ellauri015.html on line 831: Eilenbergerin kirja on pannukakku, sanoisi Oiva Ketonen jos eläisi. Jälkijättöinen asiantuntematon räpellys Benjaminista, Cassirerista , Wittgensteinista ja Heideggeristä, viime vuosisadan alun nimettömistä mitättömyyxistä plus Ludista, joka sekin kyllä on pahasti ylimainostettu. Reportteriluuskan kolmannen käden turaus siitä on vielä asiantuntemattomampi ja vetelämpi. Lämmitetään ikivanhaa viime vuosituhantista kinaa analyyttisten anglosaxien ja niitäkin anaalisempien sakemannifilosofien välillä. Oisko siinä vähän revanssin makua, sakemanni kaivautumassa esiin pommikuopista. Tästä mannerlaattojen välisestä railosta on nyt muutenkin tullut luetux vuosikymmeniä vanhoja historiikkeja, Eskin ja Maken pamflettien muodossa. ilmeisesti tääkin riita pitää lämmittää joka 20s vuosi kuin joku roiskeläppävalmispizza mikroaaltouunissa.
ellauri022.html on line 350: Reporters lurk on every side
ellauri031.html on line 672: Joku saattaa kysyä, millä ja kenen lähettämillä rahoilla tällaiset suurpainoxet rahoitetaan. Kysyä saa, muttei vastata. Panee miettimäään mikä on tän raamattuvälityxen bisneslogiikka. Mikä ansaintamalli siinä on, miten rahavirrat kulkevat. Mistä muodostuu tulo-ja menojonot ja mikä on oman pääoman sisäinen korko, niinkuin Callen väitöskirjassa Real Time Result Reporting kysytään. Isä puri pännää sängyn päällä ja irvisteli, laski loppumattomia lukujonoja. Vaikeita korkoa korolle laskuja paperilla ja kynällä, ei sekään ollut mikään nero matikassa, vaikka rahat kyllä pysyi näpissä ja kasvoi korkoa. Isän siunausta tässä vieläkin kaikki lapset nautitaan, sodasta rikastuneen nousukkaan nyt jo laskukkaat rauhanajan jälkipesueet.
ellauri043.html on line 4404: Mitro Repo, mun poika, asui luoxepääsemättömässä paikassa (Kirkkonummella). Sillä oli siellä oma tsasouna, jossa se otti vastaan Kivelän vanhuxia, ja syötettyään niille mariannekarkkeja ja konjakkia pienestä litteästä pullosta se lemppas ne pihalle ja meni taas teeveeseen tienaamaan lisää massia. Sellainen isä Metro.


ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri048.html on line 117: Syksyllä 1947 perustettu Eino Leinon Seura alkoi seuraavan vuoden lopussa julkaista yhdessä Otavan kanssa ja Sanoma Osakeyhtiön tukemana aikakauslehteä Ajan Kirja. Sen päätoimittaja oli Vilho Suomi ja toimitussihteeri Eino S. Repo, molemmat Uuden Suomen kirjallisuustoimittajia. WSOY:n vastine Ajan Kirjalle oli niinikään neljästi vuodessa ilmestynyt aikakauskirja Näköala.*
ellauri048.html on line 121: Koskenniemi halusi vaikuttaa entiseen tapaan myös Uuden Suomen kirjallisuusosaston hoitajaan. Hän kirjoitti 24.9.1949 Aholle: "Mainitsemistasi ehdokkaista haluaisin … ehdottomasti karsia … Tuomas Anhavan, … hän on Hellaakosken kiltti apuri "Näköalassa" … Mainitsemaasi (Eino S.) Repoa en henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen kirjoituksensahan ovat … U.S:ssa olleet täysiä mitättömyyksiä … Unto Kupiainen, jota aikoinani Sinulle suosittelin, on tehnyt itsensä monella tavoin mahdottomaksi."*
ellauri048.html on line 123: Eino S. Repo kirjoitti Ajan Kirjaan 2/50 artikkelin Arvostelijan vapauden puolesta. Siinä hän kritikoi vilpillisiä arvostelijoita. Hänen mielestään "on tärkeämpää olla rehellinen kuin erehtymätön". Repo otti esimerkiksi edellisenä syksynä ilmestyneen V. A. Koskenniemen runokokoelman Syksyn siivet saaman vastaanoton. Hän ei voinut ymmärtää sen saamaa ylistystä, varsinkin kun paljon parempiakin runokokoelmia oli ilmestynyt.*
ellauri048.html on line 125: Koskenniemi aloitti välittömästi Revon savustamisen Uudesta Suomesta. Hän kirjoitti 19.7.1950 Aholle, "että hra Repo ei ole sovelias henkilö U.S:n kulttuuritoimittajaksi … Jos hra Repo saa edelleen jatkaa toimintaansa U.S:ssa, on Sinun kyllä pakko jättää minut pois laskuista U.S:n arvostelijana ja avustajana." Aho ilmoittikin 16.8.1950 Revolle, ettei tämä voinut jatkaa Uudessa Suomessa määräaikaisen sopimuksensa päättyessä lokakuun alussa.* Koskenniemi kirjoitti myös ohjelmajohtaja Jussi Koskiluomalle 14.10.1950. Hän "asetti harkittavaksi" oliko Yleisradion syytä käyttää "yleisön kirjallisena valistajana niin suuressa määrässä yleistä arvostelukykyä vailla olevaa henkilöä kuin hra E. S. Repo".*
ellauri048.html on line 127: Varmemmaksi vakuudeksi Koskenniemi ehdotti Heikki Reenpäälle ja Hannes Reenpäälle Ajan Kirjan ja Näköalan yhdistämistä. Otavan ja WSOY:n yhteisesti omistama Yhtyneet Kuvalehdet kustansi niiden tilalle perustettua Parnassoa, joka aloitti ilmestymisensä vuoden 1951 alussa. Repo sai lohdutukseksi kustannustoimittajan paikan Otavasta.* Valmiutta lehtien yhdistämiseen oli ollut jo jonkin aikaa WSOY:n puolella, sillä niihin katsottiin uppoavan turhan paljon rahaa.*
ellauri048.html on line 532: Ja reiluudesta VA Koskenniemi, joka savusti ulos Eino S. Repoa

ellauri051.html on line 301: Luin äskettäin jostakin, että Herlinin Sanomien ex-kriitikko Kasa Veronen arvosti kun ex-vasemmistolainen Anssi Sinnemäki näki Koskenniemessä muutakin kuin vanhan nazin. Anssi Sinnemäen juhlakirja Trifonovin jotakin avaa kirjallisuushistorian suljettuja ovia. Sinnemäki on pitkän linjan kriitikko ja vanhan koulukunnan vasemmistolainen toimittaja, tunnettu muun muassa Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja oman pienkustantamon, Tamara Pressin pyörittäjänä. Tästä Sinnemäestä on ollut jo useitakin havaintoja, sehän on se nimekäs vasemmiston takinkääntäjä. Repostelijaa repostelee vuorostaan Markku Soikkeli, josta mulla ei ole mitään havaintoa ennen alla lainattavaa Kiiltomadon prujausta.
ellauri052.html on line 118: Reports of his teaching ranged from “he was a dud, all he did was read from Erich Auerbach’s Mimesis” to “his seminar was amazing, as you’d imagine.” He was most effective with students who could follow and respond to his intellectual fireworks.
ellauri052.html on line 868: Reports of his teaching ranged from “he was a dud, all he did was read from Erich Auerbach’s Mimesis” to “his seminar was amazing, as you’d imagine.” He was most effective with students who could follow and respond to his intellectual fireworks. Eskimeininkiä.
ellauri058.html on line 605: Syksyllä 2013 saatiin Helsingin Sanomissa seurata Matti Salmisen ja Vesa Karosen kiivasta sanailua liittyen Pentti Haanpäähän. Salminen oli juuri julkaissut Haanpäästä uuden elämäkerran, jossa hän omien sanojensa mukaan kääntää nurin koko kirjailijan “virallisen” historian. Itsetietoinen tyyli ei saanut pitkän linjan Haanpää-tutkija Karosta syttymään (Vesa Karonen: Reportaasi Pentti Haanpäästä jättää teokset sivuosaan, HS, 15.9.2013).
ellauri065.html on line 184: Reported to Google AdSense. Possible copyright infringement and definitely violates the rules on invasive ads. Also has porn/suggestive ads from other providers.
ellauri101.html on line 273: Hän sijoittui 21:nneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin.
ellauri106.html on line 467: “This was absolutely the last appearance I will make on any public stage, anywhere,” said Roth, although on Wednesday news broke that he will appear as an interview guest on Comedy Central’s “Colbert Report” in July.
ellauri155.html on line 446: Menachem Elimelech is the Sterling Professor of Environmental and Chemical Engineering at Yale University. In 1998, he founded Yale's Environmental Engineering program. The program rose to international prominence and has been ranked in the top 10 of the U.S. News & World Report’s Graduate Engineering Rankings for the past six years. Menachem on vähän Krister Lindenin näköinen.
ellauri156.html on line 52:
Inappropriate Report Dad: Bob Deffinbaugh

ellauri156.html on line 451: A. H. Weiler of The New York Times described the film as "a reverential and sometimes majestic treatment of chronicles that have lived three millennia." He praised Dunno's screenplay and Peck's "authoritative performance" but found that Wayward "seems closer to Hollywood than to the arid Jerusalem of his Bible." Variety wrote, "This is a big picture in every respect. It has scope, pageantry, sex (for all its Biblical background), cast names, color—everything. It's a surefire boxoffice entry, one of the really 'big' pictures of the new selling season." Philip K. Scheuer of the Los Angeles Times wrote that the film "leaves little to be desired" from the standpoint of production values with Peck "ingratiating" as David and Wayward "a seductress with flaming tresses, in or out of the bath, and only her final contrition is a little difficult to believe." Richard L. Coe of The Washington Post wrote, "On the whole, the picture suggests a Reader's Digest story expanded into a master's thesis for the Ecole Copacabana."] Harrison's Reports wrote, "The outstanding thing about the production is the magnificent performance of Gregory Peck as David; he makes the characterization real and human, endowing it with all the shortcomings of a man who lusts for another's wife, but who is seriously penitent and prepared to shoulder his guilt. Susan Wayward, as Bathsheba, is beautiful and sexy, but her performance is of no dramatic consequence." The Monty Python Bulletin commented that the film had been made "with restraint and relative simplicity" compared to other historical epics, "and the playing of Gregory Peck in particular is competent. The whole film, however, is emotionally and stylistically quite unworthy of its subject." Philip Hamburger of The New Yorker wrote that "the accessories notwithstanding, something is ponderously wrong with 'David and Bathsheba.' The fault lies, I suppose, in the attempt to make excessive enlargements of an essentially-simple story." Zanuck the Hot Dog agreed.
ellauri162.html on line 247: Lepää rauhassa, veijaritarinoiden kirjoittaja ja humoristi, Repose en paix, auteur d'histoires de caragar et humoriste,
ellauri211.html on line 113: Quoting from the Targeting Committee Report:
ellauri219.html on line 324: From Bob Dylan (No.15) to David Bowie, Tom Waits to Steely Dan, Beat Generation author Burroughs has influenced many a songwriter over the decades. Less known is that, according to Burroughs himself, he witnessed Paul McCartney (No.64) working on “Eleanor Rigby.” As quoted in A Report From The Bunker, a collection of conversations with author Victor Bockris, Burroughs recalled McCartney putting him up in The Beatles’ flat on 34 Montagu Square: “I saw the song taking shape. Once again, not knowing much about music, I could see that he knew what he was doing.”
ellauri223.html on line 188: When he was 36, Bacon courted Elizabeth Hatton, a young widow of 20. Reportedly, she broke off their relationship upon accepting marriage to a wealthier man, Bacon's rival, Sir Edward Coke. Years later, Bacon still wrote of his regret that the marriage to Hatton had not taken place.
ellauri223.html on line 202: Reports of increasing friction in the marriage appeared, with speculation that some of this may have also been due to financial resources not being as abundantly available to Alice as she was accustomed to in the past. Alice was reportedly interested in fame and fortune, and when reserves of money were no longer available, there was constant complaining about where all the money was going.
ellauri285.html on line 637: Copyright (c) 1988 by Ralph Schoenman. All Rights Reserved. Reposted here by permission.
ellauri290.html on line 375:

* UNSCP Report, Vol. I, Supplement No. 11, Chapter VI, Part II, Para. 5, p. 54

ellauri309.html on line 515: Hoover and Sullivan considered King “the most dangerous Negro of the future in this nation”. Armed with salacious archival material from a recent FBI documents release, Garrow has reported about the iconic civil rights leader’s sexual misconduct, ranging from numerous extramarital affairs and solicitation of prostitutes to the allegation that he was present during the violent rape of a Maryland churchgoer. Garrow insists that a fundamental reconsideration of King's reputation is imminent. He describes how King and a handful of Southern Christian Leadership Conference (SCLC) officials checked into Washington DC’s Willard hotel along with “several women ‘parishioners’”. The group met in his room and discussed which women among the parishioners would be suitable for natural and unnatural sex acts, meaning anal and oral, genital being natural. The alleged rapist was Reverend Logan Kearse, a Baptist minister from Baltimore. Reportedly, "Mike" King just stood by with erect cock in hand overseeing the action, like another Kim Yung Il.
ellauri325.html on line 418: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 434: Kulissimies – Eino Repo
ellauri325.html on line 690: Esko Aaltonen. Tuomas Anhava. Veikko Anttila. Heikki Brotherus. Martti Haavio. Lauri Hakulinen. Lauri Hyvämäki. Kauko Kare. Paavo Kastari. Eino Kauppinen. Urho Kekkonen. Arvi Kivimaa. Yrjö Kivimies. Esko Koivusalo Simo Konsala. Matti Kuusi. Reino Kuuskoski. György Lako. Lino Leskinen. Kaarlo Marjanen. Jooseppi Mikkola. Paul Myllymäki. Osmo Mäkeläinen. Niilo Mäki. Eino Mäkinen. R.E. Nirvi. Tauno Nurmela. Ohto ja Päivo Oksala. Aarni Penttilä. Paavo Pitkänen. Jorma Pohjanpalo. Mikko Pohtola. Lauri Posti. Lauri Puntila. Sakari Pälsi. Eino S. Repo. Eero Saarenheimo. E.A. Saarimaa. Matti Sadleniemi. Lauri Simmonsuuri. Esko Suhonen. VJ Sukselainen. Paavo Saippa. Erkki Tanttu. Jussi Teljo. Hannes Teppo. Tuomo Tuomi. Ilmari Turja. Mauno Turunen. Tatu Vaaskivi. Oskari Wahervuori. Kosti Vasa. Torsti Verkkola. Kustaa Vilkuna. Toivo Vuorela.
ellauri325.html on line 720: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri325.html on line 722: Martti Haavion tylyn arvion mukaan Repo oli laiskuri joka teki vääriä asioita välttyäkseen tekemästä oikeita asioita nimittäin esimerkiksi väitöskirjan Juhani Siljosta. Nuori Jakkoh-Hintikka ei suostunut Matin pöljän idean pelinappulaxi.
ellauri331.html on line 265: Syyskuussa 2018 englanninkielinen Wikipedia hylkäsi Occupy Democratsin lähteenä sen epäluotettavuuden vuoksi. Lokakuussa 2018 Simmons Researchin 38 uutisorganisaation tutkimuksessa Occupy Democrats sijoittui amerikkalaisten kolmanneksi vähiten luotetuksi uutisorganisaatioksi. Breitbart News, Daily Kos ja Palmer Report sekä InfoWars ja The Daily Caller (6kpl) olivat vielä alempana.
ellauri331.html on line 445: Vuonna 2020, kun The New York Times -sanomalehti voitti International Reporting Prize -palkinnon, Proekt sanoi, että ainakin kaksi voittajan artikkelia toistivat Proektin muutamaa kuukautta aiemmin julkaistujen artikkelien havainnot lähteeseen mainitsematta.
ellauri336.html on line 665: Nations That Vowed to Halt Warming Are Expanding Fossil Fuels, Report Finds.
ellauri343.html on line 84: takanamme olivat kauniin Karjalan kylän, kuuluisan Repolan rauniot. Kerroin kylän vielä kaksikymmentä vuotta sitten kuuluneen Suomelle, mutta Tarton rauhassa Repola oli häpeällisesti annettu venäläisille ja raja vedetty kiinni Kivivaarassa. Me olimme nyt sitä rajaa aukaisemassa ja luomassa heimoveljillemme parempaa tulevaisuutta: syy ei ollut meidän, että se jouduttiin sotimalla tekemään.
ellauri343.html on line 88: Repola (ven. Ре́болы, Reboly; karjalaksi Rebol’a) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lieksajärven luoteisrannalla 79 kilometriä Mujejärveltä maanteitse länteen. Kylässä ja kunnassa on 857 asukasta (vuonna 2012). Repolan kylä ja myöhemmin pogosta ja volosti tunnetaan 1500-luvulta lähtien. Vuonna 1918 se liittyi muutaman vuoden ajaksi osaksi Suomea.
ellauri343.html on line 90: Repolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1555 käkisalmenkarjalaisen Nousia Rydzin suomenruotsalaisille antamassa selvityksessä. Vuoden 1571 verokirjan mukaan seudun kylät olivat tulleet viranomaisten tietoon 1500-luvun puolessavälissä. Repola lähikylineen kuului aluksi Novgorodin Vatjan viidenneksen Käkisalmen läänin Ilomantsin pogostaan. 1600-luvun alusta lähtien seudun asutus muodosti Kuolan kihlakunnan alaiseen Novgorodin Lappiin kuuluneen Repolan pogostan. 1700-luvun alussa se siirrettiin Aunuksen läänin alaisuuteen. Pogostaan kuuluivat Repolan, Lentieran ja Kiimasjärven sekä Vuokkiniemen ja Jelettijärven verokunnat, joista kaksi jälkimmäistä liitettiin vuonna 1785 Kemin kihlakuntaan. Samaan aikaan muodostettiin Aunuksen läänin Poventsan kihlakunta, johon Repolan volosti eli pitäjä tai kunta kuului 1920-luvulle saakka. 1860-luvulla siitä erotettiin Kiimasjärven kolmannes, joka liitettiin Rukajärven volostiin. Suomenruotsalaiset hävittivät seudun kyliä 1610-luvulla, vuonna 1708 ja vuosina 1741–1743.
ellauri343.html on line 92: Repolan murre kuuluu karjalan kielen eteläkarjalaisten murteiden pohjoisryhmään. Sille ominaisia piirteitä ovat soinnilliset klusiilit b, d, g ja sibilantit z, ž, esim. poiga, hambahat, pada, vaškizet, piäžöy. Sanastossa on havaittavissa vienalaisia ja aunukselaisia sekä laukkurys-- kauppiaiden mukanaan tuomia suomalaisia aineksia. Suomalaisista kielitieteilijöistä Repolan murretta ovat tutkineet Arvid Genetz ja Pertti Virtaranta.
ellauri343.html on line 94: Pitäjästä kerätyt kansanrunot muodostavat yli kolmasosan Suomen kansan vanhojen runojen toisessa osassa julkaistuista Aunuksen runoista. Repolan kylissä kävivät runonkeruumatkoillaan Elias Lönnrot vuonna 1832, M. A. Castren 1839 ja D. E. D. Europaeus vuosina 1845–1846 sekä myöhemmin muun muassa A. A. Borednius ja Klaus Karttunen. Koko Aunuksen parhaana runonlaulajana pidetään Omelian kylässä asunutta Simana Olekseine Kyöttistä eli Kyöttiä, jolta on tallennettu muun muassa Lemminkäisen virsi ja harvinainen Ahdin ja Kyllikin runo. Rikas runoperinne oli myös Lentierassa, jossa sen tunnetuimmat edustajat kuuluivat Nili Nesterisen sukuun.
ellauri343.html on line 96: Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous heikensivät Repolan taloudellista tilannetta muun muassa vähentämällä puutavaran kysyntää. Katovuosi 1918 ja elintarviketoimitusten katkeaminen saattoivat volostin nälänhädän partaalle. Samaan aikaan Suomessa ryhdyttiin suunnittelemaan Itä-Karjalan valtaamista. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja suomalaisten painostamana Repolassa pidettiin 2.–3. elokuuta 1918 "yleinen kansalaiskokous", joka teki päätöksen pitäjän liittymisestä Suomeen.
ellauri343.html on line 97: Repolan siirtyessä Neuvosto-Venäjän hallintaan noin 300 repolaista pakeni Suomeen. Vuoteen 1925 mennessä viidesosa heistä palasi takaisin.
ellauri343.html on line 103: Talvisotaa edeltäneissä neuvotteluissa Neuvostoliitto oli tarjonnut aluevaatimustensa vastineeksi Suomelle 5 529 neliökilometrin laajuista aluetta entisistä Repolan ja Porajärven volosteista.
ellauri343.html on line 252: Hans Håkon (H. H.) Christian ”Bobi” Sivén (18. huhtikuuta 1899 Helsinki – 12. tammikuuta 1921 Repola, Itä-Karjala) oli suomalainen itsenäisyys- ja heimoaktivisti, joka toimi Aunuksen Karjalassa sijaitsevan Repolan kunnan nimismiehenä heimosotien aikana vuosina 1919–1921 sekä samalla hän työskenteli Suomen ulkoasiainministeriön edustajana Repolassa ja Porajärvellä. Repola ja Porajärvi olivat eronneet Venäjästä vuonna 1918 ja liittyneet Suomeen. Kun Suomi luovutti molemmat kunnat vuonna 1921 Tarton rauhassa takaisin Neuvosto-Venäjälle, Sivén tuki ensin Karhunpesäsuunnitelmaa (mikä vittu se oli?) ja sen kariuduttua teki lopulta vastalauseena itsemurhan. Hyvä valinta.
ellauri343.html on line 276: Sivén pääsi maalaisliittosuhteilla 20-vuotiaana Repolan nimismiehexi ja puolusti joka käänteessä viekkaita repolaisia. Suomalaiset joutuivat bolševikkien kanssa yhteenottoihin, kunnes Kalevalan päivänä 28. helmikuuta 1920 alkoivat suuret taistelut puna-armeijaa vastaan Porajärven suunnalla. Sivén joutui ottamaan siviiliviranomaisena vastuun rajanylityspaikoille lastenpolkupyörillä saapuvista pakolaisista. Tilanne maalis-huhtikuussa Repolassa oli todella huono, vaikka suomalaiset pysäyttivät 1 200 miehen ja neljän tykin vahvuiset puna-armeijan joukot Soutajärven-Jänkäjärven seudulle vain 4 km:n päähän Porajärven kirkonkylästä. Sivén yritti organisoida alueen suojeluskuntalaisista tiedustelujoukkoja, jotka ottaisivat vastaan vihollisten etujoukot, mutta tämä ei onnistunut. Hän totesikin, että tilanne oli sama kuin syksyllä 1918 Uhtualla. Ei näistä miesieporukoista ole mihinkään. Sivén ehti jo todeta 5. huhtikuuta: "Suur-Suomi-aate on nyt kärsinyt täydellisen haaksirikon", mutta pian bolševikit lopettivat hyökkäykset Suomen suojelusalueille. Sivén kuitenkin päätti, että lähtisi Itä-Karjalasta asevelvollisuuden suoritettuaan ja lykkäisi varsinaiseen politiikkaan osallistumistaan.
ellauri343.html on line 278: Sivénille ja muille heimoaktivisteille oli tulossa tuskalliset ajat, kun rauhanneuvottelut Tartossa käynnistyivät ja näytti siltä, että Itä-Karjalan kansalle hädin tuskin saataisiin edes autonomia. Eräät poliitikot, kuten erityisesti J. K. Paasikivi, aikoivat antaa Itä-Karjalan, käytännössä suomalaissuojeluksessa olevat Repolan ja Porajärven kunnat, Neuvosto-Venäjälle Petsamon vastineeksi.
ellauri343.html on line 282: Sivénillä riitti töitä, kun hän raportoi tiedustelutoiminnasta Ulkoministeriöön, järjesti yhteydenpidon Uhtuan ja Repolan välille, suoritti poliisikuulusteluita tulipalon ja kuolleen tyttölapsensikiön takia. Sivén ratkoi toki myös tavallisia riita-asioita.
ellauri343.html on line 284: Vapaa-aikansa Sivén käytti kansanperinnettä ja runoja keräillen. Hän ystävystyi syvästi erään Repolan kansanjohtajan Pekka Kyöttisen isän Konoi Kyöttisen kanssa. Konoi Kyöttisen kanssa Sivén kalasteli, tervasi veneitä ja keräsi tältä muistiin sananlaskuja, runoja ja kansantietoutta. Sivén suostui myös ottamaan osaa aktiivisesti repolalaisten juhlajärjestelyihin. Samalla Sivén karjalaistui erittäin nopeaa tahtia. Rutiinihommat vähenivät, kun Sivén sai loppukesästä apulaisnimismiehen, joka oli aluksi hänen vanha Norssin koulukaverinsa, lakitieteen ylioppilas Jaakko Sadeniemi. Myös Bobin sisko Anna Sivén kävi tutustumassa Repolaan.
ellauri343.html on line 288: Suunnitelma kuitenkin kehittyi hyvin. E. E. Kailan Jääkäritoimisto lähetti Repolaan 500 kivääriä ja 100 000 patruunaa. Lieksan ja Joensuun alueen sotilasviranomaiset saatiin ummistamaan silmät asekuljetuksilta. 16. joulukuuta Bobi Sivénin Paavo-veljelleen kirjoittamassa kirjeessä Sivén kertoi, että metsää oli saatu myytyä kahden miljoonan markan arvosta. Joulukuussa 1920 Sivén vietti Eemil Huhtalan kanssa Porajärvellä viikon ja muodosti alueella 60-miehisen joukon, joka vetäytyisi merkin saatuaan karhunpesään, Repolaan. Muuten Sivén ja Huhtala päättivät jättää Porajärven suosiolla bolševikeille. Porajärvellä käynti kuitenkin masensi Sivéniä ja matkan jälkeen hän sanoi epätoivoisena Huhtalalle: "Olisi parasta laskea kuula kalloonsa, eihän sitä ilkiä palata Suomeen. Uskotko Huhtala sitä?". Huhtala vastasi, ettei Sivén ajatellut asiaa noin, mutta Sivén vain valitti väsymystään.
ellauri343.html on line 289: 31. joulukuuta Repolan kunnantalolla laskettiin alas Suomen lippu. Sivén totesi ystävälleen: "Veli, en jaksa kärsiä tätä häpeää. Karjalan asia on henkeni arvoinen. Repolasta poistun viimeisenä ja tuskin silloin elävänä". Sivén kuitenkin päätti vielä yrittää karhunpesäsuunnitelmaa.
ellauri343.html on line 291: Joulukuun lopulla aktivistien ja karjalaisten rivit alkoivat rakoilla. Mannerheim ei ollut innostunut karhunpesäsuunnitelmasta, samoin karjalaiset alkoivat miettiä jos Edvard Gyllingin Karjalan työkansan kommuuni pitäisikin lupauksensa. Lopulta tammikuun alkupäivinä suunnitelma romahti. Karhunpesäsuunnitelmaa varten Lieksaan kuljetettujen aselaatikkojen sisältö päätyi julkisuuteen. 6. tammikuuta 1921 ulkoasiainministeri Holstin apulainen, ulkoasiainministeriön ensimmäinen sihteeri varatuomari Arne Broms vaati Sivéniltä selvitystä asekuljetuksista. Sivén myönsi, että Repolaan oli kuljetettu 500 kivääriä, mutta ei pitänyt tiedustelua vakavana, koska ulkoministeriö tiesi kaiken karhunpesäsuunnitelmasta.
ellauri343.html on line 293: Repolan toimikunnan jäsenet, Repolan sotilaskomennuskunnan päällystö ja joukko repolalaisia oli kokoontunut juhlimaan ortodoksista joulujuhlaa karjalaiseen tapaan Repolan kirkonkylän kansakoululle 8. tammikuuta. Puolelta öin, kun Sivén oli jo mennyt nukkumaan, Höttönen esitteli taskuasettaan, joka kuitenkin laukesi vahingossa aiheuttaen luodin tunkeutumisen hänen vatsaansa. Repolasta lääkäri oli jo lähtenyt, joten Höttöstä lähdettiin viemaan reellä Lieksaan, jonka edustalla Höttönen kuoli vammoihinsa aamuyöllä 9. tammikuuta.
ellauri343.html on line 297: Sivénin jättämästä kirjeestä selvisi, kuinka Sivén oli alistunut kohtaloonsa ja siihen, ettei Repolan politiikasta ja vapaustaistelusta tulisi mitään, kun Höttönen oli saanut surmansa. Holsti luonnehti kirjettä "pateettisimmaksi kirjeeksi, jonka oli koskaan lukenut".
ellauri343.html on line 305: Ulkoministeriön seppeleen laskivat varatuomari Arne Broms ja vänrikki Tapio Voionmaa. Repolaisten seppeleen laskivat maanviljelijät Peka Kyöttinen ja Grigori Grigorjeff. Kyöttinen muisti lämmöllä ystäväänsä ja työtoveriaan. Tämän jälkeen hän veti esiin Repolan kunnantalon katolla heiluneen Suomen lipun, joka oli laskettu vuoden 1920 viimeisenä päivänä (tai ainakin ihan samannäköisen). Kyöttinen noudatti Sivénin viimeistä toivomusta ja antoi lipun Karjalan Liitolle talletettavaksi. Karjalan Liiton puheenjohtaja professori E. N. Setälä otti lipun vastaan. Setälä piti puheen, josta näki, että Suomen tärkein tehtävä oman itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen oli Karjalan vapauden hankkiminen. Kuitenkaan tätä eivät kaikki olleet tajunneet, joten kansakunnan yhteinen häpeä oli se, ettei tarpeeksi ollut tehty Repolan ja Porajärven Suomeen kuulumisen turvaamiseksi.
ellauri343.html on line 307: Lopuksi Setälä siteerasi Ateenalaisten laulun sanoja "Nuorukaiselle kuolla kuuluu" -säkeestä lähtien loppuun saakka. Joltisenkin tovin jälkeen seppeleet laskivat Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea, Karjalainen osakunta, valtioneuvoston Itä-Karjalan toimituskunta, Neuvostoliiton Karjalan autonomisen kansantasavallan edustaja Sergei Lavrov, Repolan Sivistysseura ja Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon luokkatoverit. Kappeli kohahti, kun paikalle saapui kenraali Mannerheim seuranaan kenraali Hannes Ignatius ja mustalainen Allan Åkerblom. Mannerheim laski arkulle seppeleen, jonka nauhoista hän luki suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi: "Isänmaalliselle nuorukaiselle, joka kaatui Suomen lipun laskiessa Itä-Karjalassa. Till en fosterländsk yngling som föll när den finska flaggan kom ner I Östra Karelen. «Патриотичному молодому человеку, павшему, когда в Восточной Карелии упал финский флаг."
ellauri343.html on line 355: Edelleen vaati NL Vuoksessa olevaa Vallinkoskea, joka kiistattomasti on kokonaan Suomen puolella. Meille ei korvauxexi kelpaa jotkut kiistattomasti ryssän puolelka olleet Repola ja Rukajärvi, ne olisivat vain tiellä matkallamme Uraliin.
ellauri344.html on line 215: Nikolai Laine (Gippijev) (27. toukokuuta 1920 Repola – 18. helmikuuta 1984) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi ja venäjäksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija. Hän oli neuvostokansalaisen näköinen.
ellauri346.html on line 227: David Ehrlich IndieWirestä kutsui elokuvaa "slapstick-neron karnevaaliksi" ja kehui ohjaajaa ja näyttelijöitä, erityisesti Michelle Yeohin esitystä. The Hollywood Reporterin David Rooney kutsui elokuvaa "villisti keksityksi addiktin paratiisiksi, villisti mielikuvituksellisena ja usein hilpeänä." Hän kehui näyttelijöitä ja ääniraitaa, mutta katsoi, että tarinan taustalla olevien teemojen käsittely on ala-arvoista. Tärkeät "Toivo", "yritteliäisyys", "oman elämänsä seppo" ja "rags to riches" teemat sivuutettiin lähes kokonaan. Marya E. Gates kehui Michelle Yeohin suorituskykyä elokuva-arvostelusivustolla "RogerEbert.com" ja kirjoitti: "Michelle Yeoh on tämän elokuvan tärkeä tukipilari, ja hänen roolinsa esittelee hänen erilaisia ​​kykyjään hänen mestarillisista kamppailulajitaidoistaan (loistava komediallinen ajoitus) hänen kykyynsä luodata rikkaiden ihmisten tunteiden äärettömiä syvyyksiä, jotka vaativat usein vain katseen tai reaktion.
ellauri347.html on line 160: Tämä menetys oli tuhoisa Greenbergille, mutta hän oli päättänyt pitää lupauksensa. Hän kirjoitti kirjan En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (I Never Promised You a Rose Garden) terapiassa oppimiensa tietojen perusteella. Siinä hän kuvaili poikkeuksellista matkaansa hulluudesta järkeen. Se oli matka, jonka hän teki Friedan ohjauksessa ja ilman lääkitystä. Kappaleen on suomexi sovittanut Perza Reponen ja sen esitti Eija Merilä kauniilla äänellä, kuten selvisi Ontto Eskolan kirjasta.
ellauri351.html on line 387: Reportteri löysi naisen jolle tuli kaupungin suurimmat kelakorvauxet Hän päätti selvittää mixi. Nainen oli kaunis ja nuoren näköinen. Miten vanha olette? 27v. Hmm. Montako lasta teillä on? 10. Oho! Minkä nimisiä ne ovat? No vanhin on Bob, sitten on Bob, ja sitten tulevat Bob, Bob, Bob, Bob, Bob, Bob, Bob ja Bob. WTF, kaikkienko nimi on Bob? Mitä sanot jos pyydät ne sisälle? Huudan vain Bob heti kotio ja ne kaikki tulevat. Entä kun kuzut ne ruualle? Huudan vain Bob syömään! ja ne kaikki tulevat. Mutta jos haluat kuzua vaan yhden? Helppoa, käytän sukunimiä! Ha, ha, ha.
ellauri371.html on line 565: Sisäinen korko. Real Time Result Reporting. Lainat. Romukokoelma. Siihen, mitä sinulle ilmoitettiin viimeksi lisään toisen yksityiskohtaisen selityksen sisäisistä lainoista. Puhun lisää ulkoisista koroista. En mene pidemmälle, koska he ruokkivat meitä kansallisesti goyimien rahalla, valtiollemme ei tule mitään ellei tule ulkomaalaisia, eli mitään ulkopuolista. Me käytettti hyväkseen ylläpitäjien korruptiota ja hallitsijoiden tehotonta vatulointia. Ihme saada kaksinkertainen, kolminkertainen ja suurempia summia, lainoja goihallitukselle! Tämä on rahaa, jota valtiot eivät tarvitse ollenkaan. WHO voisitko tehdä jotain tämän ja meidän suhteen? Siksi aion käydä läpitte vain joidenkin sisäisten lainojen yksityiskohdat. Ilmoitetaan tällaisen valtion lainan tekemisestä avaamalla merkintä heidän laskuilleen eli korkoa varten pyllypaperia. Jotta ne saataisiin massia niille kaikille, annetaan hinta sadasta tuhanteen! Tämä on alennus ensimmäisille tilaajille. Joku toinen päivä niiden hintoja nostetaan keinotekoisesti, oletettavasti siksi, että kaikki kiirehtivät ostamaan niitä. Che minchia? muutaman päivän kuluttua valtionkassan kassakoneet siirretään täynnä seteleitä eikä rahoja ole mihinkään laittaa (miksi ota). Tilauksen väitetään ylittävän monta kertaa lainan myöntämisen: se on koko vaikutus, luottamus hallituksen esitteisiin.
ellauri383.html on line 618: Niitä seuraavat harjoitukset Repo 24 (27. -31. toukokuuta). Ne tapahtuvat Venäjän rajan välittömässä läheisyydessä Kumenlaakson alueella. Niihin on tarkoitus ottaa mukaan noin 2,1 tuhatta varusmiestä. Samaan aikaan Helsingin lähellä jyrisee Scimitar 24-harjoitus, johon osallistuu 4,8 tuhatta sotilasta Porin panssariprikaatista (nopean toiminnan joukot) ja Utin jääkärirykmentistä (erikoisjoukot).
ellauri411.html on line 56: Reports "Steve" Braunias. Sotkutukkainen kiiwi. Name sounds like a Baltic Jew. No isä oli itävallan imigrantti. Holokaustikarkuri mitämax. Paskaläjä koko kaippari, siis poika-Braunias.
xxx/ellauri081.html on line 540: Marja ja Matti Tuhti kävivät Intiassa turistimatkalla viime vuosituhannella. Marja kirjoitti siitä matkakertomuxen Lehdykkään. Reportaashista ilmeni mm. seuraavaa. (Ei vaitiskaan. Ao. Lehdykän numeroa ei löydy. Lehdykän seuraavan numeron sisältöä: Kirjailija Kristina Carlsonin haastattelu.) "Iltalehti intialainen mies" hakusanoilla löytyy seuraavaa:
xxx/ellauri091.html on line 342: In review, The New Yorker uses strong emotionally loaded headlines such as “Don’t Underestimate Elizabeth Warren and Her Populist Message” and “Is Fraud Part of the Trump Organization’s Business Model?” The New Yorker also publishes satirical articles from satirist Andy Borowitz through his Borowitz Report, such as “Trump Offers to Station Pence at Border with Binoculars in Lieu of Wall.” The Borowitz Report always favors the left and mocks the right. Further, The New Yorker provides original in-depth journalistic reporting such as this: Four Women Accuse New York’s Attorney General of Physical Abuse. The result of this investigation led to the Attorney General resigning just hours after the New Yorker published the story. In general, both wording and story selection tends to mostly favor the left.
xxx/ellauri124.html on line 350: Bustle was founded by Bryan Goldberg in 2013. Previously, Goldberg co-founded the website Bleacher Report with a single million-dollar investment. He claimed that "women in their 20s have nothing to read on the Internet." Bustle was launched with $6.5 million in backing from Seed and Series A funding rounds. Business is bustling.
xxx/ellauri149.html on line 93: Yritysmaailmassa Saarinen on toiminut muun muassa Nokian ja Marimekon valmentajana ja konsulttina. Saarinen on mukana myös Ensio Miettisen perustaman Enston hallituksessa. Yksi työmuoto on vuodesta 1995 lähtien ollut Pafos-seminaari, jossa eritaustaiset ihmiset pohtivat elämänkäsitystään Saarisen johdolla. Saarinen sijoittui yhdeksänneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
xxx/ellauri149.html on line 107: Himanen sijoittui 14:nneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
xxx/ellauri202.html on line 317:

Report A Bad Man


xxx/ellauri208.html on line 925: Hän tallensi Kaj Chydeniuksen ja uuden laululiikkeen esityksiä, jotka muuten olisivat unohtuneet. Hän edusti suomenruotsalaista liberalismia parhaimmillaan. Reporadion aikana häntä nimitettiinkin Punaiseksi ladyksi.
xxx/ellauri225.html on line 414: Ja sitten oli tää homosexuaalisuus. As a boy, he had a sexual relationship with a man. He associated his sexuality with his vocation as a poet. Raised in the Christian Science tradition of his mother, he never ceased to view himself as a social pariah. However, as poems such as "Repose of Rivers" make clear, he felt that this sense of alienation was necessary in order for him to attain the visionary insight that formed the basis for his poetic work.
xxx/ellauri227.html on line 323:

Näytät kamalalta, lipsahti olumpiatoimiston Evertiltä. Miten tavattoman sovinistinen kommentti, puuskahti vanhan viinan käryinen, kamalan näköinen Helen Starke. Aika tavallinen oikeamminkin. Pakkoko on näyttää petolinnun perseeltä. Ajatus esiliina-asuisesta Christinasta oli uskomattoman koominen. Evertille essu sopi kolmikosta parhaiten. Toimistopäällikkö on täysin kiinni ämmyrkäisten esiliinannauhoissa. Päätoimittaja Schyman on takuulla moosexenuskoinen. Ainoa toimituxessa Annikan lisäxi joka saa mitään aikasexi on joku Berit, tietysti. Kylläpä on sama kuvio kuin Stiegin trilogian Ericalla! Iso seeffi on kiipijänaisen takana, pikku seeffi on kaunainen, miehet tunareita, naiset porkkanana on the ball. Joku tuntematon ahdistelija. Reporttereilla on nähtävästi aina tällästä. Tollasia Hans Dominikin John Workmanneja Sulka-sarjasta. Paizi Johnilla ei ollut sisätilaa, osat ovat vaihtuneet.

Annika taitaa olla äitinä täysin kyvytön. Sekään ei varmaan osta lapsille joululahjoja. Thomas oli parempi hoitamaan lapsia, "melkein" parempi kuin hiän ize, mutta Thomas ei pyyhkinyt tiskipöytää yhtä hyvin. Töissä hiän osasi hommansa ja sai ison kuvan izestään miltei joka numeroon. Kotona on ikävää. Mutta lapsia on kiva nuuhkia. Hiän nuuhkii niitä melkein paremmin kuin Thomas.
xxx/ellauri259.html on line 500: Marraskuussa 1917 Eino Leino arvosteli pää punaisena (kuin Pera Corollassa) sosialisteja näiden lähtiessä ”ajamaan asiaansa kansalaisverellä ja vieraan valloittajan pistimillä”. Reportaasiromaanissa Helsingin valloitus (1918) hän tervehti Etelä-Suomeen tunkeutunutta ja Helsingin vierailla pistimillä valloittanutta saksalaista Itämeren-divisioonaa säkeillään vapauttajana.
xxx/ellauri394.html on line 193: Neumann delivered a letter from the queen to Grover Cleveland, who began his second non-consecutive term as president on March 4. The Cleveland administration commissioned James Henderson Blount to investigate the overthrow. He interviewed those involved in the coup and wrote the Blount Report, and based on its findings, concluded that the overthrow of Liliʻuokalani was illegal, and that Stevens and American military troops had acted inappropriately in support of those who carried out the overthrow. On November 16, Cleveland sent his minister Albert S. Willis to propose a return of the throne to Liliʻuokalani if she granted amnesty to everyone responsible. Her first response was that Hawaiian law called for property confiscation and the death penalty for treason, and that only her cabinet ministers could put aside the law in favor of amnesty. Liliuokalani´s extreme position lost her the goodwill of the Cleveland administration.
xxx/ellauri394.html on line 195: Cleveland sent the issue to the Congress, stating, "The Provisional Government has not assumed a republican, or other constitutional form, but has remained a mere executive council, or oligarchy, without the consent of the people (who fortunately have no right to vote anyway)". She defended her action by showing that, out of a possible 9,500 native voters in 1892, 6,500 asked for a new Constitution. The queen changed her position on the issue of amnesty, and on December 18, Willis demanded the provisional government reinstate her to the throne, but was refused. Congress responded with a US Senate investigation that resulted in the Morgan Report on February 26, 1894. It found Stevens and all parties except the queen "not guilty", absolving them of responsibility for the overthrow. The provisional government formed the Republic of Hawaii on July 4 with Dole as its president, maintaining oligarchical control and a limited system of suffrage.
78