, mitä seuraa, meidän on tutustuttava "Ohjeisiin" (II, 1-4). Ensinnäkin valitut nousevat kuolleista ja elävät 1000 vuoden ajan nautinnon ja onnen elämää. Tuon ajan lopussa tuli tuhoaa maailman, Kristus ilmestyy, ja kaikki kuolleet nousevat viimeiseen tuomioon, joka johtaa joko Paratiisin iloihin tai kipuihin.
ellauri164.html on line 64: Mamertiinien vankila lat. Carcer Mamertinus on Rooman vanhin vankila, joka sijaitsi Capitoliumin itärinteellä. Monet tunnetut valtiolliset vangit, kuten Jugurtha ja Vercingetorix, odottivat siellä kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Legendojen mukaan myös Pietari ja Paavali olisivat olleet siellä vangittuina. Nykyisin vankilasta on jäljellä kaksi päällekkäistä selliä, joista alempaan eli Tullianumiin päästiin vain katosta olevasta aukosta. Vankila rakennettiin noin vuonna 386 eaa. Paikalle rakennettiin 1300-luvun lopussa San Pietro in Carcere -kirkko.
ellauri164.html on line 330: Satavuotista sotaa pidetään yhtenä keskiajan merkittävimmistä konflikteista. Se oli siitä merkittävä, että sen kuluessa otettiin käyttöön uusia aseita ja taktiikoita, jotka rapauttivat vanhan, raskaan ratsuväen hallitseman feodaaliarmeijajärjestelmän. Lisäksi sodan aikana nähtiin ensimmäiset vakinaiset armeijat Länsi-Euroopassa sitten Länsi-Rooman valtakunnan.Sota muutti aatelisten ja talonpoikien suhdetta sekä vauhditti kansallisvaltioiden kehitystä ja monarkioiden vahvistumista. Ennen sotaa etenkin Ranska oli ollut jakautunut hyvin itsenäisten vasallien johtamiin läänityksiin. Sodan vaikutuksesta kuninkaan asema alkoi vahvistua.
ellauri183.html on line 585: David Fartley kertoo kuinka esinahka ryöstettiin sitten Rooman säkistä vuonna 1527. Saksan sotilas, joka varasti sen, vangittiin kylässä Calcata, 47 km Roomasta pohjoiseen, myöhemmin samana vuonna. Calcatassa sijaitseva hotelli kunnioitettiin siitä lähtien, kun kirkko hyväksyi aitoustodistuxen sen tarjottua kymmenen vuoden ajan hemmottelua joka tyydytti sekä pappisroistoja että pyhiinvaeltajia. Pyhiinvaeltajat, nunnat ja munkit kokoontuivat kirkkoon, ja "Calcatasta [tuli] pakollinen kohde pyhiinvaelluskartalla". Paikallinen pappi ilmoitti varastaneensa esinahan vuonna 1983.
ellauri183.html on line 590: Fartleyn mukaan "riippuen lukemastasi, keskiajalla eri Euroopan kaupungeissa oli kahdeksan, kaksitoista, neljätoista tai jopa 18 erilaista pyhää esinahkaa." Rooman pyhän esinahan (myöhemmin Calcata) lisäksi muita hakijoita olivat muun muassa Rooman katedraali Le Puy-en-Velay, Santiago de Compostela, kaupunki Antwerpen, Coulombit että Chartresin hiippakunta, samoin kuin itse Chartres ja kirkot Besançon, Metz, Hildesheim, Charroux. Conques, Langres, Fécamp ja kaksi sisään Auvergne.
ellauri183.html on line 598: Fartleyn mukaan Vatikaanin toinen kokous myöhemmin poisti Pyhän Ympärileikkauksen päivän latinalaisesta kirkkokalenterista, vaikka itäkatoliset ja Perinteiset roomalaiskatoliset juhlia edelleen Herramme ympärileikkauksen juhla 1. tammikuuta. Todellisuudessa 25. heinäkuuta 1960 annetulla asetuksella Vatikaanin II kokous alkoi yli kaksi vuotta ennen 11. lokakuuta 1962, jolloin Paavi Johannes XXIII sääti laajamittaisen tarkistuxen kohteena Rooman yleinen kalenteri, joka sisälsi 1. tammikuuta pidetyn juhlan nimen muuttamisen "Herran ympärileikkaus ja Oktaavin Syntymä" lisäten näin syntymäpäivän oktaaville, ilman että evankeliumin lukema Jeesuksen lapsen ympärileikkauksesta muuttui.
ellauri183.html on line 644: Fariseukset olivat yhteiskunnallinen liike, johon liittyi jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista. Tavallisen kansan keskuudessa fariseukset olivatkin suosittuja yläluokkaisiin ja aristokraattisiin saddukealaisiin verrattuna. Suosiota kansan keskuudessa lisäsi myös Rooman miehittäjähallinnon vastustaminen ja vahva kansallismielisyys, johon liittyi hellenististen vaikutteiden vastustaminen juutalaisessa yhteiskunnassa. Fariseukset eivät kuitenkaan varsinaisesti olleet aktiivisessa vastarinnassa. Liikkeen piirissä oli myös sovinnaisempia näkemyksiä, joiden mukaan Rooman kanssa toimeen tuleminen oli järkevää, koska se takasi kohtalaisen rauhalliset olot.
ellauri185.html on line 722: Lutherin arkkivihollinen, paavi, on ”Rooman pieruperse” ja ”paholaisen peräreikä”. Hän ”täyttää koko maailman ulosteellaan”. Paavin masinoimat aneet olivat ”paskavedätystä”.
ellauri190.html on line 333: Tässä puolisensataa herra Petteriä plus 1 rouva, Zenobia, joka on otettu mukaan ihan säälistä. Tiedot ovat eräältä amerikkalaiselta sivulta. Kumma ettei yhtään amerikkalaista ole mukana? Ellei konkistadoreja lasketa. Hunnit olivat ilmeisesti Kiinan pohjoisnaapureita kiinalaiselta nimeltään Xiongnu. Ne miehittivät Saxan kansainvaellusten aikana ja saivat sillä lailla aikaan Rooman tuhon. Hitlerin Aatun aikana sanottiin sakemanneja vuorostaan hunneixi (the Huns). Ruottalaiset tunsi Attilan nimellä Atle. Listasta puuttuu ainakin toinen valloittava nainen, nimittäin Katariina Suuri.
ellauri191.html on line 2139: Näistä runsaasta sadasta enimmäxeen häiskästä on tuiki tuntemattomia vielä yli neljäkymmentä. Ollaan siis jo voiton puolella! Puhtaasti poliittisia nimityxiä ovat ainakin Churchill, Russell ja Robert Zimmermann. Likaisia poliittisia vetoja länkkärien puolesta on varmasti yli puolet kaikista. Voi olla lisääkin kun luen tarkemmin. Varmaan Mommsenkin on tapaus pisteessä: sen Rooman historia on avainromaani hullun vuoden jälkeiseen Saxan politiikkaan, jossa odoteltiin pukkia, ja se tulikin, nimittäin 2 maailmansodan johtajaa, rautakansleri ja Hitler. Bergson on täys pelle, niitäkin on varmaan muitakin. Nazeja on Hamsun ja Handke ainakin. Pesunkestäviä kommareita voi olla vastapropagandatarkoituxessa mukana jokunen. Ruozalaisia on huisisti enemmän kuin ansaizisi. Vahvaa dynyrahojen kotiinpäin vetoa.
ellauri213.html on line 425: Järjestön tunnetuimpiin iskuihin kuuluivat vuonna 1985 israelilaisen lentoyhtiö El Al -lipunmyyntitiskillä tapahtuneet iskut Rooman ja Wienin lentoasemilla, kun neljä aseistautunutta palestiinalaista terroristia alkoi tulittaa matkustajia lähes samanaikaisesti molemmissa maissa. Iskuissa kuoli 18 ihmistä ja 138 haavoittui. Abu Nidalin elämäkerran kirjoittaja Patrick Seale kirjoitti, että iskujen ”mielivaltaisesta raakuudesta oli helppoa tunnistaa ne tyypillisiksi Abu Nidal -iskuiksi”.
ellauri216.html on line 573: Pyhän Makarioksen ja hänen oppilaidensa maine sekä pyhän Antonioksen opetukset houkuttelivat erämaahan pyhiinvaeltajia kaikkialta Egyptistä ja eri puolilta Rooman valtakuntaa. Näistä monet tahtoivat jäädä erämaahan elämään enkelielämää. Skiitan erämaa muuttui 300-luvun kuluessa hengelliseksi kaupungiksi, jossa oli satoja kilvoittelijoita. He kokoontuivat jumalanpalveluksiin neljässä eri kirkossa.
ellauri217.html on line 160: Muhammedin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli jo ennen pojan syntymää. Muhammedin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Niinpä Muhammed kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa. Tämä otti Muhammedin jo lapsena mukaan kauppamatkoilleen muun muassa Syyriaan. Nuoruudessaan Muhammed tunnettiin lempinimellä Idi Amin. Se tarkoitti "suht luotettavaa". Tarina Muhammedin urpoudesta muistuttaa Mooseksesta urpona löytölapsena sekä Rooman perustajista (Romulus ja Remus), jotka olivat susia jo syntyessään kuten Fiat 124. Muhammedin ulkonäöstä Ibn Said toteaa, että se oli blondi. Samaan viittaa Ibn Hisham. Äiti ja isäoletettu olivat mustanpuhuvia karvakäsiä.
ellauri244.html on line 361: Tina kuljetti sormia valokuvaaja-Törnin iholla. Häntä inhotti että joku toinen nainen voisi tehdä samoin. Törniä inhotti että joku toinen Markkula oli kuljettanut melaa Tinan mekossa. Rahmanista Tina ei kertonut, Nicosta kyllä ja pillun myynnistä Rooman pusikoissa. Hän luotti Toniin. (Vitun Harari.) Minä haluan sinut. Lyön poikki suhteeni Markkulaan. Mies kovettui hänen reisillään ja hän tunsi kostuvansa. Toni riisui cardiganin. Tina avasi hänen liekehtivän kimononsa. Sinullapa on kaunis penis, hiän kehaisi, vaikka esinahka puuttuu. Niin sanoen hiän virkkoi ja otti sen suuhunsa. Sitten hän siemaisi miehen sisäänsä yhdellä hotaisulla ja istui tämän lanteille. Juutalaisena Tonilla oli toki iso kasa lantteja. Hiän pyöritti häpyään kuin väkkärää ja kiristyi nahattoman kikulin ympärille kumirenkaana. He laukesivat yhdexi lihamurekkeexi. Tina suuteli Törnin rintakarvoja (yäk pthui) ja kuiskasi: rakastan sinua (luullaxeni), enkä goi-Markkulaa. Samaan aikaan toisaalla palestiinalainen nilkutti sementtitönönsä oviaukolle ja hörppi kuumaa teetä Starbucks-pahvimukista. Onni yxillä, kesä kaikilla.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri246.html on line 491: Näiden tekstien tärkein ominaisuus on keksi, kun nykyaikainen elämä herättää keisarillisen Rooman kuvan. Historian merkitys on rakenteissa olennaisina eikä Decorumissa, Brodski korostaa. Hän kirjoittaa muinaisen Rooman runouden kasvoista "hopea latina" aikakaudella ja luo juhla joulua yhdessä maakunnassa. Erilliset maalaukset on kirjoitettu kuin maalaus. Työskentelyä ei yleensä ole kritisoitu, se on täynnä lasi-tyhjiä silmiä ja parittomis kenkiä, vanhoja silmien matelijoita ja syljennuolijoita eliitin kuvernöörin edessä.
ellauri246.html on line 499: Rooman stoicin kuvan kanssa kreikan kuva tulee näkyviin. Aluksi se on opinnäytteitä ("Skyrosin vapauteen"), joka tuli taistelemaan Minotauria vastaan. Seuraava - Kreikan kuva, joka, joka elää Rooman valtakunnassa, ei halua olla tyhmä tai pysäkki. Lennon motiivi on. Vai Lennonin?
ellauri246.html on line 639: Kerran Pohjois-Amerikan mantereella Brodsky alkoi matkustaa paljon. Hän asui Lontoossa, Pariisissa, Amsterdamissa, Tukholmassa, Venetsiassa, Rooman pitkään. Hän ei pitänyt matkailijoiden tarkoituksenmukaista tutustua nähtävyyksiin, mutta hänellä oli kyky mainita uusia kaupunkeja - tiesi piilotettuja arkkitehtuuria ja yksinkertaisesti viihtyisiä kulmia, ravintoloita kaukana sivukaduilla, joissa vain paikalliset julkiset kävelee, lukea Paikallinen lehdistö, innokkaasti keskusteltiin Urban Gossipista. Se tunnetaan erityisesti Brodsky rakastettu Venetsia. Tietenkin tämä rakkaus johtui siitä, että Venetsian tahattomasti muistutti häntä Petersburgin kotikaupungista. Brodsky oli hyvin apoded sillat, kanavat, vesi. Ensimmäistä kertaa hän saapui Venetsiaan, kun siellä oli talvella. Jäädytetty joki, valkoinen kansi ei jättänyt häntä välinpitämättömäksi, ja hän oli ikuisesti liittynyt tähän kaupunkiin. Täällä hän tapasi naisen, jonka kanssa hän otti yhteyttä avioliittoon, ja haudattiin tänne.
ellauri269.html on line 734: Muita juutalaisia ehdokkaita inspiroivaksi Supermaniksi on mytologinen Golem. Kaikki juutalaiset tietävät tarinan Golemista, miehestä, jonka rabbi Loew veisti joenuoman mudasta 1500-luvun Prahassa. Loew antoi olennonsa hengen heprealaisilla loitsuilla ja lähetti sen puolustamaan ihmisiä Rudolf II:n alaisina antisemitistisiltä pogromeilta. Savimies oli yli-inhimillinen suojelija, joka kutsuttiin vapauttamaan viattomat pahasta. Supermanin vahvuus linjaa hänet Golemin ja raamatullisen Simsonin kanssa, mutta hän on myös sidottu Mooseksen tarinaan. Nykyaikana hahmo liitetään 1600-luvun pogromeihin Prahan juutalaisissa getoissa. Kuten Superman, Golem oli intensiivisen fyysisen voiman olento, ja sen ensisijaisena tehtävänä oli puolustaa juutalaisia silloin, kun se oli osa Pyhää Rooman valtakuntaa.
ellauri283.html on line 236: Yhdysvallat, kuten Sudan, ei ole ratifioinut Rooman perussääntöä. Sitä ei myöskään realistisesti viitata Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, koska se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja voi yksinkertaisesti käyttää veto-oikeuttaan kaikkiin päätöksiin, joilla se pyritään alistamaan ICC:n lainkäyttövaltaan.
ellauri283.html on line 293: Egyptin seuraava dynastia ei onnistunut saamaan Kushin täyttä hallintaansa. Noin 590 eKr. Egyptin armeija kuitenkin potkaisi napakasti Napataa, mikä pakotti kushilaisen hovin siirtymään turvallisempaan paikkaan etelämpänä Meroëssa, lähellä kuudetta kaihia. Useiden vuosisatojen ajan sen jälkeen Meroliittinen valtakunta kehittyi riippumattomasti egyptiläisestä vaikutuksesta ja herruudesta, joka sillä aikaa siirtyi peräkkäin Iranin, Kreikan ja lopulta Rooman vallan alle. Vallansa huipulla toisella ja kolmannella vuosisadalla eKr. Meroë ulottui alueen yli kolmannesta kaihista pohjoisessa Zhobaan, lähellä nykyistä Khartumia etelässä. Egyptiläisvaikutteinen faaraoninen perinne säilyi Meroën hallitsijoiden joukossa, jotka pystyttivät stela-kuvia tallentaakseen hallituskautensa saavutuksia ja pystyttivät nubialaisia pyramideja haudoillensa. Voisi sanoa että ne olivat ebyktiläisempiä kuin eebyktiläiset ize. Nämä esineet ja Meroën palatsien, temppelien ja kylpylöiden rauniot todistavat keskitetystä epädemokraattisesta poliittisesta järjestelmästä, joka käytti käsityöläisten taitoja ja johti suuren työvoiman työtä. Hyvin hoidettu kastelujärjestelmä mahdollisti alueen suuremman asukastiheyden kuin myöhempinä ajanjaksoina oli mahdollista. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. egyptiläisten hieroglyfien käyttö teki tietä meroitilaiselle aakkostolle, joka oli mukautettu nubian kielelle mitä alueen mustat miehet puhuvat.
ellauri294.html on line 150: Uuden testamentin kotitaloussäännöt (saksaksi lempinimeltään Haustafeln ), joka tunnetaan myös nimellä Uuden testamentin kotitaloussäännöt, koostuvat Uuden testamentin kirjoituksista, jotka liittyvät apostolit Paavaliin ja Pietariin kristityille ihmispareille tyypillisen roomalaisen kodin rakenteessa. Kotitalouskoodien pääpainopisteet ovat aviomies/vaimo, vanhempi (isä)/lapsi ja isäntä/orja -suhteet. Säännöt ilmeisesti kehitettiin kannustamaan uusia ensimmäisen vuosisadan kristittyjä noudattamaan Rooman Patria Potestas -lain ei-neuvoteltavia vaatimuksia ja täyttämään järjestyksen tarpeet syntyneiden kirkkojen sisällä. Kaksi päätekstiä, jotka käsittelevät näitä suhteita ja velvollisuuksia, ovat Efesolaiskirje 5:22-6:9 ja Kolossalaiskirje 3:18-4:1 . Taustalla oleva kotitalouskoodi näkyy myös 1. Timoteukselle 2:1 ja 8 eteenpäin; 3:1 jj., 8jj; 5:17 eteenpäin; 6:1f.; Titus 2:1-10 ja 1 Pietari 2:13-3:7 . Historiallisesti todistetekstejä Uuden testamentin kotitalouskoodeista - ensimmäiseltä vuosisadalta nykypäivään - on käytetty määrittämään naimisissa olevan kristityn naisen roolia suhteessa mieheensä ja blokkaamaan naiset mistään kivoista palvelutehtävistä kristillisissä kirkoissa.
ellauri294.html on line 299: Se on näet Rooman valtakunnan johtajan keisari Neron gematrinen kirjoitusasu, joka yhdistettiin usein pahoihin ja syntisiin tekoihin kuten Rooman palo ja pedofilia.
ellauri294.html on line 399: Yhtenä mahdollisuutena on pidetty, että Teofilos, jolle Luukas teoksensa osoitti, olisi ollut Paavalin puolustusasianajaja. Tällöin Luukas olisi kirjoittanut teoksensa selvittääkseen hänelle, mistä kristinuskossa oli kyse ja samalla osoittaakseen, ettei Paavalin julistamassa opissa ollut mitään Rooman vallanpitäjien turvallisuutta loukkaavaa (haha). Tämä selittäisi, miksi kirja vaikuttaa ikään kuin loppuvan kesken, kun Paavalin pää irtoaa. Joka tapauksessa laaja teos on varmaan alunperinkin tarkoitettu myös muiden kuin Teofiloksen luettavaksi.
ellauri294.html on line 404: Rooman tasavalta päättyi Filippiineillä 41 eKr.
ellauri300.html on line 47: Todennäköisesti nuo yleiset hocus pocus - jongleeraavat sanat eivät ole mitään muuta kuin hoc est corpuksen turmelusta, joka auttaa Rooman kirkon pappeja naurettavalla tavalla heidän transsubstantiaatiotempussaan. Alankomaissa sanoihin Hocus pocus liittyy yleensä lisäsanat pilatus pas. Skandinaviassa tavallisesti filiokus, joka on turmeltunu not termistä filioque. Variantti filipokus on yleinen Venäjällä, joka on pääasiassa itäinen ortodoksinen kansakunta, sekä eräissä muissa Neuvostoliiton jälkeisissä valtioissa. Hemmetti nää jenkit on eri epeleitä. Hissun kissun Hissun kissun.
ellauri300.html on line 124: Pimeyden ruhtinaan vierailu Stalinin ajan Moskovassa limittyy maagisella tavalla Ješua-nimisen kiertävän filosofin kädenvääntöön Rooman mahtavan maaherran Pontius Pilatuksen kanssa. Ja kaiken ytimessä kummittelee kauniin Margaritan ja hänen kumppaninsa, Mestariksi kutsutun salaperäisen kirjailijan lyyrinen rakkaustarina. Mutta onko yhtään panokohtauxia?
ellauri300.html on line 677: Paul ja orjatyttö. Tässä öljymaalauksessa apostoli Paavali heittää "pythonin hengen" orjatytöstä, jonka hän tapaa Filippissä. Perustuu episodiin Apostolien tekojen luvusta 16 Raamatussa, maalaus vuodelta n. 1860 ja näkyy Rooman Pyhän Paavalin basilikan ulkopuolella. Paavali on lainannut tähän kuvaan Pietarilta tupeeta.
ellauri310.html on line 197: paavi Julius III :lla (Rooman piispa) huhuttiin romanttinen suhde teini-ikäisen
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 149: Lopuksi, kirjallisesta näkökulmasta Kotliarevski on kunnianhimoisin ja omaperäisin, ei pelkästään parodioimalla ja kontekstualisoimalla Virgilian eeposta valottaakseen Ukrainan rikasta menneisyyttä ja surullista nykyhetkeä, vaan kyseenalaistaessaan Aeneidin peruslähtökohdan – eepoksen vanhurskauden, Troijan syy. Eneidassa ei ole olemassa loistokasta, huolenpitoa sisältävää teleologiaa, joka huipentuu Rooman perustamiseen ja myöhempään Augustanin uudelleenperustamiseen, joka on niin keskeinen Vergilian-projektissa. Sen sijaan Kotliarevski toistuvasti etäännyttää työnsä mustavalkoisista, ideologisesti latautuneista sankaritarinoista. Troijalaiset esitetään siis paljon moraalisesti ambivalenttisessa ja jopa huolestuttavammassa valossa kuin Vergilius. Vaikka he voivat alkaa olla sympatian arvoisia, köyhinä kasakkapakolaisia, jotka etsivät uutta kotia, Jupiterin ohjelmallinen ennustus viittaa aikaan, jolloin Aeneas ja hänen seuraajansa tulevat itse uudeksi armottomaksi hallitsevaksi "tsaarivaltioksi" ja vähentävät koko luokkaa. maailmasta orjuuteen. Talousliberalismista ja roistovaltiosta ei pian jää mitään jälkeä.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri326.html on line 58: Vastedes luodaan historiaa tukussa, jos niin saamme sanoa. Sen tähden historian tempo muuttuu nopeasti. Nykyään emme enää voi odottaa muutamia satoja vuosia maailman menemistä jossakin suhteessa eteenpäin tai taaksepäin. Esimerkiksi kansainvaellus, joka aikanaan vaati useampia vuosisatoja, suoritettaisiin nyt, kun kulkuneuvot ovat niin kehittyneet ja järjestäytyneet, kolmessa vuodessa. Muutenhan se ei maksaisi vaivaa. Sama on asian laita, mitä tulee Rooman valtakunnan hajoamiseen, mannermaiden asuttamiseen, intiaanien hävittämiseen sukupuuttoon jne. Kaikki tämä voitaisiin suorittaa nyt verrattoman paljon lyhemmässä ajassa, jos tehtävä annettaisiin vakavaraisille yrittäjille. Salamander Syndicaten jättiläismäinen menestys ja sen tavaton vaikutus maailmanhistoriaan on ainoalaatuista, uraa uurtavaa.
ellauri345.html on line 687: Vaikka hän keskittyi pääasiassa runouteen 1850-luvulla, hänen työlleen on ominaista "vahva sisäinen viittaus islamiin ja lyhyen aikaa juutalaisuuteen". Mutta aikalaistensa suureksi yllätykseksi hän kääntyi katolilaisuuteen Mainzin katedraalin taivaaseenastumispäivänä vuonna 1859. Samana vuonna ilmestyneissä kääntymyskirjoituksissaan Kääntymäni ja Rooman kolmoiskruunu hän selitti muuttonsa epätoivolla itselleen ja lähimmäisilleen ja ajalle yleensä. Tämän tunnustuksen mukaan hänen kääntymyksensä laukaisijana oli ranskalaisen romantiikan Charles Nodierin teoksen lukeminen, joka uskoi, että ihminen korvattaisiin korkeammalla olennolla, jonka olemassaolo ei olisi väliaikaista vaan pysyvää - tulevaisuuden enkeli. Daumer uskoi tunnistavansa Kristuksen tässä olennossa. Sellaiset me haluaisimme!
ellauri352.html on line 344: Samalla tavalla kuin elävän organismin keskushermosto, se liittyy sosiaalisen kehon korkeimpaan reflektoivaan keskittymään ja sillä on velvollisuus ohjata sitä mahdollisimman järkevällä tavalla (ymmärtää tässä mielessä kokonaisuuden kannalta hyödyllisin). Täähän on Rooman rebublikaanien vazametafora päälleen käännettynä. Ei ihme että Durkheim hylätään usein ajattelijana, joka ei kykene ajattelemaan muutosta.
ellauri368.html on line 172: Jumalakeisarin (Rooman?) kukistumisen jälkeen maahanmuuttajat ja ankara nälänhätä vanhassa maailmassa saavat biljoonat ihmiset lähtemään tuntemattoman länsiavaruuden vapauteen ja leviämään ympäri maailmankaikkeutta. Tätä diasporaa kutsutaan myöhemmin diasporaxi, ja yhdistettynä Isr- korjaan Atreides-jälkeläisten ennennäkemätöntä julmuutta ennakoivalle näkemykselle, se varmistaa, että ihmiskunta on ikuisesti paennut täydellisen sukupuuttoon liittyvän uhan uhalta.
ellauri369.html on line 159: Sallustit olivat sabiinilaista alkuperää oleva maakunnallinen aatelissuku kuten Sazonovit. He kuuluivat ratsastusritarikuntaan ja heillä oli täysi Rooman kansalaisuus.
ellauri369.html on line 172: Nepos kirjoitti ennen kaikkea historiaa proosamuodossa. Häntä ei ole pidetty erityisen suurena kirjailijana, vaan ennen kaikkea anekdoottien kokoajana. Joka tapauksessa hänen tuotantonsa kuvaa hyvin Rooman tasavallan ajan lopun kulttuurielämää. Nepos kirjoitti proosan lisäksi myös ajan tavan mukaisia rakkausrunoja, joita luettiin lähipiirille. Nepoksen teokset ovat suurimmaksi osaksi onnexi kadonneet. Mulla pitäisi olla mun Cornelius Nepos vielä jossakin. Teoksen ensimmäinen K. M. Forsbergin tekemä suomennos ilmestyi vuonna 1856. Uudempi Marja Itkosen tekemä suomennos julkaistiin vuonna 1963, jolloin pääsin Norssiin 93 pyrkyripisteellä sadasta. Pisteluku kaiverrettiin pääsyn kunniaxi saamani kellon taaxe.
ellauri369.html on line 465: Rooman totalitaarinen kirkko.
ellauri370.html on line 216: Rooman valtakunnassa oli juutalaisia lähes joka kymmenes. Vanhan maailman kaupungit oli niitä väärällään. De kom från världens alla hörn. Varje hav och land syntes uppfyllda av dem. Ei ne lähteneet "luvattuun" maahan kuin turistoimaan. Jerusalem oli samlingsmärke, ei kotikaupunki.
ellauri370.html on line 221: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
ellauri370.html on line 338: Rooman armeija Tituksen johdolla tuhosi toisen Temppelin vuonna 70 jaa seloottikapinasta alkaneen ensimmäisen juutalaissodan aikana.
ellauri370.html on line 340: Rooman keisari Hadrianus rakensi oman kulttinsa temppelin Jerusalemin tuhotun pyhäkön paikalle ja rakensi Jerusalemin uudelleen pakanakaupunkina (Aelia Capitolina) vuonna 135 jaa Simon bar Kokhban kapinan eli toisen juutalaissodan jälkeen.
ellauri370.html on line 441: Chamberlain ylisti Roomaa sen militarismista, kansalaisarvoista, isänmaallisuudesta, lain kunnioittamisesta ja perheen kunnioittamisesta parhaan arjalaisen hallituksen tarjoavana. Heijastaen vastustustaan feminismiä kohtaan Chamberlain valitti, mixei nykyajan naiset eivät olleet kuin antiikin Rooman alistuvia naisia, joiden hän väitti olevan onnellisimpia aviomiestensä tahdon tottelemisessa.
ellauri372.html on line 60: Sullan proskriptiot oli Rooman prokonsulin ja myöhemmän diktaattorin Lucius Cornelius Sullan kostokampanja vihollistensa
ellauri372.html on line 64: Saatuaan väenkokouksen positiivisen kannanoton hän julkaisi kaksi vihollistensa luetteloa senaattoreiden ja ehdokkaiden, Rooman aristokratian kahden tason, joukossa. Listassa oli 520 nimeä, joista 75 julkkixia. Listoilla olevien henkensä ja omaisuutensa menetettiin; palkintoja annettiin niille, jotka murhasivat uhrit. Useat kätyriläiset sekä Sullaa tukeneet näkyvät poliitikot hyötyivät massiivisesti kiellosta keräämällä palkkioita ja saamalla takavarikoituja kiinteistöjä alennettuun hintaan. Kielto kuitenkin rajoitti sortoliiketoimia, koska Sullan vihollisten nimet oli selkeästi listattu, mikä vältti yleisen joukkomurhan riskin. Pääpalkinto, 48 000 sestertiota (tai 12 000 denaria ) tarjottiin kielletyn miehen päästä, samalla kun informantit saivat myös korvauksen. Orjat, jotka murhasivat kielletyn isäntänsä, palkittiin myös manuaalilla.
ellauri372.html on line 93: Rooman–Parthian sota käytiin vuosina 40–33 eaa. Sotaa edelsi roomalaisten tappio parthialaisia vastaan Carrhaen taistelussa vuonna 53 eaa. Julius Caesar oli suunnitellut sotaretkeä Parthiaa vastaan, mutta hänet murhattiin ennen sen alkamista. Triumviri Marcus Antonius alkoi valmistella hyökkäystä Parthiaa vastaan vuonna 41 eaa., mutta parthialaiset hyökkäsivät ennen kuin Antonius oli valmis. Epistä. Lyötyään parthialaiset takaisin Antonius hyökkäsi syvälle Parthian alueelle, mutta kärsi raskaan tappion. Antoniuksen oli luovuttava Parthian sotaretkestä koska hänen ja Octavianuksen välinen sota syttyi jälleen. Rauha Rooman ja Parthian välillä solmittiin vasta Augustuksen noustua keisariksi ja Jeesuxen puututtua asiaan. Tää alkaa kuulostaa vähän samalta kuin Trumpin ja Bidenin välinen rollaattoriottelu Ukrainan militarisaation rahoituxesta.
ellauri372.html on line 130: captiva pubes. ‘signa ego Punicis eliminoitua. "Olen nähnyt Rooman liput
ellauri372.html on line 233: Kekä Juudean kuningas joutui partiolaisten vangixi? Kenet nappasivat juanikkaat virtaheposet? Löytyisiköhän tiato Aaro Hongan partiopoikakirjoista? Israelin toinen kuningaskunta oli nykyisen Palestiinan alueella sijainnut valtio suunnilleen 100-luvulla eaa. Valtio syntyi makkabealaiskapinan aikana, jolloin juutalaiset onnistuivat saamaan itsenäisyyden aluetta hallinneilta seleukideiltä. Valtakunnan täytyi taipua Rooman vasalliksi vuonna 63 eaa. ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.
ellauri372.html on line 237: Valtakunta ajautui sisällissotaan vuonna 67 eaa. kuningatar Aleksandran kuoleman jälkeen. Rooma puuttui sisällissotaan ja valloitti maan vuonna 63 eaa. Hasmonit saivat hallita aluettaan Rooman vasallina vuoteen 37 eaa. asti, jolloin viimeinen Hasmoni-hallitsija Antigonos surmattiin tavalla tai toisella ja valtaan nousi roomalaisten asettama Herodes.
ellauri372.html on line 239: Sama anglosaxilähteestä: Hasmonean -dynastia ( / h æ z m ə ˈ n iː ən / ; heprea : חַשְׁמוֹנָאִים Ḥašmōnāʽδαξο ναστεία ) oli Juudean ja sitä ympäröivien alueiden hallitseva dynastia toisen temppelin hellenistisenä aikana (osa klassisen antiikin ajasta), n. 140-37 eaa. Välillä c. 140 ja c. 116 eaa. dynastia hallitsi Juudeaa puoliautonomisesti Seleukidi-imperiumissa , ja suunnilleen vuodesta 110 eaa., kun valtakunta hajosi, Juudea sai lisää autonomiaa ja laajeni naapurialueille Pereaan , Samariaan , Idumeaan , Galileaan ja Itureaan . Hasmonean hallitsijat ottivat kreikkalaisen tittelin basileus ("kuningas"), kun valtakunnasta tuli alueellinen valta useiksi vuosikymmeniksi. Rooman tasavallan joukot puuttuivat Hasmonean sisällissotaan vuonna 63 eaa. ja tekivät siitä asiakasvaltion, mikä merkitsi Hasmonean dynastian rappeutumista; Herodes Suuri syrjäytti viimeisen hallitsevan Hasmonean asiakasrajapinta-hallitsijan vuonna 37 eaa. (Kz. paasausta "Herodexen täivaiva" albumissa 58.)
ellauri372.html on line 246: "Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi." Tarinaa on muun muassa pidetty vertauksena siitä, miten ovela Israel onnistui jymäyttämään ja alistamaan vanhemman Edomin valtakunnan, mutta myöhemmin Idumea kuitenkin pääsi päältäpäsmärixi. Talmudissa nimi "Edom" tarkoittaa Rooman valtakuntaa. Juutalaisen myytin mukaan Romulus ja Remus olivat Esaun jälkeläisiä, ja Rooman syntymyytti - kaksoset, jotka joutuvat riitaan - muistuttaa suuresti Esaun ja Jaakobin tarinaa. Varhaiskeskiajalla kasaarit käyttivät nimeä "Edom" Bysantin keisarikunnasta. Edomin maita oli arabisodissa kiistelty Negevin autiomaa.
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 252: Hyrcanus II ja Aristobulus II , Simonin pojanpoikien pojat, tulivat pelinappuloiksi Julius Caesarin ja Pompeuksen välisessä välityssodassa. Pompeuksen (48 eaa.) ja Caesarin (44 eaa.) kuolema ja niihin liittyvät Rooman sisällissodat vapauttivat tilapäisesti Rooman otteen Hasmonean valtakunnasta, mikä mahdollisti Parthien valtakunnan tukeman autonomian, jonka roomalaiset murskasivat nopeasti Mark Anthonyn johdolla. Kleopatra ja Augustus kazelivat vierestä.
ellauri372.html on line 253: Hasmonean-dynastia oli säilynyt 103 vuotta ennen kuin antautui Herodian-dynastialle vuonna 37 eaa. Herodes Suuren (idumealaisen ) asettaminen kuninkaaksi vuonna 37 eaa. teki Juudeasta Rooman asiakasvaltion ja merkitsi Hasmonean-dynastian loppua. Jo silloin Herodes yritti vahvistaa hallituskautensa legitiimiyttä avioitumalla Hasmonean prinsessan Mariamnen kanssa ja aikomalla hukuttaa viimeisen miespuolisen Hasmonean perillisen Jerikon palatsissaan. Vuonna 6 jKr. Rooma liitettiin varsinaiseen Juudeaan, Samariaan ja Idumeaan Rooman Juudean provinssiin. Vuonna 44 jKr. Rooma asetti prokuraattorin vallan rinnalle Herodian kuninkaiden hallinnon kanssa (erityisesti Agrippa I 41–44 ja Agrippa II 50–100).
ellauri372.html on line 271: Vuonna 63 eKr. voiton jälkeen kolmannessa Mithridatisessa sodassa Pompeius Suuri puuttui sisällissotaan Hasmonean kuningaskunnassa Hyrcanus II:n ja Aristobulus II:n välillä, valloitti Juudean ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi. Hyrcanuksen aikana todellinen valta oli hänen pääministerillään Antipater Idumealaisella. Vuonna 49 eKr. Antipater sai Hyrcanuksen asettumaan Julius Caesarin puolelle Caesarin sisällissodan aikana. Voittonsa jälkeen Caesar myönsi Hyrcanukselle etnarkin tittelin ja Antipaterille epitropoksen (tai prokuraattorin). Muutamaa vuotta myöhemmin Antipater nimitti poikansa Fasaelin ja Herodeksen sotilaskuvernööriksi Jerusalemiin ja Galileaan. Julius Caesarin murhaa seuranneen Rooman sisällissodan jälkeen Hyrcanuksesta ja Antipaterista tuli Mark Antonymuksen asiakkaita, joka hallitsi nykyään itä-Roomaa.
ellauri372.html on line 273: Mithridates VI Eupator Dionysos (m.kreik. Μιθριδάτης Εὐπάτωρ Διόνυσος, 132 eaa. – 63 eaa., myös Mithridates Suuri) oli Pontoksen kuningas 120–63 eaa. Hänen isänsä oli kuningas Mithridates V Euergetes. Mithridates oli hellenistisen kulttuurin omaksunut hallitsija, Pontoksen merkittävin kuningas ja Rooman valtakunnan vaarallisin vihollinen ensimmäisellä vuosisadalla eaa.
ellauri372.html on line 275: Mithridates laajensi valtakuntaansa ympäri Mustanmeren rantoja, ja hän ajautui kolmesti sotaan Rooman valtakuntaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa (89 eaa.–85 eaa.) hän valtasi suuren osan Vähää-Aasiaa ja Rooman valtakunnalle kuuluneet osat, jolloin armenialaisten sanotaan nirhanneen 80 000 roomalaista, vai oliko se 100K, kuten sanoo Oswald Spengler kirjassa Länsimaiden perikato. Se oli varsinainen pogromi, sillä roomalaiset kauppiaat olivat siihen aikaan ikäänkö Vähän-Aasian juutalaisia. Mithridates valtasi myös Kreikan, mutta konsuli Sulla kukisti hänen joukkonsa vuonna 85 eaa., ja Mithridateen oli luovuttava valloituksistaan. Toinen sota (83 eaa.–81 eaa.) oli suppeampi laajuudeltaan. Kolmannessa sodassa (73 eaa.–63 eaa.) roomalaiset sotapäälliköt Lucullus ja Pompeius kukistivat Mithridateen perusteellisesti. Mithridates surmasi tai surmautti itsensä jouduttuaan poikansa Farnakes II:n syrjäyttämäksi.
ellauri372.html on line 277: Vuonna 40 eKr. Antigonus II Mattathias, Hasmonean Aristobulus II:n poika, tarjosi rahaa Parthian armeijalle auttaakseen häntä valloittamaan Hasmonean valtakunnan. Partialaiset hyökkäsivät Rooman Syyriaan, valloittivat Juudean, valloittivat Hyrcanuksen ja Phasaelin ja asettivat Antigonus II:n Juudean valtaistuimelle. Hyrcanus silvottiin [miten? kuva tarvitaan], ja Phasael teki itsemurhan sen sijaan, että joutuisi Antigonus II:n käsiin. Herodes ja hänen perheensä piiritettiin Masadassa, mutta Herodes pakeni Petraan. Kun Herodes ei saanut apua nabatealaisista, hän lähti Roomaan. Antonyn tukemana Rooman senaatti julisti hänet "juutalaisten kuninkaaksi" ja palasi Juudeaan vaatimaan valtaistuinta.
ellauri372.html on line 293: Jerusalemin kukistuessa Herodeksen valtakunnan valloitus oli täydellinen. Vahvistettuaan valtansa hän alkoi systemaattisesti tuhota Hasmonean linjaa, jonka hän piti suorana uhkana hallitukselleen. Hyrcanus II, Hasmonean viimeinen suuri jälkeläinen, teloitettiin vuonna 30 eaa. Herodes hallitsi Herodian valtakuntaa kuolemaansa asti vuonna 4 eKr., Rooman aina uskollinen asiakasrajapintakuningas.
ellauri372.html on line 332: Pompeius Suuri oli avainpelaaja Rooman tasavallan myrskyisillä viimeisillä vuosilla, ja hänen elämänsä oli sotilaallisten voittojen ja poliittisten liittoutumien pyörretuuli. Kuitenkin hänen traaginen loppunsa Egyptissä sinetöi hänen kohtalonsa ja korosti antiikin Rooman vallan ja uskollisuuden julmaa todellisuutta.
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
ellauri372.html on line 343: Pompeius pyrki epätoivoisesti turvallisuudesta ja tuesta Egyptiin, valtakuntaan, joka ei ole vielä täysin Rooman hallinnassa ja jota hallitsi nuori farao Ptolemaios XIII ja hänen kaunis sisarensa Kleopatra VII. Pompeius toivoi, että egyptiläinen tuomioistuin, johon hänellä oli aikaisemmat diplomaattiset suhteet, tarjoaisi hänelle turvapaikan ja apua hänen taistelussaan Caesaria vastaan.
ellauri372.html on line 351: Jerusalemin piiritys (63 eKr.) tapahtui Pompeius Suuren idän kampanjoiden aikana, pian hänen onnistuneen kolmannen Mithridaattisen sodan päättymisen jälkeen. Pompeius oli pyydetty puuttumaan Hasmonean kuningaskunnan valtaistuimen perintöä koskevaan kiistaan, joka muuttui sodaksi Hyrkanus II:n ja Aristobulus II:n välillä. Hänen Jerusalemin valloitus merkitsi kuitenkin juutalaisten itsenäisyyden loppua ja Juudean liittämistä Rooman tasavallan (oikeammin putinistanin) asiakaskuntaan.
ellauri372.html on line 378: Suuret osat juutalaisten valtakunnasta - lähinnä helleenistetyimmät alueet - liitettiin roomalaisten liittoon. Tästä lähtien Juudea ja Galilea olivat vain yksi Rooman asiakasvaltakunnista idässä.
ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
ellauri372.html on line 384: Juudea pysyi autonomisena, mutta joutui maksamaan veroa ja tuli riippuvaiseksi Rooman hallinnosta Syyriassa. Kuningaskunta hajotettiin ja joutui luopumaan rannikkotasangosta, mikä eväsi siltä pääsyn Välimerelle sekä osille Idumeaa ja Samariaa. Useat hellenistiset kaupungit saivat autonomian muodostaakseen Decapoliksen, jolloin osavaltio heikkeni huomattavasti.
ellauri372.html on line 418: Pompeuksen julma murha lähetti shokkiaaltoja Rooman maailmaan. Hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle, mikä eroaa jyrkästi roomalaisesta tavasta kunnioittaa kuolleita oikeilla hautajaisriiteillä. Vain vapauden ja roomalaisen sotilaan ystävällisyyden ansiosta Pompeuksen jäännökset polttohaudattiin, ja hänen tuhkansa (ilman päätä tosin) palautettiin hänen vaimolleen Cornelialle.
ellauri372.html on line 420: Pompeiuksen salamurha Egyptissä korosti Rooman politiikan häikäilemätöntä luonnetta ja vallan epävarmuutta. Kerran suuri kenraali, joka oli johtanut armeijoita ja nauttinut voitoista, kohtasi traagisen ja arvottoman lopun kaukana kotoa, raitistava muistutus meille amerikkalaisille onnen hauraudesta ja sisällissodan seurauksista. Juutalaiset olivat tietysti tickled pink. Palvele häntä oikein! Serve him right!
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri378.html on line 247: Teutoburgissa koetulla tappiolla oli suuri vaikutus Rooman laajentumispyrkimyksiin. Augustus ja hänen seuraajansa Tiberius tulivat varovaisemmiksi, ja Rein vakiintui Rooman ja germaanien väliseksi rajaksi. Suurin syy tähän tosin lienee ollut se, että taloudellisesti takapajuinen Germania ei ollut vaivalloisen valloittamisen arvoinen. Reinille ja Tonavalle rakennettiin linnoitettu rajalinja, limes. Taistelussa tuhoutuneiden legioonien numeroita ei enää koskaan käytetty. Taistelupaikankin tarkka sijainti oli pitkään hämärän peitossa. 1980- ja 1990-luvulla suoritettujen arkeologisten kaivausten jälkeen pidetään kuitenkin käytännöllisesti katsoen varmana, että lopullinen taistelu käytiin Kalkriesessä, Osnabrückin pohjoispuolella. Sillä kertaa sakemanneilla oli onni matkassa.
ellauri383.html on line 213: Itä-Rooman valtakunnassa keisarin piti olla fyysisesti täydellinen, koska se heijastaa ortodoksisia näkemyksiä Jumalasta tuolloin. Tuohon aikaan Jumalalla oli aivan jumalattoman iso kyrpä ja mittaamattoman vetoisat kassit. Tämän seurauksena keisarin kilpailijoiden silpominen oli yleistä, ja vaikka tyypillinen menetelmä oli sokeuttaminen, kastraatio ei myöskään ollut harvinaista.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri390.html on line 345: Hänen muita teoksiaan olivat "Venäjän nimi esi-Mongolian aikana" (1929), "Mikä on suurin vaara?" (1929), " Pikkuvenäläinen ja ukrainalainen" (1929). Volkonsky kuoli 18. lokakuuta 1934 Roomassa. Hänet haudattiin kreikkalaisen korkeakoulun kyrptaan Rooman Campo Veranon hautausmaalle (hautaa ei säilytetty).
xxx/ellauri027.html on line 281: Van der Valk-kirjan alussa oli latinankielinen sitaatti Horatiuxelta. Joku vanhan Rooman sankari siinä heitti ohjat auran päälle, sanoi itkuiselle perheellensä moi ja lähti iloisena laivalla Karthagoon rättipäitä tappamaan. Se on roomalaisista eri hienoa. Niinhän se on, että tavixetkin pitää huolta pikku tiimistä, suojelevat perhettä ja suosii lapsia, vaan sankari on sitä suurempi mitä suurempaa ja sille yhdentekevämpää tiimiä se palvelee. Herra isoherran tiimi on kaikista hienoimpi. Musta tää on ihan paska meemi. Mulla on neandertaalin luonto, mä pörisen mieluummin erixeni ontossa puussa, kuin Mandevillen moraaliton pörriäinen, joka ei ymmärrä omaa etua ajamalla pitää yhteismarkkinoita pystyssä. Ja nyt kuin ne markkinat on tekemässä loppua koko pallosta, ei tää nurkkakuntaisempi izekkyys edes hävetä. Ei sen silti tarvi olla mitään persumaista nuivuutta. Terve tulloo vaan mutiaiset ja rättipäät, perustamaan omaa pesää naapuronteloon. Ei täällä kukaan ole toistaan parempi, pahempia voidaan olla, kun oikein yritetään yhdessä.
xxx/ellauri120.html on line 53: Pyhä Lauri (suomeksi myös Pyhä Late) toimi Rooman kirkon diakonina kolmannella vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa 10. elokuuta 258.
xxx/ellauri120.html on line 55: Lauri sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Lauria piinattiin ensin ruoskilla ja asetettiin sitten halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi. Hänen kerrotaan pysyneen lujana ja tyynenä keskellä tuskiaan, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.
xxx/ellauri139.html on line 1055: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
xxx/ellauri148.html on line 145: Toisinaan hän esittı isälle erittäin vaikeita kysymyksiä. Han löysı Talmudista ristiritaisuuksia. Hän tahtoi tietää kuinka kauan veisi ensimmäisen Messiaan, Joosefin pojan uhrikuolemasta seuraavan Messiaan, Daavidin pojan ilmestymiseen. Hän puhui oinaansarvesta joka ilmoittaa Messiaan tulon, aasista jonka selässä Messias ratsastaisi, legendasta jossa Messias pysähtyi Rooman porteille vaihtamaan haavojensa siteet. Moshe Blecheria suututti kovasti Hillel Oppineen ennustus että Messias ei vapauttaisi juutalaisia koska hänet oli jo "kulutettu" kuningas Hiskiaan aikana. Miten pyha mies voi sanoa jotakin tuollaista? Ja mitä tarkoitti se Mishnassa ilmaistu ajatus että nykyisyyden erottaa messiaanisesta ajasta ainoastaan juutalaisen kuningaskunnan perustaminen? Oliko siinä muka kaikkı? Miten kauan esimerkiksi kestäisi Messiaan tulosta ylösnousemukseen? Ja milloin tulinen temppeli laskettaisiin alas yläilmoista Milloin? Milloin?
xxx/ellauri154.html on line 59: Konnetaabeli (ransk. connétable < lat. comes stabuli, tallikreivi) on historiallinen arvonimi. Itä-Rooman keisarien ja frankkien valtakunnan hallitsijoiden hoveissa konnetaabeli oli tallimestari ja ratsuväen päällikkö. Myöhempinä aikoina nimitys tarkoitti Ranskassa armeijan ylipäällikköä, joka oli arvoasteikossa lähinnä kuningasta. Ranskan kuningas Ludvig XIII lakkautti konnetaabelin arvon 1627, mutta Ranskan keisari Napoleon I myönsi arvon veljelleen Ludvigille 1804. Napoleonin aikaa seuranneena restauraatiokautena arvo jälleen lakkautettiin.
xxx/ellauri173.html on line 75: Sääli ettei Alva ollut paikalla 6200v sitten äänittämässä Fiat Luxin käynnistysääniä eikä Lilithin turhaa läähätystä Aatamin alla. Eikä Eevan leivontaa, these are a cinch. Eritis sicut dii eli ruikitte pian lisää luotuja niinkuin mä. Enfin le sombre quolibet d’Elohim : Voici Adam devenu comme l’un de nous :(. Ja vielä discordianismin À la plus belle !… Ja Quos ego, sanat neitsyt Virgiluksen Aeneidissä, jonka Neptunus, Rooman meren jumala, lausuu tottelemattomille ja kapinallisille tuulille. Virgiluksen lause on esimerkki aposiopesis-nimisestä puhehahmosta. Vittu siinäkin on kans yx paska.
xxx/ellauri173.html on line 747: "Kuinka hän voi olla, kun hän on typerys! Ihminen on hyvä vain, kun on tyhmä, sanoo lordi Ewald. - Vai niin ! Olisi edes rikollinen, ilkeä, tumma, Rooman keisarinna, niin olisin ymmärtänyt hänet! ja tuhat kertaa suosikki! Mutta ei siinä kaikki että hän ei ole hyvä, hänellä ei ole sitä villiä ruokahalua, joka syntyy voimakkaasta ylpeydestä. Hyvä ! sinä sanot? Hänessä ei ole jälkeäkään siitä ylivoimaisuudesta joka muuttaa rumuuden ja levittää lumottua balsamiaan jokaiseen haavaan! Pyh, hän ei ole edes kunnolla paha!
xxx/ellauri186.html on line 641: Jumala huokasi ja alkoi luetella yksitoikkoiseen sävyyn, ikään kuin puuduttaakseen kaiken säälin ja armeliaisuuden, ja eteni lisäksi aakkosittain, jottei tärkeysjärjestyksestä tulisi sanomista, Prahan Adalbert, surmataan seitsenkärkisellä pertuskalla, Canterburyn Aelfheah, hakataan kuoliaaksi häränluulla, Trevin Aemilius, mestataan, Augsburgin Afra, kuolee roviolla, Praenesten Agapetus, kuolee jaloista ripustettuna roviolla, Sisilian Agatha, kuolee rinnat leikattuina kuin body artisti, Rooman Agnes, maha viilletään auki, Bolognan Agricola, kuolee ristiinnaulittuna ja nauloilla lävistettynä, Sirmion Anastasia, kuolee roviolla rinnat leikattuina, Salonan Anastasius, hirtetään ja mestataan, Sienan Ansanus, surmataan kiskomalla sisälmykset ulos. Pamiers'n Antoninus, revitään neljän hevosen välissä palasiksi, Rivolin Antonius, hakataan kivillä ja poltetaan, Ravennan Apollinaris, surmataan nuijalla. Aleksandrian Apollonia, kuolee roviolla kun häneltä on ensin kiskottu suusta hampaat, Trevison Augusta, mestataan ja poltetaan, Ostian Aurea, hukutetaan myllynkivi kaulassa, Syyrian Aurea, kuolee nauloja täyteen hakatussa tuolissa kun veri vuotaa kuiviin. Auta, ammutaan kuoliaaksi nuolilla, Antiokian Babylas, mestataan. Nikomedeian Barbara, mestataan. Kyproksen Barnabas, kivitetään kuoliaaksi ja poltetaan. Rooman Beatrix, kuristetaan kuoliaaksi, Dijonin Benignus, surmataan keihäällä, Lyonin Blandina, kuolee raivoavan härän sarviin,
xxx/ellauri186.html on line 643: Sebastian Blasius, raadellaan kuoliaaksi rautaisilla karstoilla, Calixtus, kuolee myllynkivi kaulassa, Imolan Cassianus, omat oppilaat surmaavat tikarilla, Castulus, haudataan elävälta, Rooman Cecilia, kurkku viilletään, Bolsenan Christina, surmataan kaikella mitä ikinä voi tehdä: myllynkivellä, teilillä, pihdeillä, nuolilla ja käärmeillä, Nantesin Clarus, mestataan, Viennen Clarus, mestataan, Clemens, hukutetaan ankkuri kaulassa, Soissonsin Crispinus ja Crispinianus, molemmat teloitetaan, Barcelonan Cucufas, kuolee maha auki viillettynä, Karthagon Cyprianus, surmataan mestaamalla, ja kun Jumala oli päässyt C-kirjaimen loppuun, hän sanoi, Tästä eteenpäin kaikki on sitä samaa, tai ainakin melkein, vaihtelun mahdollisuudet ovat enää hyvin vähäiset, jollei oteta lukuun pieniä yksityiskohtia, joiden hienoudet vaatisivat pitkiä selityksiä, joten eiköhän lopeteta tähän. Jatka, Jeesus kehotti, ja Jumala jatkoi mutta lyhenteli niin paljon kuin voi, Arezzon Donatus, mestataan, Rampillonin Eliphius, surmataan irrottamalla päänahka, Emerita, pol tetaan, Regensburgin Emmeramus, sidotaan tikkaisiin ja surmataan niissä, Zaragozan Encratis, mestataan, Gaetan Erasmus, joka tunnetaan myös nimella Elmo, venytetään hengiltä vintturilla, Ruotsin Eskil, kivitetään, Kalkhedonin Eufemia, saa sisäänsä miekan. Méridan Eulalia, mestataan, Saintesin Eutropius, pää katkaistaan tapparalla. Fabianus, miekalla ja rautakarstoilla. Felicitas ja hänen seitsemän poikaansa, pää katkaistaan miekalla, Felix ja hänen veljensä Adauctus, samoin,
xxx/ellauri186.html on line 647: Alcalá de Henaresin Justus ja Pastor, mutta se Pastor ei ole tämä Paimen joka meillä on täällä, mestataan, Aleksandrian Katariina, mestataan, Würzburgin Kilianus, mestataan, Tarsoksen Kyyros, kuolee jo lapsena, kun tuomari hakkaa hänet tuomioistuimen portaisiin. Laurentius, kärvennetään kuoliaaksi parilalla, Toledon Leocadia, syöstään korkealta kalliojyrkänteeltä, Autunin Leodegarius, mestataan, sen jälkeen kun häneltä ensin on revitty silmät ja kieli, Gentin Livinus, kieli revitään suusta ja mestataan, Longinus, mestataan, Syrakusan Lucia, kurkku viilletään kun ensin on revitty silmät, Prahan Ludmila, kuristetaan, Tarragonan Maginus, mestataan sahanteräisellä sirpillä, Kappadokian Mamans, suolet kiskotaan ulos, Manuel, Sabel ja Ismael, Manueliin isketään rautanaula kummallekin puolelle rintaa ja päähän korvasta korvaan ulottuva naula ja kaikilta viilletään kurkku, Antiokian Margareeta, soihdulla ja rautakammalla, Persian Marius, miekalla, kädet leikataan irti, Marokon marttyyrit Berardus de Carbio, Petrus a S. Geminiano, Otho, Adjutus ja Accursius, kaikilta viilletään kurkku, Rooman Martina, mestataan, Agaunen Mauritus, miekalla, Einsiedelnin Meinrad, nuijalla,
xxx/ellauri186.html on line 652: Aleksandrian Menas, miekalla, Kappadokian Mercurius, mestataan, Paul Miki ja muut Japanin marttyyrit, kaksikymmentäkuusi ristiinnaulittua, keihästettyä ja poltettua, Thomas More, mestataan, Reimsin Nicasius, samoin, Huyn Odilia, nuolilla, Tarsoksen Paavali, jolta saat ensimmäisen Kirkon, mestataan, Pancratius, mestataan, Nikomedeian Pantaleon, samoin, Paphnutius, ristiinnaulitaan, Papias, revitetään hevosten välissä, Troyes'n ja Soestin Patroclus, mestataan, Karthagon Perpetua ja Felicitas, Felicitas on Perpetuan orjatar, joutuvat raivoavan lehmän sarviin, Ratesin Petrus, miekalla, Veronan Petrus, veitsi päähän ja tikari rintaan, Tournain Piatus, kallo sahataan, Polykarpos, pistetään tikarilla ja poltetaan, Rooman Prisca, leijonien ruoaksi, Processus ja Martinianus, ilmeisesti sama kuolema, Quinctinus, nauloja päähän ja muihin ruumiinosiin, Rouenin Quirinus, kallo sahataan päälaelta, Coimbran Quiteria, oma isä mestaa, kammottavaa, Alisen Regina, surmataan miekalla, Dortmundin Reinhold, kivenhakkaajan nuijalla, Napolin Restituta, roviolla, Roland, miekalla, Antiokian Romanus, kieli revitään suusta ja kuristetaan, etkö vieläkään ole saanut tarpeeksesi, Jumala kysyi Jeesukselta, mutta Jeesus vastasi, Tuo kysymys sinun olisi pitänyt esittää itsellesi, jatka,
xxx/ellauri186.html on line 654: ja Jumala jatkoi, Sensin Sabinianus, kurkku viilletään, Assisin Sabinus, kivitetään, Toulousen Saturninus, sidotaan härän raahattavaksi, Scubiculus, mestataan, Sebastianus, surmataan nuolilla, Astin Secundus, mestataan, Tongerenin ja Maastrichtin Servatius, surmataan puukengän iskulla, niin mahdottomalta kuin kuulostaakin, Barcelonan Severus, päähän survaistaan naula, Exeterin Sidwel, mestataan, burgundien kuningas Sigismund, syöstään kaivoon, Sixtus, mestataan, Stefanos, kivitetään, Autunin Symphorianus, mestataan, Ikonionin Tekla, silvotaan ja poltetaan, Tharsicius, kivitetään, Theodorus, kuolee roviolla, Canterburyn Thomas Becket, kalloon survaistaan miekka, Thyrsus, sahataan, Tiburtius, mestataan, Efesoksen Timoteus, kivitetään, Pisan Torpes, mestataan, Torquatus ja kaksikymmentä seitsemän muuta, saavat surmansa kenraali Musan toimesta Guimarãesin porteilla, Urbanus, mestataan, Limogesin Valeria, samoin, Valerianus, samoin, Camerinon Venantius, kurkku viilletään, Marseillen Victor, kaula katkaistaan, Rooman Victoria, surmataan sen jälkeen kun suusta on revitty kieli, Trenton Vigilius, toinen puukengällä surmattu, Viktor, mestataan, Wilgefortis eli Liberata eli Eutropia, neitsyt, jolle kasvoi parta, ristiin, Zaragozan Vincentius, myllynkivellä ja piikkiparilalla, Ravennan Vitalis, keihäällä, ynnä muita, ynnä muita, ynnä muita, samoin, samoin ja samoin, nyt rittää.
xxx/ellauri193.html on line 451: Ilkeännäköistä porukkaa noi brittipoliisit. Anglosaxit on länsigermaaneja, visigootteja jotka myöhästyivät Rooman lootingista. Ei vaitiskaan, visigootit päätyi Epsanjaan. Meikäporukat oli ostrogootteja jöötinmaalta jotka päätyi Lombardiaan. Mutta samoja jerryjä anglit ja saaxit on joka tapauxessa kuin mannermaiset hunnit. Vaan jamihoususia.
xxx/ellauri199.html on line 71: Toisin kuin monilla Rooman jumalilla, Neptunuksella on alkuperänsä Rooman Latinalaisessa kulttuurissa. Neptunuksen rooli muuttui, kun Rooman valtakunta joutui kosketuksiin Kreikan kanssa ja omaksui suuren osan uskonnostaan.
xxx/ellauri199.html on line 75: Neptune on vanha mies, jolla pitkät hiukset ja harmaa parta., Hänet esitetään usein klassisissa ja nykyaikaisissa taideteoksissa yhtenä antiikin Rooman vanhimman näköisistä jumalista. Mikä tekee hänestä yhden tunnetuimmista jumalista Roomassa on hänen trident, ja että hän tekee aaltoja, kun hän liikkuu alla valtameren.
xxx/ellauri199.html on line 77: Neptune on yksi ensimmäisiä jumalia Rooman jotka juontavat yli aikaisintaan kosketuksiin kreikkalaisen kulttuurin. Hän oli yksi Saturnuksen ja Ops:n kuudesta lapsesta. Hänen sisaruksiaan ovat Jupiter, Juno, Pluto, Ceres ja Vesta., Neptunus ja hänen veljensä Jupiter ja Pluto voittivat taistelussa isänsä ja suostuivat ottamaan haltuunsa kolme maailman maailmaa. Neptunuksesta tuli merien hallitsija, Jupiter otti taivaan hallintaansa ja Pluto valvoi alamaailmaa. Mikki ja Hessu valvoi Plutoa. Pluto olet oikea pelle!
xxx/ellauri229.html on line 49: Vuonna 1742 paavi Benedictus XIV kysyi Boškovićilta ja muilta tiedemiehiltä neuvoa siitä, mikä olisi paras keino turvata Rooman paavin kupolin vakaus, sillä siinä oli havaittu halkeama. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Pian tämän jälkeen hän lupautui osallistumaan Portugalin retkikuntaan Brasilian uimarantojen kartoittamiseksi, mutta hän taipui paavin kiireelliseen pyyntöön jäädä Italiaan. Paavi antoi hänelle tehtäväksi suorittaa geodeettisia mittauksia kirkkovaltiossa. Vuonna 1758 Bošković julkaisi teoksensa Theoria philosophiae naturalis redacta ad unicam legem virium in natura existentium (yxijalkaisten miesten esiintyminen luonnossa), joka sisälsi hänen atomiteoriansa.
xxx/ellauri234.html on line 414: Toisin kuin Livius, Cicero ja Dionysius, Ovidius näkee sabiinien sieppauksen keinona Rooman miehille päästä pukille tyhjentämään täydet munapussinsa pikemminkin kuin yrityksenä ottaa vaimoja synnyttääkseen lapsia kaupungille. Kaikki näkemäni taideteoxet sabiinittarien ryöstöstä on joka tapauxessa aivan perseestä. Osaisin izekin piirtää paremmin.
xxx/ellauri235.html on line 917: Pausanias mainitsee Korinnan saaneen Pindarista vain yhden voiton, ja sanoo nähneensä Tanagrassa Korinnan kuvan, jossa tämä oli kuvattu sitomassa hiuksiaan. Pausaniaan mukaan Korinnan voitto oli paitsi Korinnan runoilijanlahjojen myös hänen kauneutensa ja hänen käyttämänsä aiolialaisen yläosattoman esiintymisasun ansiota. Pausanias (m.kreik. Παυσανίας; 100-luku) oli antiikin kreikkalainen maantieteilijä, joka eli Rooman vallan aikana. Vittuako sekin mitään muka tiesi runoudesta, kusipää.
xxx/ellauri287.html on line 50: Kristittyjen Neron vainoaminen kesti neljä vuotta, vuodesta 64 vuoteen 68 jKr. Tämän vainon aikana myös apostoli Pietari teloitettiin. Rooman kansalaisena, jolla oli oikeus nopeaan kuolemaan, Paavali mestattiin. Pyhä Gregorius Suuri, joulukalenterin uudistanut 6. vuosisadan paavi, kirjoitti, että Paavalin teloitus tapahtui Tiber-joen vasemmalla rannalla Via Ostiensis-kadulla, tiellä Ostian satamaan, ja se on haudattu Pyhän Pyhän Pyhän Joulupukin basilikan pääalttarin alle, Paul Outside the Walls.
xxx/ellauri287.html on line 106: Näet myös Valkoisen tornin, Aleksanteri Suuren patsaan ja Galeriusin palatsikompleksin jäännökset (3. vuosisadan loppu jKr.). Galeriuksen ja Rotondan kaari sekä majesteettiset kaupunginmuurit ja Suuri portti, jotka yhdistivät kaupungin Via Egnatiaan - Rooman valtakunnan mannertenväliseen itä-länsisuuntaiseen tiehen, joka rakennettiin 2. vuosisadalla eKr. ja jota Paavali käytti hänen matkaansa (Apostolien teot 16).
xxx/ellauri287.html on line 452: Alexanteri levitti talousliberalismia Aasiaan. Se veti puoleensa juutalaisia kuin kärpäspaperi. Ne diasporoituvat taas rahan perässä ihan omasta aloitteesta kuten Ebyktin aikana. Heidän synagoogiaan oli pian joka kolkassa. Ulkojuutalaisia oli 10% Rooman kansalaisista, 7M eli saman verran kuin nyt amerikkalaisia.
xxx/ellauri287.html on line 464: Klasu suhtautui juutalaisiin positiivisesti, mutta sen estämättä Patun kamut Akvila ja Priskilla karkotettiin Korinttoon. Nero pani Rooman palosta katakombilaiset syntipukixi.
xxx/ellauri287.html on line 470: Kristinuskon leviämisessä avainsijalla oli valloitussodilla räjähdysmäisesti kasvaneen Rooman valtakunnan tilanne: yhtenäiskulttuuri, hyvät tiet, juutalaisten matupesäkkeet, urbanisaatio, juureton talousliberaalinen pyrkyryys. Kauppa se on joka kannattaa.
xxx/ellauri287.html on line 507: 4. helmikuuta 362 Julianus julkaisi käskyn uskonnonvapauden takaamiseksi. Tämä käsky julisti, että kaikki uskonnot olivat tasa-arvoisia lain edessä ja että Rooman valtakunnan oli palattava alkuperäiseen uskonnolliseen eklektiikkaan, jonka mukaan Rooman valtio ei pakottanut mitään uskontoa provinsseihinsa. Ediktiä pidettiin suosiona juutalaisia kohtaan, jotta kristityt järkyttyisivät.
xxx/ellauri287.html on line 520: Se tosiasia, että kristilliset hyväntekeväisyysjärjestöt olivat avoimia kaikille, myös pakanoille, teki tämän Rooman kansalaisten elämän osa-alueen pois keisarillisen auktoriteetin hallinnasta. Täähän se juuri onkin vittumaista charityssa: yxityinen hyväntekevisyys vetää maton hyvinvointivaltion turvaverkon alta. Kohta oligarkit päättävät jo kaikesta. Plus ca change, plus c´est la même chose.
xxx/ellauri287.html on line 617: Eli sellainen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki, jossa Paavali syntyi ( Apt 22:3 ) ja jonka kansalainen hän oli ( Apt 9:11 ; Apt. 21:39 ). Sen muinaiset perinteet ja sen keskisuuruus selittää ja oikeuttaa ylpeyden, jolla hän väitti olevansa "ei aivan turhan kaupungin kansalainen" (Apostolien teot 21:39). On todennäköistä, että hänen esi-isänsä olivat olleet Antiokhos Epiphanesin Tarsokseen asettamien juutalaisten joukossa, joista tuli kansalaisuudestaan tai uskonnosta tinkimättä kreikkalaisen mallin mukaan järjestetyn yhteisön kansalaisia. Mihin tilaisuuteen ja mihin palvelukseen Rooman civitas oli annettu yhdelle Paavalin esivanhemmista, emme voi sanoa; meille kerrotaan, että hänen isällänsä oli ennen hänen syntymäänsä ollut tuo haluttu etuoikeus ( Apostolien teot 22:28). On kiehtova, mutta vaikeasti mahdoton pyrkimys jäljittää Paavalin elämästä ja kirjoituksista hänen hyvinkääläiset sukujuurensa. On totta, kuten Hieronymus väittää, että monet paavalilaiset sanat ja ilmaukset olivat tyypillisesti tarsolaisia, joista hyvän kuvan antoi Dion Kuiltasuu (alla), mutta siinä se sitten onkin. Tämä ei ole oikea paikka keskustella yksityiskohtaisesti Tarsuksen myöhemmästä historiasta, jonka monet kohdat ovat hämäriä ja vaikeita. Lähteenä tähänkin lurituxeen oli se tuntemattomampi Sir William Ramsay, Milli -Molli dopppelgängeri.
xxx/ellauri287.html on line 626: Pyhä Paavali saattoi honottaa kuin Mårten Ringbom! Dion Prusalaisen ("Kultasuu") ensimmäisen tarsolaispuheen (Or. 33) ainutlaatuiset ominaisuudet ovat laajalti hätkäyttäneet nykyajan tiedemaailman. Samalla kun siinä tavanomaisia retorisia genrejä manipuloidaan monin eri tavoin (Bost-Pouderon 2009), puhe korostaa tarsolaisten, sen oletetun yleisön, taipumusta "nuuskuttaa" ja antaa siten ymmärtää, että tarsolaisten kreikkalainen puhe oli kärsinyt idän vaikutuksista Rooman aikana. Puhe käyttää myös fysiognomisia strategioita eli naaman vääntelyjä, jotka muodostavat tarsolaisten ainutlaatuisesta "nuuskutuxesta" osoittimen intersektionaalisista ei-toivotuista ominaisuuksista, kuten ylellisyydestä, seksuaalisesta poikkeavuudesta, androgyniasta, kansalaishyveen heikkenemisestä, barbaarisuudesta, Aasian sivistyxen tai pikemminkin sivistymättömyyden (nekulturnost, ἀπαιδευσία) muodoista.
xxx/ellauri287.html on line 632: Bibliografia: Bost-Pouderon, C. 2000. "Le ronflement des Tarsiens: l'interprétation du Discours XXXIII de Dion de Pruse." REG 113: 636-51.—. 2003. "Dion de Pruse et la physiognomonie dans le Discours XXXIII." REA 105.1: 157-74.—. 2006. Dion Chrysostome: Trois discours aux villes (Or. 33-35). 2 osaa Salerno: Helios.—. 2009. "Entre predication morale, parénèse et politique: les Discours 31-34 de Dion Chrysostome (ou: la subversion des genres)." Julkaisussa Danielle van Mal-Maeder et ai., toim. Jeux de voix: enonciation, intertextualité et intencionalité dans la littérature antiikki. Bern: Peter Lang. 225-56.Desideri, P. 1978. Dione di Prusa: un intellettuale greco nell'impero romano. Messina: d'Anna. Gleason, Maud. 1995. Making Men: Sophistis and Self-Presentation in Ancient Rome. Princeton: Princeton University Press. Gangloff, Anne. 2006. Dion Chrysostome et les mythes: Hellénisme, communication et philosophie politique. Grenoble: Millon. Houser, J. Samuel. 1998. "Eros" ja "Aphrodisia" Dio Chrysostomin teoksissa. Classical Antiquity 17.2: 235-58. Jones, CP 1978. Dio Chrysostomosin roomalainen maailma. Cambridge, MA: Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Local Cultures in the Room Empire: Libyan, Punic and Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949. "Die προλαλία bei den griechischen Schriftstellern." Wiener Studien 64: 71-81. Swain, Simon. 1996. Hellenismi ja valtakunta: kieli, klassismi ja valta kreikkalaisessa maailmassa, 50-250 jKr. Oxford: Oxford University Press.—. 2007. "Polemonin fysiognomia". Julkaisussa Simon Swain, toim. Kasvojen näkeminen, sielun näkeminen: Polemonin fysiognomia klassisesta antiikista keskiaikaiseen islamiin. Oxford: Oxford University Press. 125-202. Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Paikalliset kulttuurit Rooman valtakunnassa: Libyan, Punic ja Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949.
xxx/ellauri287.html on line 663: Sasanian ( / s ə s ɑː n i ə n , s ə s eɪ n i ə n / ) tai sassanidien imperiumi, virallisesti kutsutaan valtakunnan iranilaisia (Keskipersian kieli: Erānshahr), ja nimeltään Historioitsijoiden Neo-Persian valtakunta oli viimeinen Persian keisarillinen dynastia ennen muslimien valloitusta seitsemännen vuosisadan puolivälissä jKr. Se on nimetty Sasanin talon mukaan, ja se kesti yli neljä vuosisataa, 224–651 jKr, mikä teki siitä pisinikäisen persialaisen dynastian. Sasanian valtakunta seurasi Parthian valtakuntaa ja palautti iranilaiset suurvaltaksi melko myöhään antiikin aikana naapurimaidensa, Rooman - Bysantin valtakunnan, rinnalla.
xxx/ellauri287.html on line 665: Sasanian valtakunnan perusti Ardashir I , paikallinen iranilainen hallitsija, joka nousi valtaan Parthian heikentyessä sisäisistä riidoista ja sodista Rooman kanssa. Voitettuaan viimeisen partialaisen kuninkaiden kuninkaan eli shahanshahin, Artabanus IV:n, Hormozdganin taistelussa vuonna 224, hän perusti Sassanidi-dynastian ja päätti palauttaa Achaimenidi-imperiumin perinnön laajentamalla Iranin hallintoa. Suurimmillaan Sasanian valtakunta käsitti koko nykyisen Iranin ja Irakin ja ulottui itäisestä Välimerestä (mukaan lukien Anatolia ja Egypti) Pakistaniin ja Etelä-Arabian osista Kaukasukseenja Keski -Aasiassa. Legendan mukaan Imperiumin vexilloidi oli Derafsh Kaviaari (kuva alla)
xxx/ellauri292.html on line 564: Vuonna 338 eaa. Philip II:n armeijat voittivat joidenkin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden, mukaan lukien Ateenan ja Theban, liiton Chaeronean taistelussa. Myöhemmin Rooman aikana Ateena sai vapaakaupungin aseman laajalti ihailtujen iltakoulujensa vuoksi.
xxx/ellauri292.html on line 565: Toisella vuosisadalla jKr Rooman keisari Hadrianus, joka oli itse Ateenan kansalainen, paapoi Ateenaa.
xxx/ellauri293.html on line 69: Antiokia oli antiikin 3. suurin kaupunki Rooman ja Alexandrian jälkeen mutta n:o 1 tälläsessä rivossa leikinlaskussa ja raaoissa kokkapuheissa. Käytössä oli kaikenlaista teknologiaa. Viihdettä kuin Los Angelesissa. Paavo viihtyi Antiokiassa ainakin vuoden päivät mutta se kuitataan 10 sanalla. Jerusalemissa oikeat apostolit ei oikein lämmenneet tähän luopioon ja lähettivät sen 10 vuodexi takaisin Tarsoxeen. Barnabas kävi sen hakemassa remmiin myöhemmin.
xxx/ellauri293.html on line 128: Phoebe [ Koine kreikka Φοίβη; latinaksi Phœbē, kirkkoslaaviksi Фива (Fiba), armeniaksi : Փիբէին (Pthui)] oli ensimmäisen vuosisadan kristitty nainen, jonka apostoli Paavali mainitsi kirjeessään "Hulluja nuo roomalaiset" , jakeet 16:1-2. Merkittävä nainen Kenkärajan seurakunnassa, (Siis Korinton itäsatamassa.) Paavali luotti hiänen toimittamaansa kirjeeseen roomalaisille. Paavali kutsuu häntä sekä "palvelijaksi" että "diakonissaksi" (kreikaksi diakonos ) että monien auttajaksi tai eturauhastulehduxexi (kreikaksi prostatitis). Tämä on ainoa paikka Uudessa testamentissa, jossa naiseen viitataan erityisesti näillä kahdella tavalla. Paavali esittelee Phoeben lähettiläänään Rooman seurakunnalle, ja koska he eivät tunne häntä, Paavali antaa heille hänen valtakirjansa.
xxx/ellauri293.html on line 658: Aika, josta tämä teos saa erityistä tietoa, on jaettu kuuteen ajanjaksoon, joista toiseen, 80-120 jKr., sisältyy "Ihmeiden aika", jonka historia tulee olemaan spiritualisteja kiinnostava keinona. vertaamalla aikamme näkymättömien älykkyyden ilmenemismuotoja samankaltaisiin tapahtumiin välittömästi kristinuskon käyttöönoton jälkeen. Apollonius Tyanaeus oli tuon ajanjakson merkittävin henkilö, ja hän näki tusinan Rooman keisarin hallituskauden. Ennen syntymäänsä Proteus, Egyptiläinen jumala ilmestyi äidilleen ja ilmoitti, että hänen oli määrä inkarnoitua tulevaan lapseen. Hiän meni unessa annettujen ohjeiden mukaan niitylle keräämään kukkia. Siellä ollessaan joutsenparvi muodosti kuoron ympärille ja lauloivat yhteen ääneen taputtaen siipiään.Heidän kihloissaan ja hellävaraisen sefiirin puhaltaessa ilmaa syntyi Apollonius. Mieleen juolahtaa Yeazin runo britti jouzenesta Irlannin Ledan pukilla.
xxx/ellauri295.html on line 81: Caesarean loistokkuus ja erityisesti sen hyvinvarustettu satama soivat kaupungille pian Palestiinan keskuksen ja metropoliksen aseman, ja se kehittyi myös merkittäväksi kauppakaupungiksi. Se ohitti merkityksessä Jerusalemin, ja toimi Rooman Judaean provinssin prefektien ja prokuraattoreiden sekä Juudean vasallikuninkaiden pääasiallisena asuinpaikkana. Muun muassa Pontius Pilatus hallitsi Caesareasta käsin. Suurimmillaan kaupungissa arvioidaan olleen noin 200 000 asukasta. Suurin osa kaupungin väestöstä oli syyrialaisia, mutta siellä oli Herodeksen ajasta lähtien myös juutalainen yhteisö.
xxx/ellauri295.html on line 85: Kesareaa ei pie sekoittaa Tiberiaaseen, joka on 40K kotkannenän käpykylä Galilean järven rannalla. Herodes Suuren poika Herodes Antipas rakennutti Tiberiaan raamatullisen Rakkathin paikalle vuosien 14 ja 18 jaa. välillä. Vuonna 18 valmistunut kaupunki nimettiin tuolloin hallinneen Rooman keisari Tiberiuksen mukaan ja siitä tuli Galilean ihmiskalastajien pääkaupunki. 100-luvun toisella puoliskolla kaupunkiin asettui juutalainen patriarkka ja sanhedrin, mikä teki siitä käytännössä alueen juutalaisten pääkaupungin. Suuri osa Mishnasta ja Talmudista koottiin itse asiassa Tiberiaksessa ja kaupungissa toimi tunnettu rabbien kauppaopisto.
xxx/ellauri295.html on line 155: Berenice of Kilicia, joka tunnetaan myös nimellä Julia Berenice ja joskus kirjoitettu Bernice, oli Rooman valtakunnan juutalainen asiakaskuningatar 1. vuosisadan jälkipuoliskolla. Berenice kuului Herodian-dynastiaan, joka hallitsi Rooman Juudean maakuntaa vuosina 39 eaa.–92 jKr.
xxx/ellauri295.html on line 210: HV arvelee ettei Pollea lasautettu hengiltä vielä oikeusjutun tuloxena, vaan myöhemmin Neropatin vainoissa. Ilmeisesti kristityt eikä Neropatti sytyttivät Rooman palamaan. Patu kavereineen poltti huolimattomasti kynttilöitä katakombeissa. Nerolla oli alibi, se oli Rooman palaessa kokoajan suihkussa. HV veikkaa että Polle oli toimelias vielä vuosikaudet Roomassa, kävi kenties vielä Ibizalla.
xxx/ellauri306.html on line 411: Jordaneen mukaan gootit olivat alun perin lähtöisin pohjoisessa valtameressä sijaitsevalta Scandza-nimiseltä kylmältä saarelta, jonka on tulkittu viittaavan Skandinavian niemimaan eteläosiin. Ne olivatkin alunperin jöötanmaan jööttejä! Tämä sopi Ruozi-Suomen ja Nazi-Saxan propagandapirtoihin. Sittemmin osa kateista amerikkalaisista tutkijoista katsoo nykyisin, että goottien skandinaavinen alkuperä on pelkkä myytti. Scandzasta gootit purjehtivat kuninkaansa Berigin johdolla kolmella laivalla Itämeren yli ja asettuivat nykyisen Pohjois-Saksan ja Puolan alueelle kukistettuaan siellä ensin vandaalit ja useita muita germaaniheimoja. Jordaneen mukaan gootit muuttivat etelämmäs Vistulan eli Veikselin alueelta johtajanaan Filimer, joka oli Berigin jälkeen viides kuningas. Useiden jännittävien seikkailujen jälkeen gootit saapuivat Mustallemerelle. Tacitus mainitsee teoksessaan Germania gothonit-nimisen germaanikansan, joka hänen mukaansa eli luugien pohjoispuolella mutta ruugien ja lemovien eteläpuolella. Ensimmäiset taistelut goottien ja roomalaisten välillä alkoivat 230-luvulla, samoin ryöstöretket Rooman Tonavan-provinsseihin ja Balkanille.
xxx/ellauri306.html on line 413: Vuosina 249–253 Rooman alueelle hyökkäsi aikalaislähteissä ”skyyteiksi” kutsuttu vihollisjoukko, jotka myöhemmissä 500-luvun lähteissä tarkentui Kniva-nimisen kuninkaan johtamiksi gooteiksi. Knivan gootit tunkeutuivat Traakiaan ja voittivat roomalaiset vuonna 251 Abrittuksen taistelussa, jossa Rooman keisari Decius kuoli. Goottien ryöstöretki jatkui vielä Kreikkaan ja meritse Vähän-Aasian rannikoille, jossa he muun muassa tuhosivat taas Herostratoxen tuleen tuikkaaman Efesoksen surullisenkuuluisan Artemiin temppelin.
xxx/ellauri306.html on line 425: Rooman tumpelo keisari Claudius löi gootit taistelussa vuonna 269 ja sai siitä lisänimen. Gooteilta hän sai useitakin sattuvia lisänimiä. Keisari Aurelianus luovutti vaikeasti huollettavan Daakian gooteille 270-luvun alussa. Influensseri Wulfilan (Pikku Hukka) käännytystyön ansiosta gootit omaksuivat 300-luvulla kristinuskon sen areiolaisessa muodossa. Wulfila myös kehitti gootin kielelle uuden aakkoston, joka perustuu latinalaisiin ja kreikkalaisiin aakkosiin. Sitä ennen goottia kirjoitettiin riimukirjaimilla, jotka myös perustuivat latinalaisiin aakkosiin.
xxx/ellauri306.html on line 427: Kun Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi niiden nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit asustivat tuolloin Italiassa ja visigootit lännempänä Iberian niemimaalla, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää vääriksi tulkittuja nimiä länsigootit ja itägootit. Syy on takuulla geopoliittinen: länsiliitto pyrki poistamaan sanan "länsi" assosiaation pahoixi leimattuihin gootteihin. Parempi puhua vain "hyvis" gooteista. Vuonna 375 hunnit hyökkäsivät greuthungien kuningaskuntaan ja valloittivat sen. Kuningas Ermanarik teki epätoivoissaan itsemurhan, kun ei pystynyt vastustamaan valloittajia. Hunnit pakottivat myös tervingit pakenemaan asuinalueiltaan ja etsimään turvaa Tonavan eteläpuolelta, Rooman valtakunnan rajojen sisältä. Antiikin kirjoittajat mainitsevat juuri hunnivalloituksen syynä siihen, että gootit 370-luvulla alkoivat pyrkiä Rooman alueelle, mutta eräiden nykytutkijoiden mukaan se ei välttämättä ollut ainoa tai edes tärkein syy. Vaihtoehtoisina selityksinä on mainittu väestönkasvu, ilmastonmuutoxesta alkanut elinolojen heikentyminen goottien asuinalueilla ja siitä seurannut eri maturyhmien keskinäinen valtataistelu.
xxx/ellauri306.html on line 431: No oli miten oli, palataan gootteihin. Traakiaan asettuneet tervingit ja greuthungit yhdistyivät vuonna 395 Alarikin johdolla, mistä alkaen voidaan puhua visigooteista, vaikkei pitäisi sanoa niitä länsigooteixi. Visigootit tulivat hävittivät Alarikin aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä ryöstivät Rooman vuonna 410. Alarikin kuoltua visigootit siirtyivät Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, ja perustivat sinne niin sanotun Tolosan valtakunnan. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta sen sijaan säilyi ja kukoisti. Kuningas Rekared I:n aikana 500-luvulla visigootit luopuivat areiolaisuudesta ja kääntyivät katoliseen uskoon. Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja beduiinit valloittivat visigoottien valtakunnan vuonna 711. Ostrogootit olivat gootteja, jotka vapautuivat hunnien vallasta vuonna 453, asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan vuonna 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.
xxx/ellauri306.html on line 444: Hän oli hallituskautensa aikana yksi Länsi- ja Itä- Rooman valtakuntien pelätyimmistä vihollisista. Hän ylitti Tonavan kahdesti ja ryösti Balkanin, mutta ei kyennyt valloittamaan Konstantinopolia. Bugger it. Hänen epäonnistunutta kampanjaansa Persiassa seurasi vuonna 441 hyökkäys Itä-Rooman (Bysantin) valtakuntaan, jonka menestys rohkaisi Attilan hyökkäämään länteen. Hän yritti myös valloittaa Rooman Gallian (nykyaikainen Ranska), ylittäen Reinin vuonna 451 ja marssi Aurelianumiin ( Orléans ), ennen kuin toiset sakumatut viz. visigootit pysäyttivät hänet Katalonian tasankojen taistelussa. Bugger it.
xxx/ellauri306.html on line 456: Hunneista tuli roomalaisten leegosotilaita ja Attilasta Itä-Rooman keisarin Theodosiuxen kokki. Nestorius, Konstantinopolin patriarkka, pahoitteli tilannetta. Hunnien länsisiivellä oli heruleita, meidän esi-isiä.
xxx/ellauri306.html on line 458: Hunnit pysyivät poissa Rooman näkyvistä muutaman seuraavan vuoden ajan, kun he hyökkäsivät Sassanidien valtakuntaan. Sassanidit voittivat heidät Armeniassa, he hylkäsivät hyökkäyksensä ja käänsivät huomionsa takaisin Eurooppaan.
xxx/ellauri306.html on line 460: Hunit hyökkäsivät Tonavan varrella sijaitseviin kaupunkivaltioihin, kun taas vandaalit ( Geisericin johdolla ) valloittivat Länsi-Rooman provinssin Afrikassa ja sen pääkaupungin Karthagon. Huomaa kuinka länkkärit samastuvat roomalaisiin tässä. Hunneja kello yhdessä, vandaaleja naarmuttamassa autoja ja spreidaamassa seiniä kotinurkilla. Roomalaiset otti monta kertaa turpiinsa. Pyhä Hypatius vaikersi: murhia ja verenvuodatuksia tapahtui niin paljon, ettei kuolleita voitu laskea. Voi, sillä he ottivat vangiksi kirkkoja ja luostareita ja tappoivat munkkeja ja niiden neitosia suuria määriä.
xxx/ellauri306.html on line 462: Länsi-Rooman keisari Valentinianuxen sisko Honoria kosi Attilaa, mistä nousi hurja metakka. Hunnien liittolaiset oli pääasiassa sakuja, ne valtasivat 451 Metzin kuin v. 1870 sodassa. Aëtius siirtyi vastustamaan Attilaa ja kokosi joukkoja frankeista, burgundeista ja kelteistä. Vanhat rajalinjat taas. Niistä ei ollut mihinkään, vasta visigootit saivat ostrogootit selätettyä. Latinistit kazoi päältä huuli pyöreinä. Aetius oli viimeinen roomalainen, onnexi. Roomalaisten jämät lällättivät:
xxx/ellauri306.html on line 474: Seuraavana päivänä, kun suuri osa aamusta oli kulunut, kuninkaalliset palvelijat epäilivät sairastamista ja murtautuivat suuren kohun jälkeen ovet sisään. Sieltä he löysivät Attilan kuoleman verenvuodon seurauksena, ilman haavoja, ja tytön, jonka kasvot alaspäin itkivät verhonsa alla. Sitten, kuten tuolle rodulle on tapana, repäisivät hiuksensa pois päästään ja tekivät heidän kasvonsa kauhistuksiksi syvin haavoin, jotta kuuluisaa soturia voitaisiin surettaa, ei naisellisen itkujen ja kyynelten, vaan ihmisten veren kautta. Lisäksi Attilan kuoleman yhteydessä tapahtui ihmeellinen asia. Sillä unessa joku jumala seisoi itä-Rooman keisarin Marcianuxen rinnalla, kun tämä oli huolestunut raivokkaasta vihollisestaan, ja näytti hänelle Attilan jousen, joka oli murtunut samana yönä, ikään kuin vihjatakseen hunnirodun olleen velkaa paljon tuolle aseelle. Tämän kertomuksen historioitsija Priscus sanoo hyväksyvänsä totuudenmukaisexi ilman todisteita. Sillä Attilan pidettiin niin kauheana suurille valtakunnille, että kilpailijoiden jumalat ilmoittivat hänen kuolemastaan kilpaileville hallitsijoille erityisenä siunauksena.
xxx/ellauri306.html on line 490: Hunien kuningas Magyar Feher Bor, jonka laumat eri heimoista ja liittolaisista ovat lakaiseneet pontisilla (ei Aasian) aroilla ja molemmissa Rooman valtakunnissa, kuolee jättäen valtaistuimen kahdelle pojalle. Sotaan ja nälkäisiin verisiin kampanjoihin kyllästynyt Bleda haluaa asettua rauhassa Rooman liittolaiseksi, hänen veljensä Attila uskoo vain miekan voimaan. (Puppua.) Roomalainen kenraali Aethius, joka tuntee hunnit hyvin entisten panttivankien vaihdon seurauksena, ei onnistu saamaan todellista rauhaa, mutta ostaa horjuvan, lupaamalla kaksinkertaisen kunnianosoituksen. Heikon keisari Valentinianuksen hovi, joka muutti Roomasta pohjoiseen Ravennaan, jossa todellinen hallitsija on keisarinna-äiti Galla Placidia, barbaarikuninkaan leski, kieltäytyy ehdoista ja vangitsee Aethiuksen, joka edelleen kieltäytyy ottamasta vällyerää Valentinianuksen pyllynruman sisaren Honorian kanssa. Kunnianhimoinen prinsessa tarjoaa nyt kätensä ja valtakunnan myötäjäiset Attilalle, juuri sitä mitä Bleda toivoi. Rauhaa halveksien Attila murhaa suositun Bledan metsästyksen aikana (palturia) ja taivuttelee laumoja marssimaan hänen kanssaan valtakuntaan. Vaikka tietämätön, peloissaan Valentinian voi vain surra lemmikkigepardiaan, Galla Placidia kuntouttaa Aethiuksen johtamaan epätoivoista puolustusta, mutta hyvinsyöneet kuntonsa laiminlyöneet legioonat ilman vakavia linnoituksia eivät ole vertaa hunnilaumoille, jotka eivät pelkää mitään, paitsi ehkä että taivas putoaa heidän päällensä, mukanaan salaperäinen kristittyjen jumala, hänen poikansa sekä hänen maallinen edustajansa, paavi Leo, adjutantteinaan P. Pietari ja P. Paavali....— KGF Vissers
xxx/ellauri354.html on line 504: Rooman keisari Julianuksen (361–363 jKr.) aikana keskeytettiin temppelin jälleenrakennusprojekti. Juliania kutsutaan perinteisesti Julianus luopioksi, koska hänen politiikkansa kumosi keisari Konstantinuksen kristinuskokampanjan palauttamalla perinteiset uskonnolliset käytännöt ja pyhät paikat kaikkialla valtakunnassa. Osana tätä politiikkaa Julianus salli juutalaisten rakentaa kolmannen temppelin. Rabbi Hilkiyah, yksi sen ajan johtavista rabbeista, torjui Julianuksen rahat väittäen, ettei pakanoiden pitäisi osallistua temppelin jälleenrakentamiseen. [ viite Tarvitaan ]
xxx/ellauri354.html on line 596: Sefer kuvaa eskatologista taistelua Antikristuksen Armiluksen, joka on Rooman johtaja, ja Messias ben Josephin välillä, joka epäonnistuu taistelussa, mutta tasoittaa tietä Daavidin Messiaalle ja vanhurskauden lopulliselle voitolle. Alkuperäinen kirjoittaja odotti Messiaan tulevan lähitulevaisuudessa; myöhemmät toimittajat toimittivat tilalle myöhemmät päivämäärät.
xxx/ellauri357.html on line 487: Roomassa Shelley oli huonossa kunnossa, ja hänellä oli todennäköisesti munuaistulehdus ja tuberkuloosi, joka oli myöhemmin remissiossa. Roomassa kynäilty "Cenci" on runodraama raiskauksesta, murhasta ja insestistä, joka perustuu Rooman renessanssin kreivi Cencin ja hänen tyttärensä Beatricen tarinaan. Shelley sai näytelmän valmiiksi syyskuussa ja ensimmäinen painos julkaistiin samana vuonna. Siitä tuli yksi hänen suosituimmista teoksistaan ja ainoa, jolla on ollut kaksi valtuutettua painosta hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri357.html on line 509: Shelleyn pahasti hajonnut ruumis huuhtoutui maihin Viareggiossa kymmenen päivää myöhemmin, ja Trelawny tunnisti sen vaatteista ja kopiosta Keatsin Lamiasta takin taskussa. Elokuun 16. päivänä hänen ruumiinsa polttohaudattiin rannalla lähellä Viareggioa ja tuhkat haudattiin Rooman protestanttiselle hautausmaalle. Päivä sen jälkeen, kun uutiset hänen kuolemastaan saapuivat Englantiin, Tory Lontoon sanomalehti The Courier painoi: "Shelley, joidenkin uskottomien runojen kirjoittaja, on hukkunut; nyt hän tietää, onko Jumalaa vai ei. Vai onko se ehkä suuri kana."
xxx/ellauri385.html on line 631: Jan Guilloun Arn-sarjan ykkösosan alussa mainitaan pyhimys nimeltä Tiburtius. Tiburtius on miehen etunimi. Se on alun perin latinalainen sukunimi, joka lienee muodostettu roomalaisesta paikannimestä Tibur (nyk. Rooman lähellä sijaitseva Tivolin kaupunki). Pyhän Cecilian legendassa mainitaan Tiburtius-niminen varhaiskristillinen marttyyri. Tiburtius-nimi oli mukana Suomen almanakassa vuosina 1706–1928, lukuun ottamatta joitain katkoksia. Nimipäivä oli 14. huhtikuuta. Se on edelleen Tiburtiuksen nimipäivä Ruotsin almanakassa.
192