ellauri008.html on line 1451: Martin Heidegger oli ukin ikätoveri, omaan napaan tuijottaja, niiden napamiehiä. Kaikki lähtee musta ja siitä miltä musta tuntuu. No homomensuraltahan tämä kuulostaa, Platonin ideoita tässä tarjoillaan uudessa natsikuviollisessa leilissä.
ellauri014.html on line 521: Alaviitteessä R. väittää että Platon on rakastavaisten filosofi, muut ei voi sitä sietää. Hmh. Miten niin sehän oli homo? Aika sietämätön selittäjä Plato on, ja huumoriton myös. Ei se sietänyt runouttakaan. Mut niin on Rusakkokin, naurattaa enintään tahatta, kuten lajitoverinsa Kani. Ehkä rakkaus on vähän niinkuin uskonto, liian vakava asia naurettavaksi, niille jotka on jo uskossa. Idealisti ei voi sietää realistia, eikä toisinpäin.
ellauri014.html on line 523: Corinna oli kopioinut tenttivastauxeensa jostain Platonin filosofian kolme pääpointtia: Varma totuus on olemassa, Tieto lisää ymmärrystä, Valtion on edistettävä totuutta. Ei kuulosta yhtään Platonilta. Minne on idealismi unohtunut? Tämmöstä tää nykyään kai on.
ellauri014.html on line 672: Rikollisargumentti on tuttu Platonin Faidonista: jengi on niinku jonkun päsmärin omaisuutta (oikeesti tai vaan kuvaannollisesti), orjan omistaja kärmistyy jos orja sabotoi sen omaisuutta. Aika nilkkimäinen ajatus. Ainoo kunnon peruste jättää väliin seppuku on et sä lopultakin haluut elää enemmän kuin kuolla.
ellauri017.html on line 432:

Huuhaavaroitus! Extra paxua huuhaata on edessä. Huom. toi ei edes ole Platonin jumalaxi kohottama säännöllinen enneagrammi.
ellauri017.html on line 592: Uskonto ja matematiikka ovat lähisukulaisia, kuten fasistinen Platon hyvin oivalsi. Taivaassa on vain puhtaita ideoita, ei tarvi vaipanvaihtoa. Ne ei pissaa eikä kakkaa, on perseet niiltä tervattu. Ei tarvi xy-kromosomeja, kun pörrätään zeze-kärpäsinä z-ulottuvuuden neulankärjellä. Jumalunta syvää nukutaan siivet selässä on a point at infinity, taivaan häviävässä horisonttipisteessä. Hyvin mahdutaan, sillä ollaan nollia. Rappiolla on hyvä olla, ei rasita polla. Loppuu vanheneminen eikä satu, ei ainakaan mitään ikävää.
ellauri022.html on line 293: Ruman Luisa Mayn oma tarina? Sinne päin, ei ihan. Sen isä Bronson oli melko paskamainen setämies, huuhaileva visaneuvos koulupää, Platonin Valtion fänittäjä. Paljon pahempi kuin Mr. Shaw. Pahempi kuin paapa. Pahempi kuin kakka. Melkein kuin (kuiskaten) paska. Luisan feminismi oli huonosti kohdellun äidin peruja. Silti Luisa oli isän tyttö. Alcottin porukka muutti kuin mustilaiset 22 kertaa huuhailun merkeissä, kunnes äiskä peri rahaa ja Emerson tuli avuxi. Visapäästä ei ollut mihinkään. Plain living and high thinking. Luisa sai paiskia paapahommia kuin Polly. Luisalla oli kova elämä ennenkuin siitä tuli kuuluisa ja rikas. Vaan eipä saanut miestä, ruma punkero. Olikohan se lesbo? Milton oli homo. No oli se, ainakin kaapissa:
ellauri022.html on line 359: Plato´s Republic to restore,
ellauri023.html on line 672: Although the Greeks and Romans typically scorned Egyptian animal-headed gods as bizarre and primitive (Anubis was mockingly called "Barker" by the Greeks), Anubis was sometimes associated with Sirius in the heavens and Cerberus and Hades in the underworld. In his dialogues, Plato often has Socrates utter oaths "by the dog" (kai me ton kuna), "by the dog of Egypt", and "by the dog, the god of the Egyptians", both for emphasis and to appeal to Anubis as an arbiter of truth in the underworld.
ellauri024.html on line 457: Pilan ja pilkan välinen ero ei ole koossa vaan kohteessa. Toisten pila on kohteelle pilkantekoa. Platon autoritäärinen vanha homo pahastui niin pilanteosta että kielsi valtiossa pilkan kokonaan. Siveyspoliisista, siittimet esille, kun Alpo Ruuthin kämpässä. Vitun tosikko, siltä puuttui jotain rattaita päästä. Vaikka muille sofisteille laski luikuria Sokrateen housuista. Mut se on tietysti eri asia.
ellauri024.html on line 1270: tai toisen idealistin, fasistiystävämme Platonin

ellauri025.html on line 62: Tomppa toi Aristoteleen takas parrasvaloihin. Bertrand Russell arvosteli Tuomasta siitä, että Tuomas ei, toisin kuin Sokrates, anna argumentin mennä minne menee, vaan lähtee johtopäätöxestä ja ezii sille premissejä. So what, niinhän tekee kaikki, Platon ja Bertie izekin. Ei se ole mikään ajatteluvirhe. Esimerkiksi kirkko pitää avioliittoa pyhänä, sixi Tomppa ezii sille järkisyitä. Sellaisia ovat että isä tarvitaan perheessä, koska (a) se on järkevämpi äitiä ja (b) se on vahvempi, ja pystyy mätkimään isompiakin lapsia (ja tarpeen tullen äitiä).
ellauri025.html on line 75: Pariisissa Tuomas kävi lukuisia oppiriitoja toisaalta arabialaisia aristoteelikkoja ja toisaalta Platonin ja Augustinuksen oppeja kannattaneita vastaan. Arabialaiset aristoteelikot kannattivat kahden totuuden oppia, jonka mukaan teologinen ja filosofinen totuus voivat olla erilaisia. Alternatiivisia totuuxia siis. Tuomas vastusti tätä jyrkästi. Platonistit taas katsoivat Platonin tavoin, että ”sielu on kuin kalkkilaivan kapteeni”. Tuomas kannatti sen sijaan aristoteelista ajatusta siitä, että sielu on ruumiin muoto – latinaksi forma, eli sen kvidditeetti. Quid pro quo.
ellauri026.html on line 227: This is a famous line, but here it would hardly seem to merit its fame—who cares about people “arguing about how tough they are”? The word here translated as “tough” just happens to be one of the central words of Hellenic thought: arete, “virtue” or “excellence,” that subject of so many subsequent philosophy lectures—whose learnability or unlearnability Plato made the subject of inquiry, and which Aristotle defined as a mean between two vices. The word can be used to mean something like “bravery,” but it is wildly broader and richer than “how tough one is” (there is a queen named Arete in the poem, but Wilson refrains from translating her as “Queen Tough”). The line was quoted over and over again in later days because it was considered the height of happiness for a man to have a son and grandson competing with each other to possess virtue or true excellence. This Wilson suppresses, as a thing irrelevant to contemporary idiom—“toughness” will have to serve in its place.
ellauri026.html on line 280: Erasmus doppailee sivukaupalla antiikin nimillä, droppailee niitä ja osoittaa, että kaikki antiikin jumalat oli tyhmiä. Ruoskii kuolleita koneja. Entä Jehova? No naiset kyllä on tyhmiä, Platon mietti pitkään laskeako ne homo sapiensixi vai lehmixi. Apina on apina, vaikka puettuna punaisiin (onx tää pikku vittuilu paaville?), niin nainenkin on nainen, siis tyhmä, vaikka se sais tohtorinhatun päähänsä. Ei naisten tarvi tästä pahastua, onhan ne kauniita, ja sillä ilveellä saa miehet pidetyx hännän alla, setämiesten suurexi harmixi. Ne näyttää vielä nuorilta, siis tyhmiltä, kun miehet on hopeaselkiä karvaturreja. Hemmetti tää hemmo on kyllä kybällä homo.
ellauri029.html on line 482: Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoi jo Perza Rovamo. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. (Mutta kukas loi Jahve-jumalan! Hahaa, gotcha!) Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin anteroa hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.
ellauri029.html on line 851: hyvin tiesikin, ja sen selän takana Platon ja muut nuoret jolpit hymyilivät
ellauri029.html on line 891: Ei ehkä ihan nazaa, vaikka lähellä. Ironia on huumoria Wikipedian mielestä (vaan onkohan se sittenkään, ei Sokrates ollut kovin hauska, Platonista puhumattakaan), mut tokko sarkasmi on sentään eräänlaista komiikkaa? Vai onko se? Onx komiikka edes huumoria vai vaan joku alkeellinen esiaste siitä? Onx sarkasmi ironiaa vai vainko osa siitä on? Ota tästä selvää.
ellauri030.html on line 28: Cicero sai teokseensa paljon vaikutteita varhaisemman kreikkalaisen filosofian dialogeista. Hän jäljittelee Platonin Valtiossa ja Faidonissa käytyjä keskusteluja ja on kääntänyt teokseensa kohtia Ksenofonin dialogista Talouden taito. Muodoltaan ja tyyliltään teos muistuttaa kuitenkin enemmän Aristoteleen dialogeja. Lienee plagioinut Aristonia Khioxelta, stoalaista, jolla oli myös joku valoisa vanhuus- nide, tosin kadonnut. (Siseroko tahallansa hävitti? Pikku pullon hukkasi.)
ellauri030.html on line 345: Stoalaisuuden aloittaja on filosofi Zeno (350–264 eaa.), ei se presokraattinen Zenon siis, järkimies, tästä on ollutkin jo puhetta. Tää Zenon oli kotoisin Kition kaupungista Kypros-saarelta. Hän oli alkuaan liikemies, mutta antautui sittemmin kokonaan henkisiin harrastuksiin. Oli kai saanut kokoon riittävästi massia. Tätä Zenonia opetti Platonin oppipoika Xenokrates, joka myytiin orjaxi kun jätti verot maxamatta. Tää on nyt vähän toistoa, mut menköön. Stoan pylväikössä oli hiljan tapettu ateenalaisia mielenosoittajia oligarkkiajoilla, Sokrates oli ollut barrikaadeilla. Zenon halus oppilaiden poistavan siitä graffitit.
ellauri030.html on line 351: Kysymykseen, kuinka hyvässä maailmassa voi olla pahaa, Khrysippos vastasi: "Pahaa ei voi poistaa, eikä olisi hyvä, jos se poistettaisiin." Ensinnäkin hän väittää vedoten Platoniin, että vastakohdat edellyttävät toisiaan ja sen vuoksi hyvääkään ei voisi olla, ellei olisi pahaa, samoin kuin oikeutta ei voi olla ilman vääryyttä, rohkeutta ilman pelkuruutta, kohtuullisuutta ilman kohtuuttomuutta tai viisautta ilman tyhmyyttä. Toiseksi näennäinen paha on seurausta luonnon hyvydestä. Niinpä on käytännön syistä välttämätöntä, että ihmisen pääkallo muodostuu pienistä ja ohuista luista, mutta tämä ylivertainen hyödyllisyys merkitsee väistämättä, että kallo on alttiina iskuille. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Jokaisessa kullassa on pilvireunus.
ellauri030.html on line 528: Aika turhaa näin ikävän ihmisen filosofiasta olis oikeestaan edes puhua, mutta eihän tässä ole päästy vielä edes pessimismiin asti. Se kuzu omaa tuotettaan subjektiivisexi idealismixi. Ainexia oli nyysitty Platonilta ja intialaisilta guruilta. Ei senttäs ihan solipsisti, koska on olemassa jotain (eipäskun isolla kirjaimella Jotain).
ellauri030.html on line 573: S. ähräsi myös riittävän syyn periaatteen kaa, siis sen Leibnizin nimiin pannun periaatteen et kaikella on syy. Determinismin yx formulaatio. Mikään ei ole sattumaa. Tästä tulee se Perza Rovamonkin laki ettei tyhjästä mitään nyhjästä. Samaa tuumi Anaximandros, Parmenides, Archimedes, Platon, Aristoteles, Cicero, Avicenna, Akvinolaisen Tomi ja Spinoza. Siis aika moni muukin tomppeli. Hmm, voi olla, ellei sit höpsismilläkin ole sormensa pelissä.
ellauri030.html on line 704: Platon (tylsimys), Hobbes (hölmö) tai Kant (kuivelo) on siitä vaan jokunen

ellauri030.html on line 712: Valtaosa filosofien kannanotoista on koskenut pilailua filosofien kustannuxella. Lättänenä Plato sanoo Valtiossa, että diktaattorin ei pidä naureskella, se pilaa pelottavan efektin. Erityisesti sitä vitutti Homeroxen kohdat missä jumalat nauraa apinaväelle. Arvovaltainen yleisö ei naura, puhumattakaan jumalista. Sitä ei pidä hyväxyä. Ihannevaltiossa komediat sensuroidaan, niitä sallitaan vaan orjille ja vierastyöläisille. Vapaat valkoihoiset ei saa niitä tehdä eikä nähdä. Standup-komiikasta puhumattakaan. (Lait 7: 816e; 11: 935e). Naurettavuus on eräänlaista pahaa. Hemmo ei tunne izeään ja sille nauretaan, vaikka se izekin. Se on heikkoutta, moraalisesti tuomittavaa. Saatana et tää on läpinäkyvää jäyhää izekorostusta. Platon oli säälittävä pöyhkimys.
ellauri030.html on line 891: Filosofit mielellään plagioi nykyään sarjixia: Seinfeld and Philosophy (2002), The Simpsons and Philosophy (2001), Woody Allen and Philosophy (2004), and Monty Python and Philosophy (2006). Plato and Platypus Walked into a Bar … : Understanding Philosophy through Jokes (2008). Heidegger and a Hippo Walk Through Those Pearly Gates: Using Philosophy (and Jokes!) to Explore Life, Death, the Afterlife, and Everything in Between (2009). Vizit menee nykyään paremmin kaupaxi kuin ryppyozaisuus. Aletaan olla tilanteessa, joka on toivoton, mutta toivottavasti ei sentään vakava.
ellauri030.html on line 973: Tää saattaa olla pätkä jotain skeziä. Mesopotamiassa keksusteluissa oli yleensä 2 tyyppiä, eikä monta niinkuin Platolla.
ellauri031.html on line 319: Mussolini luki izensä lukeneistoon kansakoulupohjalta. Se luki kaikkea, etenkin Sorelia, Engelsiä ja Marxia. Käänteli italiaxi Nietscheä, Schopenhaueria ja Kantia. Tykkäs Platon Valtiostakin. Hyi helvetti. Platonin ihailusta voi fasistipaskiaisen heti tunnistaa. Plato oli teoreettinen filosofi, Mussolini soveltava. Se sovelsi Platonin valtio-oppia arkiryskeeseen. Kuin Plato ize, mutta paremmalla menestyxellä. Ryhtyi ize diktaattorixi eikä diktaattorin koutsiksi. Siinä leikissä voi käydä huonosti. (Siis molemmissa voi, ja kävikin.)
ellauri032.html on line 342: Tosi ja epätosi on lauseen attribuutteja. Ei Hobbes pohdi miten ne annetaan. Parmenideen (ja vähän Platoninkin) mielestä se oli ihan outoa, kai koska ne piti kielen mallina noita aataminaikuisia nimiä. Eihän nimet ole valetta, vaikka olis nimiä sarjakuvahahmoille kuten Aku Ankka tai jehova. Ne ei vaan tarkota mitään. Platon marssitti tähän apuun ideat eli yleiskäsitteet, tosi ajatus on oikea symplokee eidoon, kuvakudos. Ideat toisin kuin me yxilöt on ikuisia. Sielukin on sit yleiskäsite, se on meemi. Tänhän mä kekkasin jo toisaalla. Platon(ism)ista tuli mukaan paljon tämmöstä ihan puppua, josta eri sortin mystikot on sitten ammentaneet kauhakaupalla. Apinat on oikeesti ihan vitun hölmöjä, alkeellisia matelijanaivoja. Varsinkin kun niillä on joku oma lehmä ojassa.
ellauri032.html on line 344: Vale pohditutti ankarasti myös vielä yhtä aika lahjatonta matemaatikkoa Wittgensteinia, joka kehitti Platonin ideoista kuvateorian. Se piti porua kuvateoriasta vuosikymmenet, teki huonoa matematiikan filosofiaa siitä ilman villoja. Hullu piti sitä vielä parhaana aikaansaannoxenaan. Filosofeista osa on epäonnistuneita matemaatikkoja, osa täysin hölmöjä humanisteja jotka ei osaa laskea edes sormilla. Kielitieteilijöissä on myös näitä kahta sorttia.
ellauri033.html on line 477: Wyszewski pahoittelee ihan Jeremiaan ja Platonin äänenpainoilla, että senaikaiset romaanit, teatteri, kaikki fin-de-siecle häärintä ovat ällösti latistaneet vuosisataiset kunnian ja ylpeyden, perhesiteiden ja uskonnon meemit. 20v kestänyt snobeilu ja uuber-menscheily on ollut ihan perseestä, ajatellen nyt vaan vaikka meidän omia pentuja. (No niitähän ei porvari-Paavalilla ollut, lukuunottamatta Fifiä.)
ellauri034.html on line 227: kovisBourget, Byron, Cato, Cicero, Conrad, Epiktetos, Immi Hellen, Platon">Platon, Rousseau, SyväntöBaudelaire, Hitler, Knasu, Hölderlin, Melville, VA Koskenniemi, Kani Coelho, Phillu RothJehova, Hamsun, Peeveli
ellauri034.html on line 429: Brentano Breuer Charcot Darwin Dostoyevsky Empedocles Fechner Fliess Goethe von Hartmann Herbart Kierkegaard Nietzsche Platon">Plato Schopenhauer Shakespeare Sophocles.
ellauri037.html on line 571: Weimarista se lähti opiskelee Göttingeniin 1809, 21-vuotiaana. Me pistäydyttiin Göttingenissä Johnin perheen kanssa kesällä 2017. Se oli vähemmän teologinen kuin kuuluisampi Jena, ehkä sinne pääskin helpommin. Sope aloitti lääketieteessä. Schulze (of Aenesidemus fame) opettti sille filosofiaa, sen neuvosta Sope keskittyi Platoon ja Kanttiin, joista se ei sit koskaan päässyt eroon. Se vaihtoi filosofiaan Berliiniin 1811 koska ei tykännyt prof. Bouterwekista (who dat?). Sielläkin se luki enemmän tieteitä kui filosofiaa. (Vrt. Seniiliä.) Se väitti että tieteitä tarvitaan filosofiaan. Oli sillä opiskelukavereitakin, tietenkin poikia.
ellauri037.html on line 573: Äiti alkoi kirjottaa menestysromaaneja kun Arttu lähti Berliiniin. Arttu kuunteli Berliinissä Fichteä mut heti tuli riitoja, ja Fichten luennot oli tylsiä ja vaikeetajusia. Sitähän ei voi Sopesta sanoa, se menee kansaan kuin häkä, ja se mitä ei ymmärrä, kuulostaa kuitenkin kohtalokkaaan hienolta. Ei se pitänyt Schleiermacheristakaan, se oli liian jumalinen. Sope suuntas kohti ateismia. Sope luki Platon, Kantin ja Fichten lisäxi tiedelehteä ja Schellingiä, Friesiä (?), Jacobia, Baconia ja Lockea. Sivuaineina oli filologiaa (se harrasti kökköä etymologiaa vielä seniilinä) ja luonnontiedettä.
ellauri037.html on line 579: Tässä vaiheessa Sope tutustui myös Herderin oppilaaseen Majeriin, joka opetti sille Upanishadia. Sopen mielestä Buddha oli lähes yhtä kova jäbä kuin Plato ja Kant. Se luki vielä Bhagavad Gitan ja jotain värikuvapainoxia hinduismista, plus takusti Kama Sutran, vaikkei sitä mainita. Semmielestä buddhismi oli ihan ykkösuskonto, koska se selittää myös peräkkäisten mutta silti niin samanlaisten villakoirien ytimen, se on sielunvaellus. Myöhemmin Sope väitti et se oli kexinyt intialaisen filosofian ize, yhdennäköisyys vedoihin on pelkkää sattumaa.
ellauri038.html on line 154: As for why this deserves to be called philosophy, it depends on how we define the term. There were philosophers at Athens besides Socrates and Plato, who didn’t oppose philosophy to rhetoric and for whom personal authority was essential to their teaching. Nietzsche aimed to bring that back, at least in his own case – which is the only one that really mattered to him.
ellauri040.html on line 127: Sokraattisista filosofeista sokraattisin oli Sokrates joka toisti Platonin ajatuxia kuin opetettu papukaija. Platon">Platon oli ensimmäisiä laajemmin julkaisseita fasisteja. Syrakusan diktaattori kyllästyi ja möi sen orjaxi. Samoin kävi Epiktetoxelle, toiselle apinapesän uskolliselle pörriäiselle. Nämä tulivat ilmaisexi johtoportaalle, toiset kohtuukorvauxesta, kuten Eski.
ellauri040.html on line 159: Jyrki vaivaantuu kun se joutuu anaalifilosofien dialektiikan kohteexi, sen Platonin hioman poliisikuulustelutaktiikan, missä kuulusteltavalta kysytään vaan kylkyl ja eiei, kaikki mikä siihen lisätään on pahasta. Tällä saa mukavasti koko käsitteistön haltuunsa, ja mikä parasta, saa ize koko ajan puhua. Jyrki juoxee karkuun ja kirjoittaa vesiliukoisella tussilla meren pohjaan: vittu, vittu.
ellauri040.html on line 163: "Platon ja Aristoteles ovat keskenään kilpailuasemassa, jota ei voi ratkaista kummankaan hyväxi. Länsimainen filosofia on rikkaampi koska sillä on molemmat." Meillä on nää Niini ja Eski. Ja Jyrki (1963) hyvänä kolmantena, onnexi. Teit isäin astumaan lähti Jyrki. Isä Erkka (1937) oli Aamulehden kyldyyritoimittaja. Jyrki senttari. Hankkii leipänsä kolumneita väsäämällä kuin Fontane. Jyrki parka jäi täysorvoxi auto-onnettomuudessa 1995. Nyt 2020 Jyrkikin on jo vanha setämies, melkein kuusikymppinen eikä enää yhtä vihainen.
ellauri040.html on line 267: kuivurrriBourget, Byron, Cato Sr., Cicero, Coelho, Conrad, Jörkkä Donner, Hämeen-Anttilat, Fred Karlsson, Kimmo Koskenniemi, Platon">Platon, Rousseau, Heka Tikkanen Epiktetos, Hamsun, Hitler, Knasu, SyväntöCato Jr, Melville, Nietzsche, PeeveliJari Ehrnrooth
ellauri046.html on line 192: He was a "very stern man, to all appearances dry and prosaic, but under his 'rustic cloak' demeanor he concealed an active imagination which not even his great age could blunt". He was also interested in philosophy and often hosted intellectuals at his home.The young Kierkegaard read the philosophy of Christian Wolff. He also preferred the comedies of Ludvig Holberg, the writings of Johann Georg Hamann, Gotthold Ephraim Lessing, Edward Young, and Plato.
ellauri046.html on line 580: Aristoxenos sanoo et Mysonista ei tullut julkkista koska se oli maajussi ja asui tuppukylässä. Plato lättänenä mainizee Mysonin Protagoraassa. Se kuoli 97 vuotiaana.
ellauri047.html on line 117: Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen Weimarin laitokseen. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa. Siltä on säästynyt 10K kirjettä ja 3K taulua toritaidetta. Erityisesti se tykkäs teatterista, sitä se oli leikkinyt kotona pienenä. Sope diggas Wilhelm Meisteriä. Ralph Waldo Emerson valizi Goethen yhdexi 6 "mallimiehestä" (muut olivat Platon">Plato, Emanuel Swedenborg, Montaigne, Napoleon, and Shakespeare). Aika erikoinen sixpäkki miehen malleja. Mut Rafu oli aika erikoinen izekin.
ellauri047.html on line 121: Nietzschen aloituskahdexikko oli: Epicurus and Montaigne, Goethe and Spinoza, Platon">Plato and Rousseau, Pascal and Schopenhauer.


ellauri047.html on line 972: Vanhana Retu Sorainen oli jotenkin Immanuel Kantin oloinen. Retu oli Manua n. 10v vanhempi. Valistusfilosofit hurras Fredrikille, ne näät kannusti Platonin tyylistä valistunutta izevaltiutta. Laahus on liian tyhmä päättämään edes omista asioistaan. Tiedosta tässä on epäselvyyttä eikä tahdosta, ne kuvitteli. Väärin, väärin.
ellauri051.html on line 3196: Platon


  • ellauri052.html on line 173: Koulupoikana Salen Charles Citrine -ego lääppi jalkahoitajan kaunista tytärtä ja luki puistossa Platoa, Wordsworthia, Swinburnea ja Un coeur simpleä. 2 ekaa on punnittu ja köykäsixi havaittu. Entäs ne 2 muuta? Toi ranskis on Flaubertin novelli jossa uskonnollinen palvelustyttö rukoilee täytettyä papukaijaa. Pointti on et ihan sama mitä rukoillaan, rukoileminen on silti apinasta ihanaa, se on vähän kuin vetäs käteen. Sama näkemys kuin Saint Antoinessa. Entäs Swinburne?
    ellauri052.html on line 195: Citrine on surullinen 8v tyttärensä puolesta koska se on ohutnenäinen ja laiha. Sale näet pitää enemmän plumpeista. Sale on vastenmielinen kaikilla kriteereillä. Se diggaa Platoa koska se ei voi uskoa et tää on nyt tässä. Pitäis olla jotain hienompaa, sille ainakin. Saul on hurjan tarkka nokintajärjestyxistä ja badgeista. Tyypillinen keskiluokan nousukas, selvä snobi. Hyvin herkkänahkainen ja mielistelyn perään. Pikku gangsteri jää kuin tikku paskaan kun Saul avaa sanaisen arkkunsa. Se on sentään oikeasti julkkis. Yhtä nopea kuin Asael. Abner saisi työntää keihäänsä sen peräpäähän.
    ellauri052.html on line 224: In the naked bed, in Plato’s cave,
    ellauri052.html on line 1005: Wilt Whatman, Waldo Emerson ja lättänenä Plato oli kaikki salen henkisiä kusipäitä sielunveljiä. 2 lisää: Dante ja Dostojevski. Kaikki Salen herot on narshishteja, misogyynejä ja vähintään piilohomoja. Niinkuin se. Ei se ihaile kuin kaltaisiaan mulkkuja. Sale ja sen isokannuinen Renata luuska on aivan hemmetinmoisia moukkia. Samaa luokkaa kuin Jasu ja sen kotka.
    ellauri054.html on line 448: Alma materista on tullut yritys, ja professorit on sen duunareita. Jotain vanhoja kääpiä kuten HK Riikosta ja Jan von Platoa tää saattaa näpästä, mutta mitäs hampaattoman vihoista. Nyt sähinä alkoi siitä että johto alkaa seurata duunareiden tekemiä ulkopuolisen rahan hakemuxia SAP-kyyläysjärjestelmällä. Tuli vihapuhetta, paizi Roman Yangarber lähetti tykkäyxiä.
    ellauri054.html on line 467: Jan von Plato
    ellauri055.html on line 1291: Vuonna 1948 Kala vieraili Yhdysvalloissa ja tapasi Carl G. Hempelin ja Kurt Gödelin. Jan von Platon apulaisena Hämeen-Anttiloiden tyttö tulkkaa Gödelin käsialaa. Siihen pystyy vain kourallinen ihmisiä maailmassa. Sieltä kuuluu löytyneen oikea pommi. Aukko epätäydellisyysteorian todistuxesta. Jenkit sano Girdle. Vyö. Jan von Plato fanitti Georg Kreiselia. Top logician, naureskeli koleerinen Janne. Tajuutteko? Kreisel? Top! Eski Saarinen bylsi Jannen anaalis-obsessiivista ykkösvaimoa Tontunmäessä.
    ellauri060.html on line 397: Eski bylsi myös Plato Jan von">Jan von Platon 1. vaimoa Päiviä.
    ellauri061.html on line 209: In 1839, the philosopher Hermann Ulrici wrote that the play and its depiction of human life reflected the views of Platonism. In his view, Shakespeare implied that human life is nothing but a dream,
    ellauri062.html on line 830: Tämä turahdus on erittäin syvältä jutkuhomon perseestä. Weiningerin filosofiaa on luonnehdittu myös kategorisen imperatiivin ankaraksi tulkinnaksi. Kant, Platon ja kristinusko ovat se perusta, jolle hän rakensi. Hän ei kiistänyt myöskään Nietzschen eikä Freudin (siihenastisia) ansioita, mutta hän uskoi ylittäneensä ne. Kokonainen nippu paskiaisia, joiden päällä pörrää kärpäsenä Herr Weininger.
    ellauri064.html on line 433: Ja ankeita puujalkavizejä. Niiko et Spede Pasasen nimi Spede juontuisi englannista, tai papukaija G.Pula-aho olisi ennustanut Ranskan islamisaation. Voi ei, nää on surkeita oli Jaskalla sitten kieli poskessa tai siinä yhdessä paikassa. Onnex Arnkil sai sentään nää piilotetuxi nootteihin. Mix Platon Alijef esiinty s. 301 alaviitteessä muodossa Alien? Onko kustannustoimintaja torkahtanut, vai onko tääkin ns. vizi?
    ellauri066.html on line 133: Platonilla kaxi karvaa,
    ellauri072.html on line 259: Tää on lättänenä Platonilta aika vetelää argumentointia. Harmonia-analogia ei implikoi että sielu on justiinsa sama kuin harmonia, riittää että se on korkeasti järjestyneen materian eräänlainen järjestys, joka häipyy kuin pieru saharaan kun se materia hajoaa. Tämmöstä onnetonta ex analogia päättelyä löytyy Platonilta roppakaupalla. Eise kyllä ollut mikään neropatti. Muze olikin oikeistofasisti.
    ellauri073.html on line 465: Michael Joyce oli Wallun ihailema sen ikäinen tai vähän vanhempi jenkki tennispelaaja. Ei pidä sekoittaa James Joyceen, joka oli koprofiili irkku kirjailija. Jim Wallace (Wallun isä) pani Taavin lukemaan Platon Faidoa (joojoo, tiedän, yäk). Ja innostui kun poika vaikuttikin valopäiseltä, ei ollut pelkkä jock kuten äiti koitti yllyttää. Ne varmaan kilpailivat Wallu paran sielusta. Siitä saattaa selittyä Wallun "literally indescribable war against himself", involving "toxic, paralyzing, raped by psychic bedouins selfconsciousness".
    ellauri077.html on line 190: Arska Kinnunen seliti sanan ironia alkuperäistä merkitystä Platonin Sokrateella: ei sano mitä ajattelee, tai ei ajattele mitä sanoo. Ei siihen välttämättä sisälly mitään sarkasmia. Arska sanoo, että ystävien kesken ei tarvita ironiaa. Väärin, mitä siitä tulisi jos ystävälle aina sanoisi mitä ajattelee. Ei se ole kovin ystävällistä. Muttei siinä ole pakko olla kieli poskessa, ei mitään läppä läppä virnuilua siis. Vaan vähän suhteellisuudentajua. Kaikkea ei tarvi sanoa mitä ajattelee. Parempi on kun ajattelee mitä sanoo.
    ellauri077.html on line 415: Nojuu tää on just tätä pikku apinan "olen erilainen kuin muut" seliseliä, aika selkee tapaus kärryn valjastamisesta hepan edelle. Mut just samaahan yritti jo Plato lättänenä. Munan ratkaisu kuolemanpelkoon on sama kuin peukun siinä sarjakuvassa jossa se hokee yhä ahdistuneempana: Misä sehdä? Misä sehdä? Misä sehdä? ja ottaa viimeisessä kuvassa kainalosta muovon sanoen: Imen muovoa. Niäh!
    ellauri079.html on line 187:

    Platonin kirjeet (yleisiä huomioita)


    ellauri079.html on line 189: Löysin divarista Platonin koottujen multa puuttuneet osat 6-7, joissa on apokryfistä sälää Platonin liepeiltä. Niistä on suurin osa Platonin muka kirjoittamia kirjeitä. Vähän sellasia paavalimaisia paimenkirjeitä tyrannikamuille.
    ellauri079.html on line 191: Platonin nimissä säilyneitä kirjeitä on teosten kokoelmassa 13. Ne ovat varsin erilaisia ja eripituisia. Monet vaikuttavat puhtailta mielikuvituxen tuotteilta. (No mites se eroaa Platonin muusta tuotannosta?) Moni seikka viittaa siihen, että pitkä VII kirje, jossa on Platonin typerän poliittisen toiminnan puolustus, on ainoa joka on kirjoitettu hänen omasta aloitteestaan ennen hänen kuolemaansa v 347 eKr. Loput ovat tod.näk. epäperäisiä.
    ellauri079.html on line 243: This book aims to recast the way we think about ethics by defending an alternative to more conventional approaches and illustrating its plausibility through detailed discussions of several important cases. The book is styled as an attack on “Plato’s Thesis”.
    ellauri079.html on line 291: Plato: Republic in Ancient Greek and Roman Philosophy
    ellauri079.html on line 316: Platon ihannerebubliikki ei näytä jenkeistäkään ideaalilta. Kas tässä mixi. Zydeemi muistuttaa hyvin öljyttyä masiinaa missä jokaisella on edeltämäärätty tehtävänsä ja ekolokeronsa (a good wife knows her place); mutta sen konemainen luonne näyttää keskiverto uusliberaalista luotaantyöntävältä, kun ei poikkeamia kaavaan sallita. Jos innovaatiot on kielletty, ei jää tilaa luovalle tuholle eikä henkilökohtaiselle nousukkuudelle. Plaatto näyttää edellyttävän että henkilön tehtävän täyttäminen riittää onneen, tai ainakin niin se argumentoi Thrasymakhosta vastaan (352d–354a). Se sanoo että jokaisella esineellä, eläimellä ja henkilöllä on oma tehtävä (ergon). Jos se suorittaa tehtävänsä hyvin, sen käy hyvin: elukoille hyvin käyminen tarkoittaa hyvää elämää ja hyvä elämä onnellista elämää.
    ellauri082.html on line 183: Platonin filosofiset klassikkoteoksensa on kirjoitettu dialogin muotoon, ja niitä on helppo ja kevyt lukea – vaikka niissä käsitellään isojakin asioita, on niissä myös pieniä, kuten pottunenäisen Sokrateen etuveitikka Alkibiadeen pepussa.
    ellauri082.html on line 501: A big problem here is the idea that our soul is just a bunch of mental states that fly away every which way as we die. That is very bad medicine for eternal soul as Plato saw, its the abominable soul as harmony argument. I must now try and find my way out of it before the hierarchy gets pissed.
    ellauri095.html on line 111: The word itself alludes to Plato's Symposium, a discussion on Eros (love). In this dialog, Pausanias distinguishes between two types of love, symbolised by two different accounts of the birth of Aphrodite, the goddess of love. In one, she was born of Uranus (the heavens), a birth in which "the female has no part". This Uranian Aphrodite is associated with a noble love for male youths, and is the source of Ulrichs's term Urning. Another account has Aphrodite as the daughter of Zeus and Dione, and this Aphrodite is associated with a common love which "is apt to be of women as well as of youths, and is of the body rather than of the soul". After Dione, Ulrichs gave the name Dioning to men who are sexually attracted to women. However, unlike Plato's account of male love, Ulrichs understood male Urnings to be essentially feminine, and male Dionings to be masculine in nature.
    ellauri095.html on line 113: John Addington Symonds, who was one of the first to take up the term Uranian in the English language, was a student of Benjamin Jowett and was very familiar with the Symposium. Platonisten homopentujen käsikirja.
    ellauri096.html on line 120: Probabilistic skepticism dates back to Arcesilaus who took over the Academy two generations after Plato’s death. This moderate kind of skepticism, recounted by Cicero (Academica 2.74, 1.46) from his days as a student at the Academy, allows for justified belief. Many scientists are attracted to probabilism and dismiss the epistemologist’s preoccupation with knowledge as old-fashioned.
    ellauri096.html on line 773: The problem of weakness of will goes back at least as far as Plato. In Plato´s Protagoras Socrates asks precisely how it is possible that, if one judges action A to be the best course of action, one would do anything other than A?
    ellauri097.html on line 509: Gilamesh ja Enkidu ei olleet ainoita. Muinanen Kreikka ja Rooma suosi samansukupuolista sexiä. Se on turvasexiä. Esim Herkkules ja Akillees, ja Sappho ja lättänenä Plato. Koko Aasia ja lähi-itä on täynnä hinaajia, esim kunkku Daavid ja sen Joonatan ja Tarsoxen Paavali. Kiinalaiset eivät sylkässeet kuukuppiin nekään. Aahrikassa hovimiesten Khnumhotep and Niankhkhnum hauta on vanhimpia homohautoja muinaisten faaraoiden ajalta. John Boswell (oliko sekin gay?) on kirjottanut kuinka esimodernisssa Europassa sekä katolinen ja ortodoxinen kirkko siunasi samansukupuolisia liittoja hyvin samanlaisin menoin kuin nykyiset uskonnolliset heteronormaalit häät.
    ellauri098.html on line 502:
    Aristophanes, Simone de Beauvoir, Osama Bin Laden, Niels Bohr, Geoffrey Chaucer, Noam Chomsky, Alice Cooper, Leonard Cohen, Dante Alighieri, Fedor Dostojevski, Mahatma Gandhi, George Harrison, Nathaniel Hawthorne, Adolf Hitler, Carl Jung, M.L. King (taas), Marilyn Manson, Robert Mugabe, Plato, J.K. Rowling, Arthur Schopenhauer, Alexandr Solchenitsyn, Baruch Spinoza, Shirley Temple, Leo Tolstoi, Leon Trotsky, Garry Trudeau (Doonesbury), Ludi Wittgenstein, Mary Wollstonecraft, Imi Lo

    ellauri099.html on line 69: Aika viattomalta tää nyt vaikuttaa, mutta silti vittu: viktoriaaneista oli vaarallista vilauttaa poikarakkauden romanttista puolta (josta jo Plato puhui kaunopuheisesti opensa Sokrateen äänitorvella, Sapphosta puhumattakaan, tai Eski Saarisesta). Hyi, sehän on vaan ällöttävää, kakkatouhuja. Pissapuolella on siivo puuhata. Aikalaista kriitikkoa lainaten:
    ellauri099.html on line 84: Muutamat on helppoja, muutamia täytyy miettiä. Jotkut ei vaadi perusteluja, joihinkuihin tekee mieli sellaisia lisätä. Esim Plato oli ensimmäisiä idealisteja, se oli näkevinään näkyvän ja näkymättömän maailman ylösalaisin. Sitäpaizi Plato still challenges our ideas of leadership. Kääntää ne aivan päälaelleen. Lisää kuin 2 hernettä vertailuja löytyy täältä.
    ellauri099.html on line 116: PlatolaiskiainensappiPyknikerINFJ - Parantainen
    ellauri099.html on line 161: Jakkoh-Hintikka, Suoooomen Akatemia, vastasi Jaakko puhelimeen viereisessä huoneessa. Mun ensimmäinen ja paras työnantaja oli Suomen Akatemia, siitä eteenpäin on ollut pelkkää alamäkeä. Suomen Akatemia sai nimensä Turun Akatemiasta, joka monen mutkan kautta on saanut nimensä Platonin koulusta, joka sai nimensä Akademian puistosta, joka oli saanut nimensä tarunomaisesta Akademoxesta. Βρισκόταν σε ένα άλσος της Ακαδήμειας, προαστίου των Αθηνών αφιερωμένου στον Αθηναίο ήρωα Ακάδημο, από το όνομα του οποίου και προήλθε η ονομασία της.
    ellauri099.html on line 163: Platonin ääliö sivuutti Aristoteleen Akatemian deanina ja pani siihen typerän sisarenpoikansa Speusippoxen. Vitun nepotisti. Aristoteleesta tuli lyseon rehtori. No eihän Speusippoxen tunaroinnista tullut lasta eikä paskaakaan. Ensi töixeen se peruutti Platonin ideaopin ja heitti hyvän (agathon) tienoheen sen perään. Myöhemmin se joutui hakemaan ne nolosti takaisin. 8v kuluttua se sai slaagin ja dekaanixi tuli parin äänen enemmistöllä mamu Xenokrates. Xenokrates oli oligarkki ja piti ykköstä ja kakkosta jumalina. Kristinusko pani myöhemmin nokkiin ja päätyi kolmoseen.
    ellauri099.html on line 168:
    Badmouthing Plato

    ellauri099.html on line 170: Although the splendidly unreliable Diogenes Laertius says that Plato possessed no property other than what is mentioned in his will, he received a large sum of money from Dionysius I. Plato had a significant fund of money at his disposal (the exorbitant figure of 80 talents is mentioned). Indeed, Plato is also said to have had a banker called Andromedes. In other words, Plato was rich and had wealthy patrons and very probably wealthy students.
    ellauri099.html on line 172: We are less attracted to the idea of the wealthy aristocratic philosopher sequestered in his research facility and making occasional overseas trips to visit foreign tyrants than the image of the poor, shoeless Socrates causing trouble in the marketplace, refusing to be paid and getting killed by the city for his trouble. But our captivation with this image, once again, is overwhelmingly fatass Plato’s clever branding.
    ellauri099.html on line 174: And behind his extraordinary inventiveness, Plato performs a characteristic disappearing trick. Truth to tell, we know very little about Plato. According to Plutarch, he was a lover of figs. Big deal! Plato is mentioned only a couple of times in the many dialogues that bear his name. He was present at Socrates’ trial but — in a beautifully reflexive moment that he describes in the Phaedo — absent from the moment of Socrates’ death, because he was sick.
    ellauri099.html on line 176: In fact, we don’t even know that he was called Plato, which might have been a nickname. Laertius claims that he was actually called Aristocles, after his grandfather. “Plato” is close to the word “broad” in Greek, like the broad leaves of the platanos or plane tree under which Socrates and Phaedrus sit and talk about eros. Some think that Plato was so called because he was broad-shouldered because of his prowess in wrestling. Or because he got a flat nose, maybe a wrestling memento.
    ellauri099.html on line 178: The Academy complex is approximately 130 feet square. It has the typical dimensions of a palaestra, or wrestling school. In my mind’s eye, I saw an elderly Plato sitting watching his academicians wrestle, occasionally offering coaching advice and encouragement.
    ellauri099.html on line 181: Plato worked at the Academy until his death in 347 B.C.E., interrupted only by two more extended trips to Sicily. The Academy survived for a few more centuries until it was destroyed by the Roman general Sulla in 87 B.C.E. during the sack of Athens. The buildings were probably burned along with many other sanctuaries, and the trees from the grove of academe were felled to provide timber for his siege machines. So it goes, I thought.
    ellauri099.html on line 188: It is said that Aristotle was a difficult character — somewhat arrogant, thinking he was cleverer than everyone else (quite possibly true) and even criticizing his headmaster of many years, Plato. (Who was quite a butthead in comparison.) He was a perhaps a bit of a dyskolos, a grouch, cantankerous, a curmudgeon.
    ellauri099.html on line 192: We do know that after having served as Lector in the Academy and being described as its “Mind” by Plato, Aristotle was not chosen as the latter’s successor. The job of scholarch, or head of the school, by sheer happenstance, went to Speusippus, Plato’s nephew. Aristotle left Athens shortly after Plato’s death and stayed away for around 12 years. Was he angry or disappointed not to have been chosen as head of the Academy? By being ordered round by big butthead´s nephew, who was an even bigger butthead?
    ellauri099.html on line 205: Two things hit you when you visit the site of the Lyceum and look at its architectural plans. First, it is a direct copy of Plato’s Academy. And second, it is much, much bigger. The relation between the Academy and the Lyceum is a little like that between a twee medieval Cambridge College and the monumental architecture of the University of Chicago.
    ellauri099.html on line 207: The reason Aristotle was able to do this was simple: money. If Plato was rich, then Aristotle was wealthier than Croesus, right up there with the Jeff Bezos-es of his day. He received the sum of 800 talents from his presumably grateful former student, Alexander, which was an enormous amount of money. (Consider that the Plato’s Academy cost about 25-30 talents.)
    ellauri099.html on line 219: In the northeast corner of the Lyceum, there was a garden, which possibly led to the peripatos, or shaded walk from which the promenading Peripatetic school derived its name. Indeed, there were gardens in all the earlier philosophical schools, in the schools of Miletus on the present-day Turkish coast, and allegedly in the Pythagorean schools in southern Italy. Plato’s Academy also had a garden. And later, the school of Epicurus was simply called “The Garden.” Theophrastus, a keen botanist like Aristotle who did so much to organize the library and build up its scientific side (with maps, globes, specimens and such like), eventually retired to his garden, which was close by.
    ellauri109.html on line 260: Siihen tuloxeen tuli Platonin Sokrateskin tutkittuaan Alkibiadeen vaipanväliä. Hankamäki oli ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa edustaen perussuomalaisia, mutta ei tullut valituksi.
    ellauri115.html on line 538: Juuri esittämäni doktriini on tosiaankin hämärä; mut ainakin se kuulostaa kuin se merkizisi jotakin eikä siinä ole mitään järkeä tai kokemusta luotaantyöntävää; voiko samaa sanoa materialismista? Eikö ole selvä että jos liike on oleellista aineelle niin sitä ei vois siitä irrotta, se olis aina läsnä siinä yhtä paljon, aina läsnä jokaisessa aineen hiukkasessa, aina sama jokaisessa hiukkasessa, sitä ei voisi siirtää, se ei kasvaisi eikä vähentyisi, eikä me voitas kuvitella ainetta levossa. [Tää on taas huippumoukkamaista pohdintaa, samaa luokkaa kuin Platonin Sokrateen suuhun laittamat sepustuxet siitä mix sielu ei voisi olla harmoniaa. Leegopalikka-tason törttöilyä. ] Kun sanot mulle että liike ei ole aineen luonteessa mutta välttämätöntä, se on pelkkää sanakikkailua. Sillä joko aineen liike lähtee aineesta izestään ja on sixi sille oleellista; tai se lähtee ulkoisesta syystä eikä ole sille välttämätöntä, koska liikuttava syy vaikuttaa; ja ollaan takas lähtöruudussa. [Toi oli hyvin vedetty, ex je?]
    ellauri115.html on line 811: What is to hinder a man from taking his enemy as his teacher without fee, and profiting thereby, and thus learning, to some extent, the things of which he was unaware? For there are many things which an enemy is quicker to perceive than a friend (for Love is blind regarding the loved one, as Plato​ says), and inherent in hatred, along with curiosity, is the inability to hold one´s tongue.
    ellauri115.html on line 1004: Pukille kuolivat preetori C. G., Tigellinus, room. henkivartijakaartin pääll., Ludovico, Guido Gonzales, Mantovan markiisin poka, sekä vielä huonompaa esimerkkiä näyttäen Platonin veljenpoika Speusippos sekä muudan paavimme. Pahemminkin voisi käydä.
    ellauri117.html on line 63: Platon teos "Valtio". Tämä ei ole mikään valtio-opillinen teos, kuten
    ellauri119.html on line 452: Among the prevailing types of theories that attempt to account for the existence of love there are: psychological theories, the vast majority of which consider love to be very healthy behavior; there are evolutionary theories that hold that love is part of the process of natural selection; there are spiritual theories that may, for instance consider love to be a gift from God; there are also theories that consider love to be an unexplainable mystery, very much like a mystical experience. It feels like a sneeze. Setting aside Empedocles's view of Eros as the force binding the world together, the roots of the classical philosophy of love go back to Plato's Symposium.
    ellauri119.html on line 454: Why set aside good old Empedocles anyway? He meant forces of attraction and repulsion, he got it just right 2My before Newton. Plato sucks, set him aside instead. The idea of two loves, one heavenly, one earthly is just bullshit. As Tristram Shandy's Uncle Tboy was informed over 2My later, "of these loves, according to Ficinus's comment on Valesius, the one is rational - the other is natural - the first...excites to the desire of philosophy and truth - the second, excites to desire, simply". Toby felt the former toward women and the latter for model trains. Plato's sublimation theory of love involved "mounting upwards...from one to two, and from two to all fair boys, and from fair boys to fair actions, and from fair actions to fair motions, until with fair motions he comes into the bottom of an absolute beauty". Sounds like Plato's own love history from horny gym boy to a dirty old geezer.
    ellauri119.html on line 462: Luce Irigaray (born 3 May 1930) is a Belgian-born French feminist, philosopher, linguist, psycholinguist, psychoanalyst and cultural theorist who examined the uses and misuses of language in relation to women. Irigaray's first and most well known book, published in 1974, was Speculum non matris sed aliae mulieris (1974), which analyzes the texts of Freud, Hegel, Plato, Aristotle, Descartes, and Kant through the lens of phallocentrism. Presently, she is active in the Women's Movements in both France and Italy. Eroticism (from the Greek ἔρως, eros—"desire") is a quality that causes sexual feelings, as well as a philosophical contemplation concerning the aesthetics of sexual desire, sensuality, and romantic love. That quality may be found in any form of artwork, including painting, sculpture, photography, drama, film, music, or literature. It may also be found in advertising. The term may also refer to a state of sexual arousal or anticipation of such – an insistent sexual impulse, desire, or pattern of thoughts.
    ellauri141.html on line 589: Kreikkalaisia en voi kiittää mistään yhtä väkevistä vaikutelmista; ja suoraan sanoen he eivät voi merkitä paljon paskaakaan, heidän laatunsa on liian vierasta, se on myös liian kusten juoksevaa, ei siis samaa kuin roomalaiset. Kreikkalaisilta ei opita - kuka taas olisi sen oppinut ilman roomalaisia!... Kukaan kreikkalainen ei ole koskaan oppinut kirjoittamaan vaikuttaakseen imperatiivisesti, »klassisesti». Platon esim. oli tyylitön idealisti ja ääliö... (I second that!)
    ellauri142.html on line 201: Sitä mukaa kun työväenluokka käy automaatiossa tarpeettomaxi, kaikki sen tasa-arvosaavutuxet heittää Wolttia kiilusilmäisten talousliberaalien happokäsittelyssä. Työläisparoista tulee yrittäjäorjia ilman turvaa sekä ilman vapautta, peruutetaan takas 1800-luvulle tai paremminkin öykkäröivän Platonin ja kuraveristen tamilien kulta-ajalle 300v eKr. Jumalautamä Buddhan porukoiden rekka peruuttaa linkkuun takavalot vilkkuen. Intiaanikäännös kapealla tiellä kohti tasa-arvoa. Tie eeku paranoo.
    ellauri155.html on line 663: Influences: Plato-Hobbes-Machiavelli-Rousseau-Kant-Burke-Hegel-Cortés-Maistre-Kierkegaard-Weber-Strauss-Guénon

    ellauri155.html on line 1010: of her health. There was a love-affair, I don’t know how Platonic, between her
    ellauri158.html on line 55: Nää hemmot panee Spinozan ja Epikuroxen paholaisen karsinaan ja kaizee Ciceron ja Platon lampaiden puolelle. Turha sanoakaan kummalle puolelle navettaa joutuu tämä paasaaja. Newton ihmetteli miten tarkkaan kelloseppä on kaiken virittänyt apinoiden hyväxi. Miten se voisi olla sattumaa. Niinpä, mitenpä. Toisaalta, jos tätä sattumaa ei olis sattunut, ei olisi näitä apinoitakaan. Mikä voisi tarkemmin ajatellen olla hyvä asia. Tuliko sittenkin vähän tonttuiltua, vai mitä?
    ellauri158.html on line 93: Moodilla tarkoitan substanssin affektioita, eli sitä mikä on muissa, jonka läpi jotain käsitetään. (Jospa käsittäisimme sen roiston! kuten sanotaan Alexis Kivessä.) Oisko attribuutti vs. moodi sama kuin terminologiassa määritelmät vs. selitteet. Homous ja viisaus vs. höyhenettömyys ja kaxijalkaisuus. Tää on tosi keinotekoinen erottelu, siinä meni jo muinaiset kreikkalaiset pahan kerran mezään, Sokrates ja Plato etulittanenässä. Vittu että se ideaoppi oli monen pahan alkupää. Jotenkin noi kreikkalaiset oli vielä aika primitiivisiä, ne siirsi pään sisällyxet taivaalle ja kääntäen. Siitä tuli aivan loputtomasti sotkua. Varmaan koska ne oli narsisteja.
    ellauri159.html on line 559: Kardinaalihyveet perustuvat Platonin hyveoppiin ja ne omaksuttiin osaksi kristillistä teologiaa uusplatonismin välityksellä.
    ellauri159.html on line 956: INFJs have an inner world filled with ideas, symbols, and possibilities. They are passionate, idealistic, and have a deep concern for others. INFJ writers include Plato, Mary Wollstonecraft, Nathaniel Hawthorne, Dante Alighieri, Fyodor Dostoevsky, Agatha Christie, Charlotte Brontë, J.K. Rowling, Carl Jung, and Leo Tolstoy. Learn more about how INFJs write here.
    ellauri159.html on line 1339: Plato! Jesus! Kant!: The flaw in supremacy : a sketch of the nature, process and status of philosophy as inferring the miracle of nature, the ... the equation of reason and unreason, &c
    ellauri161.html on line 897: Bible, Platon, Aristote, Plutarque, Origène, Pères de l'Église, Thomas d'Aquin, Machiavel, Malebranche, Bossuet, Fénelon, Giambattista Vico, Montesquieu, Hume, Rousseau, Saint-Martin, Burke

    ellauri161.html on line 1085: Ruysbroeck (Or Rusbroek), Jean De, the most noted of mystics in the Netherlands, was born in A.D. 1293 at Ruysbroeck no less, near Brussels, and was educated in the latter city under the direction of an Augustinian prebendary who was his relative. His fondness for solitude and day dreams prevented him from making solid progress, however. His Latin was imperfect, though it is clear that he became acquainted with the earlier mystical writings. He probably did not read the writings of Neo-Platonists, but was certainly not unacquainted with those of the Areopagite.
    ellauri162.html on line 781: William Lane Craig (born August 23, 1949) is an American analytic philosopher, Christian theologian, Christian apologist, and author. He is Professor of Philosophy at Houston Baptist University and Research Professor of Philosophy at Talbot School of Theology (Biolan University). Craig has updated and defended the Kalam cosmological argument for the existence of God. He has also published work where he argues in favor of the historical plausibility of the resurrection of Jesus. His study of divine aseity and Platonism culminated with his book God Over All. He is a Wesleyan theologian who upholds the view of Molinism and neo-Apollinarianism.
    ellauri164.html on line 246: Remembering Robert M. Veatch, PhD 1939-2020. Bob Veatch from Georgetown loved genealogy and had confirmed a Veatch connection to the Stuart (Stewart among the Scots) dynasty. He was a long-time fan of bluegrass and Bob and his wife Ann were founding members of the Lucketts Bluegrass Foundation in Lucketts, Virginia, location of the world’s longest running bluegrass concert series (45 years strong!). He used to laugh and say that he thought likely he was the only undergraduate at Harvard reading Plato while listening to bluegrass. Bob was a Peace Corps volunteer in Nigeria from 1962-1964.
    ellauri172.html on line 104: Runoilijan oman kertomuksen mukaan hän osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa kuuden vuoden iässä, ja hän oli kääntänyt Platonin Kritonin kirjastosta alle 11-vuotiaana. Runoilijan poika petti isän asian katollisille ja jäi siitä perinnöttömäxi. Nobelisti Szymborska on puolantanut Agrippaa.
    ellauri172.html on line 239: Buridanin paradoxi on vanhempi kuin Buridanin aasi. Aristotelestä nauratti Platon ajatus että maa olisi liikkumaton sixi että siihin vaikuttaa yhtäsuuret voimat joka puolelta. Se olisi yhtä epätodennäköistä kuin että
    ellauri172.html on line 312: Guyau uppfostrades och handleddes i studiet av antiken och Platon av sin styvfar, Alfred Fouillée. Han blev vid 17 års ålder licencié ès lettres och mottog vid 19 års ålder ett pris av Académie des sciences morales et politiques för ett historiskt arbete om nyttomoralen. Ett svårt bröstlidande tvingade honom att avstå från den filosofiska lärarbanan och att tillbringa vintrarna i Nice och Menton, där han avled 33 år gammal. Guyaus arbeten, som utmärker sig för en levande, lyrisk stil, glänsande framställningskonst och kritisk klarsyn, bär av idén om livet som en starkt expansiv, i alla riktningar överströmmande kraft. Etiskt framträder den som sympati, solidaritet och hängivenhet. Därför är också ädelmodet den högsta, i livets eget väsen grundade dygden. Från denna utgångspunkt bekämpar Guyau beräknings- och lyckomoralen i alla dess former. Handlingsprincipen blir: högsta möjliga stegring, intensivt såväl som extensivt, av vårt fysiska och andliga liv. Lusten är därvid ej målet utan följden av livsstegringen. På liknande sätt innebär konsten en livsstegring. Skönt är enligt Guyau allt, som försätter känsla, vilja och tanke i harmoniskt lustbetonad rörelse, griper oss och vidgar vår sympati. Utifrån denna uppfattning tillbakavisas Friedrich Schiller och Herbert Spencers lekteori för konsten. Även i religionen såg Guyau en strävan efter stegrad livsgemenskap. Religionen är för honom en tolkning av verkligheten ur samhälleliga synpunkter, en "sociomorfism". Sehän oli durkheimilainen ennen Eeemeliä.
    ellauri188.html on line 325: Stoalaista Zenoa ei pidä sekottaa klassillisempaan Zenon Elealaiseen on joka ei osannut laskea sarjojen summia. Tämä Zenon kexi dialektiikan vaikka oli länkkäri. Sisilisko Parmenides oli sen influensseri ja koko koulukunnan iskä. Parmenides ei ymmärtänyt semantiikkaa eikä sen followeri Platokaan.
    ellauri196.html on line 71: Ramismi kritisoi aristoteelista "keinotekoista" logiikkaa perustuen Platoniin, Ciceroon ja Quintilianukseen, ja halusi korvata sen retoriikkaan perustuvalla "luonnollisen ihmisymmärryksen mukaisella" logiikalla. Logiikan tehtävänä ei ollut Ramuksen mukaan syllogismien pohdiskelu vaan filosofinen etsintä ja lyhyimmän polun löytäminen etsinnän tiellä. Ramus esitti teoriansa muun muassa teoksessa Aristotelicae animadversiones (1543).
    ellauri197.html on line 661: Ei hyvältä näytä. Plato mainitaan noin nimeltä. I deeply mused. Tällä oli varmaan kuitattu Roopen vuoden opiskeluaika Lontoossa. Brightonissa on viihtyisämpi olla, äiti kattaa ruuat ajallaan.
    ellauri198.html on line 778: But something of the conclusion can be surmised here, however tentatively. Roland's equivocal triumph is an instance of Kierkegaardian "repetition" rather than of Platonic "recollection" on Hegelian "mediation," if only because the Romantic trope-upon-a-trope or transumption leads to a projective or introjective stance of which Kierkegaard is the conscious anti-Platonic and anti-Hegelian theorist. Precisely what Roland refuses is the Golgotha of Absolute Spirit that Hegel proclaims at the very close of his Phenomenology:
    ellauri205.html on line 174: Ce châtiment d’une rigueur géométrique, qui punit automatiquement l’abus de la force, fut l'objet premier de la méditation chez les Grecs. Il constitue l'âme de l'épopée; sous le nom de Némésis, il est le ressort des tragédies d'Eschyle : les Pythagoriciens, Socrate, Platon, partirent de là pour penser l'homme et l'univers.
    ellauri206.html on line 75: Diegesis (Greek διήγησις "narration") and mimesis (Greek μίμησις "imitation") have been contrasted since Plato's and Aristotle's times. Mimesis shows rather than tells, by means of action that is enacted. Diegesis is the telling of a story by a narrator. The narrator may speak as a particular character, or may be the invisible narrator, or even the all-knowing narrator who speaks from "outside" in the form of commenting on the action or the characters.
    ellauri206.html on line 77: In Book III of his repulsive Republic (c. 373 BC), Plato examines the "style" of "poetry" (the term includes comedy, tragedy, epic and lyric poetry): All types narrate events, he argues, but by differing means. He distinguishes between narration or report (diegesis) and imitation or representation (mimesis). Tragedy and comedy, he goes on to explain, are wholly imitative types; the dithyramb is wholly narrative; and their combination is found in epic poetry. When reporting or narrating, "the poet is speaking in his own person; he never leads us to suppose that he is any one else"; when imitating, the poet produces an "assimilation of himself to another, either by the use of voice or gesture". In dramatic texts, the poet never speaks directly; in narrative texts, the poet speaks as him or herself.
    ellauri207.html on line 263: Niinpä kun tällainen homostelukiihko valtaa alhaisen mielen, tämä käyttää suostuttelukeinoinaan rikkauksia, lahjoja, suosimista arvoasemain pääsyssä ja muita alhaisia houkutuksia, joita antiikki paheksui. Jos se tapahtuu jalommalle sielulle, suostuttelukeinotkin ovat jaloja kuin Platolla: filosofisia opetuksia, neuvoja uskonnon kunnioittamiseen, lakien tottelemiseen, isänmaan puolesta kuolemiseen sekä esimerkkejä urheudessa, viisaudessa ja oikeudenmukaisuudessa, kun rakastava pyrkii katamiitin suosioon sielunsa jalouden ja kauneuden avulla, koska hänen ruumiinsa kauneus on kauan sitten kuihtunut ja koska hän toivoo myös voivansa tämän henkisen yhteyden perustalle solmia lujemman ja kestävämmän liiton.
    ellauri210.html on line 582: In der Novemberrevolution versuchte er als Vorsitzender des von ihm mitgegründetem Politischen Rates geistiger Arbeiter, Einfluss auf die Politik zu nehmen. Diesem Engagement lag sein als Korrekturmodell zur Demokratie konzipiertes Ideal einer „Logokratie“ zu Grunde, das – anknüpfend an Platons Idee der „Philosophenkönige“ – die politische Herrschaft zwischen dem gewählten Parlament und einem Ausschuss der geistigen Elite und damit den Intellektuellen teilen sollte („elliptische Verfassung“).
    ellauri210.html on line 1220: Ko albumi on luettavissa Wikisourcessa. Se on aivan lattapäistä narsismia, izemurhan puolustelua ja aivan väärien sankarien ihannointia esim. Platon, Cato, Rousseau.
    ellauri214.html on line 701: Izydor lainasi vain sellaisia kirjoja, joissa oli Felix-sedän Fenix, siitä tuli hyvän kirjan merkki. Pian hän kuitenkin huomasi, että koko kirjakokoelma alkoi vasta kirjaimesta L. Yhdeltäkään hyllyitä ei löytynyt kirjailijoita, joiden sukunimi olisi alka nut An ja Kn väliltä. Niinpä hän luki Laotsea, Leniniä, Leibnitzia, Loyolaa, Lukianosta, Martialista, Marxia, Meyrinkia, Mickiewiczia, Nietzscheä, Origenesta, Paracelsusta, Parmenidesta, Porfyriosta, Platonia, Plotinosta, Poeta, Proustia, Quevedoa, Rousseauta, Schilleria, Słowackia, Spenceria, Spinozaa, Suetoniusta, Shakespearea, Swedenborgia, Sienkiewiczia, Towiańskia, Tokarczukia, Tacitusta, Tertullianusta, Tuomas Akvinolaista, Verneä, Vergiliusta ja Voltairea.
    ellauri216.html on line 150: Proklos (m.kreik. Πρόκλος ὁ Διάδοχος, Próklos ho Diádokhos, Proklos Seuraaja; lat. Proclus; 8. helmikuuta 412 – 17. huhtikuuta 487) oli antiikin kreikkalainen uusplatonilainen filosofi ja Platonin Akatemian johtaja. Hän oli antiikin viimeisimpiä merkittäviä filosofeja. Proklos kehitti yhden tarkimmin määritellyistä uusplatonistisista järjestelmistä. Hänen elinaikansa sijoittuu antiikin Kreikan filosofian loppuun, joten hänen ajatuksensa siirtyivät tehokkaasti keskiaikaiseen filosofiaan ja islamilaiseen filosofiaan.
    ellauri216.html on line 154: Proklos huomasi pitävänsä enemmän filosofiasta kuin lainlukemisesta. Hän matkasi takaisin Aleksandriaan, jossa hän aloitti Aristoteleen töiden lukemisen Olympiodoroksen opettamana. Tässä vaiheessa hän aloitti matematiikan lukemisen Heroonin oppilaana (ei pidä sekoittaa Heron Aleksandrialaiseen). Proklos oli varsin lahjakas oppilas. Häntä alkoi kuitenkin kyllästyttää Aleksandriassa opetetun filosofian alhainen taso ja muutti Ateenaan vuonna 431 opiskellakseen kuuluisassa Akatemiassa, jonka Platon oli perustanut 800 vuotta aikaisemmin, ja jossa hän toivoi saavansa parempitasoista filosofiaa. Hän opiskeli Akatemian johtajan Syrianoksen oppilaana yhdessä Domninos Larissalaisen kanssa. Domninoksesta ja Prokloksesta tuli varsinaiset riitapukarit.
    ellauri216.html on line 162: Hänen teoksensa voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäiseen osaan kuuluvat Memorandi eli kommentaariot Platonin teoksiin. Ensimmäiset kommentaarionsa hän kirjoitti ollessaan 28-vuotias. Näitä olivat kommentaariot Timaiokseen, Valtioon, Alkibiadeehen, Parmenideehen ja Kratylokseen. Näissä teoksissa Proklos analysoi ja uudelleenmuotoili Platonin esittämiä ajatuksia – tuossa vaiheessa vielä paljolti väärinymmärrettynä ja vääristeltynä. Mitä tollanen kaxkymppinen jolppi muka niistä ymmärsi, takuulla ei midiä.
    ellauri216.html on line 164: Toiseen osaan kuuluvat teologiset teokset. Näitä ovat muun muassa Teologian alkeet, Platonilainen teologia (Theologia Platonica), Khrestomatheia, Hymni ja Epigrammata. Kristittyjen toimeenpanemien vainojen vuoksi helleeninen uskonto alkoi kuolla. Proklos opetti kreikkalaisiin myytteihin sisältyvää symbolismia ja analysoi niitä suurella huolella ja viisaudella. Hän esimerkiksi opetti, että kreikkalaisissa myyteissä avioliitto on "luovien voimien jakamaton liitto". Leukavasti laukaistu!
    ellauri221.html on line 436: Mutta ei, Kikka on jo löytänyt jonkun kupukellon divarista ja haluaa sillä yllättää, ja hullu-Jöns ei enää osallistu yhteislahjoihin, koska "niiden aika on nyt mennyt", kas kummaa, vain vuosi sen jälkeen kun se ize sai kolmensadan hintaisen Platon-käännöxen yhteislahjana mun vaivannäöllä.
    ellauri223.html on line 52: Aurinkokaupunki esitetään dialogina Johanniittain ritarikunnan pikashakin suurmestarin (grand master, GM) ja genovalaisen merikapteenin (Capt. Haddock) välillä. Sen esikuvana on toiminut Platonin Valtio sekä Timaioksessa oleva Atlantiksen kuvaus. Teos kuvaa teokraattisen yhteiskunnan, jossa tavarat, naiset ja lapset ovat yhteisomistuksessa. (Se muuten luetellaan katolisen kirkon heresioiden luettelossa nimellä barallotit. The Barallots were a sect, deemed heretical, at Bologna in Italy, who had all things in common, even their wives and children. They gave so readily into all manner of sensual pleasures, that they were also termed JIT Compilers.) Teoksessa on selvästi vaikutteita Picatrixista, arabialaisesta maagisen kaupunkisuunnittelun oppaasta.
    ellauri223.html on line 62: G.M. Under such circumstances no one will be willing to labor, while he expects others to work, on the fruit of whose labors he can live, as Aristotle argues against Plato, and as Petteri Urpo has argued on many occasions. Capt. But look at the U.S.S.R! From everyone according to their abilities, to everyone according to their needs!
    ellauri223.html on line 66: Capt. Moreover, the race is managed for the good of the commonwealth, and not of private individuals, and the magistrates must be obeyed. They deny what we hold—viz., that it is natural to man to recognize his offspring and to educate them, and to use his wife and house and children as his own. For they say that children are bred for the preservation of the species and not for individual pleasure, as St. Thomas also asserts. Therefore the breeding of children has reference to the commonwealth, and not to individuals, except in so far as they are constituents of the commonwealth. And since individuals for the most part bring forth children wrongly and educate them wrongly, they consider that they remove destruction from the State, and therefore for this reason, with most sacred fear, they commit the education of the children, who, as it were, are the element of the republic, to the care of magistrates; for the safety of the community is not that of a few. And thus they distribute male and female breeders of the best natures according to philosophical rules. Plato thinks that this distribution ought to be made by lot, lest some incel men seeing that they are kept away from the beautiful women, should rise up with anger and hatred against the magistrates; and he thinks further that those who do not deserve cohabitation with the more beautiful women, should be deceived while the lots are drawn by the magistrates, so that at all times the women who are suitably second rate should fall to their lot, not those whom they desire. Stop the steal!
    ellauri223.html on line 74: G.M. This seems excellent and sacred, but the community of women is a thing too difficult to attain. The holy Roman Clement says that wives ought to be common in accordance with the apostolic institution, and praises Plato and Socrates, who thus teach, but the Glossary interprets this community with regard to obedience. And Tertullian agrees with the Glossary, that the first Christians had everything in common except wives.
    ellauri223.html on line 126: The doctrine is sometimes said to be rooted in Plato. While Plato never directly stated the doctrine, it was developed, based on his remarks on evil, by the Neoplatonist philosopher Plotinus, chiefly in the eighth tractate of his First Ennead.
    ellauri223.html on line 141: Homo mensura est appellatio doctrinae, quam Protagoras prima sententia libri sui de veritate (Ἀλήθεια) scripti exposuit. Primum testimonium huius sententiae apud Platonem invenitur, sed quia enuntiato infinitivo constracta est, oratio recta apud Sextum Empiricum et Diogenem Laertium servata saepe citari solet:
    ellauri240.html on line 268: Timon pettyi kanssa-apinoihin niin, että eristi itsensä muista punapepuista. Hänen kerrotaan päästäneen seuraansa ainoastaan Alkibiadeen. Komediakirjailijat Aristofanes ja Platon sanovat Timonin arvostaneen Alkibiadesta siksi koska katsoi tämän vielä jonakin päivänä tulevan vahingoittamaan Ateenaa pahasti. Ei vaan koska sillä oli kokko komea.
    ellauri241.html on line 321: In the calmed twilight of Platonic shades. Enemmän tai vähemmän platonisten sävyjen hämärässä.
    ellauri244.html on line 122: Sukupolvi ylösalas pogoomista, Sex pistolsia, E.Saarisen leobardihousuja. Mitä sukupolvi, pari vuottahan noi muodit kesti. Filosofian laitoxelle kokoonnuttiin miettimään voisiko akateeminen ja punkki hedelmällisesti kohdata. Ämmämäistä sievistelyä, 1. polven sivistyneistöä. Kuka kielsi punkin? Ei Kokoomus vaan Platon! Olli hihkui. Kuka vitun Olli? No tietysti Eski Saarinen.
    ellauri244.html on line 523: - Rakkaus, minä nauroin, - koetapa ajatella sanaa "rakkaus" kaksikymmentä kertaa peräkkäin niin huomaat miten naurettavalta ja teeskentelevältä se kuulostaa. Ja minun mielestäni on olemassa kolmenlaisia ihmisiä; ensinnäkin ikäneitsyet sun muut sublimoijat, kuten Velho ja Platon, jotka ovat liian saamattomia löytääkseen paria, jotka yleensä ovat muka älyllisiä ihmisiä ja jotka halukkaan tavatessaan kumminkin takertuvat tähän kuin iilimadot kun kerrankin sänkyyn pääsevät;
    ellauri248.html on line 226:
  • Sopen peukuttama sääliminen ja välittäminen on perseestä, se on sairasta, heikkoa ja silkkaa taantumusta. Samaa sanoivat wallun mukaan Platon, Spinoza ja Kant (plus la Rochefoucauld, joka työntää tässä pientä piliään kovien poikain leikkeihin kuten wiixiwallukin.)
    ellauri248.html on line 229: Tästä "silmäyxestä" jo näkee minkälaisen kusiluikkarin kanssa ollaan tekemisissä. Nietzsche viilaa tässä jo Platonin alustamaa fasistista ajattelumallia. Mikä se on että juuri luttaperseisimmät pikku lökäpöxyukkelit on olleet näiden ajatusten airuita? Kai niillä on ollut erityisen paljon hampaankolossa.
    ellauri257.html on line 360: Ilmeisistä syistä siis olen ennakkoasennoitunut että Witold Gombrowiczin katolis-oikishenkiset pornoväsäyxet tulevat vituttamaan rankasti. Saas nähdä. Jan Tolpan esipuhe ruozinnoxeen lupaa pahaa ainakin. Kekäs tää Tolppa edes on? Sven Stolpen veljenpoika. Sen isäkin oli kääntäjä, Birger Stolpe, jonka isä oli ylikontrollööri Johan Stolpe, joka ei tiettävästi mitään kääntänyt ellei jotain kyniä tai klemmareita virkapaikalta. Janne kyllä: från klassisk grekiska har Janne översatt Platon, Aristoteles, Longinos och Euripides, från franska Michel de Montaigne, Denis Diderot och Honoré de Balzac. Janne ei tuntenut Sven Stolpea. Pappa och han var inte kontanta. Jannella on kotona lundioissa kattoon asti kirjoja. Se täyttää 83 ellei ole kuollut. Det är viktigt att översätta även sånt skit som Gombrovicz om man vill uppehålla det fria samhället.
    ellauri258.html on line 148: "Ei. Minua on ajanut murrosiästä asti vimma filosofiaa kohtaan. Aloin jo 14-vuotiaana lukea valtavasti aihetta käsitteleviä kirjoja. Platonin sanoin: filosofia on kuin kipinästä leimahtava liekki, joka ravitsee itse itseään. Yliopistolle mennessäni en ollut suunnitellut väitteleväni nopeasti enkä ajatellut kansainvälisiä kuvioita, mutta englanniksi julkaistut teokseni herättivät keskustelua. Suomesta on tavallisesti lähdetty viemään jotain, esimerkiksi musiikkia maailmalle, mutta olen aina ajatellut kansainvälisesti ja julkaissut ensin ulkomailla. Pääyleisöni on Suomen ulkopuolella. Täällä teen asioita rakkaudesta."
    ellauri260.html on line 80: Albert C. Knudsonin (n.h.) mukaan personalismi on "yli kahden vuosituhannen älyllisen työn kypsä hedelmä, pyramidin huippu, jonka pohjan Platon ja Aristoteles asettivat". Personalistit oli tarkkana etteivät maininineet JHVHn nimeä ääneen näissä sepustuxissa, koko kusetus olisi mennyt siitä pilalle. Albert Cornelius Knudson (1873–1953) was a Christian theologian in the Methodist tradition, associated with Boston University and the school of liberal theology known as Boston personalism.
    ellauri260.html on line 207: Gustav Teichmüller (November 19, 1832 – May 22, 1888) is considered a philosopher of the idealist school and a founder of Russian personalism. His ideas were shaped by his teachers Lotze and J. F. Herbart, who in turn were influenced by G. W. von Leibniz. Some scholars describe Teichmüller's personalism as a version of neo-Leibnizianism. His doctrines have also been referred to as constituting a variant of Christian personalism that is in opposition to both positivism and evolutionism as well as traditional Platonism. Teichmüller's philosophy has influenced Nietzsche and this link has been explored by scholars such as Hermann Nohl, who traced Teichmüller's Die wirkliche und die scheinbare Welt, 1882, as the source of the latter's perspectivism. Teichmüller also influenced the Russian thinkers A. A. Kozlov, I.F. Oze, and E. A. Bobrov. Teichmüller nai virolaisen maanomistajan tyttären ja tapettuaan sen 20-vuotiaana lapsivuoteeseen, sen siskon, ja kuoli lopulta ize Tartossa pyylevänä patruunana.
    ellauri260.html on line 390: Sir James George Frazer OMG FRS FRSE FBA WTF (/ˈfreɪzər/; 1 January 1854 – 7 May 1941) was a Scottish social anthropologist and folklorist influential in the early stages of the modern studies of mythology and comparative religion. His lousy reputation improved after his new wife in 1896, Lilly Frazer, decided that he was undervalued because of atheism and that she could improve his impact by leaving out some of it. His dissertation was published years later as The Growth of Plato's Ideal Theory. He remained a classical fellow all his life, not unlike Kari Hotakainen.
    ellauri260.html on line 404: No sitten on vielä tää että kaikkien pitäisi olla jotenkin tasa-arvoisia. Vanhan koulun puitteissa tää justeerattiin sitten kiven takana. Se ei tahdo enää kelvata herroille sosialisteille. Mutta hemmetti, näettehän toki izekin että toiset meistä on toista parempia! Siitähän tulisi silkkaa kommunismia, ja arvaahan kuinka siinä sitten käy! Nietsche sentään tajusi että jumalan poistuttua näyttämöltä ei jää muuta kuin supermiehet ja rupusakki. Sentään Jahven johdolla rupusakki tiesi paikkansa ja saattoi olla siitä vielä ylpeä. Niinkuin kersantti Ärjylä: olen ehkä vain kersantti, mutta olen #¤%6/! vieköön USA:n armeijan (tai ainakin Jermulan kasarmin) paras kersantti. Oli paha virhe kun Preussin keisari otti käyttöön suht yleisen äänioikeuden (miinus naiset ja varattomat tietysti). Siitä alkoi alamäki. Kaikki eivät opi korkeampaa matikkaa, ei edes vaalimatikkaa. Paras jättää ääntenlasku niille jotka osaavat. Kokonaisuuden kannalta on hyvä että jaetaan porukat herrasväkeen ja rahvaaseen (apus mä herrasväen puolelle!) Ja paljon samansuuntaista säätypulinaa, joka ei ole hievahtanut mihkään hindujen eikä Platonin ajoista.
    ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
    ellauri285.html on line 285: Teistit, kuten John Cottingham (2003), väittävät, että Jumala on välttämätön ylläpitämään objektiivista moraalia ja objektiivista arvoa yleensä. Tässä kohtaa jumala on tappiollisessa tiimissä, sillä hyvin harvat nykyajan metaetiikan asiantuntijat uskovat, että objektiivinen moraali (tai arvo yleensä) riippuu Jumalasta. Platonin Euthyfronista lähtien on tämmöstä keppi-porkkana etiikkaa pidetty primitiivisenä. (No, jumala voi jälkeenpäin kyllä antaa niille keppiä, Euthyfron tai ei.)
    ellauri285.html on line 325: Vaikutusvaltainen Platonin kääntäjä Friedrich Schleiermacher ei arvostanut tätä vuoropuhelua. Hän piti sitä "erittäin huonona teoksena Lachesin ja Charmidesin verrattuna". Olof Gigon arvioi sitä myös huonosti 1900-luvulla. Hän koki, että dialogi nojautui liian voimakkaasti sanapeleihin ja semantiikkaan.
    ellauri294.html on line 89: Fryygit ei olleet hyviä juuri muussa kuin musakornerissa. Fryygialainen skaala on c duurin kolmas moodi missä perussävelenä on cm sijasta e, josta on vain puoli sävelaskelta äffään. Se on molliskaala jossa toinen sävel on alennettu ja se kuulostaa muista kuin puukorvista sen tautta synkältä ja uhkaavalta. Platonin mielestä se oli subversiivinen ja sixi kielletty ihannevaltiosta. Kaikki kreikkalaiset moodit saadaan joonialaisesta c-duurista siirtämällä toonikaa. Oikeestaan ei ole mitään keinoa tietää mikä on toonika kuin siitä että siihen aina palataan, etenkin värsyjen lopussa. Se on kuin ihmisen perustaajuus, formantti 0 mihin puhemelodia puheen lopussa laskeutuu.
    ellauri299.html on line 425: Avaa silmäsi, ô ateisti, ja katso kuinka lukuisia lukuja on olemassa (1, 2, en nyt lähde luettelemaan kaikkia...) Platon tunnistaa Jumalan juuri tästä tieteestä, koska hän sanoi, että Jumala ei koskaan lakkaa harjoittamasta geometriaa. Algebra on enempi Allahin tonttia. Vielä pienempi on luku nolla, nollassa ei voi mitään olla. Niin jänis lukuja pohti.
    ellauri328.html on line 121: Latinalainen lause liittyy vanhaan kreikkalaiseen oikeistolaisuuden periaatteeseen, joka käännetään kirjaimellisesti englanniksi "jokaiselle omansa". Rebublikaani Plato tarjoaa väliaikaisen määritelmän, jonka mukaan "oikeus on sitä, kun jokainen huolehtii omista asioistaan ja pidättäytyy sekaantumasta toisten asioihin" (kreikaksi : "...τὸ τὰ αὑτοῦ πράττειν καố" μονεῖν δικαιοσύνη ἐστί...", 4.433a). Jokaisen tulee toimia kykyjensä ja kykyjensä mukaan palvellakseen maata ja koko yhteiskuntaa. Lisäksi jokaisen tulisi saada "omansa" (esim. oikeudet) eikä heiltä riistettävä "omaansa" (esim. omaisuutta) (433e).
    ellauri330.html on line 96: Mikä vitun mind body problem ääliöt? Johan sen Simmias ja Aristoteles poistivat päiväjärjestyxestä. Ilman Platoa ja Descartesta se olisi jo aikaa sitten unohdettu. Mutta vielä piisaa näitä törttöjä jotka törmäilevät kartesiolaisissa omanapakoordinaateissa koittaen pelastaa taivastoivon dualismilla.
    ellauri336.html on line 51: JS Mill kuvailee saamaansa koulutusta. Kun hän oli taapero, isä antoi hänen "leikkiä" Aristoteleen kanssa. Jos hän meni kävelylle isänsä kanssa, hänen oli määrä keskustella Aristoteleesta ja logiikasta tai Platonista ja metafysiikasta. Ei ollut leikkikavereita: hän ei koskaan edes tajunnut, että maailmassa oli leikkikavereita; hänet vain kasvatettiin erillisessä ympäristössä, ja hän oli ihmelapsi. Mutta 20-vuotiaana hän sai hermoromahduksen. Se, mikä veti hänet ulos hermoromahduksesta, ei ollut Platon, ei Aristoteles, ei Aquino; se oli Wordsworthin runous. Hän tajusi, että maailmassa oli esileikkikavereita.
    ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
    ellauri348.html on line 128: Varhaiset kreikkalaiset pitivät toivomista nyhverönä, neuvottomien hommana. Asiaan sai muutoxen lättänenä Platon, jonka mielestä toivo oli hyvä asia. Sokrates piti toivoa hyvien asioiden odotuxena, esim Alkibiadeen puota sopi venata.
    ellauri348.html on line 1114: Rohkeutta voi kehittää olemalla rohkea. Ilmari uskalsi mennä Kumpulan uima-altaaseen avustettuna. Rohkeutta voi edistää myös kazomalla elokuvia ja kuuntelemalla urheata musaa. Rohkeutta edistäviä elokuvia ovat esim. Hotel Rwanda, Batman Begins, High Noon, Schindler List sekä United 93. Rohkeutta edistäviä sävelmiä ovat mm. doorilainen eli c-duuri asteikko (Platon), Bob Marleyn Get It Up, Nasin Yes I can, Frank Sinatran My Way, Stevie Wonderin Live for the city ja Helen Reddyn Aikuinen nainen. Ei ihme että amerikkalaiset ovat maailman urheimpia, kun melkein kaikki urheutta edistävä viihde on amerikkalaista. Elokuvien kazominen voi ylläpitää ja vahvistaa nuorten toivoa. Älkää kazoko Greta Thunbergin tiktokkeja, ne vaan masentaa! Kannattaa keskittää huomio optimismiin esim. lukemalla aamulla optimistisia artikkeleita, uutisia ja tarinoita sekä havainnoimalla ympärillä surisevaa myönteisyyttä.
    ellauri349.html on line 166: Eski Junior piti myös Platonia filosofi-idolina ja parempana kuin Aristotelesta, mikä sekin on erittäin keskinkertaista.
    ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
    ellauri349.html on line 319: Parempi teoria paremmasta elämästä ei takaa, että kenenkään elämästä tulisi parempaa. Kazo vaikka Neuvostoliittoa. Hemmetti että vieläkin kismittää. Siteeraten Platonin kirjettä 7 Eski puolusteleixen mixei sen kirjassa ole mitään asiaa. Asiaa tai ei, on kirjoitettava, koska ei voi koko ajan olla äänessä. Väliin täytyy mennä kakalle.
    ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ​​ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
    ellauri350.html on line 407: Paljon siitä, mitä Atticuxesta tiedetään, on peräisin hänen oman kirjansa katkelmista, jotka on säilytetty Eusebiuksen Preparatio Evangelicassa. Jotkut niistä ovat kuitenkin laajoja ja antavat yksityiskohtaisen kuvan hänen kannoistaan. Suurin osa katkelmista on peräisin Atticuksen kommenteista Platonin dialogiin Timaios; pisimmät, jotka vievät ylivoimaisesti eniten tilaa kriittisessä painoksessa, on otettu hänen Aristoteleen vastaisesta tutkielmastaan niitä vastaan, jotka haluavat selittää Platonin opetuksia parhain päin.
    ellauri350.html on line 409: Atticuksen ensisijainen huolenaihe on selvä raja platonisen ja aristotelilaisen filosofian välillä. Hän vastustaa jyrkästi yrityksiä rakentaa harmoniaa Platonin ja Aristoteleen välille ja tulkita Platonin teoksia aristoteelisten opetusten avulla. Hän piti Aristoteleen lähestymistapoja väärinä ja uskoi, että Aristoteles loi systemaattisesti filosofiansa luihuna vastavetona platonismille.
    ellauri350.html on line 411: Atticus pitää Demiurgia, maailman luojaa Platonin Timaiuksessa, ylimpänä jumalana. Ontologisesti hän näkee Demiurgin ylimpänä ensimmäisenä peripateetikkona; hän identifioi Demiurgin hyvän platoniseen muotoon, hyvään itsessään, joka esiintyy korkeimpana jumalana Platonin tasavallassa. Näin tehdessään hän seuraa keskiplatonismin konservatiivista suuntaa, jota myös joku Albinus (n.h.) edustaa, ja on ristiriidassa näkyvän keskiplatonistin ja uuspythagoralaisen Numeniuksen näkemyksen kanssa. Numenius (n.h.), kuten myöhemmät uusplatonistit Plotinos ja Proclus (no ei näistäkään ole paljon lintuhavaintoja, mutta kz. albumia 357), olivat ymmärtäneet Demiurgin erillisenä kokonaisuutena, "Hyvän" apulaisena. Keskiplatonistien yleisen näkemyksen mukaan Demiurgi luo maailman tarkastelemalla asioiden arkkityyppejä (ideoita) kuin jotain mallikuvia. Atticus jakaa tämän näkemyksen, mutta toisin kuin useimmat keskiplatonistit, hän ei oleta ideoiden maailman olevan Demiurgin älyssä (nous). Pikemminkin hän osoittaa sille erillisen olemassaolon nousin ulkopuolella, sielun tasolla, demiurgin housuissa.
    ellauri350.html on line 417: Vasta demiurgin luomisteon kautta aineen paha sielu sai jumalallisen ravintolisän. Tällä tavalla se sai osuuden sekä ideamaailmasta että nousista ja hyväksytystä järjestä. Siitä lähtien aineellinen maailma on tehnyt säännöllisiä jumppaliikkeitä. Joten aineen alunperin pahasta sielusta tuli hyvä (vaikkakaan ei täysin täydellinen) maailmansielu. Kuitenkaan "ilkeä sielu" ei muuttunut täysin, vaan se jatkoi olemassaoloaan sielun huonona osana kosmoksessa ja jatkoi vaikutustensa kehittämistä rajoitetussa määrin. Aineen luonnollista pahuutta ei korjaa sen sielun muutos, vaan se on rajoitettu; se vaikuttaa vain kuun ja maan väliseen alueeseen (kuviteltu maailman keskipisteeksi). Tämä alue on ainoa osa kosmosta, jossa Platonin opetuksen mukaan tapahtuu pahaa.
    ellauri350.html on line 431: Neoplatonisessa koulussa, jonka Plotinus perusti Roomaan 3. vuosisadalla, Atticuksen kommentit Platonista olivat osa opetussuunnitelmaa. Plotinoksen oppilas Porfyrios ja hänen oppilaansa ja vastustajansa Jamblikhos käyttivät laajasti Timaiuksen kommentteja. Myös muut uusplatonistit, kuten Proclus, Syrianus, Damascius ja Simplicius, kommentoivat - usein kriittisesti - Atticuksen opetuksia. He eivät kuitenkaan luottaneet hänen alkuperäisiin kirjoituksiinsa, ainakaan osittain, vaan Porfyrioksen ja Iamblichuksen teoksiin. Proclus käsitteli intensiivisesti keskiplatonismin näkemyksiä. Hän korosti - luultavasti ironisesti - Atticuksen poikkeuksellista ahkeruutta. Jäbä hääräsi kuin muurahainen tajuamatta mistään tuon taivaallista.
    ellauri350.html on line 433: Hierocleella näytti olleen mielessään erityisesti Atticus, kun hän hyökkäsi niitä filosofeja vastaan, jotka kuvasivat Platonin ja Aristoteleen edustavan vastakkaisia ​​näkemyksiä. Polemiikka Aristotelesta vastaan ​​oli epämiellyttävää uusplatonisissa piireissä; jo Plotinoksen opettaja Ammonius Saccas oli 3. vuosisadalla yrittänyt näyttää harmonian Platonin ja Aristoteleen välillä. Atticuksen näkemys siitä, että ideat olivat nousin ulkopuolella, ja hänen käsityksensä demiurgista olivat vääriä myös uusplatonisesta näkökulmasta. Hänen oppinsa maailman kronologisesta alkuperästä ja ajasta ennen maailman alkua tuntui heistä syystä absurdilta.
    ellauri350.html on line 435: Atticus sai myös paljon huomiota kristityiltä, ​​koska hänen käsityksensä Jumalasta on suhteellisen yhteensopiva kristillisen kanssa ja hänen tulkintansa Platonin luomiskertomuksesta vastaa kristillistä luomisoppia. Kristittyjä kirjailijoita, jotka mainitsevat tai lainaavat häntä, ovat Eusebius Kesarealainen, Theodoret (n.h.) , Johannes Philoponus ja Aeneas Gazalainen. Aeneas Gazalainen menehtyi sittemin Israelin pommituxissa. Dumb and dumber. Myöhäinen antiikkiteologi Areios, jonka mukaan areiolaisuus on nimetty, osoittaa myös teologisessa ajattelussaan yhtäläisyyksiä Atticuksen ajatuksiin, mutta konkreettista näyttöä foul playsta ei ole.
    ellauri350.html on line 437: Nykytutkimuksessa tutkijat ovat usein huomauttaneet, että Atticuksen vastakkainasettelua aristotelismin kanssa leimaa kiero poleeminen tarkoitus ja että hän maalasi usein pinnallisen ja vääristyneen kuvan aristotelilaisesta filosofiasta. Kriitikot huomauttavat myös, että Atticus ei tehnyt oikeutta omalle huolellisuudelleen esittää Platonin autenttinen filosofia, vaan hän syyllistyi platonisen ontologian "epäasianmukaiseen yksinkertaistamiseen". Toisaalta tunnustetaan myös, että hän onnistui suunnittelemaan järjestelmän, joka vastaisi johdonmukaisuuden puutteessaan suunnilleen kristittyjen tarpeita, ja että sixi se ansaitsee huomiota myös tämän päivän platonismin näkökulmasta.
    ellauri352.html on line 81: Hegelin isäntä-orja-luvun Stekeler-Weiterhofer ymmärtää kritiikkinä sokratis-platonista vertauskuvaa kohtaan sielusta ruumiin hallitsijana. Stekeler-Weithofer näyttää henkilökohtaisen itseluottamuksen kehittymisen itsekasvatuksena ja itsehillinnäna sen sijaan, että se keskittyisi vain yhteiskuntateoreettiseen arkkityyppiin, ihmisten väliseen tunnustamistapaukseen. Platonin tulkinnassa hän erottaa psykḗen maineen ja kunnian kantajana, joka kestää myös kuolemamme jälkeen, ja aktiivisen aretḗ- ihmisen (hyve), jossa toimimme tunnollisesti ja itsetuomisesti, riippumatta muiden kehuista tai moituksista. Huolehditaan siitä, että sielua ei ymmärretä onttisesti 'sieluksi' kutsutun henkisen olennon todellisena olemassaolona. Sielu on vaan meemi, tyypin kuolematon maine meedioissa ja pilvipalveluissa. Stekeler vakuttaa (kuorossa Hegelin ja muiden kellarin juuresten kanssa) tiedon subjektin absoluuttisuudesta. En voi epäillä ajatusteni ja tekoni toteutumista. Ja mixi en, bitte sehr? Die Geschichte vom hölzernen Bengele, by: Joseph Mengele. Ei tässä ole päätä eikä häntää Pirmin hyvä, puhdasta potaskaa.
    ellauri352.html on line 323: Durkheimin mukaan mikään tieto maailmasta ei ole mahdollista esittämättä sitä tavalla tai toisella, vaikka elehtimällä. Kieli noudattaa kahta Durkheimin esittämää totuuden kriteeriä: persoonallisuus ja vakaus. Höh. "Kollektiivisen käsitejärjestelmän edessä yksilöllinen mieli on samassa tilanteessa kuin Platonin nous (kr. 'lättänenä'), joka kohtaa Ideoiden maailman. Hän pyrkii omaksumaan heidät, koska hän tarvitsee niitä voidakseen käydä kauppaa kanssaihmistensä kanssa". Onpa juutalainen ajatus.
    ellauri352.html on line 395: Platon, Diogenes Laertios ja Hippolytus kertovat kaikki tarinan, jonka mukaan Thales oli niin tarkkaavainen tähtien katselemisessa, ettei hän katsonut, mihin käveli, ja putosi kaivoon. Haha! Nyt kyllä sattui Juhaa leukaan. Ei ois kannattanut kikkailla. Tunne izesi. Kampaa tukkasi.
    ellauri353.html on line 421: Lapsuudesta lähtien hän hallitsi erinomaisesti hevosta ja teräviä aseita; vuonna 1900, kun sotaministeri A. N. Kuropatkin vieraili Platovskajan kylässä, hän sai hopearuplan palkinnoksi erinomaisesta ratsastuksestaan. ​​
    ellauri359.html on line 162: Avoliitto-niteessä Blake toimittaa että hyvä on aivokuoresta ja paha matelijanaivoista. Oli paha virhe Platon ja Plotinoxen lailla luulla että järki on henkeä ja halu ruumista. Blaken peukuttaman Pirun mielestä asia on juuri vastoinpäin. Kaikki jumalat on apinan aivokummituxia. Vähän sellasta humanismia.
    ellauri362.html on line 157: Hänen romaaninsa ovat pikemminkin keskusteluromaaneja kuin toimintaromaaneja; Itse asiassa Peacock on niin paljon kiinnostuneempi siitä, mitä hänen hahmonsa sanovat toisilleen kuin siitä, mitä he tekevät toisilleen, että hän esittää usein kokonaisia romaaneja dialogin muodossa. Platonin symposium on näiden teosten kirjallinen esi-isä Athenaeuksen deipnosofien kautta, jossa keskustelu ei koske niinkään korkeatasoisia filosofisia teemoja kuin viinaa ja kalanhajuisia vekottimia. Toiminta alkaa vasta kun kaikki ovat umpitunnelissa.
    ellauri365.html on line 867: Vid tiden läste Fröding Leibniz, Nietzsches filosofi och översatte dikter av bland andra Goethe. Även Tolstoj, Spinoza, Blavatsky, Platon och Buddha bidrog till hans nya världsbild. Fröding uttryckte allt mer tankar kring altruism och kärlek till allt levande. Han jordfästes i Klara kyrka, förrättad av Nathan Söderblom och kortegen genom Stockholm kantades av 200 000 sörjande.
    ellauri369.html on line 479: Platon ("filosofi"),
    ellauri371.html on line 624: BUAAAHAHAHAHAHAH! Olipa hervotonta läppää! Silti musta vaikuttaa että tän on alunperin kirjoittanut joku höynähtänyt valtiotieteen harrastaja taustapaperixi jollekin parannetulle perustuslaille. Tushkin tää on alunperin ollut mikään pilkkakirjoitus eikä salaliittopaperi, vaan ihan vakavalla lärvällä tehtyä yhteiskuntafilosofista sepustusta tyyliin Plato, Adam Smith ja Marx.
    ellauri384.html on line 243: Rahan kexivät lyydialaiset 600-luvulla ennen Kristusta. Kroisoxesta tuli sitä lyytä rikas kuin Roope Ankka. Noin vuonna 630 eaa., joku Anatolian valtakunnassa Lydiassa leimaa jalometallipalan jollakin sinettisormuksella. Yksi tämän yksinkertaisen teon tulos oli, että se lisäsi luottamusta palan painoon ja puhtauteen, kun sitä myöhemmin käytettiin markkinoilla. Tämä menettely ei muuttanut mitenkään hyödykkeen luontaista arvoa, mutta se yksinkertaisti jalometalliharkkojen vaihtoa kaikille, jotka olivat halukkaita hyväksymään leiman takuun ensi näkemältä sen sijaan, että punnittaisiin ja testattaisiin uudelleen pala joka kerta, kun sillä käytiin kauppaa. Kauppiaat voisivat jättää syrjään vaivalloiset vaakansa, painonsa ja koetinkivensä nopeuttaakseen liiketoimiaan laskemalla, ei punnitsemalla, tämän uuden valuutan muotoa. Kreikkalaiset, jotka omaksuivat nopeasti tämän Lydian tekniikan, antoivat kolikoiden nimeksi nomismata, koska ne toimivat rahana hyväksytyn käytännön mukaan (nomos). Kauppiaista tuli numismaatikkoja. Eli luottamus, luotto, oli tämän kexinnön ytimenä, kuten kaikki talousliberaalit muistaa muistuttaa. Aristoteleesta rahan lainaaminen korkoa vastaan on alhaista. Kroisoxen nimi oli oikeasti Karof. Platonin oli Aristokles Aristosson. Platonin sedät Aku ja Roope olivat oligarkkeja.
    ellauri384.html on line 420: Jooseppi väittää että "Sokrates", no, Plato, kexi kuolemattoman sielun 400-luvulla eKr. Oliskohan näin. Platonin argumentit Faidonissa Simmiaan ja Kebeen (vai kenenkä se nyt oli) harmoniamallia vastaan (kz. albumi 30) oli aivan olemattomat, eli niitä ei vaan ollut. Samaa katteetonta toiveikkuutta vaan kuin muillakin narsisteilla. Vaan mites juutalaisilla?
    ellauri391.html on line 145: Platonismissa noin 100-luvulta eKr. 200-luvulle jKr. kestänyttä suuntausta kutsutaan keskiplatonismiksi. Sen tavassa nähdä maailmankaikkeus ja maailmankaikkeuden synty on paljon yhteistä Johanneksen evankeliumissa kuvatulle näkemykselle. Keskiplatonistien mukaan maailmankaikkeudella on kolme syytä:
    xxx/ellauri027.html on line 466: Esa Saarinen on kertonut jatkavansa sokraattisen filosofian perinnettä, jossa pyrkimyksenä on antiikin filosofian ideaalien mukaisesti edistää parempaa elämää. Sokrates (tai Plato sen haamukirjoittajana) piti muita kolleegojaan viisastelijoina, mutta muut aikalaiset (esim Xenophon) ei nähneet sen ja muiden sofistien välillä suurempaa eroa. Kieltämättä antiikin sofistienkin métier oli jossain perusopetuxen ja izehoidon välimailla. Siihen parkkiruutuun on Eski peruuttanut raamattuautonsa ihan tarkoituxella.
    xxx/ellauri027.html on line 681: Platonin mukaan, jotta hänen ihannevaltionsa voisi toteutua, ”on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen... Muussa tapauksessa, rakas Glaugon, ei valtioiden eikä koko ihmissuvunkaan kohdalla tule onnettomuuksista loppua.” (Platon 2011. En tiennykkään et Plaatto oli 2011 vielä tutkimusaktiivi. Ehkä "Glaugon" toimi sen tutkimusapulaisena.)
    xxx/ellauri027.html on line 683: Filosofi johtajana? Tämä ajatus ei välttämättä vastaa tämän hetken ideaa yritysjohtajasta tai poliitikosta. Onko johtajissamme liikaa heitä (vittu nyt jo, NIITÄ!), jotka ovat toimialan ja talouden eksperttejä, mutta joiden tietämys jää siihen, ja liian vähän heitä NIITÄ, joilla on laaja tietämys usealta elämänalueelta? Esim entisiä pastoreita? No tätähän se Platonin typerys kokeilikin Sisilian diktaattorin kohdalla, mutta diktaattori ei ollut vastaanottavainen sen kukoistuspuheille vaan heivas Platonin tienoheen. Hyvä että teki, sehän oli ihan hirveä fasisti. Siis molemmat oli.
    xxx/ellauri027.html on line 714: Palataan vielä juhlakaluun. Pastorin tekis mieli samastaa Esa Saarinen Platoniin. Se nyt on ihan posketon ajatus, pardon my Saarish. Parempi vastine on Sokrates, joka ei sekään tiennyt mitään eikä sekään hävennyt sanoa sitä. Luonnon, ihmiskunnan ja ihmisen asema pitäs nostaa agendalle muutenkin kuin tässä juhlapuheessa. Pitäs tunnustaa ihmisyyden arvo. Väärin! Pitäs lakata lässyttämästä ihmisyyden arvosta ja ajatella vähän elukoitakin ja muuta luontoa. Ennen kaikkea pitäs lopettaa tuhoisa markkinatalous ja latistaa lätyxi sen typerät johtajat, puhumattakaan että koulutettas niitä lisää. Siirtyä kukoistuskierteestä hallittuun rapistumisliukuun.
    xxx/ellauri027.html on line 937: Jos mä vaikka laitan näiden tilaan mun omat korvikkeet, ne on ne jotka on jo näytetty tossa taulukossa edellä. Neandertaalius on sitä et keskittyy vaan omiin joukkoihin, vie kukat omille sukulaisille, kerää näkinkenkiä kuin muumit, ei koita rakennella mitään maailmanluokan juttuja. Nykräys on ettei tee mistään rojektista hirveen suurta numeroa, ei izestä eikä kotijoukkueestakaan. Kohtuus kaikessa. Laskukkus on et ei kilpaile, ei revi minkään meemin tähden persettä eikä kerää hymypoikapazaita. Ei huippu-mitään. Ei huippuyxiköitä, huippu-urheilua, huippuelämyxiä, eikä mitään tiimejä. Kaikki ne on ihan hanurista. Alatyyli on tätä puun takaa huutelua, ei lähde mukaan joka kampanjaan, näkee liika innostuxessa aina jotain naurettavaa. Ei ota MITÄÄN liian vakavasti, se on tärkeintä. Tilanne voi olla toivoton, muttei vakava. Tietysti kohtuus kaikessa, sehän sisältyi jo tohon laskukkuutteen. Mitään ei pidä yrittää liikaa. Yrityxet ja yrittäjät on kaikki perseestä. Jos joku antiikin filosofi pitää mainita, niin se on Epikuros. Cela vitam. Plato ja sen porukat on nekin kaikki perseestä, stoalaiset eritoten.
    xxx/ellauri027.html on line 989: Niin, Eski ei ole platonisti. Se ei ezi mitään pysyvää, sille riittää tää ajallinen virtaus, enemmän Herakleitoxen miehenä se astuu aina eri keikarismurffitakissa samalle Plato-hallin lavalle Amathuksen rantahotellissa, ja striimautuu eetteriin uskollisten videomiesten avulla. Eri ja silti sama Eski eri striimissä, ja kuitenkin niin samana. Toisto tyylikeinona.
    xxx/ellauri027.html on line 1019: Eski on armoitettu lässyttäjä. Läppää piisaa loputtomiin, ja ideoita säästyy per ääniminuutti sillä, et se on KJJ luokan änkyttäjä. Se ottaa kavereixi Sokrateen, Wittgensteinin ja Heideggerin, kaikki suht köykäsen luokan idealisteja, vaikka kovia sanaseppoja. (Sokraten ideoista on enemmän kuin puolet Platonilta, Sokrates oli vaan sen tekemä ankan varjo luolan seinällä. Wittgensteinin repusta jäi vaan hämäriä zetteleitä kenkälaatikkoon, ja Heidegger oli täys sekopää, kazo toisaalla.)
    xxx/ellauri027.html on line 1119: Jos Esa Saarisen näkökenttään ei olisi - Jan von Platon ekan vaimon kuivan Päivin ja Ernie Leporen kisaemäntien avulla jo aiturixi oppineena miehenä - lennähtänyt puupäinen ja pitkäripsinen lentoemäntä nimeltään Pipsa Pallasvesa, Saarinenkin olisi saattanut juuttua omaan uomaansa siveänä poikana Karhusen Liisan pesälle. Ne oli luokkatovereja, kunnes Eski alotti luokkaretkensä. Siksi Saarisen omassa ajanlaskussa onkin selkeä jaottelu: elämä ennen Pipsaa (pikkuinen Piips) ja jälkeen Pipsan (kuningatar).
    xxx/ellauri044.html on line 483: eivätkä ehkä lukisi Sookrateen puolustuspuhetta Platonin Faidonista.

    xxx/ellauri044.html on line 764: Suurin hölmö on vanha hölmö, niinkuin Aku Ankka 60v. Voltaire oli oikeassa laahuxesta, mutta sai huomata kuin Platon, että hopeaselkä diktaattori ei ole yhtään parempi. Historia opettaa et kukaan ei opi mitään.
    xxx/ellauri057.html on line 826: Haisuli asui itävaltalaiselta äijältä juuri iskemänsä nuorikon kanssa vuoden päivät vuosisadanvaihteen yli Tomtebossa Rajasaaressa. (Ei siis tarkkaan ottaen Tontunmäessä, jossa oli Jan von Platon ja Päivin tomtebo.) Nuori rouva Hamsun 25v piti olosuhteita viheliäisinä. Hän oli hieman hienostunut kaupunkilaistyttö ja hänen oli ollut hankala sopeutua kylmyyteen ja Rajasaaren jokseenkin alkeellisiin oloihin. Hänen täytyi muun muassa huuhdella pyykkinsä jäänrailossa.
    xxx/ellauri068.html on line 256: Näytelmä esittää Sokrateen sofistina ja humpuukimaakarina, jollainen se kai olikin, ja sixi pilkattiin myös monissa muissa ajan komedioissa. Platon esitti Sokrateen puolustuspuheessa näytelmän yhdeksi syyksi, joka lopulta johti Sokrateen saamaan kuolemantuomioon. Sokrates tuomittiin kuitenkin vasta 24 vuotta näytelmän esitystä myöhemmin. Vitun humpuukimaakari, Plato siis.
    xxx/ellauri075.html on line 207: Trained in the neo-Kantian tradition with Ernst Cassirer and immersed in the work of the phenomenologists Edmund Husserl and Martin Heidegger, Strauss established his fame with path-breaking books on Spinoza and Hobbes, then with articles on Maimonides and Farabi. In the late 1930s his research focused on the rediscovery of esoteric writing, thereby a new illumination of Plato and Aristotle, retracing their interpretation through medieval Islamic and Jewish philosophy, and encouraging the application of those ideas to contemporary political theory.
    xxx/ellauri075.html on line 217: Klein was affectionately known as Jasha (pronounced "Yasha"). He was one of the world's preeminent interpreters of Plato and the Platonic tradition. As one of many Jewish scholars who were no longer safe in Europe, he fled the Nazis. He was a friend of fellow émigré and German-American philosopher Lefa Struzi.
    xxx/ellauri081.html on line 365: Se joka ei osaa opettaa. Se joka ei osaa opettaa opettaa opettajia. Se joka ei osaa elää siivolla opettaa etiikkaa kuten Platon ja Airaxisen Timo. Wallu opetti aloittelevia kirjoittajia. Dennis the Penis oli toinen samanmoinen.
    xxx/ellauri084.html on line 38: Ludi oli Cambridgen "apostoleja". The Cambridge Apostles was founded in 1820 by twelve right-wing Christian evangelical students under the name The Cambridge Conversazione Society. The Cambridge Apostles enjoyed 'homoeroticism' and 'Platonic love'. Aika paljon filosofeja ja vakoojia. The Apostles tended to be gay.
    xxx/ellauri086.html on line 374: on helppo uskoa Platon aiheetta hylkäämään harmoniateoriaan.

    xxx/ellauri086.html on line 379: Platon ja Aristoleen kreikkaa ja Cornelius Nepoxen ja Ciceron Catilinan latinaa,

    xxx/ellauri087.html on line 63: Muutaman tunnin rentoutumisen jälkeen bussit kiertävät noukkimassa kaikki hotelleil€¨ta ja kuljettavat seminaarihotelli Amathukseen. Se on viiden tähden pylväspalatsi, jonka lasiset portaikot on värjätty valaisintaiteella. Kokous- salin kattokruunu on kuin Titanicista, seinät ja kalusteet kullan ja puuterin värisiä. Salin nimi on Platon.
    xxx/ellauri087.html on line 109: Hänen opetustyylinsä on erilainen. Kun Saarinen selittää innostusfilosofiaansa Platon-salissa, hän ei juuri viittaa muihin ajattelijoihin. Hän viittaa muumeihin. Eskillä ei taida olla kaikki muumit laaxossa. Heidegger mainitaan vain kerran, James Bondille on omistettu kokonainen teoria. No kyllä Tove Jansson yhden existentiaalinazin hakkaa.
    xxx/ellauri114.html on line 562: Siinä se yleensä häilähtelee ykkösen ja puolen välillä. Takuulla, kai, kenties, tokkopa, no ei vitussa. Jan von Plato pilkkasi kun sanoin että mahdollisuus ja todennäköisyys on sukulaisia. Onhan ne, tod.näk. vaan heiluu alle nollasta (mahdotonta) alle puolen (tushkin) tasaan (ehkä, ehkä ei) ylemmäs (kai, varmaana) ja yli ykköseen (välttämättä). Toivo on hyvän odotusta, pelko pahan. Kuka nyt pahaan viizii uskoa.
    xxx/ellauri122.html on line 794: Brod’s memoirs spoke about Kafka’s gentle serenity, describing their relationship almost as if they were lovers. He also recalled the mystical experience of both men reading Plato’s Protagoras in Greek, and Flaubert’s Sentimental Education in French, like a collision of souls. While there is no evidence of any homosexual feeling between Kafka and Brod, their intimate relationship appeared to go beyond typical camaraderie from two straight men of their era.
    xxx/ellauri128.html on line 309: Rakkaus on yhteensopivan palapelipalan hakua.Milan Kundera (Platon-coveri)MFUCK!
    xxx/ellauri128.html on line 345: Rakkaus on vakava mielisairaus.PlatonMFUCK!
    xxx/ellauri128.html on line 488: Peter Alexander Freiherr von Ustinov (16 April 1921 – 28 March 2004) was born at 45 Belsize Park, London, England. His father, Jona Freiherr von Ustinov, was of Russian, German, Polish, and Ethiopian Jewish descent. Peter´s paternal grandfather was Baron Plato von Ustinov, a Russian noble, and his grandmother was Magdalena Hall, of mixed German-Ethiopian-Jewish origin. Peter was a British actor, filmmaker and writer and a fixture on television talk shows and lecture circuits for much of his career. Peter oli kuraverinen äiskän puolelta.
    xxx/ellauri129.html on line 469: Mixi naisten vessat ovat viihtyisämpiä kuin miesten kusilaarit? Se todistaa, että mies ja nainen ovat yhteensopimattomat, paizi mitä tulee vyönalapuoliseen vyöhykkeeseen. Sieltähän ne kyä yhteen soppii kuin ne Platonin mainizemat palapelinpalat. Ei kun housut pois ja pussauskoppiin.
    xxx/ellauri130.html on line 319: Siinäpä viisas mies joka j:n kexi.PlatonMKILL!
    xxx/ellauri134.html on line 524: Mixi termiittiapinoita on just noi 12 Jungin arkkityyppiä (tai 16, give or take a few)? Ilmeinen selitys on että ne on niinkö termiittien kasteja. Platonkin sanoi että hyvin järjestetyssä valtiossa on säätyjä, joissa jokainen saa rauhassa erikoistua omaan hommaansa. Sitä se tarkoittaa kun sanotaan et löydä izesi. Mut varo: kun löydät izesi, voit hukata huumorintajusi. Näin kävi rotevalle Mariannelle.
    xxx/ellauri148.html on line 468: Lévis, Québec. On the occasion of World Philosophy Day 2021 the Fleur de Lys Literary Foundation will host the conference‘Philotherapy or when philosophy helps us-A review of the main books on practical philosophy’. Panelists will discuss a A short history of philotherapy; More Plato, Less Prozac! Lou Marinoff, 1999; Plato, not Prozac! Philosophy as a remedy, Lou Marinoff, 2000.
    xxx/ellauri148.html on line 479: Conversations on topics such as empathy, human connections, and kindness in adverse moments will be addressed in rich encounters of philosophical knowledge. From the perspective of Plato, Seneca, Epictetus and classical philosophers from the Greek and Latin cradle, New Acropolis teachers will reflect on our current historical moment. An opportune moment to take advantage of philosophical knowledge, from love to wisdom, to break barriers of difficulties, obtaining a more humanistic sense of life. In all, eight (8) professors will be part of New Acropolis' annual event.
    xxx/ellauri149.html on line 302: Seminaarilaiset on ryhmitetty kulkemaan kevään aikana mukana Eskin taskussa niin pienissa paloissa että se ei vaadi täytettyihin paprikoihin liittyviä erityisjärjestelyjä edes von Platon Päiviltä. Näin Eskillä on aikaa keskittyä seminaarin aikana aina samoina pysyneiden ajatusten kertaamiseen ja muuhun arkiryskeeseen.
    xxx/ellauri170.html on line 972: Okay, again I am simplifying a little because science is never anything but theory, there is no element of faith involved. Aristotle was a scientist, Plato wasn´t. Gnosis ei ollut edes pseudotiedettä vaan salatietoa. Tiede on kreikaksi episteme.
    xxx/ellauri170.html on line 984: Nykyisin gnostilaisuus nähdään usein varhaisen kristinuskon kanssa kilpailleena uskontona, joka irtaantui kristinuskosta tai kehittyi sen rinnalla. Gnostilaisuuden synnystä ei kuitenkaan ole yhtä kaikkien hyväksymää käsitystä. Gnostilaisuuden ajatukset pohjautuvat pitkälti platonismiin, erityisesti keskiplatonismiin, sekä juutalaisuuteen. Esimerkiksi ajatus demiurgista pohjautuu Platonin dialogiin Timaios. Näiden lisäksi gnostilaisuuteen vaikuttivat kristinusko sekä babylonialais-iranilaiset uskonnot. Kristillisestä gnostilaisuudesta puhutaan silloin, kun edellä esitettyihin perignostilaisiin ajatuksiin yhdistyy kristillisiä aineksia, kuten Jeesuksen opetuksia ja hänen välittäjäroolinsa pelastavan tiedon tuojana.
    xxx/ellauri173.html on line 272: Philosophie ancienne (Platon, Aristote)
    xxx/ellauri178.html on line 296: Heti jos tulee jossain setämiesten niteessä puhe huippukauniista pojista, katamiiteista ja alkibiadeista, tietää että nyt on liikkeellä homopettereitä. (Esim. Platon, Thomas Mann ja Hemingway.) Oiskoon tossa jo tarpeexi tästä jätkästä. Jos satun jostain löytämään jonkun sen tekeleen, jatkan sitten lisää.
    xxx/ellauri179.html on line 336: When writing The Garden of Eden he appeared as a redhead one day in May 1947. When asked about it, he said he had dyed his hair "by mistake." In that novel, the search for complete unity between boy lovers is carried to extremes. It "may seem" that the halves of the Platonic homoerotic myth (once cut in two by Zeus and ever since longing to become a spoon again) are uniting here.
    xxx/ellauri186.html on line 154: Influences: Plato, Epicurus, Zeno of Citium, Cleanthes, Chrysippus, Publilius Syrus, Attalus, Sotion
    xxx/ellauri186.html on line 161: Caligula olisi izemurhannut sen jo aikaisemmin ellei se olisi ollut niin kipeä. Se oli varmaan tosi ärsyttävä. Isäkään ei tykännyt ruipelosta vegaanista. (No kyllä se rikastuttuaan sitten läskiintyi.) Seuraavaxi Senecalla oli jimbajambaa Caligulan 1 siskon kaa ja se potkittiin maanpakoon jonnekin.Toinen sisko vinkkas sen 8v kuluttua takasin. Neron neuvonantajana toimiminen oli samanlaista tunarointia kuin Platonin Sisiliassa.
    xxx/ellauri224.html on line 144: Ympyräsuun mielisana oli actually, jolla se oikaisi keskustelukumppanin vääriä käsityxiä. Niinkuin sitä vitalismia, jolla koitin vastustaa sen puhtaasti komputationaalista näkemystä sielusta. Vieläkin hävettää oma tyhmyyteni. Olinko mä joku Henri Bergson silloin vielä, tai lyttänenä Plato? Ympyräsuu oli ehkä lukenut Raumpilot Ijon Tichyn XIV avaruusseikkailun, jossa siitä otettiin jollain IT-kuplaplaneetalla varmuuskopio.
    xxx/ellauri225.html on line 196: "Oikeuden suuraukio" ei ole muu kuin Tian-an-men, Taivaan pojan portti. Kyltää on tällästä Punakiinan höykytystä. Ruumiskasoilla herkuttelua. Propaganda on aina samanlaista, hyvixet ja pahixet saattaen vaihdettavissa. Suttu käytti englanninkielen sanaa demoni, koska dovzassa ei ollut kyllin pahaa sanaa. No sehän on helleenien daimon, joka oli vielä Platonilla hyvis. LOL, QED.
    xxx/ellauri229.html on line 38: Ijon Tichyn alaiset (Lenny D. Vinch, Josip Boscovich, Vance Eyck, Homer Simpson, Harry Bosch) tunaroivat tosi pahasti koittaessaan kirjoittaa aurinkokunnan historiaa uudestaan. Siitä tuli tälläinen kuin se on. Ja pystyapinasta karvainen vain sieltä mistä kana kusee, ihan kiusan kautta. Ijon Tichyn XX matka on vähän pitkästyttävä, mutta se on sentään hyvä että Stan ei pidä Platosta. En minäkään.
    xxx/ellauri229.html on line 62: Tässä numerossa Stänli miettii miten käy sieluun perustuvien uskontojen jos ja kun homo sapiensin duaaliset eri ainexet pystytään teknis-manuaalisesti irrottamaan toisistaan. Jos elukoita voidaan konstruoida bioteknisesti kangaspakasta ja tehdä tietotekniikalla niille mieliä mielin määrin mielivaltaisista aineista ja mulkata niitä vielä matkan päällä miten kukin lystää. Ja sitten ottaa koko heppulista varmuuskopio. Huonostihan siinä käy. Se Platon kumppani (Simmias, episodissa Faido) jonka mielestä sielu on vaan urkuharmonin hyvin temperoitu viritys näyttää olleen oikeassa 6-0, ja myrkkykeisomaljan hulauttanut Sokrates (oikeammin koleerinen Jan von Plaatto ize vanhan opettajansa housuissa) oli hölmö huijari joka huijasi izeäänkin muiden lisäxi. Jenkkivideolla paasaava pikkukaveri jaxaa yhä vaan hutkia samaa kaakkivainajaa. Sokrates on kuvassa kuin salilla käynyt kyyppari sormi ojossa.
    xxx/ellauri229.html on line 67:
    JONATHAN M. VAJDA

    xxx/ellauri259.html on line 330: Uudelleensyntymisoppi, joka muistutti buddhalaista oppia, vaikka Platon ja Pythagoras suosivat sitä, oli pyrrhonisteille täysin vieras. Pyrrhonistien seuraajilleen lupaama ἀταραξία, 'häiriöttömyys', saattaa muistuttaa pinnallisesti buddhalaista nirvanaa, mutta ἀταραξία, toisin kuin nirvana, ei sisältänyt vapautumisen kiertokulkua; pikemminkin se oli elämäntapa tässä maailmassa, siunattu μετριοπάθεια:lla, 'tunteen kohtuudella' tai 'kohtalaisella kärsimyksellä', ei minkään erilaisten kivun puuttuessa. Kuzminski, jota Beckwith (s. 20) pitää edeltäjänänsä, oli suurelta osin jättänyt huomioimatta tämän buddhalaisuuden ja pyrrhonismin välisen eron ongelman.
    xxx/ellauri287.html on line 138: Kävele samoja polkuja, joita Sokrates, Platon ja Aristoteles kulkivat vuosisatoja aiemmin. Katso maailman vanhin näytelmäpaikka, Dionysoksen teatteri, ja tutustu siihen, miten pyhissä kirjoituksissa käytetään muinaisten draamien kuvia. Pysähdy Panhellenic-stadionilla, josta modernit olympialaiset alkoivat. Nauti kansallispuutarhojen ja Kreikan parlamenttirakennuksen luonnonkauneudesta ja jätä aikaa matkamuisto-ostoksille Plakassa.
    xxx/ellauri287.html on line 504: Kristitty historioitsija Sokrates Scholasticus oli sitä mieltä, että Julianus uskoi olevansa Aleksanteri Suuri "toisessa ruumiissa" sielujen vaelluksen kautta " Pythagoraan ja Platonin opetusten mukaisesti ".
    xxx/ellauri287.html on line 630: Tällä tavoin Dionin puhe paikantaa roomalaisen aikakauden Tarsuksen, Kilikian metropolin ja merkittävimmän sataman, kreikkalaisen ja barbaarimaailman ambivalenttiselle kynnykselle. Vaikka monet nykyajan kaupungit Syyriassa ja Foinikiassa, mukaan lukien Arados, viljelivät kreikkalaista kulttuuria, Dio edustaa Tarsosta keskeisenä paikkana, jonka kautta Kreikan Vähä-Aasian maisema voisi kärsiä merellä liikkuvien barbaarifoinikialaisten vaikutuksesta. Itse asiassa, kääntämällä Platonin sanonnan ionilaisista, lyydialaisista, ja frygialaisista musiikin genreistä aasialaisen pehmeyden merkkinä (Rep. 398e-399e ja Lach. 188d), Dion väittää, että Tarsoksessa foinikialaisen fagotti"musiikin" äänet valtasivat nyt nämä ylivoimaiset harmoniat, jotka olivat ominaisia nykyaikaisen Vähä-Aasian kreikkalaisille (tai . 33.42) ja turmelivat niiden kuulijoiden luonteen. Kuvaamalla "nuuskutusta" sekä sairaudeksi, joka muovaili barbaarisen luonnetta, että merkkinä, joka osoittaa sen olemassaolon kreikkalaisten kansalais- ja kulttuurikäytäntöjen näyttöruudun alla, Dio ilmaisee oletetulle tarsolaiselle yleisölleen, että se on hävitettävä, jos he haluavat säilyttää Vähä-Aasian maltillisten kreikkalaisten miesten asenteet, eikä olla jotain foinikialaisia poseeraajia.
    xxx/ellauri292.html on line 465: Sillä seuraava on pätevä esimerkki käytettäväksi, koska on oikein, että lääkäri vierailee potilaan lakanoissa ja opettaja mukautuu opiskelemaan tulevan oppilaan sisätiloihin ja esimies luopuu korkeuksistaan ja alentuu alhaisen poskeen, mutta päinvastoin ei ole oikein tai mahdollista. Tästä seuraa, ettei ole mitään syytä estää jumalallista luontoa, joka on hyväntahtoinen ja taipuvainen pelastamaan ja huolehtimaan tulevaisista asioista, yhtymästä ihmisiin, sillä tämän sallii myös jumalallisen huolenpidon sääntö; sillä Platonin mukaan Jumala oli hyvä, eikä yksikään hyvä olento voi koskaan tuntea sisätilakateutta.
    xxx/ellauri292.html on line 475: Ja kirjan lopusta saamme tietää, että hänen hautaa ei löytynyt mistään maan päällä, mutta thai hän meni taivaaseen fyysisessä kehossaan hymnien ja tanssien säestyksellä. Luonnollisesti, jos hän oli niin suuri kuin yllä olevassa kuvataan, hänen voidaan sanoa "on kosinut filosofiaa jumalallisemmalla tavalla kuin Pythagoras, Empedocles tai Platon."
    xxx/ellauri292.html on line 477: Kun hän edistyi nuoruudessaan, hän osoitti useimpien kirjainten tuntemusta ja suurta muistin voimaa ja sovelluksen voimaa ja että hän puhui ullakon murretta (attic dialect). Opimme myös, että "kun hän täytti neljännentoista ikävuotensa, hänen isänsä vei hänet Tarsokseen, Foinikialaisen Euthydemuksen luo, joka oli hyvä retori, ei nuuskuttanut, ja antoi hänelle koulutuksensa. Apollonios tarrautui opettajaansa." Opimme edelleen, että "hänellä oli opiskelutovereina Platonin ja Khrysippoksen koulun jäseniä ja perin pateettisen joukon jäseniä." Että hän myös kuunteli uutterasti Epikuroksen oppeja, hän ei halveksinut edes niitä, vaikka hän käsitti Pythagoraan opetukset tietyllä sanoin kuvaamattomalla tavalla.
    xxx/ellauri296.html on line 676: Arbeit zitieren: Magistra Artium Silvia Bielert (Autor:in), 2005, Ernst Cassirer - Mythos und mythisches Denken in der antiken Philosophie bis zu Platons Staatstheorie, München, GRIN Verlag, https://www.grin.com/document/47039. Noch keine Kommentare.
    xxx/ellauri303.html on line 449: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
    xxx/ellauri305.html on line 196: sijaan Jan von Platon obsessiivistä 1. vaimoa. E.S. ilmoitti tämän jälkeen
    xxx/ellauri319.html on line 451: Andrei Platonov
    xxx/ellauri356.html on line 45: Eeva tahtoo laajentaa Irigarayn poinzit kirjallisuustieteeseen. Sen mielestä tollaset Platon Faidrostyyppiset reikäleipä ja sen reikä samastumisjutut on patriarkaalista sumutusta. Varmaan ovatkin! Platon oli perseestä.
    xxx/ellauri356.html on line 51: Vitun putinisti Platon olis kieltänyt Homeroxen runouden. Fiktio on akkamaista. Niinhän se onkin. Platon pitäisi kieltää. Ari oli paljon fixumpi, toimi kiltisti Fyllixen juhtana. Venäläiset formalistit muistuttivat TS Elliottia ja HK Riikosta siinä ettei ne perustaneet elämä ja teos- menetelmästä. Martha Nussbaum pissi hunajaa pikkuhousuista. Jaakko pani pojat maxamaan etikkakurkkunsa. Nussbaumin mielestä Henry James ja Marcel Proust oli kovia moralisteja.
    xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
    xxx/ellauri356.html on line 257: Muita vaikutteita Derridaan olivat Martin Heidegger, Platon, Søren Kierkegaard, Alexandre Kojève, Maurice Blanchot, Antonin Artaud, Roland Barthes, Georges Bataille, Edmund Husserl, Emmanuel Lévinas, Ferdinand de Chaussure, Søren Kierkehaard, Sigmund Freud, Claude Lévi-Strauss, James Joyce, Samuel Beckett, JL Austin ja Stéphane Mallarmé. Paizi Austinista se ei tajunnut tuon taivaallista [ lähde: Searle ]. Talmudin dekonstruktio ei ole kovin suosittua, mutts sitäkin on yritetty.
    xxx/ellauri356.html on line 382: Eevan patriarkaaliset pahixet ovat Plato, Bysshe ja Cartland. Matriarkaaliset hyvixet on Shlomo, kreivitär Dia ja Hilvik. 2-lahkeisia 4 1-lahkeisia 2. Kenties Shlomokin oli 1-lahkeinen, vaikka kullinheiluttaja toki. Tää on kysymyskirja eikä väitöskirja. Eeva vastaa kysymyxillä kuten rabbitit ja Lauri Törhönen. Tälläsiä väitöskirjoja tulee Akun tehtaasta. Kauaxi on exytty Sokrateen dialektiikasta. Taiteen erotiikkaa tieteen sijasta.
    xxx/ellauri357.html on line 87: Yhdessä puheenjohtaja Heta Gyllingin kanssa toimitimme artikkelikokoelman Filosofien oikeus I-II, jossa käytiin läpi filosofien oikeutta koskevaa ajattelua Platonista Derridaan. Esimerkiksi poikkitieteellinen Heidegger-piiri, jossa Oleminen ja aika käytiin pikkutarkasti läpi. Jukka Kekkosesta en pidä, hän on kova kommunisti. Asuin jonkin aikaa Pariisissa, jossa kävin Jacques Derridan seminaarissa. Derrida käsitteli sattumalta aihetta, joka sivusi teokseni yhtä juonnetta, ajallisuutta Heideggerin ajattelussa.
    xxx/ellauri357.html on line 97: Dekonstruointia on juuri tää että textiä luetaan tälleen intertextuaalisesti kuin piru raamattua rivien välistä. Dekonstruoidaas vähän Plato lättänenä paskiaisen erotiikkaa. Eroxen vanhemmista nainen (Penia) oli tietysti sekä köyhä että ruma, sen isä (Poros) taas rikas ja lahjakas. Eipä ylläri. Se on kyllä totta että kuolevaisilla ikuista on vain siitos ja synnytys. Sixi mikään ei ole niin vittumaista kuin että kuutossilli lakkaa olemasta viitossilli. Bylsiminen on eläimelle izetarkoitus, ei se kurki jalkoväliin että joko tuli impregnaatio. Just tää oli Darwinin kohtalokas izemurhasiirto, kun termiittiapina onnistui estämään nussiessa hedelmöityxen. Kahden miehen yhdessä kirnuamat kuolemattomat ajatuspökäleet ovat lapsiakin arvokkaampia. Tai no jaa, Darwinhan on aina oikeassa, sama sille on jos homo sapiens päättää tehdä sillä lailla seppukun. Takaisin piirustuspöydän äären vaan. Ottaisinko seuraavaxi työn alle rotan vaiko torakan?
    xxx/ellauri357.html on line 100: miestäkään. Senpä tautta se peukuttaa Platon ajatusta
    xxx/ellauri357.html on line 109: saada kamat pussiin eli tyhjentää pakottavat kassit Platon luolan perälle.
    xxx/ellauri357.html on line 157: Platonin Timaios sanoo että jos mies tunaroi hän syntyy seuravassa elämässä naisexi, jos se kämmää senkin se syntyy muuxi eläimexi. Vittu mikä räkäpää. Lättänenä homopetteri. Martha Nussipuusta Alkibiades oli kaikkein naismaisin koko porukasta, niin Eevastakin.
    xxx/ellauri357.html on line 166: Silentium! Tacete pueri! huusi Omppu kun pojat hälisivät latinan tunnilla. Jos se ei auttanut, tuli komento Älkää LÖPISKÖ! Saman olisi voinut huutaa Platon varhaiskristillisen ajan jäljittelijälle Plötinöxelle. Plätystä oli kulunut puoli vuosituhatta, joten plöpisijä oli eräänlainen uustomisti.
    xxx/ellauri357.html on line 190: Platon oli perseestä mutta uusplatonismi tupla perseestä. Enneadit (kreikaksi: Ἐννεάδες), kokonaan The Six Enneadia [mitvit? Eikö niitä pitäisi olla 9?] on filosofi Plötinöksen kirjoitusten kokoelma, jonka on toimittanut ja koonnut hänen oppilaansa Porfyrius (noin 270  jKr.). Plotinus oli Ammonius Saccasin oppilas ja yhdessä he perustivat uusplatonismin. Hänen työnsä Augustinuksen Hippolaisen, kappadokialaisten isien, Pseudo-Dionysius Areopagiitin ja useiden myöhempien kristittyjen ja muslimiajattelijoiden kautta on vaikuttanut suuresti länsimaiseen ja lähi-idän ajatteluun.
    xxx/ellauri357.html on line 271: Jo tässä kohden Plotinuxen argumentti lähtee longixi, premissoimatta tilannetta. Mixi tunteiden pitäisi ylipäänsä olla jossakin? Ja sielu oletetaan tässä ilman mitään perusteluja. Nojoo, täähän on vaan kaikki Platonin kynäilyjen selvittelyä, eli premissit on Akun tehtaasta, sixi tää on niin sekoa.
    xxx/ellauri357.html on line 312: Vertaa kohtaa, josta luemme (siis Platonilta), että "on järjetöntä olettaa että sielu kutoo"; yhtä järjetöntä ajatella sitä haluavana, surevana. Kaikki tämä on pikemminkin jonkin asian alueella, jota voimme kutsua nimellä Animoi.
    xxx/ellauri357.html on line 426: Toisin kuin Blaken, byzzöttäjän mielestä Plato oli ihan huippua. Siitäkin jo voi päätellä että jätkä oli syvältä. Kaveri kiitteli erityisesti krekujen homostelua. Oli takuulla ihan silmitön narsisti. Percy nautti elämästä naisten ympäröimänä: ensin sisaret, sitten vaimo 1 Harriet ja sen sisko Eliza, sitten Mary Frankenstein ja sen sisarpuoli Jane, sit 1 Teresa, kunnes Percy hukkui kaikexi onnexi Italian biitsillä 1822. Vizi mikä päkäpää. Empsychidionissa Persy käy nää kaikki hoidot vielä läpitte. Kaikki anglosaxi romantikkomiehet: Blake, Wordsworth, Coleridge, Keats, Byron, Shelley, luuli olevansa jotain luomakunnan kingejä. Kavereille se ainut oikea tuntuu olevan minä ize, jota taajaan vaihtuvat panopuut vaan täydentää. Länkkärimiesajattelijoilla on ollut taipumus mieltää järki, henki, aktiivisuus, filosofia ja kulttuuri ylemmixi, miehekkäixi elementeixi ja tunne, materia, passiivisuus, intuitio ja luonto alemmixi, naismaisixi elementeixi. Erit. Plätö, Pekoni ja Hegel oli näillä linjoilla. Pekoni sentään kexi pakastekanan. Romanttiset miehet koitti omia naistenkin alemman kenttäpuoliskon tunteellisille setämiehille, kuin FBI-agentti Siili Booth.
    xxx/ellauri363.html on line 76: Gadamerin perhetausta oli protestanttinen, ja hänen yliopiston rehtori-isänsä oli ankarasti preussilainen. Kemisti-isän mielestä Hannu-Jorin humanismi oli pelkkää huuhaata. Hänen äitinsä kuoli diabetekseen, kun Gadamer oli vain neljävuotias, eikä hänellä ollut elossa olevia veljiä tai sisaria. Jean Grondin kuvailee Gadamerin löytäneen äidistään "runollisen ja melkein uskonnollisen vastineen isänsä rautaiselle nyrkille." Gadamer suoritti tohtoriopinnot Marburgissa vuonna 1922 (omien sanojensa mukaan "liian nuorena") Platonin oikealle kazovista operaattoreista. Samana vuonna Gadamer sairastui myös polioon josta hän toipui vain hitaasti ja jonka jälkivaikutukset säilyivät hänellä koko loppuelämänsä (102 vuotta!)
    xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
    xxx/ellauri363.html on line 101: Gadamerin työn voidaan nähdä keskittyneenä neljälle pääalueelle: ensimmäinen ja selvästi vaikuttavin on filosofisen hermeneutiikan kehittäminen ja jalostaminen; toinen on dialogi filosofian sisällä ja filosofian historian sisällä erityisesti Platonin ja Aristoteleen, mutta myös Hegelin ja Heideggerin välillä; kolmas on koukuttuminen kirjallisuuteen, erityisesti runouteen, ja taiteeseen; ja neljäs on se, mitä Gadamer itse kutsuu "käytännön filosofiaksi" (Gadamer 2001, 78–85), joka kattaa E.Saarisen elämäntyön tavoin kaikki nykyajan poliittiset ja eettiset kysymykset.
    xxx/ellauri363.html on line 135: Etiikka, mukaan lukien rauhan, ystävyyden ja solidaarisuuden aiheet, näkyy myös selvästi Gadamerin vuorovaikutuksessa Aristoteleen kanssa sekä hänen kanssakäymisessään Platonin kanssa. Hannu-Jori piti kahvista ja struudeleista.
    xxx/ellauri376.html on line 426: Platon Mihailovitš, hänen miehensä
    xxx/ellauri388.html on line 550: Kyllä ihminenkin omasta puolestaan voi itsessään herättää melkein mitä mielialoja tahtoo. Hän voi ruveta ajattelemaan kuinka tahtoo, tai voi ottaa käteensä sen kirjan minkä tahtoo; toisin sanoen: hänellä on aina tarjona keinoja saada itseensä se mielentila, jota hän haluaa. Ja niin tietää myöskin aistillisessa mielentilassa oleva aivan hyvin ei ainoastaan että hän voi, jos tahtoo, ottaa käteensä kirjan, jonka lukeminen varmuudella muuttaisi hänen mielentilansa, vaan myöskin, että jos hän menisi hetkeksikin kävelemään, niin aistillisuus jo siitä haihtuisi. Jos hän siis vähänkin itse tahtoisi päästä aistillisesta mielentilasta, niin ei todellakaan olisi mitään vaikeuksia. Mutta kun ei tahdo! Voi tahtoa tahtoa, muttei silti tahdo. Se on incontinentiaa, akrasiaa, jota Platonin Sokrates koitti väittää olemattomaxi mutta Aristoteles kyllä tunnisti.
    262