ellauri002.html on line 2119: Puro sanoi puli puli.
ellauri004.html on line 1864: Puro e disposto a salire a le stelle.
ellauri008.html on line 1775: Saman aikaan toisaalla Puron Manu

ellauri047.html on line 578: Purot koittaa kiemurtaa
ellauri058.html on line 645: Iijoki-sarjan kuvaus Laina Purosesta eli Helvistä ei ole mairitteleva: hän oli usein pahalla tuulella eikä suvainnut alkoholia.
ellauri065.html on line 590: Nykyajan konservatiivi on valittava vässykkä, sanoi tuntemattomampi Pontus Purokuru 23.5.2015 13.00. Kulttuurikulttuuriuutisissa osuvasti. Uhrin asema, ristiriitainen ajattelu ja kauna omaa vasemmistomenneisyyttä kohtaan määrittävät uusia konservatiiveja.
ellauri093.html on line 384: Kolmisoinnun kirjanpainajan K.F. Puromiehen kirjapainon osti 60-luvulla Aatos Erkon Sanoma. Kukas painoi Wilhon Voitto-Sanomat? Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Kari raihnastui, sai silmäpaon ja 1917 ei joulukorttiin tullut enää vastausta. Vanha pastori nukkui pois 67v ikäisenä kapinavuotena.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri272.html on line 431: Puro on ratkaissut
ellauri275.html on line 367: Puron varrella he söivät seisoessaan, Koko syytös, plus pyssyn kuti,
ellauri348.html on line 464: Vihaan Suomea, mutta suomen kieli on ainoa kieleni. Sen täytyy riittää. Ranskaakin osaan aika surkeasti.Tämän vuoden valopilkku oli, kun Pontus Purokuru haastatteli minua. Suomexi.
ellauri365.html on line 667: kring bäckars fall, Purot pulisevat
ellauri405.html on line 459: Tässä sanatarkka konekäännös samasta: Vanhoina aikoina, ajoissa, Satumaassa Ratsasmies teki tiensä Aro ja nauriit. Hänellä oli kiire päästäkseen asiaan, Ja arojen pölyssä Pimeä metsä sinua kohti Kasvoi kaukana. Innokas vinkuminen Se raapi sydäntäni: Pelkää kastelupaikkaa Vedä satulasi ylös. Ratsumies ei kuunnellut Ja täydellä nopeudella Lensi ylikierrokselle Metsämäellä. Kääntyi kukkulalta, Tulin kuivaan maahan, Läpi raivauksesta Ylitti vuoren. Ja vaelsi koloon Ja metsäpolku Meni ulos pedon luo Polku ja kastelupaikka. Ja kuuro puhelulle, Ja välittämättä vaistoistani, Johti hevosen alas kalliolta Mene purolle juomaan. Puron varrella on luola, Luolan edessä on Ford. Kuin rikin liekki Sisäänkäynti oli valaistu. Ja karmiininpunaisessa savussa, Näön varjoon, Kaukopuhelulla Boori ilmoitti. Ja sitten rotkon varrella, Hämmästynyt, suora Kosketti hevosen askeleella Kutsuvaan itkuun. Ja ratsastaja näki Ja painoi itsensä keihään, Lohikäärmeen pää Häntä ja suomut. Liekki kurkusta Hän hajotti valoa Kolme rengasta neiton ympärillä Harjanteen kääriminen. Käärmeen ruumis Kuin vitsauksen loppu, Kiinnitetty kaulasta Hänen olkapäällään. Sen maan tapa Vangittu kauneus Annoi sen saaliiksi Hirviö metsässä. Alueen väestö Heidän mökkinsä Lunastettuja penniä Tämä on käärmeestä. Käärme kietoutui hänen kätensä ympärille Ja kietoutunut kurkunpään, Saatuaan jauhoja Tämän kunnianosoituksen uhraamiseksi. Katsoi rukouksella Ratsumies taivaan korkeuksiin Ja keihäs taisteluun Otin sen rauhallisesti. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja. Ratsasmies, jolla on kaadettu kypärä, Kaadettiin taistelussa. Uskollinen hevonen, kavio Käärmeen tallaaminen. Hevosen ja lohikäärmeen ruumis Lähellä hiekalla. Ratsasmies pyörtyy, Neitsyt on tetanuksessa. Holvi oli kirkas keskipäivällä, Sininen on hellävarainen. Kuka hän on? Prinsessa? Maan tytär? Prinsessa? Se on enemmän kuin onnellisuus Kyyneleet kolmessa virrassa, Silloin sielu on vallassa Uni ja unohdukset. Se on terveyden paluu, Se kiinteistö asui Verenhukasta Ja voimien menetys. Mutta heidän sydämensä hakkaa. Joko hän tai hän He yrittävät herätä Ja he nukahtavat. Suljetut silmäluomet. Korkeudet. Pilviä. Vesi. Brody. Joet. Vuosia ja vuosisatoja.
ellauri412.html on line 123: Savupilvi vyöryy pohjoisesta, vihollisjoukko lähestyy, eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen, eikä kengännauhat aukea. Eikä länsirannalle ole parempaa tiedossa. Daavidin äiti oli tosin sieltä, mutta vähän väliä! Näin käy: yöllä se murskataan, nitistetään räsypäät. Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta leikattu pois. Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä he kulkevat kujilla, katoilta kuuluu itkua, toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina. Hahaa, ansionsa mukaan! Pakenijat kantavat tavaransa, sen mitä heillä on jäljellä, kuivan joenuoman yli. Purot puuntavat verestä punaisina.
xxx/ellauri057.html on line 1161: Muu vaara - merkki on pois - sonneja voi silti tulla tielle. Todennäköisimmin eläimet voisivat tulla tielle Salokylän koulun ja Puromäentien välillä. Poliisi varoittaa, että Liperistä aiemmin livohkaan lähteneet sonnit saattavat yhä tulla tielle, vaikka niistä varoittava liikennemerkki onkin otettu pois. Muu! Eläinvaara!
xxx/ellauri199.html on line 178: [ Kevät tuli ] - Kevät tuli Lumi suli Puro sanoi Puli puli
xxx/ellauri296.html on line 350: Lyytikäinen siirtyi toimitusjohtajaksi Tampereelle Teos-nimiseen kustannusyhtiöön, jossa hän kustansi muun muassa aikansa menestyskirjailijan Hedwig Courths-Mahlerin teosten suomennoksia. Hän ryhtyi myös päätoimittamaan yhtiön Revontuli-lukemistoa 1932, mutta sitä ei saatu kannattamaan. Samoihin aikoihin Lyytikäinen menetti säästönsä pankin konkurssissa. Lyytikäinen palasi Helsinkiin ja kokeili vielä nimiinsä hankkiman Revontulen kustantamista siellä mutta luovutti. Yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa hän perusti uuden lukemistolehden Avun, markkinoiden kolmannen lehden jonka myyjiksi värvättiin työttömiä. Pian kaksi aiemmin saman idean keksinyttä kilpailevaa lehteä, E. J. Paavolan Urpu ja Antero Kajannon Lukki jouduttiin lopettamaan, kun Apu oli sisällöltään parempi ja tarjosi työttömille myyjille suuremman provision.
18