ellauri024.html on line 701: Niitä jotka ovat heikkoja, eivät pysty kostamaan, kun heitä pilkataan, niutä voidaan huoleti sanoa naurettavixi. Naurettavuus on pahe, se ei ole äijyyttä. (Plaatto)
ellauri026.html on line 379: Kummalla on parempi pulla, niillä jotka kazoo tyytyväisenä Plaatton luolan seinän varjoja, vai niillä jotka havittelee niitä jotka varjon heittävät, jos niitä edes on?
ellauri043.html on line 5786: Ezä niitä kuule! Etkä liioin näe Plaatton vastamaata, Filolaoxen liettä, Aristoteleen sfäärejä, etkä jutkujen 7 taivasta isoine vesineen kristalliholvin alla!
ellauri079.html on line 314: Plaatto paljastaa karvansa
ellauri079.html on line 316: Platon ihannerebubliikki ei näytä jenkeistäkään ideaalilta. Kas tässä mixi. Zydeemi muistuttaa hyvin öljyttyä masiinaa missä jokaisella on edeltämäärätty tehtävänsä ja ekolokeronsa (a good wife knows her place); mutta sen konemainen luonne näyttää keskiverto uusliberaalista luotaantyöntävältä, kun ei poikkeamia kaavaan sallita. Jos innovaatiot on kielletty, ei jää tilaa luovalle tuholle eikä henkilökohtaiselle nousukkuudelle. Plaatto näyttää edellyttävän että henkilön tehtävän täyttäminen riittää onneen, tai ainakin niin se argumentoi Thrasymakhosta vastaan (352d–354a). Se sanoo että jokaisella esineellä, eläimellä ja henkilöllä on oma tehtävä (ergon). Jos se suorittaa tehtävänsä hyvin, sen käy hyvin: elukoille hyvin käyminen tarkoittaa hyvää elämää ja hyvä elämä onnellista elämää.
ellauri079.html on line 318: Vaikka Sokrateen turpiinanto Thrasymakhoxelle ei suorastaan todista oikeuden etevämmyyttä, ei tätä Valtion tunne paikkasi-argumenttia missään kumota. Pikemminkin päinvastoin, sitä hoetaan periaatteena 'yxi henkilö - yxi jopi' joka on Plaatton ideaalirebubliikin perusta. Mut vaikuttaa aika epäinhimilliseltä rajata jokaisen hommat vaan yhdenlaiseen työhön, vaikka se olisi taloudellisinta ja tehokkainta (mitä se ei ole; kapitalismissa tarvitaan laumaa työttömiä jotka on valmiit tekemään 2-3 eri paskaduunia per päivä ja vaihtamaan työnkuvaa sormen napsutuxesta). Nää piirteet jo riittää tekemään Plaatton rebubliikin ihanne-elämän "meille" maistumattomaxi, puhumattakaan muista fasistista piirteistä joita ei tässä tutkita, kuten yläluokan yhteisöllinen elämä, ja panopuun valinta arpanopalla joka on painotettu eugeniikan eduxi. Hizi nää ei todellakaan ole nykyiseen parannuxia. Kaikista kummallisin piirre Plaatton kansalaisten elämän kuvauxessa on että se ei edes painota ainoaa piirrettä joka näyttää edes jotakuinkin hyvältä - että jokainen kansalainen ylpeilee ja iloizee työstään ja sen tuloxista, kerta ne on jokainen tavallaan ihmispesän eduxi. Tää pätee erityisesti kolmannen luokan jäseniin: parturit, puusepät, lääkärit, arkkitehdit, merimiehet ja ne jotka mainitaan aika nololla yhteisnimellä 'rahanrakastajat' - kerta ne tuottaa valtiolle aineellista hyvää mitä ilman se ei pärjäisi. (Hemmetti tää hapan diatribi on selkeästi rahananastajan kynästä.)
ellauri079.html on line 320: Riita sofisti Thrasymakhoxen kaa on saanut paljon huomiota, koska T. puolustaa provosoivaa teesiä että luonnollinen oikeus on vahvemman oikeutta, ja että totunnaisoikeus on parhaillaankin korkealentoista tyhmyyttä. Provosoivaa ehkä mutta totta. Heikommat saa tahtonsa läpi vaan tiiminä. Tarpeexi iso heikompien tiimi vetää lättyyn harvoja vahvempia. Sokrateen argumentit eri vaiheissa keskustelua eivät saa tässä tilaa. Vaikka ne tukkii Thrasymakhoxen suun ne on ala-arvoisia. Sokrates on izekin niihin tyytymätön R. 354c: “Mitä muhun tulee niin tulos on ettemmä taaskaan tiedä mitään, sillä kun en tiedä mitä oikeus on, tuskin tiedän onko se hyvä asia vai paha, ja onko sellainen ihminen onnellinen vai onneton.” Mutta kerrankin keskustelu ei pääty sormi suussa. 2 yleisön jäsentä, Plaatton veljet Glaukon and Adeimantos haastaa Sokrateen uusintaotteluun: Kenties Thrasymakhos on vaan puolustanut keissiään huonosti; vaan jos Sokrates haluaa vakuuttaa kuulijakuntansa, sen pitää petrata kuin sika juoxua. Veljexet vaatii positiivisen kannanoton mitä oikeus on, ja mitä se tekee omistajansa sielulle.
ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)
ellauri079.html on line 324: Tässä ei nyt kerkiä kertoa pitkästi miten Plaatto asiasta selviää, riittäköön lyhyt summary. Ensin se kazoo miten oik.mukaisuus toimii valtiossa, ja sitten vasta sielussa. Juttu on se ikivanha rebublikaaninen tarina ihmisruumiin osista ja erittäin tärkeästä mahalaukusta. Eli syntyy työnjakoa, ja porukka jakautuu luonnostaan farmareihin ja käsityöläisiin, mutta sit tarvitaan myös näitä mahalaukkuja, suolia ja perseitä, ja niiden turvaxi armeija ja johtoon filosofikuningas. Tää on taloudellsta, väittää Plaatto, muuta perustelua ei anneta. Eliskä toi sääntö ‘yxi henkilö - yxi jopi’ (R. 370a–c; 423d). Ei vitussa, sanoo uusliberaali, paljon parempi tää järjestys missä huipulla on vähän ihmisiä ei mitään jopia, ja pohjalla vitusti ihmisiä jokaisella kolme neljä jopia.
ellauri082.html on line 516: Tahto uskoa sokaisi sen aivotoiminnan. Sillä on jotain todistettavaa ja size tarraa kaikkeen mitä sen mieleen juolahtaa. Sen argumentit on samaa ex analogiaa kuin Plaatton jonka mielestä sielu ei voinut olla harmoniaa koska sen piti olla niinku joku johtaja. No Plaatto kuumui vahvoista johtajista, varmaan kumarsi Dionysoxelle ja pyllisti Dionille. Ja/tai kääntäen. Filosofikuningas, your foot shoved dans mon oeil. Kaappihinureita koko porukka, hela idealistifilosofikööri. Ei se jumala tässä lopultakaan ole se pääasia, vaan se että oma sielu läpättää loppumattomattomasti. Jonkun sortin narsismia tämäkin.
ellauri089.html on line 638: Ideaali on sana josta tulee sana idealismi, ja se ize tulee Plaatton sanasta idea, joka oli Plaatton oma idea (paizi plagiaatti uskovaisilta). Poinzina sillä oli että aivokummituxet ovat todellisempaa kuin "ulko"maailma joka niitä aapan päässä aiheuttaa: käännä maailma pään ympärillä nurinkurin kuin villasukka niin näät, että maailma on mun mielteeni, mä on mä ja muut on meidän krannista. Älyttömin ajatus joka on koskaan narsistiseen mieleen juolahtanut, ja juolahtaa uudestaan ja uudestaan koko ajan. Kirjailijoista yli puolet on niin narsistisia että ne peukuttaa tätä ajatusta (enhän mä mitenkään voi kuolla, tai ainaskin mun meemit on kuolemattomat, lait ennen mua syntyneet jälkeheni jää, sanoi Plaatto ja oli oikeassa, valitettavasti.) Filosfofeissa on näitä oman napanöyhdän pyörittäjiä prosentuaalisesti vielä enemmän kuin muissa kynäntyöntäjissä, vaikka lukumääräisesti ehkä ei. Filosofi on kuin uskovainen pieru exyxissä.
ellauri223.html on line 120: Plaatto ja Hippo puistotäteinä
xxx/ellauri027.html on line 278: Hei nyt tiedänkin missä on se pieni ero: Eski pyrkii ylätyyliin, mä suosin alatyyliä. Toinen jahtaa ylhäistä ja toinen alhaista, tavoitellaan antiikin eri esikuvia. Eski on jumalinen nousukas, ja sen tyylikin on ylevöittävää kuin joku Aiskhylos tai Plaatto, mä jumalaton laskukas, ja kirjoitan kuin pakana, jonkun Plautuxen tai Aristofaneen luokan törkimys. Pieru- ja kakkajuttuja. Täähän on suoraan Auerbachia, jonka Mimesis-rykäystä arvostelin kovin sanoin salaisissa runoissa. BANAALIA! sanoi laskukas oopperalaulajatar Angela nousukkaan ystävättärensä Annelisen tyylistä. Annelisestä tuli tohtori ja taloustieteen professori sikanuorena. Silkkaa kateutta.
xxx/ellauri027.html on line 681: Platonin mukaan, jotta hänen ihannevaltionsa voisi toteutua, ”on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen... Muussa tapauksessa, rakas Glaugon, ei valtioiden eikä koko ihmissuvunkaan kohdalla tule onnettomuuksista loppua.” (Platon 2011. En tiennykkään et Plaatto oli 2011 vielä tutkimusaktiivi. Ehkä "Glaugon" toimi sen tutkimusapulaisena.)
xxx/ellauri084.html on line 603: Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.
xxx/ellauri229.html on line 62: Tässä numerossa Stänli miettii miten käy sieluun perustuvien uskontojen jos ja kun homo sapiensin duaaliset eri ainexet pystytään teknis-manuaalisesti irrottamaan toisistaan. Jos elukoita voidaan konstruoida bioteknisesti kangaspakasta ja tehdä tietotekniikalla niille mieliä mielin määrin mielivaltaisista aineista ja mulkata niitä vielä matkan päällä miten kukin lystää. Ja sitten ottaa koko heppulista varmuuskopio. Huonostihan siinä käy. Se Platon kumppani (Simmias, episodissa Faido) jonka mielestä sielu on vaan urkuharmonin hyvin temperoitu viritys näyttää olleen oikeassa 6-0, ja myrkkykeisomaljan hulauttanut Sokrates (oikeammin koleerinen Jan von Plaatto ize vanhan opettajansa housuissa) oli hölmö huijari joka huijasi izeäänkin muiden lisäxi. Jenkkivideolla paasaava pikkukaveri jaxaa yhä vaan hutkia samaa kaakkivainajaa. Sokrates on kuvassa kuin salilla käynyt kyyppari sormi ojossa.
xxx/ellauri229.html on line 677: Isä Brown-interni Vajda pohtii Jan von Plaatton säestyxellä millaista on olla vainaja. Vaughan Supple miettii puolestaan what does it mean to "Be Alive". Tää pöljä "lauluntekijä" ottaa typerään "videoesseeseen" lainauxia aiheesta paizi Tarkovskin Soljarixesta jopa Woody Allenilta, tonttumieheltä joka pukeutui siittiöxi ja nai alaikäistä eteläkorealaista tytärpuoltansa.
xxx/ellauri229.html on line 700: Nää juipit ei ikinä sais ääntään kuuluville ilman Internettiä. Wannabe peippoja koivun latvassa. Tarkovski käytti kinofilmiä ja Plaatto kynäili.
18