ellauri017.html on line 454: Pjotr Demjanovitš Uspenski, (ven. Пётр Демья́нович Успе́нский; 17. maaliskuuta (J: 5. maaliskuuta) 1878 Moskova – 21. lokakuuta 1947 Surrey, Iso-Britannia), laajemmin tunnettu nimellä P. D. Ouspensky, oli esoteerikkona tunnettu venäläinen intellektuelli, matemaatikko, journalisti ja teosofi. Hän toi euklidisen geometrian ja epäeuklidisen geometrian mukaan psykologiaa sekä korkeamman ulottuvuuden olemassaoloa käsitteleviin keskusteluihin. Sehän mun teometrisestä runosta vielä puuttuikin.
ellauri045.html on line 374: Hannu oli vasta nainut Pjotr Igor Gabrielin eli Laurin tuleva isä kun sen esikoiset tuli julki eli 23 vee. Hermannina se vietti jonkun lutin kanssa yötä hassufarmilla Meikussa tai Tilkassa. Kaxi emotionaalisesti erittäin alamittaista miekkosta intissä vaihtaa kokemuxia naisista, narsistina puhuen taas vaan izestään.
ellauri135.html on line 276: Pjotr Arkadjevitš Stolypin (ven. Пётр Аркадьевич Столыпин; 14. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1862 Dresden, Saksin kuningaskunta – 18. syyskuuta (J: 5. syyskuuta) 1911 Kiova, Venäjän keisarikunta)[1] oli venäläinen konservatiivinen valtiomies, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1906–1911. Hänet tunnetaan voimatoimistaan vallankumouksellisia vastaan, suuresta maatalousuudistuksestaan eli niin sanotusta Stolypinin reformista ja Suomessa toisen sortokauden aloittamisesta. Hänet salamurhattiin kesken virkakauden.
ellauri203.html on line 530: Kirillov on insinööri josta piti tulla pommivyömannekiini. Stavros innostaa insinööriä ateistixi, nii että apinan tahto olis niinkö puikoissa. Ilman Jumalaa sopii tehä mitä tahansa. Esim Kamikaze hypyn kert ei jumalan pepppusauna pelota. Tästä alkais sit joku transhumanismin millennium. Huono ajatus on nielaissut sut, oivaltaa Pjotr Stepanovich (AKA Verho). No ei haittaa, pommivyöhulluille on aina käyttöä.
ellauri203.html on line 539: Verhojanski senior on nuhjannut emäntänsä Varvaran hameissa 20v uskaltamatta tunnustella hameenalusta. Se harmittaa Varvaraa. Hämäriä naimakauppoja ja ilmaisia panoja kuin kauniissa ja rikkaissa. Pjotr, Verhojanski jr, tulee yllättäen paikalle. Sen perään hiippailee Stavrogin. Sillä on messissä joku Marja, tyypillinen Doston damsel in distress jonka Dosto-avataari Stavro on muka pelastanut, bylsimättä sitä kovin pahasti. Sähläystä Verho Sr:n naimakaupoista jonkun Darjan (ilmeisesti Stavron isän ex-kanasen) kaa. Shatov hipsii näyttämölle ilman puheosaa. Se menee vaan ja vetää mitään sanomatta lättyyn Stavroa. Stavro ei ole moxiskaan, ja Shitov lähtee lätkimään eri nolona.
ellauri203.html on line 542: Pjotr alkaa huseerata piireissä. Se koittaa saada Stavron mukaan johkin radikaalijuttuihin, mut Stavro ei lämpiä ajatuxelle. Sillä on joku oma lehmä ojassa. Se menee Shitoville kyselemään insinööristä. Kirillovin pitäs olla sen adjutanttina jossain nenästävetojutussa, josta tuli 2-taistelu. Siinä samalla ne juzkaa Kirillovin kamikaze suunnitelmasta. Osoittautuu et Stavro on salaa naimisissa Marjan kaa. Sixpä Shitov oli räpännyt lättyyn Stavroa. (Eli siis mix? Selittäkääpä tarkemmin.) Shitov on eronnut Pjotrin salaliitosta ja on nyzen verivihamies.
ellauri203.html on line 543: Shatov on ize asiassa vihanen Stavroginille siitä eze oli usuttanut sen kääntymään putinistixi muttei ize osallistunut. Stavrov puolustelee huonosti. Stavrov varottaa Shitovia että Pjotr meinaa nirhata sen lähiaikoina. Hämärää kähmintää jonkun exconvict Fedkan kaa. Marja ei piittaakkaan Stavrosta ja puukkii sitä, Stavro puukkii takaisin. Stavron käytös on aika sekavaa. De facto se maxaa ex-convictille Marja-vaimon murhasta.
ellauri203.html on line 545: Nenästävetoduelli on seuraavana päivänä, ketään ei tapeta, tuli nahkamuna. Stavro muhinoikin tässä vaiheessa isän hoidon Dashan kaa. Dashkaakin kauhistuttaa Stavron sekoilut. Sillä aikaa toisaalla Pjotr kosiskelee kuvernöörin saxalaista vaimoa. Kuvernöörskän salongista tulee herhiläisten pesä. Sieltä käsin hätyytetään Spigulin rauhaa rakastavia työläisiä ampumaan viattomia omistajia lakkoaseella. Terveydenhoitajille ja opettajille ajetaan parempia palkkoja. Hävytöntä nihilismiä. Kuvernööri ei voi asialle midiä, vaan tulee hulluxi.
ellauri203.html on line 547: Pjotr käy insinöörin pakeilla, nyt olis aika tehdä se seppuku. Tulkaa lakkotoimistoon iltapäivällä. Se kuzuu Stauronkin, joka on jostain syystä vaihteexi hyvällä tuulella. Paikalla on kaikenlaisia idealisteja, pettyneitä tyyppejä ja valeälykköjä. Valefilosofi Shigaljev koittaa väittää että totalitarismi on historian välttämättömyys. Pjotr paukuttaa pöytään ja kysyy onko kaikki mukana?. Eli lähettekö mukaan assassiineixi vai kerrotteko virkavallalle?
ellauri203.html on line 549: Kaikki lupaavat, Shitov hipsii tiehensä, perässään Stauro ja ins. Kirillov. Alkaa meteli. Pjotr lähtee litomaan kaverusten perästä. Kirillovin luona Verho kysyy maxaako Stavro Marjan ja sen kapteeniveljen hoitelun. Veli meinaa näät paljastaa koko conspiracyn. Pihi Stavro kieltäytyy, seuraa hulluttelua Pjotrin ja Stavron välillä. Ne taitaakin olla homoja. Osottaituu ettei Pjotria oikeasti kiinnosta sosialismi, vaan Stavron peräreikä. Joka pysyy sille kylmänä ja tiukkana. Jos ette pysy mukana, ei ihme, en minäkään.
ellauri203.html on line 557: Jälkeenpäin Pjotr (joka ei ollut mukana) koittaa lohduttaa kuvernöörskää: hyvinhän se meni. Sillä aikaa kuuluu toinen skandaali: Liisa hylännyt sulhasensa ja karannut Stavroginin kanssa Skvoreshnikkiin. No juhlat jatkuvat, herrasväki on liuennut mutta tilalla on kaikenlaista rupusakkia. Hirveää sählinkiä. Kuvernööri saa parrusta päähänsä. Kapteenin hyyskä on poltettu poroxi.
ellauri203.html on line 559: Stauro ja Liisa on ottaneet erän petipainia ja heräävät tuhkaläjässä. Pjotr sanoo että kapun murhasi Fedka the ex-convicti. Hänellä ei ollut osaa eikä arpaa jutussa. Liisa pyrkii paikalle kumikaulailemaan. Palossa paloi myös Stavron Marja-puoliso. Rahvas tappaa Liisan kotimatkalla. Vittuako se niille kuului, voi kysyä.
ellauri203.html on line 561: Stavro lähtee lätkimään St Petersburgiin. Terroristit tärisevät. Oliko kapu pakko nirhata? Kyllä, Pjotr vakuuttaa näyttäen kapun kielintäkirjettä. Shitov on toinen heikko lenkki, kyllä sekin pitää nirhata. Osoittautuu että Marja onkin Shitovin ex-vaimo ja se on paxuna Stavron spermasta. Shitov ei aavista mitään ja on suorastaan iloinen. Mutta Shitov ei tiedäkään että nyze nirhataan! Pjotr hoitaa homman ammattimaisesti kuin Hammar konsanaan, vihellellen ja hihittäen izexeen. Semmoisia ne nihilistit ovat! Ikävä kyllä insinööri meinaa livetä sopimuxesta. Ai jaa eise lipeäkkään. Loppu hyvä kaikki hyvin, vai mitä? No ei siinä kaikki!
ellauri203.html on line 565: Kun Shitovia ei kuulu (sehän on pää ammuttuna jossakin), vasta synnyttänyt Marja ezii insinööriä ja löytää sen kotoonta luodinreikä päässä. Izemurhalapusta näkyy että Shitovkin on nirhattu. Marja ja vauva sairastuvat ja kuolevat, tietysti. Rikospaikantutkijat selvittävät dna-tutkimuxilla että Kirillovilla on ollut avustajia, ja alkaa hirmuinen pesänselvitys. Vielä heikompi lenkki Lyamsin vuotaa koko jutun, ja koko porukka, Pjotria lukuunottamatta joka karkasi St Petersbrgiin, pannaan kalterien taa. Loppu hyvä kaikki hyvin, vai mitä? No ei siinä kaikki!
ellauri214.html on line 349: Pjotr Zudotešin

ellauri214.html on line 351: Pjotr Zudotešin.

ellauri216.html on line 630: Aleksanteri Nevski äänestettiin merkittävimmäksi Venäjään liittyväksi henkilöksi televisiokanava Rossijan Imja Rossija -äänestyksessä vuonna 2008. Äänestyksessä toiseksi sijoittui tsaari Nikolai II:n aikainen poliitikko Pjotr Stolypin, kolmanneksi äänestettiin neuvostodiktaattori Josif Stalin. Stolypin on lännessä täysin never heard.
ellauri216.html on line 645: Luostarin alueella sijaitsee Lasarevin ja Tihvinän hautausmaat, joihin on haudattu monia merkittäviä 1800- ja 1900-luvulla Pietarissa vaikuttaneita kirjailijoita, taiteilijoita ja säveltäjiä, muun muassa Mihail Lomonosov, Modest Musorgski, Fjodor Dostojevski, Pjotr Tšaikovski ja Nikolai Rimski-Korsakov. Siellä Hariton tykkäs traipsata munkkidiakonina.
ellauri220.html on line 162: Vuonna 1964 mrs. Mansfield julkaisi albumin Jayne Mansfield: Shakespeare, Tchaikovsky & Me, jossa hän lausuu William Shakespearen sonetteja ja useiden tunnettujen runoilijoiden runoja Pjotr Tšaikovskin musiikin soidessa taustalla. Lisäksi Mansfield on tehnyt useita levytyksiä laulajana yhteistyössä muun muassa Jimi Hendrixin kanssa.
ellauri242.html on line 217: Komsomol oli pioneereista seuraava neuvostonuorille tarkoitettu kertši. Komsomolin perustajia olivat 16-vuotias Lazar Satskin ja 19-vuotias Oskar Ryvkin. Tiedot perustajista kuitenkin sittemmin salattiin, koska heidät muutettiin käteisexi Stalinin vainoissa kerta he olivat juutalaisia. Saman kohtalon kokivat Komsomolin alkuvaiheen johtajat Nikolai Chaplin, Jefim Tseitlin ja Pjotr Smorodin, vaikkeivät olleetkaan (no Jefim oli).
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 631: Pjotr">Pjotr Nikolajevitš Wrangel (ven. Пётр Николаевич Врангель, saks. Peter von Wrangel, 27. elokuuta (J: 15 elokuuta) 1878 Novoaleksandrovsk – 25. huhtikuuta 1928 Bryssel) oli venäläinen vapaaherra ja kenraali, joka toimi Krimiltä operoivan valkoisen Etelä-Venäjän armeijan ylipäällikkönä Venäjän sisällissodassa vuonna 1920 Anton Denikinin jälkeen. Etelä-Venäjän armeija taisteli sekä moskovalaismielistä bolševikkien vuonna 1918 perustamaa puna-armeijaa, anarkistista Ukrainan vallankumouksellista kapinallisarmeijaa sekä Ukrainan kansallisia maan itsenäistymiseen pyrkiviä armeijoita vastaan. Wrangel muodosti myös Krimin hallituksen. Myöhemmin hän oli valkoisen emigranttiliikkeen johdossa. Pjotrin esi-isä toimi toisessa Tanskan sodasssa meidän esi-isän Karl den Tionden apumiehenä.
ellauri254.html on line 634:
ellauri254.html on line 1031: Emigrantteihin Gorgi otti kantaa kärkevästi ja kirjoitti heistä säälimättömiä vieroksunnan ja suuttumuksen sanoja. Se on vihainen kuin rakkikoira. Mitähän tehtiin kuningatar Elisabethin gorgeille sen kuoltua? Vietiinkö vallan saunan taaxe tai piikille? Ihmeellinen juoni - nälkään kuoleva noita! Se johdatti mieleeni Pjotr Kropotkinin, vaikka hän ei kuollutkaan nälkään. Ihmeellistä ja traagista, noita! Maanpakolaisuudessa noidat kuolevat henkiseen nälkään. Prof. Iljin on laatinut raamatun pohjalta Koston uskon. Struve heittää kuperkeikkaa. Pariisiin muuttanut VI. Hodasevitš vakuuttaa julkisessa sanassa olevansa luotettava emigrantti. Ikävää kuin kellarissa hapanneiden suolakurkkujen parissa.
ellauri263.html on line 505: Helena Petrovna Blavatskyn molemmat vanhemmat olivat aatelista sukua. Helenan isä oli kapteeni Peter (Pjotr) Aleksejevitš von Hahn. Helenan äiti Jelena Andrejevna von Hahn oli lapsen syntyessä vasta 17-vuotias.
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr ​​Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri316.html on line 338: Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenten allekirjoittama kirje, joka tuli tunnetuksi "63:n kirjeenä" (myös: 62, joku jänisti) vaati kirjoittajien vapauttamista takuita vastaan ja väittivät, että oikeudenkäynti itsessään aiheutti enemmän mainehaittaa kuin kirjoittajien teokset. Allekirjoittajina olivat Korney Chukovsky, Ilja Ehrenburg, Viktor Shklovsky, Venyamin Kaverin, Bella Akhmadulina,Bulat Okudzhava ja Arseny Tarkovski plus 56 never heardia. (Tai 55.) Helmikuun 14. päivänä 1966 25 huomattavaa Neuvostoliiton intellektuellia kirjoitti avoimen kirjeen Leonid Brežneville, silloiselle pääsihteerille, pyytäen, ettei stalinismia palauteta kuntoon. Heidän joukossaan olivat akateemikot Andrei Saharov, Vitali Ginzburg, Jakov Zeldovitš, Mihail Leontovitš, Igor Tamm, Lev Artsimovitš, Pjotr Kapitsa ja Ivan Mayski, kirjailijat Konstantin Paustovsky [tästä hyypästä on muuten paasaus] ja Viktor Nekrasov, säveltäjä Dmitri Šostakovitš, näyttelijät Smoktu Innnovsky May, Oleg Yefremov ja monet muut vähemmän julkkixet. Kirjettä levitettiin laajalti samizdatissa, mutta virallinen lehdistö ei koskaan julkaissut sitä. Jotkut allekirjoittajista kärsivät seurauksista, kuten ulkomaille matkustamisen kieltämisestä ja teoksensa virallisen julkaisemisen rajoituksista.
ellauri316.html on line 475: Sakharovin nimiin on pantu sen 7 antisovjet palkintoa. Entisen Neuvostoliiton toisinajattelijan Pjotr ​​Vinsin, nyt Yhdysvalloissa asuva liikemies, rahoittamaa palkintoa hallinnoi auttamattomasti vanhentunut Glasnostin puolustussäätiö Moskovassa. Palkinnon "journalismista omantunnon tekona" ovat vuosien saatossa voittaneet kuuluisat toimittajat, kuten Anna Politikovskaja. Andrein prujut sijaizevat nyt Harvardin yliopistossa. Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa on akateemikko Andrei Saharov-katu. PC-pelin STALKER: Shadow of Chernobyl ja sen esiosan Ecologists-ryhmän johtaja on professori Saharov-niminen tiedemies. Kuvitteellinen planeettojenvälinen avaruusalus Kosmonautti Aleksei Leonov romaanista 2010: Odyssey Two, kirjoittanut Arthur C. Clarke, saa voimansa "Sakharov-asemasta" nimeltä Tsar Bomba.
ellauri317.html on line 666: Vjatšeslav Aleksandrovitš Aleksandrovitš (salanimen vaihtoehtoinen isänimi - Alekseevich, oikea nimi - Pjotr ​​Aleksandrovitš Dmitrijevski; 1884, Rjazanin maakunta - 8. heinäkuuta 1918, Moskova, RSFSR) - Chekan varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen (1918), PLSR:n keskuskomitean ja koko Venäjän keskuskomitean jäsen, yksi vasemmiston sosiaalivallankumouksellisten aseellisen kapinan johtajista (1918).
ellauri317.html on line 688: Chekan johtopäätöksessä asiassa V. A. Aleksandrovich nimettiin "operaatioista vastaavaksi" henkilöksi; tuomittiin kuolemantuomioon. 8. (9. päivän) yönä heinäkuuta 1918 Pjotr ​​Aleksandrovitš Dmitrijevski (Vjatšeslav Aleksandrovitš) ammuttiin "petoksesta virkavelvollisuutta vastaan" 13 kapinan aktiivisen osallistujan joukossa. Vale-Dmitrijevski kunnostettiin 14. huhtikuuta 1998 Venäjän federaation valtakunnansyyttäjänviraston virhepäätelmän mukaisesti. Niinpä tietysti.
ellauri317.html on line 704: Aleksanteri Petrovitš Perhurov (1. tammikuuta ( 13. tammikuuta ) 1876 , Sherepovon kylä, Korchevskyn piiri, Tverin maakunta - 21. heinäkuuta 1922 , Jaroslavl ) - kenraalimajuri ( 1919 ). 1918 Jaroslavlin bolshevikkien vastaisen kansannousun johtaja. Hän tuli Tverin maakunnan perinnöllisestä aatelista. Hänen isoisänsä Aleksanteri Nikolajevitš oli eversti Liettuan henkivartijarykmentissä. Isä - Pjotr ​​Aleksandrovitš, eläkkeellä oleva valtuutettu . Äiti - Serafima Aleksandrovna, s. Dyatkova, Kashinin maanomistajan tytär.
ellauri330.html on line 386: Pjotr">Pjotr ​​Aleksejevitš Kropotkin (9. joulukuuta 1842 – 8. helmikuuta 1921) oli venäläinen anarkisti maantieteilijä, joka tunnettiin anarkistisen kommunismin kannattajana.
ellauri331.html on line 154: Helmikuussa 2015 Donbassin sodasta kertonut Los Angeles Timesin toimittaja Sergei Loiko julkaisi kirjeenvaihdon Gazeta.Ru:n apulaispäätoimittajan Pjotr Vlasovin [ ru ] kanssa. Siinä venäläinen mediapäällikkö ilmaisi fyysisiä uhkauksia ja syytti matkan varrella kollegaansa työskentelystä "osavaltioiden pomoille". Paizi pitkänhuiskea pelkurimainen kenraali Vlasovhan työskenteli nazipomoille? Huhtikuussa 2016 lurjusmaisen Bloomberg Newsin kolumnisti Leonid Bershidsky kutsui Gazeta.Ru:ta "Putin-mieliseksi mediaksi", joka toimii Venäjän viranomaisten etujen mukaisesti.
ellauri390.html on line 343: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen hän jäi Italiaan maanpaossa. Ylläpiti läheisiä suhteita kenraali Pjotr Wrangeliin. Hän on kirjoittanut useita Ukrainan separatistiliikettä vastaan suunnattuja teoksia, muun muassa "Ukrainan kysymys: Historiallinen totuus versus separatistinen propaganda" (1920), joka julkaistiin venäjäksi, englanniksi ja ranskaksi.
xxx/ellauri231.html on line 239: Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pötki Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista, jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 New Yorkissa Yhdysvalloissa. Se pääsi karkuun jenkkeihin, pystyyköhän Putin vielä samaan?
xxx/ellauri255.html on line 174: Luovuttuaan sotilasurastaan 21-vuotiaana kaikkien lämpimästi sitä suositellessa Bakunin muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli filosofiaa, mitäs muuta. Pappa maxoi. Nikolai Stankevitšin johtamassa ryhmässä Bakunin tutustui muun muassa Kantin, Schellingin, Fichten ja Hegelin ajatuksiin, vaikkei tosin ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä. Hän perusti myös oman 1 hengen opintopiirin ja käänsi venäjäksi joitakin Fichten teoksia. Lisäksi Bakunin tapaili panslavismin kannattajia, kuten Konstantin Aksan Hännän Allakov, Pjotr Tadaajev ja Aleksandr Herzen.
xxx/ellauri255.html on line 229: Ironista kyllä Nekrasov pääsi 1840-luvun alussa työhön Belinskin alaiseksi kirjallisuuslehteen Isänmaallisia sepustuxia ja ystävystyi kriitikkonsa kanssa. Vuoden 1846 lopussa hän hankki Aikalainen -aikakausjulkaisun Pjotr Pletnjovilta, ja suurin osa Isänmaallisen sepustusten toimituskuntaa, myös Belinski, lähti hänen mukaansa.
xxx/ellauri329.html on line 439: Kaupunki, joka oli ollut tärkeä lokakuun vallankumouksen tukikeskus ja pysyi punaisten käsissä, piiritti bolshevikkien vastaiset Don-kasakat kolme kertaa Pjotr ​​Krasnovin komennossa: heinä-syyskuu 1918, syys-lokakuu 1918, ja tammi-helmikuu 1919. Vapaaehtoisarmeija teki toisen yrityksen valloittaa Tsaritsyn touko-kesäkuussa 1919, joka valloitti kaupungin onnistuneesti. Elokuun 1919 ja tammikuun 1920 välisenä aikana valkoiset puolestaan ​​puolustivat kaupunkia bolshevikkeja vastaan. Punaiset valloittivat lopulta Tsaritsynin 1920-luvun alussa. Puna-musta-valkoiset teki verisen mutta turhan yrityxen sinne taas suuressa isänmaallisessa sodassa.
xxx/ellauri376.html on line 420: Päähenkilö Aleksandr Andrejevitš Chatsky. Joskus merkityksettömän kaunopuheisena hän johtaa anteliasta, joskin epämääräistä kapinaa Famusovien ja Molchalinien vihannesmaista itsekästä maailmaa vastaan. Hänen innostava, nuorekas idealisminsa, hänen intonsa ja elonsa on Romeon perhettä. Perinne kertoo, että hahmo on mallinnettu Pjotr Tšaadajevin, alkuperäisen ja kiistanalaisen venäläisen kirjailijan ja filosofin mukaan, jonka Gribojedov oli tuttu. Merkittävää on, että kaikesta ilmeisestä selkeän persoonallisuuden puutteesta huolimatta hänen roolinsa on venäläisen näyttelijän perinteinen koetinkivi. Suuret Chatskyt ovat yhtä harvinaisia ja yhtä arvostettuja Venäjällä kuin suuret Hamletit Britanniassa.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
40