ellauri032.html on line 112: Joku Petit Pascal meidän lapsuudessa tunnettiin nimellä Petiltä paskalle. Muuta en muista siitä, mut netin mukaan Pascal Petit niminen taiteilija on ollut. Toinen samalta haiskahtava nimi on Blaise Pascal, josta tuli väännös Paise paskalle.
ellauri050.html on line 1207: Kaikki samanlaisia setämiehiä. Le Petit Cenacle oli kabinetti, sellanen miesten talo kuin Sibeliuxen Kämppi tai Kappeli, Strindbergin Röda rummet, tai Vanhan kellari missä Lande näytti dorkille vaijeritemppua. Mä en ole koskaan ollut semmoisissa hyväveliseuroissa. Äijät kertyy ryppääxi kuin mehiläiset suojautuaxeen naisherhiläisiltä. 1-1 combatissa niillä ei ois mitään mahixia. Naaraat söis ne elävältä ja sylkis kuoret aterian jälkeen. (Niin ne pelkäävät, usein aiheesta.)

ellauri097.html on line 278: Noniin, kiitos Julien, riitti tähän otteeseen. Greeneillä oli esi-isiä seinillä kuin muumeilla, vaikka ovat jenkkimamu rotinkaisia. Siitä puhe mistä puute taas. Julian oli äidin Benjamin. Ei suuri ylläri. Petite, mince, avec de très beaux yeux gris dans un visage rêveur, Mary Adelaide Hartridge venait d'une famille portée à la mélancolie.
ellauri146.html on line 834: Hänet otettiin 1768 jälleen tullin palvelukseen Sussexin Lewesissä. Toisen vaimonsa kanssa hänellä oli siellä sivutoimenaan tupakka- ja rihkamakauppa. Hänestä tuli keskusteluklubin jäsen ja hän halusi anomusjulkaisullaan ”Tullivirkailijoitten asema” (Petition) työtovereilleen parempaa palkkaa.
ellauri150.html on line 420: Dans ce méme hebdomadaire, le Petit Guide des étrangers, le 20 septembre 1913, admire et prétend que les étrangers ne peuvent qu'aimer l,'allure simple et sportive des jeunes Françaises et le Français dont le veston sanglé, le visage rasé, le cheveu plat, dégagé, le chapeau bien enfoncé témoignent d'un goût pour l'hygiene et l'action.
ellauri210.html on line 909: Jacques Prévert, né le 4 février 1900 à Neuilly-sur-Seine et mort le 11 avril 1977 à Omonville-la-Petite (Manche), était un poète français.
ellauri222.html on line 898: Clemenceaun vehkeily toi hänelle politiikassa paljon vihollisia, jotka pääsivät kostamaan vetämällä hänen ison mahansa lokaan vuonna 1892 paljastuneen suuren Panama-skandaalin yhteydessä. Ranskan valtion tukemaan kanavayhtiöön liittyneen poliitikkojen lahjonnan yhtenä välikätenä oli ollut juutalainen liikemies Cornélius Herz, joka oli ollut jonkin aikaa myös La Justicen osakkaana ja siten Clemenceaun liikekumppanina. Päivälehti Le Petit Journal esitti syytöksiä Clemenceaun osuudesta lahjonnassa, vaikka todisteita ei ollut. Koska Clemenceau oli vastustanut monien nationalistien kannattamaa Ranskan ja Venäjän liittoa, häntä väitettiin jopa Ison-Britannian ostamaksi agentiksi.
ellauri322.html on line 450: Petit_Palais_PPSO1573.jpg/1280px-Ugolino_Carpeaux_Petit_Palais_PPSO1573.jpg" width="40%" />
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri129.html on line 638: Son mari, Albert Dardenne de la Grangerie, était fameux journaliste, rédacteur entres autres du Figaro et du Messager du Midi. Marguerite de la Grangerie fut avec son mari très liée au couple Gautier, Judith et Théophile. Elle était la petite-fille du duc de Persigny, propriétaire du chateau de Chamarande ou Théo séjourna en 1866. Ce dernier lui dédiera d’ailleurs deux sonnets dont « les poètes chinois… ». Usant de plusieurs pseudonymes tels que Philippe Gerfaut et Marie-Alix de Valtine, elle est l’auteur entre autres du roman Le passé de Claudie (1884), des Pensées d’un sceptique (1886) et de Belle et bonne histoire d’une grande fillette (Prix Lambert en 1890). Superbe exemplaire dans une reliure mosaïquée parfaitement établi par Louis Pouillet. Petites taches pâles sur le plat supérieur‎. Gerfaut puuttuu Vaakun hakemistosta.
xxx/ellauri139.html on line 1073:
xxx/ellauri176.html on line 170: Et le merveilleux Paradou du roman, ce paradis panthéiste, cet hymne à la nature, à l'amour – ces paysages décrits par Zola perdent toute vibration, toute poésie. On croit voir défiler les pages du catalogue Vilmorin où s'ébattent Serge et une Albine issue du Petit Echo de la Mode. Le film projeté ne montre pas la séquence du grenier, la découvert des toilettes féminines – les nombreux changements de robe d'Albine sont, dès lors, gratuits, irritants. Comme tous les autres acteurs, Gillian Hills (Albine) est mal dirigée, elle n'a aucune grâce, aucun naturel. Francis Huster (Serge), lui, a du charisme mais son dur combat, sa douceur sont hélas surtout perceptibles par le fard qui rantôt ranime, tantôt creuse un visage que des zooms inutiles amènent en gros plan. Et pour avoir voulu donner aux paysages de la Sainte-Baume, du Lubéron, du Parc Floral d'Orléans une certaine unité, on aboutit à des tonalités froides, éteintes. Seules les intérieurs (l'église, la chambre de Serge, la salle à manger de la cure) gardent leurs contrastes, leurs valeurs. Les personnages n'existent guère, aucune vibration n'émane d'eux, ni de la nature cruelle ou triomphante, de ce Paradou, terre-mère bruissante de vie, féconde.
xxx/ellauri187.html on line 77: At the Petite École, Rodin “finished lessons so quickly that the teachers eventually ran out of assignments. He did not care to socialize with his classmates; he wanted only to work.” Rodin’s talent was noted by his legion of admiring artists, writers, and lovers. His rise was a matter of time, even if he was ignored by academic art institutions early in life.
13