ellauri003.html on line 676: Auli. Maisu vauva. Mulle myös. Joulu. Kinkku North Endistä. Lithuanian health bread. Boston Globe. State housen kultaisen kupolin alta. Teris. Paavien kuvat. Kimmo. . Synnytysvalmennus. Ranskalaiset.
ellauri016.html on line 1088: Ranskalaiset huolestuu perheväkivallasta, ozikoi HS. Viskaa toisesta suupielestä, et Suomi on maailman tilastojen kärkimaa. Muttei syytä huolestua. Tilanne on meillä hallinnassa. Hellan ja nyrkin välissä.
ellauri035.html on line 1070: Hän on ehkä tunnetuin laajalti vaikutusvaltaisista kommenteistaan ​​ja asiantuntemuksestaan ​​ranskalaisesta filosofista Michel Foucaultsta. Rabinow (1944-) ei ole vielä tarpeexi kuuluisa tai kuollut saadaxeen kunnon biograafisen osaston Wikipediassa, ja lähteet puuttuvat. Rabinow syntyi Floridassa mutta muutettiin Nykkiin jo pikkuisena. Teki anterologian tutkinnot Chicagossa ja lähti sitten Pariisiin. Sen kenttäkokemus taitaa olla vaan kaikenlaisista luennointipaikoista Ranskassa, Riossa, jopa Islannissa. Ranskalaiset teki siitä taiteiden kavaljeerin, hyvän miehen lisänä, vähän niinkuin Napsu Goethesta. Nythän se on jo eläkkeellä, karanteeni-iässä. Tähän se tais sit jäädä.
ellauri039.html on line 304: Freud synty onnenlakki päässä, Fontanella oli vaan fontanella. Me käytiin Fontanen (1819-1898) stomping groundilla itäsaxan läpiajoretkellä. Oliko se Neuruppin? Varmasti, Swinemunde on nyt Puolassa. Sievä paikka se oli. Mä oon lukenut siltä myös Irrungen wirrungen, jonka sain kai Rikulta. Fontane oli apteekkarinpoika ja apteekkarina eka Dresdenissä, mutta toimi sitten lehtien kirjeenvaihtajana. Hugenottisukua, six sillä oli tollainen ranskahtava nimi. Näitä hugenottejakin on jo monta, mm. Beckett ja Nietschen lelu. Ranskalaiset kohteli Fontanea sotavankina silkkihansikkain 1870 sodassa, melkein sukulaisena. Briteistäkin se tykkäsi. Se alko kirjaiijaxi vasta 58 vuotiaana, mäkin ehtisin.
ellauri112.html on line 183: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri283.html on line 511: Ranskalaiset saapuivat Maliin vuoden 1880 tienoilla. He pyrkivät tekemään Malista siirtomaansa, ja tekivätkin. Paikallisten vastarinta päättyi vuonna 1898, kun malinkésotilas Samory Touré voitettiin seitsemän vuoden sodan jälkeen. Malista tuli nimellä Ranskan Sudan osa Ranskan Länsi-Afrikkaa.
ellauri284.html on line 78: Britannian kansalaiset ovat braveja ja niiden vasallit ym liittolaiset ovat galantteja, eli uhrautuvat toisen hyväxi. Pienet maat tai vähemmistökansat ym mielestään sorretut koittaa pyristellä eroon enemmistöstä näiden ollessa toistensa tukassa. Tässä käy aika usein huonosti, kuten punikeille Suomessa 1918 ja Biafran igboille Nigerian öljysodassa 1970. Ranska käänsi kelkkansa 1870 sodan jälkeen hävittyään törkeästi Saxalle, sitä ennen (aurinkokuninkaan ja Napsun aikana) anglot ja ranskixet oli verivihollisia. Ranskalaiset auttoi kiusan vuoxi jenkit irti briteistä. Oisko kannattanut. Brittialamaisista irkut ja afrikaanerit koitti samaa kotona suursodan jaloissa, ei olis kannattanut.
ellauri284.html on line 270: Klodvig (myös Klodovig, Chlodovech tai Clovis, 465 – 27. marraskuuta 511) oli ensimmäinen frankkikuningas, jonka onnistui yhdistää frankkien eri heimot valtansa alle. Klodvig oli kaikkien frankkien kuninkaana 481–511. Hän lopetti roomalaisvallan Galliassa ja perusti frankkien valtakunnan ja sitä yli kaksi vuosisataa hallinneen merovingidynastian. Ranskalaiset pitävät häntä Ranskan kuningaskunnan perustajana. Saalilaisen lakikokoelman sai aikaan todennäköisesti kuningas Klodovig. Saalilainen laki (latinaksi lex salica) on noin vuosina 507–511 keskiajan latinaksi kirjoitettu saalilaisten frankkien oikeuden kasuistinen koonnos. Se on vanhin ja tunnetuin länsigermaaninen lakikokoelma. Lain määräystä, jonka mukaan naisella ei ole oikeutta periä maata, jos on olemassa miespuolisia perillisiä, sovellettiin myöhemmin muun muassa Ranskan kruununperimyksessä.
ellauri332.html on line 311: Ranskalaiset näyttelijät Lea Seydoux ja Adele Exarchopoulos näyttelevät "Blue Is the Warmest Colour" -elokuvaa, joka on intiimi ja mukaansatempaava romanttinen draama. Panoa muttei genitaalit näkyvillä siis. Vaikka elokuva on saanut kansainvälistä kritiikkiä, sekä näyttelijä että miehistön jäsenet ovat sittemmin puhuneet kuvauksissa kokemastaan huonosta kohtelusta ja kohtuuttomista työoloista. Valitukset vaihtelivat palkattomista ylitöistä tarpeettoman epämukaviin raiskauskohtauksiin.
ellauri370.html on line 245: Ranskalaiset kutsuvat häntä Iscaac Laquedemiksi tai Lakedioniksi.
ellauri370.html on line 605: Gobineaun kuvailema materialistinen itä­maalainen kuvasti todellisuudessa aristokatin käsitystä Ranskan rahan­himoisesta keski­luokasta, kun taas hänen kuvittelemansa "aistillinen, älytön ja väki­valtainen neekeri" oli irvikuva Ranskan proletariaatista. Gobineaun halveksunta alempia yhteis­kunta­luokkia kohtaan käy ilmi hänen kirjeistään, joissa hän käytti suurista kansan­joukoista nimitystä la boue ("muta, lieju, rupusakki"). Ranskalaiset lanzarit kuten Asterix ja Obelix olivat karkeaa, raakaa kelttiväkeä, joka ei kyennyt oppimaan eikä ajattelemaan muutoin kuin kaikkein alkeellisimmalla tasolla. Gobineau itse uskoi polveutuvansa viikingeistä. Kermaa kermakastikkeessa. Hänen sivuillaan on siinä määrin narsismia, että iljettää. Hän vihasi kotikaupunkiaan Pariisia, jota hän sanoi "lika­kaivoksi täynnä juurettomia ex-nakkeja."
ellauri390.html on line 550: Ranskalaiset joukot palasivat Vietnamiin vuonna 1946 Haiphongin hyökkäyksen myötä. Tämä aloitti Indokiinan sodan ja maanpaossa olevan keisari Bao Dai, lännen tukeman nukkejohtajan, paluun.
ellauri408.html on line 652: Eniten käytetty väärennetty painatti "Pierre Marteau chez Cologne" oli Amsterdamin kustantajan Elzevierin ensimmäinen käyttö vuonna 1660. Ranskalaiset, saksalaiset ja muut eurooppalaiset kustantajat tulivat pian jälessä ja käytti sen saksalaista vastinetta Peter Hammeria poliittisiin, antikirkoihin ja eroottisiin kirjoituksiin sekä meriroskapainoksiin keinona kiertää sensuuria. Korkean profiilin yritykset, kuten Brockhaus, Cotta ja Wigand, lukeutuivat lähes 40 saksalaisen tulostimen ja julkaisijan joukkoon, jotka käyttivät itsestään tätä salanimesä.
ellauri421.html on line 51: Hallgrimur Helgason on 1996 kirjansa 101 Reykjavik lievekuvassa samannäköinen narukaula päähöyhenetön broileri luin ranskalaisen taidelorttisarjan koleerikko "Capitän". Vittu tollaset kolmikymppiset kaljupäät jotka yrittää piilotella kaljahtavan päälakensa ajamalla koko kallon porsliinixi on sitten naurettavia. Ei kyllä oikeasti naurata. Ja sit pitää vielä olla tazkoja ja Mattiesko Hytösmäisiä pikkuhaboja pikku kätösissä, kärpässarjan voimamiehiä. Merde! Putain! Ranskalaiset hemmot on ihme pikkumiehiä, tinttejä ilman tukkatöyhtöä. Kolme-nelikymppiset soittelee keskiyöllä pomolle tai säntäävät kuzumatta kallonkutistajan kotiin koska "mun ihan tosiaan on pakko saada lässyttää tästä juuri nyt". Vitun narsisteja, helkkarin infantiileja. Putain! Merde! Vähintään nelikymppisellä Arzy farzy Linta Lituskanenällä joka muistuttaa elävästi Tintti Karppista on liian pitkä letti ikäisexeen, tekisi mieli leikata se näin: klip! klip! Ilmeisesti tälläset parasta ennen päivän ohittaneet keskinuoret inselit on joku uusi asiakassegmentti joille pitää olla omat herutusohjelmat kuten jokunen vuosikymmen sitten alkoi tulla boomereille. Pahin uhka Pariisin taidepoliiseille on ruuhkaliikenne ja päälle unohtuneet luurit. Niistä ei selviä kuin takomalla rattia ja huutamalla Merde! Putain!
ellauri439.html on line 144: Stereotyyppiset ranskalaiset asiat pähkinänkuoressa: Lyhyt katsaus yleisimpiin ennakkoluuloihin ranskalaisia ​​kohtaan näyttäisi suunnilleen tältä: 1) Vaatteiden suhteen tyypillinen ranskalainen käyttää barettia, punaista huivia ja raidallista bretonilaista toppia. 2) Ranskalaiset haluavat vaeltaa ympäriinsä patonki kainalossaan, koska he syövät tonnin tätä tavaraa joka päivä. 3) Ruoanlaitto ja ruokailuajat ovat erityisen tärkeitä paikkoja. Ranska on juuston, punaviinin, etanoiden ja sammakonjalkojen maa. 4) Ranskalaiset eivät tee kovin kovaa työtä, pitävät erityisen paljon lomista ja mielellään protestoivat tai menevät lakkoon pienimmästäkin provokaatiosta. 5) Ranskalaiset naiset ilmentävät tietynlaista eleganssia, ovat erityisen huolissaan hahmoistaan ​​ja rakastavat suunnittelijan muotia. 6) Ranskalaiset, varsinkaan Pariisissa, eivät ole kohteliaisuuden esikuvia: he ovat äärimmäisen suoria, ylimielisyyteen asti ja alentuvia muita, erityisesti jenkkituristeja ja emilyjä kohtaan. 7) Ranskalaiset pitävät ritarillisuudesta ja rakkausromantiikasta. 8) Ranskalaiset ovat likaisia ​​eivätkä ole luokkansa huippuja hygienian suhteen, mikä selittää heidän halunsa hajuvettä kohtaan. 9) Ranskalaiset eivät ole erinomaisia ​​puhuessaan vieraalla kielellä. 10) Hienostunut ja aina utelias ranskalaiset nauttivat kirjallisuudesta, keskustelevat filosofiasta juoman ääressä ja käyvät loputtomia keskusteluja maailman muuttamisesta.
xxx/ellauri056.html on line 617: Schelling muutti filosofisia kantojaan kuin väkkärä. Hälläpyörä olisi Sirkkis siitä sanonut. Sen luonnonfilosofia oli jotain vitun hermeneutiikkaa. Empiirisesti aivan pielessä. Toinen on antikartesiolainen näkemys omasta navasta. Pointtina ettei sini ja mini ymmärrä edes izeään. Siinä se on kyllä oikeassa. Size nakersi Hegeliä tavalla josta monet myöhemmät sekulit ml Kierkegaard, Marx, Nietzsche, Heidegger ym ym innostuivat. Ranskalaiset postmodernistit tyyliin Lacan, Derrida tai Adorno näyttää olleen saxalaisen idealismin karkeen manttelin perijöitä. Jälkiuudenaikaisia hämärämiehiä. Existentialistit kuten Eski Saarinen on perimmältään samanlaisia, Aalto yliopiston miehiä.
xxx/ellauri306.html on line 206: Siitä piti tulla Korintti mutta senniminen postitoimisto oli jo, tuli sitten Syrakuusa. Ranskalaiset lähetyssaarnaajat olivat ensimmäiset eurooppalaiset, jotka saapuivat
xxx/ellauri306.html on line 213: kunniaksi. Ranskalaiset turkiskauppiaat perustivat kaupan koko New Yorkin alueelle
xxx/ellauri380.html on line 285: Ranskalaiset kertoivat, että hän kuoli sydänkohtaukseen tai pakeni ja liittyi Ranskan muukalaislegioonaan. Historioitsijoiden Angelo de Bocan ja Mario Giovanan mukaan Dirlewanger selvisi sodasta ja asui myöhemmin Egyptissä opettaen vartijoita, jotka turvasivat presidentti Gamal Abdel Nasseria. Ilmeisesti Dirlewangerilla oli sittenkin redeeming qualities.
xxx/ellauri385.html on line 106: Rozanoville "todellisen paholaisen" henkilöitymä on Smerdyakov, jonka ajatus oli "Venäjä on valloitettava. Ranskalaiset tulevat ja valloittavat sen" ja "olisi hyvä, jos nämä samat ranskalaiset olisivat valloittaneet meidät silloin" (artikkeli "Venäjän polttaja", Uusi aika, 1909).
20