ellauri038.html on line 113: Mistä tää kaikki sitten sai alkunsa? Friedrich Nietzsche syntyi pappissukuun 15. lokakuuta 1844 Röckenin kaupungissa, silloisessa Preussissa. Häntä kasvattivat naiset, äiti Franziska, isoäiti, 2 tätiä ja pikkusisko Liisa, sillä hänen isänsä, luterilainen pappi, kuoli pojan ollessa viisivuotias. Ahaa, tätähän saattoi epäillä. Axan hännän alla istuja oli näezen Retukin. Sixkö se jäi 5-vuotiaan tasolle? Viisi Axaa! Vähemmästäkin voi tulla hulluxi.
ellauri065.html on line 137: 12--14-luvuilla germaaniset, hollantilaiset ja flaamilaiset uudisasukkaat muuttivat Itä- Keski- ja Itä-Eurooppaan Ostsiedlung-nimisessä muuttoliikkeessä. Pommerissa, Brandenburgissa, Preussissa ja Sleesiassa entisestä länslaavista ( polabialaiset slaavit ja puolalaiset ) tai Baltian väestöstä tuli vähemmistöjä seuraavien vuosisatojen aikana, vaikka huomattava osa alkuperäisistä asukkaista jäi alueille, kuten Ylä-Sleesia. In Suur Puolassa ja Itä-Pommeri ( Pomerelia ), saksalainen uudisasukkaat muodostivat vähemmistön. Jotkut alueista (kuten Pommeria ja Masovia) liittyivät Puolaan uudelleen 1400- ja 1500-luvuilla. Toiset sulautuivat tiukemmin Saksan politiikkaan. Vuonna 1815 Wienin kongressi perusti Saksan valaliiton 39 saksankielisen valtion yhdistykseksi Keski-Euroopassa. Tämä vahvisti Saksan rajat suurelle osalle 1800-lukua; mukaan lukien Pommeri, Itä-Brandenburg ja Sleesia, mutta lukuun ottamatta saksankielisiä maita Preussin kuningaskunnan itäosassa ( Itä-Preussi, Länsi-Preussia ja Posen ) sekä Sveitsin saksalaisia ​​kantoneja ja Ranskan Alsace-aluetta.
ellauri254.html on line 636: Wrangel syntyi Novoaleksandrovskissa Liettuassa silloisessa Venäjän keisarikunnassa baltiansaksalais-ruotsalaiseen Wrangelin aatelissukuun. Wrangel oli koulutukseltaan kaivosinsinööri, mutta saatuaan siitä paskakaivoarvosanan liittyi vapaaehtoisena ratsuväkirykmenttiin ja ylennettiin upseeriksi 1902. Hän osallistui vapaaehtoisena Venäjän-Japanin sotaan vuosina 1904–1905. Tämän jälkeen hän opiskeli Venäjän yleisesikunta-akatemiassa, josta valmistui 1910. Ensimmäisessä maailmansodassa hän komensi kasakkarykmenttiä ja taisteli mm. Itä-Preussissa sekä Galitsiassa. Hän yleni kenraalimajuriksi ja sai vuonna 1917 komentoonsa 7. ratsuväkidivisioonan.
ellauri279.html on line 313: Solženitsyn taisteli puna-armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän yleni kapteeniksi, ennen kuin hänet pidätettiin helmikuussa 1945 syytettynä neuvostovastaisesta agitaatiosta ja neuvostovastaisen järjestön perustamisen yrityksestä Wormdittissa Itä-Preussissa (nykyisin Orneta Puolassa). Solženitsyniä vastaan esitetty todiste oli hänen "koulutoverilleen" lähettämä kirje, jossa hän käytti viranomaisten mukaan Stalinista epäkunnioittavaa nimitystä ”viiksimies”. Solženitsyn joutui kahdeksaksi vuodeksi työleirille. Eli siis helmikuussa 1945 palvellessaan Itä-Preussissa SMERSH pidätti Solzhenitsynin, koska hän oli kirjoittanut halventavia kommentteja yksityisissä kirjeissä ystävälleen Nikolai Vitkevichille sodan johtamisesta haukkuen Joseph Stalinia, jota hän kutsui nimillä "Khozyain" ("pomo") ja "Balabos" (jiddišin renderointi heprealaisesta baal ha-bayitista "talon mestari"). Tosin hän keskusteli myös saman ystävän kanssa uuden organisaation tarpeesta Neuvostoliiton hallinnon tilalle. Tämän nojalla Solzhenitsyniä syytettiin "Neuvostoliiton vastaisesta propagandasta" Neuvostoliiton rikoslain 58 artiklan 10 kohdan nojalla ja "vihamielisen järjestön perustamisesta" 11 kohdan nojalla. Alexei vankikavereideen ei edes iloinnut kun muut hurrasivat sodan päättymistä Venäjälle suotuisissa merkeissä.
ellauri330.html on line 424: Marxista tuli sosialisti tai kommunisti, kuten se silloin tunnettiin ja kuten Marx yleisesti kuvaili itseään, joskus vuonna 1843. Sitä ennen hän oli ollut yksinkertainen demokraatti ja aktiivinen Kölnin sanomalehden toimittaja, jota rahoitti Reininmaan kapitalistien radikaaliosasto ja joka puolusti poliittista demokratiaa Preussissa (joka hallitsi Reinmaata) ja Saksassa yleensä.
ellauri351.html on line 251: Lewin syntyi vuonna 1890 juutalaiseen perheeseen Mogilnossa, Mogilnon läänissä, Posenin maakunnassa, Preussissa (nykyinen Puola ). Se oli pieni kylä, jossa asui noin 5000 ihmistä, joista noin 150 oli juutalaisia. Lewin sai ortodoksisen juutalaisen koulutuksen kotona. Hän oli yksi neljästä keskiluokan perheeseen syntyneestä lapsesta. Hänen isänsä omisti pienen sekatavaraliikkeen, ja perhe asui myymälän yläpuolella olevassa asunnossa. Hänen isänsä Leopold piti maatilaa yhdessä veljensä Maxin kanssa; tila oli kuitenkin laillisesti kristityn omistuksessa, koska juutalaiset eivät tuolloin saaneet omistaa maatiloja.
ellauri370.html on line 597: Perinteisesti yli 1000 vuoden ajan juutalaisia oli saatu halvexia yhteiskunnan hylkiöinä, köyhyydessä elävinä ja ikuisesti kirottuna kansana. Valitettavasti juutalaisten emansipaatiota Preussissa vuonna 1869 oli seurannut useiden köyhien juutalaisten perheiden nousu keskiluokkaan. Samaan aikaan, kun juutalaiset liittyivät keskiluokkaan, Mittelstandin omaisuus oli laskenut, ja Stoeckerin antisemitistiset puheet vetosivat siihen, mitä hän kutsui "pieniksi ihmisiksi", kuten Mittelstandin miehiä ja naisia. Was nun kleiner Mann? He pitivät epäoikeudenmukaisena eli epixenä, että perinteisesti halveksitut juutalaiset pääsivät eteenpäin sekä sosiaalisesti että taloudellisesti samalla kun he jäivät jälkeen. Vaikka Stoecker an sich ei vaatinut väkivaltaa, hän antoi ymmärtää, että väkivalta olisi hyväksyttävää, jos juutalaiset eivät alkaisi "osoittaa kunnioitusta" saksalaisia kohtaan, mitä he eivät väittäneet.
xxx/ellauri044.html on line 762: Satiirisena väittelijänä Voltaire käytti usein teoksiaan Ranskan valtiollisten laitoksien, kirkon oppien, Raamatun epäjohdonmukaisuuksien ja papiston typeryyden arvostelemiseen. Tästä huolimatta Voltaire ei suinkaan ollut demokraatti, sillä hänen mielestään tasavalta edusti "massojen idiotismia". Sen sijaan Voltaire kannatti valistunutta itsevaltiutta, jossa filosofi toimisi yhdessä kuninkaan kanssa alamaistensa yhteiseksi eduksi. Hän sai kannatusta ajatuksilleen erityisesti Preussissa ja Venäjällä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan on satiirinen romaani Candide.
xxx/ellauri068.html on line 40: Ei Preussissa mirrejä nuollakaan!
xxx/ellauri319.html on line 84: Unkarilais-juutalainen toimittaja Franz Szell, joka ilmeisesti asui Tilsitissä, Preussissa, Saksassa, vietti vuoden ajan syöden juustoa ja tutkien Latvian ja Viron arkistoista ennen kuin julkaisi vuonna 1936 avoimen kirjeen, josta oli kopiot Hermann Göringille, Joseph Goebbelsille, ulkoministeri Konstantin von Neurathille ym ym, syyttäen Rosenbergiä siitä, ettei hänen suonissaan virtaa "pisaraakaan saksalaista verta". Szell kirjoitti, että Rosenbergin esi-isien joukossa oli vain "latvialaisia, juutalaisia, mongoleja ja ranskalaisia". Liettuan viranomaiset karkottivat Szellin avoimen kirjeensä seurauksena 15. syyskuuta 1936. Hänen väitteensä toistettiin Vatikaanin L'Osservatore Romanon 15. syyskuuta 1937 ilmestyneessä numerossa. Alfred Rosenberg oli todellakin baltisaksalaista, ranskalaista ja luultavasti myös viro- ja latvialaista syntyperää, mutta juutalaista syntyperää ei kovasta pöyhinnästä huolimatta löydetty.
xxx/ellauri380.html on line 411: Elokuu 1914 (venäjäksi: Август четырнадцатого ) on Nobel-palkitun kirjailijan Aleksandr Solženitsynin venäläinen romaani keisarillisen Venäjän armeijan tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä - Preussissa.
xxx/ellauri388.html on line 200: Krafft-Ebingillä oli erityinen merkitys homoseksuaalisuuden tieteelliselle tutkimukselle. Hänet johtivat tälle vielä suhteellisen tutkimattomalle työalalle (hänen omien kertomusten mukaan hänelle lähetetyssä kirjeessä) Karl Heinrich Ulrichsin kirjoitukset , jolle hän teeskenteli tukevansa teoriaansa "Urningista" lähes kolmantena sukupuolena. 1800-luvulla yleisö ja varsinkin kirkot pitivät homoseksuaalisuutta laajalti moraalittoman ajattelutavan ja elämäntavan ilmaisuna, joka on seurausta viettelystä, seksuaalisesta liiallisuudesta tai rappeutuneesta perinnöllisyydestä (dekadenssiteoria). Se kriminalisoitiin joissakin maissa, erityisesti Englannissa ja Preussissa, ja siitä tuomittiin ankarilla vankeusrangaistuksilla. Sitä vastoin siitä lähtien, kun Napoleon alkoi laittaa anista pénaliin, se dekriminalisoitiin Hannoverin ja Baijerin kuningaskunnissa ja muissa Saksan maissa. Krafft-Ebing saavutti suurta julkisuutta oikeuslääkärinä ja psykiatrina. Hänen rikosasioissa ja psykiatriassa saatujen tutkimusten perusteella homoseksuaalit kuvattiin perinnöllisesti kuormitetuiksi kieroutuneiksi, jotka eivät olleet vastuussa synnynnäisestä seksuaalisen halunsa "käänteisyydestä" eivätkä siksi olleet rikostuomareiden, vaan pikemminkin neurologien ja psykiatreiden toimivaltaa . Näin hän avasi uuden potilaspohjan hoidolle ja tutkimukselle. Rahantuloa ei voinut estää.
12