ellauri003.html on line 1300: Lapsia ei pieninä täysin vakuuttanut Rauhixen viime vuosisadan alkupuolen tunkkainen väritys ja homeen haju, vanhojen sukulaisten valokuvat ja jeesusposterit, tai Hunanista tuodut kalusteet, jotka aina heiluvat. Ne äänestivät väliin jaloillaan itänaapuriin Egyptin lihapatojen ääreen, jossa ei heilu mikään paizi Wokun hihat sen tarjoillessa herkkuja majan schnell Imbississä, ihan vaan valkoisella suditun Ikean tuoxuisen ison kuistin kaksineliöisen pelipöydän ääressä, Riitan soittaessa cd-soittimesta pienen pojan elämää. Kiva et niillä oli mistä valita.
ellauri007.html on line 854: Milla tädin koulu (1961) oli Riitan mielikirja. Siinä oli hahmoina myös Pasi Leppälintu ja Liisa Käki. Ne on Rauhixen paskahuusin seinällä ylläolevassa kuvassa. Seija muisteli taas aamusella majan aikoja, jolloin Riitta avasi joka ilta uusia viinipulloja ja levisi kuin pullataikina, Woku juoxi schnell Imbiss kokkina ja laihtui, risat farkut oli kiinni narulla.
ellauri019.html on line 775: Niklas Riitan kertoman perusteella

ellauri039.html on line 487: Riitan Nikke kazoi kaipaavana naapurin Valittujen Palojen

ellauri042.html on line 723:
Fedja-sedän hypergrafiaa. Seija piirtää Riitan paasatessa luurissa sivun täyteen kukkia.

ellauri048.html on line 106: olen tätä asiaa jo mäystänyt. Riitan mielilehti Gartenlaube oli sentimentalistinen.

ellauri058.html on line 519: Seijan ja Riitan serkku Ina teki pahan gaffen, kun se puhui Riitan majasta Rauharannan päätalona, "da oben". Väärin, väärin! Wilhon 1 1/2-kerroxinen omakotitalo on kiistämättä Rauharannan tilan päätalo, ja vaikka Talasniementie nousee Majan portille, niin Paulin matala mezästysmaja on Rauhixesta kazoen alamäessä.
ellauri072.html on line 534: No jo helkkarissa on. Käyt kaz kaikki ns. hyvän elämän oppaat on olleet ize narsistisia paskiaisia. Riitankin mitra tulee koko ajan silmille. Jessen lasitaloargumentti ei toimi, muuten ei kukaan vois kellekkään mitään sanoa.
ellauri206.html on line 246: Alistuminen, se on Islam suomexi. Wellbeckin sen niminen kirja on väärällään islamofobiaa. Sivulle 18 mennessä Wellbeck on osoittautunut lisäxi jo narsistixi ja misogyynixi. Michel on Riitan ikäinen eli aivan eri sukupolvea kuin me. Sillä on tod.näk. vielä kuukautiset, ei ainakaan andropaussia. Tää kirja on Rikun lekuriromaanin doppelgängeri mitä tulee panovimmaan.
xxx/ellauri120.html on line 390: Viljo Kajava oli alun perin Eino Leinoa ihaileva romantikko. Hän kääntyi vapaan mitan kannattajaksi, kun nuoruudentoveri Nyrki Tapiovaara mojautti Olavi Paavolaisen runolla päähän ja sitten toiseen päähän kynnettömällä nyrkillä. (No ei vaitiskaan, kz. tunnustusta edellä.) Huomenna on Eino Leinon päivä 6.7., jona Mikko Roth on syntynyt. Mikon päivänä mentiin Riitan hoviväkenä Heinolaan juhlistamaan esikoisen syntymää saxalaisen mamun raflassa. Ostettiin sieltä sen vaimon pensselöimä taulu, se oli aika tuherrus.
xxx/ellauri149.html on line 203: Kuningatar Riitan mies ja Mikon, Niklaxen ja Maxin isä.
xxx/ellauri227.html on line 527: Münchenissä löivät nahkahousut korttia tarok-korteilla, jotka muistuttavat tosi paljon tarot-kortteja. Tämä selvisi pitkäveteisellä kaljakierroxella Wokun kanssa Rosenbergstrassella Seijan ja Riitan kykkiessä sillä aikaa vessanpöntöllä syötyään pilallista riimihärkää.
xxx/ellauri230.html on line 738: Ainiin on tässä vielä jäähyväiskäynti Nankingissa. Jäähyväisillalliseni oli todella suurenmoinen tilaisuus, vaikka vieraita olikin vähän. Kuten Wolfram oli ennustanut, oli Riitalla monenlaista vaivaa juhlaviikolla, itänaapurit olivat Sysmiössä jumissa, ja Riitan poski ajettunut simpulaxi, siihen tarvittiin mysiiniä ja korvatippuja. Ja peltimies oli lupaillut tulla sattumoisin osapuilleen juuri lauantaina. Niin että monenmoisia intialaisia herkkuja oli enemmän kuin syöjiä. Nojoo. Valitettavasti. Erinomaisen hyvinä siis meitä pidettiin, Vähämäkeä ja minua.
xxx/ellauri237.html on line 75: Sen alta he löysivät yöpukuisen kirjailijan verissään makaamasta jalat osin kukkapenkissä. Riitan kanadalainen opiskelijatoveri yritti tunnustella, vieläkö sydän lyö, mutta ei.
14