ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri032.html on line 631: Sammeli sai pikku palkinnon tilapäärunosta Huoraskooppi, joka kertoi René Descartesista, jonka elämäkertaa se sattu lukemaan.
ellauri040.html on line 133: René">Descartes kuoli vilustumistautiin sekin jouduttuaan heräämään viiden aikaan aamulla opettamaan coogitoota meidän Kristina-tädille. Kristina ei oppinut vaan lähti paavin pakeille. Reikärauta Rene jäi Tukholmaan ja kuoli flunssaan kuten 1000 muutakin ruozimamuvanhusta äskettäin. Descartesilla oli tapa mietiskellä uuninpankolla, koska siellä oli lämmin. Ja hah, veteli varmaan siellä vaan dogmattisia unia kuin muumipappa. Dormio ergo sum ois ollut lyhyempi lause.
ellauri049.html on line 702: Charles Marie René Leconte de Lisle (22. lokakuuta 1818 Saint-Paul, Île Bourbonn – 17. heinäkuuta 1894 Voisins, Ranska) oli ranskalainen runoilija, joka syntyi Intian valtameren Réunionin saarella Madagaskarin ja Intian puolivälissä.Kossujen rastatukkainen vävypoika on kotoisin Reunionin saarelta. Se kulexi Sysmän raitilla ja veljeili alkuasukkaiden kaa. Helmin nörttipoikaystävä oli pikemminkin peloissaan. Rastatukka ei ymmärtänyt pelätä. Ja se toimi, koirat ei pure jos niitä taputtaa ystävällisesti.
ellauri050.html on line 429: Tää on 1 monista Renén eli Rainerin luonnoxista, ei niistä tullut sen valmiimpaa. Jotta Renestä saa syvällisemmän käsityxen, otetaanpa sen paras runo, yleisöäänestyxessä. Kuten seuraavasta taulukosta ilmenee, se on runo nimeltä Panther. Kertookohan se Rainerin puumasta? Ei taida kertoa. Varmaan Renestä izestään. Niin aina.
ellauri050.html on line 490: Rainer Maria Rilke (* 1875 Praha, Itävalta-Unkari-1926 Sanatorium Valmont bei Montreux, Schweiz); oikeastaan: René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke) oli itävaltalainen lyyrikko joka runoili saxaxi ja ranskaxi. Runoili asialinjalla ja on merkittävimpiä modernismin runoilijoita. Kirjoitti paljon kirjeitä. Sen puuma oli Nietschen ja sen kaverin Réen entinen, Lou Salomé.
ellauri066.html on line 152: Uuskritiikki on kyseenalaistettu jo vuosikymmeniä. René Wellek ja Austin Warren esittivät Kirjallisuudenteoriassaan (Theory of Literature, 1949), että kirjallisuudentutkimuksen tarkoituksena on keskittyä teoksien tulkintaan eikä tekijöihin.
ellauri096.html on line 243: ’. (This scope ambiguity is exploited by a popular joke: René Descartes sits in a bar, having a drink. The bartender asks him if he would care for another. “I think not,” he says, and disappears.)
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. René">Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
ellauri118.html on line 591: Brooksin teos on kirjallisuudentutkimuksen ”intohimoteorioista” kuitenkin narratologisin. Esimerkiksi René Girardin klassikkoteos Mensonge romantique et vérité romanesque (1961) kulkee kauas kirjallisten piirteiden tutkimuksesta ja laajenee tulkitsemaan antropologisesti niin kirjallisuuden, uskontojen kuin politiikankin jakamia intohimo- ja syntipukkimekanismeja.
ellauri144.html on line 488: Ernst René Anselm Nyberg on saxalaisen koulun käynyt 50% konkkanokka joka jostain käsittämättömästä syystä oli suomen suurlähettiläs Moskovassa, vaikka se on antikommari ja ryssänvihaaja. Ranen syntyperältään juutalainen äiti meni 1937 naimisiin ei-juutalaisen miehen kanssa, ilmeisesti Suomessa. Se oli perheelle täysi katastrofi, jota erityisesti ortodoksijuutalainen Shulem kaliiperin isoisä ei hyväksynyt. Hänelle äiti lakkasi olemasta. Äiti pantiin häiden jälkeen lepositeisiin ja häntä pidettiin luvattomasti kotiarestissa yli kuukausi. Ranen isoisä Shulem sai toimistaan ehdottoman vankeustuomion.
ellauri144.html on line 489: Vuosi sen jälkeen, kun suku oli kieltänyt Renén äidin avioliiton, juoksijasetä Aabraham Tokazierin voitto Helsingin Stadionilla hylättiin. Ensin siis kiellettiin juutalaiselta avioliitto kristityn kanssa ja perään juutalaiselta kiellettiin kristityn voittaminen, suorastaan surullisen ironista, Hillel-serkku hymähtää. Hillel ja Rane saivat kuulla toisistaan vasta ukkeleina. Puhumattakaan siitä että meikäläiset mestauttivat ihan syystä vaan yhden (1) miehen joka oli vielä meikäläisiä, ja 2000v myöhemmin Hitler kaasutti 6M meikäläistä kostotoimena. Kohtalon ivaa, eikä edes salaivaa, kuten huomauttaa Phil Rothin vakuutusmyyjäisä.
ellauri144.html on line 491: HBL on oikeastaan aivan liian patakonservatiivinen mun makuuni. Samassa numerossa jossa Renén paranoidi kauppakillan esitelmä julkaistiin, väänsi joku hoblan urheilutoimittaja erittäinkin suuren tortun siitä kuinka miehet on anuxesta ja naiset perseestä, ja kuinka naisten syrjimisen oikaisemisexi ei sunkaan pidä mennä näpelöimään tuplastandardoituja normeja. Kyllä ne vanhat toimivat paremmin kuin kivespussillinen uusia, nehän on kaikki Darwinilta peräisin. Älkää menkö ollenkaan nyt sähläämään. Miehet kazoo jääkiekkoa ja naiset laittaa irtoripsiä, se on vaan luonnollista. Naturalia non sunt turpia.
ellauri153.html on line 396: theodicist approach described by René van Woudenberg: biblical stories act as constraint on
ellauri161.html on line 899: Blanc de Saint-Bonnet, Louis de Bonald, Karl Ludwig von Haller, Donoso Cortés, Comte, Rosmini, Barbey d'Aurevilly, Bloy, Maurras, Bernanos, Charles Baudelaire, Boutang, Schmitt, René Girard, René Guénon et toute la tradition contre-révolutionnaire et catholique traditionaliste.
ellauri172.html on line 830: Atala, roman de François-René de Chateaubriand, 1801, avec le personnage du père Aubry
ellauri172.html on line 832: René, roman de François-René de Chateaubriand, 1802, avec le personnage du père Souël
ellauri192.html on line 55: The Prague linguistic circle included the Russian émigrés Roman Jakobson, Nikolai Trubetzkoy, and Sergei Karcevskiy, as well as the famous Czech literary scholars René Wellek and Jan Mukařovský. The instigator of the circle, and its first president until his death in 1945, was the Czech linguist Vilém Mathesius. After the Czechoslovak coup d'état of 1948, the circle was disbanded in 1952 (another marked year), but the Prague School continued as a major force in linguistic functionalism.
ellauri192.html on line 173: Poète : René-François Sully Prudhomme (1839-1907)
ellauri192.html on line 245: René-François Sully Prudhomme. René-François Sully Prudhomme.
ellauri196.html on line 428: Edmond ja Jules de Goncourt: Sairas sydän. Gummerus 1934 (alkuteos Renée Mauperin) Lainaa!
ellauri203.html on line 254: René">René Noël Théophile Girard [ži'rar] (25. joulukuuta 1923 Avignon, Ranska – 4. marraskuuta 2015 Stanford, Kalifornia, Yhdysvallat) oli ranskalainen historioitsija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntafilosofi. Hänen tutkimustensa katsotaan joskus edustavan filosofista antropologiaa. Hänen teoksensa käsittelevät antropologiaa, sosiaalipsykologiaa, teologiaa ja kirjallisuutta yhtä lailla kuin filosofiaakin.
ellauri203.html on line 258: René Girard pitää kaiken inhimillisen kulttuurin perustana jäljittelyä eli mimesistä. Mimeettinen halu taas merkitsee sitä, että jäljittely kohdistuu toisen haluihin. Girardin mukaan jäljittelemme yksilöitä, joiden kaltaisia haluaisimme olla, ja näin jäljitellessämme heitä päädymme haluamaan samoja asioita kuin he. Girardin mukaan riitelevät lapset ja nykykulttuurin snobit ovat mimeettisessä haluamisessaan toistensa kaltaisia: se, mitä izellä on, on arvokasta ja taistelemisen arvoista siksi, että toinen haluaa sitä. Sehän toimi Eetullakin: jos se ei tahtonut syödä pullaansa, piti mennä härkkimään ja sanoa "minuun pulla", niin eiköhän se ärähtänyt ja käynyt pullaan käsixi.
ellauri219.html on line 633: Notorious womanizer Michael James wants to be faithful to his fiancée Carole Werner, but every woman he meets seems to fall in love with him, including neurotic exotic dancer Liz Bien and parachutist Rita, who accidentally lands in his car. His psychoanalyst, Dr. Rainer Fassbinder, cannot help, since he is stalking patient Renée Lefebvre, who in turn longs for Michael. Carole, meanwhile, decides to make Michael jealous by flirting with his nervous wreck of a friend, Victor Shakapopulis. Victor struggles to be romantic but Carole nevertheless feigns interest.
ellauri222.html on line 567: Simon is Augie’s older brother. Tall, good-looking, and blond, Simon has a self-assurance and sense of direction that Augie does not. He thinks Augie is too soft-hearted. After being jilted by his girlfriend Cissy Flexner, Simon marries the coal heiress Charlotte Magnus and becomes rich through multiple business ventures. Simon is very successful, but not content. Although he respects Charlotte for her business sense, his marriage lacks romantic love. His mistress, Renée, uses him for his money. Augie pities him because he cannot have children.
ellauri222.html on line 621: Renée
ellauri222.html on line 623: Renée is the young, beautiful, blond mistress of Simon. Simon spends his days with Renée, but goes home each night to Charlotte. Renée becomes angry and jealous because Simon never intends to leave his wife. When Charlotte finds out about the affair and demands a stop to it, Renée attempts suicide by swallowing pills (apparently an attention-getting gesture), and claims (falsely) that she is pregnant with Simon’s baby. She causes a scandal, opening a lawsuit against Simon. Charlotte and Simon have to go to court to fend her off.
ellauri236.html on line 132: James Hadley Chase (24 December 1906 – 6 February 1985) was an English writer. While his birth name was René Lodge Brabazon Raymond, he was well known by his various pseudonyms, including James Hadley Chase, James L. Docherty, Raymond Marshall, R. Raymond, and Ambrose Grant. He was one of the best known thriller writers of all time. The canon of Chase, comprising 90 titles, earned him a reputation as the king of thriller writers in Europe. He was also one of the internationally best-selling authors, and to date 50 of his books have been made into films.
ellauri236.html on line 150: Eli siis James Hadley Chase (24 December 1906 – 6 February 1985) was an English writer. While his birth name was René Lodge Brabazon Raymond, he was well known by his various pseudonyms, including James Hadley Chase, James L. Docherty, Raymond Marshall, R. Raymond, and Ambrose Grant. He was one of the best known thriller writers of all time. The canon of Chase, comprising 90 titles, earned him a reputation as the king of thriller writers in Europe. He was also one of the internationally best-selling authors, and to date 50 of his books have been made into films
ellauri247.html on line 188: Palattuaan kotimaahan 1746 hän julkaisi satiirit Advice ja Reproof, mutta vasta runo "Tears of Scotland", jossa hän ruoskii Cullodenin taistelun jälkeisiä hallituksen joukkojen julmuuksia, sekä romaanit Roderick Random (1748), jonka esikuvana on ollut Alain-René Lesagen veijariromaani Gil Blas, ja Peregrine Pickle (1751) saivat laajempaa huomiota. Hän kuvaa niissä merielämää mainiosti ja niin realistisesti, että laivastossa tehtiin niiden ansiosta useita uudistuksia, mm nenäkkäiden välskärien kölihaalaus,
ellauri247.html on line 207: L’Histoire de Gil Blas de Santillane est un roman d'inspiration picaresque de l'écrivain français Alain-René Lesage, paru entre 1715 et 1735. Lesage joue avec les références antiques et picaresques qu'il détourne. Et l'inspiration antique marque l’œuvre jusque dans le découpage en douze livres, qui rappelle les douze chants de l'Énéide.
ellauri247.html on line 211: René">Alain-René Lesage ou Le Sage, né le 8 mai 1668 à Sarzeau1 et mort le 17 novembre 1747 à Boulogne-sur-Mer, est un romancier et dramaturge français. Bien qu’il soit aujourd’hui surtout connu pour son roman picaresque Histoire de Gil Blas de Santillane, Lesage est l’auteur d’une importante production théâtrale. Il a notamment contribué au développement et au renouvellement du « théâtre de la Foire » Après les marionnettes et les danseurs de corde, les acteurs forains en vinrent progressivement à jouer de véritables petites comédies, souvent écrites par des auteurs de renom et de talent. Toujours modeste, c’est par ses ouvrages seuls qu’il obtint sa réputation, et jamais il ne rechercha les dignités et les titres littéraires. Nietsche piti Gil Blasista enemmän kuin Shakespearesta. Varmaan se oli parempi kuin tuo nenäkäs skottitohtori.
ellauri247.html on line 220: Kirj. Alain René Le Sage
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri248.html on line 208: Erityisen läheinen Salomé oli Rilken kanssa. He tapasivat Rilken ollessa 21-vuotias, jolloin Salomé oli 36-vuotias. Salome alkoi kutsua Rilkeä Raineriksi tavanomaisen Renén sijaan. Salomé opetti tälle myös venäjää, jotta Rilke voisi lukea Tolstoita ja Puškinia. Rilke harkizikin nimeä перевоплощённый mutta hylkäsi sen liian pitkänä.
ellauri340.html on line 72: Mimeettisen teorian ehdotti ranskalais-amerikkalainen antropologi, sosiologi ja kirjallisuusteoreetikko René Girard. Siis koko nimi René Noël Théophile Girard; 25. joulukuuta 1923, Avignon, Ranska - 4. marraskuuta 2015). Se on yleinen teoria ihmissuhteista, yhteiskunnan ja kulttuurin syntymisestä. Käsite on yleistynyt Euroopan maissa, pääasiassa Ranskassa ja Itävallassa, sekä Yhdysvalloissa. Jotain talousliberaalipaskaa siis sekin on. Ollaan myöhäiskapitalisteja joilla ei ole muuta tehtävää kuin ostaa juttuja. Panollakaan ei ole mitään virkaa, kuka nyt enää haluaa perustaa perhettä.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
xxx/ellauri056.html on line 274: En 1902, Maurice écrit Monna Vanna, où joue Georgette Leblanc. Il vit avec elle jusqu'en 1918, avant d'épouser, l'année suivante, la jeune actrice Renée Dahon.
xxx/ellauri113.html on line 168: 1969 "Buzz" Aldrin ja "Veny Käsivahva" Armstrong laskeutuivat kuuhun potkiskelemaan kuupölyä. Pieni askel miehelle, vielä pienempi mieslajille. JOS laskeutuivat, ehkä se oli pelkkää huijausta, Pirkko Zilles on siitä vakuuttunut. Holokaustifilmitkin oli lavastettuja. Tapsa missas ohjelman, koska oli Liverpoolissa kuuuntelemassa René Thomin katastrofiteorian luentoa. L I V, E R P, double-O L, Liverpool FC. Not the plan! Noihin aikoihin ei ollut nettitelevisiota. Mä näin sen Münchenin juna-aseman telkkareista Kreetan-matkalla. Se muutti ihmislajin tulevaisuuden. Mitä vittua. Huonoon suuntaan se oli mennyt jo aikapäiviä. Kun kuulennot eivät jatkuneet, Tapsan tapaiset lupaavat nuoret brittitutkijat pettyivät ja alkoivat trainspotata sekä särkeä hylättyjä taloja Yorkshiren slummeissa. Falklandin sota vähän piristi, ja aavikkomyrsky, mutta nyt on taas pelkästään TYYYYLLLSÄÄÄÄ. Yxi poskilihas ei oikeen korvaa salikäyntejä. Brexit ei ehtinyt paljon haitata Tapsaa ennenkun se teki oman exitin. "Uusi miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma palauttaisi suuren yleisön innostuxen avaruutta ja ylipäänsä tiedettä kohtaan." Onhan paljon hauskempaa kazella kuin jätkän käy, ja ihmetellä huuli pyöreenä kun irtopäät ja suolenpätkät lentelevät epäonnistuneessa lähtökiireessä. Astronautteja vois taas haastatella tai niiden surevia perheitä ja niistä tehdä purkkakuvia, niinkuin hienolla 60-luvulla. Voi helvetti.
xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri128.html on line 532: Le maréchal Pétain soutiendra sa candidature à l´Académie française ; il y est élu le 23 juin 1938, au fauteuil 26, qu´occupait René Doumic. Respecté de ses pairs, il restera assis dans le fauteuil près de trente ans. Par un décret du président de la République du 27 juin 1947, il est autorisé à changer de patronyme de Herzog en André-Maurois. Son nom de plume devient ainsi son nom officiel.
xxx/ellauri168.html on line 300: Douglas Hofstadter, Daniel Dennett, René Descartes, Rudolf Carnap, Saul Kripke
xxx/ellauri169.html on line 317: Länsimaisessa filosofiassa ajatuksen esitti ensimmäisenä epäluotettava René Descartes tutkielmassaan Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta. Itämaisessa filosofiassa samankaltainen argumentti esiintyy Zhuangzin filosofiassa niin sanottuna ”perhosen uni” -mietelmänä. Mietelmässä Zhuangzi näkee unta jossa hän on perhonen. Herättyään hän havaitsee olevansa Zhuangzi. Mutta miten hän voi määrittää onko hän Zhuangzi, joka on juuri lakannut uneksimasta olevansa perhonen, vai perhonen, joka on juuri alkanut uneksia olevansa Zhuangzi. Vaiko kärpänen jonka unta tää kaikki on. It's no use Mr. Russell, it's turtles all the way down.
xxx/ellauri174.html on line 67: Aivan kuten kaikki ihmisen toiminta (yhdessä minkä tahansa muun olennon toiminnan kanssa) on täysin riippuvainen Jumalasta, niin myös kaikki ihmisen tietämys. Tai siltä ainakin tuntui Malebranchesta. Ja että ihmisten tieto on riippuvainen jumalallisesta ymmärryksestä tavalla, joka on analoginen tapa, jossa ruumiiden liike on riippuvainen jumalallisesta tahdosta. Kuten René Descartes, Malebranche katsoi, että ihmiset saavuttavat tiedon ideoiden kautta – mielen aineettomien esitysten kautta. Mutta kun Descartes uskoi, että ideat ovat mentaalisia kokonaisuuksia, Malebranche väitti, että kaikki ideat ovat olemassa vain Jumalassa. Nämä ideat ovat siksi luomattomia ja riippumattomia finiteistä mielistä. Kun pääsemme käsiksi niihin älyllisesti, ymmärrämme objektiivisen totuuden. Malebranche määritteli "totuuden" ideoiden väliseksi suhteeksi: koska nämä ideat ovat Jumalassa, ne ovat ikuisia ja muuttumattomia, ja näin ollen ainoat nimen arvoiset totuudet ovat itse ikuisia ja muuttumattomia. Malebranche jakoi nämä ideoiden väliset suhteet kahteen luokkaan: suuruussuhteisiin ja laatusuhteisiin tai täydellisyyteen. Ensimmäiset muodostavat "spekulatiivisia" totuuksia, kuten geometrian totuuksia, kun taas jälkimmäiset muodostavat "käytännön" etiikan totuuksia. Eettiset periaatteet ovat Malebranchelle siksi jumalallisia perustaltaan, yleismaailmallisia sovelluksissaan, ja ne on löydettävä älyllisen mietiskelyn avulla, aivan kuten geometriset periaatteet ovat.
xxx/ellauri187.html on line 79: Rilke’s path was more circuitous. Born to a liberal family in Prague when Rodin was 35, the young Rilke was dressed as a girl by his mother and called “Sophie.” (His given name was actually René.) When he came of age, his parents sent him to a military academy in hopes that he might achieve the officer’s rank that eluded his father, but the students there saw him as “fragile, precocious and a moral scold”—qualities that linger with him throughout the book, until he emerges from Rodin’s shadow as a major writer.
xxx/ellauri187.html on line 99: Born in 1875 in Prague, Rilke was until he was six or seven got up in skirts by his mother, who named him René and tried to console herself for the death of an infant daughter. By the time Rilke was ten, his disappointed romantic of a mother had left his father, a kindly but ineffectual minor railway official, who had spent some years in the Austrian army unsuccessfully seeking commission as an officer. Rilke's parents decided to send the young boy to military school, a prospect that stirred the father's hopes of turning his son into a soldier. LOL. Though he later claimed to have loathed military school, the young bohemian warmly absorbed the values of discipline, valor, and self-sacrifice into his ideal of the defiant artist-hero. He skillfully foiled his father's martial expectations, and lack of funds freed the aspiring poet from his family's next plans for him: law school. In fact, though he attended several universities, soaking up lectures on diverse subjects throughout his life, he never graduated from any of them. About such a practical matter as a sheepskin, the finest German lyricist since Goethe wrote as an adolescent, "And even if I never reach my Arts degree / I'm still a scholar, as I wished to be."
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 457: René Jean Marie Joseph Guénon eli Sheikh 'Abd al-Wahid Yahya (15. marraskuuta 1886 – 7. tammikuuta 1951) oli ranskalainen kirjailija ja metafyysikko. Guénon kääntyi kristitystä muslimiksi ja sovelsi metafysiikkaa kulttuuristen perinteiden ja uskontojen historian tutkimiseen. Hän kuitenkin kieltäytyi ”filosofin” ja ”ajattelijan” leimoista. Ja syystä kyllä, se oli pirun tyhmä apina, sen silmätkin oli kiinni lähes päälaessa. Guénonin kirjoitukset loivat pohjan uskonnonfilosofisen traditionalistisen koulukunnan synnylle.
xxx/ellauri259.html on line 187: Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Jarno Hietalahden analyyttinen, intohimoinen ja kantaaottava teos Ihmisyyden ytimessä osoittaa, että humanismista todellakin kannattaa kirjoittaa. Hietalahti kirjoitti muutama vuosi sitten Huumorin ja naurun filosofia -teoksen. Nyt hänen raikas ja railakaskin teoksensa esittelee filosofisen humanismin perusajatuksia sellaisilta ajattelijoilta kuin Protagoras, Erasmus Rotterdamilainen, Niccoló Macchiavelli, René Descartes, Baruch Spinoza, Immanuel Kant, Karl Marx, Jean-Paul Sartre, Erich Fromm, Georg Henrik von Wright ja Jacques Derrida.
xxx/ellauri312.html on line 537: Half Iggy Pop, half René Descartes. Kuminaamaisessa Iggyssä (s. 1947) on vähä Jeesuxen karismaa?
xxx/ellauri319.html on line 355: René Daumal
xxx/ellauri354.html on line 129: Kalanick was born on August 6, 1976, and grew up in the Northridge neighborhood of Los Angeles. Kalanick's parents are Bonnie Renée Horowitz Kalanick (née Bloom) and Donald Edward Kalanick. Bonnie, whose family were Viennese Jews who immigrated to the U.S. in the early 20th century, worked in retail advertising for the Los Angeles Daily News. Kalanick studied computer engineering and business economics at the University of California, Los Angeles (UCLA) until he dropped out to make MMMMONEY! Inhottava viurusilmä. Uuber ajoi alas Suomen taxilainsäädännön kauko-ohjaamalla limaista näppyläistä kumikana Berneriä.
xxx/ellauri366.html on line 84: Colleen Renée LaRose (born June 5, 1963), also known as Jihad Jane and Fatima LaRose, is an American citizen who was convicted and sentenced to 10 years for terrorism-related crimes, including conspiracy to commit murder and providing material support to terrorists.
55