ellauri110.html on line 878: Tushkin sanoi Pushkin. Pushkinistakin on Handella kirja tietysti. Oivallus ja nide. Pushkinin vaari oli zaarin musta lemmikki ja sen äiti kaunis kreolitar. Pushkin jopa ylpeili sillä. Neekeri oli aivan normaali sana noina päivinä, Pushkin käytti sitä izekin. Vitun savunaama se sanoi izestään vaikka oli mulatti. Isoisä Gannibal Abessiniasta oli kyllä täysin musta.
ellauri110.html on line 890: Joitakin Pushkinin runoja Mäkelä on kääntänyt omalla koruttomalla tyylillään. Eniten pidin tästä seuraavasta, jonka Mäkelä sanoo radiojutussa kääntäneensä opiskeltuaan venättä kaksi vuotta.
ellauri110.html on line 931: Hande pupeltaa jotain myös Dovlatovista. Dovlatovia ei ole vielä mainittu paasauxissa, vaikka muistan kyllä lukeneeni jotain sen sepustuxia niiden suomennosten ilmestyttyä. Se lähti lippahivoon Neuvostolasta unelmien maahan (ei kuitenkaan Panamaan), muttei viihtynyt. Eikä ihmekään. Vähän näyttää harmittavan Handea että Pushkinin haudalla käy enempi porukkaa kuin Leinon kuopalla Hietaniemessä. Ei lupaa hyvää Mäkelän mausoleumille.
ellauri135.html on line 589: Anna Kern oli vaan 1 monista Pushkinin hoidoista, eikä se olisi kuuluisin ellei Pushkin olis laittanut sille Jevgeni Oneginin 2. canton väliin rakkauskirjettä.
ellauri135.html on line 591: Runo alkaa rivillä Ya pomnyu chudnoe mgnovenie, ja Nabokov kuuluisasti naureskeli yrityxille kääntää näitä maagisia rivejä englannixi. No googlelta se käy, tässä Pushkinin prujaus venäjäxi ja sama suomexi.
ellauri135.html on line 628: "Joka ilta malexin läpi puutarhan ja toistan mielessäni: hiän oli täällä - kivenmukura johon hän kompastui on mun pöydällä, kuihtuneen heliotroopin oxan vieressä; mä kirjoitan paljon runoja - ja tää, voit olla varma, on selvä pihkaantumisoire....", Pushkin kirjoitti Kernin siskolle monta päivää tämän lähdettyä. Hän kirjoitteli Kernin kaa puolentoista vuotta, mutta enimmäxeen pelleillen. Vaikka Pushkinin elämäkerturit koittaa idealisoida niiden suhdetta, tiedetään et Alex viittas hiäneen myöhemmin "Babylonin porttona", ja kirjoitti kaverille että "Jumalan avulla bylsin sitä äskettäin."
ellauri135.html on line 630: 1826, Kern otti eron vanhasta miehestä. 10v myöhemmin se meni naimisiin 16v serkkunsa kaa, Aleksandr Markov-Vinogradskyn. Hiänen viime vuodet meni niin köyhissä oloissa ezen piti myydä Pushkinin lähettämiä kirjeitä. Hiän kuoli yxin 27.5.1879 Moskovassa (minne sen poika muutti sen) kalustetussa huoneistossa Gruzinskajan ja Tverskajan kulmassa. Anna Petrovna haudattiin kirkkomaahan lähellä vanhaa kivikirkoa Prutnyan kylässä (Ven. д. Прутня), joka on 6 kilometerin päässä Torzhokista, lähellä Tveriä. Sade huutoi pois tien, eikä sen arkkua saatu siirrettyä hautuumaalle "miehen luoxe". Sen tarkka hautapaikka Prutnyassa on tietymättömissä, mutta hautuumaalla on symbolinen hautakivi. Urbaanilegenda kertoo että sen hautasaatto meni Pushkinin torin poikki just kun Pushkinin kuuluisaa razastajapazasta erektoitiin sinne. Tää oli niiden viime tapaaminen, niinkö.
ellauri135.html on line 638: Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:
ellauri135.html on line 644: Petrovskin puistossa oli sijainnut Pushkinin isoisän, uppiniskaisen ja synkän Hannibalin talo. Se oli se mutiainen, joka siepattiin jostain pohjois-Afrikasta zaarin leluxi josta tuli kenraali. Hyppää yli Hannibal! Sanoo vaan Hannixi, balit jäi aidalle. Kyllä on päässyt pappissääty rapistumaan, puhuu kirvermiehet. Minne niiden voima on häipynyt? Missä niiden silkit ja sametit on nyt?
ellauri135.html on line 646: Pushkinin yxinkertaisen haudan äärellä kuuluu kukkojen kieunta. Kunnian kukko laulaa ryssille.
ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.
ellauri135.html on line 675: Tammikuussa 1837 maata järkytti uutisia Pushkinin kuolemasta. Mikhail Lermontov vastasi tähän tapahtumaan Runon kuoleman runolla. Koska jake oli poliittinen, runoilija pidätettiin ja joutui Kaukasialle. Tältä päivältä hän asui vain 4 vuotta. Ja tässä lyhyessä ajassa Lermontov loi ne teokset, jotka myöhemmin tunnustettiin runollisen perinnön parhaaksi.
ellauri203.html on line 535: Novellissa on 3 osaa ja 2 hautakirjoitusta, ote Pushkinin runosta "Riivaajat" ja toinen Luukaxesta 8:32-36, se Saramagonkin kertoma kasku missä Jee-sus riivaa pakanoiden sikalauman ja aiheuttaa niille huomattavia taloudellisia menetyxiä.
ellauri246.html on line 560: Tutkimuksen kohteena on kolmannen maanmuutoksen aallon edustaja - Joseph Alexandrovich Brodsky. Olen henkilökohtaisesti harkinnut Brodskysta erinomaista henkilöä, ajattelijaa ja tyylikästä kirjallisuutta. Kirjallisuudessa Joseph Alexandrovich usein laittautuu yhteen riviin Pushkinin ja Lermontovin kanssa, jossa hän kutsui izeään kolmannexi suurexi venäläisexi runoilijaxi. Tämä on tämän aiheen merkitys. Meillä on mahdollisuus miettiä tällaisen henkilön työtä, olla lähes sen tautta nykyaikaisia. Lermontovkin oli koko sekopää, joka karkotettiin johkin arolle kasakkarykmenttiin. Sen vaiensi sen vittuiluihin kyllästynyt upseerikolleega.
ellauri276.html on line 96: Riittää, kun sanotaan, että Aleksanteri Tšavtšavadze oli yksi ensimmäisistä, joka käänsi Pushkinin runot georgiaksi, ja tämä aikaan, jolloin suuren venäläisen runoilijan nimi lausuttiin varoen yhteiskunnan korkeimmissa piireissä. Pushkinin runoudella oli suuri vaikutus Georgian runoilijan työhön.
ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
ellauri317.html on line 313: Pushkinin uskotaan tehneen yli 20 haastetta kaksintaisteluissa, joista seitsemän hän sai itse. Näistä neljä johti kaksintaisteluihin, kun taas muut välttyivät runoilijan ystävien ansiosta. Pushkin oli vain 17-vuotias, kun hän teki ensimmäisen haasteensa. Hän loukkaantui siitä, että hänen setänsä Pavel Gannibal varasti tytön, jonka kanssa hän tanssi ballissa. Miehet sovitsivat kuitenkin nopeasti, eikä kaksintaistelua tapahtunut.
ellauri317.html on line 319:
Georges Charles d´Anthes, Aleksanteri Pushkinin tappaja. Litografia. A. Pushkinin museo Pietarissa. Lähde: RIA Novosti

ellauri317.html on line 321: Ensimmäinen kerta oli marraskuussa 1836, jolloin hän sai nimettömän paskvinadin nimeltä "Certificate of a Cuckold", joka sisälsi selkeän viittauksen hänen vaimonsa Natalja Goncharovan uskottomuuteen. Pietarissa huhuttiin, että tsaari Nikolai I piti kynttilää Gontšarovalle, mutta Puškin ei selvästikään voinut haastaa maan korkeinta hallitsijaa, joten hän valitsi näkemänsä toisen mahdollisen vaihtoehdon: d'Anthèsin. Pian ranskalainen kosi kuitenkin Pushkinin vaimon sisarta Jekaterina Goncharovaa, mikä johti runoilijan perumaan haasteensa.
ellauri317.html on line 323: Huhut alkoivat jälleen kiertää häiden jälkeen, ja runoilija, joka ajatteli – kuten ensimmäisen kirjeenkin kanssa – että niiden lähde oli Baron van Heeckeren, Hollannin Venäjän-suurlähettiläs ja d'Anthèsin mustasukkainen "adoptioisä", kirjoitti hänelle syövyttävän kirjeen. Pushkinin imartelemattomat kommentit sekä suurlähettiläälle että hänen adoptiopojalleen saivat Heeckerenin ilmoittamaan, että alkuperäinen haaste oli edelleen voimassa.
ellauri317.html on line 327: D´Anthès ampui ensimmäisenä ja haavoitti Pushkinin vatsaan. Pushkin kaatui maahan, mutta kykeni ampumaan vastustajaansa d'Anthèsin oikealla kädellä. Runoilija kuoli kaksi päivää myöhemmin.
ellauri317.html on line 328: Tsaari riisui d'Anthèsilta sotilaallisen arvonimen ja karkotti hänet Venäjältä. Hänen mukanaan oli hänen vaimonsa, Pushkinin käly, ja pariskunnalle syntyi neljä lasta. Aikalaisen mukaan hänellä oli tapana sanoa, että Venäjältä karkottaminen mahdollisti hänelle "loistavan poliittisen uran" Ranskassa. Haistakoon ranu paskan! Se on kuin Herostratos, muistetaan vaan aiheuttamastaan vahingosta.
ellauri318.html on line 335: Nykyään Ukrainaksi kutsuttu alue oli aikoinaan kasarien valtakunnan sydän (albumi 194). Kasarien kaganaatti saavutti huippunsa 800-luvun lopulla, kun se sai hallintaansa Subkaukasian, Azovinmeren ja suurimman osan Itä-Euroopasta Dnipro-jokeen asti. Pro-Ukrainalaiset Siverialaiset ja Polialaiset kunnioittivat kasareita. Pushkinin lyyrinen sankari oli Kasari. Kertaa myös George Chipmunkin "kossack trivia" albumista 190.
xxx/ellauri136.html on line 493:
On aika ystäväni ajasta Pushkinin analyysiin

xxx/ellauri252.html on line 60: Saarisen Punk-akatemia, Pirkkala 1980 lyttää epäviisaasti Saarikosken keväällä 1980 ilmestyneen proosateoksen nimeltä ’Asiaa tai ei’. Osuvampi otsikko sille olisi ’Kirjoitan kirjan, olipa asiaa tai ei’. Saarikosken kirja on pohjanoteeraus. Se on pohjanoteeraus, koska miehellä ei ole mitään sanottavaa. Saman voi valitettavasti sanoa in retrospect E.Saarisen elämäntyöstä. Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla vuonna 1983 kylmä koskenkorva ampui kuumat veret Saarikosken molemmista päistä. Pushkinin sanoin: Loin hengen työllä itselleni muistopylvään. Monumentum exegi aere perennius.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
xxx/ellauri380.html on line 117: Pushkinin Patarouva on yliluonnollisuuksia sisältävä tarina vanhasta rouvasta, joka hankkinut omaisuutensa korttipelissä ihmeellisellä salaisuudella, jonka nuori mies haluaa saada selville. Se kuvaa hyvin 1800-luvun Venäjää ylhäisön näkökulmasta, kuten tekevät muutkin kirjan tarinat. Mutta takaisin Patarouvaan, josta olen nähnyt oopperankin. Patarouva on itsetuhon väkevä kuvaus. Tshaikovskin musa on hienoa. Siitä vaan, sanoi Tshaikovski, vai oliko se siittiö. Suosittelen kaikille, sanoo Anu.
xxx/ellauri380.html on line 126: Pohjonen osaa ylinäytellä, mutta venäläiset laulaa paremmin. Tää oli siis vuonna 2018 Savonlinnassa. Puvustus ei ollut Pushkinin aikaista, vaan Tschaikovskin. Mitä vittua.
xxx/ellauri380.html on line 127: Ihmekös että Dosto tätä peukutti, sehän oli izekin uhkapeluri. Pushkinin versio onkin kyllä hauskanpuikea, kuten näkee seuraavista otteista. Modest Tschaikovski ei voinut jättää hyvää tarinaa sixeen, vaan pitipä kexiä siihen em. löysäpieruisempi uusi lopetus.
xxx/ellauri380.html on line 147: Höh Pushkinin mukaan Herman varsin kusetti Lizavetaa ihan tahallaan. Ei se Liisaa rakastanut vähääkään. Lisaveta Ivanovna silmäili kirjettä. Herman pyysi yhtymystä. Herman vapisi kuin tiikeri, odottaessaan määrättyä aikaa, säntilleen noin klo puoli. Ei se mene Lizan buduaariin, vaan kreivittären!
30