ellauri062.html on line 301: Seuraavana tehtävänä on puurtaa vanhan ajan sporan lailla rinnan läpitte Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari 1973 ja Jaakko Superjuonikkaan yhtä tiiliskivi Jatkosotaextra 2017. Näiden pitäs jossain suhteessa olla samixia. Jotain postpostmodernismia. Välissä on mennyt Juotikkaan koko elinikä, joka kai on samaa luokkaa tovi kuin kesti modernismin rantautua Kaivopuiston rantaan. Välillä maistellaan Walserin modernia sveiziläistä Tobleronea.
ellauri062.html on line 323: Juurikin näin se oli: suomentaja Lindholmin suomentama Pynchonin Painovoiman sateenkaari oli se korvaamaton Urtext jonka reppuselässä Juotikaskin päätyi kirjailijan vaikeaan, yxinäiseen ja enimmäxeen turhauttavaan kirjailijan ammattiin. Hizi mixei se ryhdy julkkixexi niinkuin kolleega Pervo? Ehkä se ei ole yhtä ruma eikä röyhkeä. Juotikas tuntee olevansa jotain velkaa sotaveteraaneille, ihan aikuisten oikeesti. Kai se lähetti niille postikortin tänä jouluna, niinkuin 60.000 muuta?
ellauri062.html on line 344: Toi jättipenismeemi on varmaan koodattu syvälle joidenkin nörtti-ituratojen geeneihin, sillä se esiintyy Nipsun (Pynchonin) Sateenkaaresssa (vaahtomuovisten jättipenisten pituus à 2m) ja sitten taas uudelleen Amazonin nettitv-sarjassa The Boys 1/2, joka kertoo kuinkas ollakaan supermiehistä ja parista token naisesta, sisältää salaliittoja ja eikös muuta, jättipenixiä, tällä kertaa 3m pitusia. Tää ei voi mitenkään olla sattuma.
ellauri062.html on line 460: Kun Yli-Juonikkaan esikoiskirja, novellikokoelma Uudet uhkakuvat (2003) ilmestyi, hän kieltäytyi Helsingin Sanomien haastattelusta. Kyse oli Pynchonin vaikutuksesta ja siitä, että matala profiili ”sopi kirjan ideaan”.
ellauri065.html on line 359: Nyt on luettu, enkä oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Yli-Juonikas kiittelee aluksi Juhani Lindholmia Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren suomentamisesta ja sieltähän ne ilmeisimmät vaikutteet tulevat: samanlaista mittavaa hulluutta tässäkin on. Pynchon tulee mieleen esimerkiksi runsaan henkilökaartin vitsikkäistä nimistä.
ellauri065.html on line 404: Erityisen kiinnostavaa on se, että Jaakko Yli-J. mainitsee Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren teoksena, joka on häntä inspiroinut. Kyseinen teos sattuu minulla olemaan parhaillaan kesken ja olen jumittunut sen puolenvälin paikkeille, mutta voin jo tässä vaiheessa todeta, että Jatkosota-extra etenee huomattavasti liukkaammin kuin mitä tekee Pynchonin romaani. Tosin sekään ei ole mitenkään vaikeasti lähestyttävä teos, mutta on joutunut väistymään aivan liian monta kertaa jonkun muun teoksen edeltä.
ellauri065.html on line 699: ettei sillä ole mitään omaa sanottavaa. Kaik on pelkkää Pynchon-coveria, netin kaiutusta, b-luokan filmikamaa, politiikkaklisheitä ja teinimeemejä, aakkossoppaa, väsymättömästi piissejä ja tägejä. Tän se sitten sanookin ääreist monisanaisesti lukemattomilla eri tavoilla. No mä oon kyllä tätä nyt ihan tavattomasti lukenut. Jokaikisen hämärän linkin olen klikannut. Ei tää ole romaani, tää on paperinen ylilauta. Tässä ei ole yhtään ihmistä, on vain puolituisia, pahvisia tuhatjalkasia ja puisevia liskoja. Nukkehallituxen naruja vetää aina se yx ja sama verijuotikas, kylmä imukala. Pynchonin ja Foster Wallacen imitaatiota puskadivarissa. Kaikki lainattua kuin Roope Ankan vaihtorottakonsiliolla. Loputonta läppää.
ellauri066.html on line 30: Onko Pynchonin kääntäjä Juhani Lindholm Lilli Ondholmin sukulaisia? Ei voi olla sillä Juotikkaalla olikin Lilli OndBLOM. Se vinkkaa Lindblomien poliitikkosukuun. Kukka, saari, mitä väliä. Juhani on Nilkin lähes neljänsadan oligarkin tiimissä. Lihani Jundholm. Kristina, tuo entinen hallijärjestäjä, heilui Eikka Leikan pumpussa ja kävi Mukkulassa kukkumassa kirjailijatähtien mukana. Juhani on/oli Mukkulassa hallijärjestäjänä.
ellauri066.html on line 292: Onnexi jotkut lukijat tykkää Pynchonista jotka diggaa myös Neil Stephensonista, William Gibsonista ja David Foster Wallace-vainaasta (nää on Pynchonin perikuntaa ja yhtä vaikeita). Pynchon ei ees tee alaviitteitä kuten Yli-Juotikas ja Foster Loppumattomassa läpässä. Points well taken. Mutta toisaalta:
ellauri066.html on line 318: Tompan novelleissa piisaa sofistikoitua koomillista sanaleikkiä, tietysti, mutta tekijä, älyttömän mätystyxen ystävänä, tykkää vulgääreistä vizeistä, naurettavista läpistä, nurinkurisista akronyymeistä, syntaxipastissista, hopomaisista nimistä, esim Pentti Pakana, Herpertti Rei'ikäs, Oidipa Massa, Leo Pyöriä, Viki Kirsikkakokis, Väpi Nurja, ja Tri Tarjoilupöytä. Kipparikallemainen seilori nimeltä Porsas Bodaaja esiintyy useassa kirjassa (no sehän on yxi piipunrassimaisen Pynchonin monista wannabe alter egoista), tai joku sen lukuisista puritaani-esi-isistä. Ihan varmasti sua naurattaa itäintialainen peräaukkolääkäri nimeltä Pokemon. Mua nauratti eniten limainen hahmo nimeltä Viv Epperdew. En mä oikeastaan tiedä mixi, mut mä vaan repesin ja hajosin.
ellauri066.html on line 326: Joskus unohtuu kehuessa Pynchonin muita kirjallisia ansioita se tosio, että mies osaa kirjoittaa joitakin tosi koskettavia skenejä kaipauxesta, lemmestä ja menetyxestä. Etenkin vanhempien ja lasten välillä, tai Tompan ja sen bylsimien alaikäisten mielikuvitustyttöjen. Hyvä tietää että parhaat kohdat on vielä tulossa. Puoleenväliin asti ei ole itkettänyt, enempi haukotuttanut.
ellauri066.html on line 330: Ilman epäilystä Pynchon on lingvistinen telinevoimistelilja, jolla on useita ääniä käytössään, nimittäin Tompan, Tuomaan, Tomin, Tolpan, Tulpan, ja Pynchonin. Sen kieli on lemuavaa ja häikäisevää. No sillä on toi 1 tomppamainen maneeri. Gotta give him that. Muttei paljon variaatiota siitä. Teinihuumoria laskettavat teinipojat on sen ainoo arkkityyppi.
ellauri066.html on line 336: Tähän kritiikkin voisi kyllä vastata sanomalla, että tää on nimenomaan tarkoitus - se on osa Pynchonin taiteellista ohjelmaa. Eli siis, se haluu nimenomaan tyrmätä lukijoiden odotuxet ja toiveet, ja parodisesti pelailla juoni- ja henkilöstereotyypeillä vähän niinko Fielding ja Dickens, se haluaa keskittyä vaan siihen Pynchon-kaveriin ja muut on vaan statisteja. Ditto juonenpuutteesta. (Hyvän kuvan juonenkuljetuxesta saa tästä lähteestä.)
ellauri066.html on line 348: Tästä tuli hyvä aasinsilta ize niteisiin. Vaikka kirjat on fiktiota (juu on ne), ne on tärkein lähde Pynchonin ymmärtämiseen - sen sisäisen elämään, pakkomielteisiin ja idoleihin. Useimmat lukijat jotka vaan surffaa literäärisiä kiksejä, ei vaivaudu kaivautumaan textin pinnan alle ja haeskelemaan sieltä meduusamaista tekijää. Pygofiilit sen sijaan tykkää tämmösestä pelistä, on fasinoivaa kaivella palapelin paloja ja koota niistä kubistista rintakuvaa the Pynchistä. Joka fiilillä on eri fiilis siitä, ainaskin vähäsen. Mutta muista että kaikki pygofiilit on alottaneet nuubeina, kunnes ovat jääneet koukkuun. Varo paranoidi sinä voit olla seuraava.
ellauri066.html on line 387: Siit mie piän Pynchonin kirjasessa että sodan loppuminen on aika pikku tapahtuma kotirintaman henkilöiden kannalta. Kaikki rynnistävät joukolla nylkemään sakemanneja. Koko kirjassa on kyse enempi raketin ryöväyxestä sakuilta kuin Lontoon pommituxista. Samoilla raketeilla jenkkimaa pitää yhä yllä kauhun ylipainoa. Ei turhaan nide ole omistettu Wernher von Braunille.
ellauri067.html on line 216: Painovoiman sateenkaarta pidetään Pynchonin pääteoksena, ja siihen hänen kulttimaineensa perustuu. Se on apokalyptinen teos. Sitä pidetään Herman Melvillen Moby Dickin postmodernina vastineena. Hyi.
ellauri067.html on line 325: Pynchonin poikasena radiosta seuraaman Fred Allen Shown naispääosahenkilö oli Frankin puoliso, Jasun Martha Nussbaumin kaima. Other dramatis personae included average-American John Doe (played by John Brown), Mrs. Nussbaum (Minerva Pious), pompous poet Falstaff Openshaw (Alan Reed), Titus Moody (Parker Fennelly), and boisterous southern senator Beauregard Claghorn (announcer Kenny Delmar). Texaco ended its sponsorship of the program in 1944.
ellauri067.html on line 495: Pynchonin henkilöt on ihan papernukkeja, joihin on pantu hassunkurisia nimiä. Kuin Helmin joululepakot: RUSU, OKKO, NIKO, NAKER, LUSTO, NIELLA. Niitä ei kerta kaikkiaan jaxa edes kuvitella, kun ne on niin miehiä ja naisia vailla ominaisuuksia. Roger Rabbitkin on paljon monisyisempi. Sixei liioin jaxa ällistyttää jos joku niistä osoittautuu samaxi kuin joku toinen. Mitä väliä.
ellauri067.html on line 507: Pynchonin eka romaani oli V. Siitäköhän se O:n kirjoittaja otti mallia? Homo sekin oli (tai on). Nyt on se yx paha ämmä Ruozissa kirjoittanut vihapuheen F. Pian on koko aakkossoppa koossa. V:ssä on röyhkeä Victoria Wren, joka on kyllä hyvännäköinen mutta jolle käy lopussa tosi huonosti. Tää Painovoiman sateenkaari on niinko v2.0 sitten heh.
ellauri067.html on line 509: Pynchonin puolesta on sanottava, ettei se pidä reporttereista. Kuten eunukki, se ei tykkää siitä otetuista kuvista. Vanha hiirihammaspeikko varmaan kummittelee. Se nai yli viisikymppisenä kustannustoimittajansa (joka on lähes yhtä hienoa lännen aatelia, Roosevelttejä), ja sillä on kai poika. Sen naisjutuista suurin osa on mitä todennäköisimmin toiveajattelua. Sentään toivoo jotakin, ajatteleekin, ja kirjoittelee haikeasti naisista ja nainnista, toisin kuin vielä estyneempi Juotikas. Ei ihme että Jaska fanittaa sitä niin kovasti.
ellauri067.html on line 511: Sentimentaalista soopaa. Yllättäen nää on ensimmäiset sanat jotka putkahtivat mieleen kun olin lukenut 83 ekaa sivua. Seuraava oivallus s. 109 päästyä on että Thuomas on emotionaalisesti teini-ikäinen. Enemmän vielä kakkajuttuja kuin naintia. S. 131 käy selväxi että Pynchon on samanlainen pervo paskiainen kuin esim olmimainen Rilke, ja kaikki myöhemmätkin teutonit ja anglosaxit. (Oliko James Joyce saxi vaiko keltti? Ei se kovin keltti ollut, kakkaa se ojensi eikä suolaa.) Koko 2. maailmansota oli iso farssi, jossa aivan samixet vaan eri kokardeilla varustetut germaanit otti mittaa toisistaan. Noniinhän se oli sen Rilken ihannoima ensimmäinenkin. Siirtomaasotia ne olivat. Aivan vittua. Mix ton Pynchoninkin pitää noin intoilla maailmansodasta, johon se ize ei edes ehtinyt mukaankaan? Varmaan se kazoi matruusina liikaa sotaleffoja. Kaikista Rilken runoista se rakastaa eniten Duinon 10. elegiaa, joka on ruikelipaska. Oh boy, oh boy, Tomppa huutaa, ja muuta vastaavaa teini-intoilua. Sillä on muurahaisen munasuojat. Sivulla 435 on infantiili food fight kermakakuilla. Mä en jaxa.
ellauri067.html on line 562: Infantiilia touhua. Kaunokirjallista Superman tattoota. Tästä voi vakavissaan innostua vain Teräsmies sarjakuvien, turzel piirrettyjen ja sotahorror-b-leffojen ystävät, wagneriaanit ynnä muut kaappiuskovaiset. Pelkäxi läpäxi 1000s on aika pitkälti. Kato nyt tätäkin listaa Pynchonin mielikuvituskavereista:
ellauri067.html on line 587: Mixei Juotikas kopioinut Tompan panokohtauxia? Ehkä sitä ei vaan kiinnosta. Pynchonin Cumshot-Slapshot-slapstick on just yhtä naurattavaa kuin jenkki slapstick keskimäärin. Eli haukottaa.
ellauri067.html on line 617: Luku 3. Ollaan vyöhykkeellä. Sota on lopussa, voittajat kerää suveniireja. Slothropilla piisaa nubiileja pikkutyttöjä jota se panee edestä ja takaapäin niiden pyynnöstä tai suostumuxella. Tää on niin Pynchonin märkää unta. Juonta on vain siteexi, ja kaikki panot seuraa samaa partituuria. Tytöt on ulkonäöltä ja luonteelta, jos sellaisesta voi puhua, kaikki samixia. Tavallaan hassua, että siemenneste on jotenkin paljon tabumpaa kuin saippua tai lysoli. Kylnää apinat pitää kovasti kiinni lisääntymistabuista. Eihän muuten oliskaan mikään törkeetä. Elämä on mukavaa, on fräuleineja joita panna ja jotka laittavat ruokaa ja pesevät pyykit. Some things never change.
ellauri067.html on line 624: Thomas Pynchonin Kapteeni Blicero näyttää arkkityyppiseltä pahixelta: sadomasokistinen, sexuaalisesti kaikkiruokainen pederasti nazi ja mystisen 00000 V-2 raketin kexijä joka on Pynchonin postmodernin mestaripalan Painovoiman sateenkaari valkoinen valas.
ellauri067.html on line 626: Blicero esiintyi eka kerran Pynchonin 1963 esikoisessa V, nimellä luti Weissmann, dekadentti Sachsan armeijan lupseeri joka oli jäänyt rannalle entiseen Lounais-Afrikkaan presidentti Ahtishaaren kanssa 7v sen jälkeen kun se lakkasi olemasta Saksan siirtomaa. Tässä aiemmassa novellissa se oli mystinen, väliin transu hahmo jolla näytti olleen sadomasokistinen suhde saxalaiseen agenttiin Vera Meroveringiin. Se on kiero myös, ja kenties huumaa ja sitten pöllii jotakin toiselta hahmolta, Kurt Mondaugenilta. Se on enempi hassu kuin huolestuttava, eikä vielä täysimittainen pahis.
ellauri069.html on line 133: Jenkkipersereiät lukee Nipistintä jae jakeelta kuin niiden pyhiinvaeltajaiskät ammoin pyhää kirjaa. Joka hassu nimi, joka lerppu läppä on selitetty ihan puhki. Mix? Kait tää sit on niiden uus Pyhä kirja. Ja yhteistä entiselle näyttää olevan, et tää on lähinnä setämiesten pyhää sanaa. Typyköitä tuskin paljon kiinnostaa Pynchonin seisokkien luettelointi.
ellauri069.html on line 376: Thomas Pynchonin 1973 mestaripala Painomusteen Sadeviitta on eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli, kuten Moby-Dick. Toisinkuin Melvillen lukijat, kuiteskin, Pynchonin lukijat voi mennä sivukaupalla täysin pihalla siitä mitä juonessa, tilanteessa tai tyypeissä on tapahtumassa. Kirjaa ei edes voi kunnolla lukea selaamatta samalla koko ajan esim Steven Weisenburgerin Seuraneitiä ja Michael Davitt Bellin “Some Things That ‘Happen’ (More or Less) in Gravity’s Rainbow.”
ellauri069.html on line 515: Pynchonin Laika-koira Gottfried on anglosaxixi Geoffrey. Joffrey Lannister on ikävännäköinen ohuthuulinen psykopaatti teinikuningas Kuninkaan satamassa. Jeff Cobb oli Me Naisissa leveäleukainen rikosreportteri joka sanoi konnalle silmälappu silmillä: Sinä! Näpit irti mun puolustuskyvyttömästä vanhasta... Sitä ei pidä sekottaa paljon nuorempaan samannimiseen kaapinnäköiseen hawaijilaissyntyiseen vapaapainijaan. Eikä tätä erehdyttävästi muistuttavaan naispoliisivirkamies Tarja Mankkiseen, joka liezoo suomalaisten muutenkin rehottavaa xenofobiaa ihan viran puolesta.
ellauri070.html on line 131: Nyt ollaan aika loppumetreillä rottamaisen Pynchonin tiiliskivessä. Kellepä muulle kuin Pynchonille tulis mieleen lesbonorsujen 69 missä kärsät pumppaavat symmetrisesti sisään ulos norsunvituista.
ellauri071.html on line 38: Pynchonin Painovoiman sateenkaari julkaistiin vuonna 73. Tähän albumiin 71 tää loppumaton luritus toivottavasti lopultakin loppuu. (Ja sit alkaa vielä paxumpi Foster Wallace, voi ei...)
ellauri071.html on line 610: Jos lohtua kaipaatte, on vielä aikaa koskettaa lähimmäistä tai työntää käsi omien kylmien jalkojen väliin... Ja sitten William Pynchonin kirjottama virsi lopuxi:
ellauri080.html on line 71: Lähde. Aika outo ajatus että flegmaatikko on tunneapina, mutta onhan etanallakin tietty tuntosarvet. Ideaaliammatteja melankolikolle ovat professori ja tekninen kirjoittaja. Moikka Pynchonin Tomppa!
ellauri096.html on line 411: Samanlaista ruskehtavaa viemärisuolisukellusta kuin Pynchonin Nipsulla. Imukala lie ollut mustasukkainen jollekin kavioeläimelle. Juotikkaan ja Alienin naamassa on paljon samaa. Juoskaa karkuun heppahöperöt! Tai hakekaa jotain kättä pidempää. Sitä se on sanoi äite ja kantoi tikun päässä pihalle.
ellauri096.html on line 442: Seppo Soluttautuja (riittääpä Juotikkaalla näitä hassuja nimiä! Pynchonin peruja) lojuu nimenomaan virtahepona ottomaanilla. Nostaa jalkoja kun musta mies imuroi ilmeettömästi Hooverilla ottomaanin alta. Matkii autenttisesti Uuno Turhapuroa. Lörppävittu Hannele Nagellax pyörittää ärtyneenä vahingossa peppua. Seppo röhkii tyytyväisenä. Mediayrityxen epelit on samoilla eettisillä linjoilla kuin Aku: että raiskauxesta ei saa sentään nauttia. KOOMAlle pitää aina ilmoittaa venkuloinnista. Mutta mitä on tää KOOMA? Se putkahteli esille jo Jaskan keltaisessa tiiliskivessä. ”Harva tietää mikä on Kooma.” : Valtiovarainministeriön Kooma-malli genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Pro gradu-työ. Ei tää kuitenkaan ole Jaskan gradu joka oli Pynchonista. Lyhyt vastaus voi olla tää:
ellauri133.html on line 355: Mainizinko jo että Bill Denbrough, kundi joka pääsee kuudentena puoliveteisenä hilloviivalle, on aika selvästi Tepon alter ego pienenä (ja myös myöhemmin kaljupäisenä. Oikeella Tepolla on vitusti tukkaa vielä vanhana, se on akkamainen mies.) Oliko Teppokin muuten änkyttäjä kuten kollegansa Pynchonin Nipsu? Yhtä rumia ne ainaskin ovat, ja armottomia länkyttäjiä.
ellauri220.html on line 75: Löllön Matt-jaxot ovat joutavanpäiväistä pöpinää. Löllön ongelma on vähän sama kuin Foster Wallacen ja Pynchonin: kaikki hahmot ovat epäuskottavia tuulesta temmattuja pompittimia. Me tarvitsemme parhaat ihmiset asetyöhön, sanoo kimittävä Janet joka ei ole vieläkään hellittänyt pikkarien kuminauhasta. Janetin omatunto toimii kahteen suuntaan. Kylmän sodan aikaiset pommifobiat on lapsellisen kuuloisia nyt kun ilmastokatastrofi ja 7. sukupuutto on täydessä vauhdissa. Yhdyntä oli alakuloinen ja vähän outo. Teemmepä me salassa mitä tahansa, ne (sovjetit) tekevät jotain vielä pahempaa. Naivat vaikka yhtä aikaa pilluun sekä peräreikään pesäpallomailalla. Matt ja/tai sen aseveljet veti Namissa heroiinia. "Apina alistaa taivaan tahtoonsa", paskanmarjat, 2 mustakaapuhävittäjää särkee äänivallia inkkarien ikimuistoisilla mezästysmailla, ei sillä vielä kuuhun mennä Akulainen. Iiskotti! Äyk!
ellauri378.html on line 47: Tähän kansioon on kerätty vaikutelmia Markus Leikolan loppumattomasta kompendiumista, jossa olen hikisesti päässyt ehkä ekan kolmannexen läpitte. Sen varsinainen heikkous lukuromaanina on, ettei siinä ole yhtään sympaattista samastuttavaa, ei edes Hesus-apina herätä positiivisia mielikuvia. Se on samanlainen hakukonesuollos kuin Pynchonin, Foster Wallacen ja Yli-Juotikkaan tiilet sekä tämän paasaajan aivan eeppinen runous. Toisesta päästä mäystettyä ja toisesta paskannettua puolisulanutta löllöä.
xxx/ellauri068.html on line 174: Ihan kohta on 50% läpitte. Ruojan kiitos... Sivu 495 - jee nyt ollaan voiton puolella! Ja hakemistossa on yli 1400 stykeä - nyt on lopultakin lyöty Immi Hellénin enkka Pynchonin synnyinvuodelta 1937.
xxx/ellauri068.html on line 189: Tähänkin väärennyxeen on painovirhepaholainen saanut näppinsä. Ilmeisesti syyllinen on tällä kertaa suomalainen oikolukija. Pynchonin feikkiborgesrunon suomennos olis kai "Epävarmuutesi sokkelo / punoo mut ja levottomuutta herättävän kuun . . .". Disquietante on anglismi, espanjan sana on inquietante. Sekin väärin siis. Vitun diletantti.
xxx/ellauri068.html on line 406: Pynchonin sachsa on aivan helevetin huonoa, vilisee kuuden pisteen virheitä varsinkin sanajärjestyxissä. Uhri tyhjiöön, sanoo uhriutuva tyhjäpää. Sehr ins Vakuum mit dir. (S. 536.) Tomin tähtimerkki on Pluto, lähellä Rooneyn Mikkiä. Pluto olet oikea Pelle! Propellipäinen Pelle Peloton. Ajaa yxipyöräisellä Långbenin muovipilleistä rakennettu fågelhus päässä ja lyö sitä suurella sukunuijalla saadaxeen vielä yhden idean. Fickt nicht mit derm Raketenmenschen! Tomi tais nukahdella sachsantunnilla. Tai sillä ei ollut niitä ollenkaan. Ei noi anglosaxit osaa mitään muuta kuin enkkua.
xxx/ellauri075.html on line 551: Pynchonin pääepiteetti oli ällöttävä. Se on hyvin tavallinen vaikutelma postmoderneissa ja mixei moderneissakin jenkeissä. Jenkit on ällöjä. Inhottava yhdistelmä yritteliäisyyttä ja izekeskeisyyttä, charitya ja röyhkeyttä, sentimentaalista izesääliä. Ja jenkkikamoja, urheilua ja mömmöjä. Jockstrappeja ja muovipulloja, roskaisia katuja joiden varsilla on sähköpylväitä ja pieniä hökkelinnäköisiä taloja.
xxx/ellauri086.html on line 591: Tässä pitkäveteisessä paasauxessa on "alphabet soup" aiheisia vanhoja amer. meemejä. Alphabet on Googlen kauppanimi, aiheeseen sopivasti. Näitä meemejä on "Scarlet letter", "Purloined letter" ja monen monta muuta, kuten French letter joka esiintyy Pynchonin tiiliskivessä, jopa Open Letter To My Future Self:
43