Ei hizi tullut Jeesus vieläkään, mutta Pyhä Vossikka auttaa yhä peräpukamiin. Vossikka-nimitys tuli St Fiacrelle nimetystä hotellista, jolla oli ensimmäiset isvossikat. Ranskan kirkko ei tunnusta St Fiacrea taxikuskien suojelijaxi (enkku-Wikipedia yllä on kerettiläisellä kannalla).
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri064.html on line 433: Ja ankeita puujalkavizejä. Niiko et Spede Pasasen nimi Spede juontuisi englannista, tai papukaija G.Pula-aho olisi ennustanut Ranskan islamisaation. Voi ei, nää on surkeita oli Jaskalla sitten kieli poskessa tai siinä yhdessä paikassa. Onnex Arnkil sai sentään nää piilotetuxi nootteihin. Mix Platon Alijef esiinty s. 301 alaviitteessä muodossa Alien? Onko kustannustoimintaja torkahtanut, vai onko tääkin ns. vizi?
ellauri065.html on line 137: 12--14-luvuilla germaaniset, hollantilaiset ja flaamilaiset uudisasukkaat muuttivat Itä- Keski- ja Itä-Eurooppaan Ostsiedlung-nimisessä muuttoliikkeessä. Pommerissa, Brandenburgissa, Preussissa ja Sleesiassa entisestä länslaavista ( polabialaiset slaavit ja puolalaiset ) tai Baltian väestöstä tuli vähemmistöjä seuraavien vuosisatojen aikana, vaikka huomattava osa alkuperäisistä asukkaista jäi alueille, kuten Ylä-Sleesia. In Suur Puolassa ja Itä-Pommeri ( Pomerelia ), saksalainen uudisasukkaat muodostivat vähemmistön. Jotkut alueista (kuten Pommeria ja Masovia) liittyivät Puolaan uudelleen 1400- ja 1500-luvuilla. Toiset sulautuivat tiukemmin Saksan politiikkaan. Vuonna 1815 Wienin kongressi perusti Saksan valaliiton 39 saksankielisen valtion yhdistykseksi Keski-Euroopassa. Tämä vahvisti Saksan rajat suurelle osalle 1800-lukua; mukaan lukien Pommeri, Itä-Brandenburg ja Sleesia, mutta lukuun ottamatta saksankielisiä maita Preussin kuningaskunnan itäosassa ( Itä-Preussi, Länsi-Preussia ja Posen ) sekä Sveitsin saksalaisia ​​kantoneja ja Ranskan Alsace-aluetta.
ellauri066.html on line 854: Tegnell puolustaa Ruotsin strategiaa Ranskan France 24:ssä. Siitä kertoo myös Dagens Industri.
ellauri069.html on line 299: Laiskiainen, Täti Vihreä, ja Nalle Läski lähetetään Ranskan Rivieralle, missä he pysähtyvät lomakohteeseen. Niiden ekana päivänä siellä, ne piknikoivat biitsillä joidenkin naisten kaa (tietysti). Muu nainen, muukalainen, joutuu mustekalan hyökkäämäxi. Alokas koittaa mäsätä mustekalan pään pullolla. Läski tuottaa liian-kätevän ravun, käskien Laiskiaisen houkutella mustekalan pois ruualla. Alokas epäilee juonta jonkinlaista. (Se olisikin eka tässä kirjassa.) Hän on oikea. Mussetkala on Poinzimiehen Grigori! Hyökkäys on lavastettu saadaxeen Laiskiaisen yhteen hollantilaisen naisen kaa, Katje Borgesius, entinen Nazi yhteispeluri ja nyt KALAT toimija.

Alokas, tämä
ellauri074.html on line 269: Emil Michel Cioran [tšoran] (8. huhtikuuta 1911 Rǎșinari, Itävalta-Unkari – 20. kesäkuuta 1995 Pariisi) oli romanialainen filosofi ja esseisti. Hän muutti Ranskaan vuonna 1937 saatuaan Ranskan Bukaresthin-instituutin apurahan.
ellauri074.html on line 275: Cioran sai 1937 Ranskan Bukarestin-instituutista väitöskirja-apurahan Henri Bergsonin filosofian tutkimiseen ja lähti Pariisiin, mutta hän ei aikonutkaan kirjoittaa väitöskirjaa. Apurahaa jatkettiin lopulta vuoteen 1944 saakka, ja opiskelijakortin ansiosta Cioran pystyi syömään opiskelijaruokalassa 40-vuotiaaksi saakka. Hän palasi Romaniaan marraskuussa 1940 kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan palannut Romaniaan.
ellauri074.html on line 289: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri074.html on line 300: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri077.html on line 786: Saalilainen laki: (latinaksi lex salica) on noin vuosina 507–511 keskiajan latinaksi kirjoitettu saalilaisten frankkien oikeuden kasuistinen koonnos. Se on vanhin ja tunnetuin länsigermaaninen lakikokoelma. Lain määräystä, jonka mukaan naisella ei ole oikeutta periä maata, jos on olemassa miespuolisia perillisiä, sovellettiin myöhemmin muun muassa Ranskan kruununperimyksessä.
ellauri095.html on line 433: Keväällä 1870 Saxan-Ranskan sodan aikana Rossetti lepuutti silmiään Barbara Bodichonin kartanolla Scalandsissa, Sussexissa, lähellä Jane Morrisia, Hastingsissa hänen terveytensä vuoksi. Morriset vierailivat Rossetissa yhdessä, ja Jane Morris jäi hänen luokseen, kun hänen miehensä palasi töihin. Scalandsissa Rossetti alkoi myös juoda kloraalia viskin kanssa torjuakseen unettomuuttaan. Kloraali aiheuttaa vainoharhaisuutta ja masennusta, molemmat Rossettin luonteen piileviä piirteitä. Hänen epäluuloisuutensa, eristäytyneisyytensä ja muukalaisten pelko pahenivat jatkuvasti.
ellauri097.html on line 241: Julien Greenin (1900–1998) vanhemmat olivat yhdysvaltalaisia, taustaltaan irlantilais-skotlantilaisia. Green syntyi Pariisissa, jossa hänen isänsä Edward Moon Green työskenteli Amerikkalaisen kauppakamarin palveluksessa. Seitsenlapsisesta perheestä Green oli nuorin ja ainoa joka puhui ranskaa pääkielenään, kun muut puhuivat englantia. Äiti kasvatti lapsensa protestantiksi, mutta hänen kuoltuaan 1914 Green kääntyi katoliseksi. Hän meni ensimmäisessä maailmansodassa armeijan palvelukseen vapaaehtoisena ja ajoi ambulanssia Italian rintamalla. Sen jälkeen hän palveli Ranskan tykistössä.
ellauri100.html on line 1349: Barthes oli lupaava oppilas ja opiskeli 1935-1939 Sorbonnessa klassikoita. Sillä oli tubi ja muita vaivoja, joka hidasti opiskeluja, mutta toisaalta vapautti kätevästi sotahommista. Se ajautui lingvistiikkaan kuin Algirdas, julkaisi jotain papereita ja sairasteli. 1941 se teki maisterin kreikkalaisesta tragediasta Ranskan tragedian varjossa.
ellauri106.html on line 322: Eisenhower lähetti 1958 Vietnamiin ensimmäiset yhdysvaltalaiset sotilaat neuvonantajan nimikkeellä. Hänen hallintonsa oli jatkanut Trumanin politiikkaa, jossa Ranskan sotatoimia tuettiin Vietnamissa toimittamalla Ranskan tarvitsemia aseita. Eisenhower loi myös uuden ulkopoliittisen opin, dominoteorian (katso myös Eisenhowerin oppi). Teorian tarkoituksena oli estää Kaakkois-Aasian maiden kaatumista kommunismiin. Teorian mukaan tämä piti tehdä viimeistään Vietnamissa.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 183: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri115.html on line 114:

Ensimmäisen
ellauri316.html on line 145: divisioonaa., joista 18 oli saksalaisia ja 2 turkkilaisia.

Ranskan
ellauri316.html on line 261: Bolševikkien rauhandekreetti käynnistää rauhanpyrkimykset. Saksalaisten vaatimukset ja Ukrainan itsenäisyys johtavat neuvottelujen katkaisemiseen. Ukrainaan julistetun kansantasavallan pääsihteeristö totesi 9. joulukuuta 1917, että Ukraina omasta rintamastaan vastaavana on kansainvälisissä asioissa itsenäinen ja sen tulee saada osallistua kaikkiin Ukrainan kansan etua koskeviin kansainvälisiin kokouksiin. Pääsihteeristö kuitenkin jäi odottamaan Ententen eli lähinnä Ison-Britannian ja Ranskan itsenäisyystunnustusta, mutta myös Ukrainan kansantasavallan valtuuskunta lähetettiin Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin.
ellauri317.html on line 496: Spiridonova tuki Venäjän valtuuskunnan pyrkimyksiä saada rauha Saksan kanssa uskoen, että tämä hyödyttäisi maailmanvallankumousta: "Englannin ja Ranskan hallitusten toimien jälkeen erillisen rauhan solmiminen on sysäys, joka saa massat näkee tunnelin päässä valoa." Raportissa 19. huhtikuuta 1918 PLSR:n II kongressissa Spiridonova kehotti vasemmistolaisia ​​sosialistisia vallankumouksellisia jakamaan vastuun Brest -Litovskin rauhasta bolshevikkien kanssa: "Rauhan allekirjoitimme emmekä me eivätkä bolshevikit: sen allekirjoittivat tarve, nälkä ja ihmisten haluttomuus taistella. Ja kuka meistä voi sanoa, että yhtä valtaa edustava vasemmistososialistinen vallankumouspuolue olisi ollut vähemmän hirmuinen kuin bolshevikkipuolue?"
ellauri317.html on line 640: Punainen terrori (venäjäksi: красный террор, romanisoitu: krasnyy terror) Neuvosto - Venäjällä oli poliittisen sorron ja teloitusten kampanja, jonka bolshevikit toteuttivat pääasiassa Chekan, bolshevikkien salaisen poliisin kautta. Se alkoi virallisesti syyskuun alussa 1918 ja kesti vuoteen 1922. Syntyi Vladimir Leninin ja Petrogradin Chekan johtajan Moisei Uritskyn salamurhayritysten jälkeen. Väitetyssä kostossa bolshevikkien julmuuksista, joista jälkimmäinen onnistui, punainen terrori perustui Ranskan vallankumouksen kauhuvallan malliin ja pyrki eliminoimaan poliittisen erimielisyyden, opposition ja kaiken muun bolshevikkivallan uhkan. Laajemmin termiä käytetään yleensä bolshevikkien poliittiseen sortotoimiin sisällissodan aikana (1917–1922), erotettuna valkoisen armeijan (venäläisen ja muun) toteuttamasta valkoisesta terrorista, missä bolshevikkien valtaa vastustaneet venäläiset ryhmät listivät apinan raivolla poliittisia vihollisiaan, mukaan lukien bolshevikit.
ellauri317.html on line 765: Mahdollisuus lopettaa umpikuja itärintamalla tuli kesällä 1916. Britannian, Ranskan, Venäjän ja Italian edustajat (jotka liittyivät sotaan kolminkertaisen ententen puolella vuonna 1915) sopivat Chantillyn konferensseissa vuonna 1915. koordinoituja toimia keskusvaltoja vastaan. Kenraali Aleksei Brusilovin komennossa venäläisten iskujoukkojen yksiköt murtautuivat Itävalta-Unkarin linjojen läpi nykyisen Länsi-Ukrainan alueella ja saivat Saksan siirtämään joukkojaan Verdunista länsirintamalla. Brusilov-hyökkäyksen voitot maksoivat miljoona venäläissotilasta, ja ne loppuivat lopulta syyskuussa 1916 Karpaattien jatkuvan tykinruuan tarjonnan puutteen vuoksi.
ellauri322.html on line 47: Hän muutti Amerikkaan vuonna 1774, ja hänen pamflettinsa Common Sense (1776), joka puolusti Amerikan itsenäisyyttä, osoittautui merkittäväksi henkiseksi virikkeeksi siirtokuntien irtautumiselle Britanniasta. Paine asui Ranskassa 1790-luvulla ja oli vahvasti mukana Ranskan vallankumouksessa, ja hänet valittiin Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1792. Miehen oikeudet (1791), Painen tunnetuin kirja, puolusti tavallaan vallankumousta, ja siksi sitä pidettiin hyökkäyksenä Britannian monarkiaa vastaan. Hän palasi Amerikkaan vuonna 1802, missä hänen kristinuskon hylkäämisensä johti kasvavaan epäsuosioon. Nokka irti, pyrstö tarttui.
ellauri322.html on line 57: Thomas Paine kirjoitti The Rights of Man -teoksen ensimmäisen osan vuonna 1791 vastauksena brittiläisen parlamentaarikon Edmund Burken raivokkaaseen hyökkäykseen Ranskan vallankumousta vastaan edellisenä vuonna julkaistussa pamfletissaan Reflections on the Revolution in France.
ellauri322.html on line 218: Kirja, joka ansaitsisi ehkä raflaavamman nimen, siirtyi saumattomasti seikkailutarinasta luonnossa olevan minän tutkimiseen ja siitä Ranskan vallankumouksen pohdiskeluun. Esim näin:
ellauri322.html on line 308: MARIA OF MOULINSART ESIINTYY KAHDESTI STERNESSÄ. Tristram Shandyn loppupuolella hän soittaa vesperiä huilulla ja pitää seuraa lemmikkivuohen kanssa. Tapaamme hänet uudelleen elokuvassa Sentimentaalinen matka, koska Yorick ei voi vastustaa "impulssia" mennä etsimään häntä. Hän vaeltaa edelleen Ranskan maaseudulla huilu kädessä, mutta hänen vuohensa on korvattu pienellä koiralla nimeltä Sylvio. Molemmissa kohtauksissa hän on kaunis; toisessa, "pelottavan maallinen".
ellauri322.html on line 314: Joseph Wrightin muotokuvat maisema-asetelmissa ovat meille tuttuja, hänen istujansa huokuvat terveyttä ja hehkua, pukeutuvat hienoihin ja täyteläisiin väreihin liittyviin vaatteisiin – materiaalit, jotka ovat hänen tyylinsä tunnusmerkki ja jotka viittaavat hänen istujiensa mukavuuteen ja vaurauteen. Tämä maalaus, ei kuitenkaan ole suoraviivainen muotokuva, vaan kohtaus kirjallisuudesta. Maria on surullinen hahmo Laurence Sternen teoksesta A Sentimental Journey (julkaistu 1768). Hän on menettänyt järkensä rakastajansa hylkäämisen jälkeen, ja maaseudulla vaeltaessaan Parson Yorick tapaa hänen matkallaan Ranskan halki. Akuutteja tunteita täynnä olevat romaanit ja runous olivat suosittuja 1700-luvun lopulla. Maalaessaan traagista sankaritarta Wright seurasi tätä nykyajan suuntausta, jossa melankoliset hahmot löytävät lohtua luonnosta.
ellauri322.html on line 442: Kuulemma terävänokkainen Lavater, jonka kreivi Bernstorff kutsui käymään luokseen kaksi vuotta sitten – jotkut sanovat kiinnittääkseen kristillisen uskonnon periaatteet lujasti kruununprinssin mieleen – löysi kreivin kasvoista ​​juovia jotka todistivat hänet ensimmäisen luokan valtiomieheksi; Lavaterilla on taito nähdä suuri luonne korkean aseman miesten kasvoissa, jotka ovat huomanneet hänet tai hänen työnsä. Sitä paitsi kreivin tunteet Ranskan vallankumouksesta olivat samoilla linjoilla Lavaterin kanssa, mikä soi keskinäisiä läpyjä. Anus anum lavat.
ellauri326.html on line 360: Ranskan luovuttamasta materiaalista merkittävä osa oli ilmaista, joskin suurelta osin mm. vanhanaikaista tykistöä (mukana saapuneet ampumatarvikkeet olivat kuitenkin erittäin tarpeellisia). Materiaalin rahallinen arvo perustuu arvioon.
ellauri326.html on line 554: Kaveri hylkäsi sittemmin työläisten asian, liittyi takas katoliseen kirkkoon ja siitä tuli Paul Bourgetin hyvä veli ja kummi Ranskan Akatemiaan. Saattoipa se olla hinaajakin, kuoli poikamiehenä? Juu oli se!
ellauri331.html on line 164: Vuonna 2016 Bloomberg julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se väitti olevansa ranskalaiselta rakennusyhtiöltä Vinci SA: lta, että se oli havainnut kirjanpitovirheitä ja joutui tarkistamaan tulosraporttejaan. Lehdistötiedote osoittautui huijaukseksi. Vincin osake laski hetkellisesti 18 %, kun Bloomberg julkaisi sen, vaikka se toipui nopeasti, kun kävi selväksi, että se ei ollut totta. Ranskan osakemarkkinoiden sääntelyviranomainen Autorité des marchés financiers määräsi vuonna 2019 Bloombergille 5 miljoonan euron sakon raportin julkaisemisesta ja totesi, että sen olisi pitänyt tietää, että se oli väärä. Muutoksenhakutuomioistuin alensi sakon 3 miljoonaan euroon vuonna 2021. Sisäpiirikaupat Vincin osakkeilla moninkertaisesti korvasivat takaiskun. Marraskuussa 2019 Michael Bloomberg ilmoitti presidentinvaalikampanjastaan. Bloombergin omia reporttereita käskettiin pitämään suut soukalla. Vastatessaan kritiikkiin Michael Bloomberg kertoi CBS Newsille: "Meidän on vain opittava elämään joidenkin asioiden kanssa." Hänen toimittajansa "saavat palkan. Mutta palkkasi mukana tulee joitain rajoituksia ja vastuita." Bloombergin päätoimittaja John Micklethwait myönsi henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että Michael Bloomberg hallitsee mielipideosion toimituksellista tuotantoa ja totesi, että "toimitukseemme ovat heijastaneet hänen näkemyksiään."
ellauri341.html on line 207: Bivolarun lisäksi viranomaiset pidättivät kaikkiaan 40 muuta henkilöä kytköksestä tämän johtamaan kyseenalaiseen joogalahkoon. AFP:n lähteen mukaan pidätetyt ovat lahkon johtohahmoja, jotka toimivat Pariisin alueella ja Ranskan eteläosissa.
ellauri341.html on line 208: Ranskan viranomaiset suorittivat ratsian useisiin rakennuksiin, joissa lahkon tiedettiin toimivan. Mittavaan operaatioon osallistui kaikkiaan 175 poliisiviranomaista.
ellauri341.html on line 211: Bivolaru on käyttänyt myös nimeä Magnus Aurolsson. Hän on ollut lain kanssa ongelmissa Ranskan lisäksi myös ainakin Romaniassa, Ruotsissa ja Suomessa.
ellauri347.html on line 302: Historiallisesti katsottuna tämä yksinkertainen, joskin vaikea, elämä alkoi muuttua kun sitä ravistellaan renessanssin kanssa. Renessanssin aikaan ihmiset alkoivat nähdä ihmiskunnan maailmankaikkeuden keskuksena Jumalan sijaan. Toisin sanoen ne alkoivat ryöstää siirtomaita aivan sikana. Toisin sanoen meidän ei tehnyt mieli katso vain kirkkoa (ja muita perinteisiä laitoksia) polkuna, jota meidän piti kulkea. Sitten tuli kaiken kukkuraxi uskonpuhdistus, joka esitteli idean että jokainen meistä on yksilöllisesti vastuussa omista tuloistaan, ml. omasta sielustaan (pelastus). Ja sitten tulivat demokraattiset vallankumoukset, kuten amerikkalaiset ja Ranskan kielen vallankumoukset. Nyt yhtäkkiä meidän piti hallita itseämme ja intiaaneja! Ja sitten tuli teollinen vallankumous, ja maanmuokkauksen sijaan maaperää tai tehdä asioita käsin, meidän täytyi myydä työmme vastineeksi rahasta. Ihan yhtäkkiä meistä tuli työnantajia, työntekijöitä ja kuluttajia! Sitten tuli sosialisti vallankumoukset, kuten Venäjän ja Kiinan, jotka esittelivät idean osallistavasta taloustieteestä. Et ollut enää vastuussa vain sinun omasta hyvinvoinnista, mutta myös työtovereista! Ihan kreisiä!
ellauri347.html on line 569: Se on kuvattu pääasiassa Hautes-Vosgesissa Gérardmer -sektorilla 7. Gérardmerin kaupungintalon julkisivua käytetään Villefranchen kaupungintalon puitteina. Zone blanchen ensimmäisessä jaksossa esiintyvä saha on MousseynBan-sur-Meurthe-Clefcyssä Schmalickin gîtessa. Kohtaus, jossa vauva heitetään vesiputoukseen, on kuvattu saut du Bouchotissa, Menauruptissa ja niin pois päin. Vauvana käytettiin Reborn Baby- vauvanukkea. Lukuisat ilmakuvat näyttävät tien Col de la Schluchtiin ja erityisesti tietyn sijainnin: "La Roche du Diable". Kohtauksia kuvattiin myös Cornimontissa takaa-ajoa varten ja Granges-Aumontzeyssa 8,9. Jotkin kohtaukset ensimmäisen kauden päättävistä jaksoista kuvattiin Tête des Cuveaux'ssa vuonna kivi ja puu lähellä Remiremontia. Tuottaja Vincent Mouluquet selittää Vogeesien valintaa kuvaamiseen: “Halusimme näyttää katsojille asioita, joita he eivät ole tottuneet näkemään. Meillä oli tunne, että siellä oli olemassa jonkinlainen harvinaisuus Ranskan oloissa, nimittäin pystyryöstömezä. Otimme Vogeesit suuhumme, koska löysimme runsaasti maisemia, tunnelmaa, tunnelmaa, panodraamoja, todella poikkeuksellisia pystypanoja."
ellauri348.html on line 221: Sagan erotettiin ensimmäisestä koulustaan, luostarista, koska "syvän henkisyyden puute." Hänet erotettiin Louise-de-Bettignies -koulusta, koska hän oli "hirttänyt Molièren rintakuvan" syksyllä 1952. Hän oli välinpitämätön opiskelija, eikä valmistunut Sorbonneen, mutta hänet hyväksyttiin kurssille Hattemeriin. Hän suoritti ylioppilastutkinnon toisella yrityksellä "narunpalalla". Cours Hattemer on ranskalainen yksityinen, maallinen koulu. Se on valtiosta riippumaton, ja sillä on lupa noudattaa omaa opetustapaansa, joka on jäsennelty ja painottaa suuresti toistoa ajaakseen opitun kotiin. Koulussa on monia tunnettuja alumneja, kuten näyttelijä Brigitte Bardot ja Ranskan presidentti Jacques Chirac. Arvosanat: Lastentarha Baccalauréatille.
ellauri348.html on line 228: 1990-luvulla Sagania syytettiin ja tuomittiin kokaiinin hallussapidosta. Vuonna 2010 hänen poikansa Denis perusti Prix Françoise Saganin. Hänen terveytensä ilmoitettiin olevan huono 2000-luvulla. Vuonna 2002 hän ei voinut osallistua oikeudenkäyntiin, jossa hänet tuomittiin veropetoksesta asiassa, jossa oli osallisena Ranskan entinen presidentti François Mitterrand, ja hän sai tuomion. ehdollinen rangaistus. Sagan kuoli keuhkoemboliaan Honfleurissa Calvadosissa 24. syyskuuta 2004 69-vuotiaana. Hänen omasta pyynnöstään hänet haudattiin Seuzaciin (Lot), lähelle hänen rakastettua syntymäpaikkaansa Cajarcia.
ellauri348.html on line 230: Ranskan presidentti, Saganin tarhakaveri Jacques Chirac sanoi muistopuheenvuorossaan: "Hänen kuolemansa myötä Ranska menettää yhden loistavimmista ja herkimmistä kirjailijat – kirjallisen elämämme merkittävä hahmo."
ellauri348.html on line 752: Filosofinen tutkimus ylevän ja kauniin ideamme alkuperästä on Edmund Burken kirjoittama estetiikkaa käsittelevä tutkielma vuodelta 1757. Se oli ensimmäinen täydellinen filosofinen esitys kauniin ja ylevän erottamiseksi omiin rationaalisiin kategorioihinsa. Se herätti merkittävien ajattelijoiden, kuten Denis Diderot'n ja Immanuel Kantin, huomion. Tää on siis sama oikeisto-oligarkki Burke joka reflektoi raivokkaasti Ranskan vallankumousta vastaan albumissa 322. Burkea peukuttivat mm. kanssakusipäät Poe ja Yeats.
ellauri348.html on line 754: Nisupullan näköinen Edmund Burke (12. tammikuuta 1729 – 9. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, mikä tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään jenkeissä nykyaikaisen konservatismin isänä. Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Hän puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Parempi että Roope ja Kulta-Into Pii tekevät päätöxet. Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan venkuroi niitä aina tapauskohtaisesti. Tyypillistä. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis, jossa patraskit ovat peräreikänä.
ellauri351.html on line 297: Taleb syntyi Amiounissa Libanonissa Minerva Ghosnille ja Nagib Talebille, onkologille ja antropologian tutkijalle. Hänen vanhempansa olivat Antiokian kreikkalaista syntyperää, joilla oli Ranskan kansalaisuus. Hänen isoisänsä Fouad Nicolas Ghosn ja hänen isoisoisänsä Nicolas Ghosn olivat molemmat varapääministereitä 1940-luvulta 1970-luvulle. Hänen isoisänsä Nassim Taleb oli korkeimman oikeuden tuomari ja hänen isoisoisoisoisoisänsä Ibrahim Taleb (Nabbout) oli Libanon-vuoren kuvernööri vuonna 1866. Taleb osallistui ranskalaiseen tapaamiseen. koulu siellä, Grand Lycée Franco-Libanais Beirutissa. Hänen perheensä poliittinen asema ja vauraus väheni Libanonin sisällissodassa, joka alkoi vuonna 1975. Hän on kreikkalaisortodoksinen kristitty.
ellauri352.html on line 636: Alexis de Tocquevillen Demokratia Amerikassa on yllättävän paxu nide. Puolikas aanelosta olis riittänyt. Ajankohta 1835-40 oli Ranskan restauraatio. Rapparit ja maalarit korjasivat Versaillesissa palautetun kunkun kesäpaikkaa.
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri352.html on line 648: Kolonialismin kannattajana hää legitimoi Ranskan laajentumisen Pohjois-Afrikassa ja puolusti myös visiota "kansallisesta vallasta ja suuruudesta" ja "seuraavan vuosisadan nationalismista". Vaikka yksi hänen Amerikan matkansa perimmäisistä syistä oli lähteä välttämään aristokraattisesta alkuperästään johtuvia ilkeitä katseita, Tocqueville oli ennen kaikkea innokas tapaamaan "suuren tasavallan"
ellauri353.html on line 582: Stalin ja muut NKP:n johtajat tiesivät erittäin hyvin Ranskan ja Englannin vallankumousten historian, eikä "punaisen Bonaparten" tai "punaisen munkin"¹ haamu ei antanut heidän nukkua rauhassa. On huomattava, etteivät he olleet ainoita: valkoisten siirtolaisuuden aikana heräsi aika ajoin toiveita siitä, että Neuvostoliiton sotilasvallankaappaus, jota johtaa jokin kunnianhimoinen sotilasjohtaja, jonain päivänä pyyhkäisi pois bolshevikkihallinnon ja palauttaisi heidän valtakuntansa Venäjän heille.
ellauri359.html on line 185: Vaikka aikalaiset pitivät Blakea hulluna hänen omituisten näkemyksiensä vuoksi, myöhemmät kriitikot ja lukijat arvostivat häntä suuresti hänen ilmaisukyvystään ja luovuudestaan sekä hänen työnsä filosofisista ja mystisista pohjavirroista. Hänen maalauksiaan ja runojaan on luonnehdittu osaksi romanttista liikettä ja "esiromanttiseksi". Teistinä, joka piti parempana omaa markioniittista teologian tyyliään, hän oli vihamielinen Englannin kirkkoa kohtaan (itse asiassa lähes kaikille järjestäytyneen uskonnon muodoille), ja hän vaikutti sikäläisten ihanteiden ja kunnianhimojen vaikutuksesta kuten Ranskan ja Amerikan vallankumoukset.
ellauri359.html on line 191: Blaken kamuja olivat varhainen feministi Mary Wollstonecraft  ja englantilais-amerikkalainen vallankumouksellinen Thomas Paine, joista on jo kokonainen albumi.  Yhdessä William Wordsworthin ja Percyn vaimokkeiden isän William Godwinin kanssa Blake toivoi suuria Ranskan ja Amerikan vallankumouksista ja käytti Fryygianlakkia solidaarisuuden vuoksi Ranskan vallankumouksellisille, mutta oli epätoivoinen Robespierren nousun ja terroristien vallan johdosta Ranskassa. 
ellauri362.html on line 756: Ranska on tuottanut kunnioitettavan määrän huuhaamiehiä. Louis Pierre Althusser (16. lokakuuta 1918 – 22. lokakuuta 1990) oli ranskalainen filosofi. Hän oli strukturalistinen marxisti ja kommunisti, joka tuli tunnetuksi filosofiassa myös teoreettisena antihumanistina. Hän syntyi Ranskan Algeriassa ja muutti sitten Pariisiin opiskelemaan huippukoulu École Normale Supérieuressa. Louisin nuoruutta oli leimannut vahvasti katollinen uskonto, jonka hän hylkäsi vasta vuonna 1943. Kiihkeä katolinen Louis Althusser oli nuoruudessaan poliittisesti oikeistolainen. Hän vietti sodan lopun Saksassa Schleswigin Stalagissa ( Stalag XA ), missä hän nautti ensimmäiset mielenterveyshäiriönsä.
ellauri367.html on line 228: Hän toteaa, että valta on ollut monarkian käsissä, mutta kuninkaat eivät ole koskaan arvostaneet sitä sen todellisen arvon, rahallisen luomisen, vuoksi; Sen vuoksi se joutui Ranskan vallankumouksen jälkeen yksityisiin käsiin, jotka tietoisesti aiheuttivat muutoksen jakautuneesta valuutasta, joka jää vain vahvistamaan illuusiota, rahaan asetuksella ja sitten luottamusrahaan, joka olisi yksinkertaisesti väärennösrahaa, joka oli moninkertaistanut alkuperäisen rahan pääomaa useita kertoja. ​Näillä rahoittajilla on nyt totalitaarisessa kommunistisessa Neuvostoliitossa, voimakkain herruuden väline, joka on koskaan ollut olemassa, aikaisemmat keisarilaistyyppiset imperiumit ovat aina jättäneet yksilön vapauden marginaalin.
ellauri369.html on line 461: Belgian ja Ranskan hurskaat petturit.
ellauri370.html on line 454: Ranskan sotakorvauxet 1870-luvulla aiheutti Saxassa gryndereiden aallon joka johti pörssiromahduxeen 1873. Der Jude war Schuld. Berliner Tagblatt ja Frankfurter Zeitung oli juutalaisten käsissä. Lehdistönvapaus on 200 rikkaan valta sanoa mielipiteensä.
ellauri370.html on line 583: Gobineaun vaakuna muistuttaa Ukrainan lippua. Hän oli alunperin polveutunut prinssinnakeista. Jo 1600-luvulla toinen nakki Henri de Noulainvilliers oli väittänyt, että Ranskan aatelisto polveutui germaanisista frankfurtereista, jotka 400-luvulla valtasivat Gallian, kun taas Ranskan talon­poikais­väestö ja kolmas sääty polveutuivat maassa ennestään asuneista gallialaisista.
ellauri370.html on line 605: Gobineaun kuvailema materialistinen itä­maalainen kuvasti todellisuudessa aristokatin käsitystä Ranskan rahan­himoisesta keski­luokasta, kun taas hänen kuvittelemansa "aistillinen, älytön ja väki­valtainen neekeri" oli irvikuva Ranskan proletariaatista. Gobineaun halveksunta alempia yhteis­kunta­luokkia kohtaan käy ilmi hänen kirjeistään, joissa hän käytti suurista kansan­joukoista nimitystä la boue ("muta, lieju, rupusakki"). Ranskalaiset lanzarit kuten Asterix ja Obelix olivat karkeaa, raakaa kelttiväkeä, joka ei kyennyt oppimaan eikä ajattelemaan muutoin kuin kaikkein alkeellisimmalla tasolla. Gobineau itse uskoi polveutuvansa viikingeistä. Kermaa kermakastikkeessa. Hänen sivuillaan on siinä määrin narsismia, että iljettää. Hän vihasi kotikaupunkiaan Pariisia, jota hän sanoi "lika­kaivoksi täynnä juurettomia ex-nakkeja."
ellauri370.html on line 639: Kun Lévi-Strauss palasi Ranskaan toisen maailmansodan aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi 1939–1940. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen Yhdysvaltoihin ja osti ensi töixeen lujat farmarihousut. Siellä hän opetti New Yorkin New School for Social Researchin alaisuuteen perustetussa École Libre des Hautes Étudesissä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa Henri Focillonin, Jacques Maritainin, Jean Perrinin ja muiden pseudotieteilijöiden kanssa. Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös de Gaullen Vapaan Ranskan armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä venäjänjuutalaiseen kielitieteilijään Roman Jakobsoniin, joka tutustutti hänet Ferdinand de Saussuren ajatuksiin.
ellauri370.html on line 641: Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen bricolagelle. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.
ellauri371.html on line 668: Ranskan vallankumouxessa Jyri ei lähtenyt apuun ranuille, koska oli syntyneessä tilanteessa kannattavampaa jättää ranujen antamat izenäisyyssodan lainat maxamatta. Syntyneessä kvasi-sodassa Royal Navy tuli jenkeille avuxi. Jyri teki hyvät kauppasopparit briteille.
ellauri373.html on line 150: Lordi Sydenham paljasti ettei protokollat olleet sittenkään zaarin poliisin antisemitismiä eikä Ranskan 2. keisarikunnan nakerrusta, vaan - she is Hungarian! Eli siis se on silkka bolsjevismin vastainen manifesti! Tämän paljastavat Henry Fordin ällistyttävät paljastuxet.
ellauri373.html on line 550: Palestiinan valloittamisesta, ah luvattu maa, Panama on unelmieni maa, josta vuonna 1860 myös tämä Hess haaveili juutalaiseen omistukseen saamisesta, Ranskan tuella. Mutta sitten tuli se rökäletappio.
ellauri373.html on line 691: "Kun otetaan huomioon se valtava merkitys, jota se edustaa esitti hallituksille kysymyksen sionismista Entente, Naum Sokolov kutsuttiin Ranskan hallitus Pa- ri zh" jne... Balfourin julistus, yhtä alhainen kuin riippumatta siitä, kuinka moniselitteinen, juutalaisesta hengestä täynnä- ei vähempää kuin itse "pöytäkirjat": se ei ole meille vaikeaa löytää syitä väittää tätä niin itsevarmasti, koska juutalaiset itse sanovat, että siitä kirjoitettiin sionististen järjestöjen tarkistama ja korjaama Englannin ja Amerikan kielillä.
ellauri374.html on line 485: Kiintoisaa on, että kirjallisuuden Nobel-veikkauksissa oli mainittu tshuvassirunoilija Gennadi Aigi (1934-2006) , jonka kokoelma Tuntematon tuli on suomennettu. Eipä tullut tuntemattomalle zuvassille dynamiittia. Runoilija sai "muun muassa" Ranskan akatemian palkinnon (1972), Tšuvassian ASNT:n valtionpalkinnon (1989) ja Ranskan kaunotaiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Tšuvassian kansanrunoilijan arvonimi.
ellauri374.html on line 591: Historioitsija kutsuu Suvorovin Sveitsin kampanjaa sodassa Napoleonin kanssa silmiinpistävänä esimerkkinä tällaisesta käytöksestä. "Valaistun Ranskan keisari asetti sitten suoraksi tehtäväksi hävittää patriarkaalisen, kuten hänestä näytti, kristillisen elämäntavan", selittää Kovalevy-Sluchevsky. "Se oli Euroopan vakavin konflikti. Ja Aleksanteri Vasiljevitšin taitavien toimien ansiosta oli mahdollista paitsi voittaa vihollisen joukot, myös suojella meitä lähellä olevia muinaisia ​​eurooppalaisia ​​perinteitä. Siksi, kun Suvorov saapui vapautettuun Milanoon, häntä tervehdittiin kristillisen uskon pelastajana."
ellauri381.html on line 694: Koko EU:n tasolla kansalaisille tärkeimmät vaaliteemat ovat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta sekä kansanterveys. Suomesta vastaajia oli 1024, joista 55 prosenttia mainitsi turvallisuuden ja puolustuksen ykkösasiaksi. Kovinta puhetta alkuvuodesta on kuultu Ranskan presidentti Emmanuel Macronilta, joka helmikuussa pohti ääneen joukkojen lähettämistä Ukrainaan. Pelkästään alkuvuoden aikana Ranska on ostanut venäläistä maakaasua 600 miljoonan euron edestä, eli eniten koko unionissa.
ellauri386.html on line 256: Vain 15-vuotiaana Raleigh ilmoittautui vapaaehtoiseksi Ranskan hugenottiarmeijaan. Myöhemmin, vuonna 1572, hänet hyväxyttiin perustutkinto-opiskelijaksi Oxfordissa, jossa hän opiskeli ennen Ranskaan menoaan, ja hänen nimensä esiintyy Keskitemppelin rekisterissä vuonna 1575. Raleigh, hänen veljensä Carew ja heidän puoliveljensä Sir Humphrey Gilbert varustivat suuren laivaston joka lähti "löytömatkalle" vuonna 1578. Lyhytaikainen hanke hylättiin pian, ja vuoteen 1580 mennessä Raleigh oli jo Irlannissa taistelemassa Munsterin kapinaa vastaan.
ellauri386.html on line 573: Euroopassa 1900-luvulla käytyjen kahden suursodan jälkeisen historian valossa Dostojevskin ja Solovjovin pahimmat pelot näyttäisivät toteutuneen, sillä ei ole nähty ortodoksisen maailmankirkon syntyvän ja laajenevan Venäjältä Eurooppaan, vaan jotakin aivan muuta. Eurooppa on puolessa vuosisadassa yhdistynyt Euroopan unioniksi, jättänyt Venäjän ulkopuolelleen ja asteittain laajentunut painaen Venäjää kohti Aasiaa, minne niin monet eurooppalaiset kautta vuosisatojen ovat katsoneet Venäjän kuuluvankin. Kuva Dostojevskin ja Solovjovin painajaisesta täydentyy, kun muistetaan, miten Euroopan yhdentyminen on käynnistynyt. Yksi tärkeä aatteellis-poliittinen sysäys yhdentymiseen lähti roomalaiskatolisesta valtiomieskolmikosta Rober Schuman (Ranskan pääministeri ja ulkoministeri vuosina 1947-1952), Alcide de Gasperi (Italian pääministeri vuosina 1945-1953) ja Konrad Adenauer (Länsi-Saksan liittokansleri vuosina 1949-1963). Näiden kolmen paskakasan yhteistyön perustana oli heille yhteinen kristillisdemokraattinen puoluetausta ja saksan kieli. Sen lisäksi tähän Euroopan yhdentymiskehitykseen ovat merkittävästi vaikuttaneet sodanjälkeiset aatteet ja politiikka Venäjällä. Sosialistisesta Neuvostoliitosta Eurooppa sai yhteisen vihollisen, jonka luoma uhka oli omiaan lähentämään eurooppalaisia valtioita toisiinsa ja tasoittamaan niiden kansallisia tunteita ja eturistiriitoja. EEC:n syntymiseen johtaneen Rooman sopimuksen (1957) luonnostelija belgialainen Paul-Henri Spaak on muistelmissaan The Continuing Battle: Memoirs of a European, 1936-1966 työntänyt monet "Euroopan yhdentymisen isät" korokkeelta väittämällä, että tuo titteli ei kuulu kenellekään muulle kuin Josef Stalinille. Näin todetessaan Spaak tulee ilmaisseeksi myös eurooppalaisten pohjimmaisen tunteen Venäjää kohtaan: pelon ja torjunnan.
ellauri389.html on line 125: Hänen (Samun) ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 139: Smith kirjoitti Beachy Headin vuosina 1803–1806, lähellä elämänsä loppua, kun hän kamppaili velkojen ja huonon terveyden kanssa. Runon säveltämisen aikana Englanti osallistui Napoleonin sotiin Ranskan kanssa, ja Beachy Headin katsottiin olevan Ranskan armeijan todennäköinen maihinnousupaikka. Siitä huolimatta Smith jatkoi Ranskan ja vallankumouksellisten ihanteiden tukemista.
ellauri390.html on line 548: Vallankumous Ranskan kolonialismia vastaan ​​puhkesi vuonna 1945, ja Viet Minh otti vallan. Ho Chi Minh oli suosittu johtaja Vietnamissa, mutta hän toi mukanaan monia, jotka olivat vastustaneet ranskalaisia ​​ja turvanneet kommunistisiin maihin, kuten Kiinaan ja Neuvostoliittoon. Tämä teki uudesta hallinnosta välittömästi epäsuositun antikommunistisessa lännessä.
ellauri392.html on line 223: Ranskan kielestä anglosaxinut Nancy Naomi Carlson
ellauri392.html on line 697: Moderni tarkoittaa aikaa Ranskan rökäletappiosta Saxalle 2. maailmansotaan. Postmoderni alkaa 2. maailmansodan nolosta lopusta ja päättyy suunnilleen New Word Orderiin.
ellauri393.html on line 709: marttyyri. Häntä kunnioitetaan Ranskan Albin,
ellauri402.html on line 129: ranskalainen Tarot on Ranskan toiseksi suosituin
ellauri403.html on line 403: Vaikka Zelenskyy sanoi alun perin toimivansa vain yhden toimikauden, hän peruutti tämän lupauksen toukokuussa 2021 sanoen, ettei ollut vielä tehnyt päätöstään. Puolan presidentti Andrzej Duda oli yksi ensimmäisistä Euroopan johtajista, joka onnitteli Zelenskyya. Ranskan presidentti Emmanuel Macron otti Zelenskyyn vastaan Élysée-palatsissa Pariisissa 12. huhtikuuta 2019. 22. huhtikuuta Yhdysvaltain presidentti Donald Trump onnitteli Zelenskyytä hänen voitosta puhelimitse. Myös Euroopan komission puheenjohtaja Jean Claude Juncker ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk lähettivät yhteisen onnittelukirjeen ja totesivat, että Euroopan unioni (EU) pyrkii nopeuttamaan EU:n ja Ukrainan välisen assosioinnin loppuosan täytäntöönpanoa sopimuxilla, mukaan lukien syvä ja kattava vapaakauppa - alue.

ellauri405.html on line 246: Telegram sanoo, että Durovilla ei ole mitään salattavaa. Hän ei käytä päästä päähän salausta. Durov on Ranskan ja Arabiemiirikuntien kansalaisuus. Venäjän mukaan Durovin kansalaisoikeuksia tulee kunnioittaa. X-omistaja Elon Musk sanoi, että sananvapaus Euroopassa on uhattuna. Venäjän lainsäätäjä toteaa, että sananvapaus on kuollut Euroopassa. "Telegram noudattaa EU:n lakeja, mukaan lukien digitaalipalvelulakia - sen maltillisuus on alan standardien mukaista ja paranee jatkuvasti", Telegram sanoi pidätystä koskevassa lausunnossa.
ellauri406.html on line 415: Ennen tämän viikon julkista ilmoitustaan ​​Zelensky keskusteli rauhansuunnitelmasta Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Italian, Saksan johtajien ja Naton päällikön kanssa – kiertue, joka päättyi ilman, että yksikään maa olisi julkisesti tukenut suunnitelmaa.
ellauri406.html on line 441: Aiheesta enemmän Venäjän hyökkäys Venäjä näyttää vallanneen Vuhledarin kaupungin Donetskin alueella 2022. Ranskan ilmavoimien kaksi Mirage 2000-5 -hävittäjää taivaalla. Venäjän hyökkäys Ukraina Donetsk Suosittelemme!
ellauri408.html on line 267: Ranskan-Saxan sota lähenee, Pariisin pörssi romahtaa. Malexijan vähät osakkeet menettävät arvonsa. Se vituttaa pikku kapitalistia. Itävalta ja Preussi kärhämöivät loppuun sotansa. Nobel kexii dynamiitin. Andrew Johnson koittaa turhaan estellä, mutiaiset laillistava laki menee läpi kongressissa. Suomessa on nälänhätä kiitos Snellmanin. Mutta tähän väliin muutama viesti Quorasta:
ellauri408.html on line 513: Gambetta julisti Ranskan tasavallaxi surkeasti päättyneen Saxan sodan aikana. Kun keisari Napoleon III jäi ranskalaisille katastrofaalisen Sedanin taistelun yhteydessä vihollisen vangiksi, Gambetta julisti ikkunasta Pariisissa Ranskan tasavallaksi. Gambetta ampui itseään vahingossa käsivarteen käsitellessään revolveria huolimattomasti. Haava ei ollut hengenvaarallinen, mutta hänen heikon terveytensä vuoksi se parani hitaasti. Gambettan ollessa toipumassa ampumahaavasta hänen umpilisäkkeensä tulehtui, mutta sitä ei leikattu. Hän kuoli vuoden 1882 viimeisenä päivänä vain 44-vuotiaana. Hieman ennen kuolemaansa Gambetta asettui asumaan yhdessä rakastajattarensa Léonie Léonin kanssa Pariisin ulkopuolelle, ja heidän aikomuksenaan oli mennä naimisiin. Gambetta oli töröparta jonka isä oli genovalainen maustekauppias.
ellauri408.html on line 519: Halutessaan esiintyä Ranskan akatemiassa hän muisti vuonna 1880 vanhan vuoden 1790 vallankumouksen lain, jota kutsuttiin "suureksi naturalisaatioksi" ja joka myönsi Nantesin ediktin jälkeen protestanttisten pakolaisten jälkeläisille täyden kansalaisuuden. Niinpä, jälleen ranskalaisena ja pysyvästi Pariisissa, hän meni koputtamaan instituutin oveen. Kaksi tuolia oli täsmälleen vapaana: Littré ja Jules Dufaure. Hän kaatoi Littrén tuolin tunaroituaan Pasteurille mutta sai toisen kuudennella yrityxellä 1881, ja kipusi nojatuoliin 1882.
ellauri408.html on line 577: Varhaisin tunnettu saarnaaja, hän piti saarnoja ja hautajaispuheita, jotka ovat edelleen kuuluisia. Hän on kirjoittanut runsaan kirjallisen teoksen, joka keskittyy henkisyyteen, dauphinin opetukseen, protestanttien vastaiseen kiistaan ja erilaisiin kiistoihin, mukaan lukien ne, joissa hän intti Fénelonia vastaan hiljaismista. Hänet valittiin Ranskan akatemiaan vuonna 1671. Kardinaali Grente näkee hänet "ehkä suurimpana puhujana, jonka maailma on koskaan tuntenut " . Ehkä, ehkä ei. Vaikea sanoa.
ellauri408.html on line 587: 1699, herra Meaux'n piispa lähettää herra de Pontchartrainille muistion, jossa hän huomauttaa, että Chalandesin ja Neuvillen nuoret naiset, jotka ovat reformoituja, olisi asetettava Pariisin Nouvelles-katolisten ilotaloon." 1703 Meaux'n piispan pyyntö kuninkaalta saada Baudoin-niminen mies ja hänen vaimonsa, huonot katolilaiset Fublainesista, suljetuksi sairaalaan. Ezellanen haaskalintu. Enempi maligni kuin benigni. Suurin osa hänen ekstemporaalisista puheistaan on onnexi kadonnut. Aurinkokurkon apupoikana se kynäili 4 artikkelia Ranskan kirkon vapauxista. Paavi oli hyvin ärtynyt ja poltti heidät.
ellauri409.html on line 55: Jätettyään armeijan hän palasi opiskelemaan ja näyttelemään. Hän tapasi vallankumouksellisen kirjailijan Michalyn, joka auttoi Petöfia kynäilemään runoja. Petofista tuli nopeasti vallankumouksellisen liikkeen äänitorvi ja se vetosi ihmisiin kaikilta elämänaloilta. Hän kirjoitti myös Ranskan vallankumouksesta ja vertasi sitä tilanteeseen, jossa Unkari oli tänä aikana.
ellauri409.html on line 410: Charles Marie Photius Maurras (20. huhtikuuta 1868 Martigues – 16. marraskuuta 1952 Tours) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliittinen ideologi. Hän oli taantumuksellisen ja monarkistisen Action française -liikkeen johtava ajattelija ja integraaliseksi nationalismiksi kutsutun suuntauksen merkittävä edustaja. Maurrasin ajattelussa on myöhemmin nähty joitakin yhtymäkohtia fasismiin. Maurras kannatti monarkiaa sekä valtionkirkkoa käytännöllisistä syistä, sillä ne olivat hänen mukaansa välttämättömiä Ranskan yhtenäisyydelle kansakuntana. Eliotistakin tuli nuori, nainen, ja mahdollisimman oikealta (Merja Holm), eli rojalistinen, katolinen klassikko.
ellauri409.html on line 412: Demokratia oli Maurrasin mukaan haitallista. Esseessään L’Avenir de l’intelligence hän väitti, että parlamentaariseen järjestelmään kuuluva kilpailu kansan suosiosta tuhoaisi älymystön riippumattomuuden ja pakottaisi päättäjät myymään itsensä rahavallalle. Lisäksi parlamentarismi oli alkuperältään vierasmaalainen (brittiläinen) järjestelmä ja se antoi liikaa vaikutusvaltaa vierasperäisille vähemmistöille, joita olivat erityisesti juutalaiset, protestantit, vapaamuurarit ja Ranskan kansallisuuden saaneet ulkomaalaiset eli ”metoikit” (métèques).
ellauri412.html on line 845: Ennen tämän viikon julkista ilmoitustaan ​​Zelensky keskusteli rauhansuunnitelmasta Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Italian, Saksan johtajien ja Naton päällikön kanssa – kiertue, joka päättyi ilman, että yksikään maa olisi julkisesti tukenut suunnitelmaa.
ellauri413.html on line 83: Colette oli ehdokkaana vuoden 1948 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdottaja oli Ranskan akatemian jäsen Claude Farrère. Komitean mielipide oli murskaava: "...liikkuu tasolla, joka ei mitenkään voi tulla kyseeseen Nobelin palkinnosta päätettäessä." Lausunnossaan komitea hämmästelee, että häntä on yleensä edes ehdotettu. Dynamiittipötkyn nappasi kukapa muu kuin TS Eliot, aika harmaasexuaali äijä siinäkin.
ellauri418.html on line 142: Ranskan teollisuusreserviohjelmaan ilmoittautuneet työntekijät sitoutuvat 10 päivän koulutukseen vuodessa ylläpitääkseen ja päivittääkseen taitojaan DGA:n maksamana. Yritykset maksavat sitten reserviläisen roolissa palvelevien työntekijöiden kustannukset, Chiva sanoi.
ellauri418.html on line 143: Teollisuudella liittyvillä reserviläisillä on oltava Ranskan kansalaisuus ja sotilasasema aliupseerina tai upseerina, ja heidän palkkansa on sama kuin samanarvoisen aktiivisen armeijan. Ranska tavoittelee 3 000 ihmisen puolustusteollisuutta vuoteen 2030 mennessä.
ellauri419.html on line 155: Ranskantunnilla piti kuvailla joku maalaus niin että muutkin tunnistavat sen.
ellauri419.html on line 242: Paavo Väyrynen tyrmää Suomen EU- ja Nato-jäsenyyden: ”Suuria virheitä”. Hän ei usko, että Venäjästä olisi ollut uhkaa Suomelle, koska sota oli seurausta Neuvostoliiton valitettavasta hajottamisesta. – Ukrainan sodan alkuvaiheissa 2014 Kiovassa suoritettiin länsimaiden tuella laiton vallankaappaus, ja vaaleilla valittu presidentti Viktor Janukovitš joutui maanpakoon. Uusi hallitus poisti venäjän kieleltä virallisen vähemmistökielen aseman ja päätti Natoon liittymisestä. Nämä päätökset sytyttivät sisällissodan, jossa Krimin niemimaa ja Donbasin alue irrottautuivat Ukrainasta. Ukrainan sota on jatkunut jo yli 1000 päivää eikä loppua ole näkyvissä. – Jos Ukraina olisi suostunut vuoden 2022 alussa toteuttamaan Ranskan ja Saksan tuella vuonna 2015 aikaan saadun Minskin sopimuksen, niin Venäjä ei olisi hyökännyt. Maaliskuussa 2022 oli tarjolla Turkin kanssa neuvoteltu sopimus, joka oli Ukrainalle varsin edullinen, mutta länsimaat kaatoivat sen, Väyrynen sanoo. Tällä hetkellä Ukrainalla ei ole hänen näkemyksensä mukaan muuta vaihtoehtoa kuin suostua maalle epäedulliseen sopimukseen, mikäli sota halutaan saada loppumaan. Jos sota jatkuu, Ukrainan tilanne vain heikkenee.
ellauri419.html on line 342: Jean de La Bruyère (1645-1696), ranskalainen moralistisatiirikko, joka tunnetaan parhaiten ainoasta teoksestaan "Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle", jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista.
ellauri419.html on line 352: Marivaux (1688-1763) kirjoitti 1700-luvulla komedioita ihan sikana. Hänen tapaamisensa Fontenellen kaa Madame de Lambertin salongissa olivat ratkaisevia. Hän kävi usein "moderneissa" ja apinoi muinaisia ​​käsittelemällä leikkisässä ja leväperäisessä uusjalo-hengessä naamioituna burleskijakeisiin. Marivauder tarkoittaa "keskustella loputtomasti pienistä ongelmista" ja marivaudage tarkoittaa liian hienostunutta moraalianalyysin muotoa. Herra de Voltaire sanoi hänestä, että hän vietti elämänsä painamatta mitään hämähäkin verkkovaaoissa. Hepulla oli Ranskan akatemian nojatuoli 24.
ellauri419.html on line 354: La Bruyère ilmoittautui Ranskan akatemiaan vuonna 1691, ja Étienne Pavillon valittiin valituksi. Hän asettui ehdolle uudelleen kaksi vuotta myöhemmin, kenraalijohtaja prinssieversti Pontchartrainin lämpimästi suosittelemana, ja tällä kertaa hänet valittiin 1693, huolimatta Fontenellen, Corneillen ja modernien vastustuksesta.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
xxx/ellauri013.html on line 345: Omastakin mielestään aikansa lordi Byron. Lordi kyllä, vaikkei yhtä kaunis, kapinoitsi nuorena, bylsi kaikkee mikä liikkui, vyö ja henskelit yhtä löyhällä kuin don Juanilla. Nuorena suisidaalinen kuin George, mut loppupeleissä aika omahyväinen. Ei kuollut nuorena kuten Byron. Pikemminkin päinvastoin, eli vitun kauan, ydinterve ukko, jalopuuta, 1872-1970. Saksan-Ranskan sodasta mun lukioaikoihin, kahta vaille sataseen. Hyvin meni Bert, häpi end. Ei tarvinnut suuttua.
xxx/ellauri044.html on line 757: Voltaire tunnetaan terävästä älystään ja filosofisista kirjoituksistaan. Monien muiden valistusajattelijoiden tavoin hän oli liberaali, kannatti vapaakauppaa, ihmisoikeuksia, mielipiteen- ja uskonvapautta, sekä oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Hän oli yhteiskunnallisten uudistusten suorasukainen kannattaja ja Bourbonien ancien régimen vastustaja Ranskan tiukoista sensuurilaeista ja kovista rangaistuksista huolimatta. On siinä rikosrekisteriä.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri044.html on line 782: Seuraavat 15v oli äveriästä kimppakivaa Châtelet'n markiisittaren Gabrielle Émilie le Tonnelier de Breteuilin huvilinnassa 25000 kirjan kanssa, luettiin ja ihailtiin Newtonia ja Leibniziä, ostettiin Pikku kemisti ja palautettiin kaikkea kuin pikku Pauli. Apinat putosi puusta, omena putosi päähän. Siitä viisastuneina ruvettiin ateisteixi ja luettiin raamattua kuin 2 pirua. Siihen kuoli markiisitar, ja alkoi Ransulle taas ikävyydet. Se lähti Preussiin suututtamaan Frizun, ranskan kunkku oli ennestään jo vihainen, jäi enää Geneve. Suututettuaan geneveläisetkin Ransu ostaa paukautti linnan Sveizin ja Ranskan rajalta edulliseen syyshintaan, ja sinne kuoli hän. Vai kuoli hän sinne? Eipäs, vaan kotikaupunkiinsa Pariisiin.
xxx/ellauri056.html on line 424:

Toi hyeenameemi oli von Schillerin kauhistunutta schilderungia Ranskan vallankumouxesta:
xxx/ellauri056.html on line 619: Friedrich Wilhelm Schelling syntyi Leonbergin koiratarhassa Stuttgartin lähellä 1775. Se kävi protestanttiseminaaria Tübingenissä 1790-1795 Ranskan vallankumouxen aikana, missä sen koulukavereita oli Hegel ja hörhö Hördelin. Size muutti harppisakuihin, Leipzig 1797, sit Jena, missä sen kavereita oli kaima Schlegel ja kermapeppu Novalis. Jöötti-setä hommas sille professuurin Jenasta 1798-1803. Varmaan päästäxeen paremmin bylsimään rva Schellingiä. Eron jälkeen 1803 Reeti läxi takas länsi-Saxaan, etenkin Müncheniin. 1841 se peri Hegelin tyhjentämän syöttötuolin Berliinissä. Alux sen luennoilla siellä kävi Kierkegaard, Engels, Bakunin, Ranke, Burkhardt, ja Alexander von Humboldt. Pian ne kyllästyi ja lähti muualle kuin Homer Simpsonin pääkoppaan pettyneet zombiet: "brainss... brainss... naah nothing here... brainss... brainss..." Se kuoli Sveizissä Bad Ragazissa. Mihkähän?
xxx/ellauri057.html on line 43: Joyeux Noël. Mme Maigret ei ollut edes vielä siivonnut. Sitä ei kyllä huomannut, missään ei ollut pölynhitusta. 50-luvun Megreen joulu on yhtä täynnä 50-luvun Megree klischeitä. Sentään alkuperäisiä eikä retroklischeitä. Retrokamat on ällöttäviä, vanhanajan näköiskamat uusilla elektroniikkasisuxilla feikki muovikuoressa. Vielä pahempaa on vanhoista kirjoista silpomalla valmistetut mikättimet tai lusikoista taivutetut koristeet. Yäk yäk yäk. Ranskan radio soitti jouluyönä kappalta "Keskiyö kretiinit!".
xxx/ellauri068.html on line 382: Antoine Lavoisier esitti ensimmäisen kerran aineen häviämättömyyden lain, aineita ei voitu hävittää eikä luoda. Lavoisier hävitettiin 1794. Lagrange valitti teloitusta sanomalla: ”Pään katkaiseminen kesti vain hetken, mutta saattaa kestää vuosisata samanlaisen luomiseen.” Ranskan hävittyä Saxalle 1871 päät muuttuivat saxalaisixi.
xxx/ellauri075.html on line 328: Hollantilais-amerikkalainen John Benjamins julkaise kieli- ja käännösalan kirjallisuutta. Mullakin on pieni bühlein julkastuna Benjaminsilla. Siihen se sitten jäi. Walttu Benjaminkin (ilman ässää) kirjoitti kääntämisestä ja kääntäjistä. Walttu taisi olla vasemmistolainen siionisti. Se teki seppukun 48-vuotiaana Portboussa Espanjan ja Ranskan rajalla 1940 yritettyään epäonnistuneesti päästä karkuun Wehrmachtia. Ehkä parempikin niin, Amerikassa se oisi voinut kääntää kelkkansa. Me varmaan odotettiin Ranskan junaa Portboussa kotimatkalla Madridin reisulta. Kyllä oli tyhjä asema. Me oltiin ainuita odottajia.
xxx/ellauri091.html on line 200: »Aave kummittelee Euroopassa – kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit.»
xxx/ellauri104.html on line 1145: Ensin Johnu käyttää sivukaupalla vakuuttaaxeen lukijan että Ranskan vallankumouxen iskusanat "vapaus veljeys tasa-arvoisuus" olis muka uskonnollisesti kunnossa. Ei helvetissä, tommoisesta veljeilystä ei uskonnossa ole lainkaan kysymys! Noihan on vasemmiston iskusanoja! Eihän tosta puutu enää kuin kateus ja sosialisointi! Kyse on juuri päinvastaisesta, miten pidetään laahus höylinä taivasosan toivossa. For the sake of the argument, antaa olla, jatka Johnu:
xxx/ellauri104.html on line 1278: Ranskassa joukko upseereita varoittaa si­säl­lis­so­das­ta, jos maa­han­muut­ta­ja­lä­hiöi­tä ja "islamismia" ei saada kuriin eikä Ranskan armeijan sotilaita Eiffel tornin edestä. Ja sitä tuntematonta hemmettiin sieltä riemukaaren alta. Herra hän haisee jo. Dreyfuss-jupakan tapahtumat toistuvat. Voisiko Muhammedin kuzua juutalaisten profeetaxi, tai kunnioittaa sitä kristillisenä pyhimyxenä?
xxx/ellauri113.html on line 296: Pekka Jussi Reinikainen (s. 16. syyskuuta 1947 Helsinki) on suomalainen lääkäri, kristillinen kirjailija, poliitikko (KD) ja kreationisti. Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellier’ssa. Hän on toiminut käytännön lääkärinä kaikkiaan yli 40 vuotta, johon sisältyy toiminta yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Pekka Reinikainen on ollut kaksi kuukautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Reinikainen on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Reinikainen on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan jäsenenä, 14 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä, kirkolliskokouksen jäsenenä sekä on Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsen. Reinikainen pitää kutsumuksenaan kertoa vääristä maailmankuvista ja Raamatun luomiskertomuksesta.
xxx/ellauri120.html on line 200: Yli-Viikari on suorittanut M.A. in Culture and Communication Studies -yliopistotutkinnon estetiikasta Pariisin Penthouse-Sorbonne -yliopistossa vuonna 1997, sekä täydennyskoulutukset Master in European Corrupt Politics and Administration College of Europessa Bruggessa vuonna 1999 ja Past Master in Private Appropriation from Public Administration, Diplôme de l’ENA Ranskan elättikorkeakoulussa vuonna 2001.
xxx/ellauri120.html on line 206: Tytti on kehittänyt VTV:n korruptiota Ranskan suuntaan palvelulaitoxexi jossa poliittiset kähmijät ovat asiakkaita, joille VTV antaa tyyliopastusta ja veronkiertovinkkejä. Tätä revisionistista imagea se on käynyt opiskelemassa kruunun laskuun verovaroilla mm. Bhutanissa koko perheen voimalla rantalomalla. Ranskassa aina, se sanoo kuin Piki Saxasta. Kauheaa että Suomessa ylipääjohtajat käyvät laahuxen kanssa kanttiinissa syömässä ja kantaa ize tarjottimia. Ranskassa aina on valkoiset pöytäliinat ja särvietit sylissä ja palvelijat kaataa viiniä viiteen eri lasiin, ja jokainen tietää mistä haarukoista pitää aloittaa.
xxx/ellauri121.html on line 126: Vuonna 1930 Lévinas sai Ranskan kansalaisuuden. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Ranskan armeijassa saksan ja venäjän kielen tulkkina. Vuonna 1940 hän joutui saksalaisten vangiksi, mutta vältti tuhoamisleirin sotavankistatuksensa ansiosta. Sen sijaan Lévinasin kaikki muut sukulaiset, vaimoa ja tytärtä lukuun ottamatta, surmattiin. Sodan jälkeen Lévinasista tuli Pariisissa toimivan juutalaisen opettajankoulutuslaitoksen johtaja.
xxx/ellauri123.html on line 781: Kaarlo Sarkian suomentamat runot "Orapihlajalle" ja "Kassandralle" sisältyvät antologiaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4, Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934). "Kassandralle" on myös molemmissa Sarkian kokoelmissa Runot (WSOY 1944 ja WSOY 2008, ISBN 978-951-0-17531-5). Runon "Kassandralle" on suomentanut myös Aale Tynni. Seuraavan runon "Pillulle" on suomentanut näiden rivien kirjoittaja ize.
xxx/ellauri125.html on line 72: Boucher voitti Prix de Rome'n opiskelijapalkinnon ja pääsi opiskelemaan Roomaan Académie de France'en vuosiksi 1727–1731. Hän ei saavuttanut siellä ollessaan suurta suosiota, mutta palattuaan Ranskaan hänestä tuli 1734 Royal Academyn (paskat, Académie Royalen) jäsen. Boucher maalasi lukuisia maalauksia, suunnitteli tapetteja, tekstiilejä ja posliineja sekä lavastuksia ja puvustuksia teattereihin. Hänestä tuli vuonna 1755 Gobelinin tapettitehtaan johtaja ja päägobeliini. Boucherilla oli keskeinen osa Ranskan kuninkaallisten asuntojen ja kaupungintalojen koristeluissa ja myöhemmin koko Euroopan koristetaiteen kehityksessä. Hän maalasi useita rohkeita muotokuvia myös Ludvig XV'n virallisesta rakastajattaresta, Madame de Pompadourista.
xxx/ellauri128.html on line 120: Sébastien-Roch Nicolas de Chamfort (6. huhtikuuta 1741 – 13. huhtikuuta 1794) oli aforismeistaan tunnettu ranskalainen kirjailija. Hän istui Ranskan akatemiassa (6. tuoli) vuodesta 1781 itsemurhaansa 1794.
xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri128.html on line 489: Noailles´n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa. Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummalliset kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttiset tissit", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.
xxx/ellauri128.html on line 490: Ranskan akatemia ojensi hänelle 1921 suuren kirjallisuuspalkinnon (Grand prix de littérature). Hänestä tuli 1922 Académie royale de langue et de littérature françaises de Belgiquen jäsen. Kunnialegioonan komentajan arvon hän sai 1931.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri139.html on line 861: Sen luontomaku ja sen talentti veivät sitä kohti akateemisia kisoja. Lyonin Akatemia palkizi sen epistolan Romanien vaarasta (1804) ja Ranskan akatemia sarjasta runoja: Kirjemies riippumatossa, Pariisin koristeet, Rotroun kuolema, Liegen sankari Goffin, Angelesin akatemia palkizi Runollisen kexinnön Belzuge elirutto voitti 10v-palkinnon.
xxx/ellauri139.html on line 1042: Hégésippe Moreau ( ranskalainen Pierre-Jacques Roulliot ; 8. huhtikuuta 1810-20 . joulukuuta 1838) oli ranskalainen lyyrinen runoilija . Syntymästään lähtien häntä kutsuttiin biologisen isänsä (Moreau) sukunimellä ja hän otti salanimen Hégésippe, kun hän aloitti runojen julkaisemisen vuonna 1829. Ranskan romantikkojen ja 1800 -luvun yleisön mielikuvituksessa Hégésippe Moreaun vaikeudet elämä ja hänen ennenaikainen kuolemansa tekivät hänestä romanttisen vastineen aikaisemmille runoilijoille Thomas Chattertonille , Nicolas Joseph Laurent Gilbertille ja Jacques Clinchamps de Malfilâtrelle . Tämä romanttinen myytti vahvistui julkaisemalla hänen täydelliset teoksensa yhdessä Gilbertin teosten ja luettelon runoilijoista, jotka kuolivat nälkään vuonna 1856; hänen teostensa 1860-painos sisälsi Sainte-Beuve'n tärkeän elämäkertaisen esipuheen.
xxx/ellauri149.html on line 64: Vaatimuksen takana on Ranskan kuluttajansuojaviranomaisen tekemä tutkimus. Viranomaiset epäilivät, että Wishin kautta on liian helppo myydä merkkituotteiden väärennettyjä kopioita, ja tilasivat 140 eri tuotetta nähdäkseen omin silmin mitä sieltä tulee.
xxx/ellauri149.html on line 79: Ranskan viranomaiset eivät myöskään ilahtuneet siitä, että Wish kyllä lupaa siivota vaaralliset tuotteet pois, mutta pian samaa tuotetta myydään hiukan eri nimellä. Usein myyjä on vieläpä sama. Wish ei myöskään pidä mitään kirjaa vaarallisia tuotteita koskeneista kaupoista.
xxx/ellauri154.html on line 59: Konnetaabeli (ransk. connétable < lat. comes stabuli, tallikreivi) on historiallinen arvonimi. Itä-Rooman keisarien ja frankkien valtakunnan hallitsijoiden hoveissa konnetaabeli oli tallimestari ja ratsuväen päällikkö. Myöhempinä aikoina nimitys tarkoitti Ranskassa armeijan ylipäällikköä, joka oli arvoasteikossa lähinnä kuningasta. Ranskan kuningas Ludvig XIII lakkautti konnetaabelin arvon 1627, mutta Ranskan keisari Napoleon I myönsi arvon veljelleen Ludvigille 1804. Napoleonin aikaa seuranneena restauraatiokautena arvo jälleen lakkautettiin.
xxx/ellauri165.html on line 73: Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli keskinkertainen ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta vallankumouksen alkaessa. Konventin edusmiehenä hän kannatti äänestyksessä Ludvig XVI:n elinkautista vankeutta ja joutui sen jälkeen itse vankeuteen. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin 500-miehiseen neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri174.html on line 628: Vitalismi on käsitys, jonka mukaan kaikkeudessa on olemassa erityinen elämänvoima (vis vitalis). Tämä voima voi olla energiaa tai ainetta. Vitalismissa ajatellaan, että kemia ja fysiikka eivät riitä selittämään eliöiden elämää, vaan lisäksi tarvitaan jokin pelkästään elämälle kuuluva ominaisuus. Tätä ominaisuutta voitaisiin kuitenkin periaatteessa tutkia tieteellisesti. Tällaisen ominaisuuden olemassaolosta ei kuitenkaan ole tieteellisiä todisteita. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen on viisas mies, jopa Ranskan paikallisvaaliehdokas.
xxx/ellauri177.html on line 70: Les Rougon-Macquart -sarjan teokset sijoittuvat ajallisesti Ranskan toiseen keisarikuntaan. Se tarkastelee Rougonin ja Macquartin sukujen jäseniä viidessä sukupolvessa ja väkivallan, alkoholismin ja seksityön perinnöllisiä vaikutuksia suvun jäsenissä. Zolan naturalistisen tuotannon taustalla on Hippolyte Tainen esittämä miljööteoria, joka korostaa ympäristön ja perimän vaikutusta ihmiseen. Zola pyrki kokeellisen romaanin metodin kautta tarkastelemaan ihmisiä objektiivisesti tietyssä ympäristössä tiettynä ajankohtana.
xxx/ellauri177.html on line 72: Poliittisesti Zola oli vapaamielinen. Hänen kuuluisin poliittinen ilmauksensa oli pariisilaisessa päivälehdessä L'Auroressa etusivulla julkaistu kirjoitus J’accuse, joka julkaistiin 13. tammikuuta 1898. Se oli Ranskan presidentti Félix Faurelle osoitettu avoin kirje, jossa syytettiin Ranskan hallitusta antisemitismistä ja vakoilusta syytetyn juutalaissyntyisen kapteenin Alfred Dreyfusin vankilaan tuomitsemisesta väärin perustein. Kirjoitus nostatti Ranskassa valtavan kohun ja jakoi ihmisten mielipiteet: konservatiiviset armeijaa ja kirkkoa lähellä olevat raivostuivat Zolalle, kun taas liberaalimmat piirit puolustivat häntä.
xxx/ellauri186.html on line 645: Besançonin Ferreol, mestataan, Sigmaringenin Fidelis, piikkinuijalla, Agenin Fides, kurkku viilletään, Filomena, nuolilla ja ankkurilla, Pamplonan Firminus, mestataan, Flavia Domitilla, samoin, Évoran Fortunato, ehkä samoin, Tarragonan Fructuosus, poltetaan, Ranskan Gaudentius, mestataan, Gelasius, samoin, rautakarstoilla kiduttamisen lisäksi, Burgundin Gengulphus, aisankannattaja, vaimonsa rakastajan surmaama, Budapestin Gerardus Sagredo, keihäällä, Kölnin Gereon, mestataan, Gervasius ja Protasius, kaksoset, samoin, Ghistellesin Godelewa, kuristetaan, Maria Goretti, samoin, Aostan Gratus, mestataan, Hadrianus, vasaroidaan kuoliaaksi alasimen päällä, Hermenegildus, surmataan kirveellä, Hieron, miekalla, Hippolytus, laahautuu kuoliaaksi hevosen perässä, Inácio de Azevedo, saa surmansa kalvinistien kädestä, nämä eivät ole katolilaisia, Napolin Januarius, mestataan vielä sen jälkeen kun hänet ensin on heitetty pedoille ja työnnetty uuniin, Jeanne d'Arc, poltetaan elävältä, João de Brito, kurkku viilletään, Prahan Johannes Nepomuklainen, hukutetaan, John Fisher, mestataan, Juan de Prado, päähän isketään tikari, Korsikan Julia, ensin leikataan rinnat ja sitten naulitaan ristiin, Nikomedeian Juliana, mestataan, Sevillan Justa ja Rufina, toinen teilataan, toinen kuristetaan, Antiokian Justina, poltetaan kiehuvalla piellä ja mestataan,
xxx/ellauri193.html on line 287: Kansalliskonservatiiviset puoluejohtajat – kuten Ranskan Marine Le Pen ja Italian Matteo Salvini – alkoivat kuitenkin nopeasti ottaa etäisyyttä Putiniin sen jälkeen, kun hyökkäys alkoi. Carlson on viilannut linjaansa, mutta minkäänlaista pesäeroa vanhoihin kommentteihinsa hän ei ole tehnyt. Carlson on typerys.
xxx/ellauri227.html on line 539: Guillou syntyi Södertäljessä Tukholman läänissä. Hänen isänsä Charles Guillou oli ranskalainen vahtimestari, joka työskenteli sadistina Ranskan suurlähetystössä Tukholmassa. Guilloun äiti Marianne (o.s. Botolfsen) oli norjalaistaustainen. Jan Guilloulla on Ranskan ja Ruotsin kaksoiskansalainen taskussa. Kun Guilloun isoisä nimitettiin Ranskan suurlähettilääksi Suomeen, Guilloun isä päätti muuttaa Helsinkiin. Guillou varttui äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Saltsjöbadenissa.
xxx/ellauri229.html on line 51: Britannian hallitus epäili, että Ragusan satamassa oli varustettu sota-aluksia Ranskan palvelukseen ja että Ragusan puolueettomuutta oli näin rikottu. Bošković lähetettiin selittelemään asiaa Lontooseen vuonna 1760. Englannissa oleskelunsa aikana hänet valittiin Royal Pain Societyn jäseneksi.
xxx/ellauri229.html on line 55: Noin vuonna 1770 Bošković muutti Milanoon, jossa hän jatkoi opettamista ja Breran observatorion johtamista. Hän oli juuri vetäytymässä kotipaikkakunnalleen Ragusaan, kun hän sai tiedon jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta Italiassa vuonna 1773. Epävarmuus tulevaisuudestaan sai hänet hyväksymään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kutsun tulla Pariisiin, jossa hänet nimitettiin merenkulun optiikan johtajaksi.
xxx/ellauri231.html on line 415: Hämmästyneenä minuun alkaneista onnitteluista ja sähkeistä, mietin yön yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa Ruotsin Akatemian valinnan syvällistä merkitystä. Ensimmäistä kertaa Nobel-palkinnon perustamisen jälkeen olet myöntänyt sen maanpaossa olevalle henkilölle. Kuka minä olen totuudessa? Ranskan vieraanvaraisuudesta nauttiva maanpako, jolle olen myös ikuisen kiitollisuuden velkaa. Mutta hyvät Akatemian herrat, sallikaa minun sanoa, että henkilöstäni ja työstäni riippumatta valintanne on sinänsä suuren kaunis ele. On välttämätöntä, että maailmassa on absoluuttisen riippumattomuuden keskuksia. Epäilemättä kaikki mielipide-erot, filosofiset ja uskonnolliset uskontunnustukset, ovat edustettuina tämän pöydän ympärillä. Mutta meitä yhdistää yksi totuus, ajatuksen ja omantunnon vapaus; tämän vapauden ansiosta olemme sivilisaation velkaa. Varsinkin meille kirjoittajille vapaus on dogmi ja aksiooma. Valintanne, hyvät Akatemian herrat, on jälleen kerran osoittanut, että Ruotsissa vapausrakkaus on todella monikansallinen kultti.
xxx/ellauri235.html on line 62: Jos luet sarjan kronologisessa järjestyksessä, et aloita Hornblowerista kapteenina, vaan keskilaivana ja luutnanttina, kirjaimellisesti oppien köydet laivaston aluksella. Hän taistelee Napoleonin sodissa Espanjan kanssa joustaen riveissä, mutta rauha Ranskan kanssa estää häntä ottamasta omaa aluksensa hallintaan, kunnes rauha katkeaa. Sitten hän ansaitsee kapteeninsa, tappaa Napoleonin ja löytää upotetun aarteen. Useiden Ranskan kanssa käytyjen taistelujen jälkeen hän on vangittu.
xxx/ellauri235.html on line 495: Historiankirjat olivat osoittaneet, että Ranskan raunioille oli tehty monia tällaisia pieniä retkiä monissa sodissa; ja vaikka hän tiesikin erään opposition valtiomiehen joskus kutsuneen niitä ikkunan särkemiseksi kultarahoilla, hän oli ollut taipuvainen hyväksymään ne periaatteessa, koska katsoi niiden hajoittavan ranskalaisten voimia - paitsi nyt, kun hän oli itse joutunut sellaiseen mukaan.
xxx/ellauri235.html on line 512: Hornblower katseli taakseen, Ranskan pimenevää rannikkoa kohti. Tämä oli tapahtuman päätös; hänen maansa yritys kukistaa vallankumoushallitus oli torjuttu verisesti. Pariisin lehdet tulisivat riemuitsemaan; Lontoossa Gazette kuittaisi asian viidellä kylmäkiskoisella rivillä. Hornblower saattoi selvänäköisesti aavistaa, että maailma olisi vuodessa melkein unohtanut koko tapauksen. 20 vuodessa siitä ei enää tiedettäisi mitään. Hyvä puoli asiassa oli että melkoinen määrä apinoita jäi selkkauxessa ilman päätä.
xxx/ellauri237.html on line 248: Gustaf Otto Wasenius syntyi Ranskan suuren vallankumouksen aikaan, ja hänen nuorin lapsensa Valfrid Vasenius tuli maailmaan Euroopan hulluna vuonna 1848. Luvuissa on sattuvaa symboliikkaa, sillä Waseniuksen elämän keskeisenä pyrkimyksenä oli hulluttelu, ja pojastakin tuli kaiken mahdollisen dissipaation puolestapuhuja. Framåtanda (eteenpäin pyrkimisen halu) oli se käsite, jota G. O. Wasenius kernaasti käytti iskusanana muuten karun asiallisissa kirjeissään. Myös aikalaiset puhuivat Waseniuksesta levottomana eteenpäinpyrkijänä, jolla oli aina tuhat rautaa tulessa. Ajalle tyypillisesti hän ei tehnyt suurtakaan eroa henkilökohtaisen taloudellisen edistyksen ja yhteisen hyvän välillä ja lahjoitti rikastuttuaan sikana yhteisestä laarista suuria summia uutta luovan hengenviljelyn hyväksi. 1800-luvun Suomessa hyvin varustettu kirjakauppa ja korkeatasoinen kirjapaino olivat sekä liikeyrityksiä että kulttuuri-instituutioita.
xxx/ellauri239.html on line 354: Anne Holmin kirjassa on urheilijoita ja lesboja kuin holmenkollenilla. Urheilijoita nirhataan pyykkikorikaupalla, mikä sinänsä on kyllä hyvä asia. Viihdejulkkisurheilu on punapyllypaviaanin perseestä. Eikä vähiten jalis eli potkupallo. Argentiinan huippupelaaja Antero Massi kiitti jumalaa että se oli loppuottelussa Argentiinan puolella, ja antoi Ranskan hävitä. Ehkä jumala pahastui kun Mbappe nauroi Citizen Kanen naurettavalle kärkkärille karsintapelissä.
xxx/ellauri251.html on line 3346:

Kummalla on pitempi, Ranskan vai Suomen presidentillä?

Eliot määritteli uusklassisismin oleellisilta osiltaan uskoxi perisyntiin - ankaran kurin tarpeellisuuteen. Hän puhui Ranskan kirjallisuudesta uskomattoman kuivasti ja innottomasti, huulet tuskin liikkuivat. Peräsynnissä se sai apua T.E. Hulmelta. Thomas Ernest Hulme (1883 Endon, Staffordshire, Britannia – 1917 Oostduinkerke, Belgia) oli brittiläinen filosofi ja kriitikko. Hän oli imagistisen liikkeen perustajia. Hulme esitteli Englannissa Henri Bergsonin filosofiaa ja tuki Ezra Poundia kirjoittamalla ennen ensimmäistä maailmansotaa artikkeleita imagismista. Kaikexi onnexi Hulme kuoli ensimmäisen maailmansodan taistelussa Oostduinkerkessa.

Vaasalainen kansakoulunopettaja Hannu Pertti Nieminen suomensi kokoelman Hulmen runoja. "Näin punertavan kuun nojaavan pensasaitaan kuin punanaamainen farmari." Hulmen runouden tutkiminen usein vieraantumisen, eristyneisyyden ja merkityksen etsimisen teemoja pirstaloitussa maailmassa. Hän uskoi, että runouden tulisi olla "kuivaa ja kovaa", painottamalla sanan selkeyttä ja suoraa kalua. Eliot oli kuiva mutta jäi uupumaan jälkimmäisessä suhteessa.
xxx/ellauri414.html on line 327: Ranskankurssin kunniaxi palasin Janne-Jaakon viime oxennuxelle portinpieleen, jonne olin sen albumissa 115 jättänyt. Ohut ranskalainen painos löytyi Pasilan kirjavarastosta. Tämä JJ Rousseaun jouzenlaulu on loputonta marinaa. Päinvastoin kuin Amielilla löytyy Rousseaun onnettomuuden syy aina ja 100% toisista, ize se on puhtoinen pulmunen. Anssi Kela kelasi aika samantyylisesti, narsisteja kumpikin.
xxx/ellauri415.html on line 238: Catherine Robbe-Grillet on elämäntapadominaattori. Hän syntyi Pariisissa 24. syyskuuta 1930, ja hänestä tuli sitten Ranskan kuuluisin elämäntapadominaattori. Hän on myös kirjailija ja näyttelijä, nouveau-roomalaisen pioneerin ja sadisti Alain Robbe-Grilletin leski. Catherinella on tyypillisesti fetissimuotiaiheinen lateksimekko, verkkosukkahousut ja korkokengät. Hän pitää kädessään piiskaa. Aika usein tissit pysyy piilossa mutta pillu paljaana. Kiva yksiosainen kissapuku korosti ja liioitteli seksualisoitua naisen muotoa, tarjoten visuaalisen pääsyn naisen kehoon ja samalla estäen fyysisen läpitunkeutumisen. "Voit katsoa, ​​mutta et voi koskea" on viesti, joka liittyy BDSM-käytäntöön, joka tunnetaan nimellä "tease and denial".
xxx/ellauri416.html on line 1032: "I am Charlie" synnytti sanan "En ole Charlie", mikä herätti kysymyksen, joka vaatii leirien valitsemista: Oletko Charlie vai etkö ole? Vastaus asettaa ihmiset kummallekin puolelle Ranskan suuria rajoja, mukaan lukien sananvapaus, sekularismi, rotu, kansallinen identiteetti ja tietysti islam. "Toivon, että tämä iskulause lakkaisi olemasta, koska nykyisessä muodossaan se syventää kuilua", sanoi Joachim Roncin, graafinen suunnittelija, joka loi iskulauseen, jonka hän piti "turvapeitteenä:" "Je suis Charlie - me ollaan siinä yhdessä."
xxx/ellauri420.html on line 235: Georges André Malraux (/ m ælˈr oʊ / mal- ROH; ranska: [ʒɔʁʒ ɑ‌dʁemalʁo ]; 3. marraskuuta 1901 – 23. marraskuuta 1976) oli ranskalainen kirjailija, taideteoreetikko ja kulttuuriministeri. Malraux'n romaani La Condition Humaine (Man's Fate) (1933) voitti Prix Goncourt. Presidentti Charles de Gaulle nimitti hänet tiedotusministeriksi (1945–1946) ja myöhemmin Ranskan ensimmäiseksi kulttuuriministeriksi de Gaullen presidenttikaudella (1959–1969).
xxx/ellauri420.html on line 247: Palattuaan Claran kanssa Kambodjasta Indiana Jones tyyppiseltä ryöstöretkeltä Malraux pidätettiin ja Ranskan siirtomaaviranomaiset syyttivät bareljeefin poistamisesta upeasta Banteay Srei -temppelistä. Vaikka hän oli syyllinen, hänen pidättämistään ja vangitsemistaan ​​pidettiin sopimattomina - sillä rikoksella ei ollut merkitystä. Vittuako noista vinosilmistä. Andrélle (joka oli useita vuosia nuorempi kuin hänen vaimonsa) tuomittiin vankeustuomio, jonka Clara onnistui kumoamaan, vaikka hän menetti omansa, sillä perusteella, että temppeli oli "hylätty omaisuus". Malraux'n puolustajien joukossa olivat François Mauriac, André Breton ja André Gide. Malraux'n tuomio lyhennettiin vuodeksi, minkä jälkeen hänet lyhennettiin päätä lyhemmäxi. Squiik. (Läppä läppä, päästettiin vapaalle jalalle.)
xxx/ellauri420.html on line 261: Kade brittiläinen historioitsija Antony Beevor väittää myös, että "Malraux erottuu joukosta, ei vain siksi, että hän oli mytomaani väittäessään taistelusankaruudesta – Espanjassa ja myöhemmin Ranskan vastarintaliikkeessä – vaan siksi, että hän käytti kyynisesti hyväkseen tilaisuutta älylliseen sankaruuteen Espanjan tasavallan legendana."
xxx/ellauri420.html on line 565: Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse oli laiminlyöty lapsi. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista mutta oli pääasiassa itseoppinut, minkä ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. Tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt Madame du Deffand houkutteli hänet vuonna 1754 Pariisiin. Siis Mlle de Lespinasse muutti sokean tätinsä luo Pariisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtia nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin. L’arrivée de Julie au milieu de ce beau monde fait sensation. Elle n’est, certes, pas remarquée pour sa beauté mais son comportement est plein de grâce. Elle a un irrésistible besoin de plaire à tous, sans discrimination. Le ton de sa voix est très doux et exquis. Elle a l’art d’écouter et d’applaudir aux bons mots des autres. Elle s’enthousiasme facilement mais avec retenue et cette attitude tranche sur les sentiments blasés d’une société trop polie. Cela redonne vie à la marquise naturellement sceptique et craignant par-dessus tout de s’ennuyer. Au fur et à mesure de l’aggravation de sa cécité elle a bien besoin d’une telle compagne pour se rattacher à la vie.
351