ellauri001.html on line 1987: Räätälin aaluva oiva,
ellauri029.html on line 456: Jonkun Räätälin ja sen Ruskean partnerin mielestä positiiviset harhat on adaptiivisiä, koska ne saavat apinan yrittämään enemmän. Realistiset arviot voivat rajoittaa sitä. Täh? Tuskin realistiset sentään, sanoo joku Bandura, ehkä ylipessimistiset. Räätäli ja Ruskea inttävät, että positiiviset harhat on hyviä, koska niitä on enemmän ns terveillä ja vähemmän masixilla. No mitä sekin todistaa, ehkäpä noiden terveyden määritelmä on vinossa. Joku toinen sanoo, että epädefensiivinen persoona joka on valmis oppimaan erehdyxistä eikä yritä keulia saa parempia tuloxia satunnaistesteissä. Mut narsistit ja psykopaatit rulettaa firmoissa.
ellauri080.html on line 677: Räätälin kyhmy on pikkuvarpaan puolella oleva vaivaisenluu.
ellauri369.html on line 353: Sartor Resartus: The Life and Opinions of Herr Teufelsdröckh in Three Books is an 1831 novel by the Scottish essayist, historian and philosopher Thomas Carlyle. Räätälinlihas (lat. musculus sartorius < lat. sartor, räätäli) on pitkä ja kapea, heikko lihas, jonka alkukohta on suoliluun päällä sijaitseva kalvo, fascia iliaca, ja päätekohta sääriluun yläosan sisäsivu. Sitä hermottaa reisihermo (nervus femoralis). Räätälinlihaksen tehtävänä on koukistaa lonkka- ja polviniveltä. Räätälinlihas kulkee vinosti muiden reisilihasten yli sääriluun sisäreunan kyhmyyn (tuberositas tibiae) leveän hanhenjalkakalvon (pes anserinus) välityksellä. Lihaksen nimen etymologiasta on neljä hypoteesia: Yksi on, että nimi valittiin koska räätälit istuivat ennen jalat ristikkäin; toinen on se, että lihaksen alapään sijainti osuu samaan kohtaan mistä räätälit mittaavat lahkeen sisäsauman pituutta; kolmas on että se muistuttaa räätälin mittanauhaa; neljänneksi, vanhoja poljettavia ompelukoneita käytettäessä niitä piti jatkuvasti polkea ja yhdistettynä jalkojen asentoon lihas kehittyi räätäleillä huomattavastikin.
xxx/ellauri252.html on line 172: Todennäköisemmin tää Imin inhooma savolainen häiskä oli Turtiaisen Aska. Sillä oli isompi partakin kuin Matti Rossilla. Arvo Turtiaisen sukujuuret olivat syvällä Savon sydämessä, mistä hänen räätäli-isänsä Ernst Turtiainen ja äitinsä Ida Lovisa Väätäinen olivat 1900-luvun vaihteessa muuttaneet pääkaupunkiin. Arvo Turtiainen koki 1918 kansalaissodan ja oli vankileiritoimiston juoksupoikana; karmeat näkymät vankileiriltä siirtyivät osaan hänen myöhemmistä runoistaan. Räätälin poika sai käydä viisi luokkaa Helsingin suomalaista reaalilyseota ja opiskeli hammasteknikoksi.
5