ellauri004.html on line 279: Silloinhan Proudhon oli oikeassa:
ellauri009.html on line 1834: Omaisuus on varkautta, pieraisi Joose Proudhon. Ilman omaisuutta ei voi olla varkautta, vai voiko? Miten voi ottaa toisen omaa jos sillä ei oo mitään?
ellauri096.html on line 689: Kuponkien leikkajien tavallinen peiteammatti on kääntäjä. Proudhonilaisittain hyvin valittu, property is theft. VM on perinteinen omaan taskuun kokoojien vanha pesäke. 2014 tienoilla oli voimallinen käännös oikeaan päin joka nosti kokkareet ja keskustan peräsimeen Kataisen Stubbin js Pisilän hallitusten aikana.
ellauri146.html on line 262: Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.
ellauri152.html on line 441: Sit kumminkin suurin synti on napista hopeaseljille ja bylsästä silmän välttäessä niiden naaraita, tai förbiä niiden yxityiseen varastoonsa varastama kookospähkinä. Omaisuus on varkautta, kuten Proudhon paasasi. Se et alfauros Daavid vie betakoiraalta Uurialta panopuun on huomattavasti vähäisempi haxahdus. Sille nyökyttää kyrvänpäätä sekä Jehova et Darwin, partasuut.
ellauri263.html on line 605: Nuoruudessaan Blavatsky oli liikkunut radikaaleissa liberaalis-nationalistisissa piireissä, mutta hänellä ei ilmeisesti ollut koskaan mitään selkeää yhteiskunnallis-poliittista linjaa, paizi toi vähän saatanallinen feminismi (käytännössä vaikkei ehkä teoriassa). Lucifer represents life, though, progress, civilization, liberty, independence. Lucifer is the Logos, the Serpent, the Savior. H. P. Blavatsky’s influential The Secret Doctrine (1888), one of the foundation texts of Theosophy, contains chapters propagating an unembarrassed Satanism. Satan in the shape of the serpent brings gnosis and liberates womankind. Tämmösta kirkasozaista miltonilaista prometeus-saatanaa peukuttivat Miltonin lisäxi ilmeisesti myös Blake, Bakunin ja Proudhon. Sympathy for the devil. Ei ihme että kristilliset piirit vauhkosivat. Blaken saatana alkuperäisessä loistossaan on aika feministinen. Byron ja Shelley oli aikoinaan satanisteja mutta setämiehiä.
ellauri330.html on line 438: Marx kritisoi Proudhonin taloudellisia näkemyksiä, miestä, jota anarkistit pitävät modernin anarkismin perustajana. Proudhon halusi yhteiskunnan ilman hallitusta, yhteiskunnan, jota hän kutsui "anarkiaksi". Hän ei kuitenkaan ollut sosialisti tai kommunisti, vaan erilaisten kiukkuisten talousuudistusten puolestapuhuja täysin vapaan markkinatalouden puitteissa. Itse asiassa hän oli katkera kommunismin vastustaja, koska hän uskoi, että tämä lisäisi valtavasti hallituksen valtaa ja tekisi ihmiset valtion orjiksi (porvarillinen vastustus kommunismia vastaan tuolloin).
ellauri330.html on line 440: Joten on erittäin merkityksellistä, kuinka Marx käsitteli Proudhonin näkemyksiä. Luonnollisesti hän osoittaa, että vapaaseen luottoon perustuva vapaa markkinatalous ei ole mikään vastaus. Kommunismi on, mutta Marx korostaa, että tämä tulee olemaan yhteiskunta ilman valtiota, ei mikään boldhevikkipakkosiirtola:
ellauri330.html on line 471: äärimmäisiä individualisteja, kuten Max Stirner, sekä erilaisia valuuttakurpitsoja ja vapaamarkkinoijia ja muita täydellisen laissez-fairen kannattajia, Proudhonin perillisiä. He kaikki raivosivat antisosialisteina, mutta Kropotkin tunsi niihin silti jonkinlaista läheisyyttä vain siksi, että he ajattelivat valtion katoamista, vaikka he kaikki olivatkin rahan ja markkinoiden kannattajia.
ellauri408.html on line 678: Naiset ovat ajattelukyvyttömiä ja epixiä. Varottakoon siis teologinaisia, sosiaalitanttoja ja poliitikottaria. Naiset voivat päätyä mihin äärimmäisyyteen tahansa. Naispuolisen aineksen päästessä valtaan uhkaa heti sairaalloisen kiihtymyksen ja hurjastelun vaara; uskonnot, taiteet, runous, tavat, valtiot muuttuvat ja rappeutuvat. Olen luottanut liian paljon naiseen; täytyy tinkiä. Hänen tulee näytellä kuuliaisen osaa vaikuttaakseen terveeltä. Hänen ylivaltansa muodostuisi turmiolliseksi. Naisvalta on jo liian vaikuttava. Proudhon, vankka naisten vihaaja ei ole aivan väärässä käydessään pyhää sotaansa naisia vastaan (kts. hänen teostaan La Justice). Tiedettä, järkeä, oikeutta, kaikkea sukuelimemme parasta perintöä uhkaa valtaanpääsevä nainen, jossa vallitsevat tunteet, mielikuvitus, oikut, intohimot, herkkäuskoisuus ja kiintymykset, mutta joka ei välitä yleisistä eduista.
ellauri408.html on line 684: Mitäs tää Proudhon sit on syönyt?
ellauri408.html on line 686: 
Proudhon_%28cropped%29.jpg/520px-Portrait_Pierre-Joseph_Proudhon_%28cropped%29.jpg" />
ellauri408.html on line 687: Proudhon näytti ruohonleikkuriin jääneeltä Karl Marxilta. Selvä persujäbä.
ellauri408.html on line 702: Au cours des voyages qu'il fait à Paris, Proudhon rencontre Karl Grün, Mikhaïl Bakounine, Alexandre Herzen qui deviendront ses amis et Karl Rot qui admirait en lui le seul socialiste français dégagé du mysticisme chrétien. En plus, il est lui-même prolétaire, ouvrier! Et il précise : « nous ne devons pas poser l'action révolutionnaire comme moyen de réforme sociale, parce que ce prétendu moyen serait tout simplement un appel à la force, à l'arbitraire, bref, une contradiction. L'échange de lettres avec Marx annonce la rupture, qui intervient quelques mois plus tard. Quand, en octobre 1846, Proudhon publie le Système des contradictions économiques ou Philosophie de la misère, Marx riposte par Misère de la philosophie. Marx considère que Proudhon est un socialiste « petit-bourgeois » ou nettement « bourgeois », qui défend un système utopique qui combinerait les avantages du socialisme et du capitalisme sans leurs inconvénients. Il écrit ainsi : « Les socialistes bourgeois veulent tous les avantages des conditions sociales modernes sans les luttes et les dangers qui en découlent nécessairement ». Il critique notamment ses conceptions économiques sur la valeur, son soutien à la concurrence ou encore son opposition aux grèves ouvrières. Marx est le ténia du socialisme (sosialismin lapamato), Proudhomme sinkauttaa vastineexi ja kommentoi marginaaliin manifestia: « Calomnie », « Absurde », « Faux » « Mensonge », « Pasquinade ». « Quelle bêtise après ce que j´ai écrit — En vérité Marx est jaloux » ; « Allons mon cher Marx, vous êtes de mauvaise foi, et tout à la fois vous ne savez rien » .
ellauri408.html on line 706: Le 31 décembre 1849, toujours à la prison Sainte-Pélagie, Proudhon épouse Euphrasie Piégard, une ouvrière passementière avec laquelle il aura quatre filles. Taas tuli halkiohaara! Contrairement à ce qui a parfois été écrit, Proudhon a bénéficié d´un droit de sortie pour se marier à la mairie du Ve arrondissement. Le mariage fut purement civil, au grand dam de sa femme, qui était croyante, et de son beau-père royaliste. Ses enfants ne seront jamais baptisés.
ellauri408.html on line 708: Proudhon, naiset ja "oikeuselin"
ellauri408.html on line 710: Maaliskuussa 2010 esseen ”Kahden aseen vastavuoroisuus ja kultainen sääntö” lopussa lupasin sukeltaa syvemmälle Proudhonin naisia ja perhettä käsitteleviin kirjoituksiin – lupauksen, jonka olen toteuttamassa. esseesarjassa, joka oli tarkoitettu The Mutulist -lehden toiseen numeroon – ja tämän vuoden heinäkuussa julkaisin toimivan käännöksen Proudhonin Proudhon_-_De_la_justice_dans_la_R%C3%A9volution_et_dans_l%E2%80%99%C3%89glise,_tome_3.djvu/623">”Avioliiton katekismista” – provosoiva teko, joka ei ilmeisesti provosoinut ketään, päätellen kaikuvasta lähes hiljaisuudesta. (Yksi ystävä sanoi "pahempaa kuin odotin.")
ellauri408.html on line 712: Ei ole epäilystäkään siitä, että "Katekismus" on monella tapaa melko kauhea, osittain siksi, että se näyttää niin epänormaalilta Proudhonin jatkuvan tasa-arvoon perustuvan oikeudenmukaisuuden vaatiman rinnalla. Muistetaanpa kumminkin että 1858 bassi-bazuuki on ollut jo 9 vuotta naimisissa Eufrasian kaa, ja mikä tulos: nippu halkiohaaroja. (Marxille kävi samaten; niin käy kun hätäilee hilloviivalla.) Mutta taipumukseni on käsitellä Proudhonin ristiriitaisuuksia Proudhonin työkaluilla nähdäkseni, johtaako ristiriitojen lähempi tarkastelu todella johonkin keinoon edetä pidemmälle. Ja "Katekismuksen" kanssa minusta näyttää siltä, että esiin nousee ainakin neljätoista kysymystä, joista vain kahta olemme pyrkineet käsittelemään hyvin suoraan puheessamme Proudhonista ja naisista. Saatamme kysyä itseltämme:
ellauri408.html on line 714: Mitä Proudhonin ideat tarkalleen ottaen olivat, ja miten ne olivat väärässä? Vastauksena, olemme luultavasti sopeutuneet liian helposti sellaisiin sanoihin kuin "naisviha", kun Proudhon luuli puolustavansa naisia. Mutta riippumatta hänen yleisistä tunteistaan naisia kohtaan, hänellä näyttää olleen tosiasiat pahasti väärässä, koska hän on yleensä ymmärtänyt väärin naisten kyvyt.
ellauri408.html on line 716: Proudhonin vastustama feminismi ei välttämättä ollut sellaista, joka miellyttäisi nykyaikaisia lukijattaria, ja Proudhon oli tietyllä tavalla vähintään yhtä lähellä feministien ideoita, joiden kanssa hän taisteli, kuin hänen ajatuksensa ovat nykyajan ideoita. Kun yhä enemmän näiden keskustelujen materiaalia tulee saataville, asioiden monimutkaisuus sekä osallistujien henkilökohtaiset ja institutionaaliset yhteydet selkiytyvät ja koko tapaus muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi.
ellauri408.html on line 718: Mikä johti Proudhonin ajatukseensa naisista ja perheestä, ja mitkä yhteydet näillä ideoilla oli hänen muuhun työhönsä? Proudhonin teosten läpi kulkee oudon libidininen virtaus, joka lataa hänen omaisuutta koskeviin kirjoituksiinsa esimerkiksi seksualisoituja kuvia, jotka toisinaan näyttävät olevan ristiriidassa hänen selkeän sukupuoleen, perheeseen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten kirjoittamisen kanssa. Ja epäilemättä on olemassa jännitystä, jonka hän omaksui osittain Fourierin hikisistä ajatuksista . Niinpä intohimon ja jouissancen roolista hänen kirjoituksissaan on epäilemättä tehtävä erittäin mielenkiintoinen analyysi.
ellauri408.html on line 723: Ja sitten hän jatkaa puhumista siitä, miksi näin on, miksi kahden yksilön "androgyynissä kaksinaisuusssa" täytyy olla erilaisia ja mitä seurauksia tällä kaikella on. Mutta tiedämme, että Proudhon rakensi tämän mahdollisesti tärkeän vastavuoroisuuden teorian elementin syvästi puutteellisista materiaaleista. Mikä sitten on, jos ei aviopari, "oikeuselin"? Onko kenties edelleenkin niin, että oikeudenmukaisuus, kenties keskinäisyyden keskeinen avainsana, ilmenee miespösilössä (kuten Jenny d'Hericourt ehdotti vastauksessaan Proudhonille), että naikkosen sukupuolisella "elimellä" on jonkin verran muu, ehkä yleisempi simpukan tai tortun muoto?
ellauri408.html on line 724: Tämä viimeinen kysymys on se, jonka haluan käsitellä The Mutustelijan toisessa numerossa, sillä pyrin siihen mahdollisuuteen, että oikeuden, omaisuuden jne. keskinäisen kohtelun analyysin perusyksikkö ei voi olla kuin miespösilö, ja että kaikki Proudhonin, Pierre Leroux'n, Whitmanin, Dejacquen ja jopa Stirnerin kirjoituksissa nähtyjen itsensä ja ei-itsen välisen kuilun komplikaatiot vaativat hieman monimutkaisempaa analyysiä keskinäisyyden perusrakennuspalikoista ja -oletuksista. monimutkainen analyysi, johon emme ehkä pääse, jos yksinkertaisesti lopetamme, kun kohtaamme Proudhonin antifeministiset epäonnistumiset.
ellauri408.html on line 727: Shawn näyttää Proudhonilta sen pudottua oxasilppuriin.
ellauri408.html on line 729: Täällä puhuu Shawn Wilbur. Olen itsenäinen tutkija, kääntäjä ja arkistonhoitaja. Näytän sulkasatoiselta Proudhommelta. Olen siis julkaissut toimivan käännöksen Proudhonin "Avioliiton katekismus" -julkaisusta.
ellauri408.html on line 731: Oikeudenmukaisuus vallankumouksessa ja kirkossa neljännestä osasta . Se on outoa tavaraa ja ei houkuttele monella tapaa, mutta mielestäni on suhteellisen selvää, mitä Proudhonilla on – ja missä hän menee pieleen. Ei kuitenkaan tässä:
xxx/ellauri239.html on line 417: La propriété, c'est le vol ! est une phrase inspirée de l'ouvrage Qu'est-ce que la propriété ? (1840) du philosophe anarchiste français Pierre-Joseph Proudhon. Il est possible qu'elle ait été créée par Jacques Pierre Brissot dans ses Recherches philosophiques sur le droit de propriété et le vol dès 1780, mais Proudhon affirme ne pas avoir lu son livre avant d'utiliser la formule.
xxx/ellauri239.html on line 421: Pour Proudhon, la seule source légitime de la propriété est le travail. Ce que chacun produit est sa propriété et celle de nul autre. Considéré comme un socialiste libertaire, Proudhon refuse la possession capitaliste des moyens de production. De même, il rejette la possession des produits du travail par la société, estimant que « la propriété du produit, quand même elle serait accordée, n'emporte pas la propriété de l'instrument. Le droit au produit est exclusif, jus in re ; le droit à l'instrument est commun, jus ad rem.». Pour Proudhon, seule la propriété coopérative, gérée en autogestion par les producteurs librement associés, permet le développement des individualités: c'est le mutuellisme.
xxx/ellauri255.html on line 167: Mihail Aleksandrovitš Bakunin (ven. Михаил Александрович Бакунин, 30. toukokuuta 1814 Prjamuhino – 1. heinäkuuta 1876 Bern) oli venäläinen aatelinen vallankumouksellinen, jota ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin ohella pidetään nykyisen anarkismin oppi-isänä ja myös sen merkittävimpänä vaikuttajana. Vaijeritempun kexijä Pertti Lindfors muistutti ainakin siivottomuuden osalta jonkun verran Bakuninia vanhana. Nuori Bakunin oli enemmän Hessu Hopon näköinen. Hopo tunsi ainakin yhtä paljon julkkixia kuin Jönsy. Vanha Bakunin koitti kasvattaa yhtä hienon parran kuin Marxin Karl, muttei kasvanut. Se näytti bussin alle jääneeltä marxilaiselta. His book God and the State has been widely translated and remains in print.
xxx/ellauri255.html on line 182: Vuonna 1844 Bakunin muutti Brysselistä Pariisiin, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin. Joulukuussa keisari Nikolai I otti Bakuninilta pois kaikki aatelisuuteen perustuvat etuoikeudet kuten wiixet, takavarikoi maat sekä määräsi elinikäiseen karkotukseen Siperiaan. Bakunin vastasi Nikolaille La Réforme -lehdessä julkaisemallaan pitkällä kirjeellä, jossa hän haukkui keisaria despootiksi, näytti fäkkiä, ja vaati Venäjälle ja Puolaan demokratiaa. Euroopan hullun vuoden 1848 aikana Bakunin matkusteli ihan hulluna eri puolilla Saksaa ja osallistui myös Ranskan toisen tasavallan väliaikaishallituksen sosialistien taloudelliseen tukemiseen. Berliinistä hän yritti päästä Preussin hallitsemaan Poznańiin, jossa oli juuri käynnissä puolalaisten kansannousu, mutta poliisi esti matkan. Tämän jälkeen Bakunin matkusti Leipzigin ja Wrocławin kautta Prahaan osallistuen kaupungissa pidettyyn ensimmäiseen panslavistiseen kongressiin. Kokouksen päätyttyä hän oli mukana kaupungissa puhjenneessa Itävallan keisarikunnan vastaisessa kansannousussa, joka kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin. Syksyllä 1848 Bakunin julkaisi pamflettinsa L’Appel aux slaves, jossa hän kehotti slaavivallankumouksellisia yhdistämään voimansa Unkarin, Italian sekä Saksan vallankumouksellisten kanssa ja syöksemään vallasta Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningashuoneet.
30