ellauri008.html on line 495: Jane Austen tietysti, Charlotte Bronte, ja Thackeray. Virginia Woolf on hieno. Leo Tolstoi, Tsehov, Turgenjev vaik se kirjoittaa liikaa metästyksestä. Kuin myös Trollope, joka on hirmu setämäinen. Ann Tyler on kiva. Alice Munro, Katherine Mansfield tosi hyviä, Anthony Powell ok vaik on sovinisti. Galsworthy on sillä rajalla. Steinbeck myös, vaikea sijottaa, kuten jenkit yleensä, niillä on jenkki"kulttuurista" jo pahat mieslähtöpisteet, iso handicap. Jos ne on kilttejä ne on lällyjä, siirapinlitkutusta yleensä. Fielding ja Sterne saa peukutuksia. Proust on ok, Balzac ihan jees, vaikka melko pitkäveteisiä. Samaa voi sanoa Cervantesista. Onhan se kiva, ja sydän paikallaan, mutta puuduttava.
ellauri014.html on line 1770: Like Bryant’s poem, this verse is about autumnal flowers. With some searching I found this poem in the 1884 New Year’s edition of Godey’s Lady’s Book. “Tam! The Story of a Woman” by Ella Rodman Church and August De Bubna includes this poem. In the story the verses are found in a copy of Bryant’s poetry–hence Montgomery’s connection to the poem–but in the (relatively boring) story they are actually written on a slip of paper that was found in the Bryant book–and written by a woman who tentatively hopes to make a career as a poet in a male’s publishing world. Intriguingly, Montgomery seems to have forgotten the original context of the verse, but herself emulated the desire of “Miss Powell” in the story.
ellauri058.html on line 97: The Thin Man is a 1934 American comedy-mystery directed by W. S. Van Dyke and based on the novel of the same name by Dashiell Hammett. The film stars William Powell and Myrna Loy as Nick and Nora Charles, a leisure-class couple who enjoy copious drinking and flirtatious banter. Nick is a retired police detective who left his very successful career when he married Nora, a wealthy heiress accustomed to high society. Their wire-haired fox terrier Asta was played by canine actor Skippy. In 1997, the film was added to the United States National Film Registry having been deemed "culturally, historically, or aesthetically significant."
ellauri070.html on line 109: 42nd street musical. Dick Powell ja Ruby Keeler mv leffassa. Karseen näkönen ämmä kuin Elsa Turakainen pienenä ja kynäkaula ruipelo joka ei edes osaa ize soittaa pianoa. Sormet menee miten sattuu. We love you. You are special.
ellauri082.html on line 471: p) Peeping Tom (televisiossa ja videona myös nimellä Pelon kasvot) on Michael Powellin ohjaama brittiläinen psykologinen trilleri- ja kauhuelokuva vuodelta 1960. Se kertoo nuoresta miehestä, joka murhaa naisia ja kuvaa heidän viimeiset hetkensä kaitafilmille.
ellauri098.html on line 529: Rocky Balboa Bilbo Baggins, Jack Benny, Andrew Carnegie, Penelope Cruz, Primrose Everdeen, Chris Farley, Elton John, Jennifer Lopez, Sarah Palin, Colin Powell, Ed Sheeran, Sansa Stark, Harry Truman (taas), Tina Turner, Desmond Tutu, prinssi William
ellauri141.html on line 569: The ‘editor’ of the Latin text was the clever versifier A. D. Godley of Oxford. (267) He contributed graceful acknowledgements (268) and a hilarious preface about the (fictitious) manuscripts, which parodies the standard praefatio of an Oxford Classical Text (brown-covered in those days like the spoof). (269) There is a learned apparatus criticus about disputed or variant ms. readings. He did the Latin poems, together with his Oxford colleagues and friends John Powell (270) and Ronald Knox (271) and the Etonian and former Cambridge undergraduate A. B. Ramsay. (272) There is an appendix of alternative Latin versions which the translators obviously could not bear to waste. Kipling contributed a schoolboyish prose version of ‘The Pro-consuls’: ‘the sixth ode, as it seems, rendered into English prose by a scholiast of uncertain period’, which starts:
ellauri156.html on line 133: 1950-luvulla Onni Gideonin yhtye säesti levyillä muun muassa Olavi Virtaa ja Annikki Tähteä. ”Kuningaskobra”, alun perin Teddy Powellin sävellys ”Snake Charmer”, levytettiin Onni Gideonin yhtyeen kanssa.
ellauri160.html on line 344: koska Baden-Powell on porvari ja vakooja ja lisää vielä että on se sellaisenkin kirjan kirjoittanut kuin Kokemukseni vakoojana.
ellauri160.html on line 345: Kyselen Baden-Powellista äidiltä ja äiti sanoo että mitä se Jari nyt oikein
ellauri198.html on line 676: In Anthony Powell's 12-part cycle A Dance to the Music of Time, the eighth novel, The Soldier's Art, takes its title from line 89 of Childe Roland ("Fight first, think afterwards—the soldier's art").
ellauri213.html on line 248: Girlguiding (Peukaloiset) is the operating name of The Guide Association, previously named The Girl Guides Association and is the national guiding organisation of the United Kingdom. It is the UK's largest girl-only youth organisation. Girlguiding is a charitable organisation. Founded 1910 by Robert Baden-Powell in bulging shorts and Agnes Baden-Powell in mini skirts, Girlguiding is a member of World Association of Girl Guides and Girl Scouts (WAGGGS) - the largest women's organisation in the world
ellauri213.html on line 254: In 1908, Baden-Powell's book Scouting for Boys came out in Russia by the order of Tsar Nicholas II. It was called Young Scout (Юный Разведчик, Yuny Razvedchik). On April 30 [O.S. April 17] 1909, a young officer, Colonel Oleg Pantyukhov, organized the first Russian Scout troop Beaver (Бобр, Bobr) in Pavlovsk, a town near Tsarskoye Selo, St. Petersburg region. In 1910, Baden-Powell visited Nicholas II in Tsarskoye Selo and they had a very pleasant conversation, as the Tsar remembered it. In 1914, Pantyukhov established a society called Russian Scout (Русский Скаут, Russkiy Skaut). The first Russian Scout campfire was lit in the woods of Pavlovsk Park in Tsarskoye Selo. A Russian Scout song exists to remember this event. Scouting spread rapidly across Russia and into Siberia, and by 1916, there were about 50,000 Scouts in Russia. Nicholas' son Tsarevich Aleksei was a Scout himself.
ellauri226.html on line 327: Powell recalled, he and his neighborhood went from marijuana to heroin and
ellauri245.html on line 61: Tillsammans med en väninna, Eva Franchell, var Lindh på onsdagseftermiddagen den 10 september 2003 ute i centrala Stockholm för att handla kläder. Under ett besök på varuhuset NK blev hon på första våningen överfallen och mycket allvarligt knivskuren av den då okände men därefter ökände Mijailo Mijailović strax efter klockan 16.00. Lindh hade vid tillfället inget personskydd av Säpo. Klockan 16.41 gick nyhetsbyrån TT ut med nyheten att utrikesministern hade blivit knivskuren. Lindh fick en mycket stor mängd blod, sammanlagt 80 liter, men det hjälpte inte. Mijailo Mijailović greps. Han förnekade all inblandning fram till den 6 januari 2004, då han erkände mordet. Han dömdes till livstids fängelse, och där sitter han än idag, om inte han har dött. USA:s utrikesminister Colin Powell kunde ej delta på grund av trafikproblem.
ellauri270.html on line 567: Army Chief of Staff Carl E. Vuonohevonen, a lifelong friend of Schwarzkopf, described him as "competent, compassionate, egotistical, loyal, opinionated, funny, emotional, sensitive to any slight. At times he can be an overbearing bastard, but not with me." Sooty Colin Powell had to humor Herman with satin gloves because "Dick" Cheney could not stand his arse. What turds.
ellauri276.html on line 933: Kolme naisnäytelmäkirjailijaa saavutti niin paljon julkista menestystä, että heitä kritisoitiin nimettömän satiirisen näytelmän The Female Wits (1696) muodossa. Mary Pix esiintyy "rouva Wellfed, joka edustaa lihavaa, naiskirjailijaa. Hyvä melko seurallinen, hyvin kypsä kumppani, joka ei kärsisi marttyyrikuolemasta vaikka riisuisi 2-3 puskuria kädellä". Hänet kuvataan tietämättömänä naisena, vaikkakin ystävällinen ja vaatimaton. Pix on tiivistetty "tyhmäksi ja avoimeksi". Eräs Powell niminen setämies kusetti Pixiä ja julkaisi sen kirjoittaman näytelmän omissa nimissään. Sen jälkeen Pix ei enää signeerannut töitään.
ellauri331.html on line 359: Vuonna 2004 sanomalehti julkaisi seitsemän kolumnisti Georgi Rozhnovin artikkelia, joissa Sergei Kirijenkoa syytettiin 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin Kansainvälisen valuuttarahaston varojen kavalluksesta vuonna 1998, kun hän oli Venäjän pääministeri. Sanomalehti perustui syytöksensä kirjeeseen, jonka väitettiin kirjoittaneen Colin Powellille ja jonka allekirjoittivat Yhdysvaltain kongressiedustajat Philip Crane, Mike Pence, Charlie Norwood, Dan Burton ja Henry Bonilla ja joka julkaistiin American Defense Councilin verkkosivuilla. Sanomalehti väitti, että Kirijenko oli käyttänyt osan kavaltaetuista varoista ostaakseen kiinteistöjä Yhdysvalloista. Myöhemmin paljastettiin, että kirje oli The eXilen keksimä kepponen. Läppä läppä! Naura sinäkin! Vastauksena Kirijenko haastoi Novaja Gazetan ja Rožnovin oikeuteen kunnianloukkauksesta, ja antamassaan tuomion Kirijenkon hyväksi tuomioistuin määräsi Novaja Gazetan peruuttamaan kaikki syytöksiin liittyvät julkaisut ja sanoi, että sanomalehti "on velvollinen julkaisemaan vain virallisesti todistettu tieto, joka yhdistää herra Kirijenkon kavallukseen."
ellauri332.html on line 378: Ohjaaja Michael Powellin väkivaltainen tirkistelijäelokuva vangitsee ikivanhan pelon tulla vieraan katseluun. Mark Lewis, alias "Peeping Tom" saa korjauksensa kuvaamalla ja sitten murhaamalla vaatimattomia naisia heidän omissa kodeissaan. Nykyään, kun kamerat löytyvät jokaisen taskusta aina, tämä elokuva on erityisen ajankohtainen ja koskettava. Se on kuin ruozalainen lastenkirja "Nolla". Vaikka "Peeping Tom" on sittemmin viljellyt kulttiasemaa elokuvafanien keskuudessa, sitä pidettiin erittäin kiistanalaisena, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1960. Tämä johtui elokuvan uudesta seksuaalisten tabujen ja väkivallan kuvauksesta. Huohheli huoh.
ellauri332.html on line 654: Kriitikko Joe Morgenstern The Wall Street Journalista lkuvaili hahmoa "rastafari Stepin Fetchitiksi kaviotasolla, joka ärsyttävästi risteää Butterfly McQueenin." Naislakimies ja kriittinen rotuteoreetikko Patricia J. Williams on ehdottanut, että monet Jar Jarin hahmon piirteet muistuttavat läheisesti blackface-minstrel-shown esiintyjiä ja Powell Ford ehdottaa, että hahmo on "rento klovnihahmo" joka jatkaa stereotypioita mustasta Karibiasta. Lucas kiisti yhteydet hahmon ja rasismin välillä; Best totesi myös, että Jar Jarilla ei ole yhteyttä Karibiaan, toisin kuin Bestillä.
ellauri381.html on line 647: The First Circle on vuoden 1992 dramaattinen trilleri, jonka on ohjannut Sheldon Larry. Juoni perustuu Alexander Isaevich Solzhenitsynin samannimiseen romaaniin. Kuvaukset tapahtuivat Montrealissa, Moskovassa ja Pariisissa. Television ensi-ilta tapahtui 25. helmikuuta 1992 Ranskassa. Elokuva esitettiin sitten joissakin Euroopan maissa, ja vuonna 1994 elokuva dubattiin venäjäksi esitettäväksi Channel Onessa. Pääosaa esitti ex-Jeesus Nasaretilainen Robert Powell.
ellauri381.html on line 651: Robert Powell ennen/jälkeen kuvissa. Always look at the bright side of life.
xxx/ellauri087.html on line 469: The same line appears in full in the opening minutes of Michael Powell and Emeric Pressburger's A Matter of Life and Death (1946), spoken by the protagonist, pilot and poet Peter Carter: 'But at my back I always hear / Time's wingéd chariot hurrying near; And yonder all before us lie / Deserts of vast eternity. Andy Marvell, What a marvel'.
xxx/ellauri385.html on line 477: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
24