Sinä iltana kun tultiin Rooman porteille…

Roomalaiskirje luku 7:

Lotarion kardinaalimunaus oli kirjoittaa teos De Miseria Condicionis Humane "Ihmiskunnan kurjuudesta" (Humaani olosuhteiden kuritus). Teksti on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa kuvataan ihmisruumiin kurjuutta ja erilaisia vastoinkäymisiä, joita ihmisen on kannettava läpi elämän; toisessa osassa luetellaan ihmisen turhia pyrkimyksiä, kuten vaurautta, nautintoa ja itsekunnioitusta, ja kolmannessa käsitellään ihmisruumiin mätänemistä, tuomittujen tuskaa helvetissä ja tuomiopäivää.

De Miseria Condicionis Humane mainitaan Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (ensimmäinen painos vuonna 1924), kun jesuiitta- intellektuelli Leo Naphta ja Hans Castorp pohtivat goottilaista pessimististä asketismia. Naphta kuvailee De Miseria Condicionis Humanea "hyvin nokkelaksi kirjalliseksi teokseksi" tai toisessa käännöksessä "äärimmäisen nokkelaksi kirjoitukseksi". Hän lainaa Hans Castorpille "murenevan pokkaripainoxen" tai "murentuvan pahviniteen" (todennäköisesti vuoden 1855 Achterfeldtin painoksen) Hans Castorpille tämän henkilökohtaisesta kirjastosta.

Mutta Pohjois-Italian kaksi puoluetta olivat kaukana saksalaisista aatelissuvuista, joista ne olivat nimensä ottaneet. Ghibelliinit eivät niinkään tukeneet Fredrik II:ta kuin Rooman valtakunnan ihannetta; ja guelfit eivät suosineet Welfin suvun suvun jäseniä niinkään, kuin vastustivat Rooman valtakuntaa ja sitä hallinneita Hohenstaufeneja. Ghibelliinien asiaa ajoivat vanhat maanomistavat aatelissuvut, jotka pyrkivät vahvistamaan perinteistä feodaalista valtaansa keisarin auktoriteetin ja Italiaan keskittyneen universaalin valtakunnan hierarkkisen järjestyksen avulla. Guelfit olivat kansanpuolue, jota johtivat vasta rikkaat pankki- ja kauppasuvut, joiden liitto paavin kanssa suojeli kaupunkiensa itsenäisyyttä ja itsehallintoa. Näiden puolueiden väliset poliittiset ja ideologiset erot eivät olleet pelkästään akateemisia: niitä ruokkivat ja ruokkivat naapurikaupunkien väliset sodat, naapuriperheiden väliset verikostot ja yksilöiden väliset murhanhimoiset kaunat.
xxx/ellauri027.html on line 281: Van der Valk-kirjan alussa oli latinankielinen sitaatti Horatiuxelta. Joku vanhan Rooman sankari siinä heitti ohjat auran päälle, sanoi itkuiselle perheellensä moi ja lähti iloisena laivalla Karthagoon rättipäitä tappamaan. Se on roomalaisista eri hienoa. Niinhän se on, että tavixetkin pitää huolta pikku tiimistä, suojelevat perhettä ja suosii lapsia, vaan sankari on sitä suurempi mitä suurempaa ja sille yhdentekevämpää tiimiä se palvelee. Herra isoherran tiimi on kaikista hienoimpi. Musta tää on ihan paska meemi. Mulla on neandertaalin luonto, mä pörisen mieluummin erixeni ontossa puussa, kuin Mandevillen moraaliton pörriäinen, joka ei ymmärrä omaa etua ajamalla pitää yhteismarkkinoita pystyssä. Ja nyt kuin ne markkinat on tekemässä loppua koko pallosta, ei tää nurkkakuntaisempi izekkyys edes hävetä. Ei sen silti tarvi olla mitään persumaista nuivuutta. Terve tulloo vaan mutiaiset ja rättipäät, perustamaan omaa pesää naapuronteloon. Ei täällä kukaan ole toistaan parempi, pahempia voidaan olla, kun oikein yritetään yhdessä.
xxx/ellauri044.html on line 512: mutsi julkea Roomasta.
xxx/ellauri057.html on line 1419: Vaaskivi tahtoi nähdä paljon palmuja. Ei ottanut Elinaa mukaan Italiaan. Ne oli menneet naimiaisiin 1937, kai ne oli jo kyllästyneet toistensa naamoihin. Münchenissä Tatu hukkasi hattunsa. Hän ei ollut tottunut koskaan suoriutumaan käytännöllisistä asioista ilman naisomaistensa apua. Veneziassa tarjottiin ihmeellisen värisiä kalaruokia (kalasta ei Tatu pitänyt, minkään värisestä). Elina kai tuli sittenkin perässä. Firenze ja Rooma oli hienoja. Taorminassakin kävivät, niinkuin mekin. Maxuttomaan rantaan lasinsirpaleisiin astumaan. Sinne oli Empedokles pudottanut tohvelinsa...
xxx/ellauri059.html on line 498: Komea aikalaisdraamasarja kuvaa renessanssiajan mahtavinta pankkiirisukua, joka vaikutti syvästi yhteiskuntaan ja politiikkaan Firenzessä, Roomassa ja laajemminkin Toscanan maakunnassa.
xxx/ellauri059.html on line 527: Paha keisari Tiberius asui Caprilla ja johti sieltä käsin Roomaa viestittämällä semaforilla.
xxx/ellauri068.html on line 320: Incubus (lat. ”päällämakaaja”). Muinaisessa Roomassa incubus oli haltija tai demoni. Keskiaikaisen mytologian mukaan incubus merkitsi miespuolista demonia, joka ahdisteli nukkuvia naisia seksuaalisessa tarkoituksessa. Noituutta käsittelevässä kirjallisuudessa incubus tarkoitti myös paholaista rakastajana. Incubuksen naispuolinen vastine on succubus ("allamakaaja"). Nyttemmin osat ovat vaihtuneet!
xxx/ellauri081.html on line 60: Ávilan Teresa tai pyhä Jeesuksen Teresa (esp. Teresa de Cepeda y Ahumada, tunnettu paremmin nimellä Santa Teresa de Jesús tai Teresa de Ávila; 28. maaliskuuta 1515 Ávila, Espanja – 4. lokakuuta 1582 Alba de Tormes, Espanja) oli renessanssiaikainen roomalaiskatolinen espanjalainen nunna, mystikko, naispyhimys, karmeliittasääntökunnan uudistaja sekä yksi 36 katolisen kirkon kirkonopettajista arvonimellä Doctor orationis eli rukouksen tohtori. Naista kunnioitetaan katolisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa. Tarkalleen hän on yksi neljästä naiskirkonopettajasta ja lisäksi yksi vastauskonpuhdistuksen merkittäviä hahmoja esimerkiksi pyhän Ignatius Loyolan ja pyhän Ristin Johanneksen lisäksi. Nainen on yksi 28. marraskuuta 1568 perustetun paljasrintakarmeliittojen sääntökunnan perustajista. Pyhä Teresa on sairauden, päänsäryn, sydänsairauksien, pitsin, vanhempien menettämisen, kirkon auktoriteettien vastustamisen, sääntökuntalaisten, hurskautensa takia pilkattujen, Espanjan ja henkilöiden, jotka ovat nimeltään Teresa, Theresa, Teresita, Terry, Tero, Tessa, Teresina tai Tracy, suojeluspyhimys. Naisen tunnuksia ovat nunna paljasrintakarmeliitan puvussa; karmeliittanunna, jonka sydäntä pistetään enkelin pitämällä nuolella; lävistettyä sydäntä, kirjaa ja krusifiksia kantava karmeliitta; kirjaa ja sulkakynää pitävä karmeliittanunna; kyyhkyltä viestiä vastaanottava karmeliittanunna: ruusut ja liljat; tulehtunut sydän; piikkikruunu; kirjaimet ”IHS” sydämen päällä; palavat nuolet; kyyhky; kirja ja kynä; palavien nuolten lävistämä sydän tai krusifiksi ja lilja. Paavi Paavali V julisti pyhän Teresan autuaaksi 24. huhtikuuta 1614 Roomassa, paavi Gregorius XV julisti hänet pyhimykseksi 12. maaliskuuta 1622 Roomassa ja paavi Paavali VI julisti hänet kirkonopettajaksi 1970. Hänen juhlapäiväänsä vietetään 15. lokakuuta.
xxx/ellauri086.html on line 508: Taisi Vitaxen pilkka sattua omaan nilkkaan. Continue reading the main story. Gatin on tehtävä mitä gattien on tehtävä, pyydystää jyrsijöitä. "Mun odotetaan tappavan hiiriä ja rottia, se on mun elinkeinoni." Tärkeä todiste: Nino on hra. Starnonen kuzumanimi perheessä. Mutta raha on silti tärkein motiivi. Rajan kääntäjän työ on surkeasti maxettua, ei sillä päästä noihin tuloihin. Ms. Raja oli kirjastonjohtajana Roomassa, mutta eläkkeellä siitä hommasta. Raja oli ostanut Roomasta 2M dollarin kämpän 11 huoneella. No on se aika hulppea kääntäjien palkoilla.
xxx/ellauri091.html on line 325: Kartalla rebublikaanit (Rooma) on demokraateista (Kreikka) vasemmalla mutta lännempänä. What does left mean?
xxx/ellauri116.html on line 178: Joku feministi Élizabeth Badinter Mother love: Myth and Reality: Motherhood in Modern History väittää, ettei mitään universaalia äidinvaistoa tai äidinrakkautta ole olemassa. Sen mukaan nekin on vaan tunteita siinä kuin muutkin tunteet. Idixet vaan vaihtelee sen mukaan millasia jäseniä yteiskunta/valtio kulloinkin tarvii. Roomassa naiset antoi lapsensa imettäjille ja piti paljon mieluummin tyyliin vaikka pikkukoiria tai pikkuapinoita sylissään. Siitä tuli ongelma väestörakenteen kannalta niin että lasten poislähettämistä alettin estää lailla, kun niitä kuoli pilvin pimein kun ne naiset ei huolehtineet ize vauvoistaan eikä ne toiset toisten vauvoista.
xxx/ellauri120.html on line 53: Pyhä Lauri (suomeksi myös Pyhä Late) toimi Rooman kirkon diakonina kolmannella vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa 10. elokuuta 258.
xxx/ellauri120.html on line 55: Lauri sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Lauria piinattiin ensin ruoskilla ja asetettiin sitten halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi. Hänen kerrotaan pysyneen lujana ja tyynenä keskellä tuskiaan, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri127.html on line 848: John Keats [kiːts] (31. lokakuuta 1795 Lontoo, Englanti – 23. helmikuuta 1821 Rooma, Kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa. Keatsin lyhyen (26v) elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen oli huomattava. Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja (eli ylistyslaulujä), jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä.
xxx/ellauri139.html on line 1056: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
xxx/ellauri148.html on line 145: Toisinaan hän esittı isälle erittäin vaikeita kysymyksiä. Han löysı Talmudista ristiritaisuuksia. Hän tahtoi tietää kuinka kauan veisi ensimmäisen Messiaan, Joosefin pojan uhrikuolemasta seuraavan Messiaan, Daavidin pojan ilmestymiseen. Hän puhui oinaansarvesta joka ilmoittaa Messiaan tulon, aasista jonka selässä Messias ratsastaisi, legendasta jossa Messias pysähtyi Rooman porteille vaihtamaan haavojensa siteet. Moshe Blecheria suututti kovasti Hillel Oppineen ennustus että Messias ei vapauttaisi juutalaisia koska hänet oli jo "kulutettu" kuningas Hiskiaan aikana. Miten pyha mies voi sanoa jotakin tuollaista? Ja mitä tarkoitti se Mishnassa ilmaistu ajatus että nykyisyyden erottaa messiaanisesta ajasta ainoastaan juutalaisen kuningaskunnan perustaminen? Oliko siinä muka kaikkı? Miten kauan esimerkiksi kestäisi Messiaan tulosta ylösnousemukseen? Ja milloin tulinen temppeli laskettaisiin alas yläilmoista Milloin? Milloin?
xxx/ellauri154.html on line 59: Konnetaabeli (ransk. connétable < lat. comes stabuli, tallikreivi) on historiallinen arvonimi. Itä-Rooman keisarien ja frankkien valtakunnan hallitsijoiden hoveissa konnetaabeli oli tallimestari ja ratsuväen päällikkö. Myöhempinä aikoina nimitys tarkoitti Ranskassa armeijan ylipäällikköä, joka oli arvoasteikossa lähinnä kuningasta. Ranskan kuningas Ludvig XIII lakkautti konnetaabelin arvon 1627, mutta Ranskan keisari Napoleon I myönsi arvon veljelleen Ludvigille 1804. Napoleonin aikaa seuranneena restauraatiokautena arvo jälleen lakkautettiin.
xxx/ellauri165.html on line 442: Otteita De Virginibusista, jonka Pyhä Ambrose omisti vuonna 377 sisarelleen Marcellinelle, nunnalle Roomassa:
xxx/ellauri165.html on line 541: Franciscus osallistui vuonna 1202 sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan, mutta joutui vuodeksi sotavankeuteen. Vankeudesta ja sairastumisesta toivuttuaan Francesco oli valmis lähtemään jälleen sotaretkelle, tällä kertaa Apuliaan. Matka keskeytyi kuitenkin Spoletossa kun hän koki saaneensa Jumalalta sisäisen kutsun ja kääntyi takaisin. Franciscus koki seuraavan kääntymyksen 20-senä ollessaan pyhiinvaellusmatkalla Roomaan. Hän kohtasi inhottuun lepraan (spitaaliin) sairastuneita ja alkoi hoitaa heitä. Franciscus sai sitten extra okakruunupäältä kutsun korjata sen kirkkoa. Hän ryhtyi kunnostamaan Assisin lähellä sijaitsevaa raunioitunutta Porziuncolan kappelia ja käytti siihen kysymättä isänsä rahoja.
xxx/ellauri167.html on line 121: Töyhtöhyypässä on jotain höhlää, niinkuin rentukassakin. Kazokaa nyt noitakin tuossa ojassa. Siinä sitä ollaan naamat levällään kuin joukko keltatautisia kolmannessa luokassa matkalla Roomasta Pescaraan.
xxx/ellauri169.html on line 177: Myöhempinä vuosina, jolloin Disney otti lomaa, hän purjehti Fritz Loewin jahdilla Ron ja Diane Disneyn kanssa. Englannissa, Walt vietti aikaa Britannian kuninkaallisen perheen kanssa ja hän tapasi yksityisesti vapaamuurari-profeetta H.G. Wellsin. Roomassa, Walt vieraili yksityisesti Paavin ja diktaattori Mussolinin luona. Vuonna 1966 Walt Disney kuoli. Ennen kuolemaansa hän tutki cryogenesistä -- ja jonkun matkaa myös cryoexodustakin. Jotkut uskovat että hänen ruumiinsa on jäädytettynä jossain Kaliforniassa, kun taas toiset väittävät että hänet krematoitiin.
xxx/ellauri173.html on line 75: Sääli ettei Alva ollut paikalla 6200v sitten äänittämässä Fiat Luxin käynnistysääniä eikä Lilithin turhaa läähätystä Aatamin alla. Eikä Eevan leivontaa, these are a cinch. Eritis sicut dii eli ruikitte pian lisää luotuja niinkuin mä. Enfin le sombre quolibet d’Elohim : Voici Adam devenu comme l’un de nous :(. Ja vielä discordianismin À la plus belle !… Ja Quos ego, sanat neitsyt Virgiluksen Aeneidissä, jonka Neptunus, Rooman meren jumala, lausuu tottelemattomille ja kapinallisille tuulille. Virgiluksen lause on esimerkki aposiopesis-nimisestä puhehahmosta. Vittu siinäkin on kans yx paska.
xxx/ellauri173.html on line 211: Peregrinos syntyi Parionissa noin vuonna 95 jaa. Nuorella iällä häntä epäiltiin isänsä surmaamisesta, ja tämän vuoksi hän joutui jättämään kotikaupunkinsa. Hän päätyi Palestiinaan ja oli läheisessä yhteydessä kristilliseen yhteisöön, tullen jonkinlaiseksi auktoriteetiksi yhteisössä. Roomalaiset vangitsivat Peregrinoksen, ja kristityt auttoivat häntä paljon hänen ollessaan vankilassa. Hän on ehkä odottanut saavansa kuolemantuomion, mutta Syyrian maaherra vapautti hänet.
xxx/ellauri173.html on line 213: Tämän jälkeen Peregrinos vaikuttaa muuttuneen kyynisexi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään antaen sen kaupunkinsa asukkaille. Tämän vuoksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen. Peregrinos jatkoi kiertelyään ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla, minkä vuoksi hänet erotettiin yhteisöstä. Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”. Tämän jälkeen hän siirtyi Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia valtaapitäviä, keisari Antoninus Pius mukaan lukien. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli hänen merkittävin oppilaansa tässä vaiheessa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.
xxx/ellauri173.html on line 747: "Kuinka hän voi olla, kun hän on typerys! Ihminen on hyvä vain, kun on tyhmä, sanoo lordi Ewald. - Vai niin ! Olisi edes rikollinen, ilkeä, tumma, Rooman keisarinna, niin olisin ymmärtänyt hänet! ja tuhat kertaa suosikki! Mutta ei siinä kaikki että hän ei ole hyvä, hänellä ei ole sitä villiä ruokahalua, joka syntyy voimakkaasta ylpeydestä. Hyvä ! sinä sanot? Hänessä ei ole jälkeäkään siitä ylivoimaisuudesta joka muuttaa rumuuden ja levittää lumottua balsamiaan jokaiseen haavaan! Pyh, hän ei ole edes kunnolla paha!
xxx/ellauri186.html on line 642: Jumala huokasi ja alkoi luetella yksitoikkoiseen sävyyn, ikään kuin puuduttaakseen kaiken säälin ja armeliaisuuden, ja eteni lisäksi aakkosittain, jottei tärkeysjärjestyksestä tulisi sanomista, Prahan Adalbert, surmataan seitsenkärkisellä pertuskalla, Canterburyn Aelfheah, hakataan kuoliaaksi häränluulla, Trevin Aemilius, mestataan, Augsburgin Afra, kuolee roviolla, Praenesten Agapetus, kuolee jaloista ripustettuna roviolla, Sisilian Agatha, kuolee rinnat leikattuina kuin body artisti, Rooman Agnes, maha viilletään auki, Bolognan Agricola, kuolee ristiinnaulittuna ja nauloilla lävistettynä, Sirmion Anastasia, kuolee roviolla rinnat leikattuina, Salonan Anastasius, hirtetään ja mestataan, Sienan Ansanus, surmataan kiskomalla sisälmykset ulos. Pamiers'n Antoninus, revitään neljän hevosen välissä palasiksi, Rivolin Antonius, hakataan kivillä ja poltetaan, Ravennan Apollinaris, surmataan nuijalla. Aleksandrian Apollonia, kuolee roviolla kun häneltä on ensin kiskottu suusta hampaat, Trevison Augusta, mestataan ja poltetaan, Ostian Aurea, hukutetaan myllynkivi kaulassa, Syyrian Aurea, kuolee nauloja täyteen hakatussa tuolissa kun veri vuotaa kuiviin. Auta, ammutaan kuoliaaksi nuolilla, Antiokian Babylas, mestataan. Nikomedeian Barbara, mestataan. Kyproksen Barnabas, kivitetään kuoliaaksi ja poltetaan. Rooman Beatrix, kuristetaan kuoliaaksi, Dijonin Benignus, surmataan keihäällä, Lyonin Blandina, kuolee raivoavan härän sarviin,
xxx/ellauri186.html on line 644: Sebastian Blasius, raadellaan kuoliaaksi rautaisilla karstoilla, Calixtus, kuolee myllynkivi kaulassa, Imolan Cassianus, omat oppilaat surmaavat tikarilla, Castulus, haudataan elävälta, Rooman Cecilia, kurkku viilletään, Bolsenan Christina, surmataan kaikella mitä ikinä voi tehdä: myllynkivellä, teilillä, pihdeillä, nuolilla ja käärmeillä, Nantesin Clarus, mestataan, Viennen Clarus, mestataan, Clemens, hukutetaan ankkuri kaulassa, Soissonsin Crispinus ja Crispinianus, molemmat teloitetaan, Barcelonan Cucufas, kuolee maha auki viillettynä, Karthagon Cyprianus, surmataan mestaamalla, ja kun Jumala oli päässyt C-kirjaimen loppuun, hän sanoi, Tästä eteenpäin kaikki on sitä samaa, tai ainakin melkein, vaihtelun mahdollisuudet ovat enää hyvin vähäiset, jollei oteta lukuun pieniä yksityiskohtia, joiden hienoudet vaatisivat pitkiä selityksiä, joten eiköhän lopeteta tähän. Jatka, Jeesus kehotti, ja Jumala jatkoi mutta lyhenteli niin paljon kuin voi, Arezzon Donatus, mestataan, Rampillonin Eliphius, surmataan irrottamalla päänahka, Emerita, pol tetaan, Regensburgin Emmeramus, sidotaan tikkaisiin ja surmataan niissä, Zaragozan Encratis, mestataan, Gaetan Erasmus, joka tunnetaan myös nimella Elmo, venytetään hengiltä vintturilla, Ruotsin Eskil, kivitetään, Kalkhedonin Eufemia, saa sisäänsä miekan. Méridan Eulalia, mestataan, Saintesin Eutropius, pää katkaistaan tapparalla. Fabianus, miekalla ja rautakarstoilla. Felicitas ja hänen seitsemän poikaansa, pää katkaistaan miekalla, Felix ja hänen veljensä Adauctus, samoin,
xxx/ellauri186.html on line 648: Alcalá de Henaresin Justus ja Pastor, mutta se Pastor ei ole tämä Paimen joka meillä on täällä, mestataan, Aleksandrian Katariina, mestataan, Würzburgin Kilianus, mestataan, Tarsoksen Kyyros, kuolee jo lapsena, kun tuomari hakkaa hänet tuomioistuimen portaisiin. Laurentius, kärvennetään kuoliaaksi parilalla, Toledon Leocadia, syöstään korkealta kalliojyrkänteeltä, Autunin Leodegarius, mestataan, sen jälkeen kun häneltä ensin on revitty silmät ja kieli, Gentin Livinus, kieli revitään suusta ja mestataan, Longinus, mestataan, Syrakusan Lucia, kurkku viilletään kun ensin on revitty silmät, Prahan Ludmila, kuristetaan, Tarragonan Maginus, mestataan sahanteräisellä sirpillä, Kappadokian Mamans, suolet kiskotaan ulos, Manuel, Sabel ja Ismael, Manueliin isketään rautanaula kummallekin puolelle rintaa ja päähän korvasta korvaan ulottuva naula ja kaikilta viilletään kurkku, Antiokian Margareeta, soihdulla ja rautakammalla, Persian Marius, miekalla, kädet leikataan irti, Marokon marttyyrit Berardus de Carbio, Petrus a S. Geminiano, Otho, Adjutus ja Accursius, kaikilta viilletään kurkku, Rooman Martina, mestataan, Agaunen Mauritus, miekalla, Einsiedelnin Meinrad, nuijalla,
xxx/ellauri186.html on line 653: Aleksandrian Menas, miekalla, Kappadokian Mercurius, mestataan, Paul Miki ja muut Japanin marttyyrit, kaksikymmentäkuusi ristiinnaulittua, keihästettyä ja poltettua, Thomas More, mestataan, Reimsin Nicasius, samoin, Huyn Odilia, nuolilla, Tarsoksen Paavali, jolta saat ensimmäisen Kirkon, mestataan, Pancratius, mestataan, Nikomedeian Pantaleon, samoin, Paphnutius, ristiinnaulitaan, Papias, revitetään hevosten välissä, Troyes'n ja Soestin Patroclus, mestataan, Karthagon Perpetua ja Felicitas, Felicitas on Perpetuan orjatar, joutuvat raivoavan lehmän sarviin, Ratesin Petrus, miekalla, Veronan Petrus, veitsi päähän ja tikari rintaan, Tournain Piatus, kallo sahataan, Polykarpos, pistetään tikarilla ja poltetaan, Rooman Prisca, leijonien ruoaksi, Processus ja Martinianus, ilmeisesti sama kuolema, Quinctinus, nauloja päähän ja muihin ruumiinosiin, Rouenin Quirinus, kallo sahataan päälaelta, Coimbran Quiteria, oma isä mestaa, kammottavaa, Alisen Regina, surmataan miekalla, Dortmundin Reinhold, kivenhakkaajan nuijalla, Napolin Restituta, roviolla, Roland, miekalla, Antiokian Romanus, kieli revitään suusta ja kuristetaan, etkö vieläkään ole saanut tarpeeksesi, Jumala kysyi Jeesukselta, mutta Jeesus vastasi, Tuo kysymys sinun olisi pitänyt esittää itsellesi, jatka,
xxx/ellauri186.html on line 655: ja Jumala jatkoi, Sensin Sabinianus, kurkku viilletään, Assisin Sabinus, kivitetään, Toulousen Saturninus, sidotaan härän raahattavaksi, Scubiculus, mestataan, Sebastianus, surmataan nuolilla, Astin Secundus, mestataan, Tongerenin ja Maastrichtin Servatius, surmataan puukengän iskulla, niin mahdottomalta kuin kuulostaakin, Barcelonan Severus, päähän survaistaan naula, Exeterin Sidwel, mestataan, burgundien kuningas Sigismund, syöstään kaivoon, Sixtus, mestataan, Stefanos, kivitetään, Autunin Symphorianus, mestataan, Ikonionin Tekla, silvotaan ja poltetaan, Tharsicius, kivitetään, Theodorus, kuolee roviolla, Canterburyn Thomas Becket, kalloon survaistaan miekka, Thyrsus, sahataan, Tiburtius, mestataan, Efesoksen Timoteus, kivitetään, Pisan Torpes, mestataan, Torquatus ja kaksikymmentä seitsemän muuta, saavat surmansa kenraali Musan toimesta Guimarãesin porteilla, Urbanus, mestataan, Limogesin Valeria, samoin, Valerianus, samoin, Camerinon Venantius, kurkku viilletään, Marseillen Victor, kaula katkaistaan, Rooman Victoria, surmataan sen jälkeen kun suusta on revitty kieli, Trenton Vigilius, toinen puukengällä surmattu, Viktor, mestataan, Wilgefortis eli Liberata eli Eutropia, neitsyt, jolle kasvoi parta, ristiin, Zaragozan Vincentius, myllynkivellä ja piikkiparilalla, Ravennan Vitalis, keihäällä, ynnä muita, ynnä muita, ynnä muita, samoin, samoin ja samoin, nyt rittää.
xxx/ellauri193.html on line 451: Ilkeännäköistä porukkaa noi brittipoliisit. Anglosaxit on länsigermaaneja, visigootteja jotka myöhästyivät Rooman lootingista. Ei vaitiskaan, visigootit päätyi Epsanjaan. Meikäporukat oli ostrogootteja jöötinmaalta jotka päätyi Lombardiaan. Mutta samoja jerryjä anglit ja saaxit on joka tapauxessa kuin mannermaiset hunnit. Vaan jamihoususia.
xxx/ellauri193.html on line 818: Sivulla 142 Nadine siteeraa Brochin Schlafwandler nidettä jossa tuumitaan että aina vallan keikauxissa tulee svoboda, kagda vsjakij delajet tshto hotshit. Niin varmaan onkin. Tilaisuus tekee varkaan, murhaajasta puhumattakaan. Niin kävi kansainvaellusten Roomassa, Pärttylinyönä 1542, Pariisissa 1789, Pietarissa ja Helsingissä 1918, Saxassa 1938, hulluina vuosina 1848 ja 1968, South Africa 1991, Black lives matter päivänä, Capitolin valtauxessa. Mikäs siinä, looting is fun. Se on vähän kuin karnevaalia. Kaikki mukaan! Apinat tekevät mitä pystyvät, ellei toiset estä.
xxx/ellauri199.html on line 67: Neptunus tunnetaan Roomalaisen Meren jumalan nimenä. Roomalaisessa uskonnossa ja mytologiassa Neptunusta, jota kutsuttiin myös Neptunukseksi, pidettiin alun perin makean veden jumalana suolaisen meriveden sijaan. Hän olisi saattanut nousta taivaanjumalaksi heittämällä salamoita sen sijaan, että olisi heittänyt tridenttiään. Mutta Juppiter ehätti ensixi. Tai häntä on saatettu aluksi pitää hedelmällisyysjumalana, joka lähettää maasta veden lähteitä.
xxx/ellauri199.html on line 71: Toisin kuin monilla Rooman jumalilla, Neptunuksella on alkuperänsä Rooman Latinalaisessa kulttuurissa. Neptunuksen rooli muuttui, kun Rooman valtakunta joutui kosketuksiin Kreikan kanssa ja omaksui suuren osan uskonnostaan.
xxx/ellauri199.html on line 75: Neptune on vanha mies, jolla pitkät hiukset ja harmaa parta., Hänet esitetään usein klassisissa ja nykyaikaisissa taideteoksissa yhtenä antiikin Rooman vanhimman näköisistä jumalista. Mikä tekee hänestä yhden tunnetuimmista jumalista Roomassa on hänen trident, ja että hän tekee aaltoja, kun hän liikkuu alla valtameren.
xxx/ellauri199.html on line 77: Neptune on yksi ensimmäisiä jumalia Rooman jotka juontavat yli aikaisintaan kosketuksiin kreikkalaisen kulttuurin. Hän oli yksi Saturnuksen ja Ops:n kuudesta lapsesta. Hänen sisaruksiaan ovat Jupiter, Juno, Pluto, Ceres ja Vesta., Neptunus ja hänen veljensä Jupiter ja Pluto voittivat taistelussa isänsä ja suostuivat ottamaan haltuunsa kolme maailman maailmaa. Neptunuksesta tuli merien hallitsija, Jupiter otti taivaan hallintaansa ja Pluto valvoi alamaailmaa. Mikki ja Hessu valvoi Plutoa. Pluto olet oikea pelle!
xxx/ellauri199.html on line 79: Neptunukseen liittyy usein vaimo. Varhaisissa inkarnaatioissa hän on Salacia, suolaveden jumalatar. Roomalaisten otettua yhteyttä kreikkalaisiin, Neptunuksen myyttiin lisättiin ja siihen kuuluu hänen paremmin tunnettu vaimonsa Amfitriitti. Pariskunnalla oli kolme lasta, muun muassa merman, Triton. Neptunuksen myyttiin roomalaisessa kulttuurissa kuului lukuisia muiden naisten, muun muassa Pegasoksen ja Atlasin, isiä ja lapsia.
xxx/ellauri225.html on line 468: Rauha koittaa roikkua nyt Kurtissa kerta sillä on nyt paalua (emmekä tarkoita tällä Tito-puvun lahkeessa piileskelevää pikku pipua), mutta samaa ikävästi suunnittele myös vanha vaimo Gun. Ennenkuin se päästää Burtin luukulle Rauha koittaa saada selvyyttä tähän dilemmaan. Burt eikun kiemurtelee taas. Se ei seiso sanojensa takana, eikä edessäkään näy mitään liikettä. Peruuntuneen lemmenyön saa korvata Rooma vastaan Inter 1-0. Den glider in.
xxx/ellauri227.html on line 554: Kerstin Anita Marianne Ekberg (29. syyskuuta 1931 Malmö – 11. tammikuuta 2015 Rooma, Italia) oli ruotsalainen malli, näyttelijä ja sexisymboli. Anita Ekberg aloitti uransa mallina ja osallistui muun muassa 1951 Miss Universe -kilpailuun, jonka ansiosta yhdysvaltalaiset elokuvastudiot kiinnostuivat hänestä. Anita ei tullut valituxi Miss Universexi, eikä vottajaa löydy mistään. Kilpailusta tuli virallinen vasta synnyinvuonnani 1952, jolloin universumin kauneimmaxi kruunattiin meidän oma 17-kesäinen Armi Kuuselamme. Ekberg näytteli useissa Hollywood-elokuvissa ja sai muun muassa Golden Globe -palkinnon sivuroolistaan elokuvassa Blood Alley 1955 vastanäyttelijänään John Wayne. Varsinaisen legendan hänestä tekivät eurooppalaiset elokuvat ja etenkin naisrooli Federico Fellinin elokuvassa Ihana elämä (La Dolce Vita, 1960), jonka suihkulähdekohtaus on jäänyt osaksi länsimaista pehmopornografiaa. Ihanan elämän jälkeen Ekberg esiintyi enemp vähemp nakupellenä useissa italialaisissa elokuvissa. Anitalla oli aivan jättimäiset kannut mutta vähän tyly suu.
xxx/ellauri229.html on line 49: Vuonna 1742 paavi Benedictus XIV kysyi Boškovićilta ja muilta tiedemiehiltä neuvoa siitä, mikä olisi paras keino turvata Rooman paavin kupolin vakaus, sillä siinä oli havaittu halkeama. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Pian tämän jälkeen hän lupautui osallistumaan Portugalin retkikuntaan Brasilian uimarantojen kartoittamiseksi, mutta hän taipui paavin kiireelliseen pyyntöön jäädä Italiaan. Paavi antoi hänelle tehtäväksi suorittaa geodeettisia mittauksia kirkkovaltiossa. Vuonna 1758 Bošković julkaisi teoksensa Theoria philosophiae naturalis redacta ad unicam legem virium in natura existentium (yxijalkaisten miesten esiintyminen luonnossa), joka sisälsi hänen atomiteoriansa.
xxx/ellauri230.html on line 715: Poikien koulunkäynnin takaa sotaministeriö, joka ottaa lahjakkaat pojan koulutettavixi upseereixi. Tytöille on sitten nämä geishaopistot. Kaikki korkeammat opinahjot ovat erixeen tytöille ja pojille. Ottolapsijärjestelmä on erityisen tehokas. Kouluissa kirjoitustaidon jälkeen tärkeintä on siveysoppi, kuten meillä uskonto. Pääpaino siinäkin on hyvissä tavoissa ja isänmaallisuudessa. Sixi japsut ovatkin maailman kohteliain kansa. Roomalaiskatolista kirkkoa on aika ajoin vainottu ja lähetyssaarnajia pantu makuuasentoon, koska paavi oli yrittänyt keulia auringon pojan ohize.
xxx/ellauri234.html on line 413: Toisin kuin Livius, Cicero ja Dionysius, Ovidius näkee sabiinien sieppauksen keinona Rooman miehille päästä pukille tyhjentämään täydet munapussinsa pikemminkin kuin yrityksenä ottaa vaimoja synnyttääkseen kaupungille lapsia. Kaikki näkemäni taideteoxet sabiinittarien ryöstöstä on joka tapauxessa aivan perseestä. Osaisin izekin piirtää nakuja Poussinia paremmin. Karmean näköisiä luuskia.
xxx/ellauri234.html on line 419: Partheilla oli iso valtakunta Välimeren, Kaspianmeren ja Punaisen meren välissä Turkista Persiaan. Ne puhuivat jotain persian sukukieltä. Roomalaiset pelkäsivät niitä Jeesuxen syntymän aikoihin kuin länkkärit Putinia nyt. Augustus sentään ymmärsi tehdä parthien kanssa laihan sovinnon.
xxx/ellauri235.html on line 353: Vizi kyllä brittimaa on väärällään sodomiitteja! Nahkaklarinetteja kuin salpausselällä! Fagotteja kokonainen orkesteri! Ffion Hague, the wife of Foreign Secretary William Hague, is now hoping to repeat her success with her latest publication, a book documenting what was believed to be the illicit gay love affair of an 18th century poet with the son of Britain’s first Prime Minister, Robert Walpole. Tää kiivas suklaaosastolla asiointi on 1 epätasa-arvoisen yhteiskunnan piirteitä. Yläluokan äveriäät herrat naivat toisiaan pitääxeen omaisuuden kasassa. Sama ilmiö muinaisessa Kreikassa ja Roomassa.
xxx/ellauri235.html on line 901: Korinna oli kai johkin aikaan elänyt naisrunoilija Teebassa. Sen pilkkanimi oli Myia (Μυῖα, "kärpänen"). Ärsyttävä pikku Myy. Corinnan sanottiin kilpailleen Pindarin kanssa ja voittaneen hänet ainakin yhdessä runokilpailussa, vaikka jotkut lähteet väittävät viisi, mutta se nyt on takuulla puppua! Ize asiassa kaikki todennäkösesti on! Ei ne varmaan edes eläneet samana aikana! Vitun kärpänen! Jotkut Martin ja David on "melkein varmoja" että se eli vasta 300-luvulla. Hemmetin ämmä, olikohan sitä olemassa edes ollenkaan? Joku pazas joo on jostain kristilliseltä ajalta jossa lukee Korinna, mutta sehän on voinut esittää ketä tahansa. Vaikka sitä kunnioitettiin kotikaupungissaan Tanagrassa ja se oli suosittu muinaisessa Roomassa, nykyaikaiset kriitikot pitävät hiäntä maakunnallisena ja tylsänä. Hänen runoutensa on lähinnä kiinnostavaa yhtenä harvoista säilyneistä naisrunoilijoista muinaisesta Kreikasta. Noin neljäkymmentä katkelmaa tän muka-Corinnan runoudesta on säilynyt, mikä on enemmän kuin kukaan muinainen naisrunoilija paitsi Sappho, mutta yhtään hänen täydellisiä runoaan ei tunneta. So there!
xxx/ellauri235.html on line 917: Pausanias mainitsee Korinnan saaneen Pindarista vain yhden voiton, ja sanoo nähneensä Tanagrassa Korinnan kuvan, jossa tämä oli kuvattu sitomassa hiuksiaan. Pausaniaan mukaan Korinnan voitto oli paitsi Korinnan runoilijanlahjojen myös hänen kauneutensa ja hänen käyttämänsä aiolialaisen yläosattoman esiintymisasun ansiota. Pausanias (m.kreik. Παυσανίας; 100-luku) oli antiikin kreikkalainen maantieteilijä, joka eli Rooman vallan aikana. Vittuako sekin mitään muka tiesi runoudesta, kusipää.
xxx/ellauri259.html on line 381: Roomalaiskirje 8:1-2
xxx/ellauri259.html on line 384: Roomalaiskirje 6:22
xxx/ellauri259.html on line 396: Roomalaiskirje 6:15
xxx/ellauri281.html on line 803: Mehmet Ali Agca ampui Paavi Johannes Paavali kakkoista Roomassa. Caramba! Viele vehen vasemmalle!
xxx/ellauri287.html on line 50: Kristittyjen Neron vainoaminen kesti neljä vuotta, vuodesta 64 vuoteen 68 jKr. Tämän vainon aikana myös apostoli Pietari teloitettiin. Rooman kansalaisena, jolla oli oikeus nopeaan kuolemaan, Paavali mestattiin. Pyhä Gregorius Suuri, joulukalenterin uudistanut 6. vuosisadan paavi, kirjoitti, että Paavalin teloitus tapahtui Tiber-joen vasemmalla rannalla Via Ostiensis-kadulla, tiellä Ostian satamaan, ja se on haudattu Pyhän Pyhän Pyhän Joulupukin basilikan pääalttarin alle, Paul Outside the Walls.
xxx/ellauri287.html on line 106: Näet myös Valkoisen tornin, Aleksanteri Suuren patsaan ja Galeriusin palatsikompleksin jäännökset (3. vuosisadan loppu jKr.). Galeriuksen ja Rotondan kaari sekä majesteettiset kaupunginmuurit ja Suuri portti, jotka yhdistivät kaupungin Via Egnatiaan - Rooman valtakunnan mannertenväliseen itä-länsisuuntaiseen tiehen, joka rakennettiin 2. vuosisadalla eKr. ja jota Paavali käytti hänen matkaansa (Apostolien teot 16).
xxx/ellauri287.html on line 389: Kirjeet valaisevat meille "apostoli" Paavalin luonnetta paremmin kuin kenenkään antiikin henkilön Ciceroa ehkä lukuunottamatta. Apinoiden teot taas kuvailevat hänen lähetysmatkojaan. This kirja kertoo meille, missä paikoissa hän kävi ja mitä hän niissä teki. Ainoat apostolit, joilla näissä kertomuksissa on huomattava osa, ovat Pietari, alkuosan keskeisin hahmo, ja Paavali, joka on keskeisenä henkilönä yhdeksännestä luvusta kirjan loppuun. Kirjan aiheena on kristinuskon leviäminen Jerusalemista Roomaan apostolinkyydillä juutalaisten kiihkeäin vastarinnan ahdistaessa sitä joka taholta. Se, että roomalaiset virkamiehet on kuvattu myötämielisiksi kristinuskolle, tukee hyvin sitä teoriaa, että Luukasa kirjoitti kirjan Paavalin ollessa Roomassa odottamassa hovioikeuden päätöstä ja toivoi tällä sepustuxella voittavansa hänen puolelleen pääkaupungin vaikutusvaltaisen porukan myötätunnon.
xxx/ellauri287.html on line 395: mukana muissa kuin näissä me-kappaleissa kuvatuissa tapahtumissa, niin ainakin saamme olla varmoja, että hän oli läsnä Paavalin käydessä ensimmäisen kerran Euroopassa, hänen palatessaan Palestiinaan kolmannelta matkaltaan, hänen matkallaan Jerusalemiin, hänen matkallaan Kesareasta jonnekin, hänen bachelor-opinnoistaan Maltassa ja hänen ollessaan kaksi vuotta vankilassa Roomassa.
xxx/ellauri287.html on line 404: Sitten, kun kirjoitettiin suuren budjetin jatko-osaa, jonka Aptin kaupallinen menestys teki mahdolliseksi, Luukasa keksi ajatuksen, että Jahve osoittautuisi Jee-suxen isäksi [ I'M YOUR FAAATHER - huuh - huuh ], ja samaan aikaan muutti äskettäin suunniteltua jaksoa "Paavali ja Rooma" numerot I ja II IV ja V, vastaavasti trilogiaa varten kertoakseen tämän priikvelin. Olettaen, että tämä on totta, se tekee joistakin Luukassin väitteistä siitä, kuinka hän halusi kertoa tarinan, suurimmaksi osaksi totta, ainoana poikkeuksena on, että hän ei selvästikään aina halunnut kertoa tarinaa tällä tavalla.
xxx/ellauri287.html on line 409: Alkuperäinen kirjoittaja Leija Sulje sai valmiiksi ensimmäisen luonnoksensa "Rooma iskee takaisin" vuoden 78 alussa; Luukasa on sanonut olevansa pettynyt siihen, mutta ennen kuin hän ehti keskustella asiasta hiänen kanssaan, hiän kuoli syöpään. Koska kirjoittajaa ei ollut saatavilla, Lucasin täytyi kirjoittaa seuraava luonnos itse. Juuri tässä luonnoksessa Lucas käytti ensimmäisen kerran elokuvien "Episode"-numerointia; Paavali Roomassa listattiin jaksoksi II.... Hän käytti uutta juonenkäännettä: Jahve väittää olevansa Jee-suxen isä johon hän on mielistynyt.
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri287.html on line 452: Alexanteri levitti talousliberalismia Aasiaan. Se veti puoleensa juutalaisia kuin kärpäspaperi. Ne diasporoituvat taas rahan perässä ihan omasta aloitteesta kuten Ebyktin aikana. Heidän synagoogiaan oli pian joka kolkassa. Ulkojuutalaisia oli 10% Rooman kansalaisista, 7M eli saman verran kuin nyt amerikkalaisia.
xxx/ellauri287.html on line 464: Klasu suhtautui juutalaisiin positiivisesti, mutta sen estämättä Patun kamut Akvila ja Priskilla karkotettiin Korinttoon. Nero pani Rooman palosta katakombilaiset syntipukixi.
xxx/ellauri287.html on line 470: Kristinuskon leviämisessä avainsijalla oli valloitussodilla räjähdysmäisesti kasvaneen Rooman valtakunnan tilanne: yhtenäiskulttuuri, hyvät tiet, juutalaisten matupesäkkeet, urbanisaatio, juureton talousliberaalinen pyrkyryys. Kauppa se on joka kannattaa.
xxx/ellauri287.html on line 507: 4. helmikuuta 362 Julianus julkaisi käskyn uskonnonvapauden takaamiseksi. Tämä käsky julisti, että kaikki uskonnot olivat tasa-arvoisia lain edessä ja että Rooman valtakunnan oli palattava alkuperäiseen uskonnolliseen eklektiikkaan, jonka mukaan Rooman valtio ei pakottanut mitään uskontoa provinsseihinsa. Ediktiä pidettiin suosiona juutalaisia ​​kohtaan, jotta kristityt järkyttyisivät.
xxx/ellauri287.html on line 520: Se tosiasia, että kristilliset hyväntekeväisyysjärjestöt olivat avoimia kaikille, myös pakanoille, teki tämän Rooman kansalaisten elämän osa-alueen pois keisarillisen auktoriteetin hallinnasta. Täähän se juuri onkin vittumaista charityssa: yxityinen hyväntekevisyys vetää maton hyvinvointivaltion turvaverkon alta. Kohta oligarkit päättävät jo kaikesta. Plus ca change, plus c´est la même chose.
xxx/ellauri287.html on line 606: Itse asiassa, lisää Strabo, Rooma oli täynnä tarsolaisia ​​ja aleksandrialaisia, Hyvinkään kultahattuja, turkkulaissi ja juupajokelaisia punanenäisinä juoxemassa rnhahan perässä. Tarsolaiset olivatkin yleisesti kuuluisia improvisoidun puheen helppoudesta ja sujuvuudesta.
xxx/ellauri287.html on line 613: Strabo kertoo myös tärkeästä perustuslakiuudistuksesta, joka toteutettiin Tarsoksessa keisari Augustuksen aikana, luultavasti noin 15-10 eKr. Athenodoros kanaanilainen, se sama stoalainen joka liimaili yhteen kirjan sivuja kuin Jill Pylkkänen, palasi kaupunkiinsa vanhana miehenä vietettyään noin 30 vuotta Roomassa daatuaan. keisarilta vallan uudistaa väärinkäytökset Tarsoxessa. Hän piti perustuslakia demokratiana, joka horjui sillä vaalit voitti korruptoitunut klikki, jota johti tietty Boethus, "huono runoilija ja huono kansalainen", joka oli asemansa velkaa osittain valmiille ja vakuuttavalle kielelleen, osittain Anthonyn suosiolle, joka oli iloinen Filippiinien voiton kunniaksi sävelletystä runosta.
xxx/ellauri287.html on line 617: Eli sellainen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki, jossa Paavali syntyi ( Apt 22:3 ) ja jonka kansalainen hän oli ( Apt 9:11 ; Apt. 21:39 ). Sen muinaiset perinteet ja sen keskisuuruus selittää ja oikeuttaa ylpeyden, jolla hän väitti olevansa "ei aivan turhan kaupungin kansalainen" (Apostolien teot 21:39). On todennäköistä, että hänen esi-isänsä olivat olleet Antiokhos Epiphanesin Tarsokseen asettamien juutalaisten joukossa, joista tuli kansalaisuudestaan tai uskonnosta tinkimättä kreikkalaisen mallin mukaan järjestetyn yhteisön kansalaisia. Mihin tilaisuuteen ja mihin palvelukseen Rooman civitas oli annettu yhdelle Paavalin esivanhemmista, emme voi sanoa; meille kerrotaan, että hänen isällänsä oli ennen hänen syntymäänsä ollut tuo haluttu etuoikeus ( Apostolien teot 22:28). On kiehtova, mutta vaikeasti mahdoton pyrkimys jäljittää Paavalin elämästä ja kirjoituksista hänen hyvinkääläiset sukujuurensa. On totta, kuten Hieronymus väittää, että monet paavalilaiset sanat ja ilmaukset olivat tyypillisesti tarsolaisia, joista hyvän kuvan antoi Dion Kuiltasuu (alla), mutta siinä se sitten onkin. Tämä ei ole oikea paikka keskustella yksityiskohtaisesti Tarsuksen myöhemmästä historiasta, jonka monet kohdat ovat hämäriä ja vaikeita. Lähteenä tähänkin lurituxeen oli se tuntemattomampi Sir William Ramsay, Milli -Molli dopppelgängeri.
xxx/ellauri287.html on line 626: Pyhä Paavali saattoi honottaa kuin Mårten Ringbom! Dion Prusalaisen ("Kultasuu") ensimmäisen tarsolaispuheen (Or. 33) ainutlaatuiset ominaisuudet ovat laajalti hätkäyttäneet nykyajan tiedemaailman. Samalla kun siinä tavanomaisia retorisia genrejä manipuloidaan monin eri tavoin (Bost-Pouderon 2009), puhe korostaa tarsolaisten, sen oletetun yleisön, taipumusta "nuuskuttaa" ja antaa siten ymmärtää, että tarsolaisten kreikkalainen puhe oli kärsinyt idän vaikutuksista Rooman aikana. Puhe käyttää myös fysiognomisia strategioita eli naaman vääntelyjä, jotka muodostavat tarsolaisten ainutlaatuisesta "nuuskutuxesta" osoittimen intersektionaalisista ei-toivotuista ominaisuuksista, kuten ylellisyydestä, seksuaalisesta poikkeavuudesta, androgyniasta, kansalaishyveen heikkenemisestä, barbaarisuudesta, Aasian sivistyxen tai pikemminkin sivistymättömyyden (nekulturnost, ἀπαιδευσία) muodoista.
xxx/ellauri287.html on line 632: Bibliografia: Bost-Pouderon, C. 2000. "Le ronflement des Tarsiens: l'interprétation du Discours XXXIII de Dion de Pruse." REG 113: 636-51.—. 2003. "Dion de Pruse et la physiognomonie dans le Discours XXXIII." REA 105.1: 157-74.—. 2006. Dion Chrysostome: Trois discours aux villes (Or. 33-35). 2 osaa Salerno: Helios.—. 2009. "Entre predication morale, parénèse et politique: les Discours 31-34 de Dion Chrysostome (ou: la subversion des genres)." Julkaisussa Danielle van Mal-Maeder et ai., toim. Jeux de voix: enonciation, intertextualité et intencionalité dans la littérature antiikki. Bern: Peter Lang. 225-56.Desideri, P. 1978. Dione di Prusa: un intellettuale greco nell'impero romano. Messina: d'Anna. Gleason, Maud. 1995. Making Men: Sophistis and Self-Presentation in Ancient Rome. Princeton: Princeton University Press. Gangloff, Anne. 2006. Dion Chrysostome et les mythes: Hellénisme, communication et philosophie politique. Grenoble: Millon. Houser, J. Samuel. 1998. "Eros" ja "Aphrodisia" Dio Chrysostomin teoksissa. Classical Antiquity 17.2: 235-58. Jones, CP 1978. Dio Chrysostomosin roomalainen maailma. Cambridge, MA: Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Local Cultures in the Room Empire: Libyan, Punic and Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949. "Die προλαλία bei den griechischen Schriftstellern." Wiener Studien 64: 71-81. Swain, Simon. 1996. Hellenismi ja valtakunta: kieli, klassismi ja valta kreikkalaisessa maailmassa, 50-250 jKr. Oxford: Oxford University Press.—. 2007. "Polemonin fysiognomia". Julkaisussa Simon Swain, toim. Kasvojen näkeminen, sielun näkeminen: Polemonin fysiognomia klassisesta antiikista keskiaikaiseen islamiin. Oxford: Oxford University Press. 125-202. Harvard University Press. Millar, F. 1968. "Paikalliset kulttuurit Rooman valtakunnassa: Libyan, Punic ja Latin in Roman Africa." JRS 58: 126-34.Mras, K. 1949.
xxx/ellauri287.html on line 651: Kristinuskon levitessä Antiokian patriarkaatti oli yksi viidestä patriarkaatista (muut olivat Jerusalem, Aleksandria, Konstantinopoli ja Rooma). Antiokian kolme ensimmäistä patriarkkaa ovat periaattessa Pietari, Euodios ja Ignatios. Antiokiassa kehittyi myös oma raamatuntulkinnan koulukuntansa.
xxx/ellauri287.html on line 663: Sasanian ( / s ə s ɑː n i ə n , s ə s eɪ n i ə n / ) tai sassanidien imperiumi, virallisesti kutsutaan valtakunnan iranilaisia (Keskipersian kieli: Erānshahr), ja nimeltään Historioitsijoiden Neo-Persian valtakunta oli viimeinen Persian keisarillinen dynastia ennen muslimien valloitusta seitsemännen vuosisadan puolivälissä jKr. Se on nimetty Sasanin talon mukaan, ja se kesti yli neljä vuosisataa, 224–651 jKr, mikä teki siitä pisinikäisen persialaisen dynastian. Sasanian valtakunta seurasi Parthian valtakuntaa ja palautti iranilaiset suurvaltaksi melko myöhään antiikin aikana naapurimaidensa, Rooman - Bysantin valtakunnan, rinnalla.
xxx/ellauri287.html on line 665: Sasanian valtakunnan perusti Ardashir I , paikallinen iranilainen hallitsija, joka nousi valtaan Parthian heikentyessä sisäisistä riidoista ja sodista Rooman kanssa. Voitettuaan viimeisen partialaisen kuninkaiden kuninkaan eli shahanshahin, Artabanus IV:n, Hormozdganin taistelussa vuonna 224, hän perusti Sassanidi-dynastian ja päätti palauttaa Achaimenidi-imperiumin perinnön laajentamalla Iranin hallintoa. Suurimmillaan Sasanian valtakunta käsitti koko nykyisen Iranin ja Irakin ja ulottui itäisestä Välimerestä (mukaan lukien Anatolia ja Egypti) Pakistaniin ja Etelä-Arabian osista Kaukasukseenja Keski -Aasiassa. Legendan mukaan Imperiumin vexilloidi oli Derafsh Kaviaari (kuva alla)
xxx/ellauri292.html on line 173: Paavalin ja Teklan teot ( Acta Pauli et Theclae ) on apokryfinen tarina – Edgar J. Goodspeed kutsui sitä " uskonnolliseksi romanssiksi " – apostoli Paavalin vaikutuksesta nuoreen neitsyeen nimeltä Tekla. Se on yksi Uuden testamentin apokryfien kirjoituksista. Tertullianus, De baptismo 17:5 (n. 190) sanoo, että Aasiasta kotoisin oleva presbyteeri kirjoitti Paavalin ja Theklan historian, ja hänet nyrjäytettiin sen jälkeen, kun hän tunnusti kirjoittaneensa sen. Eugenia Roomalainen Commoduksen hallituskaudella (180–192) raportoi marttyyrikuolemansa teoissa olleen Theklan mallina tekstin lukemisen jälkeen, ennen kuin Tertullianus paheksui sitä. Hieronymus kertaa Tertullianuksen tiedot, ja hänen tarkkuutensa vuoksi kronologian raportoinnissa jotkut tutkijat pitävät tekstiä 1. vuosisadan luomuksena.
xxx/ellauri292.html on line 188: Myrassa Tekla palasi Paulin luo vahingoittumattomana ja "päällään vaippa, jonka hän oli muuttanut miehen viitaxi". Myöhemmin hän palasi Ikoniumiin transuna kääntääkseen myös äitinsä. Hän muutti asumaan Seleucia Kikkiliaan. Joidenkin Apostolien versioiden mukaan hän asui luolassa siellä 72 vuotta ja hänestä tuli parantaja. Kaupungin hellenistiset lääkärit menettivät toimeentulonsa ja pyysivät nuoria miehiä raiskaamaan Theclan 90-vuotiaana. Kun he olivat juuri ottamassa häntä väkisten (?) luolaan avautui uusi käytävä ja kivet sulkeutuivat hiänen takanaan. Hän pystyi silti menemään Roomaan ja makaamaan myös Paavalin haudan vieressä. Aika täti tuo Tekla fasteri!
xxx/ellauri292.html on line 194: Pyhä Katariina Sienalainen (25. maaliskuuta 1347 Siena – 29. huhtikuuta 1380 Rooma) oli italialainen mystikko ja dominikaanitertiaari. Hänen kirjallisesta tuotannostaan on säilynyt 26 rukousta ja yli 380 kirjettä. Pyhimystä kunnioitetaan katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja luterilaisuudessa. Eräs hänen tunnettu teoksensa on suomeksikin käännetty Dialogi Jumalan kaitselmuksesta.
xxx/ellauri292.html on line 206: Toki Katariina myös kuoli nykymittapuulla nuorena, 33-vuotiaana eli saman ikäisenä kuin partnerinsa Jeesus. Vaikuttavat reliikit häneltä jäivätkin: peukalo ja muumioitunut toinen pää Sienaan, jalka Venetsiaan ja takapuoli Roomaan.
xxx/ellauri292.html on line 216: Viimeisinä vuosinaan Katariinasta tuli paizi bulimarektikko myös kirkollinen ja poliittinen vaikuttaja. Näkyjensä ohjaamana hän koki tehtäväkseen niin kutsutun Ukrainan demilitarisaation eskaloimisen ja paavinistuimen palauttamisen Roomaan. Hän matkusti Ranskaan suostuttelemaan paavia, ja vuonna 1377 paavi muuttikin Avignonista takaisin Roomaan. Se, kuinka paljon tämä oli Katariinan ansiota, on epäselvää. Toivottavasti se edes pesi ensin hampaansa. Byöörk.
xxx/ellauri292.html on line 429: Legendanomaiseksi hänen elämänsä muuttui, kun hänen kerrotaan käyneen Roomassa ja herättäneen siellä erään senaattorin tyttären kuolleista. Toinen yleisesti tunnettu tarina kertoi, että keisari Domitianuksen aikaan, kun Apollonius oli Roomassa syytettynä, hän oikeussalissa satojen läsnäolijoiden edessä yxinkertaisesti katosi ilmaan.
xxx/ellauri292.html on line 447: Roomassa Apollonios muun muassa herättää erääseen konsuliperheeseen kuuluvan nuoren naisen henkiin. Rhodoksella hän käy Rhodoksen kolossilla. Aleksandriassa hän pelastaa erään syyttömänä kuolemaantuomitun miehen sekä moittii kaupunkilaisia veriuhreista ja julmista hevoskilpailuista.
xxx/ellauri292.html on line 514: Teidän täytyy sitten, kuten sanoin, pitää hänen tekemiensä ihmeiden sarjaa toteutettuina demonien palvelutyön kautta; sillä tytön elvyttämisessä on luovuttava kaikesta ihmeen luonteisesta, jos hän todella eli koko ajan ja kantoi edelleen elintärkeää kipinää, kuten kirjoittaja sanoo, ja jos höyry nousi hänen kasvoilleen. Sillä on mahdotonta, kuten sanoin aiemmin, että tällainen ihme olisi ohitettu hiljaisuudessa itse Roomassa, jos se tapahtui suvereenin pomon keisarin ollessa ihan hollilla.
xxx/ellauri292.html on line 552: Roomalaisen historioitsija Justinuksen mukaan kun Cynaegyrus menetti oikean kätensä, hän tarttui vihollisen alukseen vasemmalla, mutta persialaiset katkaisivat tämänkin käden. Menetettyään molemmat kätensä hän roikkui hampaistaan laivan kokassa "kuin raivoisa peto".
xxx/ellauri292.html on line 565: Vuonna 338 eaa. Philip II:n armeijat voittivat joidenkin kreikkalaisten kaupunkivaltioiden, mukaan lukien Ateenan ja Theban, liiton Chaeronean taistelussa. Myöhemmin Rooman aikana Ateena sai vapaakaupungin aseman laajalti ihailtujen iltakoulujensa vuoksi.
xxx/ellauri292.html on line 566: Toisella vuosisadalla jKr Rooman keisari Hadrianus, joka oli itse Ateenan kansalainen, paapoi Ateenaa.
xxx/ellauri292.html on line 594: Eleusinian mysteerit ( kreikaksi : Ἐλευσίνια Μυστήρια, romanisoitu: Eleusínia Mystḗria ) olivat antiikin Kreikan Demeterin ja Persefonen kultin vihkimyksiä, jotka perustt yxityinen firma Panhellenic Sanusiccuary. Niitä pidetään "muinaisen Kreikan tunnetuimpina uskonnollisista riiteistä". Niiden perustana oli vanha maatalouskultti, ja on todisteita siitä, että ne johtuivat maan uskonnollisista käytännöistä Mykeneen aikakaudella. Mysteerit edustivat myyttiä Persefonen sieppauksesta hänen äidiltään Demeterin toimesta alamaailman kuningas Hadesin toimesta syklissä, jossa oli kolme vaihetta: laskeutuminen (menetys), etsintä ja nousu. Pääteema on Persefonen nousu ( ἄνοδος ) ja jälleennäkeminen äitinsä kanssa. Se oli suuri festivaali Helleenien aikakaudella ja levisi myöhemmin Roomaan. Samanlaisia uskonnollisia riittejä esiintyy Lähi-idän maatalousyhteiskunnissa (Osirixen ja Isixen nimeen. Obelix hypnotisoitui, Asterix ei ollut moxiskaan) ja Minoan Kreetalla.
xxx/ellauri293.html on line 67: Lienöökö sattuma että Pave suosi paikkoja joissa oli mahtavia porttoloita tarjolla, kuten Antiokia, Pafos, Korintti ja Rooma. Antiokiassa oli Dafnen huvipuisto. Dafne oli mehukas vedenneito eli najadi, josta oli paljon pornokuvia ja kaskuja. Se lepäili vedenneitotalossa sellaisella hyllyllä ja heittämällä maaliin pallolla se putosi uimasammioon kirkaisten sievästi.
xxx/ellauri293.html on line 69: Antiokia oli antiikin 3. suurin kaupunki Rooman ja Alexandrian jälkeen mutta n:o 1 tälläsessä rivossa leikinlaskussa ja raaoissa kokkapuheissa. Käytössä oli kaikenlaista teknologiaa. Viihdettä kuin Los Angelesissa. Paavo viihtyi Antiokiassa ainakin vuoden päivät mutta se kuitataan 10 sanalla. Jerusalemissa oikeat apostolit ei oikein lämmenneet tähän luopioon ja lähettivät sen 10 vuodexi takaisin Tarsoxeen. Barnabas kävi sen hakemassa remmiin myöhemmin.
xxx/ellauri293.html on line 98: Roomalaiskirje 16:7 on ainoa paikka Uudessa testamentissa, jossa Junia on nimetty, mutta jotkut ovat tunnistaneet hänet evankeliumien naisexi nimeltä Johanna, Chusan vaimo , joka esiintyy Luukkaan 8:1–3:ssa ja kertomuksessa, jossa naiset vierailevat Jeesuksen haudalla evankeliumien loppupuolella: (Pive mainizee samassa yhteydessä jonkun Marian, kukahan sekin lienöö. Paavalilla riitti naisia kuten Jeesuxella, puolen nimi oli Maria.)
xxx/ellauri293.html on line 128: Phoebe [ Koine kreikka Φοίβη; latinaksi Phœbē, kirkkoslaaviksi Фива (Fiba), armeniaksi : Փիբէին (Pthui)] oli ensimmäisen vuosisadan kristitty nainen, jonka apostoli Paavali mainitsi kirjeessään "Hulluja nuo roomalaiset" , jakeet 16:1-2. Merkittävä nainen Kenkärajan seurakunnassa, (Siis Korinton itäsatamassa.) Paavali luotti hiänen toimittamaansa kirjeeseen roomalaisille. Paavali kutsuu häntä sekä "palvelijaksi" että "diakonissaksi" (kreikaksi diakonos ) että monien auttajaksi tai eturauhastulehduxexi (kreikaksi prostatitis). Tämä on ainoa paikka Uudessa testamentissa, jossa naiseen viitataan erityisesti näillä kahdella tavalla. Paavali esittelee Phoeben lähettiläänään Rooman seurakunnalle, ja koska he eivät tunne häntä, Paavali antaa heille hänen valtakirjansa.
xxx/ellauri293.html on line 130: Paavalin kirje roomalaisille kirjoitettiin Korintissa joskus vuosien 56 ja 58 välillä, jotta hän saisi rahallista tukea lupailemalleen lähetysmatkalle Espanjaan. Vaikka Paavali ei ollut vielä käynyt Roomassa, hän olisi tuntenut yhteisön ja sen olosuhteet Korintissa asuneiden Priscillan ja Akvilan kautta, koska hiän oli aiemmin asunut Roomassa.
xxx/ellauri293.html on line 308: On epätodennäköistä, että tämä lainaa Esra 6:12:ta, sillä juutalaiset itse rakensivat uudelleen melko nuhjuisen temppelin palattuaan maanpaosta. Kuitenkin, kun Rooma perusti nukkehallituksensa juutalaisille, heidän nimittämänsä Herodes Suuri rakensi itse asiassa Jerusalemin temppelin uudelleen ja komean, hellenistisellä tyylillä.
xxx/ellauri293.html on line 658: Aika, josta tämä teos saa erityistä tietoa, on jaettu kuuteen ajanjaksoon, joista toiseen, 80-120 jKr., sisältyy "Ihmeiden aika", jonka historia tulee olemaan spiritualisteja kiinnostava keinona. vertaamalla aikamme näkymättömien älykkyyden ilmenemismuotoja samankaltaisiin tapahtumiin välittömästi kristinuskon käyttöönoton jälkeen. Apollonius Tyanaeus oli tuon ajanjakson merkittävin henkilö, ja hän näki tusinan Rooman keisarin hallituskauden. Ennen syntymäänsä Proteus, Egyptiläinen jumala ilmestyi äidilleen ja ilmoitti, että hänen oli määrä inkarnoitua tulevaan lapseen. Hiän meni unessa annettujen ohjeiden mukaan niitylle keräämään kukkia. Siellä ollessaan joutsenparvi muodosti kuoron ympärille ja lauloivat yhteen ääneen taputtaen siipiään.Heidän kihloissaan ja hellävaraisen sefiirin puhaltaessa ilmaa syntyi Apollonius. Mieleen juolahtaa Yeazin runo britti jouzenesta Irlannin Ledan pukilla.
xxx/ellauri293.html on line 669: "Simon Magus oli toinen toisen vuosisadan huomattava ihmeidentekijä, eikä kukaan kiistänyt hänen taitojaan. Jopa kristityt pakotettiin myöntämään, että hän teki ihmeitä. Häneen viitataan Apostolien teoissa, viii: 9-10. Hänen maineensa oli maailmanlaajuinen, hänen seuraajiaan oli jokaisessa kansakunnassa, ja Roomassa pystytettiin hänen kunniakseen patsas. Hän kilpaili usein Pietarin kanssa, mitä me nykyään kutsumme ihmeotteluiksi selvittääksemme, kummalla on suurempi voima. "Pietarin ja Paavalin teoissa" sanotaan, että Simon sai jyrkästi pönöttävän käärmeensä liikkumaan, kivipatsaat nauramaan ja itsensä nousemaan ilmaan; tähän on lisätty: "Tämän vastineeksi Pietari paransi sairaita sanalla, sai sokeat näkemään jne.' Neron eteen tuotu Simon muutti muotoaan: yhtäkkiä hänestä tuli lapsi, sitten vanha mies; toisinaan nuori mies. "Ja Nero tämän nähdessään tunnusti hänen olevan Jumalan Poika." "Tunnistamisessa", varhaisten aikojen Petrine-teoksessa, kerrotaan Pietarin ja Simon Maguksen välisestä julkisesta keskustelusta, joka on toistettu tässä osassa.
xxx/ellauri295.html on line 71: "Pyhille ja uskoville, jotka ovat ___________:n kaupungissa." Molemmat sirkuläärit lie kynäilty posessa Roomassa tuomiota odotellessa.
xxx/ellauri295.html on line 79: Herodes Suuri sai kaupungin Roomalta vuonna 30 eaa. Hän rakennutti kaupungin uudelleen, ja tämä työ alkoi vuonna 22 eaa. ja päättyi juhliin vuonna 10/9 eaa. Herodes nimesi kaupungin keisari Augustuksen kunniaksi Kaisareiaksi eli latinalaisittain Caesareaksi. Caesareasta tuli Juudean hallinnollinen ja sotilaallinen pääkaupunki, ja Herodes rakennutti sinne oman merenrantapalatsinsa sekä useita muita loistokkaita rakennuksia. Hän käytti kaupungin rakentamiseen suuria määriä rahaa.
xxx/ellauri295.html on line 81: Caesarean loistokkuus ja erityisesti sen hyvinvarustettu satama soivat kaupungille pian Palestiinan keskuksen ja metropoliksen aseman, ja se kehittyi myös merkittäväksi kauppakaupungiksi. Se ohitti merkityksessä Jerusalemin, ja toimi Rooman Judaean provinssin prefektien ja prokuraattoreiden sekä Juudean vasallikuninkaiden pääasiallisena asuinpaikkana. Muun muassa Pontius Pilatus hallitsi Caesareasta käsin. Suurimmillaan kaupungissa arvioidaan olleen noin 200 000 asukasta. Suurin osa kaupungin väestöstä oli syyrialaisia, mutta siellä oli Herodeksen ajasta lähtien myös juutalainen yhteisö.
xxx/ellauri295.html on line 85: Kesareaa ei pie sekoittaa Tiberiaaseen, joka on 40K kotkannenän käpykylä Galilean järven rannalla. Herodes Suuren poika Herodes Antipas rakennutti Tiberiaan raamatullisen Rakkathin paikalle vuosien 14 ja 18 jaa. välillä. Vuonna 18 valmistunut kaupunki nimettiin tuolloin hallinneen Rooman keisari Tiberiuksen mukaan ja siitä tuli Galilean ihmiskalastajien pääkaupunki. 100-luvun toisella puoliskolla kaupunkiin asettui juutalainen patriarkka ja sanhedrin, mikä teki siitä käytännössä alueen juutalaisten pääkaupungin. Suuri osa Mishnasta ja Talmudista koottiin itse asiassa Tiberiaksessa ja kaupungissa toimi tunnettu rabbien kauppaopisto.
xxx/ellauri295.html on line 123: "Kexikääpä jotain syytteitä jotka voisin lähettää Roomaan saatteena suvereenisti! Sillä ei ole mitään järkeä lähettää vankia keisarin luo täsmentämättä häntä vastaan asetettuja syytteitä!"
xxx/ellauri295.html on line 155: Berenice of Kilicia, joka tunnetaan myös nimellä Julia Berenice ja joskus kirjoitettu Bernice, oli Rooman valtakunnan juutalainen asiakaskuningatar 1. vuosisadan jälkipuoliskolla. Berenice kuului Herodian-dynastiaan, joka hallitsi Rooman Juudean maakuntaa vuosina 39 eaa.–92 jKr.
xxx/ellauri295.html on line 164: Vuonna 1923 Kreikan ja Turkin välinen väestövaihto pakotti sen kreikkalaiset asukkaat poistumaan, jolloin sen kirkko lopulta hylättiin. Apostolien tekojen kirjoittaja (luultavasti evankelista Luukas) ja pseudoapostoli Paavali vaihtoivat laivaa täällä matkallaan Kesareasta Roomaan Paavalin oikeudenkäyntiä varten, saapuessaan rannikkokauppa-aluksella ja vaihtamalla meri-Paavalin kuljetuksesta Roomaan vastuussa olevan roomalaisen sadanpäällikön vartioimaan kippoon.
xxx/ellauri295.html on line 168: Kolosseumin leijona söi suihinsa St. Ignatiuxen, mutta vasta Paavalin poistuttua areenalta. (P. Tahvanaisen kivityxestä oli hieno havainnetaulu Aulangon varaosanavetassa. Seija ei sallinut sen lunastusta.) Ei se ehtinyt nähdä Tituxen riemukaartakaan, joka pystytettiin Jerusalemin säkityxen muistoxi. Säkeissä tuotiin Roomaan liitonarkin sälät, mm näkyvoileipäpöytä.
xxx/ellauri295.html on line 170: Morton arvelee Pollen olleen enempi Pro Rooma kuin kreikkalainen, vaikka puhuukin honottavasti kreikkaa äidinkielenä. Kai sixi että roomalaiset oli tollasia käytännöllisiä ja eteenpäin pyrkiviä kuten anglosaxit. Ei korppi korpin silmää noki, kusettaja ka;t
xxx/ellauri295.html on line 182: Hän oli uskovainen, odottaen hartaasti Herran toisen tulemisen päivää. Kuitenkin – hän puikki pakoon marttyyrikuolemaa joka Roomassa odotti Paavalia ja hänen seuralaisiaan. Kuoleman pelko johti Deemaksen pakokauhun tilaan, vaikka Paavalin tavoin hän olisi uskossa eläen saanut Claudialta ”vanhurskauden seppeleen” päättömään kaulaansa, eli iankaikkisen elämän Vapahtajamme, Jeesuksen ansiosta.
xxx/ellauri295.html on line 195: Pikku Markku tulee Roomaan lukemaan Palle-sedälle mitä oli ajatellut kirjoittaa Petteri-sedästä. Polle nyökytteli päätä myöntyväisenä: juu kirjoita just noin. Anna Pezkulle mitä kuuluu kuka käski.
xxx/ellauri295.html on line 197: Entä sitten Onesimus! Morton veikkaa että tämä omituinen kirje Filemonille lähti Efesoxesta. Kolossa on sisämaassa 16 peninkulman (100 mi.) päässä itään Efesoxesta. Suurin haaste kirjeen aitoudelle tuli ryhmältä saksalaisia tutkijoita 1800-luvulla, joka tunnettiin nimellä Tübingenin koulu. Heidän johtajansa Ferdinand Christian Baur hyväksyi vain neljä Uuden testamentin kirjettä sellaisina kuin Paavali oli aidosti kirjoittanut: Roomalaiskirje , 1. ja 2. Korinttilaiskirje ja Galatalaiskirje. Kommentoidessaan Philemonia Baur kuvaili aihetta "niin omituiseksi, että se herätti epäilyksiämme" ja päätteli, että kyseessä on kenties "kristillinen romanssi, joka palvelee aidon kristillisen idean (poikarakkaus) välittämistä". Vähemmän julkkis sir Uilliam Ramsay kävi Baurin koulua muttei sentään uskonut siitä sanaakaan.
xxx/ellauri295.html on line 211: HV arvelee ettei Pollea lasautettu hengiltä vielä oikeusjutun tuloxena, vaan myöhemmin Neropatin vainoissa. Ilmeisesti kristityt eikä Neropatti sytyttivät Rooman palamaan. Patu kavereineen poltti huolimattomasti kynttilöitä katakombeissa. Nerolla oli alibi, se oli Rooman palaessa kokoajan suihkussa. HV veikkaa että Polle oli toimelias vielä vuosikaudet Roomassa, kävi kenties vielä Ibizalla.
xxx/ellauri295.html on line 221: Tältä ne näyttivät Pudendumin kirkossa 400-luvulla. Pudes (häpy) niminen häiskä ylläpiti Pezkua ja Patea Roomassa loppupeleissä. »Ei ole epäilemistäkään», kirjoitti professori Lanciani, ettei Paavalin ja Pietarin ulkomuotoa olisi huolellisesti säilytetty Roomassa heidän elinpäivästään saakka, jokainen sen tunsi, koululapsetkin. Tyypit ei koskaan muutu. Pietarin kasvot ovat täyteläiset ja voimakkaat, hiukset ja parta kähärät ja lyhyet, kun taas Paavali näyttää kuivemmalta ja laihemmalta, hieman kaljulta, ja parta on pitkä ja suippo. Näiden kuvien vanhaa ikää ja aitoutta ei käy epäileminen. Keitähän nuo sädekehiä pitelevät misut olivat? Oliko toinen niistä Claudia?
xxx/ellauri296.html on line 134: Ilmestysmaja eli tabernaakkeli (hepreaksi Mishkan, Ohel) oli siirrettävä puhelinteltta, jonka Mooses rakennutti Toisessa Mooseksen kirjassa kuvattujen ohjeiden mukaan. Maja oli juutalaisen uskonnon keskeisin palvontapaikka sinä aikana, kun juutalaiset pakenivat Egyptistä Luvattuun maahan, siihen saakka kun sen osat siirrettiin osaksi Salomon temppeliä, joka korvasi majan. Leeviläisten tehtävä oli kantaa ilmestysmajaa ja sen kaikkea kalustoa. Sixi niillä ei ollut pyssyjä eikä maata. Seizemän veljexen Simeoneja. Huviteltan sälät toi Titus Roomaan voitonmerkkinä rutattuaan juutalaisten 2. temppelin 70 jKr (fig. 2).
xxx/ellauri306.html on line 179: Persius oli kotoisin etruskilaisesta Volaterraesta, mutta jäi nuorena orvoksi ja muutti Roomaan. Roomassa hän asui tätinsä ja sisarensa kodissa. Hän sai hyvän kasvatuksen johon kuului tutustuminen stoalaisuuteen, joka teki häneen suuren vaikutuksen. Heikko terveys vaivasi Persiusta läpi elämän ja se esti häntä heittäytymästä villiin ja vapaaseen taiteilijaelämään.
xxx/ellauri306.html on line 411: Jordaneen mukaan gootit olivat alun perin lähtöisin pohjoisessa valtameressä sijaitsevalta Scandza-nimiseltä kylmältä saarelta, jonka on tulkittu viittaavan Skandinavian niemimaan eteläosiin. Ne olivatkin alunperin jöötanmaan jööttejä! Tämä sopi Ruozi-Suomen ja Nazi-Saxan propagandapirtoihin. Sittemmin osa kateista amerikkalaisista tutkijoista katsoo nykyisin, että goottien skandinaavinen alkuperä on pelkkä myytti. Scandzasta gootit purjehtivat kuninkaansa Berigin johdolla kolmella laivalla Itämeren yli ja asettuivat nykyisen Pohjois-Saksan ja Puolan alueelle kukistettuaan siellä ensin vandaalit ja useita muita germaaniheimoja. Jordaneen mukaan gootit muuttivat etelämmäs Vistulan eli Veikselin alueelta johtajanaan Filimer, joka oli Berigin jälkeen viides kuningas. Useiden jännittävien seikkailujen jälkeen gootit saapuivat Mustallemerelle. Tacitus mainitsee teoksessaan Germania gothonit-nimisen germaanikansan, joka hänen mukaansa eli luugien pohjoispuolella mutta ruugien ja lemovien eteläpuolella. Ensimmäiset taistelut goottien ja roomalaisten välillä alkoivat 230-luvulla, samoin ryöstöretket Rooman Tonavan-provinsseihin ja Balkanille.
xxx/ellauri306.html on line 413: Vuosina 249–253 Rooman alueelle hyökkäsi aikalaislähteissä ”skyyteiksi” kutsuttu vihollisjoukko, jotka myöhemmissä 500-luvun lähteissä tarkentui Kniva-nimisen kuninkaan johtamiksi gooteiksi. Knivan gootit tunkeutuivat Traakiaan ja voittivat roomalaiset vuonna 251 Abrittuksen taistelussa, jossa Rooman keisari Decius kuoli. Goottien ryöstöretki jatkui vielä Kreikkaan ja meritse Vähän-Aasian rannikoille, jossa he muun muassa tuhosivat taas Herostratoxen tuleen tuikkaaman Efesoksen surullisenkuuluisan Artemiin temppelin.
xxx/ellauri306.html on line 425: Rooman tumpelo keisari Claudius löi gootit taistelussa vuonna 269 ja sai siitä lisänimen. Gooteilta hän sai useitakin sattuvia lisänimiä. Keisari Aurelianus luovutti vaikeasti huollettavan Daakian gooteille 270-luvun alussa. Influensseri Wulfilan (Pikku Hukka) käännytystyön ansiosta gootit omaksuivat 300-luvulla kristinuskon sen areiolaisessa muodossa. Wulfila myös kehitti gootin kielelle uuden aakkoston, joka perustuu latinalaisiin ja kreikkalaisiin aakkosiin. Sitä ennen goottia kirjoitettiin riimukirjaimilla, jotka myös perustuivat latinalaisiin aakkosiin.
xxx/ellauri306.html on line 427: Kun Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi niiden nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi-nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit asustivat tuolloin Italiassa ja visigootit lännempänä Iberian niemimaalla, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää vääriksi tulkittuja nimiä länsigootit ja itägootit. Syy on takuulla geopoliittinen: länsiliitto pyrki poistamaan sanan "länsi" assosiaation pahoixi leimattuihin gootteihin. Parempi puhua vain "hyvis" gooteista. Vuonna 375 hunnit hyökkäsivät greuthungien kuningaskuntaan ja valloittivat sen. Kuningas Ermanarik teki epätoivoissaan itsemurhan, kun ei pystynyt vastustamaan valloittajia. Hunnit pakottivat myös tervingit pakenemaan asuinalueiltaan ja etsimään turvaa Tonavan eteläpuolelta, Rooman valtakunnan rajojen sisältä. Antiikin kirjoittajat mainitsevat juuri hunnivalloituksen syynä siihen, että gootit 370-luvulla alkoivat pyrkiä Rooman alueelle, mutta eräiden nykytutkijoiden mukaan se ei välttämättä ollut ainoa tai edes tärkein syy. Vaihtoehtoisina selityksinä on mainittu väestönkasvu, ilmastonmuutoxesta alkanut elinolojen heikentyminen goottien asuinalueilla ja siitä seurannut eri maturyhmien keskinäinen valtataistelu.
xxx/ellauri306.html on line 431: No oli miten oli, palataan gootteihin. Traakiaan asettuneet tervingit ja greuthungit yhdistyivät vuonna 395 Alarikin johdolla, mistä alkaen voidaan puhua visigooteista, vaikkei pitäisi sanoa niitä länsigooteixi. Visigootit tulivat hävittivät Alarikin aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä ryöstivät Rooman vuonna 410. Alarikin kuoltua visigootit siirtyivät Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, ja perustivat sinne niin sanotun Tolosan valtakunnan. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta sen sijaan säilyi ja kukoisti. Kuningas Rekared I:n aikana 500-luvulla visigootit luopuivat areiolaisuudesta ja kääntyivät katoliseen uskoon. Pohjois-Afrikasta tulleet arabit ja beduiinit valloittivat visigoottien valtakunnan vuonna 711. Ostrogootit olivat gootteja, jotka vapautuivat hunnien vallasta vuonna 453, asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan vuonna 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.
xxx/ellauri306.html on line 444: Hän oli hallituskautensa aikana yksi Länsi- ja Itä- Rooman valtakuntien pelätyimmistä vihollisista. Hän ylitti Tonavan kahdesti ja ryösti Balkanin, mutta ei kyennyt valloittamaan Konstantinopolia. Bugger it. Hänen epäonnistunutta kampanjaansa Persiassa seurasi vuonna 441 hyökkäys Itä-Rooman (Bysantin) valtakuntaan, jonka menestys rohkaisi Attilan hyökkäämään länteen. Hän yritti myös valloittaa Rooman Gallian (nykyaikainen Ranska), ylittäen Reinin vuonna 451 ja marssi Aurelianumiin ( Orléans ), ennen kuin toiset sakumatut viz. visigootit pysäyttivät hänet Katalonian tasankojen taistelussa. Bugger it.
xxx/ellauri306.html on line 446: Myöhemmin hän hyökkäsi Italiaan tuhoten pohjoiset maakunnat, mutta ei kyennyt valloittamaan Roomaa koska sieltä oli ruoka loppunut. Bugger it. Hän suunnitteli uusia kampanjoita roomalaisia ​​vastaan, mutta kuoli harmillisesti vuonna 453. Bugger it. Attilan kuoleman jälkeen hänen läheinen neuvonantajansa, gepidien Ardaric johti germaanien kapinaa hunnien valtaa vastaan, minkä jälkeen Hunnien valtakunta romahti nopeasti. Fuck it all. Attila eli edelleen hahmona germaanisessa sankaritarinassa, Atle nimellä.
xxx/ellauri306.html on line 456: Hunneista tuli roomalaisten leegosotilaita ja Attilasta Itä-Rooman keisarin Theodosiuxen kokki. Nestorius, Konstantinopolin patriarkka, pahoitteli tilannetta. Hunnien länsisiivellä oli heruleita, meidän esi-isiä.
xxx/ellauri306.html on line 458: Hunnit pysyivät poissa Rooman näkyvistä muutaman seuraavan vuoden ajan, kun he hyökkäsivät Sassanidien valtakuntaan. Sassanidit voittivat heidät Armeniassa, he hylkäsivät hyökkäyksensä ja käänsivät huomionsa takaisin Eurooppaan.
xxx/ellauri306.html on line 460: Hunit hyökkäsivät Tonavan varrella sijaitseviin kaupunkivaltioihin, kun taas vandaalit ( Geisericin johdolla ) valloittivat Länsi-Rooman provinssin Afrikassa ja sen pääkaupungin Karthagon. Huomaa kuinka länkkärit samastuvat roomalaisiin tässä. Hunneja kello yhdessä, vandaaleja naarmuttamassa autoja ja spreidaamassa seiniä kotinurkilla. Roomalaiset otti monta kertaa turpiinsa. Pyhä Hypatius vaikersi: murhia ja verenvuodatuksia tapahtui niin paljon, ettei kuolleita voitu laskea. Voi, sillä he ottivat vangiksi kirkkoja ja luostareita ja tappoivat munkkeja ja niiden neitosia suuria määriä.
xxx/ellauri306.html on line 462: Länsi-Rooman keisari Valentinianuxen sisko Honoria kosi Attilaa, mistä nousi hurja metakka. Hunnien liittolaiset oli pääasiassa sakuja, ne valtasivat 451 Metzin kuin v. 1870 sodassa. Aëtius siirtyi vastustamaan Attilaa ja kokosi joukkoja frankeista, burgundeista ja kelteistä. Vanhat rajalinjat taas. Niistä ei ollut mihinkään, vasta visigootit saivat ostrogootit selätettyä. Latinistit kazoi päältä huuli pyöreinä. Aetius oli viimeinen roomalainen, onnexi. Roomalaisten jämät lällättivät:
xxx/ellauri306.html on line 474: Seuraavana päivänä, kun suuri osa aamusta oli kulunut, kuninkaalliset palvelijat epäilivät sairastamista ja murtautuivat suuren kohun jälkeen ovet sisään. Sieltä he löysivät Attilan kuoleman verenvuodon seurauksena, ilman haavoja, ja tytön, jonka kasvot alaspäin itkivät verhonsa alla. Sitten, kuten tuolle rodulle on tapana, repäisivät hiuksensa pois päästään ja tekivät heidän kasvonsa kauhistuksiksi syvin haavoin, jotta kuuluisaa soturia voitaisiin surettaa, ei naisellisen itkujen ja kyynelten, vaan ihmisten veren kautta. Lisäksi Attilan kuoleman yhteydessä tapahtui ihmeellinen asia. Sillä unessa joku jumala seisoi itä-Rooman keisarin Marcianuxen rinnalla, kun tämä oli huolestunut raivokkaasta vihollisestaan, ja näytti hänelle Attilan jousen, joka oli murtunut samana yönä, ikään kuin vihjatakseen hunnirodun olleen velkaa paljon tuolle aseelle. Tämän kertomuksen historioitsija Priscus sanoo hyväksyvänsä totuudenmukaisexi ilman todisteita. Sillä Attilan pidettiin niin kauheana suurille valtakunnille, että kilpailijoiden jumalat ilmoittivat hänen kuolemastaan ​​kilpaileville hallitsijoille erityisenä siunauksena.
xxx/ellauri306.html on line 490: Hunien kuningas Magyar Feher Bor, jonka laumat eri heimoista ja liittolaisista ovat lakaiseneet pontisilla (ei Aasian) aroilla ja molemmissa Rooman valtakunnissa, kuolee jättäen valtaistuimen kahdelle pojalle. Sotaan ja nälkäisiin verisiin kampanjoihin kyllästynyt Bleda haluaa asettua rauhassa Rooman liittolaiseksi, hänen veljensä Attila uskoo vain miekan voimaan. (Puppua.) Roomalainen kenraali Aethius, joka tuntee hunnit hyvin entisten panttivankien vaihdon seurauksena, ei onnistu saamaan todellista rauhaa, mutta ostaa horjuvan, lupaamalla kaksinkertaisen kunnianosoituksen. Heikon keisari Valentinianuksen hovi, joka muutti Roomasta pohjoiseen Ravennaan, jossa todellinen hallitsija on keisarinna-äiti Galla Placidia, barbaarikuninkaan leski, kieltäytyy ehdoista ja vangitsee Aethiuksen, joka edelleen kieltäytyy ottamasta vällyerää Valentinianuksen pyllynruman sisaren Honorian kanssa. Kunnianhimoinen prinsessa tarjoaa nyt kätensä ja valtakunnan myötäjäiset Attilalle, juuri sitä mitä Bleda toivoi. Rauhaa halveksien Attila murhaa suositun Bledan metsästyksen aikana (palturia) ja taivuttelee laumoja marssimaan hänen kanssaan valtakuntaan. Vaikka tietämätön, peloissaan Valentinian voi vain surra lemmikkigepardiaan, Galla Placidia kuntouttaa Aethiuksen johtamaan epätoivoista puolustusta, mutta hyvinsyöneet kuntonsa laiminlyöneet legioonat ilman vakavia linnoituksia eivät ole vertaa hunnilaumoille, jotka eivät pelkää mitään, paitsi ehkä että taivas putoaa heidän päällensä, mukanaan salaperäinen kristittyjen jumala, hänen poikansa sekä hänen maallinen edustajansa, paavi Leo, adjutantteinaan P. Pietari ja P. Paavali....— KGF Vissers
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri354.html on line 504: Rooman keisari Julianuksen (361–363 jKr.) aikana keskeytettiin temppelin jälleenrakennusprojekti. Juliania kutsutaan perinteisesti Julianus luopioksi, koska hänen politiikkansa kumosi keisari Konstantinuksen kristinuskokampanjan palauttamalla perinteiset uskonnolliset käytännöt ja pyhät paikat kaikkialla valtakunnassa. Osana tätä politiikkaa Julianus salli juutalaisten rakentaa kolmannen temppelin. Rabbi Hilkiyah, yksi sen ajan johtavista rabbeista, torjui Julianuksen rahat väittäen, ettei pakanoiden pitäisi osallistua temppelin jälleenrakentamiseen. [ viite Tarvitaan ]
xxx/ellauri354.html on line 571: [Paavali] viittaa seurakuntaan ja todellakin yksittäisiin kristittyihin "elävän Jumalan temppelinä" (1. Kor. 3:16, 6:19). Länsimaisille kristityille, jotka ajattelevat anakronistisesti temppeliä yksinkertaisesti katedraalin juutalaisena vastineena, kuva on vain yksi metafora monien joukossa ja ilman paljoa näkyvää merkitystä. Ensimmäisen vuosisadan juutalaiselle temppelillä oli kuitenkin valtava merkitys; seurauksena, kun Paavali käyttää tällaista kuvaa 25 vuoden sisällä ristiinnaulitsemisesta (2. temppelin ollessa yhä pystyssä), se on silmiinpistävä indeksi valtavasta muutoksesta, joka on tapahtunut hänen [Paavalin] ajatuksissaan. Kirkko oli syrjäyttänyt temppelin. Jos tämä koskee temppeliä ja Roomalaiskirjeen 4. luvussa maata, niin sen täytyy olla sitä suuremmalla syyllä Jerusalemin tapauksessa, joka muodosti samankeskisen ympyrän näiden kahden välillä normaalissa juutalaisessa maailmankuvassa.
xxx/ellauri354.html on line 579: Roomalaiskatolisessa, itä-ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa vallitseva näkemys on, että eläinuhrit temppelissä olivat ennuste uhrille, jonka Jeesus teki maailman syntien edestä ristiinnaulitsemisensa ja verensä vuodatuksen kautta pääsiäisen ensimmäisenä päivänä. Heprealaiskirjeeseen viitataan usein tämän näkemyksen tueksi: temppeliuhreja kuvataan epätäydellisiksi, koska ne vaativat toistamista (ks. 10:1–4) ja liittoon, josta oli tulossa "tuleva". vanhentunut ja vanhentumassa" ja oli "valmis katoamaan" (luku 8:13, ESV). Katso myös Vanhan liiton lakien kumoaminen. Kristuksen ristiinnaulitseminen, joka oli uhri, joka käsitteli synnin kerta kaikkiaan, teki tyhjäksi kaiken tarpeen uusille eläinuhreille. Kristusta itseään verrataan Ylipappiin, joka aina seisoi ja suoritti rituaaleja ja uhrauksia. Kristus kuitenkin uhrattuaan "istui alas" – täydellisyys oli vihdoin saavutettu (ks. 10:11-14,18). Lisäksi kaikkeinpyhimmän esiripun katsotaan repeytyneen ristiinnaulitsemisen yhteydessä – kuvaannollisesti tämän teologian yhteydessä (ch 10:19–21) ja kirjaimellisesti Matteuksen evankeliumin mukaan (ch 27:50). –51). Näistä syistä kolmas temppeli, jonka osittainen tarkoitus olisi eläinuhrien uudelleen järjestäminen, nähdään tarpeettomana ja siten syrjäytyneenä. Toisaalta Irenaeus ja Hippolytus kuuluivat varhaisiin kirkon kirjoittajiin, jotka näkivät temppelin uudelleenrakentamisen tarpeelliseksi Antikristuksen hallituskauden valmisteluun.
xxx/ellauri354.html on line 596: Sefer kuvaa eskatologista taistelua Antikristuksen Armiluksen, joka on Rooman johtaja, ja Messias ben Josephin välillä, joka epäonnistuu taistelussa, mutta tasoittaa tietä Daavidin Messiaalle ja vanhurskauden lopulliselle voitolle. Alkuperäinen kirjoittaja odotti Messiaan tulevan lähitulevaisuudessa; myöhemmät toimittajat toimittivat tilalle myöhemmät päivämäärät.
xxx/ellauri357.html on line 170: Plötinöksen oppilaina oli myös useita naisia, kuten Gemina, jonka talossa hän asui Roomassa ollessaan, hänen tyttärensä, jonka nimi myös oli Gemina; ja Amfiklea, joka oli Aristonin, Iamblikhoksen pojan, vaimo. Kaikkien saatavissa olevien tietojen mukaan Plötinöxen oma henkilökohtainen ja sosiaalinen elämä oli korkeimpien moraalisten ja henkisten standardien mukaista (lähde: Porfyrios).
xxx/ellauri357.html on line 487: Roomassa Shelley oli huonossa kunnossa, ja hänellä oli todennäköisesti munuaistulehdus ja tuberkuloosi, joka oli myöhemmin remissiossa. Roomassa kynäilty "Cenci" on runodraama raiskauksesta, murhasta ja insestistä, joka perustuu Rooman renessanssin kreivi Cencin ja hänen tyttärensä Beatricen tarinaan. Shelley sai näytelmän valmiiksi syyskuussa ja ensimmäinen painos julkaistiin samana vuonna. Siitä tuli yksi hänen suosituimmista teoksistaan ​​ja ainoa, jolla on ollut kaksi valtuutettua painosta hänen elinaikanaan.
xxx/ellauri357.html on line 509: Shelleyn pahasti hajonnut ruumis huuhtoutui maihin Viareggiossa kymmenen päivää myöhemmin, ja Trelawny tunnisti sen vaatteista ja kopiosta Keatsin Lamiasta takin taskussa. Elokuun 16. päivänä hänen ruumiinsa polttohaudattiin rannalla lähellä Viareggioa ja tuhkat haudattiin Rooman protestanttiselle hautausmaalle. Päivä sen jälkeen, kun uutiset hänen kuolemastaan ​​saapuivat Englantiin, Tory Lontoon sanomalehti The Courier painoi: "Shelley, joidenkin uskottomien runojen kirjoittaja, on hukkunut; nyt hän tietää, onko Jumalaa vai ei. Vai onko se ehkä suuri kana."
xxx/ellauri376.html on line 774: Esimerkki, jota seurattiin Roomassa.
xxx/ellauri385.html on line 413: Jan Guilloun Arn-sarjan ykkösosan alussa mainitaan pyhimys nimeltä Tiburtius. Tiburtius on miehen etunimi. Se on alun perin latinalainen sukunimi, joka lienee muodostettu roomalaisesta paikannimestä Tibur (nyk. Rooman lähellä sijaitseva Tivolin kaupunki). Pyhän Cecilian legendassa mainitaan Tiburtius-niminen varhaiskristillinen marttyyri. Tiburtius-nimi oli mukana Suomen almanakassa vuosina 1706–1928, lukuun ottamatta joitain katkoksia. Nimipäivä oli 14. huhtikuuta. Se on edelleen Tiburtiuksen nimipäivä Ruotsin almanakassa.
xxx/ellauri385.html on line 417: Pyhät Tiburtius, Valerianus ja Maximus ovat kolme kristittyä marttyyria, jotka haudattiin 14. huhtikuuta jonakin määrittelemättömänä vuonna jollain määrittelemättömällä verukkeella (pretext) Praetextatuksen katakombeihin Via Appialla lähellä Roomaa.
xxx/ellauri404.html on line 323: Ensimmäinen episodi Kristinuskon alkuperän historiasta johti tapahtumat Jeesuksen kuolemaan ja hautaamiseen. Meidän on nyt jatkettava asioita siitä kohdasta, josta ne jäimme, eli lauantaina 4. huhtikuuta vuonna 33. Se on vielä jonkin aikaa eräänlainen siikveli Jeesuksen elämälle. Kuukausien iloisen päihtymisen jälkeen, joiden aikana suuri perustaja loi perustan ihmiskunnan uudelle järjestykselle, nämä vuodet olivat maailman historian ratkaisevimpia. Jeesus on jälleen se, joka sen pyhän tulen kautta, jonka kipinän hän asetti muutaman ystävän sydämiin, luo korkeimman omaperäisyyden instituutioita, liikuttaa, muuttaa sieluja, painaa kaikkeen jumalallisen leimansa. Meidän on näytettävä kuinka tämän aina aktiivisen ja voittoisan kuoleman vaikutuksen alaisuudessa vakiintuu usko ylösnousemukseen, Pyhän Hengen vaikutukseen, kielillä puhumisen lahjaan, kirkon voimaan. Paljastamme Jerusalemin kirkon organisaation, sen ensimmäiset koettelemukset, ensimmäiset valloitukset, vanhimmat sen helmasta nousseet tehtävät. Seuraamme kristinuskon nopeaa etenemistä Syyriassa aina Antiokiaan asti, jossa muodostuu toinen pääkaupunki, jollain tavalla tärkeämpi kuin Jerusalem ja jonka on määrä syrjäyttää se. Tässä uudessa keskustassa, jossa kääntyneet pakanat muodostavat enemmistön, näemme kristinuskon lopullisesti eroavan juutalaisuudesta ja saavan nimen; Ennen kaikkea näemme syntyvän suuren idean kaukaisista lähetystehtävistä, joiden tarkoituksena on viedä Jeesuksen nimi pakanain maailmaan. Pysähdymme siihen juhlalliseen hetkeen, kun Paul, Barnabé ja Jean-Marc lähtevät toteuttamaan tätä upeaa suunnittelua. Sitten keskeytämme tarinamme katsoaksemme maailmaa, jonka rohkeat lähetyssaarnaajat aikoivat käännyttää. Yritämme ymmärtää Rooman valtakunnan älyllistä, poliittista, moraalista, uskonnollista ja sosiaalista tilaa noin vuoden 45 tienoilla, jolloin pyhän Paavalin todennäköinen lähtöpäivä hänen ensimmäiseen lähetystyöhönsä. Tämä on tämän toisen kirjan aihe, jonka me väsäsimme, kutsutaan sitä vaikka apostoleiksi , koska se määrittelee yhteisen toiminnan ajanjakson, jonka aikana Jeesuksen luoma pieni perhe kävelee yhdessä ja ryhmittyy moraalisesti yhden pisteen, Jerusalemin, ympärille.

xxx/ellauri410.html on line 914: Gnaeus (tai Gaius ) Marcius Coriolanus oli roomalainen kenraali, jonka kerrotaan eläneen 5. vuosisadalla eKr. Hän sai toponyymisen tunnusmerkkinsä "Coriolanus" hänen rohkeiden toimiensa jälkeen Volskien kaupungin Coriolin piirityksen aikana. Myöhemmin hänet karkotettiin Roomasta ja hän johti Rooman viholliset volskijoukot piirittämään kaupunkia. Tää kuulostaa ihan iso- ja vähävenäläisten kärhämältä.
xxx/ellauri410.html on line 920: Vuonna 491 eKr., kaksi vuotta Coriolanuksen voiton jälkeen volskilaisista, Rooma oli toipumassa viljan puutteesta. Sisiliasta tuotiin huomattava määrä viljaa, ja senaatti keskusteli tavasta, jolla se tulisi jakaa tavallisille. Coriolanus kannatti, että viljaa tulisi tarjota vasta, kun vuonna 494 eKr. ensimmäisestä secessio plebisistä johtuneet proplebeilaiset poliittiset uudistukset kumotaan. Vittu mikä oikeistopaska! Sieti saada köniinsä! Ei ihme että Tory-Tomppa symppasi.
xxx/ellauri410.html on line 922: Tästä pahastuneena Coriolanus loikkasi Volskeihin imigrantixi ja johti Rooman kostoretkeä. Coriolanus käski volskeja kohdistamaan kostoiskut plebeijeihin ja säästämään patriisilaisten omaisuutta. Saatanan gnagare!
xxx/ellauri410.html on line 924: Saaga saattaa säilyttää aidon kansanmuiston 5. vuosisadan alun eKr. synkistä, onnettomista vuosikymmenistä, jolloin volskilaiset valloittivat Latiumin ja uhkasivat Rooman olemassaoloa. Onnettomat kenelle? Harmi ettei volskit voittaneet. Vittu että tälläset saagat on sitten yxisilmäisiä.
xxx/ellauri415.html on line 84: Ensimmäinen kirjattu kasteliturgia, jonka pyhä Hippolytus Roomalainen kirjoitti muistiin apostolisessa perinteessä, vaati miehiä, naisia ja lapsia riisumaan kaikki vaatteet, mukaan lukien kaikki vierasesineet, kuten korut ja hiuskiinnikkeet. Tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa kaste-ehdokkaat ovat saattaneet ollakin täysin alasti kastehetkellä, mutta juutalainen naisten alastomuuden tabu on lieventänyt laajalle levinnyttä alastoman kasteen käytäntöä. Wilho oli siitä aika pettynyt.
xxx/ellauri415.html on line 136: Nissim ben Jacob Kairosta tarjoaa meriselityksen, joka on lähempänä tekstiä. Hänen mukaansa Rabbi Meir ja Bruriah joutuivat pakenemaan Babyloniaan sen jälkeen, kun Rooman valtakunta teloitti hänen isänsä, myi äitinsä orjuuteen ja sisarensa seksiorjuuteen bordellissa (rabbi Meirin pelastamana) ja etsivät häntä. Myös muut rabbiiniset lähteet kiistävät Rashin kommentin, ja ortodoksisten rabbien keskuudessa on perinne nimetä tyttärensä Bruriaksi vakuutuksena hänen vanhurskaudestaan. On se sitäpaizi aika heruttava tarina.
xxx/ellauri438.html on line 121: Roomalaiset sanoivat: ante obitum nemo supremaque funera felix, mikä tarkoitti että kazotaan lopputulema eikä onnen pipunoita. Se ei vielä ratkaise sovelletaanko loppupeleissä differentiaalia vaiko integraalia. Esim Napoleonin tai Alexanterin loput oli noloja, oliko ne onnellisia tai edes onnekkaita? Entä Jeesus?
xxx/ellauri438.html on line 282: Hän kuoli Roomassa inhimillisesti kazoen liian varhain 8. lokakuuta 1991.
xxx/ellauri440.html on line 366: Jos Apostolien teoissa mainittu Nikolaus Antiokiassa perusti nikolaiittojen lahkon, hän näyttää luopuneen uskostaan. Ilmestyskirja kirjoitettiin kauan Apostolien tekojen jälkeen, ja kenties tuona aikana Nikolaus rakastui epäjumalia palveleviin opetuksiin ja valitsi ne kristinuskon opetusten sijaan. Tämä näyttää olevan sopusoinnussa sen tosiasian kanssa, että nikolaiitat pettivät Rooman vallan paineen alla, menettivät uskonsa ja näyttivät haluavan vetää muita kristittyjä mukanaan.
xxx/ellauri440.html on line 380: Miksi tuo viimeinen on tärkeä? Roomalaisten valta vaati uhrauksia jumalilleen. Keisarit, kuten Decius, yrittivät karsia kristittyjä pakottamalla uhraamaan useille roomalaisille jumalille. Ne, jotka vastustivat, joutuivat vainon ja jopa teloituksen uhreiksi.
xxx/ellauri446.html on line 636: Aikakirjat ovat ikään kuin yhteenveto kaikesta edellä kirjoitetusta. Aikakirjat on kirjoitettu 400-luvulla eKr. eli pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Israelin supermiesten syntilistaan jäi siinä aukkoja. This page intentionally left blank. Ne pyrkivät vastaamaan kysymyksiin, miksi pakkosiirtolaisuuteen jouduttiin ja miten samalta kohtalolta voitaisiin tulevaisuudessa välttyä. Eipä paljon auttanut, Rooman pakanat hajottivat toisenkin temppelin ja varisti juutalaiset maailmalle kuin akanat. Yhtä vähän näyttää nyt juutalaiset oppineen holokaustista.
xxx/ellauri455.html on line 227: