ellauri022.html on line 279: Vanhemmat tekee laskutoimituxia kuin herra Shaw, summaa plusit ja miinustaa miinusit, kattoo mitä viivan alle jää, päättää siitä kenen sopii naida kenetkin. Nuoret luotaa höpsismiin, liskoaivoihin, ja siitä alkaa ne riidat joita niin monet kirjat märehtii. Wilho ja Hilja mokas siinä, ditto Riku ja Heluna. Iso Pauli sanoi, ettei pidä puuttua. Siitä ei tuu lasta eikä paskaakaan, pelkkää porua. Pirkko ja Calle ei paljon puuttuneet, ehkä koska ne oli ite olleet vähän kuin Roomeo ja Juulia. Köyhä laiha mamu ja fennomaani bashkiiri.
ellauri024.html on line 863: peukuttaa Donald Trumpia ja Steve Bannonia. Bannon on siirtynyt eurooppaan ja perustaa Roomaan katolis-juutalaista persuakatemiaa. Paavin pöydän alla virnuilee ja hautoo kapinaa.
ellauri025.html on line 70: Tuomas aloitti varhaiset opintonsa luostarissa viiden vuoden ikäisenä. Vuonna 1236 hän siirtyi Napolin yliopistoon, jossa hän joutui valitettavasti dominikaanisääntökunnan vaikutuksen alle. Hän jätti yliopiston kuusitoistavuotiaana opiskeltuaan siellä kuusi vuotta. Sääntökunnan vaihtaminen ei ilahduttanut hänen perhettään. Matkalla Roomaan hänen veljensä ottivat hänet kiinni ja veivät hänen vanhempiensa eteen San Giovannin linnaan. Häntä pidettiin vankina vuoden tai kaksi, jotta hän luopuisi aikeistaan. Tuomaan varhaisten elämäkertojen mukaan hänen perheensä jopa hankki prostituoidun viettelemään Tuomaan, mutta hän ajoi pian naisen pois. Lopulta paavi Innocentius IV puuttui asiaan. Tuomas liittyi dominikaaneihin seitsemäntoistavuotiaana vuonna 1243 pipu yhä (naisen käsin) koskemattomana.
ellauri025.html on line 77: Vuonna 1252 Tuomas palasi Pariisiin suorittaakseen maisterin tutkintonsa. Hänellä oli tässä hieman vaikeuksia, koska yliopiston professorit hyökkäsivät pennittömiä kerjäläisveljistöjä vastaan, mutta lopulta hän sai kerätyxi rahat tutkintoon, josta sai hikisesti approbaturin. Vuonna 1256 hän ja hänen sivuvaununsa Bonaventura nimitettiin tosta vaan teologian tohtoreiksi, ja hän alkoi luennoida teologiasta Pariisissa sekä Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa, kuten Viterbossa ja Orvietossa. Siitä lähtien hänen elämänsä oli pelkkää kovaa tuloxen tekoa. Hän palveli sääntökuntaansa, teki usein pitkiä matkoja ja neuvoi paavia useaan otteeseen sukupuoliasioissa.
ellauri026.html on line 82: Äidillä oli mummin rintasolki rinnassa 50-luvulla. Nykyään ei rintasoljet enää trendaa ollenkaan. Hyvin ovat tätimäisiä. Kinsellan Rebekka sai sellaisen ruipelolta Tarquinilta. Tarquinius oli Rooman viimeinen kuningas. Se oli ylimielinen, superbus. Rebekan Tarquin oli sairaalloisen ujo. Rebekka ei halunnut siltä timanttista hevossolkea, se tekee ruman reijän puseroon.
ellauri026.html on line 251: Se kirjoitti tän ollessaan jatko-opiskelijana Roomassa 1506-1509, neljäsataa vuotta ennen Wilhon ja Hiljan Kiinan retkeä. Ihan paavin silmän alla.
ellauri026.html on line 477: Geertin iskä pakeni Roomaan kun sen ja Eran äidin Helmin salakihlat tuli ilmi. Sitä huijattiin et pikku Geert ja äiti Helmi oli muka kuolleet. Se rupes papix kuten sen ahneet veljet oli suunnitelleetkin. Sit oli jo myöhästä. Sekin on Jefan mielestä joteskin hämärästi Eran vika. Jotain hämärää onkin koko jutussa, kert Eralla oli isovelikin. Tulee mieleen JJ Rusoon hämärästi hävinnyt isobroidi. Ehkä se oli velipuoli jostain sen isän aikaisemmasta heilasta. (Molemmat vanhemmat elivät vielä Eran käydessä koulua, kuolivat nelikymppisinä.)
ellauri029.html on line 558: Missä on vanhan Rooman joulupukkimainen pater familias?
ellauri030.html on line 63: Cicero oli optimaatti eli kokkare, Catilina ja Caesar sai äänet plebeijeiltä. Konsulixi kivuttuaan Cicero osti lainarahalla ökykämpän Rooman Bulevardilta. Sen vastustaja ja naapuri Clodius takavarikoi kämpän ja hajotti sen maan tasalle, vähän olivat kuin Peter Nygård ja sen miljonääri naapuri Pekoni. Maanpaossa Kreikassa Cicero vänisi ja harkizi jo harakiriä. Pompeius kuzu sen takasin jelppimään diktatuuria. Se tuli ja yritti taas pistellä Caesaria, pieleen meni, minkä jälkeen se alkoi nuolla diktaattoreja.
ellauri030.html on line 335: Epiktetos eli Domitianuxenkin aikana. Lukikohan se Statiuxen kehnoa tilausrunoutta. Ai eihän se osannutkaan lukea, no ehkä Arrianos luki sille ääneen. Domitianus karkotti kaikki soveltavat filosofit Roomasta. Siinä lienee huuhtoutunut alas Epiktetoskin.
ellauri031.html on line 298: Siihen nähden fasismi menee kansainvälisesti hämmästyttävän hyvin kaupaxi. Fasistien risukimput on Rooman liktorien eli poliisien vanha virkamerkki. Monen muunkin kansan kurittomat ainexet (varsinkin maahantunkeutujat) ovat osoittaneet olevansa koivuniemen herran tarpeessa. Ja kun hopeaselkä apinat kaikkialla maailmassa haluavat paukuttaa pikkuapinoita päähän oikein kunnolla, ne ovat nopeaoppisia, joskaan eivät järin omaperäisiä. Kun kerta samat vanhat temput toimivat, mixi kehitellä uusia. Fascis on muuten latinassa maskuliinipoikkeus (ylläri).
ellauri032.html on line 716: Nyt tulee tieto. Tieto koostuu jumalallisista totuuksista, jotka eivät kuulu syvällisyyksien alaan vaan ovat selvästi kirjoitetut Raamatussa. Jokainen joka ahkerasti lukee Raamattua ja perusteellisesti tietää ne voi tuntea ne hyvin. Ja se on suuri siunaus, se on Jumalan lahja, tiedon sanat. Silloin tällöin tulee esille asia joka ei ole salaisuus, mutta on silti monien mietintöjen aihe, kuten Roomalaiskirjeen 9 luku. Siinä on nämä kaksi väittämää: ”Jumala on hylännyt hänen oman kansansa” ja ”Jumala ei ole hylännyt hänen omaa kansaansa”. Tässä puhutaan juutalaisten muuttamattomasta valinnasta armoon ja sen hylkäämisestä, joka kerran tapahtui tällä tavalla. (Hänen ja hänen, voi saablari.) Elikkä ristiriita on vain näennäinen, niissä puhutaaan eri asioista: eri kerroista, eri kansoista, eri jumalista, tai jotain. Sanat ymmäretään eri tavalla, pollakhos legetai, kuten Aristoteles sanoisi. Toivottavasti menit jo sekaisin.
ellauri032.html on line 718: Toinen kirjoitettu tieto: Roomalaiskirjeen 7 luku kertoo miten tuntee henkilö, joka on herännyt ja on lain ohjaamana ja mitä henkilö tuntee kun hän tulee armon alle. Tämä riippuu yhdestä pienestä Kreikan sanasta jota ei ole Saksaksi. Kuitenkin henkilö voi pelastua vaikka hänellä ei ole selvää käsitystä tai selvää ilmaisua tästä, sen tähden me kutsumme sitä tiedoksi joka vaatii selityksen. Eivätkä kaikki selitä tätä samalla tavalla. Joku voi ottaa liian paljon huomioon aiemman jakeen toinen seuraavan jakeen. Sanalla sanoen tulkitsijat eivät ole kaikki yhtä mieltä. Esimerkiksi joku voi sanoa, ”Meidän ei pidä ollenkaan saarnata lakia, vaan ainoastaan evankeliumia”. Kuitenkin se on selvästi kirjoitettu, ”Laki on kasvattaja Kristukseen”. ”Lain kautta tulee synnin tunto” (Room. 3:20). Toisaalla Paavali sanoo: ”Te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, olette joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta” (Gal. 5:4). Todellakin Paavali sanoo selvästi, että Jeesuksen sanansaattajat eivät ole panemassa toimeen kirjaimen virkaa, toisin sanoen saarnaamassa lakia. Hän sanoo: ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi” (2 Kor. 3:6). Ja se on totta jos me emme saarnaa lakia, vaan pelkkää evankeliumia, julistamme pelkkää Vapahtajaa, pelkkää armoa, pelkkää haavaa ja kuolemaa, silloin ihmiset tulevat paljon pyhempiä, kuin jos me saarnaisimme lakia peräkkäin 10 vuotta.
ellauri033.html on line 491: Marcus Claudius Marcellus (42 eaa.-23 eaa.) oli Rooman keisari Augustuksen siskon Octavian poika. Marcelluksen isä oli Gaius Claudius Marcellus. Augustus aikoi tehdä Marcelluksesta seuraajansa ja antoi tyttärensä Julian Marcellukselle vaimoksi vuonna 25 eaa. Augustus otti myös hänet mukaan sotaretkelle Hispaniaan samana vuonna. Augustus haki Marcellukselle oikeuden asettua ehdolle konsuliksi kymmenen vuotta ennen lain säätämää ikää. Vuonna 23 eaa. Marcellus oli ediilinä, mutta hän kuoli saman vuoden lopulla. Augustus nimitti Marcelluksen mukaan teatterin ja antoi haudata hänet omaan mausoleumiinsa.
ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
ellauri034.html on line 48: Room 14:7 Sillä ei yxikän meistä idzellens elä/ eikä yxikän idzellens cuole.
ellauri034.html on line 49: Room 14:8 Jos me elämme/ nijn me HERralle elämme: jos me cuolemma/ nijn me HERralle cuolemma.
ellauri035.html on line 1185: Ekassa osassa En la primavera de la niñez (lapsuuden keväässä) ne on kuninkaan hovissa, missä ne kärsii kaikenlaisia pettymyxiä. Toisessa osassa En el otoño de la varonil edad (miehuusiän syksyssä), ne menee Aragonin läpi ja käy Salastanon talossa (Graciánin kaverin Lastanosan), ja sieltä Ranskaan, jota jesuitta sanoo Hypocrindan erämaaxi, missä on vaan tekopyhiä ja hölmöjä, ja päätyvät lopulta hullujenhuoneeseen. Kolmannessa osassa En el invierno de la vejez (vanhuuden talvessa) ne tulee Roomaan, käy akatemiassa missä ne tapaa miehistä kexeliäimmät, ja lopulta pääsee kuolematonten saarelle.
ellauri036.html on line 131: Huoneemme oli täynnä sinne tänne heitettyjä vaatteita, kirjoja, kyniä, kääröjä ja kaiken päälle oli levitetty kartta, jota molemmat niin rakastimme. Lähdimme ulos ja palasimme taas; ja usein heittäysin Brigitten jalkoihin, joka nauraen syytti minua laiskuudesta, väittäen, etten mihinkään kelvannut. Täyttäessämme matkalaukkujamme keksimme vielä satoja suunnitelmia. Sisilia oli verraten kaukana, päättelimme keskenämme, mutta talvi oli siellä niin lauhkea! ja mikä ihana ilmasto! Genua on kaunis kirjavine taloineen, vihreine puutarhoineen, Apenninien vuorijono takanaan! Mutta siellä on ainainen melu ja tungos! Kolmesta miehestä, jonka tapaat sen kaduilla on vähintäin yksi munkki ja yksi sotilas. Firenze on surullinen, se on kuin kappale keskiaikaa. Kuinka kärsiä sen ristikkoikkunoita ja sen rakennusten likaisen ruskeaa väriä? Mitä tekisimme Roomassa? Emmehän matkusta ihmetelläksemme ja vielä vähemmän jotakin oppiaksemme. Jospa lähtisimmekin Reinin rannoille? Mutta sesonki on siellä jo lopussa, ja vaikk´emme matkustakaan ottaaksemme osaa seuraelämään, on kuitenkin ikävä tulla seutuihin, josta ihmiset juuri ovat lähteneet. Entä Espanja? Kovin vaivaloista: siellähän täytyy matkustaa kuin keskellä sotaa ja olla kaikkeen valmistautunut paitsi lepoon. Lähtekäämme Sveitsiin! Vähät siitä, jos siellä on paljon matkustavaa väkeä. Siellä saamme nähdä joka tapauksessa Jumalan ihanimmat värit: taivaan sinen, kenttien vihreän ja ikuisen lumen valkean.
ellauri036.html on line 1030: kun pohjoismyrsky yli Rooman raunioiden
ellauri036.html on line 1319: 15 vuotta oi Roomeo! Se on Juulian ikä!
ellauri036.html on line 1533: Kun Brutus huusi Rooman raunioilla:
ellauri036.html on line 2072: Rooman taivaalta tihutti pieni sade, kun paapa Franciscus laskeutui alas valtavalle Pietarinaukiolle ihan viimeisenä jonossa kuin köyhän talon porsas.
ellauri037.html on line 583: Vuonna 1818 odotellessaan kirjan ulostuloa se karkas Dresdenistä pakoon pantuaan jonkun piian paxuxi ja lähti vuoden riemulomalle Italiaan, enimmäxeen omin nokkineen. Vietti talven Roomassa kärhämöiden kahviloissa maanmiesten kaa. Kaikki muisti vielä jälkeenpäin miten ikävä ihminen se oli. No se nautti taiteesta, arkkitehtuurista, raunioista, näytelmistä ja opperoista, jatkoi pohdintaa ja bylsintää. Väitti jopa suunnittelevansa jonkun rikkaan aatelisen italiattaren naimista. Suunnitelmax tais jäädä, ellei ollut suorastaan puppua. Sopelta sitä voi odottaa.
ellauri038.html on line 182: Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Siitä tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen vuonna 1876 koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat ”Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin” sekä ”Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin”. Ize kudottu pannulappu ois ollut lämpimämpi lahjaidea.
ellauri039.html on line 768: Edward Morgan Forster OM CH (1 January 1879 – 7 June 1970) was an English novelist, short story writer, essayist and librettist. Many of his novels examine class difference and hypocrisy, including A Room with a View (1908), Howards End (1910) and A Passage to India (1924). The last brought him his greatest success. He was nominated for the Nobel Prize in Literature in 16 different years.
ellauri042.html on line 438: Roomalaiset vietti ökyelämää naapureiden selkänahasta, niinkauan kun taloudessa oli kasvuräjähdys. 200-luvulla, kun pyhä Antonius mellasti Egyptissä, oli Egyptissä aika lailla samat fiilixet kuin on nykyään jossain Euroopassa. Mutta eipä aikaakaan niin voi kauhistus, jonkinlainen pikku jääkausi iski, ja porukoita lähti liikkeelle pohjoisesta, matelija-aivoisia nuijamiehiä, jotka vähin erin nuijivat suurvallan lysyyn, se hajosi taas pienemmixi valloixi, kulttuurit ja kielet hajaantuivat taas.
ellauri043.html on line 117: Myös Rooman keisarit saivat lopulta tietää Antonioksesta. Konstantinus Suuri ja hänen poikansa keisarit Konstantinus II ja Constans kirjoittivat hänelle kaikesta häneen liittyvästä kuultuaan kuin isälleen ja pyysivät häneltä myös vastausta kirjeisiinsä. Aluksi pyhä Antonios ei halunnut ottaa kirjeitä vastaan eikä iloinnut niistä erityisesti, mutta kun munkit suosittelivat ja viittasivat hallitsijoiden olevan kristittyjä, jotka saattaisivat loukkaantua, salli Antonios lukea kirjeet. Hallitsijat ottivat iloiten vastaan Antonioksen neuvot, jotka koskivat esimerkiksi Kristuksen kunnioittamista ja pelastumista. Entäs naisia ja kiusauxia? Keisarit tais olla lukivammasia tai luetun ymmärtämisessä oli puutteita, sillä ne kannustivat Anton inhokkeja areiolaisia vastoin iskän nimenomaisia ohjeita.
ellauri043.html on line 196:
Miten usein olenkaan kadehtinut myös laivoja, joiden purjeet muistuttavat siipiä, ja varsinkin kun ne kuskaa poies niitä, jotka on käyny mulla kylässä! Kyllä meillä oli sitten mukavaa! Millaista paisuttelua! Kukaan ei ole kiinnostanut mua yhtä paljon kuin Ammon; se kertoi mulle Rooman matkastaan, katakombeista, Colosseumista, julkkisnaisten hellyydestä, ja tuhannesta muusta jutusta!… Ja sit mä en suostunut lähtee messiin! Mix ihmeessä mä izepäisesti jatkan tämmöstä elämää? Mun ois pitänyt jäädä Nitrian munkkilaan, kun ne mua niin pyysivät. Niillä on omakotisellit, ja silti ne seukkaa keskenään. Sunnuntaisin trumpetti kuzuu ne kirkkoon, jossa ne saa kolme martinia, tai ruoskaa jos ne ei tottele, varastelee tai tunkeutuu johkin sopimattomaan, sillä niillä on kuri tapissa.
ellauri043.html on line 2130:
Yhteen aikaan mä olin diakonissa Roomassa pienessä kirkossa, jossa mä näytin uskovaisille hopealanteista Pyhän Peevelin, Homeroxen, Pytagoraan, ja Jeesus-Kristuxen kuvia. Mulla on enää jäljellä vain tää viimeinen.
ellauri043.html on line 2762:
Lähes kaikki säilyneet kuvaukset Simon Maguksesta sisältyvät varhaisten kirkkoisien Irenaeuksen, Justinos Marttyyrin ja Hippolytoksen teksteihin sekä apokryfiseen tekstiin Pietarin teot, jossa muun muassa kuvaillaan Roomassa käytyä Simon Maguksen ja Simon Pietarin välistä ”ihmekilpailua”. Pietarin teoissa kerrotaan, että Simon ”sai pronssikäärmeen liikkumaan, kivipatsaat nauramaan ja itsensä kohoamaan ilmaan”, kun taas Simon Pietari ”paransi sairaan sanan avulla ja sai sokean näkemään”.
ellauri043.html on line 2766: Simon Maguksen kuolemasta on kaksi eri versiota. Pietarin teoissa kerrotaan Simon Maguksen kuolleen Rooman Forum Romanumilla järjestetyssä magianäytöksessä. Simonin esitellessä keisari Nerolle levitointitaitojaan paikalla olleet apostolit Paavali ja Pietari sekä heidän kannattajansa olivat rukoilleet Jumalaa lopettamaan lentonäytöksen. Simon Magus oli pudonnut saman tien maahan ja myöhemmin kuollut saamiinsa vammoihin.
ellauri043.html on line 2768: Hippolytuksen mukaan Simon Magus palasi Roomasta kotikaupunkiinsa Gittaan ja pyysi kannattajiaan hautaamaan hänet elävältä väitettyään, että hän nousisi kolmantena päivänä kuolleista. Ylösnousemusta ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Simon Magus kuoli hautaansa.
ellauri043.html on line 2788: Roomalaisten keskuudessa mä lensin sirkuxessa niin korkeella ettei mua enää nähty. Nero käski mestata mut ja maahan putosikin lampaanpää, mut ei mun. Lopux mut haudattiin ilmielävänä,mut mä nousin kuolleista 3. päivänä. Todiste: mä oon tässä!
ellauri043.html on line 3365:
Sinä iltana kun tultiin Rooman porteille…
ellauri043.html on line 3428: Kuunnelkaa nyt. Tää näki Efesoxessa kun Domitianus tapettiin tapettiin Roomassa.
ellauri043.html on line 5557: Crepitus on väitetty pierujen, suolikaasujen ja muiden tuhnujen jumala antiikin Roomassa. Monet tärkeät ranskalaiset kirjalliset lähteet mainizevat sen, mutta ainoa antiikkinen lähde on yx kristillinen satiiri. Nimi Crepitus ei kuulosta roomalaiselta.
ellauri043.html on line 6251: Rooman patriisit hommasivat niitä izelleen ihan paheena.
ellauri045.html on line 718: Musta-asuinen mies syntyi saarella Rooman valtakunnan aikana yhdessä veljensä Jacobin kanssa. Tuntematon nainen auttaa heidän äitiään Claudiaa synnyttämään lapsensa, minkä jälkeen nainen tappaa Claudian estääkseen tätä viemästä lapsiaan omien ihmistensä joukkoon. Nainen, joka tunnetaan myös nimellä ”Äiti”, kasvattaa Jacobin ja Musta-asuisen miehen väittäen heille saaren olevan ainoa paikka koko maailmassa, ja ettei meren takana ole mitään.
ellauri046.html on line 33: Reikärauta Rene oli myös Rene Descartes, meidän sukulaistädin kuningatar Kristinan matikanope, joka kuoli flunssaan Kristinan lähdettyä Rooman livohkaan, ja haudattiin Tukholmaan. Sitä, ja eräitä muita unohtuneita aikalaisia, alkois tässä jaxossa tarkoitus sorkkia.
ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
ellauri047.html on line 734: Roomalainen elegia 24
ellauri048.html on line 399: Isä rensseliin taas vaan ja laivaan, risteily jatkuu kohti Roomaa ja Italiaa.
ellauri048.html on line 712: Yx Gloria feministi kirjassa A Room of his Own osoittaa et Sale oli narsistinen misogyyni konservatiivi setämies. Gloria luettelee alaviitteessä yheltä Sedgwickiltä löytämiään homopiirteitä, joista monet istuu Saleen kuin sademiehen nenä naamaan:
ellauri049.html on line 255: »Sarkia matkaili Berliinissä ja Sveitsissä kohta ylioppilaaksi tultuaan, ja kypsän mestaruutensa aikoihin 1930-luvun lopulla hän oleskeli pitkään Italiassa kustantajansa WSOY:n stipendin turvin. Hän seurasi heikosti poliittisia tapahtumia, viittasi kintaalla talonpoikaismarssille kotimaassa, mutta haltioitui Rooman espanjalaisilla portailla pitämään improvisoidun palopuheen Mussolinia ja Italian fascisteja vastaan. Puhe johti pidätykseen ja kuulusteluun, mutta "syyntakeeton ja haihatteleva" suomalainen vapautettiin jatkoseuraamuksista.»
ellauri049.html on line 1046: Runoilija oli turhaan yrittänyt saada virkaa Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta. Lopulta hän haki Rooman kirjallisuuden ja kaunopuheisuuden lehtorin virkaa Porvoon kymnaasissa.
ellauri050.html on line 575: zu Rom und Neapel ruhig ihr Schicksal dich an? Roomassa, Napolissa tyynesti sua sun kohtalo hei?
ellauri052.html on line 479: Selviä narsistitouhoja koko konkkaronkka. Sale on mamu, jutku ja homo tässä järjestyxessä. Lisää aiheesta: A Room of His Own: In Search of the Feminine in the Novels of Saul Bellow. Tekijä Gloria L. Cronin.
ellauri052.html on line 488: Pyhä Sebastianus tai Pyhä Sebastian (k. noin 288 jaa.) eli legendan mukaan 200-luvulla Roomassa. Hän oli kristitty keisarillisen henkivartioston upseeri, jonka kerrotaan salassa käännyttäneen monia ihmisiä kristityiksi. Sebastianus jäi kiinni uskostaan, jolloin keisari Diocletianus määräsi hänet surmattavaksi nuolin. Hän selvisi teloituksesta hengissä ja leski Irene hoiti hänet terveeksi, mutta myöhemmin Sebastianus tuomittiin uudelleen ja nuijittiin hengiltä.
ellauri052.html on line 900: Joo kyllä Sale on aivan käsittämätön perse noille naisilleen. Kai ne on jotain korppikotkia kun ne sietää sitä ylipäänsä ollenkaan. Vizi et se jaxaa narsishtisesti kehua izeään. Ne tuo sulle puhelimen pöytään, emeetä, sanoo Renata Oak Roomissa. Ilmetty kotka.
ellauri054.html on line 142: Viimeisexi vaan ei vähimmäxi jää porsaan kavalkaadissa kuinka ollakkaan Horatiuxen saarnat eli satiirit. Boethiuxen de consolatione philosophiae ois niinko viimonen tärkee essee ennen kun keskiaika pimenöö. Boethius keekoili Roomassa 500-luvulla matujen visigoottien mobbatessa loppuja roomalaisia ja murehti siitä johtuen teodikean ongelmaa. Ei ois kannattanut. Se päätyy siihen et turpiinsaanti on sekä ansaittua että kasvattavaa. Parasta myöntää että olet ruma kalkkuna. Myönnän. Kiitos. Kuten sanoi Söören: sulla on 2 vaihtoehtoa. Joko et nosta mun hattua maasta ja saat turpaasi. Tai nostat sen, ja saat silti turpaasi.
ellauri054.html on line 146: Mit vit? Ettäkö Hermann Grimm ihaili Rafu Valde Emersonia?! Kaikkea vielä. Patbrlruuna ja klientti meinaa nykyään eri asioita kuin Roomassa. Yhtä vittumaisia. Kirjeet oli vähän kuin plokit nykyään, kaikille tarkotettuja. Sen ajan sometusta. Montaigne apinoi Senecaa mut oli muuten epikuurolainen kuten Horatius ja sen porsas.
ellauri055.html on line 46: Breugnon sanoi ruttotautisena ettei Rooman keisari kuole pylly tyynyllä. Tänkin ajatelman mä olen lukenut jostakin, oisko ollut Erich Auerbachin Mimesixestä. Sen sanoi joku viti viimeisistä keisareista. Nimeä ei löydy Googlesta, joka pälpättää vaan Palpatinesta. Jenkkimulkut elää omassa kuplassa.
ellauri058.html on line 101: Demokratia oli Hellaassa laahuxen diktatuuria (paizi ettei oikeasti ollut, vain pieni vähemmistö oli ns. vapaita, loput orjia). Res publica oli Roomassa patriisien oligarkiaa. Sama touhu jatkuu ryssissä ja jenkeissä. Keskilännen publikaanit on persuja, köyhtynyttä white trashia joka koittaa pitää värillistä laahusta poissa tontilta. Nää on mun maita ei tartte oravien tulla tänne mesomaan. Minähän sen oravan myrkytin. Ite on koko konkkaronkka vitun mamuja. People of pink color. Palefaceja. Vahinko ettei inkkareilla ollut ympäristömyrkkyjä. Olisivat syöttäneet maahantunkijoille maissin sijaan mikromuovia. Matut sano kiitos ja päästi punasulat pois päiviltä. Sen kunniaxi vielä järjestävät kiitospäiviä.
ellauri060.html on line 1104: Eka Agapetus googlessa on paavi Rakastettava. Agapetus oli roomalaissyntyinen katolisen kirkon paavi, jonka paavius kesti alle vuoden 13. toukokuuta 535 – 22. huhtikuuta 536. Hän kuoli Konstantinopolissa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin Roomaan 20. syyskuuta 535. Hän oli murhatun papin poika, josta tuli Rooman piispojen tuomiorovasti kunnes hänet valittiin paaviksi. (Eipä valittu Barkmannia paavixi. Tuomiorovastixikin pääsi ihan armosta. Pojat pettyneinä muutti nimen Carlsonixi.) Hän oli hyvin iäkäs tullessaan valituksi paaviksi, ja vastusti areiolaisia kiivaasti. Paasikivi ja Kekkonen oli Soinin areiolaisia. Areiolaisten mielestä poika oli vain jehovan puhetta, ei jumala. No tulihan tähän liuta selityxiä.
ellauri061.html on line 239: Pyramos ja Thisbe on babylonialainen tarina Pyramos-nuorukaisesta ja hänen lemmitystään Thisbestä. Roomalainen kirjailija Ovidius on kirjoittanut sen Muodonmuutoksia-teokseensa.
ellauri061.html on line 243: Hei täähän on just se sama tarina kuin Roomeon ja Juulian lopussa. Eliskä pirtelö on selkeesti plagioinut sen pukinhajuiselta runosepolta.
ellauri061.html on line 1662: Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
ellauri061.html on line 1664: Cymbeline sijoittuu aikaan, jolloin Britannia oli osa Rooman valtakuntaa. Sen päähenkilöinä on kelttiläinen Britannian kuningas Cymbeline eli Cunobelinus, hänen tyttärensä Imogen ja tämän alempisäätyinen kosija Posthumus Leonatus. Mukana on myös Posthumuksen petollinen ystävä Iachimo, ja kuningatar, joka on Imogenin paha äitipuoli.
ellauri063.html on line 135: Kansantribuuni (lat. tribunus plebis) oli Rooman valtakunnan aikainen virkamies, jonka ensisijainen tehtävä oli edustaa plebeijejä. Tribuunit valittiin vaaleilla vuodeksi kerrallaan plebeijien kansankokouksessa (Concilium plebis tai Comitia tributa). Vain kansantribuunit saivat kutsua kokouksen koolle, he myös johtivat kansankokouksia ja plebeijien ediilivaaleja. Kansantribuuneja valittiin kaksi kerrallaan, eivätkä nämä olleet riippuvaisia toisiinsa nähden. Kansantribuuneilla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin, mikä tekikin virasta poliittisen aseen, sillä lahjomalla tribuunin puolelleen saattoi estää itselleen haitallisten lakien voimaantulon. Virka oli tarkoitettu vain plebeijeille, mutta vuonna 59 eaa. Publius Clodius Pulcher onnistui juonittelemaan itsensä virkaan, vaikka olikin patriisi. Tämän hän mahdollisti adoptoimalla itsensä varakkaaseen plebeiji-sukuun.
ellauri063.html on line 137: Kansantribuunin oikeuksista (tribunicia potestas) tuli Augustuksen myötä osa Rooman keisarin valtaoikeuksista. Kansantribuunien valta väheni keisarikaudella, vaikka heidän virkansa ei kokonaan hävinnytkään. Ne oli vähän sellasia sosiaalidemokraatteja, patriisien poliittisia luottovankeja. Noskeja.
ellauri069.html on line 418: S. 728 paljastetaan liskovaltio, omistavien piirien monikansallinen kartelli, joka yltää yli valtamerten ja pintapolitikoinnin, on suverreeni kuin internationaali tai Rooman kirkko, ja Roketti on sen sielu. Mahtava Sormi pyörittelee niitä kaikkia. Sehän on imugeeni Isse Immu! Tiesinhän sen!
ellauri069.html on line 529: Antiikin aikana ajateltiin yleisesti esimerkiksi, että pohjoiset kansat, joiden iho ja silmät ovat vaaleat, hiukset vaaleat ja karkeat ja ruumis rehevä, ovat luonteeltaan tyhmänpuoleisia mutta kuumaverisiä ja urheita. Eteläiset kansat, joiden iho on tumma sekä hiukset kiharat ja pehmeät, ovat puolestaan arkoja, nopeaälyisiä, kieroja, valehtelemaan taipuvaisia ja nautinnonhaluisia. Näiden väliin kreikkaiset sijoittivat ihannetyyppinä itsensä; heidän ulkonäkönsä edusti harmonista keskiväliä. Roomalaiset omaksuivat myöhemmin saman ajattelun mutta asettivat itsensä ihannetyypiksi.
ellauri069.html on line 622: Ritari ja minnelaulaja Tannhäuser on ollut pitkään Venusbergissä (Hörselberg Eisenachin lähellä) jumalatar Venuksen rakastajana. Hän on kuitenkin kyllästynyt ja pyytää Venusta päästämään hänet pois, mutta Venus kieltäytyy ja yrittää suostutella häntä jäämään. Lopulta Tannhäuser julistaa pelastuksensa olevan Mariassa, jolloin Venus katoaa ja Tannhäuser huomaa olevansa laaksossa lähellä Wartburgin linnaa. Hänen ohitseen kulkee joukko pyhiinvaeltajia matkalla Roomaan. Paikalle saapuu metsästysseurue, jota johtaa maakreivi Hermann mukanaan joukko minnelaulajia. Nämä tunnistavat Tannhäuserin ja pyytävät häntä tulemaan Wartburgin linnassa pidettävään laulukilpailuun. Tannhäuser ei aluksi halua tulla heidän mukaansa, mutta muuttaa mielensä, kun ritari Wolfram von Eschenbach, yksi minnelaulajista, kertoo maakreivin veljentytär Elisabethin ikävöineen Tannhäuseria siitä asti, kun tämä lähti. Tannhäuser suostuu lähtemään seurueen mukaan.
ellauri069.html on line 626: Laulajien sali Wartburgin linnassa. Elisabeth tulee iloisena saliin kuultuaan Tannhäuserin palanneen ja tervehtii häntä. Tämä harmittaa Wolframia, joka on rakastunut Elisabethiin. Laulukilpailu alkaa ja paikalle saapuu joukko aatelisia ritareita. Useat minnelaulajista laulavat lauluja rakkaudesta, mutta Tannhäuser pilkkaa näitä ja väittää, etteivät he osaa kuvata rakkautta oikein. Lopulta hän itse laulaa Venusta ylistävän laulun. Tällöin paikalla olevat ymmärtävät hänen olleen Venusbergissä ja uhkaavat surmata hänet, mutta Elisabeth estää heitä ja pyytää, että Tannhäuser saisi etsiä armahdusta synneilleen. Maakreivi Hermann määrää Tannhäuserin lähtemään pyhiinvaellusmatkalle Roomaan ja pyytämään paavilta synneilleen anteeksiantoa. Jos sitä ei anneta, hän ei saa koskaan palata.
ellauri071.html on line 134: One of Coward's best-known songs is "A Room with a View". A Room with a View is a 1908 novel by English writer E. M. Forster, about a young woman in the restrained culture of Edwardian era England. Set in Italy and England, the story is both a romance and a humorous critique of English society at the beginning of the 20th century. Merchant Ivory produced an award-winning film adaptation in 1985.
ellauri073.html on line 497: Roomalaispaskiaiset oli kovia vetoamaan tunteisiin. Sitähän se romantiikkakin on etymologisesti, roomalaista hulluutta.
ellauri077.html on line 75: Viisikymmentäkuusivuotias amerikkalainen Nobel-palkittu runoilija, kohtalaisen ylipainoinen mies, joka amerikkalaisissa kirjallisuuspiireissä tunnettiin "runoilijoiden runoilijana" tai toisinaan pelkästään "Runoilijana", istui rinta paljaana aurinkoisella terassilla puolittain makuuasentoon käännetyssä aurinkotuoliissa kohtalaisessa määrin mutta ei vakavasti ylipainoisena, mies joka oli voittanut Kansallisen Kirja Palkinnon (2x), Kansallisen Kirja-arvostelijoiden Piiri Palkinnnon ja Lamont-palkinnon, saanut 2 apurahaa Kansalliselta Taidesäätiöltä, Rooman palkinnon, Lannan-säätiön stipendin, MacDowell-mitalin ja Mildred ja Harold Straussin Elämispalkinto -palkinnon Amerikan Taiteiden ja Kirjeiden Akatemialta ja Instituutilta sekä tullut valituxi KYNÄ-klubin pen palixi, runoilija jota 2kin sukupolvea oli julistant sukupolvensa äänexi ja joka nyt oli siis 56 vuotias ja loikoili kuivat Speedo-merkkiset XL-kokoiset uimahousut jalassa markiisikankaisessa, portaittain säädettävässä kansituolissa laatoitetulla terassilla kotinsa uima-altaan ääressä, runoilija joka ensimmäisten amerikkalaisten joukossa sai arvovaltaisen John D. ja Catherine T. MacArthur säätiöltä "Nero-palkinnon", joka oli vain 1/3 elossa olevasta amerikkalaisesta kirjallisuuden nobelistista, oli 172 senttiä pitkä, painoi 82 kiloa, oli ruskeatukkainen ja oli aina välillä huolinut/torjunut erilaisia Hius Lisäys Järjestelmä -merkkisiä hiussiirrännäisiä niin, että hänen hiusrajansa oli epätasaisesti vetäytynyt, ja nyt hän siis istui - tai kukaties tarkemmin sanottuna vain "lojui" - mustissa Speedoissa kotinsa munuaisen-
ellauri077.html on line 764: Näitä ortodoxisia veljexiä ei pie sotkea Bart Niebuhriin eilliseltä vuosisadalta. Barthold Georg Niebuhr (27. elokuuta 1776 – 2. tammikuuta 1831) oli tanskalais-saksalainen valtiomies, pankkiiri ja historioitsija, josta tuli Saksan johtava antiikin Rooman historioitsija ja nykyaikaisen tieteellisen historiografian perustaja . Vuoteen 1810 mennessä Niebuhr inspiroi saksalaista isänmaallisuutta Berliinin yliopiston opiskelijoissa analysoimalla Rooman taloutta ja hallintoa. Niebuhr oli romantiikan johtaja ja Jenan tappion jälkeen syntyneen saksalaisen kansallishengen symboli . Mutta hän oli myös syvästi juurtunut valistuksen aikakauden klassiseen henkeen älyllisissä olettamuksissaan, filologisen analyysin käytössä ja historian yleisten ja erityisten ilmiöiden korostamisessa.
ellauri077.html on line 854: Holokaustista täpärästi selvinneillä jutkuilla on pussissaan karkeita likaisia vehnäjauhoja. Kv rikostuomioistuin avaa tutkinnan Palestiinassa tapahtuvista sotarikoxista. Israel ja USA ärähtävät: mitäs peliä tämä nyt on. Israel ei edes kuulu Rooman sopimuxeen, sillä on oma sopimus Jahwen kaa. Filistealaisten maat ja päät on luvattu sille. Toiseksi väkirikkain jutkuvaltio USA säestää kuin pussi puolikarkeita vehnäjauhoja: niin saakeli!
ellauri078.html on line 115: The Stillness in the Room Hiljaisessa huoneessa
ellauri078.html on line 122: Be witnessed - in the Room - näyttäytyy - huoneessa -
ellauri089.html on line 163: Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä.
ellauri096.html on line 397: No jo on epeli. Augustinus hyökkäsi myös Cassianus Roomalaista vastaan syyttäen tätä yhdestä sun toisesta. Mutta se on jo toinen tarina.
ellauri097.html on line 509: Gilamesh ja Enkidu ei olleet ainoita. Muinanen Kreikka ja Rooma suosi samansukupuolista sexiä. Se on turvasexiä. Esim Herkkules ja Akillees, ja Sappho ja lättänenä Plato. Koko Aasia ja lähi-itä on täynnä hinaajia, esim kunkku Daavid ja sen Joonatan ja Tarsoxen Paavali. Kiinalaiset eivät sylkässeet kuukuppiin nekään. Aahrikassa hovimiesten Khnumhotep and Niankhkhnum hauta on vanhimpia homohautoja muinaisten faaraoiden ajalta. John Boswell (oliko sekin gay?) on kirjottanut kuinka esimodernisssa Europassa sekä katolinen ja ortodoxinen kirkko siunasi samansukupuolisia liittoja hyvin samanlaisin menoin kuin nykyiset uskonnolliset heteronormaalit häät.
ellauri102.html on line 175: Brändeistä haetaan siis lohtua ja turvaa, ja luonnollisesti tällaisella kaipuulla on helppo lyödä rahoiksi. Etenkin muoti-, urheilu ja viihdeyhtiöt keskittyvät näiden fetissituotteiden myyntiin. Teemapuistoja jäljittelevät marketit ovat toki yksi osa tätä lmiötä, mutta fuusioitumisen ja siihen liittyvän synergian tavoittelun jatkuessa nekin ovat vain kuin alkukirkko Rooman katakombeissa.
ellauri106.html on line 701: Peeter uhkaa murhata mustasukkainen vaimonsa kun se nolaa sen opiskelijatyttöjen edessä. Paiskattuaan oven kiinni vaimon nenän edestä se jatkaa opetusta mihin jäi: Noniin. Minkä tautta homo Mann lähettää Aschenbachin Veneziaan eikä Roomaan? VITUN VÄLIÄ. Koko Phillusta on enää vitun väliä, se on känsellöinyt itsensä. Mutta on siinä hyvin hyvin paljon tuttua.
ellauri110.html on line 841: Hotlan seinään ruuvatun muistolaatan mukaan Eikka käänsi Rooman hotellista Divina Commedian. Todennäköisemmin pyyhkeitä tai Gideonin Raamatun. Onko Hande Casanova, naistenmies vaiko kirjailija? Kai vähän kaikkea. Mut aika vähän. Handen Roope Uusitalo-kirjassa on kexeliäs juoni: vanhahko eroa hankkiva kirjailija matkustaa Veneziaan ja tapaa nuoren naisen jota, tai jos pakko puxeeraa, jonka, se haluaisi naida. Mielestään komistuxet nuorena eivät siedä esiintyä vanhemmiten pelleinä. Vaan minkäs teet. Pelle mikä pelle.
ellauri111.html on line 838: Me otimme sen viimeisen lahjan, jonka hän tarjosi Sinulle korkealla vuorella, kun hän näytti Sinulle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian ja sanoi: 'kaiken tämän minä annan sinulle, jos lankeet maahan ja kumarrat minua'. Me otimme Rooman häneltä ja Caesarin valtakunnan ja julistimme itsemme tämän maailman kuninkaiksi, kukoixi tunkiolla, kukkulan kuninkaixi, sillä näet nimittäin: hyökkäsimme esinahkakukkulalta ja valtasimme häpykukkulan. Paransimme näin oleellisesti lisääntymismenestystä, varasimme izellemme parhaat naaraat ja reviirit. Darwin nyökki meille pukinpartaansa tyytyväisenä ja hieroi karvaisia käsiään. There you go! Attaboy! Cheerio!
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri117.html on line 653: Locken miälestä P. Peeveli oli nopeaälyinen heppu, kuumaverinen. Sillä oli niin paljon sanomista että sanat tungexivat ovissa kuin keltakassisia kundeja kellon alla Stockan alessa (silloin kun vielä oli Stockmanni, nythän se on enää vain varjo izestään). Se sekoilee niin paljon että tarvitaan joku Locke parsimaan sen lauseet kokoon. Kukas siihen parempi kuin John, himself a man of parts. Liimataan pätkät yhteen eikä välitettä sanoista niin paljon kuin ajatuxesta, joka Peevelin tasoisella kaverilla on aina sama, sanoi se mitä tahansa. Room. 1 jossa gender challenged saavat kyytiä, vähän näyttää hirvittävän Jussia: onko Peeveli nyt sanomassa että pakanoiden olis pitänyt tietää paremmin, vaikkei niillä ollut yöpöydän laatikoissa Gideonin Bibleä? Jussi koittaa selittää kaiken parhain päin: että Peeveli vaan tässä suomii heimoveljiä eikä mainize pakanoita muuten kuin vertailumielessä. Hmmnojaa, uskokoon ken haluaa. Will to believe, sitä tässä kysytään.
ellauri131.html on line 268: Tenkuilla oli tytär Marja, jonka tietysti tapasin jo pikkulikkana Järvenpäässä. Pari kymmentä vuotta myöhemmin hän tuli vastaan Pantheonin torilla - hän oli naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja asui Rooman keskustassa. Hänen vanhempansa olivat opiskelleet Amerikassa, kuulin myöhemmin, mutta vasta nyt tänä vuonna sain tietää heidän elämästään ennen sotia ja sotien aikana. Liisa näet lähes 90-vuotiaana julkaisi pariskunnan päiväkirjat sodan ajalta nimellä "Inkeriläisiä siirtämässä". Helsingin Sanomien Markus Jokelan ottama kuva Liisasta vuodelta 2008 on alla, kun en vielä löytänyt omaa ottamaa:
ellauri135.html on line 116: Lentokoneen radio toisti hermostuttavasti, että signore Parellin auto odottaa häntä Rooman lentoaseman pääsisäänkäynnin luona. Simona Pieretti. Minulla oli sietämätön koti-ikävä, halusin päästä yksinkertaisesti hirsimökkiin Okan varrelle. Iljinin syvänteelle, jossa minua odottivat pajut, Venäjän tasankojen autereiset auringonlaskut ja venäläiset ystävät.
ellauri141.html on line 47: Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, varmaan 5:ntenä poikana vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. (Hauska tahaton korrelaattivirhe.) Vanhemmat lähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, mutta eivät halunneet tätä kouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, joten he antoivat maatilansa vuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli siitä huolimatta nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä.
ellauri141.html on line 49: Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja hänen oli tarkoitus osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon.
ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.
ellauri141.html on line 63: Horatius antaa ymmärtää että Maecemas oli nyhverö. Muze tajusi runoseppojen propaganda-arvon. Maecenas kerskui olevansa upporikkaita Kilniuxia äidin puolelta. Se omisti vaikuttavan huvilan Tivolissa Rooman lähellä. Siitä on jäljellä auditorio. Osa Maecenaksen omaisuudesta oli perintöä vanhalta suvulta, jonka hän väitti johtavan juurensa aina etruskeihin asti. Maecenaan valta tuli kuitenkin lähinnä läheisestä ystävyydestä keisarin kanssa.
ellauri141.html on line 66: Testamentissaan Maecenas pyysi että Augustus pitäisi huolta Horatiuksen asioista. Kovinkaan kauan ei keisarin tarvinnut sitä tehdä, sillä runoilija kuoli vain muutaman viikon mesenaattinsa jälkeen. Horatius haudattiin Roomaan Esquilinus kukkulalle.
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri141.html on line 126: Hunc si mobilium turba Quiritium Tää jos Rooman laahus kannustaa sitä hurjasti,
ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)
ellauri145.html on line 119: Tomi sanoo olevansa thyrsoxen näköinen. Thyrsos on kyrvännäköinen keppi jota käytettiin Bakkusjuhlissa. Prometheus varasti jumalilta tulen thyrsoxeen ja toi sen apinoille olympiasoihtuna. Alunperin se oli koiranputken näköinen kasvi josta saadaan pahanhajuista pirunpaskaa (asa foetida). Hajupihka tai pirunpihka (kansanomaisesti pirunpaska) on voimakastuoksuista pihkaa, jota saadaan pirunkeltaputki-kasvista (Ferula assa-foetida). Pirunkeltaputki on monivuotinen, porkkanan kanssa samaan heimoon kuuluva kasvi, jonka rungosta ja juuresta saadaan maitomaista pihkaa, joka kuivuu hajupihkaksi. Jo muinaisen Rooman keittiöissä hajupihkaa käytettiin mausteena. Hajupihkaa käytetään erityisesti intialaisissa papuruoissa koska se peittää pierunhajua. Sitä myydään yleensä vehnäjauholla yms. jatkettuna jauheena, jotta maustaminen olisi helpompaa.
ellauri145.html on line 601: Maailmaan laittamistani lapsistakin puntaroin koko lailla epäröiden, josko kaikki ”Jumalan valtakuntaan” tulevat myös tulevat Jumalasta11. Tänä syksynä menin mahdollisimman vähissä vaatteissa kahdesti omiin hautajaisiini, ensin kreivi Robilantina (ei – hän on poikani, siinä missä minä olen luontoni pohjalta Carlo Alberto), mutta minä itse olin Antonelli12. Rakas herra professori, teidän pitäisi nähdä tämä rakennelma13. Koska olen täysin kokematon seikoissa, jotka luon, teille kuulukoon kaikki kritiikki, olen kiitollinen voimatta luvata hyötyväni. Me artistit olemme opettamattomissa. – Tänään katselin – henkevänmaurilaista – operettiani, tyydytyksekseni totesin tässäkin tilaisuudessa, että nyt ovat Moskova yhtä hyvin kuin Roomakin grandiööseja asioita14. Ymmärrättehän, maisemaakaan varten ei minulta puutu lahjakkuutta.
ellauri145.html on line 648: 14 Ilmeisesti kastilialaisten Federico Chuecan (1848–1908) ja Joaquín Valverden (1846–1910) säveltämä ja Felipe Pérez y Gonzálezin (1854–1910) libretoima koominen fantasiakappale La Gran vía (1886), jonka Nietzsche oli nähnyt joulukuussa kahdesti. Operetilla ei ole yhteyttä Moskovaan tai Roomaan, mutta sen tapa tehdä numero madridilaisesta kadusta korostaa suurkaupunkiarjen nousua ”suuren maailman” puheenaiheeksi.
ellauri145.html on line 653: sinuttelevassa viestissä pohjustettiin ilmeisesti 8. päiväksi tammikuuta suunniteltua Rooman-tapaamista.
ellauri150.html on line 453: Mun mielessä menee Ben Hur ja Quo Vadis jotenkin sekaisin. Olikohan ne molemmat Sulka-sarjan poikakirjoja niinkuin se Länsi-Rooman tuho kirja, jossa oli ostro- ja visigootteja? Jonka nimeä ei löydy. Kapteeni Kapu haukkui jotain konnia ostro- tai visigooteixi.
ellauri150.html on line 494: Rooman tuho: Rooman tuho kesti monta vuotta niinkuin ei Rooman rakentaminenkaan mennyt ihan päivässä, eli se oli pitkä prosessi. Tulen laittamaan tähän alapuelelle syitä miksi Rooma tuhoutui. Valloitussotien lopettaminen: Vuonna 117jkr Hadrianus lopetti valloitussodat, joka johti siihen, että Rooma ei saanut enää sotasaalista. Myöskään orjia ei saatu enää lisää valloituksien loputtua. Kasvua on saatava, saatana! Muuten käy kuin Roomalle! Visigootit pani Rooman sileäksi A.D. 479.
ellauri151.html on line 729:
Roomalaiskirje luku 7:
ellauri151.html on line 1025: Pastori pyytää jumalalta erivapautta bylsiä sokeaa sakkolihaa ilman papin ja Amelien aamenta. Tää ei voi olla syntiä kun tää tuntuu näin ihanalta. Väärin! Nimenomaan siitä tietää että se on juuri sitä, kz. Room. luku 7. Ihanuuden tunteet kuten rakkaus ja viha ja ruokahalu tulee matelijanaivosta. Tahtominen on ehkä hyvää muttei kivaa. Kohtalon ivaa. Niin, kohta on kivaa, haaveili pastori. Mutta sitä ennen suomuxet putosivat Kertun silmiltä.
ellauri151.html on line 1027: Tultuaan silmäleikkauxesta Kerttu meni joen rantaan poimimaan hiirenkorvia (myosotis, eli lemmikkejä) ja molskahti jorpakkoon. Vahingossako? Ei sunkaan, se halus hukuttautua, elle voulait se tuer. Mixikä? Koska saatuaan näön takaisin se näki kuinka luiset ozat apinoilla on, pastorilla varsinkin. Eise rakastanutkaan pastoria, vaan frater Jaakkoa, mutta Jaakko oli pannut letkun solmuun ja luki sille enää Paavalia, em. kohtaa Room.7.
ellauri153.html on line 70: Tytti Yli-Viikari ja sen aliviikari syli-Koiranen ovat yhtä röyhkeitä törkimyxiä kuin Rooman viimeinen kuningas, etruskitaustainen Tarquinius röyhkeä. Niiden päät pitäis laittaa hedelmälaatikkoon tai leikata lyhyexi kuin unikot.
ellauri153.html on line 274: Tarquiniuksen piirittäessä Ardean kaupunkia kerrotaan sattuneen tapaus, jonka vuoksi hänet karkotettiin kuninkaan istuimelta. Kun muutamat kuninkaan miehistä olivat hänen poikansa Sextuksen luona, johtui puhe heidän vaimoihinsa, ja he rupesivat kiistelemään, kuka heistä olisi kiitettävin. Eräs läsnäolijoista, Kollatinus, sanoi: "No hyvä, nouskaamme ratsujemme selkään ja lähtekäämme katsomaan vaimojamme. Miehen äkkiarvaamaton tulo on kyllä hyvä koetuskeino." Ehdotus miellytti, ja kiireesti lähdettiin Roomaan. Havaittiin, että kuninkaan poikien vaimot viettivät juhlien ja pitojen täyttämää elämää. Sitten he menivät Kollatianin kaupunkiin, jossa huomattiin Kollatinuksen vaimon Lucretian vielä myöhään yöllä istuvan palvelustyttöjensä keskellä villoja kehräämässä. Kunniapalkinto määrättiinkin hänelle.
ellauri153.html on line 276: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä. Todistajain joukossa oli myös kuninkaan sukulainen Brutus. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta, että oli tekeytynyt mielipuoleksi. Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkottamaan Tarkviniusten sukua ja lakkauttamaan kuninkuuden. Siitä alkanut kapina onnistuikin pian siinä. Kapinaa johtivat Lucretian mies Lucius Tarquinius Collatinus ja Lucius Junius Brutus. Heistä tuli Rooman ensimmäiset konsulit. Tarquinius yritti palata valtaan useaan otteeseen ja sai aikeissaan tukea etruskeilta.
ellauri153.html on line 280: Tarquin tunsi olevansa valmis valtaamaan valtaistuimen. Hän meni senaattitaloon aseistettujen miesten kanssa, istui itse valtaistuimelle ja kutsui senaattorit osallistumaan kuningas Tarquiniin. Sitten hän puhui senaattoreille ja halveksi Serviusta orjana, joka syntyi orjasta; siitä, että senaatti ja kansa eivät ole valinneet sitä interregnumin aikana, kuten rooman kuninkaiden valinnassa oli ollut perinne; siitä, että hänestä tuli kuningas naisen vehkeilyjen kautta; Rooman alempien luokkien suosimisesta varakkaiden sijaan ja ylempien luokkien maan viemisestä jaettavaksi köyhille; ja väestönlaskennan pystyttämisestä, jotta ylempien luokkien rikkaus paljastuisi kansan kateuden herättämiseksi.
ellauri153.html on line 282: Estääkseen lisää dynastisia kiistoja Servius meni naimisiin tyttäriensä, jotka tunnetaan historian Tullia majorina ja Tullia minorina, tulevan kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja veljensä Arrunsin kanssaf. Yksi Tarquinin siskoista, Tarquinia, meni naimisiin Marcus Junius Brutuksen kanssa ja oli Lucius Junius Brutuksen äiti, yksi miehistä, jotka myöhemmin johtivat Rooman kuningaskunnan kaatamista. Vanhempi sisar, Tullia Major, oli lievä, mutta meni naimisiin kunnianhimoisen Tarquinin kanssa. hänen nuorempi sisarensa Tullia minor oli raivokkaampi, mutta hänen miehensä Arruns ei ollut. Hiän tuli halveksimaan häntä ja juonitteli Tarquinin kanssa Tullia majorin ja Arrunsin kuoleman aikaansaamiseksi. Puolisoidensa murhan jälkeen Tarquin ja Tullia menivät naimisiin. Yhdessä heillä oli kolme poikaa: Titus, Arruns ja Sextus, ja tytär Tarquinia, joka meni naimisiin Octavius Mamiliuksen, kikhernekauppiaan kesämmökkikunnan Tusculumin prinssin kanssa. Kun sana tästä röyhkeästä teosta levisi Sergiukseen, hän kiirehti curiaan kohtaamaan Tarquinin, joka esitti samat syytökset appiukkoaan vastaan, ja sitten nuoruudessaan ja tarmossaan kantoi kuninkaan ulos ja heitti hänet senaatin talon portaille kadulle. Kuninkaan palvelijat pakenivat, ja kun hän lähti, hämmentyneenä ja vartioimattomana, kohti palatsia, Tarquinin salamurhaajat hyökkäsivät ja murhasivat ikääntyneen Sertiuksen, ehkä oman tyttärensä neuvosta.
ellauri153.html on line 288: Tarquin kutsui valtakautensa alussa latinalaisten johtajien kokouksen keskustelemaan Rooman ja latinalaisten kaupunkien välisistä siteistä. Kokous pidettiin jumalatar Ferentinalle pyhässä lehdossa. Kokouksessa Turnus Herdonius vastusti Tarquinin ylimielisyyttä ja varoitti maanmiehiään luottamasta Rooman kuninkaaseen. Sitten Tarquin lahjoi Turnuksen palvelijan varastoimaan suuren määrän mekkoja isäntänsä majapaikassa. Tarquin kutsui latinalaiset johtajat yhteen ja syytti Turnusta salamurhansa suunnittelusta. Latinalaiset johtajat seurasivat Tarquinia Turnuksen majaukseen, ja kun mekot sitten löydettiin, latinan syyllisyys pääteltiin sitten nopeasti. Turnus tuomittiin heitettäväksi vesialtaaseen lätäkköön, jossa oli puinen hedelmälaatikko eli crate, joka oli asetettu hänen päänsä päälle, johon kiviä heitettiin, hukuttaen hänet.
ellauri153.html on line 290: Sovittiin, että latinalaisten sotilaat osallistuvat lehtoon määrättynä päivänä ja muodostavat yhtenäisen sotilaallisen voiman Rooman armeijan kanssa. Seuraavaksi Tarquin aloitti sodan Volscien kanssa ja otti rikkaan Suessa Pometian kaupungin. Hän juhli voittoa, ja tämän valloituksen saaliilla hän aloitti Jupiterin Optimus Maximuksen temppelin pystyttämisen, jonka Vanhin Tarquin oli vannonut. Sitten hän aloitti sodan Gabin kanssa, joka oli yksi latinalaisamerikkalaisten kaupungeista, joka oli hylännyt Rooman ilmastosopimuksen. Tarquin ei pystynyt valtaamaan kaupunkia asein, vaan turvautui toiseen strategioihin. Hänen poikansa Sextus, joka teeskenteli isänsä kohtelevan häntä huonosti ja peitti tahallisen huolimattomasti veriset raidat perseessä, pakeni Gabiin. Ihastuneet asukkaat uskoivat hänelle joukkojensa komennon, ja kun hän oli saanut kansalaisten rajoittamattoman luottamuksen, hän lähetti isänsä sanansaattajan tiedustelemaan, kuinka hänen pitäisi toimittaa kaupunki käsiinsä.
ellauri153.html on line 294: Roomassa Tarquin tasoitti Tarpeian-kallion huipun, josta oli näkymät forumille, ja poisti useita muinaisia Sabinen pyhäkköjä tehdäkseen tilaa Jupiterin Optimus Maximuksen temppelille Capitoline-kukkulalla. Hänen suurimmat ansionsa olivat, että hän rakensi sirkukseen istuintasoja ja määräsi Rooman suuren viemärin, kloaca maximan, kaivamisen.
ellauri153.html on line 298: Sit tää Lucretia tarina. (Tää on eri Lucretia kuin Lucretia Borgia. Nimi tulee amerikanenglannin sanasta lucrative, tuottoisa.) Lucretia otti prinssit ystävällisesti vastaan, ja yhdessä hänen kauneutensa ja hyveensä sytytti halun liekin Collatinuksen serkussa Sextus Tarquiniuksessa, kuninkaan pojassa. Muutaman päivän kuluttua Sextus palasi Collatiaan, jossa hän pyysi Lucretiaa antautumaan hänelle. Kun hiän kieltäytyi, hän uhkasi tappaa hiänet ja väittää, että hän oli löytänyt hiänet aviorikoksessa orjan kanssa, jos hiän ei antanut hänelle periksi. Säästääkseen miehensä Sextuksen uhkaamalta häpeältä Lucretia alistui hänen 5 pistoonsa ja antoi perää. Mutta kun hän oli lähtenyt leirille, hän kutsui miehensä ja isänsä, paljastaen koko tapauksen ja syyttämällä Sextusta. Perheensä vetoomuksista huolimatta Lucretia vei oman henkensä häpeästä. Collatinus vannoi yhdessä appiukonsa Spurius Lucretius Tricipitinuksen ja hänen kumppaneidensa Lucius Junius Brutuksen ja Publius Valeriuksen kanssa valan erottaa kuningas ja hänen perheensä Roomasta.
ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin.
ellauri153.html on line 304: Tämän epäonnistumisen jälkeen Tarquin kääntyi Clusiumin kuninkaan Lars Porsenan puoleen. Porsenan marssi Roomassa ja roomalaisten urhea puolustus saavuttivat legendaarisen aseman, mikä johti Horatiuksen tarinaan sillalla ja Gaius Mucius Scaevolan rohkeuteen. Tilit vaihtelevat siitä, tuliko Porsena lopulta Roomaan vai estettiinkö se, mutta nykyaikainen stipendi viittaa siihen, että hän pystyi miehittämään kaupungin lyhyesti ennen vetäytymistä. Joka tapauksessa hänen ponnisteluistaan ei ollut hyötyä maanpaossa
ellauri153.html on line 306: Tarquinin viimeinen yritys saada Rooman valtakunta takaisin tuli vuonna 498 tai 496 eKr., kun hän taivutteli vävynsä Octavius Mamiliuksen, Tusculumin diktaattorin, marssimaan Roomaan Latinalaisen armeijan johdossa. Rooman armeijaa johtivat diktaattori Albus Postumius Albus ja hänen hevosen mestarinsa Titus Aebutius Elva, kun taas iäkäs kuningas ja hänen viimeinen jäljellä oleva poikansa Titus Tarquinius taistelivat latinalaisten rinnalla roomalaisten maanpakolaisten kanssa. Jälleen kerran taistelu käytiin kovaa ja päätettiin täpärästi, ja molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Mamilius surmattiin, hevosen isäntä loukkaantui vakavasti, ja Titus Tarquinius hädin tuskin pakeni henkensä kanssa. Mutta lopulta latinot hylkäsivät kentän, ja Rooma säilytti itsenäisyytensä.
ellauri155.html on line 591:
Room. 1
ellauri159.html on line 43: Se mitä tässä ajan takaa on että miten albumin 98 luonnetaksonomioihin saadaan takas mukaan se niistä poispudotettu arvoaxeli. Epäilemättä kullakin luonnetyypillä on omat helmasyntinsä ja luonnolliset hyveensä. Mutta niitä ei saa esiin ellei mukaan ota jotain preferenssejä. Todennäköisesti se on kaikkien uskontojen peukuttama tiimiajattelu. Siihenhän uskontoja tarvitaan. Niinkuin Jepu sanoi, en tullut noutamaan jo lunastettuja, vaan ostamaan ylijääneitä kelvottomia. Eli siis matelijanaivo luonnostaan johtaa apinoita tekemään tietyntapaisia temppuja, ja yliminä käskyineen ohjaa sitä suositettuun käytöxeen, joka hyödyttää tiimin johtoa. (Tai siis tarkoitan, koko tiimiä, sanoo nilkki yskähdellen nyrkkiinsä. Tää on win-win tilanne, I win a lot and you guys win a tiny bit. Älkää olko kateita, se on 1 tappavista synneistä.) Just tätä angstasi Paavali Roomalaiskirjeen 7. luvussa.
ellauri160.html on line 98: Yhdysvaltalainen Ezra Pound oli äänekäs Mussolinin ihailija ja fasistien toimeksiannosta Rooman radion kolumnisti. Kun sota päättyi ja USA:n armeija miehitti Italian, Pound vangittiin epäiltynä maanpetoksesta. Häntä uhkasi kuolemantuomio.
ellauri160.html on line 141: Mornings might be spent in the British Museum Reading Room, followed by lunch at the Vienna Café on Oxford Street, where Pound first met Wyndham Lewis in 1910. "There were mysterious figures / that emerged from recondite recesses / and ate at the WIENER CAFÉ". Ford Madox Ford described Pound as "approaching with the step of a dancer, making passes with a cane at an imaginary opponent":
ellauri162.html on line 466: Treffit alkavat sanalla "Datum Romae (sen takana mainitaan aina yksi pääkirkkoista , yleensä apud Sanctumpetrum ) sub anulo piscatoris" (annettu Roomassa (lähellä Pietaria) kalastajan renkaan alla). Tätä seuraa pontifikaatin päivä, kuukausi, vuosi ja vuosi, joka on kirjoitettu leveästi toisistaan viimeisen rivin täyttämiseksi. - Paavi Leo XIII : n asetuksella . 29. lokakuuta 1879 tärkeimmät erot Breve ja Bulle poistettiin.
ellauri162.html on line 471: Tässä näytteitä Huishaismannin erittäin matalan pH:n hapantelusta. Roomalaisista kirjailijoista en voisi olla enemmän samaa mieltä.
ellauri162.html on line 550: Se voidaan jakaa neljään osaan: johdanto-osaan (1-88); ansioluettelo Jumalaa ja Kristusta koskevasta opista (89-578); osoitus uskon välttämättömyydestä pelastukselle (379-790); ja kuvaus maailmanlopun päättymisestä (791-1060). Pääasiassa tämä kuva on tehnyt Commodianuksen nimestä kuuluisan. Sen mukaan kristityt ovat seitsemännen vainon saalis - määrä on symbolinen ja osoittaa viimeisen vainon. Gootit yllättävät ja tuhoavat Rooman. Yhtäkkiä Nero, lännen antikristus, ilmestyy uudelleen, saa Rooman takaisin goodeilta, liittyy kahteen cæsariin ja kohtelee kristittyjä kolme ja puoli vuotta.
ellauri162.html on line 552: Sitten toinen Antikristus, mies Persiasta, tulee idästä, valloittaa Neron, polttaa Rooman, vakiinnuttaa asemansa Juudeassa ja tekee ihmeitä. Mutta Jumala, siunatun armeijan kanssa. etenee Persian ulkopuolelta voittomarssilla; Antikristus on voitettu, ja Kristus ja Hänen pyhänsä asettuvat Jerusalemiin. Saadaksesi tietää, mitä seuraa, meidän on tutustuttava "Ohjeisiin" (II, 1-4). Ensinnäkin valitut nousevat kuolleista ja elävät 1000 vuoden ajan nautinnon ja onnen elämää. Tuon ajan lopussa tuli tuhoaa maailman, Kristus ilmestyy, ja kaikki kuolleet nousevat viimeiseen tuomioon, joka johtaa joko Paratiisin iloihin tai kipuihin.
ellauri163.html on line 489: No kun kerran olet niin laiska ettet jaksa itse avata Raamattua, niin voin kertoa, ellen nyt aivan väärin muista että Jumala hautasi Mooseksen ruumiin jonnekin vuorelle olisiko ollut, eikä sitä ollut kukaan näkemässä. Tuo on luultavasti 5. Mooseksen kirjassa. Jeesus vuorostaan haudattiin kalliohautaan, mutta kuten olet jo lapsena oppinut niin Jumala herätti Jeesuksen ja vapautti kalliohaudasta ja nosti taivaaseen Isä-Jumalan oikealle puolelle. Roomalaiset sotilaatkaan eivät voineet sitä estää kun Jumalan enkeli tainnutti haudan vartijat ja siirsi ison kiven pois haudan suulta. Naiset menivät ensimmäisenä tyhjälle haudalle.
ellauri164.html on line 64: Mamertiinien vankila lat. Carcer Mamertinus on Rooman vanhin vankila, joka sijaitsi Capitoliumin itärinteellä. Monet tunnetut valtiolliset vangit, kuten Jugurtha ja Vercingetorix, odottivat siellä kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Legendojen mukaan myös Pietari ja Paavali olisivat olleet siellä vangittuina. Nykyisin vankilasta on jäljellä kaksi päällekkäistä selliä, joista alempaan eli Tullianumiin päästiin vain katosta olevasta aukosta. Vankila rakennettiin noin vuonna 386 eaa. Paikalle rakennettiin 1300-luvun lopussa San Pietro in Carcere -kirkko.
ellauri164.html on line 330: Satavuotista sotaa pidetään yhtenä keskiajan merkittävimmistä konflikteista. Se oli siitä merkittävä, että sen kuluessa otettiin käyttöön uusia aseita ja taktiikoita, jotka rapauttivat vanhan, raskaan ratsuväen hallitseman feodaaliarmeijajärjestelmän. Lisäksi sodan aikana nähtiin ensimmäiset vakinaiset armeijat Länsi-Euroopassa sitten Länsi-Rooman valtakunnan.Sota muutti aatelisten ja talonpoikien suhdetta sekä vauhditti kansallisvaltioiden kehitystä ja monarkioiden vahvistumista. Ennen sotaa etenkin Ranska oli ollut jakautunut hyvin itsenäisten vasallien johtamiin läänityksiin. Sodan vaikutuksesta kuninkaan asema alkoi vahvistua.
ellauri172.html on line 196: Tää seikkailu meni sillee paremmin että juoppo Stuart koitti murhata Luisan joka pääsi karkuun sitä Roomaan ursuloiden ja vänrikkinsä hoteisiin. (Vrt. Ezra Pound.) Kunnes Yorkin paha kardinaali puuttui kyyhkyläisten onneen. Pulut pakenivat Colmariin ja sieltä Pariisiin jossa niitä jelppi Thomas Jefferson.
ellauri183.html on line 96: As a reward for winning the feud, U.S. President Barack Obama presented the 2010 National Lizardities Medal to novelist Philip Roth during a ceremony in the East Room of the White House, on March 2, 2011 in Washington, DC. Getty Images.
ellauri183.html on line 149: Buz kysyi: Mikä on ihminen, isi? Cohn sanoi arvelevansa että ihminen on se joka suhtautuu herkästi ja suojelee elämää ja sivilisaatiota. Buz sanoi että hän oli mieluummin simpanssi. Tai kristitty. Gottlob, Calvin Cohnin poika joka tykkää enemmän pojasta kuin isästä on aika veitikka. Se ei halua Aatami ja Eeva -tarinaa koska siinä on se käärme, kaarmeet ruomivat mahallaan. Se ei halua Kain ja Aabel tarinaa, koska se ei pidä väkivallasta ja verenvuodatuxesta. Väkivalta Uudessa Testamentissa johtuu siitä että he ristiinaulizivat Jeexus Nasaretilaisen. "Ketkä he?" kysyi Cohn valppaasti. "Roomalaiset sotilaat." Cohn taputti Buzia päälaelle. "Kerro minulle se tarina jossa isa katkaisi pienen poikansa kaulan" Buz pyysi. Cohn vastasi suuttuneena: "Olen sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa että Abraham ei katkaissut Iisakin kaulaa. Enkeli esti viime tingassa." Kaikki vain osoittivat toisilleen että he rakastivat toisiaan. Iisakille ei jäänyt mitään traumoja. Buz piti onnellisista lopuista. "Jumala on rakkaus", hän sanoi. Cohn ei ollut varma siitä muttei sanonut mitään. Mutta oliko syntipukin murhaaminen muka sivistunut teko, kysyy Buz. Mina olen elain ja olen aina ollut vegetariaani! Syon banaania mutten ime sun penista ennenkuin mennaan naimisiin.
ellauri183.html on line 333:
Roomeo ja Juulia
ellauri183.html on line 335: En koskaan pitänyt Roomeosta ja Juuliasta. Koko juoni on hanurista. Täysin epäuskottava. Malamudkin pitää sitä hieman pilkkanaan. Simpanssineito lämpenee Colinille tämän luettua sille Roomeota ja Juuliaa, luku 3.
ellauri183.html on line 583: Esinahkajäännöksiä alkoi ilmestyä Euroopassa keskiajalla. Aikaisin havaittu havainto tapahtui 25. joulukuuta 800, jolloin Kaarle Suuri antoi sen Paavi Leo III kun jälkimmäinen kruunasi entisen keisarin. Kaarle Suuri väitti, että enkeli oli tuonut sen hänelle, kun hän rukoili Ryhmä Hauta, vaikka proosaisemmassa raportissa sanotaan, että se oli häälahja Bysantin keisarinna Irenelle. Sen aitouden katsottiin myöhemmin vahvistavan näky pyhältä Ruotsin-Tanskan sillalta, joka vahvisti, että se oli jossain Roomassa. Descriptio laternansis Ecclesia, kirjoitettu vähän ennen vuotta 1100, osoitti, että Leo III: n tilaama Philip Rothin kokoinen sypressi-rinta asetettiin alttarin alle Pyhän Laurin kappeliin, joka piti kolme laatikkoa. Yksi laatikoista sisälsi kultahelmisen ristin. Asiakirjassa todettiin, että tässä ristissä oli Jeesuksen esinahka ja napa.
ellauri183.html on line 585: David Fartley kertoo kuinka esinahka ryöstettiin sitten Rooman säkistä vuonna 1527. Saksan sotilas, joka varasti sen, vangittiin kylässä Calcata, 47 km Roomasta pohjoiseen, myöhemmin samana vuonna. Calcatassa sijaitseva hotelli kunnioitettiin siitä lähtien, kun kirkko hyväksyi aitoustodistuxen sen tarjottua kymmenen vuoden ajan hemmottelua joka tyydytti sekä pappisroistoja että pyhiinvaeltajia. Pyhiinvaeltajat, nunnat ja munkit kokoontuivat kirkkoon, ja "Calcatasta [tuli] pakollinen kohde pyhiinvaelluskartalla". Paikallinen pappi ilmoitti varastaneensa esinahan vuonna 1983.
ellauri183.html on line 590: Fartleyn mukaan "riippuen lukemastasi, keskiajalla eri Euroopan kaupungeissa oli kahdeksan, kaksitoista, neljätoista tai jopa 18 erilaista pyhää esinahkaa." Rooman pyhän esinahan (myöhemmin Calcata) lisäksi muita hakijoita olivat muun muassa Rooman katedraali Le Puy-en-Velay, Santiago de Compostela, kaupunki Antwerpen, Coulombit että Chartresin hiippakunta, samoin kuin itse Chartres ja kirkot Besançon, Metz, Hildesheim, Charroux. Conques, Langres, Fécamp ja kaksi sisään Auvergne.
ellauri183.html on line 596: Luostari Charroux väitti, että Kaarle Suuri esitteli pyhän esinahkan rengasmunkeille. Tiukalta vaikutti. 1200-luvun alussa se vietiin kulkueella Roomaan, missä se esiteltiin aiemmin Paavi Innocentius III, jota pyydettiin ratkaisemaan sen aitous. Paavi kieltäytyi mahdollisuudesta. Jossakin vaiheessa pyhäinjäännös katosi ja jäi kadonneeksi vuoteen 1856, jolloin luostaria korjaava työmies väitti löytäneensä pyhäinjäännöslipas piilotettu seinän sisään, jossa on puuttuva esinahka.
ellauri183.html on line 598: Fartleyn mukaan Vatikaanin toinen kokous myöhemmin poisti Pyhän Ympärileikkauksen päivän latinalaisesta kirkkokalenterista, vaikka itäkatoliset ja Perinteiset roomalaiskatoliset juhlia edelleen Herramme ympärileikkauksen juhla 1. tammikuuta. Todellisuudessa 25. heinäkuuta 1960 annetulla asetuksella Vatikaanin II kokous alkoi yli kaksi vuotta ennen 11. lokakuuta 1962, jolloin Paavi Johannes XXIII sääti laajamittaisen tarkistuxen kohteena Rooman yleinen kalenteri, joka sisälsi 1. tammikuuta pidetyn juhlan nimen muuttamisen "Herran ympärileikkaus ja Oktaavin Syntymä" lisäten näin syntymäpäivän oktaaville, ilman että evankeliumin lukema Jeesuksen lapsen ympärileikkauksesta muuttui.
ellauri183.html on line 632: Varuxen kukistamasta juutalaisten kapinasta Jee-suxen lapsuudessa ei ollut koulussa paljon puhetta. Juutalaisilla on siitä vaikka kuinka paljon turinaa. About a tenth of the Empire’s population was Jewish, ne väittävät, kuka tollasta nyt uskoo. Oliko Rooma joku Amerikka muka?
ellauri183.html on line 644: Fariseukset olivat yhteiskunnallinen liike, johon liittyi jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista. Tavallisen kansan keskuudessa fariseukset olivatkin suosittuja yläluokkaisiin ja aristokraattisiin saddukealaisiin verrattuna. Suosiota kansan keskuudessa lisäsi myös Rooman miehittäjähallinnon vastustaminen ja vahva kansallismielisyys, johon liittyi hellenististen vaikutteiden vastustaminen juutalaisessa yhteiskunnassa. Fariseukset eivät kuitenkaan varsinaisesti olleet aktiivisessa vastarinnassa. Liikkeen piirissä oli myös sovinnaisempia näkemyksiä, joiden mukaan Rooman kanssa toimeen tuleminen oli järkevää, koska se takasi kohtalaisen rauhalliset olot.
ellauri184.html on line 715: Kukko kiekui ennenaikaisesti keskiyöllä Pezkun kolmannen kiellon merkixi. Kerta kiellon päälle meni Pezkulta pupu pöxyyn Quo Vadis hetkellä kun sen piti mennä Roomaan ylösalaisin naulittavaxi. Kumpikohan hepuista kärsi enemmän? Voiko sitä verrata? Se olis utilitarismia. No pääsihän se paavixi ja helmiäisoven porzarixi.
ellauri185.html on line 722: Lutherin arkkivihollinen, paavi, on ”Rooman pieruperse” ja ”paholaisen peräreikä”. Hän ”täyttää koko maailman ulosteellaan”. Paavin masinoimat aneet olivat ”paskavedätystä”.
ellauri185.html on line 726: Tanakkaa usvaa olivat Lutherin omatkin suolikaasut. ”Kun minä pieraisen, se haistetaan Roomassa asti”, hän lohkaisi tekemisiään tarkkailevista paavin kätyreistä.
ellauri189.html on line 290: Taitaa mielipiteet kääntyä kaiken antamiseen hyvän maan puolesta. Roomassa asian ydin kirkastettiin jo kaksi tuhatta vuotta sitten: Si vis pacem, para bellum!
ellauri190.html on line 333: Tässä puolisensataa herra Petteriä plus 1 rouva, Zenobia, joka on otettu mukaan ihan säälistä. Tiedot ovat eräältä amerikkalaiselta sivulta. Kumma ettei yhtään amerikkalaista ole mukana? Ellei konkistadoreja lasketa. Hunnit olivat ilmeisesti Kiinan pohjoisnaapureita kiinalaiselta nimeltään Xiongnu. Ne miehittivät Saxan kansainvaellusten aikana ja saivat sillä lailla aikaan Rooman tuhon. Hitlerin Aatun aikana sanottiin sakemanneja vuorostaan hunneixi (the Huns). Ruottalaiset tunsi Attilan nimellä Atle. Listasta puuttuu ainakin toinen valloittava nainen, nimittäin Katariina Suuri.
ellauri191.html on line 2142: Näistä runsaasta sadasta enimmäxeen häiskästä on tuiki tuntemattomia vielä yli neljäkymmentä. Ollaan siis jo voiton puolella! Puhtaasti poliittisia nimityxiä ovat ainakin Churchill, Russell ja Robert Zimmermann. Likaisia poliittisia vetoja länkkärien puolesta on varmasti yli puolet kaikista. Voi olla lisääkin kun luen tarkemmin. Varmaan Mommsenkin on tapaus pisteessä: sen Rooman historia on avainromaani hullun vuoden jälkeiseen Saxan politiikkaan, jossa odoteltiin pukkia, ja se tulikin, nimittäin 2 maailmansodan johtajaa, rautakansleri ja Hitler. Bergson on täys pelle, niitäkin on varmaan muitakin. Nazeja on Hamsun ja Handke ainakin. Pesunkestäviä kommareita voi olla vastapropagandatarkoituxessa mukana jokunen. Ruozalaisia on huisisti enemmän kuin ansaizisi. Vahvaa dynyrahojen kotiinpäin vetoa.
ellauri194.html on line 981: But in the same breath he claimed ignorance of his own Covid rules, saying: 'It did not occur to me then or subsequently that a gathering in the Cabinet Room just before a vital meeting on Covid strategy could amount to a breach of the rules.'
ellauri203.html on line 96: Sekä nihilistit että liberaalit ulisivat riivaajista Dostolle olet retardi. Ja niin se olikin. Doston eka sponsori kriitikko Belinsky haukkui avoimessa kirjeessä Gogolin pydeen yhdestä kirjasta jossa se puolusteli maanomistajia ja teki pilkkaa musikoiden pesemättömistä kärsistä. Gogol masentui ja kuoli Roomassa. Leninin mielestä Belinsky laukoi leukavasti. Belinskyn nimi oli Vissarion kuten Stalinin isän. Oliko se Gruusiasta? Ei se syntyi Viaporissa Suomessa lääkärin poikana. Belinsky oli kehassut Doston esikoista Köyhää kansaa. Vissarion kuoli tubiin 36-vuotiaana hulluna vuonna 1848.
ellauri204.html on line 336: kosmopoliittisissa keskuksissa, kuten Roomassa. Hän
ellauri204.html on line 347: kateudesta vihreitä. Opiskelijana Jerome osallistui Rooman
ellauri204.html on line 359: Roomassa sen jälkeen, kun roomalaiset papistot esittivät
ellauri206.html on line 226: TWERKKAAJANA ja sometähtenä tunnettu Tinze, oikealta nimeltään Tia-Maria Sokka, avautui Instagram-tilillään ikävästä välikohtauksesta, joka sattui hänen matkustaessaan aurinkoisessa Roomassa.
ellauri207.html on line 423:
ellauri207.html on line 431:
ellauri213.html on line 425: Järjestön tunnetuimpiin iskuihin kuuluivat vuonna 1985 israelilaisen lentoyhtiö El Al -lipunmyyntitiskillä tapahtuneet iskut Rooman ja Wienin lentoasemilla, kun neljä aseistautunutta palestiinalaista terroristia alkoi tulittaa matkustajia lähes samanaikaisesti molemmissa maissa. Iskuissa kuoli 18 ihmistä ja 138 haavoittui. Abu Nidalin elämäkerran kirjoittaja Patrick Seale kirjoitti, että iskujen ”mielivaltaisesta raakuudesta oli helppoa tunnistaa ne tyypillisiksi Abu Nidal -iskuiksi”.
ellauri214.html on line 699: Siitä lähin Isidorin unissa häämötti valtava pelottava musta reikä. Pyhä Rochus, joka eli noin vuosina 1295—1327, on eräs monista ruttopyhimyksistä. Hän sairastui legendan mukaan Roomaan suuntautuneella pyhiinvaellusmatkalla ruttosairaita hoitaessaan itsekin ruttoon. Silloin enkeli hoiti häntä ja Laila-koira toi hänelle ruokaa.
ellauri216.html on line 573: Pyhän Makarioksen ja hänen oppilaidensa maine sekä pyhän Antonioksen opetukset houkuttelivat erämaahan pyhiinvaeltajia kaikkialta Egyptistä ja eri puolilta Rooman valtakuntaa. Näistä monet tahtoivat jäädä erämaahan elämään enkelielämää. Skiitan erämaa muuttui 300-luvun kuluessa hengelliseksi kaupungiksi, jossa oli satoja kilvoittelijoita. He kokoontuivat jumalanpalveluksiin neljässä eri kirkossa.
ellauri217.html on line 81: Merkille pantava on jae Room. 16:7, jossa Paavali mainitsee Andronikoksen ja Junian, jotka ovat ”arvossa pidettyjä apostoleissa”. Junia-nimisen apostolin sukupuolesta on käyty paljon keskustelua, mutta mikäli hän oli naisoletettu, Paavali tulee epähuomiossa maininneeksi ainoan naisapostolin, josta meille on jäänyt todisteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei naisia olisi voinut olla enemmänkin apostoleina. Magdalena ainakin sai ehkä useinkin todistaa pikkuveikan ylösnousemusta. Tarkkaa naisapostolien määrää on mahdotonta tietää. Paavalin jakeissa 1. Kor. 15:3–8 antaman tiedon mukaan Kristus ilmestyi yli viidelle sadalle. Tätä tietoa ei ole vahvistettu evankeliumissa. Kaikista ylösnousemuksen todistajista ei kuitenkaan välttämättä tullut apostoleja. Talmudin mukaan Jeesuksella oli vain viisi opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah. Kun Kristuksen kirkko perustettiin 6. huhtikuuta Joseph Smith ja Oliver Cowdery asettivat toisensa apostolin virkaan kun heidät oli ensin hyväksytty kirkon johtajiksi. Mormonistisessa yhteisössä, on tällä hetkellä viisitoista apostolia. Kaksitoista apostolia muodostaa kahdentoista apostolin koorumin (Lälli kooros). Sen yläpuolella on kirkon ensimmäinen presidenttikunta, jonka muodostavat kirkon presidentti ja hänen kaksi neuvonantajaansa. Myös he ovat apostolin viran haltijoita.
ellauri217.html on line 160: Muhammedin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli jo ennen pojan syntymää. Muhammedin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Niinpä Muhammed kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa. Tämä otti Muhammedin jo lapsena mukaan kauppamatkoilleen muun muassa Syyriaan. Nuoruudessaan Muhammed tunnettiin lempinimellä Idi Amin. Se tarkoitti "suht luotettavaa". Tarina Muhammedin urpoudesta muistuttaa Mooseksesta urpona löytölapsena sekä Rooman perustajista (Romulus ja Remus), jotka olivat susia jo syntyessään kuten Fiat 124. Muhammedin ulkonäöstä Ibn Said toteaa, että se oli blondi. Samaan viittaa Ibn Hisham. Äiti ja isäoletettu olivat mustanpuhuvia karvakäsiä.
ellauri219.html on line 1010: Rachel Kushner (born 1968) is an American writer, known for her novels Telex from Cuba (2008), The Flamethrowers (2013), and The Mars Room (2018). She looks like a little rodent. Kushner was born in Eugene, Oregon, the daughter of two Communist scientists, one Jewish and one Unitarian, whom she has called "deeply unconventional people from the beatnik generation." One of her influences is the American novelist Don DeLillo. Big surprise. Rachel is one of America's most shortlisted writers.
ellauri236.html on line 499: “I’d love it! I’ll wear my new dress! Let’s go to the Champagne Room! I’ve never been there. I hear it’s a knockout.”
ellauri242.html on line 122: Jonk' ompi itse Roomaan maine mennyt.
ellauri244.html on line 64: Etova malli Tiina kuumui Roomassa etovasta Teresa-pazaasta josta on jo paasaus albumissa 81. Se kiihottui väkivaltaisista miehistä esim Uzi-konepistooleilla osoittelevista siisteistä israelilaissotamiehistä. Pakkelipakarainen lehmä. Lortto. Dan ei ilmeisesti tiedä mitä sana kertaalleen tarkoittaa. Se ei tarkoita toistamiseen. Toni työntyi Tiinan pakaroiden väliin kertaalleen.
ellauri244.html on line 361: Tina kuljetti sormia valokuvaaja-Törnin iholla. Häntä inhotti että joku toinen nainen voisi tehdä samoin. Törniä inhotti että joku toinen Markkula oli kuljettanut melaa Tinan mekossa. Rahmanista Tina ei kertonut, Nicosta kyllä ja pillun myynnistä Rooman pusikoissa. Hän luotti Toniin. (Vitun Harari.) Minä haluan sinut. Lyön poikki suhteeni Markkulaan. Mies kovettui hänen reisillään ja hän tunsi kostuvansa. Toni riisui cardiganin. Tina avasi hänen liekehtivän kimononsa. Sinullapa on kaunis penis, hiän kehaisi, vaikka esinahka puuttuu. Niin sanoen hiän virkkoi ja otti sen suuhunsa. Sitten hän siemaisi miehen sisäänsä yhdellä hotaisulla ja istui tämän lanteille. Juutalaisena Tonilla oli toki iso kasa lantteja. Hiän pyöritti häpyään kuin väkkärää ja kiristyi nahattoman kikulin ympärille kumirenkaana. He laukesivat yhdexi lihamurekkeexi. Tina suuteli Törnin rintakarvoja (yäk pthui) ja kuiskasi: rakastan sinua (luullaxeni), enkä goi-Markkulaa. Samaan aikaan toisaalla palestiinalainen nilkutti sementtitönönsä oviaukolle ja hörppi kuumaa teetä Starbucks-pahvimukista. Onni yxillä, kesä kaikilla.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri246.html on line 491: Näiden tekstien tärkein ominaisuus on keksi, kun nykyaikainen elämä herättää keisarillisen Rooman kuvan. Historian merkitys on rakenteissa olennaisina eikä Decorumissa, Brodski korostaa. Hän kirjoittaa muinaisen Rooman runouden kasvoista "hopea latina" aikakaudella ja luo juhla joulua yhdessä maakunnassa. Erilliset maalaukset on kirjoitettu kuin maalaus. Työskentelyä ei yleensä ole kritisoitu, se on täynnä lasi-tyhjiä silmiä ja parittomis kenkiä, vanhoja silmien matelijoita ja syljennuolijoita eliitin kuvernöörin edessä.
ellauri246.html on line 493: Brodsky "Post Aetatem Nostram" on paljon kriittisempi, joka kuvaa keisarillisia rituaaleja, symboloivat alarakennetta, valmiutta pettämiseen. Stoll on myös ironaasisesti kuvattu massojen innostuxella, onnellisesti tervetulleeksi hänen despotinsa. Monet käyvät tässä työssä. Brodsky kiistää liikkeen myynnin eteenpäin ja käyttää ojaan jumissa juuttuvien trillojen metaforaa. Se on motiivi, joka pysähtyi elämän liikkeissä, mikä kehittyy muissa teksteissä ("erinomaisen aikakauden loppu"), jossa Brodsky jo kieltäytyy Roomasta. Järjestelmän paheet esitetään visuaalisesti yleisissä allegorisissa kuvina, runoilija antaa ryhmämuotokuvan moraalisten hirviöiden ja kummajaisten muotokuvien ja allegorisesti kuvaa Neuvostoliiton tyhmien maana. Aika tyhmä.
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri246.html on line 499: Rooman stoicin kuvan kanssa kreikan kuva tulee näkyviin. Aluksi se on opinnäytteitä ("Skyrosin vapauteen"), joka tuli taistelemaan Minotauria vastaan. Seuraava - Kreikan kuva, joka, joka elää Rooman valtakunnassa, ei halua olla tyhmä tai pysäkki. Lennon motiivi on. Vai Lennonin?
ellauri246.html on line 639: Kerran Pohjois-Amerikan mantereella Brodsky alkoi matkustaa paljon. Hän asui Lontoossa, Pariisissa, Amsterdamissa, Tukholmassa, Venetsiassa, Rooman pitkään. Hän ei pitänyt matkailijoiden tarkoituksenmukaista tutustua nähtävyyksiin, mutta hänellä oli kyky mainita uusia kaupunkeja - tiesi piilotettuja arkkitehtuuria ja yksinkertaisesti viihtyisiä kulmia, ravintoloita kaukana sivukaduilla, joissa vain paikalliset julkiset kävelee, lukea Paikallinen lehdistö, innokkaasti keskusteltiin Urban Gossipista. Se tunnetaan erityisesti Brodsky rakastettu Venetsia. Tietenkin tämä rakkaus johtui siitä, että Venetsian tahattomasti muistutti häntä Petersburgin kotikaupungista. Brodsky oli hyvin apoded sillat, kanavat, vesi. Ensimmäistä kertaa hän saapui Venetsiaan, kun siellä oli talvella. Jäädytetty joki, valkoinen kansi ei jättänyt häntä välinpitämättömäksi, ja hän oli ikuisesti liittynyt tähän kaupunkiin. Täällä hän tapasi naisen, jonka kanssa hän otti yhteyttä avioliittoon, ja haudattiin tänne.
ellauri248.html on line 204: Salomén äiti vei 21-vuotiaan tyttärensä Roomaan. Siellä Salomé tutustui kirjailija Paul Réehen, jonka kanssa hän aloitti suhteen. Muutaman kuukauden kuluttua, 13. toukokuuta 1882, Réen ystävä Friedrich Nietzsche liittyi heihin. Kolmikko eli ja matkusti tiiviisti yhdessä, kunnes Nietzsche irtautui kolmikosta.
ellauri249.html on line 50: Muinaisten roomalaisten keskuudessa oli liike-elämän jumalana Merkurius, joka ihmeellisen osuvan mielleyhtymän ansosta oli myös varkaiden ja puhujien jumala. Roomalaiset, jotka suhtautuivat ansaitun halveksivasti kauppiaisiin, kuvittelivat näkevänsä yhtäläisyyden varkauden ja kaupanteon välillä, ja samasta syystä he myös rinnastivat huijauxen ja kaunopuheisuuden. Siispä varkailla, kauppiailla ja kaunopuhujilla oli yhteinen jumala. Joka vuoden toukokuun 17. kauppiaat pitivät suuren juhlan ja marssivat kulkueessa Merkuriuksen temppeliin pyytääkseen jumalaltaan onnea kaupanteon yhteydessä alkavana vuonna suoritettaville petkutuksille.
ellauri249.html on line 366: Juvenalixen satiirit 100-luvulla syntyi aika nykyistä vastaavassa tilanteessa toistasataaluvulla AD missä Rooma oli äkkiä aivan väärällään hoono latina murtavia kaikenvärisiä matuja. Persuroomalaiset pitivät tätä hyvin hyvin pahana. Esim Juvenalixella on sikermässä 14 aika kylmäävää antisemitismiä hyvinkin tutunomaisilla klicheillä. Eriseuraisia tuppikulleja ja vitun rahanahneita.
ellauri254.html on line 90: Vuonna 339 pyhä Athanasios kirjoitti Serapionille Roomasta, jossa hän oli maanpaossa, antaen Serapionille kirkollisten säädösten noudattamista koskevia neuvoja. Vuonna 353 Athanasios lähetti Serapionin areiolaisen keisari Konstantioksen ja paavi Liberiuksen luo. Tuolla matkalla Serapion toimi piispoista ja papeista koostuvan delegaation johtajana. Keisari ei taipunut vaan päinvastoin määräsi Serapionin karkotukseen areiolaisuuden vastustamisen takia.
ellauri254.html on line 100: Pyhä Serapion nukkui kuolonuneen maanpakolaisuudessa vuoden 360 tienoilla. Monet kirkon suurista pyhistä arvostivat häntä. Pyhän Athanasioksen lisäksi häntä kunnioitti esimerkiksi pyhä Hieronymus (15.6.), joka kutsui Serapionia Tunnustajaksi, koska tämä oli joutunut pakenemaan oikean opin tunnustamisen vuoksi. Roomalaiskatolisessa perinteessä Serapion tunnetaan oppineisuutensa ansiosta myös nimellä Serapion Skolastikko.
ellauri254.html on line 528:
ellauri263.html on line 488: Peevelin ensimmäinen kirje korinttilaisille eli 1. Korinttolaiskirje (m.kreik. Πρὸς Κορινθίους ἐπιστολή A΄, Pros Korinthiūs epistolē 1) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali Korintissa sijainneelle seurakunnalle. Kirjettä voi pitää Paavalin eettisen opetuksen pääkirjeenä, siinä missä Roomalaiskirje on hänen opillinen pääkirjeensä.
ellauri269.html on line 734: Muita juutalaisia ehdokkaita inspiroivaksi Supermaniksi on mytologinen Golem. Kaikki juutalaiset tietävät tarinan Golemista, miehestä, jonka rabbi Loew veisti joenuoman mudasta 1500-luvun Prahassa. Loew antoi olennonsa hengen heprealaisilla loitsuilla ja lähetti sen puolustamaan ihmisiä Rudolf II:n alaisina antisemitistisiltä pogromeilta. Savimies oli yli-inhimillinen suojelija, joka kutsuttiin vapauttamaan viattomat pahasta. Supermanin vahvuus linjaa hänet Golemin ja raamatullisen Simsonin kanssa, mutta hän on myös sidottu Mooseksen tarinaan. Nykyaikana hahmo liitetään 1600-luvun pogromeihin Prahan juutalaisissa getoissa. Kuten Superman, Golem oli intensiivisen fyysisen voiman olento, ja sen ensisijaisena tehtävänä oli puolustaa juutalaisia silloin, kun se oli osa Pyhää Rooman valtakuntaa.
ellauri272.html on line 80: Coinciding with the release of the book and its surprising popularity, injuries related to BDSM and sex toy use spiked dramatically. In the year after the novel's publishing in 2012, injuries requiring Emergency Room visits increased by over 50% from 2010 (the year before the book was published). This is speculated to be due to people unfamiliar with both the proper use of these toys and the safe practice of bondage and other "kinky" sexual fetishes in attempting to recreate at home what they had read.
ellauri277.html on line 468: Paavalille pahin kaikista mahdollisista olosuhteista on todeta, että "en tee mitä haluan, vaan teen sitä, mitä vihaan" (Room. 7:15). Nämä ovat juuri sellaisia vaihtoehtoja, joita Jokeri (ja Saatana) tarjoaa: sellaisia, joita voimme vain vihata ja silti haluta. Pyllystä tulee pepun hajua mutta silti se jaxaa kiehtoa. Synti, itsekäs käytös ja tottelemattomuus laille eivät ole Promethean vapaan tahdon tekoja, vaan merkkejä orjuudesta. Paavalin mukaan tottelemattomuus, kapina ja synti eivät vapauta meitä "tekemään mitä haluamme", kuten saattaisimme olettaa, vaan vangitsevat ja vangitsevat tahtomme. Meistä tulee "synnin orjia" (Room. 6:17). Juurikin näin: vapaus on sitä että 1. jengi saa ja tekee mitä 2. jengi haluaa, siinäpä se nixi on! Kikka on siis haluta sitä mitä johtokunnan kerroxen jehut sanovat. Ei siihen tarvita sen kummempaa valintamyymälää. Huda hudaa!
ellauri277.html on line 470: Paavalin ja kristillisen perinteen mukaan vapaus ei ole jotain, jota meillä luonnollisesti on ja jota käytämme. Se ei ole oikeutemme tai kykymme. Pikemminkin, kuten elämä itse, vapaus on lahja. "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6:23). Ja vähän kauempana: "Sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut teidät synnin ja kuoleman laista" (Room. 8:2). Niinpä niin, lahja on se että saa luvan tehdä kuten käsketään, ja saa siitä vielä olla mielissään.
ellauri282.html on line 344: Pyhä Ignatius Loyola (1491 Loyola, Guipuzcoa, Espanja – 1556 Rooma, Italia), kastettu nimellä Íñigo López, oli katolinen ilkimys, jesuiittaveljestön perustaja ja mystikko. Íñigon nimi on keskiaikainen baski deminutiivi sanalle "Minun pikkuinen". Se kyllä vaurioitui myöhemmin, kuten saatte lukea.
ellauri282.html on line 372: Loyola kuoli Roomassa riehuneeseen rajuun hyppykuppaepidemiaan eli roomalaiskuumeeseen vuonna 1556. Hänet julistettiin ilkimykseksi 1609 ja ionisoitiin 1622. Niin sanotut kivet pikkuveikan suonissa näyttävät olleen trombosoituneita peräpukamia. Mies on Alepan, Baskimaan, Bilbaon hiippakunnan, Bizkaian, Gipuzkoan, Guipuscoan, Vizcayan, jesuiittojen, retrettien ja palosotilaiden suojelusilkimys. Häntä kuvataan pankkikirjalla, masuasukkaalla ja tylsällä leukaristillä. Ilkimyksen juhlapäivää vietetään 31. heinäkuuta seuraavilla sanoilla:
ellauri283.html on line 236: Yhdysvallat, kuten Sudan, ei ole ratifioinut Rooman perussääntöä. Sitä ei myöskään realistisesti viitata Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, koska se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja voi yksinkertaisesti käyttää veto-oikeuttaan kaikkiin päätöksiin, joilla se pyritään alistamaan ICC:n lainkäyttövaltaan.
ellauri283.html on line 293: Egyptin seuraava dynastia ei onnistunut saamaan Kushin täyttä hallintaansa. Noin 590 eKr. Egyptin armeija kuitenkin potkaisi napakasti Napataa, mikä pakotti kushilaisen hovin siirtymään turvallisempaan paikkaan etelämpänä Meroëssa, lähellä kuudetta kaihia. Useiden vuosisatojen ajan sen jälkeen Meroliittinen valtakunta kehittyi riippumattomasti egyptiläisestä vaikutuksesta ja herruudesta, joka sillä aikaa siirtyi peräkkäin Iranin, Kreikan ja lopulta Rooman vallan alle. Vallansa huipulla toisella ja kolmannella vuosisadalla eKr. Meroë ulottui alueen yli kolmannesta kaihista pohjoisessa Zhobaan, lähellä nykyistä Khartumia etelässä. Egyptiläisvaikutteinen faaraoninen perinne säilyi Meroën hallitsijoiden joukossa, jotka pystyttivät stela-kuvia tallentaakseen hallituskautensa saavutuksia ja pystyttivät nubialaisia pyramideja haudoillensa. Voisi sanoa että ne olivat ebyktiläisempiä kuin eebyktiläiset ize. Nämä esineet ja Meroën palatsien, temppelien ja kylpylöiden rauniot todistavat keskitetystä epädemokraattisesta poliittisesta järjestelmästä, joka käytti käsityöläisten taitoja ja johti suuren työvoiman työtä. Hyvin hoidettu kastelujärjestelmä mahdollisti alueen suuremman asukastiheyden kuin myöhempinä ajanjaksoina oli mahdollista. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. egyptiläisten hieroglyfien käyttö teki tietä meroitilaiselle aakkostolle, joka oli mukautettu nubian kielelle mitä alueen mustat miehet puhuvat.
ellauri283.html on line 298: Meroën ja Egyptin suhteet eivät aina olleet rauhanomaiset. Vastauksena Meroën tunkeutumiseen Ylä-Egyptiin roomalainen armeija muutti etelään ja tuhosi Napatan napakasti vuonna 23 eaa. Roomalainen komentaja hylkäsi alueen kuitenkin nopeasti pitäen sitä liian köyhänä oikeuttamaan kolonisoinnin.
ellauri283.html on line 300: Toisella vuosisadalla jKr muuan Nobatia miehitti Niilin länsirannan Pohjois-Kushissa. Heidän uskotaan olleen yksi useista hyvin aseistetuista hevos- ja kamelien kantamien soturien joukoista, jotka myivät taitonsa Meroëlle suojelukseksi; lopulta he menivät naimisiin ja vakiintuivat Meroitic kansan keskuudessa sotilaallisena aristokratiana. Lähes viidennelle vuosisadalle saakka Rooma tuki Nobodyja ja käytti Meroëa puskurina Egyptin ja Blemmyjen välillä.
ellauri285.html on line 598: Israelin turvallisuuspalvelu Mossad sieppasi ydinteknikko Mordechai Vanunun Roomassa ja kuljetti hänet Israeliin.i
ellauri285.html on line 599: Mordechai Vanunu (hepr. מרדכי ואנונו; s. 13. lokakuuta 1954) on israelilainen ydinteknikko ja rauhanaktivisti, joka paljasti Israelin ydinaseohjelman brittilehdistölle vuonna 1986. Israelin tiedustelupalvelu Mossadin agentit kaappasivat hänet Roomasta ja kuljettivat Israeliin, jossa hänet tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen. Hän vapautui keväällä 2004 kahdeksantoista vuoden vankeuden jälkeen, mutta hän ei saa poistua Israelista.
ellauri294.html on line 150: Uuden testamentin kotitaloussäännöt (saksaksi lempinimeltään Haustafeln ), joka tunnetaan myös nimellä Uuden testamentin kotitaloussäännöt, koostuvat Uuden testamentin kirjoituksista, jotka liittyvät apostolit Paavaliin ja Pietariin kristityille ihmispareille tyypillisen roomalaisen kodin rakenteessa. Kotitalouskoodien pääpainopisteet ovat aviomies/vaimo, vanhempi (isä)/lapsi ja isäntä/orja -suhteet. Säännöt ilmeisesti kehitettiin kannustamaan uusia ensimmäisen vuosisadan kristittyjä noudattamaan Rooman Patria Potestas -lain ei-neuvoteltavia vaatimuksia ja täyttämään järjestyksen tarpeet syntyneiden kirkkojen sisällä. Kaksi päätekstiä, jotka käsittelevät näitä suhteita ja velvollisuuksia, ovat Efesolaiskirje 5:22-6:9 ja Kolossalaiskirje 3:18-4:1 . Taustalla oleva kotitalouskoodi näkyy myös 1. Timoteukselle 2:1 ja 8 eteenpäin; 3:1 jj., 8jj; 5:17 eteenpäin; 6:1f.; Titus 2:1-10 ja 1 Pietari 2:13-3:7 . Historiallisesti todistetekstejä Uuden testamentin kotitalouskoodeista - ensimmäiseltä vuosisadalta nykypäivään - on käytetty määrittämään naimisissa olevan kristityn naisen roolia suhteessa mieheensä ja blokkaamaan naiset mistään kivoista palvelutehtävistä kristillisissä kirkoissa.
ellauri294.html on line 299: Se on näet Rooman valtakunnan johtajan keisari Neron gematrinen kirjoitusasu, joka yhdistettiin usein pahoihin ja syntisiin tekoihin kuten Rooman palo ja pedofilia.
ellauri294.html on line 339: P. Pietarin hautakirkko Roomassa, Eiaculatio Ante Portas, on lähellä Tekla fasterin vastaavaa Via Ostensixella. Yllättävää kyllä Teklasta ei ole yhtään nakukuvaa, jossa näkyisi sen raakattu hurlumhei.
ellauri294.html on line 366: Siziellä oli vuoronperään joonialaiset, lyydit, persut (Kyros I pani vanhan Smyrnan matalaxi), Alexanteri (perusti uuden), kunnes viime en attalidi testamenttasi sen Roomalle 133 eKr.
ellauri294.html on line 399: Yhtenä mahdollisuutena on pidetty, että Teofilos, jolle Luukas teoksensa osoitti, olisi ollut Paavalin puolustusasianajaja. Tällöin Luukas olisi kirjoittanut teoksensa selvittääkseen hänelle, mistä kristinuskossa oli kyse ja samalla osoittaakseen, ettei Paavalin julistamassa opissa ollut mitään Rooman vallanpitäjien turvallisuutta loukkaavaa (haha). Tämä selittäisi, miksi kirja vaikuttaa ikään kuin loppuvan kesken, kun Paavalin pää irtoaa. Joka tapauksessa laaja teos on varmaan alunperinkin tarkoitettu myös muiden kuin Teofiloksen luettavaksi.
ellauri294.html on line 404: Rooman tasavalta päättyi Filippiineillä 41 eKr.
ellauri294.html on line 462: Kotkannenäinen Akvila oli juutalainen teltantekijä, "Pöntöstä syntynyt", mutta possu Priskilla ehken roomatar. Niistä tuli Patun telttakaverit Korintissa. Priscilla ja Akvila oli karkotettu Roomasta koska joku "Chrestos" oli aiheuttanut siellä mellakkaa. Patu ei siis ollut ensimmäinen ICHTHYS kalastamassa niissä vesissä! Ehei, Pietari professionaalisempana oli ennättänyt apajille ensixi. Ei olis kannattanut kalastella sillä lailla ihmisiä, verkko pantiin kohta puihin kuivumaan.
ellauri300.html on line 47: Todennäköisesti nuo yleiset hocus pocus - jongleeraavat sanat eivät ole mitään muuta kuin hoc est corpuksen turmelusta, joka auttaa Rooman kirkon pappeja naurettavalla tavalla heidän transsubstantiaatiotempussaan. Alankomaissa sanoihin Hocus pocus liittyy yleensä lisäsanat pilatus pas. Skandinaviassa tavallisesti filiokus, joka on turmeltunu not termistä filioque. Variantti filipokus on yleinen Venäjällä, joka on pääasiassa itäinen ortodoksinen kansakunta, sekä eräissä muissa Neuvostoliiton jälkeisissä valtioissa. Hemmetti nää jenkit on eri epeleitä. Hissun kissun Hissun kissun.
ellauri300.html on line 124: Pimeyden ruhtinaan vierailu Stalinin ajan Moskovassa limittyy maagisella tavalla Ješua-nimisen kiertävän filosofin kädenvääntöön Rooman mahtavan maaherran Pontius Pilatuksen kanssa. Ja kaiken ytimessä kummittelee kauniin Margaritan ja hänen kumppaninsa, Mestariksi kutsutun salaperäisen kirjailijan lyyrinen rakkaustarina. Mutta onko yhtään panokohtauxia?
ellauri300.html on line 677: Paul ja orjatyttö. Tässä öljymaalauksessa apostoli Paavali heittää "pythonin hengen" orjatytöstä, jonka hän tapaa Filippissä. Perustuu episodiin Apostolien tekojen luvusta 16 Raamatussa, maalaus vuodelta n. 1860 ja näkyy Rooman Pyhän Paavalin basilikan ulkopuolella. Paavali on lainannut tähän kuvaan Pietarilta tupeeta.
ellauri308.html on line 487: Sienkiewiczin nimellä varustettuja katuja ja aukiota on Puolassa runsaasti, ensimmäisenä katu Lvivissä 1907. Sienkiewiczille on nimetty Białystokin Osiedle Sienkiewicza, Wrocławin ja Łódźin keskuspuistot sekä yli 70 Puolan koulua. Hänen patsaitaan on paljon Puolan kaupungeissa, muun muassa Varsovan Łazienki Parkissa. Ensimmäiset patsaat pystytettiin nyky-Ukrainan Zbarażiin ja Roomaan. Sienkiewczin patsas Mound Okrzejalla on lähellä hänen syntymäpaikkaansa Wola Okrzejskaa. Hänet on ikuistettu lukuisiin postimerkkeihin.
ellauri308.html on line 491: Roomassa on Domine Quo Vadisin pienessä kirkossa Henryk Sienkiewiczin pronssinen rintakuva. Sanotaan, että istuessaan tässä kirkossa Sienkiewicz sai inspiraation kirjoittaa teoksen Quo Vadis. Aika originellia. Quo Vadis on kuvattu useita kertoja, ja Hollywoodin vuoden 1951 versio on saanut eniten kansainvälistä tunnustusta.
ellauri310.html on line 194: Roomalaiskatolisen kirkon reformaation jälkeen julkinen skandaali kosketti
ellauri310.html on line 197: paavi Julius III :lla (Rooman piispa) huhuttiin romanttinen suhde teini-ikäisen
ellauri310.html on line 856: Eikö vasemmistolaisuudessa varallisuus perustu muilta saatuihin rahoihin? Rikkaiden pitäisi elättää köyhät? (Ja keskiluokkaakin?) Mikään yhteiskunta ei kuitenkaan ole menestynyt ilman keskiluokan veroja. Rooma sortui siihen ja Neuvostoliittokin. Yhteiskunnassa, jossa kaikki saavat tukia muilta, mutta kukaan ei tuota rahaa ei ole mitään kovin älykästä. Lopulta pitää keksiä keinoja, miten tulla toimeen ilman rahaa. Kaikki kehitys ja yrittäminen pysähtyy heti (ja ryöstely alkaa). Vasemmistolaisuus lentää ulos ulos ikkunasta välittömästi, kun on kyse omista rahoista.
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 149: Lopuksi, kirjallisesta näkökulmasta Kotliarevski on kunnianhimoisin ja omaperäisin, ei pelkästään parodioimalla ja kontekstualisoimalla Virgilian eeposta valottaakseen Ukrainan rikasta menneisyyttä ja surullista nykyhetkeä, vaan kyseenalaistaessaan Aeneidin peruslähtökohdan – eepoksen vanhurskauden, Troijan syy. Eneidassa ei ole olemassa loistokasta, huolenpitoa sisältävää teleologiaa, joka huipentuu Rooman perustamiseen ja myöhempään Augustanin uudelleenperustamiseen, joka on niin keskeinen Vergilian-projektissa. Sen sijaan Kotliarevski toistuvasti etäännyttää työnsä mustavalkoisista, ideologisesti latautuneista sankaritarinoista. Troijalaiset esitetään siis paljon moraalisesti ambivalenttisessa ja jopa huolestuttavammassa valossa kuin Vergilius. Vaikka he voivat alkaa olla sympatian arvoisia, köyhinä kasakkapakolaisia, jotka etsivät uutta kotia, Jupiterin ohjelmallinen ennustus viittaa aikaan, jolloin Aeneas ja hänen seuraajansa tulevat itse uudeksi armottomaksi hallitsevaksi "tsaarivaltioksi" ja vähentävät koko luokkaa. maailmasta orjuuteen. Talousliberalismista ja roistovaltiosta ei pian jää mitään jälkeä.
ellauri318.html on line 303: Hammas hampaasta, päät irti pojilta, olis Hammurapi määrännyt. Roomassa ne olis ristiinnaulittu pää alaspäin.
ellauri318.html on line 305: Ryöstökapitalismiin perustuvat suurvallat pitää porukoita tyytyväisinä niin kauan kuin ne kasvavat ja rikastuvat ryöstämällä naapureita. Tyyppejä saa helposti armeijaan ja poliisiin paremman aseman ja vauraamman tulevaisuuden toivossa. Kasvutaloutta pyöritetään halvoilla yhä kasvavilla mamulaumoilla. Näin myös Roomassa.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri326.html on line 58: Vastedes luodaan historiaa tukussa, jos niin saamme sanoa. Sen tähden historian tempo muuttuu nopeasti. Nykyään emme enää voi odottaa muutamia satoja vuosia maailman menemistä jossakin suhteessa eteenpäin tai taaksepäin. Esimerkiksi kansainvaellus, joka aikanaan vaati useampia vuosisatoja, suoritettaisiin nyt, kun kulkuneuvot ovat niin kehittyneet ja järjestäytyneet, kolmessa vuodessa. Muutenhan se ei maksaisi vaivaa. Sama on asian laita, mitä tulee Rooman valtakunnan hajoamiseen, mannermaiden asuttamiseen, intiaanien hävittämiseen sukupuuttoon jne. Kaikki tämä voitaisiin suorittaa nyt verrattoman paljon lyhemmässä ajassa, jos tehtävä annettaisiin vakavaraisille yrittäjille. Salamander Syndicaten jättiläismäinen menestys ja sen tavaton vaikutus maailmanhistoriaan on ainoalaatuista, uraa uurtavaa.
ellauri328.html on line 123: Roomalainen kirjailija, puhuja ja oikeistopoliitikko Marcus Tullius Cicero (106 eKr . – 43 eKr.) teki suosituksi latinalaisen lauseen:
ellauri341.html on line 133: Brittitörkimyxet tekivät izemyöntämällään mandaatilla saman virheen kuin Jehova, eli lupasivat kerran jo luvatun maan toisellekin porukalle. Nyt ollaan niistä pääsemättömissä. Roomalaisten muinoin tallomat ja maailmalle hajottamat herhiläiset ovat saaneet saappaat jalkaansa ja luotipyssyt käsiinsä. Niistä on tullut jälleen Filistean nazeja.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 687: Vaikka hän keskittyi pääasiassa runouteen 1850-luvulla, hänen työlleen on ominaista "vahva sisäinen viittaus islamiin ja lyhyen aikaa juutalaisuuteen". Mutta aikalaistensa suureksi yllätykseksi hän kääntyi katolilaisuuteen Mainzin katedraalin taivaaseenastumispäivänä vuonna 1859. Samana vuonna ilmestyneissä kääntymyskirjoituksissaan Kääntymäni ja Rooman kolmoiskruunu hän selitti muuttonsa epätoivolla itselleen ja lähimmäisilleen ja ajalle yleensä. Tämän tunnustuksen mukaan hänen kääntymyksensä laukaisijana oli ranskalaisen romantiikan Charles Nodierin teoksen lukeminen, joka uskoi, että ihminen korvattaisiin korkeammalla olennolla, jonka olemassaolo ei olisi väliaikaista vaan pysyvää - tulevaisuuden enkeli. Daumer uskoi tunnistavansa Kristuksen tässä olennossa. Sellaiset me haluaisimme!
ellauri350.html on line 431: Neoplatonisessa koulussa, jonka Plotinus perusti Roomaan 3. vuosisadalla, Atticuksen kommentit Platonista olivat osa opetussuunnitelmaa. Plotinoksen oppilas Porfyrios ja hänen oppilaansa ja vastustajansa Jamblikhos käyttivät laajasti Timaiuksen kommentteja. Myös muut uusplatonistit, kuten Proclus, Syrianus, Damascius ja Simplicius, kommentoivat - usein kriittisesti - Atticuksen opetuksia. He eivät kuitenkaan luottaneet hänen alkuperäisiin kirjoituksiinsa, ainakaan osittain, vaan Porfyrioksen ja Iamblichuksen teoksiin. Proclus käsitteli intensiivisesti keskiplatonismin näkemyksiä. Hän korosti - luultavasti ironisesti - Atticuksen poikkeuksellista ahkeruutta. Jäbä hääräsi kuin muurahainen tajuamatta mistään tuon taivaallista.
ellauri352.html on line 344: Samalla tavalla kuin elävän organismin keskushermosto, se liittyy sosiaalisen kehon korkeimpaan reflektoivaan keskittymään ja sillä on velvollisuus ohjata sitä mahdollisimman järkevällä tavalla (ymmärtää tässä mielessä kokonaisuuden kannalta hyödyllisin). Täähän on Rooman rebublikaanien vazametafora päälleen käännettynä. Ei ihme että Durkheim hylätään usein ajattelijana, joka ei kykene ajattelemaan muutosta.
ellauri360.html on line 434: Konstantinusko päätti, mitkä kirjat kuuluivat Raamattuun? On erittäin tärkeää selventää hyvin tarkasti, mikä rooli keisari Konstantinuksella oli Nikean kirkolliskokouksessa, mikä oli kirkolliskokouksen tarkoitus, mitä tapahtui Nikeassa ja lyhyesti kuinka kaanoni – Raamattu sellaisena kuin me sen tunnemme – muodostui. Konstantinus oli Rooman keisari, joka eli vuosina 274–337 jKr. Hän on tunnetuin Rooman valtakunnan ainoaksi hallitsijaksi tulemisesta (petettyään ja voitettuaan lankonsa Liciniuksen) ja oletettavasti kääntyneensä kristinuskoon. Keskustelua kiistellään siitä, oliko Konstantinus todella uskova (tunnustustensa ja uskonkäsityksensä mukaan) vai vain joku, joka yritti käyttää kirkkoa ja uskoa omaksi hyödykseen. Konstantinus kutsui Nikean kirkolliskokousta – kristillisen kirkon ensimmäiseksi yleiskokoukseksi, 325 jKr. – ensisijaisesti siksi, että hän pelkäsi, että kirkon sisäiset kiistat aiheuttaisivat epäjärjestystä imperiumin sisällä. Kiista mielessä oli arianismi, joka oli usko, että Jeesus oli luotu olento. Kuuluisa lause, josta he kiistivät, oli: "Oli, kun Hän ei ollut." Tämä viittasi Jeesukseen, ja neuvosto julisti sen harhaoppiseksi ja näin ollen johti Nikean uskontunnustuksessa seuraaviin sanoihin Kristuksesta: "Jumala tosi Jumalasta...Isältä...ei tehty." Neuvosto päätti, että Kristus oli homo deus ex machina, mikä tarkoittaa yhtä maata kuin maalarin housut isänsä kanssa.
ellauri362.html on line 750: Gaius Flaminius (k. 217 eaa.) oli roomalainen valtiomies. Hän kuului plebeijisukuun ja oli homo novus eli sukunsa ensimmäinen senaattiin päässyt. Vuonna 232 eaa. Flaminius oli kansantribuunina, jolloin hän sai voimaan lain (lex flaminia), jonka mukaan laajoja alueita Pohjois-Italiasta voitiin jakaa köyhille roomalaisille siirtolaisille. Vuonna 227 eaa. Flaminius toimi preettorina ja Sisilian ensimmäisenä maaherrana. Vuonna 223 eaa. hän oli konsulina ja voitti kelttiläisen insubrien heimon. Flaminius vietti voitostaan triumfin senaatin vastustuksesta huolimatta. Ollessaan kensorina vuonna 220 eaa. hän pani toimeen uudistuksia comitia centuriata -kokouksissa. Hän myös rakennutti Roomasta pohjoiseen vievän sotilastien, Via Flaminian. Vuonna 217 eaa. Flaminius komensi armeijaa, joka lähetettiin Pohjois-Italiaan karthagolaista sotapäällikköä Hannibalia vastaan. Flamnius kuitenkin kukistettiin Trasimenusjärven taistelussa, ja hän sai surmansa. Hän oli kansanvaltaisena poliitikkona Gracchusten edelläkävijä.
ellauri365.html on line 437: Raamatun alistumista koskevat opetukset ulottuvat myös suhteiden ja auktoriteetin laajempaan kontekstiin. Roomalaiskirje 13:1 muistuttaa uskovia "alistumaan hallitseville viranomaisille", ja 1. Piet. 2:13-14 rohkaisee alistumaan maallisille viranomaisille. On kuitenkin tärkeää tasapainottaa tämä sen ymmärryksen kanssa, että lopullinen kuuliaisuus on alistumista Allahille. Islam! Noudattakaa Jumalan tarjoiluehdotuxia, suosituxia, käskyjä ja periaatteita. Eli taulukoituna:
ellauri365.html on line 444:
ellauri368.html on line 172: Jumalakeisarin (Rooman?) kukistumisen jälkeen maahanmuuttajat ja ankara nälänhätä vanhassa maailmassa saavat biljoonat ihmiset lähtemään tuntemattoman länsiavaruuden vapauteen ja leviämään ympäri maailmankaikkeutta. Tätä diasporaa kutsutaan myöhemmin diasporaxi, ja yhdistettynä Isr- korjaan Atreides-jälkeläisten ennennäkemätöntä julmuutta ennakoivalle näkemykselle, se varmistaa, että ihmiskunta on ikuisesti paennut täydellisen sukupuuttoon liittyvän uhan uhalta.
ellauri369.html on line 159: Sallustit olivat sabiinilaista alkuperää oleva maakunnallinen aatelissuku kuten Sazonovit. He kuuluivat ratsastusritarikuntaan ja heillä oli täysi Rooman kansalaisuus.
ellauri369.html on line 161: Hän on varhaisin tunnettu latinankielinen roomalainen historioitsija, jonka nimellä on säilynyt teoksia, joista ovat jäljellä Catilinan salaliitto (samanimisestä salaliitosta), Jugurttisota (samannimisestä sodasta) ja Histories (joista on säilynyt vain katkelmia). Kirjailijana Sallust sai vaikutteita ensisijaisesti 5. vuosisadalla eKr. kreikkalaisen historioitsijan Thukydideen teoksist. Poliittisen uransa aikana hän keräsi suurta ja väärin hankittua rikkautta Afrikan kuvernöörikaudeltaan, joilla se rakensi puutarhoja. E. Saarisen pojan Jeromen mukaan Sallustista tuli myöhemmin Ciceron entisen vaimon Terentian toinen aviomies. Tunnetut roomalaisen pornografian tutkijat, kuten Ronald Syme, uskovat kuitenkin tämän olevan urbaani legenda. Procopiuksen mukaan kun Alaricin tunkeutuva armeija saapui Roomaan, he polttivat Sallustin talon. Että sellanen tallustaja.
ellauri369.html on line 172: Nepos kirjoitti ennen kaikkea historiaa proosamuodossa. Häntä ei ole pidetty erityisen suurena kirjailijana, vaan ennen kaikkea anekdoottien kokoajana. Joka tapauksessa hänen tuotantonsa kuvaa hyvin Rooman tasavallan ajan lopun kulttuurielämää. Nepos kirjoitti proosan lisäksi myös ajan tavan mukaisia rakkausrunoja, joita luettiin lähipiirille. Nepoksen teokset ovat suurimmaksi osaksi onnexi kadonneet. Mulla pitäisi olla mun Cornelius Nepos vielä jossakin. Teoksen ensimmäinen K. M. Forsbergin tekemä suomennos ilmestyi vuonna 1856. Uudempi Marja Itkosen tekemä suomennos julkaistiin vuonna 1963, jolloin pääsin Norssiin 93 pyrkyripisteellä sadasta. Pisteluku kaiverrettiin pääsyn kunniaxi saamani kellon taaxe.
ellauri369.html on line 356:
Room_in_Which_%22Sartor_Resartus%22_Was_Written.jpg/600px-Room_in_Which_%22Sartor_Resartus%22_Was_Written.jpg" />
ellauri369.html on line 465: Rooman totalitaarinen kirkko.
ellauri369.html on line 467: Rooma vaikuttaa kulttuuriin.
ellauri370.html on line 289: Rooman valtakunnassa oli juutalaisia lähes joka kymmenes. Vanhan maailman kaupungit oli niitä väärällään. De kom från världens alla hörn. Varje hav och land syntes uppfyllda av dem. Ei ne lähteneet "luvattuun" maahan kuin turistoimaan. Jerusalem oli samlingsmärke, ei kotikaupunki.
ellauri370.html on line 294: Juudean sotaretkeä. Makkabealaiset oli juutalainen pappis- ja hallitsijasuku, jonka jäsenet hallitsivat Juudeaa noin vuosina 165–37 eaa. Suku kapinoi seleukideja vastaan niin sanotun makkabilaiskapinan aikana. Nähtävästii simoniitat oli näitä samoja makkabealaisia? Juu niin se oli. Hyrkanos II oli juutalaisten ylipappi vuosina 79 eaa. – 40 eaa. Hänen vanhempansa olivat makkabealaisten hallitsijasuvun kuningas Aleksanteri Jannaios ja Salome Aleksandra. Isän kuoleman jälkeen hallitsijana Aleksandra nimitti Hyrkanoksen seuraajakseen. Hyrkanos ehti hallita vain lyhyen ajan ennen kuin hänen veljensä Aristobulos II kaappasi vallan. Herodes Suuren isä Antipatros liittoutui Hyrkanoksen kanssa, ja vuonna 63 eaa. Rooman suuri sotapäällikkö Pompeius päätti myös tukea Hyrkanosta tämän veljeä vastaan. Antipater ja Pompeius pitivät kummatkin Hyrkanosta heikkona hallitsijana, ja uskoivat että häntä olisi helpompi käyttää hyväksi kun Aristobulosta. Roomalaisten avustuksella Aristobulos syrjäytettiin ja Juudea liitettiin Rooman valtakuntaan. Hyrkanosta ei kuitenkaan nimitetty Juudean kuninkaaksi, vaan hän sai tyytyä ylimmän papin virkaan. Julius Caesar nimitti Hyrkanoksen Juudean etnarkiksi, mutta todellinen valta oli Antipaterin käsissä. Vuonna 40 eaa. Aristobuloksen poika Antigonos syrjäytti Hyrkanoksen parthialaisten avustuksella. Antigonos julistettiin Juudean kuninkaaksi ja ylimmäksi papiksi. Antigonos haukkasi Hyrkanokselta korvat, jotta tämä ei voisi tulevaisuudessa päästä kuninkaaksi tai papiksi. Hyrkanos vietiin vangiksi Babyloniin, mutta hänet päästettiin palaamaan Jerusalemiin sen jälkeen kun Herodes oli päässyt Juudean kuninkaaksi. Herodes ei kuitenkaan luottanut Hyrkanokseen, vaan antoi surmata tämän.
ellauri370.html on line 298: Kristityt oli juutalainen lahko kaikista muista paizi juutalaisista. Yhteinen paha virhe oli yxijumalaisuus, hölmö ajatus, josta seurasi vain diktatuuria ja muita ikävyyxiä. Jeesus pääsi joholle koska sen kokouxiin ei tarvinnut pääsylippua, kaikki ovat lähimmäisiä. Just päinvastainen liikeidea kuin juutalaisilla. Juutalainen Agrippa joka päsmäröi keisareita Roomassa on ollut monen paasauxen aiheena.
ellauri370.html on line 345: Koska on järjetöntä ja äärimmäisen epämukavaa, että juutalaiset, jotka Jumala on tuominnut omasta syystään ikuiseen orjuuteen, voivat sillä verukkeella, että hurskaiden kristittyjen on hyväksyttävä heidät ja säilytettävä heidän asuinpaikkansa, olla niin kiittämättömiä kristityille, koska kiitoksen sijaan armollisesta kohtelusta he näyttää fäkkiä, ja keskenään ansaitsemansa orjuuden sijaan he onnistuvat vaatimaan ylivoimaisuutta: me, jotka äskettäin saimme tietää, että juuri nämä juutalaiset ovat tunkeutuneet röyhkeästi Roomaan ja useisiin paavinvaltioihin, alueille jossa heidän röyhkeytensä lisääntyi niin paljon, että he eivät vain uskalla asua kristittyjen keskuudessa, vaan myös kirkkojen läheisyydessä ilman pukeutumiseroa, ja jopa vuokraavat taloja pääkaduilta ja aukioilta, ostavat ja omistavat kiinteää omaisuutta, ottavat palvelukseen piikoja, sairaanhoitajia ja muita kristittyjä palvelijoita ja tekevät muita lukuisia rikoksia häväisten ja halveksien kristillistä nimeä.
ellauri370.html on line 411: Rooman armeija Tituksen johdolla tuhosi toisen Temppelin vuonna 70 jaa seloottikapinasta alkaneen ensimmäisen juutalaissodan aikana.
ellauri370.html on line 413: Rooman keisari Hadrianus rakensi oman kulttinsa temppelin Jerusalemin tuhotun pyhäkön paikalle ja rakensi Jerusalemin uudelleen pakanakaupunkina (Aelia Capitolina) vuonna 135 jaa Simon bar Kokhban kapinan eli toisen juutalaissodan jälkeen.
ellauri370.html on line 514: Chamberlain ylisti Roomaa sen militarismista, kansalaisarvoista, isänmaallisuudesta, lain kunnioittamisesta ja perheen kunnioittamisesta parhaan arjalaisen hallituksen tarjoavana. Heijastaen vastustustaan feminismiä kohtaan Chamberlain valitti, mixei nykyajan naiset eivät olleet kuin antiikin Rooman alistuvia naisia, joiden hän väitti olevan onnellisimpia aviomiestensä tahdon tottelemisessa.
ellauri370.html on line 558: Markionismi oli kristinoppia lähellä ollut gnostisismin haara. Roomassa gnostikko Markion Sinopelainen perusti vuonna 144 seurakunnan, joka lähestyi kristinuskoa (ollen sen vakavin kilpailija 200-luvun alkuun saakka), mutta hylkäsi Vanhan testamentin oikukkaan ja itsevaltiaan Luoja-Jumalan korostaen Kristuksen julistaman lempeän Jumalan eroavaisuutta siitä.
ellauri371.html on line 692: So if you’ve ever wanted to step inside the Bones Room or walk on the platform where Jack Hodgkins, Camille Saroyan, and Dr. Brennan — along with her massive team of interns — perform their magic, sadly, that’s not a possibility.
ellauri372.html on line 42: Roomalaiset ottivat turpaan kerta kerran jälkeen partiolaisilta kuin jenkit viirusilmiltä. Tosi noloa.
ellauri372.html on line 46: Parthiaa hallitsi arskaidien dynastia. Alun perin Parthian ydinalueet olivat nykyisessä Luoteis-Iranissa, mutta suurimmillaan se kattoi koko nykyisen Iranin sekä merkittäviä alueita muun muassa Mesopotamiassa ja Seleukidien valtakunnan alueilla. Parthia muodostui merkittäväksi viholliseksi Roomalle, jonka laajentumista itään se merkittävästi rajoitti.
ellauri372.html on line 60: Sullan proskriptiot oli Rooman prokonsulin ja myöhemmän diktaattorin Lucius Cornelius Sullan kostokampanja vihollistensa
ellauri372.html on line 62: voiton jälkeen. Vuonna 88 Sulla oli konsuli ja marssi Roomaan syrjäyttäen ja tappaen yhden plebsin tribuuneista ja julistaen lainsuojattomaksi noin kymmenen poliittista vihollistaan, mukaan lukien Gaius Marius. Voiton jälkeen Collinegaten taistelussa Sulla halusi kostaa Mariuksen ja Cinnan entisiä kannattajia vastaan, jotka olivat julistaneet hänet yleisviholliseksi vuonna 88 eaa.
ellauri372.html on line 64: Saatuaan väenkokouksen positiivisen kannanoton hän julkaisi kaksi vihollistensa luetteloa senaattoreiden ja ehdokkaiden, Rooman aristokratian kahden tason, joukossa. Listassa oli 520 nimeä, joista 75 julkkixia. Listoilla olevien henkensä ja omaisuutensa menetettiin; palkintoja annettiin niille, jotka murhasivat uhrit. Useat kätyriläiset sekä Sullaa tukeneet näkyvät poliitikot hyötyivät massiivisesti kiellosta keräämällä palkkioita ja saamalla takavarikoituja kiinteistöjä alennettuun hintaan. Kielto kuitenkin rajoitti sortoliiketoimia, koska Sullan vihollisten nimet oli selkeästi listattu, mikä vältti yleisen joukkomurhan riskin. Pääpalkinto, 48 000 sestertiota (tai 12 000 denaria ) tarjottiin kielletyn miehen päästä, samalla kun informantit saivat myös korvauksen. Orjat, jotka murhasivat kielletyn isäntänsä, palkittiin myös manuaalilla.
ellauri372.html on line 93: Rooman–Parthian sota käytiin vuosina 40–33 eaa. Sotaa edelsi roomalaisten tappio parthialaisia vastaan Carrhaen taistelussa vuonna 53 eaa. Julius Caesar oli suunnitellut sotaretkeä Parthiaa vastaan, mutta hänet murhattiin ennen sen alkamista. Triumviri Marcus Antonius alkoi valmistella hyökkäystä Parthiaa vastaan vuonna 41 eaa., mutta parthialaiset hyökkäsivät ennen kuin Antonius oli valmis. Epistä. Lyötyään parthialaiset takaisin Antonius hyökkäsi syvälle Parthian alueelle, mutta kärsi raskaan tappion. Antoniuksen oli luovuttava Parthian sotaretkestä koska hänen ja Octavianuksen välinen sota syttyi jälleen. Rauha Rooman ja Parthian välillä solmittiin vasta Augustuksen noustua keisariksi ja Jeesuxen puututtua asiaan. Tää alkaa kuulostaa vähän samalta kuin Trumpin ja Bidenin välinen rollaattoriottelu Ukrainan militarisaation rahoituxesta.
ellauri372.html on line 122: incolumi Iove et urbe Roma? by Jove ja Roomako ei kiinnosta?
ellauri372.html on line 130: captiva pubes. ‘signa ego Punicis eliminoitua. "Olen nähnyt Rooman liput
ellauri372.html on line 233: Kekä Juudean kuningas joutui partiolaisten vangixi? Kenet nappasivat juanikkaat virtaheposet? Löytyisiköhän tiato Aaro Hongan partiopoikakirjoista? Israelin toinen kuningaskunta oli nykyisen Palestiinan alueella sijainnut valtio suunnilleen 100-luvulla eaa. Valtio syntyi makkabealaiskapinan aikana, jolloin juutalaiset onnistuivat saamaan itsenäisyyden aluetta hallinneilta seleukideiltä. Valtakunnan täytyi taipua Rooman vasalliksi vuonna 63 eaa. ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.
ellauri372.html on line 237: Valtakunta ajautui sisällissotaan vuonna 67 eaa. kuningatar Aleksandran kuoleman jälkeen. Rooma puuttui sisällissotaan ja valloitti maan vuonna 63 eaa. Hasmonit saivat hallita aluettaan Rooman vasallina vuoteen 37 eaa. asti, jolloin viimeinen Hasmoni-hallitsija Antigonos surmattiin tavalla tai toisella ja valtaan nousi roomalaisten asettama Herodes.
ellauri372.html on line 239: Sama anglosaxilähteestä: Hasmonean -dynastia ( / h æ z m ə ˈ n iː ən / ; heprea : חַשְׁמוֹנָאִים Ḥašmōnāʽδαξο ναστεία ) oli Juudean ja sitä ympäröivien alueiden hallitseva dynastia toisen temppelin hellenistisenä aikana (osa klassisen antiikin ajasta), n. 140-37 eaa. Välillä c. 140 ja c. 116 eaa. dynastia hallitsi Juudeaa puoliautonomisesti Seleukidi-imperiumissa , ja suunnilleen vuodesta 110 eaa., kun valtakunta hajosi, Juudea sai lisää autonomiaa ja laajeni naapurialueille Pereaan , Samariaan , Idumeaan , Galileaan ja Itureaan . Hasmonean hallitsijat ottivat kreikkalaisen tittelin basileus ("kuningas"), kun valtakunnasta tuli alueellinen valta useiksi vuosikymmeniksi. Rooman tasavallan joukot puuttuivat Hasmonean sisällissotaan vuonna 63 eaa. ja tekivät siitä asiakasvaltion, mikä merkitsi Hasmonean dynastian rappeutumista; Herodes Suuri syrjäytti viimeisen hallitsevan Hasmonean asiakasrajapinta-hallitsijan vuonna 37 eaa. (Kz. paasausta "Herodexen täivaiva" albumissa 58.)
ellauri372.html on line 246: "Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta. Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi." Tarinaa on muun muassa pidetty vertauksena siitä, miten ovela Israel onnistui jymäyttämään ja alistamaan vanhemman Edomin valtakunnan, mutta myöhemmin Idumea kuitenkin pääsi päältäpäsmärixi. Talmudissa nimi "Edom" tarkoittaa Rooman valtakuntaa. Juutalaisen myytin mukaan Romulus ja Remus olivat Esaun jälkeläisiä, ja Rooman syntymyytti - kaksoset, jotka joutuvat riitaan - muistuttaa suuresti Esaun ja Jaakobin tarinaa. Varhaiskeskiajalla kasaarit käyttivät nimeä "Edom" Bysantin keisarikunnasta. Edomin maita oli arabisodissa kiistelty Negevin autiomaa.
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 252: Hyrcanus II ja Aristobulus II , Simonin pojanpoikien pojat, tulivat pelinappuloiksi Julius Caesarin ja Pompeuksen välisessä välityssodassa. Pompeuksen (48 eaa.) ja Caesarin (44 eaa.) kuolema ja niihin liittyvät Rooman sisällissodat vapauttivat tilapäisesti Rooman otteen Hasmonean valtakunnasta, mikä mahdollisti Parthien valtakunnan tukeman autonomian, jonka roomalaiset murskasivat nopeasti Mark Anthonyn johdolla. Kleopatra ja Augustus kazelivat vierestä.
ellauri372.html on line 253: Hasmonean-dynastia oli säilynyt 103 vuotta ennen kuin antautui Herodian-dynastialle vuonna 37 eaa. Herodes Suuren (idumealaisen ) asettaminen kuninkaaksi vuonna 37 eaa. teki Juudeasta Rooman asiakasvaltion ja merkitsi Hasmonean-dynastian loppua. Jo silloin Herodes yritti vahvistaa hallituskautensa legitiimiyttä avioitumalla Hasmonean prinsessan Mariamnen kanssa ja aikomalla hukuttaa viimeisen miespuolisen Hasmonean perillisen Jerikon palatsissaan. Vuonna 6 jKr. Rooma liitettiin varsinaiseen Juudeaan, Samariaan ja Idumeaan Rooman Juudean provinssiin. Vuonna 44 jKr. Rooma asetti prokuraattorin vallan rinnalle Herodian kuninkaiden hallinnon kanssa (erityisesti Agrippa I 41–44 ja Agrippa II 50–100).
ellauri372.html on line 271: Vuonna 63 eKr. voiton jälkeen kolmannessa Mithridatisessa sodassa Pompeius Suuri puuttui sisällissotaan Hasmonean kuningaskunnassa Hyrcanus II:n ja Aristobulus II:n välillä, valloitti Juudean ja nimitti Hyrcanuksen ylipapiksi. Hyrcanuksen aikana todellinen valta oli hänen pääministerillään Antipater Idumealaisella. Vuonna 49 eKr. Antipater sai Hyrcanuksen asettumaan Julius Caesarin puolelle Caesarin sisällissodan aikana. Voittonsa jälkeen Caesar myönsi Hyrcanukselle etnarkin tittelin ja Antipaterille epitropoksen (tai prokuraattorin). Muutamaa vuotta myöhemmin Antipater nimitti poikansa Fasaelin ja Herodeksen sotilaskuvernööriksi Jerusalemiin ja Galileaan. Julius Caesarin murhaa seuranneen Rooman sisällissodan jälkeen Hyrcanuksesta ja Antipaterista tuli Mark Antonymuksen asiakkaita, joka hallitsi nykyään itä-Roomaa.
ellauri372.html on line 273: Mithridates VI Eupator Dionysos (m.kreik. Μιθριδάτης Εὐπάτωρ Διόνυσος, 132 eaa. – 63 eaa., myös Mithridates Suuri) oli Pontoksen kuningas 120–63 eaa. Hänen isänsä oli kuningas Mithridates V Euergetes. Mithridates oli hellenistisen kulttuurin omaksunut hallitsija, Pontoksen merkittävin kuningas ja Rooman valtakunnan vaarallisin vihollinen ensimmäisellä vuosisadalla eaa.
ellauri372.html on line 275: Mithridates laajensi valtakuntaansa ympäri Mustanmeren rantoja, ja hän ajautui kolmesti sotaan Rooman valtakuntaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa (89 eaa.–85 eaa.) hän valtasi suuren osan Vähää-Aasiaa ja Rooman valtakunnalle kuuluneet osat, jolloin armenialaisten sanotaan nirhanneen 80 000 roomalaista, vai oliko se 100K, kuten sanoo Oswald Spengler kirjassa Länsimaiden perikato. Se oli varsinainen pogromi, sillä roomalaiset kauppiaat olivat siihen aikaan ikäänkö Vähän-Aasian juutalaisia. Mithridates valtasi myös Kreikan, mutta konsuli Sulla kukisti hänen joukkonsa vuonna 85 eaa., ja Mithridateen oli luovuttava valloituksistaan. Toinen sota (83 eaa.–81 eaa.) oli suppeampi laajuudeltaan. Kolmannessa sodassa (73 eaa.–63 eaa.) roomalaiset sotapäälliköt Lucullus ja Pompeius kukistivat Mithridateen perusteellisesti. Mithridates surmasi tai surmautti itsensä jouduttuaan poikansa Farnakes II:n syrjäyttämäksi.
ellauri372.html on line 277: Vuonna 40 eKr. Antigonus II Mattathias, Hasmonean Aristobulus II:n poika, tarjosi rahaa Parthian armeijalle auttaakseen häntä valloittamaan Hasmonean valtakunnan. Partialaiset hyökkäsivät Rooman Syyriaan, valloittivat Juudean, valloittivat Hyrcanuksen ja Phasaelin ja asettivat Antigonus II:n Juudean valtaistuimelle. Hyrcanus silvottiin [miten? kuva tarvitaan], ja Phasael teki itsemurhan sen sijaan, että joutuisi Antigonus II:n käsiin. Herodes ja hänen perheensä piiritettiin Masadassa, mutta Herodes pakeni Petraan. Kun Herodes ei saanut apua nabatealaisista, hän lähti Roomaan. Antonyn tukemana Rooman senaatti julisti hänet "juutalaisten kuninkaaksi" ja palasi Juudeaan vaatimaan valtaistuinta.
ellauri372.html on line 285: Vuosina 39–38 eKr. roomalainen kenraali Publius Ventidius Bassus voitti Parthian armeijan ja lähetti joukkoja Poppaedius Silon komennossa odottamaan Herodeksen saapumista. Herodes laskeutui maihin Ptolemaisissa ja aloitti kampanjansa Antigonusta vastaan valloittamalla Galilean, marssi alas rannikkoa valloittaakseen Jaffan ja vapautti sitten Masadan, jossa hänen perheensä oli edelleen kuollut. Sitten hän marssi Jerusalemiin toivoen voivansa valloittaa kaupungin ja saada sodan nopeasti loppumaan. Roomalaisten upseeriensa, kapinallisten roomalaisten joukkojen ja Antigonuksen sissien keskuudessa esiintyneen korruption edessä Herodes kuitenkin joutui luopumaan Jerusalemin piirityksestä. Sen sijaan hän toimi Juudeassa, Samariassa ja Galileassa taistellen sekä kapinallisia että rosvoja vastaan ja lähetti veljensä Joosefin käsittelemään Idumaata. Myöhään 38 eKr. mennessä useiden roomalaisten legioonien vahvistamana ja kaksi vuotta kestäneen kapinanvastaisen taistelun jälkeen Herodes kykeni lopulta rauhoittamaan Galilean ja marssimaan etelään kohti Jerusalemia. Antigonus yritti kohdata Herodeksen jyrkässä taistelussa ja iski sekä Jerikoon että Samariaan, mutta molemmat yritykset hävisivät. Herodes leiriytyi jälleen Jerusalemin ulkopuolelle, vaikka talven tulo pysäytti demilitarisaatio-operaation kuin Ukrainassa.
ellauri372.html on line 291: Antigonus antautui Sosiukselle ja lähetettiin Antoniukselle voittokulkueeseen Roomaan. Herodes pelkäsi kuitenkin, että Antigonus saisi tuen myös Roomassa, ja lahjoi Antoniuksen teloittamaan Antigonuksen. Antonius, joka ymmärsi, että Antigonus pysyisi pysyvänä uhkana Herodekselle, mestatti eli irrotutti Hasmonidin pään Antiokiassa, ensimmäinen kerta kun roomalaiset teloittivat alistamansa kuninkaan. Herodes teloitti myös 45 Antigonuksen puolueen johtavaa miestä.
ellauri372.html on line 293: Jerusalemin kukistuessa Herodeksen valtakunnan valloitus oli täydellinen. Vahvistettuaan valtansa hän alkoi systemaattisesti tuhota Hasmonean linjaa, jonka hän piti suorana uhkana hallitukselleen. Hyrcanus II, Hasmonean viimeinen suuri jälkeläinen, teloitettiin vuonna 30 eaa. Herodes hallitsi Herodian valtakuntaa kuolemaansa asti vuonna 4 eKr., Rooman aina uskollinen asiakasrajapintakuningas.
ellauri372.html on line 332: Pompeius Suuri oli avainpelaaja Rooman tasavallan myrskyisillä viimeisillä vuosilla, ja hänen elämänsä oli sotilaallisten voittojen ja poliittisten liittoutumien pyörretuuli. Kuitenkin hänen traaginen loppunsa Egyptissä sinetöi hänen kohtalonsa ja korosti antiikin Rooman vallan ja uskollisuuden julmaa todellisuutta.
ellauri372.html on line 341: Tappionsa jälkeen Pharsaloksen taistelussa 9. elokuuta 48 eaa. Pompeius Suuri joutui vakavaan tilanteeseen. Hänen kerran mahtava armeijansa särkyi, ja hän huomasi olevansa häviäjien puolella konfliktissa, joka ratkaisee Rooman tasavallan kohtalon. Kun enää pari muuta vaihtoehtoa oli jäljellä, Pompeius teki kohtalokkaan päätöksen paeta taistelukentältä ja etsiä turvaa muualta. Pompeyn usean välilaskun lento vei hänet ensin Lesboksen saarelle, missä hän tapasi vaimonsa Cornelian ja poikansa. Sieltä hän lensi Kilikian aurinkorannikolle nykypäivän Turkissa keräämään voimia. Hänen ponnisteluistaan huolimatta hänen liittolaistensa uskollisuus ja hänen joukkojensa julmuus heikkenivät nopeasti uutisten Caesarin voitosta levitessä.
ellauri372.html on line 343: Pompeius pyrki epätoivoisesti turvallisuudesta ja tuesta Egyptiin, valtakuntaan, joka ei ole vielä täysin Rooman hallinnassa ja jota hallitsi nuori farao Ptolemaios XIII ja hänen kaunis sisarensa Kleopatra VII. Pompeius toivoi, että egyptiläinen tuomioistuin, johon hänellä oli aikaisemmat diplomaattiset suhteet, tarjoaisi hänelle turvapaikan ja apua hänen taistelussaan Caesaria vastaan.
ellauri372.html on line 351: Jerusalemin piiritys (63 eKr.) tapahtui Pompeius Suuren idän kampanjoiden aikana, pian hänen onnistuneen kolmannen Mithridaattisen sodan päättymisen jälkeen. Pompeius oli pyydetty puuttumaan Hasmonean kuningaskunnan valtaistuimen perintöä koskevaan kiistaan, joka muuttui sodaksi Hyrkanus II:n ja Aristobulus II:n välillä. Hänen Jerusalemin valloitus merkitsi kuitenkin juutalaisten itsenäisyyden loppua ja Juudean liittämistä Rooman tasavallan (oikeammin putinistanin) asiakaskuntaan.
ellauri372.html on line 360: Fariseukset asettuivat Hyrcanuksen puolelle, saddukeukset Aristobuluksen puolelle. Vuoden 63 pääsiäisjuhlan aikana Hyrcanus ja hänen liittolaisensa, Petran arabikuningas Aretas piirittivät Aristobuluksen ja saddukeukset Jerusalemin temppelissä. Aristobulus onnistui kuitenkin lähettämään lähettilään Pompeuksen edustajan Syyriaan Marcus Aemilius Scauruksen luo. Juutalainen johtaja lupasi 8000 kg hopeaa, tarjouksen, josta Aemilius ei voinut kieltäytyä: hän käski Aretasin heti lähtemään. Kun Pompeius saapui paikalle, hän sai vielä suuremman lahjan: Aristobulus lähetti hänelle peräti 800 kilon kultaisen viiniköynnöksen, jonka roomalainen komentaja toimitti Jupiterin temppeliin Roomaan.
ellauri372.html on line 370: Pompeius itse meni temppelin pyhimpään, jonne vain ylimmäinen pappi sai mennä ja häpäisi sen. Hän ei poistanut mitään, ei sen aarteita eikä varoja, tekipä vain pienen ruskean lahjoituxen kaikkeinpyhimpään, ja seuraavana päivänä hän käski pyyhkimään temppelin ja sen rituaaleja jatkaa. Pompeius suuntasi sitten takaisin Roomaan ja otti Aristobuluksen mukaansa voittokulkueeseensa.
ellauri372.html on line 377: Samaan aikaan toisaalla Marcus Aemilius Scaurus hyökkäsi Petran Aretasin kimppuun, mutta antoi itselleen lahjoa toiset 6 000 kiloa hopeaa. Pian sen jälkeen hänet tapettiin (tapahtuma mainitaan yhdessä Kuolleenmeren kääröistä). Sillä hetkellä Pompeius oli jo lähtenyt Juudeasta. Hän palasi Roomaan, missä hänestä oli tullut aikansa vaikutusvaltaisin poliitikko. Hän otti mukaansa monia vankeja, jotka myöhemmin vapautettiin ja asettuivat suurelle osalle Roomaa Tiber-joen takana.
ellauri372.html on line 378: Suuret osat juutalaisten valtakunnasta - lähinnä helleenistetyimmät alueet - liitettiin roomalaisten liittoon. Tästä lähtien Juudea ja Galilea olivat vain yksi Rooman asiakasvaltakunnista idässä.
ellauri372.html on line 380: Hyrcanus oli ylipappi ja sai arvonimen etnarkki ("kansallinen johtaja"). Hänen asemansa oli turvallinen, vaikka Aristobulus yritti palata Roomasta vuosina 57-55 eaa. Vuonna 49 horisonttiin ilmestyi kuitenkin tumma pilvi: Rooman valtakunnassa syttyi sisällissota. Julius Caesar voitti Pompeuksen, joka ajoi vihollistaan itään. Caesar päätti yhteistyön Hyrcanuksen kanssa, mutta nimitti tämän hoviherraksi Antipater epitroposin ("hallitsija"). Kun sota puhkesi parthialaisten kanssa, Hyrcanus joutui vangiksi (40 eaa.). Antipatterin poika Herodes onnistui tuomaan hänet kotiin, mutta Hyrcanus ei enää ollut ylipappi, ja Herodes, josta tuli kuningas, teloi hänet vuonna 31 eaa.
ellauri372.html on line 382: Jerusalemin piiritys ja valloitus olivat katastrofi Hasmonean kuningaskunnalle. Pompeius palautti Hyrkanus II:n ylipappiksi, mutta riisui häneltä kuninkaallisen tittelinsä, vaikka Rooma tunnusti hänet etnarkkiksi vuonna 47 eaa.
ellauri372.html on line 384: Juudea pysyi autonomisena, mutta joutui maksamaan veroa ja tuli riippuvaiseksi Rooman hallinnosta Syyriassa. Kuningaskunta hajotettiin ja joutui luopumaan rannikkotasangosta, mikä eväsi siltä pääsyn Välimerelle sekä osille Idumeaa ja Samariaa. Useat hellenistiset kaupungit saivat autonomian muodostaakseen Decapoliksen, jolloin osavaltio heikkeni huomattavasti.
ellauri372.html on line 418: Pompeuksen julma murha lähetti shokkiaaltoja Rooman maailmaan. Hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle, mikä eroaa jyrkästi roomalaisesta tavasta kunnioittaa kuolleita oikeilla hautajaisriiteillä. Vain vapauden ja roomalaisen sotilaan ystävällisyyden ansiosta Pompeuksen jäännökset polttohaudattiin, ja hänen tuhkansa (ilman päätä tosin) palautettiin hänen vaimolleen Cornelialle.
ellauri372.html on line 420: Pompeiuksen salamurha Egyptissä korosti Rooman politiikan häikäilemätöntä luonnetta ja vallan epävarmuutta. Kerran suuri kenraali, joka oli johtanut armeijoita ja nauttinut voitoista, kohtasi traagisen ja arvottoman lopun kaukana kotoa, raitistava muistutus meille amerikkalaisille onnen hauraudesta ja sisällissodan seurauksista. Juutalaiset olivat tietysti tickled pink. Palvele häntä oikein! Serve him right!
ellauri373.html on line 90: Liisa selkeästi maalasi izensä kuvaan jossa Porcia Catonis viiltelee izeään. Porcia (n. 73 eKr. – kesäkuu 43 eKr.), oli roomalainen nainen, joka asui 1. vuosisadalla eaa. Hän oli Marcus Porcius Cato Uticensisin (kaikki huusi Kato nuoremman) ja hänen ensimmäisen vaimonsa Atilian tytär. Hänet tunnetaan parhaiten Julius Caesarin salamurhaajien tunnetuimman salamurhaajan Marcus Junius Brutuksen toisena vaimona, ja hän esiintyy pääasiassa Ciceron kirjeissä. Porcia syntyi noin vuonna 73 eaa. Hän oli luonteeltaan hellä, hän piti eläimistä, ja hän oli kiinnostunut filosofiasta ja oli "täynnä ymmärtävää rohkeutta". Plutarch kuvailee häntä nuoruuden ja kauneuden parhaaksi. Kun hän oli vielä hyvin nuori, hänen isänsä erosi äidistään aviorikoksen vuoksi. Lainasi seuraavaa vaimoaan puoluetoverille tovixi. On mahdollista, että Porcian ja Bibuluksen poika oli mies. Ne oli optimaatteja eli hyvixiä kuten Pompejus. Porcian ensimmäinen mies Bibulus (juoppo) kuoli vuonna 48 eKr. influenssaan Pompeuksen tappion jälkeen jättäen Porcian leskeksi. Vuonna 46 eaa. Cato teki itsemurhan tappionsa jälkeen Thapsuksen taistelussa. Caesar armahti Porcian veljen Marcus Caton ja palasi Roomaan. Mauno Mato juniorista on paasausta albumeissa 14, 30 (jossa myös izetyytyväistä Mauno Mato senioria ja luihua kikhernekauppias Ciceroa kommentoidaan tylysti), 36 et passim. Tiiivistäen Catot oli täys paskiaisia, eikä Cicero tai Seneca olleet yhtään parempia. Hundsfotteja nuo roomalaiset. Hampuuseja. Lättähattuja. Piiska niille olis soitettava.
ellauri373.html on line 312: Hallituxen työntekijät on kaikki vapaamuurareita.. Viime aikoihin asti tämä vaara tunnustettiin Roomassa: Viisaan paavin Leo XIII:n kuuluisa tietosanakirja - “Iat rgoaeshі ѵехША зіз іпіегпі”, (eli lepattaa jo avoimesti alamaailman kuninkaan liput), oli suunnattu Italiassa niin vahvaa vapaamuurariutta vastaan. Mutta Geneven konferenssin leimaamasta ajasta lähtien paavin valtaistuin on tullut toimeen saatanallisen voiman kanssa. Siksi toisen puoliskon peliaika ei välttämättä ole kaukana. Kuka on tämä "juksi europeiski hallitus" jolle näkymätön hallitsijahallitus uhkasi näyttää sen terrorin voimalla, nyt oikein on? Ei tarvitse ommella: kaikille on selvää, että tämä on Venäjä.
ellauri373.html on line 614: Salaa, hiljaa, mutta nopeasti yhteiskunta "Bne- Moishe" alkoi kehittyä. Kun alat seurata sen evoluution kulkua seuraten muistelee tahattomasti aikoja kaukaisen antiikin vaihto, kun sen salaisuuden tarkoituksiin propagandaa, matkusti jatkuvasti Rabbi Akiba: hän myös kaikissa maissaan luomuksia, loi siemenet ja perusti järjestöjä juutalaisten närkästyksen lasku Roomaa kohtaan, puhkeaminen Astu keisari Hadrianuksen valtakuntaan.
ellauri374.html on line 579: Kreivi Aleksanteri Vasilyevich Suvorov-Rymniksky, Italian prinssi (venäjäksi : Князь Италийский граф Александр Васильевич Суворов-Рымниксч Суворов-Рымниксков (24. marraskuuta [ OS 13. marraskuuta] 1729 tai 1730 – 18. toukokuuta [ OS 6. toukokuuta] 1800), oli venäläinen kenraali ja sotilasteoreetikko Venäjän valtakunnan ja Habsburgien monarkian palveluksessa. Hän oli Rymnikin kreivi (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Graf (1789), Pyhän Rooman valtakunnan Feldmarschall, Sardinian kuningaskunnan prinssi (1799), Sardinian kuningaskunnan suurmarsalkka (1799), Venäjän valtakunnan prinssi tai Knyaz (1799), marsalkka (1794) ja Venäjän imperiumin viimeinen generalissimo (1799). Prinssieversti. Suvorovia pidetään yhtenä Venäjän historian suurimmista sotilaskomentajista ja yhtenä varhaisen nykyajan suurista kenraaleista. Hänelle myönnettiin useita mitaleja, arvonimiä ja kunnianosoituksia Venäjältä ja muilta kii mailta. Suvorov turvasi Venäjän laajennetut rajat ja uudisti sotilaallisen arvovallan sekä jätti perinnöxi sodankäynnin teorioita. Hän oli kirjoittanut useita sotilaallisia käsikirjoja, joista tunnetuin on The Science of Victory (tai The Science of Winning ; venäjäksi: Наука побеждать), ja hänet tunnettiin useista muistakin sanoista. Hän ei koskaan hävinnyt ainuttakaan komentamaansa taistelua lukuun ottamatta paria ei-kenttätehtävää (?), ja hänen sotilashistoriansa on laaja; Suvorov voitti yhteensä 63 taistelua kärsimättä suurta tappiota. Hän nosti Venäjän sotilaallisen kunnian ennennäkemättömään korkeuteen. Hänelle on omistettu useita sotaakatemioita, monumentteja, kyliä, museoita ja ritarikuntia Venäjällä.
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri377.html on line 220: Valentinus opetti ilmeisesti ensin Aleksandriassa ja meni Roomaan noin vuonna 136 paavi Hygienuksen paavinhomman aikana, ja pysyi siellä paavi Anilinguxen paavikauteen saakka, jolloin hän kuoli luultavasti osapuilleen noin 180-vuotiaana.
ellauri377.html on line 228: Klemens Aleksandrialainen kirjoittaa, että hänen seuraajansa sanoivat, että Valentinus oli Theudasin seuraaja ja että Theudas puolestaan oli apostoli Paavalin seuraaja. Valentinus sanoi, että Theudas välitti hänelle salaisen viisauden, jota Paavali oli opettanut yksityisesti lähipiirilleen, johon Paavali viittasi julkisesti näkemyksellisen kohtaamisensa yhteydessä ylösnousseen Kristuksen kanssa kun hän sai häneltä salaisen opetuksen. Tällaisia esoteerisia opetuksia vähäteltiin Roomassa 200-luvun puolivälin jälkeen.
ellauri377.html on line 597: Roomalais-katolisen perinteen mukaan Juudas Taddeusta pidetään toivottomien tapausten suojelupyhimyksenä.
ellauri378.html on line 247: Teutoburgissa koetulla tappiolla oli suuri vaikutus Rooman laajentumispyrkimyksiin. Augustus ja hänen seuraajansa Tiberius tulivat varovaisemmiksi, ja Rein vakiintui Rooman ja germaanien väliseksi rajaksi. Suurin syy tähän tosin lienee ollut se, että taloudellisesti takapajuinen Germania ei ollut vaivalloisen valloittamisen arvoinen. Reinille ja Tonavalle rakennettiin linnoitettu rajalinja, limes. Taistelussa tuhoutuneiden legioonien numeroita ei enää koskaan käytetty. Taistelupaikankin tarkka sijainti oli pitkään hämärän peitossa. 1980- ja 1990-luvulla suoritettujen arkeologisten kaivausten jälkeen pidetään kuitenkin käytännöllisesti katsoen varmana, että lopullinen taistelu käytiin Kalkriesessä, Osnabrückin pohjoispuolella. Sillä kertaa sakemanneilla oli onni matkassa.
ellauri383.html on line 215: Itä-Rooman valtakunnassa keisarin piti olla fyysisesti täydellinen, koska se heijastaa ortodoksisia näkemyksiä Jumalasta tuolloin. Tuohon aikaan Jumalalla oli aivan jumalattoman iso kyrpä ja mittaamattoman vetoisat kassit. Tämän seurauksena keisarin kilpailijoiden silpominen oli yleistä, ja vaikka tyypillinen menetelmä oli sokeuttaminen, kastraatio ei myöskään ollut harvinaista.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri390.html on line 182: Fedor Dostojevski ei päässyt Roomaan eikä nähnyt paavia. Berliini jätti siihen happaman vaikutelman. Ihan kuin Pietari, marisi maxavikainen Fedja-setä.
ellauri390.html on line 347: Hänen muita teoksiaan olivat "Venäjän nimi esi-Mongolian aikana" (1929), "Mikä on suurin vaara?" (1929), " Pikkuvenäläinen ja ukrainalainen" (1929). Volkonsky kuoli 18. lokakuuta 1934 Roomassa. Hänet haudattiin kreikkalaisen korkeakoulun kyrptaan Rooman Campo Veranon hautausmaalle (hautaa ei säilytetty).
ellauri391.html on line 475: Luther vältti versiossaan aiempien Raamattujen sanantarkkoja käännöksiä. Sen sijaan hän paneutui asiasisältöön sekä ajatukseen, minkä uskoi kunkin raamatunkohdan haluavan välittää. Roomalaiskirjeen jakeeseen 3:28 Luther lisäsi sanan ”yksin”, jota ei esiinny alkutekstissä: ”Päättelemme että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta”.
ellauri392.html on line 833: Kävittyään Gymnasium Illustressa Stuttgartissa hän opiskeli Tübingenin seminaarissa 20-luvulla, jolloin Hölderlin oli jo henkisesti sairas, asui siellä erakkona puusepän talossa. Waiblinger, joka vieraili vanhemman runoilijan luona ja vei hänet kävelylle, jätti selostuksen Hölderlinin elämästä silloin, Hölderlins Leben, Dichtung und Wahnsinn ("Hölderlinin elämä, runoutta ja hulluus"). 1820-luvun lopulla Waiblinger lähti Tübingenistä Italiaan ja kuoli 25-vuotiaana Roomaan, missä hänet on haudattu protestanttiselle hautausmaalle.
ellauri393.html on line 504: ja rakensi Rooman mahti,
ellauri393.html on line 673: Veriloukkaus tai rituaalimurhaherjaus (myös verisyytös) on antisemitistinen kanardi, joka syyttää väärin juutalaisia kristittyjen murhasta käyttääkseen heidän vertaan uskonnollisten rituaalien suorittamiseen.Toistaen hyvin vanhoja myyttejä salaisista kulttikäytännöistä monissa esihistoriallisissa yhteiskunnissa, juutalaisia vastaan esitetty väite oli harvoin todistettu antiikin aikana. Tertullianuksen mukaan se syntyi alun perin myöhään antiikin aikana Rooman valtakunnan varhaiskristillisen yhteisön jäseniä vastaan esitettynä syytöksenä. Kun tämä syytös oli hylätty, se elvytettiin tuhat vuotta myöhemmin kristittynä panetteluna juutalaisia kohtaan keskiajalla. Kaivojen myrkytyxen ja öylätin häpäisyn lisäxi kristittyjen lasten veren juonti oli tärkein juutalaisten rituaalinen tihutyö. Rituaalit ovat anuxesta. Mihkä vitussa niitä taevitaan. Ja kultit myös, aivan persemäisiä. Helvetin kovaa pitää rakkarienkin melskata Haaparannalla päästäxeen läskipakaraisten naisten pukille.
ellauri398.html on line 228: juutalainen, joka opettaa Uutta testamenttia Rooman
ellauri398.html on line 265: Ihmiset, jotka väittävät sitä vastaan, että seurakunnat olisivat täysin osallisia, mainitsevat tyypillisesti "klobber-tekstit": 1. Moos. 19:1-38; Mooseksen kirja 18:22, 20:13; Roomalaisille 1:25-27; 1. Korinttilaisille 6:9-11; 1. Timoteukselle 1:9-10 ja Juuda 6-7. Jotkut lainaavat myös 1. Moos. 1-2.
ellauri398.html on line 287: Kaikki, mikä estää tällaisen rakkauden, on asetettava kyseenalaiseksi, ellei poistettava pyhistä kirjoituxista. Kaikki kohdat eivät ole yhtä tärkeitä, eivätkä kaikki teot johda kokonaisuuteen. Koska emme kuitenkaan elä varhaisella rautakaudella tai ensimmäisen vuosisadan Rooman valtakunnassa, meidän on arvioitava, onko se, mikä silloin oli sopivaa, sopivaa nyt. Piru vie, tarvitaanko enää edes koko opusta? (pst Beelsebub älä kisko hihasta, tää menee hyvin nyt.)
ellauri402.html on line 756: Pietarin apokalypsi eli Pietaria ei näy ( arabiaksi: Ru´ya Buṭrus Butrus Ghali), joka tunnetaan myös nimellä Rullien kirja (arabia: Kitāb al-Magāll ) ja muita nimikkeitä, on arabikristillinen teos, joka on kirjoitettu todennäköisesti 10. vuosisadalla; 800-luvun loppua ja 1000-lukua pidetään myös uskottavana. Siitä on säilynyt ja löydetty noin 40 käsikirjoitusta. Se johtuu pseudepigrafisesti Rooman Klemensistä, joka kertoo apostoli Pietarin kokemasta näystä ylösnousseesta Jeesuksesta; todellinen kirjoittaja ei ole tiedossa.
ellauri402.html on line 813: Näyttää siltä, että apokalypsit olivat suosittu genre juutalaisten keskuudessa Kreikan ja sitten Rooman vallan aikakaudella. Suuri osa Pietarin apokalypsista voi perustua näihin kadonneiden juutalaisten apokalypsiin, teoksiin, kuten "Vartioijien kirjaan" (Henokin kirjan luvut 1–36 ), ja 1.–2. vuosisadan juutalaiseen ajatteluun yleensä. Pietarin apokalypsi näyttää lainaavan Hesekielin lukua 37, eli tarinaa Kuivien luiden laaksosta.
ellauri405.html on line 166: Shiraz on alkuperältään vanha rypäle, jota nautittiin jo antiikin Rooman aikoihin. Syrah on peräisin Ranskasta, Pohjois-Rhônen laaksosta, vaikka aikoinaan se nimensä perusteella yhdistettiin Iranin Šīrāzin kaupunkiin, josta viininviljelyn uskotaan alkaneen 7 000 vuotta sitten. Syrahiin liittyy myös tarina erakoituneesta Guy De Sterimbergistä, joka kuulemma toi lajikkeen Rhônen laaksoon ristiretkeltä. Roomalaisten uskottiin tuoneen rypäleen Syrakusasta, mutta 1990-luvulla ranskalaiset tutkimukset ovat vahvistaneet rypäleen kehittyneen kahden rhônelaisen lajikkeen risteytyksenä. Viiniköynnös tuottaa isoja, syvänsinisiä rypäleitä, joista saadaan täyteläistä, tanniinipitoista, pitkää kypsytystä kestävää viiniä. Syrah tuottaa maaperän ja ilmasto-olosuhteiden mukaan aromeiltaan hyvinkin erilaisia viinejä. Syrahin tunnusomaisena piirteenä pidetään hyvin syvää sinipunaista värisävyä, mausteisuutta ja marjaisuutta, mutta myös suklaan, kahvin ja pippurin maut ovat tavanomaisia. Kuumassa ilmastossa Syrah synnyttää jopa hillomaisen marjaisia aromeja.
ellauri408.html on line 575: sijainen Roomassa hiljaismiin liittyvissä asioissa, kuninkaan neuvonantaja.
ellauri409.html on line 129: Tuosta ajasta kuolemaansa asti Pascal oli läheisessä yhteydessä Port-Royal-seuraan, johon hänen sisarensa Jacqueline toimi uskonnonopettajana; yhdyskunta taisteli silloin henkensä edestä jesuiittoja vastaan. Viisi säädytöntä ehdotusta, jotka Rooman kardinaalien ja teologien komitea piti harhaoppisina, löytyi Janseniusin työstä; ja Port-Royalin, yhdyskunta kärsi iskun, josta se ei koskaan elpynyt.
ellauri409.html on line 163: En halua mennä enempää kuin on tarpeellista kysymykseen jansenismin heterosexuaalsuudesta; eikä tässä esseessä ole väliä, pitivätkö Jansenius &co todellakin Roomassa tuomitut viisi väitettä kirjassaan Augustinus; vai pitäisikö meidän pahoitella tai hyväksyä Port-Royalin sen seurauksena tapahtuva rappeutuminen (tosin vainon myötä). Asiasta on mahdotonta keskustella ilman, että se on kiistanalainen Rooman puolesta tai sitä vastaan, joten paras pitää suu säpissä ja turpa rullalla.
ellauri411.html on line 217: Toinen temppeli rakennettiin Babylonian kukistumisen ja juutalaisten palaamisen jälkeen Persian valtakunnan alaisuuteen. Roomalaiset kuitenkin tuhosivat tämänkin vuonna 70 jKr. Tämän jälkeen juutalaisilla ei ollut keskeistä paikkaa kaikelle yhteiselle palvotukselle, ja he alkoivat sen sijaan holhota paikallisia synagogeja.
ellauri411.html on line 282: Itse asiassa kristittyjen Paavalin tarinankertojien mytologia saavutti huippunsa Pyhän Hieronymuksen, kirkon kirjallisuuden valovoiman (Raamatun kääntäjä latinalaiseen Vulgataan) kanssa 400 -luvun lopulla , joka kertoo meille: Kun roomalaiset mestasivat Paavalin Rooman ulkopuolella, viillosta virtasi maitoa veren sijaan. Lisäksi hän kaatui pää alaspäin ja teki kaksi hyppyä maahan ja jokaisesta kolmesta osumapisteestä juoksi vesilähde. Eli puolen metrin etäisyydellä virtasi kolme erilaista vesilähdettä (miksi täydellisesti katkaistu pää pomppii maahan). Siten kirkon "valaisin" Hieronymus osoitti jälleen kerran typeryytensä ja muodon puutteensa! Joten vaikka Jerome kertoo meille tätä hölynpölyä, emme tiedä Paavalin tarkkaa kuolinvuotta, mutta useat inspiraatiot sijoittavat sen vuoden 64 jKr. (yleinen aikakausi) ja 68 jKr. Mitä tulee hänen syntymävuoteensa, sitä ei edes mainita, eikä sitä mainita missään, paitsi ehkä karkea arvaus. Joten jopa näissä kohdissa meiltä puuttuu historiallista tietoa. Kai se oli lähes Jessen ikätoveri, pallero kun Jeesus oli taapero.
ellauri411.html on line 288: "Benjaminin heimon fariseus" ( Apostolien teot iii : 1, vrt.: 2-3, vrt.: 6, vrt.: 3-8, Room. 1 : 1 , Gal. 1:13-14, Filippiläiskirjeet : 5).
ellauri411.html on line 299: Hän osasi puhua kreikkaa ja puhui siksi kreikkaa , Apostolien teot i: 29, x: 16-34, ka: 37 jne. Ehkä, mutta ei varmasti, hän tiesi myös latinaa Rooman kansalaisena , johon hän sanoo olevansa oikeutettu perintönä isältään, Apostolien teot 37-38, kv': 25-29, kg': 27, ja sen vahvistaa myös kst': 32, ki': 16, 30. Hänen kreikan kielensä ei ollut loistava, hän puhui "yhteistä kreikan" kieltä kommunikoidakseen. (Tuohon aikaan "yleinen kreikka" näytteli roolia, jota huono englanti pelaa nykyään.). Hänen kirjoituksensa eivät paljasta mitään vakavaa hellenististä. Hän sanoo sen itse "...ei sanan viisaudessa..." 1. Korinttilaisille 1:17 ja "...yksilölle tästä syystä..." 2. Korinttilaisille 1 : 6 Jotkut selittävät jälkimmäisen jakeen tosiasian, että Paavali oli vääräleukainen, mutta hidaspuheinen (kuten Mooses Mooseksen kirjassa 4:10, mutta muualla pentateukissa, kuten Apostolien teot 7:22, hän esiintyy innokkaana puhujana ja laulajana...).
ellauri411.html on line 317: Ihmiskuntaa hallitsee ja pitää sen orjuutena, eivät yksittäisten yksilöiden syntit, "joiden puolesta Kristus kuoli", kuten evankeliumit yleisesti ja nimenomaan ilmaisevat, vaan paljon terävämpi käsite. Yksilö pelastuu tästä kirouksesta (Jumalan Jahven esikoisia vastaan) vain uskon, armon, uhrin, veren, kohtalon kautta ( esim. Room. 5:15 jne., kuten pian näemme.). Ja kirouksen merkitys tässä on se alkuperäinen Jumalan Jahven kirous esikoista vastaan, joka pitää koko ihmiskunnan välittömän tuhon ja iankaikkisen rangaistuksen hirsipuun alla, Jumalan Jahven vihan vuoksi. Nämä synnin ja kirouksen käsitteiden yleistykset ja epämääräisyydet olivat väärässä paikassa, valitettavaa, virheellistä ja tuhoisaa pseudoplatonismia ja jopa juutalaisskeptikkojen gnostiikkaa ja merkityksettömiä Paavalin kreikkalaisen filosofian kannalta!
ellauri411.html on line 323: Paavali: vain usko ilman tekoja voi pelastaa sinut, Apostolien teot 3:39 , Room. 1 : 16-17 , 3:22-24, 27-28, 30, 4:4-5, 16, e΄: 1-5 , j΄: 9-10, 13 ja k΄ : 6, Galatalaiskirje 2:16 , 3΄: 2, 5-14 , Efesolaiskirje 2΄ : 8-9 , 2 Tessalonikalaiskirje 1:10 , 2:12, 1 Timoteus 1 : 16, 2 Timoteus 3 : 15. Jaakob : usko ilman tekoja ei ole mitään, 2 : 14-26 , mutta myös Matteus 7:21, 26, 11:49-50, 1:30-31, 1:3, 1: 31-46 sekä Luukas 5:46, 49, 10:28. Mutta Paavali on ristiriidassa Roomalaiskirjeissä 2:13, 7:1.
ellauri411.html on line 333: Paavalin avioeroa koskevat määräykset, Room. 7 : 2-3 , 1.Kor.7 : 10-16 , 39 , eivät joissain tapauksissa ole samaa mieltä kolmen ensimmäisen evankeliumin Matteus 5 : 31-32, ith: 1-12 kanssa . , Markus 1 : 1-12 ja Luukas 1 : 18.
ellauri411.html on line 347: Paavalin kirjeet ( sekä Johanneksen ensimmäinen evankeliumi : 1-5, 13-14, 18 jne.) sisältävät siellä täällä elementtejä, jotka muistuttavat meitä uusplatonismista ja gnostilaisuudesta, mm. Roomalaisille 5 : 12-21, 1:13-17, 1 Korinttolaisille 1 : 12-15 , 24, 2:1-5, 7, 1: 1,6 2 Korinttolaisille 3 : 5 -11 , 1: 4, 18-20, Efesolaiskirje 1 : 10 , 3 : 9-11, 5: 12, helvettiin I : 15-20, 2: 3, Filippiläisille 2 : 6-11 , 1 Tim mo on 1 : 16 , 2 Timoteukselle on 1 : 9-10, Heprealaisille 1 : 2-3 , e, h (huom. erityisesti jae 7), i , i.
ellauri411.html on line 357: Katsotaan nyt, mihin tämä järjestelmä meidät vie, mikä on olennaisesti ristiriidassa monien evankeliumin osien kanssa (katso kaikki viittaukset rikkautta ja vaurautta vastaan, jotka kirjoitimme edellä) ja sen yleisen ajatuksen kanssa, jonka kristinusko antaa rikkaudesta ja rahan keskittymisestä, keinottelusta, lainaamisesta, korko jne. ( Saarnaaja 1: 1-11, 2: 1-11, Matteus 5 : 40, 42, 5: 19-34, 1: 21-24, Markus 8: 20-25, Luukas 5 : 20-24 , 30, 15: 21-23, 34, 1: 1-13, 1: 25, 1: 22-24, Joh. 5 : 27, Apostolien teot 4: 32, 1 Timoteus f: 8, Jaakob 2 : 2-7, e: 1-6). Mutta meillä on myös joitain raportteja, jotka ovat samaa mieltä kapitalismin kanssa ( Matteus 1 :20-29, Luuk. 15:48, 1:1-9, 1:21-26 , Room. 3:6-7 . Muihin sukupuoliin kohdistuvaa korkoa säänteli laki Jahve Isä 5. Mooseksen kirjassa 20-21, mutta ei itse valittuja vanhurskaimpana Jumalana, joka oli (ja on! ja tulee olemaan!...) myös sananlaskuna esimerkkinä liiallisesta, laittomasta ja moraalittomasta rikastumisesta pyhin esi-isä Abraham Jumalan Jahven avulla (joka sanoo vanhurskas Jumala!), Genesisl΄- k΄. Lause "... toivomme sinun saavan kaikki Abrahamin rikkaudet ja hyvät..." on sananlasku. Meillä on myös esimerkki Job 2:23-24, 2:12 ja sananlaskut Sananlaskut 1:15 ja 10:10, jotka ovat ristiriidassa Sananlaskujen 1 : 8-9 jne. kanssa. Mutta onko juutalaiskristillisyydessä ja sen historiassa mitään muuta kuin ristiriitoja ja harhaoppeja!? Rahan perässäjuoxijoita ovat koko porukka.
ellauri411.html on line 365: Kuten Apostolien teoista, kirjeistä, monista muista tekeleistä ja tutkimuksista käy ilmi, juutalaiskristillinen saarna ja liike alussa oli puhtaasti juutalainen yritys. Mutta sillä oli erittäin huono vaste juutalaisten keskuudessa, joten Patu kääntyi sitten muiden kansojen puoleen, mikä näkyy selvästi Apostolien teoissa 15:19, 13:5, 16, 42, 46, 17:10, 16:6-8, jne. Juutalaiset kaikkialla Rooman valtakunnassa hylkäsivät ylivoimaisesti Paavalin saarnat.
ellauri411.html on line 369: Paavali tykkäs saarnata uskosta, ylösnousemuksesta ja toivosta, nää sanat aivan pörräsivät hänen kirjeissään. Emme kirjoita jokaista jaetta näillä sanoilla, mutta erityisesti on kiinnitettävä huomiota Roomalaiskirjeeseen 8:24 ja Heprealaisille 1 : 1, joita teologit pitävät "korkeimpina filosofisina johtopäätöksinä", vaikka itse asiassa ne ovat täyttä kuraa . Jos nyt se, mitä uskotaan tai toivotaan, muuttuu myös todexi, se on suuri asia suurelle Paavalille. Kaikki mitä uskot on automaattisesti todellisuutta vain siksi, että uskot sen! Vau, hyvin tehty, emmekä tienneet sitä! Toisin sanoen Pavlos myi murskattua ilmaa!
ellauri411.html on line 388: Markion oli Paavalin fanaattinen seuraaja ja tiukan moraalin eskatologi. Sitten hän teki Uuden testamentin ensimmäisen kaanonin . Hän sisältää vain Paavalin kymmenen ensimmäistä kirjettä, joista hän on poistanut kaikki juutalaiset elementit. Myös niiden järjestys eroaa myöhemmin vakiintuneesta. Hänellä on kaanonista kirjeet 1 ja 2 Timoteukselle , Titukselle, heprealaisille sekä Roomalaiskirjeen kaksi viimeistä lukua jne. Hän on asettanut kaanoniin vain yhden evankeliumin kaltaisen evankeliumin Luukasan mukaan, mutta vasta sen jälkeen, kun siitä ahkerasti poistettiin kaikki viittaukset juutalaisiin elementteihin ja teemoihin. Rooman kirkko ei hyväksynyt Marcionin ehdotuksia ja karkotti hänet sylistään noin +142 - 143.
ellauri411.html on line 394: Roomalaiskirje 12:14 "siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kiroako." Se muistuttaa jaetta Vuorisaarnasta, mutta koko luku 12 on leikattu ja ommeltu erityisesti valituista Vanhan testamentin kohdista.
ellauri411.html on line 396: 1 Korinttolaisille 7:17 , 19 , Roomalaisille 2:25, Galatalaisille 5:2 , Roomalaisille 3:1-2, Galatalaisille 6 :6, 2: 7
ellauri411.html on line 398: Tutkittuasi näitä raportteja päätä itse, mitä ymmärsit tai pikemminkin mitä tunsit! On inhottavaa lukea jokaista sepustusta tästä pienestä ihonpalasta. On parempi jättää hänet rauhaan jatkamaan tätä viulunvingutusta ympärileikkauksen ja esinahan (akrobustin) kanssa. Aavikon jumala Jahve todella löysi hyvän merkin antaakseen ystävälleen Abrahamille, jotta he erottaisivat valitut ( 1Moos. 17 :10-14 ja Room. 4: 10-13 ) muusta karjasta.
ellauri411.html on line 400: Ja siton viä tää lopun ajan sanoma. Monet ja erilaiset paljastukset, joita hän väittää saaneensa, joista osa paljastaa, että hän oli harhainen ja epätasapainoinen henkilö! Hänen uskoville antamansa käskyt on tarkoitettu estämään heitä käsittelemästä jokapäiväistä elämää ja maallisia asioita, koska loppu on lähellä eikä enää ole järkeä käsitellä maallisia asioita, työtä, avioliittoa, lapsia jne. nykyinen maailma on puheen arvoton ja syntinen, se tulee pian kaatumaan ja Herra tuo uuden maailman niille, jotka uskoivat näihin sanoihin. Kirjeistä roomalaisille , 1 , 2 korinttolaisille ja 1 , B Tessalonikalaisille on selvää , että hän uskoo , että Herran paluu tapahtuu hänen (Patun) elinaikanaan. Näin ei käynyt, mikä pahempaa, kansannousu Roomaa vastaan 70jkr meni munille ja 2. temppeli jyrättiin maan tasalle Piven kuoltua.
ellauri411.html on line 411: Lisätään tähän vielä, että juutalaiset maksoivat erittäin kalliisti tästä kristittyjen kansojen luopumuksesta 1700 vuoden ajan. Vasta äskettäin katolinen kirkko pyysi Rooman paavin kautta anteeksiantoa ja syntien anteeksiantoa juutalaisilta ja poisti evankeliumista Matteuksen 27:25:n jakeen "hänen verensä tulkoon meidän ja lastemme päälle". Oikeastiko? Kyllä se on vielä minun raamatussani.
ellauri411.html on line 486: Hän mainitsee Mooseksen lain jatkuvasti melkein kaikissa kirjeissään ja yrittää sovittaa sen uuden juutalaisuuden lahkoon, jonka hän itse vihkii paavalin kristinuskoon . Meidän on mainittava tässä, että Apostolien teot ix : 22, ix: 26, cc: 1-14, cc: 5, ki': 22-25 tekevät selväksi, että Paavalin opetus on ennennäkemätön juutalainen harhaoppi. Paavalin viittaukset Vanhaan testamenttiin ovat usein ja tiheitä. Galatalaiskirjeessä 3:24 juutalainen Paavali kutsuu Mooseksen lakia " opettajaksi Kristuksessa " ! (Tutki koko Galatalaiskirjeen lukua 3. . ) Hänen yrityksensä mukauttaa Mooseksen laki tämän uuden harhaopin kanssa on ristiriitaista ja säälittävää. Toisaalta hän yrittää saada kaikki vakuuttuneiksi siitä, että tämä laki on Jumalan pyhä laki ( Room. 7:12), jonka pakanatkin tietävät ikään kuin taikuuden avulla ( Room. 2 : 14-16) ja että se on oikeudenmukainen ja hyvä. laki, joka annettiin enkelien välityksellä ( Gal . 3 : 17-19, kuten diakoni Stefanos oli korostanut anteeksipyynnössään, Apt. 7:53). Toisaalta liian monta kertaa hän suosittelee asioita, joskus täysin ja joskus osittain, ellei täysin lain vastaisia. Toisinaan hän kumoaa lain "lain mukaan", kuten ympärileikkauksen ja tiettyjen ruokavaliosäännösten tapauksessa Paavali kumosi lain kokonaan. Tarkastele koko luetteloa ristiriitaisuuksista, erityisesti ristiriidoista {1), 2)} ja muualla, esim. Room. 3: 20-21. Tämä on normaalia touhua, joka ei kutistu! Nähdäksesi tämän häikäilemättömän epäjohdonmukaisuuden ja alliteratiivisuuden tutkimalla seuraavia jakeita siinä järjestyksessä, jossa lainaamme niitä:
ellauri411.html on line 493: Roomalaiskirjeen 5:14 mukaan : älkää antako synnin vallita itseänne, sillä ette ole lain, vaan armon alla.
ellauri411.html on line 501: Roomalaiskirjeelle 4 : 14-15, niille, jotka ovat lain perillisiä, usko on tyhjä ja lupaus otetaan pois, sillä laki toimii vihassa, sillä lakia ei ole, ettekä te riko;
ellauri411.html on line 507: Roomalaisille 7:12, niin että laki on pyhä ja käsky pyhä ja vanhurskas ja hyvä.
ellauri411.html on line 513: Roomalaisille 3:19: Me olemme nähneet, että kaikki, mitä laki sanoo laissa oleville, se puhuu, jotta jokainen suu tukkeutuisi ja koko maailma joutuisi Jumalan tuomion alle,
ellauri411.html on line 531: Se, mitä Paavali kertoo meille naisesta, osoittaa, että hänen asemaansa alennettiin ennemmin kuin ylennettiin, jos sitä verrataan naisten asemaan tietyissä yhteiskunnissa silloin ja kauan ennen. Naisella muinaisessa Spartassa oli samanlainen sosiaalinen rooli kuin miehellä. Spartan naisten vapaus ja heidän roolinsa yhteiskunnassa ja lasten kasvatuksessa tunnetaan hyvin. Muinaisessa Ateenassa naiset vaimoina olivat ehdottoman kunnioitettuja henkilöitä, kun taas kumppaneita korostettiin usein henkilöinä, joilla oli suurta taiteellista, poliittista ja koulutuksellista arvoa. Esimerkiksi Aspasia Perikles, Thais, josta tuli lopulta M. Aleksanteri Ptolemaios Sotirosin vaimo, Lais Korintista jne. ovat hyvin tunnettuja. Roomassa meillä on roomalaisen yhteiskunnan vaimot ja naiset, joilla oli suuri rooli ja vaikutus. Rooman emäntä oli täysin kunnioitettava henkilö ja meillä on esimerkkejä upeista rouvista, kuten Libya, Octavia jne. (Se, mitä Tacitus välittää Libyaa vastaan, kirjoitettu sata vuotta myöhemmin, on nykyään joidenkin hänen aikalaistensa tarkoituksellisena panetteluna. Uusi tutkimus paljastaa, että Libya oli luonteeltaan poikkeuksellinen ja vertaansa vailla oleva kauneus ja persoonallisuus, suuren keisarin arvokas kumppani. Esim. Kreikkalainen Pantheon- lehti , numero 19 ja professori Anthony A. Barrettin kirja Livia, ensimmäinen keisarillisen Rooman nainen . Kaikki tämä juutalaiselle Paavalille, joka tunsi vain nimettömän Vanhan testamentin ja juutalaisen perinteen, ei ollut vain tuntematonta, vaan myös mahdotonta kuvitella. Elämän ilo, rakkaus ja avioliitto sekä naisten aktiivinen rooli uskontojen palvonnassa (papittaret) olivat juutalaismieliselle Paavalille täysin kiellettyjä, aivan kuten hän kieltää ne kirjeissään.
ellauri411.html on line 539: Roomalaiskirje 9: 4 , A ΄ Korinttolaisille 7 : 20-24 , Efesolaiskirje 5 : 1-8 , Helvetti 3 : 22-25 , 4 : 1 , 1 Ti motelle f : 1-2, Ti tonille 2 : 9- 11 , koko kirje Filemonille . "Suuri" Pietari sanoo samaa, 1. Piet. 2 :18-20.
ellauri411.html on line 545: Paavali kirjoitti koko kirjeen Filemonille pyytääkseen rikasta kristittyä Filemonia osoittamaan armoa Onesimuksen orjalle, joka oli paennut. Sen sijaan, että hän olisi käskenyt häntä myöntämään hänelle vapautensa ja koska hän oli rikas maksamaan hänelle kaikki maksamattomat palkat, hän pyytää häntä ottamaan hänet takaisin "rakkaaksi veljeksi" (jae 16), mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että häntä ei saa lyödä. Matteus 11:34-35, Luukas 15:45-48). Orjasta pakenemisesta tuolloin määrättiin ankaraa keppiä ja pahoinpitelyä. Kirjeen jakeista 10-22 käy ilmi seuraavaa: Orja Onesimus oli paenessaan varastanut jotain myös rikkaalta kristityltä orjanomistajalta Filemonilta. Muuten, kuinka hän voi mennä Vähän Aasian helvetistä Roomaan ilman frangia taskussaan? Hän turvautui Paavaliin, ilmeisesti tietämättä hänen orjallisia uskomuksiaan, jotka hän häpeämättä kirjoittaa kirjeisiinsä! Onneton pakolainen olisi luultavasti kuullut Paavalin niin kutsutuista rakkaussaarnoista. Hän olisi luultavasti tavannut Paavalin tai kuullut hänestä paljon, kun hän vielä asui orjana rikkaan kristityn Filemonin talossa. Paavali epäröi mitä tehdä Filemonin omaisuudelle. Pitäisikö hänen säilyttää se omaan käyttöön vai palauttaa? Kuten näemme, Onesimuksella itsellään ei ollut mielipidettä ja päätöstä henkilöstään. Lopulta Pavlos päätti palauttaa sen yhdessä kirjeen kanssa, koska tietysti hän kirjoitti hänelle myös voimakkaita kohteliaisuuksia. Mutta ei ilman hintaa. Samaan aikaan hän kirjoittaa hänelle, valmista minulle ja ilmainen vieraanvaraisuus! Sen sijaan, että Paavali olisi tarjonnut turvapaikkaa onnettomalle kerjäläiselle, hän myi hänet tavaraksi rikkaalle kristitylle ystävälleen vastineeksi ateriasta.
ellauri411.html on line 564: Apostolien teot ix :22 , Roomalaiskirje iii : 7 " Jos valheillani Jumalan totuus osoitettiin suureksi hänen kunniakseen, miksi minut yhä tuomitaan syntiseksi?" ». Ensimmäinen korinttolaisille f : 12 , ith : 19-23 , i : 23 . Toinen korinttilaisille e : 13 , lv : 16 , filippiläisille ensimmäinen: 15-18 .
ellauri411.html on line 566: Kuten voidaan nähdä, Paavali käytti kaikkia laillisia tai laittomia keinoja voittaakseen uskovia organisaatioonsa. Hän teki kaiken. Näistä jakeista näemme, että hän petti ja käytti petosta . (Huomaa, että myöhemmin niin kutsuttu kirkkohistorioitsija Eusebius sekä pyhä Augustinus jne. käyttivät myös valhetta ja petosta.). Olen tulossa olemaan samaa mieltä edesmenneen Joseph Wirelessin kanssa siitä, että ainoa totta, jonka Paavali kertoi meille tai kirjoitti meille, on tämä kuuluisa ja "Jumalan inspiroima" jae Roomalaiskirjeen 3 : 7 :ssä "Jos minun valheeni kautta on Jumalan totuus ollut paljastettu suureksi hänen kunniakseen, miksi minut yhä tuomitaan syntiseksi? »! Ei mitään muuta!
ellauri411.html on line 569: Roomalaiskirje 3:7, jota lainasimme alussa, 1Kor 6:12 , 9:19-23, 10:23, 31, 1Kor 10:35, jotka ovat ristiriidassa Galatalaiskirjeen 1:10 , 2Kor 5:13, 7:16, kanssa. 12:16, Filippiläisille 1: 15-18 .
ellauri411.html on line 579: