ellauri105.html on line 405: on parasta-ennen päiväys. Puolesta sanasta voi kuulla,

xxx/ellauri027.html on line 404: Kasvun ihme, mon oeil! Ihme kasvuräjähdyxen saarnaaja. Ja hengen ankara laulu, my foot. Mistäs se nyt oli nyysitty. Ainiin Eikka Leikalta: "Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu. Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun." Sanoi Eikka tarkoittaen izeään. Toistaa Eski papukaijamaisesti tarkoittaen ketäs muuta kuin taas izeään. Sillä on se äänikirjana kai Vessa-Matti Ploirin laulamana, toimii autossa mahtavasti. Noita ankaria laulajia piisaa. HENGEN ANKARA LAULU VELVOITTAA OLEMAAN TYÖTELIÄS JA VAHVA TILAAJILLE. Puolesta hengen ja heimon ja maan. Vitun veisaajat. Isa Gripenberg, 79, puhelee puoliääneen izelleen: Tässä on Mannerheimin kirje apelleni. Miehisiä naisia, naismaisia miehiä salaa tissiliiveissä. Keskiluokan tunnejohtaja, johtoportaan perässäjuoxija. Eski johtaa edestä, takaa vuorineuvoxet. Nörttismurffi esittää, pappasmurffit vetää kulisseissa langoista. Valesmurffi ja muita smurffijuttuja.
xxx/ellauri130.html on line 149: Puolesta: Kaipa se kirkolliskokousten viimeinen sana edelleen on, että leipä ja viini ehtoollisella ihan oikeasti muuttuvat ihmisen lihaksi ja vereksi. Syömään! huutaa Jesse keittiöstä. Kiitos herra ruuasta! Kiva kuin maistui, sanoo kokki tiskin äärestä.
xxx/ellauri482.html on line 93: Mutta olisiko Pekan isä saatikka vaari voinut huutaa niin äidilleen? Ei ainaskaan isälleen! Puolesta sanoistaan olisi hän tuntenut istumalihaxensa helläxi vielä paria päivää myöhemmin. Nykyisin sanotaan, että tällainen vanhan ajan piesty poika sai haavoja sieluunsa ja kasvoi kieroon, pelkäsi vanhempiaan ja alistui pakosta. Kenties, mutta oliko hän lopultakaan onnettomampi kuin tämän hetken Pekka, jota ei enää pidätä mikään, vaan jolla on oikeus puhua ja tehdä vaikka mitä? Tai edes onnellisempikaan, kun oikein ajattelee.
4