ellauri146.html on line 59: SCHULMEISTER (sitzt am Tische und schenkt aus einer großen Flasche sich ein Glas nach dem andren ein). Utile cum dulci, Schnaps mit Zucker! – Es wird heute ein saurer Tag, – ich muß den Bauerjungen die erste Deklination beibringen. Ein Bauerjunge und die erste Deklination! Das kommt mir vor als wenn ein Rabe ein rein Hemd anziehen wollte! (Er blickt durch das Fenster.) Alle Wetter, da kommt der schiefbeinige Tobies mit seinem einfältigen Schlingel! Schwerenot, wo verstecke ich meinen Schnaps? – geschwind, geschwind, ich will ihn in meinen Bauch verbergen! (Er säuft die Bouteille mit einer entsetzlichen Schnelligkeit aus.) Ah, das war ein Schluck, dessen sich selbst Pestalozzi nicht hätte zu schämen brauchen! Die leere Flasche zum Fenster hinaus!
ellauri222.html on line 125: In his Op-Ed about the Zulu Tolstoy, Bellow made much of his academic training in anthropology. After leaving Northwestern, he did become a graduate student in anthropology at the University of Wisconsin. But he completed just one course before dropping out and returning to Chicago, where he married a woman, Anita Goshkin, who was studying for a master’s degree in social work, and began his career as a fiction writer and itinerant college teacher. His first job was at Pestalozzi-Froebel Teachers College, on South Michigan Avenue, in downtown Chicago.
ellauri408.html on line 744: Johann Heinrich Pestalozzi (12. tammikuuta 1746 Zürich, Zürichin kantoni – 17. helmikuuta 1827 Brugg, Aargaun kantoni) oli sveitsiläinen pedagogi. Pestalozzi perusti tilalleen Neuhofiin (Aargaun kantonissa) köyhien lasten kasvatuslaitoksen (lakkautettu 1780) sekä johti 1798–1825 erilaisia kasvatuslaitoksia Stansissa, Burgdorfissa ja Yverdonissa (1805–1825).
ellauri408.html on line 746: Kun Suomessa vihdoin, suuriruhtinaan armollisesta käskystä, päästiin liikkeelle, niin kansakoulun isäksi kohonnut Uno Cygnaeus sai voimakkaita vaikutteita juuri Pestalozzin pedagogiikasta. Myöhempi peruskoulu-uudistus oli voimakkaasti Pestalozzin kasvatusfilofisten aatteiden sävyttämä. Carl Erik Carlson tuki rahallisesti SOS-lapsikyliä.
ellauri408.html on line 748: Pestalozzi_dunkel.jpg/340px-Heinrich_Pfenninger_Johann_Heinrich_Pestalozzi_dunkel.jpg" />
ellauri408.html on line 750: Mutta Pestalozzin elämä oli surkea tarina, kuittaa Tupexija päiväkirjassa. Niin se olikin.
ellauri408.html on line 751: Johann Heinrich Pestalozzis Eltern waren der Chirurg Johann Baptist Pestalozzi (1718–1751) und die Chirurgentochter Susanna Hotz (1720–1796) aus Wädenswil. Sein Grossvater Andreas Pestalozzi (1692–1769), der ihm schon früh die Liebe zu Jugend und Volk vermittelte, war reformierter Pfarrer in Höngg.
ellauri408.html on line 753: Der Deutschschweizer Johann Heinrich Pestalozzi besuchte von 1751 bis 1765 die Elementar- und die Lateinschule und studierte zunächst Theologie, dann Jurisprudenz am Collegium Carolinum in Zürich, wo ihn der Aufklärer Johann Jakob Bodmer (1698–1783) beeinflusste. Trotz seines leidenschaftlichen theoretischen Interesses am Menschen, an Gesellschaft und Staat wollte er primär praktisch tätig sein. So brach er sein Studium in Zürich vorzeitig ab und begab sich in eine landwirtschaftliche Lehre (1767/1768) auf dem Kleehof in Kirchberg (Kanton Bern) bei Johann Rudolf Tschiffeli. Ab 1769 versuchte er sich im aargauischen Birr als landwirtschaftlicher Unternehmer. Durch die Einführung neuer Gewächse und neuer Düngemethoden wollte er der teilweise verarmten Bauernschaft ein Beispiel geben, wie sie ihre Situation verbessern könnte. Dieses Unternehmen scheiterte jedoch.
ellauri408.html on line 755: Im September 1769 heiratete er in Gebenstorf Anna Schulthess gegen den Willen ihrer Eltern. Im September 1770 kam ihr gemeinsamer Sohn Hans Jakob (Jakobli genannt) in Mülligen zur Welt, den er im Sinn der aufklärerischen Pädagogik nach Jean-Jacques Rousseau benannte, dessen Ratschläge zur natürlichen Kindererziehung aus Rousseaus Schrift Emile er Punkt für Punkt bei seinem Sohn anwendete. Dieser Versuch einer idealen Kindererziehung scheiterte tragisch. Das Tagebuch, das Pestalozzi über die Erziehung seines Sohnes hinterliess, gilt als ein erschütterndes Dokument einer schwerwiegenden Fehlinterpretation der hypothetischen Pädagogik Rousseaus. Schon dreieinhalbjährig musste Jakob die Zahlen und Buchstaben lernen. Dabei konnte sein Vater sehr streng sein; wenn der Junge nicht lernen wollte, wurde er bestraft. Die Erziehung, die unsicheren äusseren Lebensverhältnisse und das Aufwachsen unter den verwahrlosten Kindern führte dazu, dass Jakoblis Leben begleitet war von Stress, Schwankungen, Unsicherheit und von stetem Ungenügen.
ellauri408.html on line 757: Mit elf Jahren wurde Jakobli, der immer noch nicht richtig schreiben und lesen konnte, zu Freunden nach Basel gebracht. Wenig später brachen bei ihm epileptische Anfälle aus. Nach seiner Rückkehr auf Gut Neuhof heiratete er Anna Magdalena Fröhlich aus Brugg, ein Patenkind seiner Mutter Anna. Sie bekamen 1798 einen Sohn, Gottlieb. Hans-Jakobs Anfälle wurden immer schlimmer und häufiger. Am 15. August 1801 starb Pestalozzis Sohn 31-jährig. Anna Magdalena Fröhlich heiratete in zweiter Ehe Laurenz Jakob Custer (1765–1822). Ihr Enkel ist der nach Amerika ausgewanderte Rebenzüchter und Winzer Hermann Jaeger.
ellauri408.html on line 759: Ab etwa 1773/74 nahm das Ehepaar Pestalozzi an die 40 Kinder auf ihrem Landgut auf. Sie lernten dort im Sinne einer „Wohnstubenerziehung“ spinnen, weben und den «kleinen Landbau». Pestalozzi verband in seiner ab 1775 als solche benannte «Erziehungsanstalt für arme Kinder» die praktische Arbeit mit Schulunterricht und sittlich-religiöser Erziehung in der «Bahn der Natur» und hoffte, dass er das Projekt durch den Verkauf der Textilprodukte finanzieren könne. Dies misslang jedoch, die Familie geriet immer mehr in Schulden und musste die Anstalt 1779 schliessen.
ellauri408.html on line 761: Ab 1780 und in den folgenden knapp 20 Jahren widmete sich Pestalozzi vorwiegend der Schriftstellerei.
ellauri408.html on line 767: Interne Streitigkeiten in der Lehrerschaft um seine Nachfolge, die schon Friedrich Fröbel 1810 zum Verlassen der Anstalt mit Seinen Klötzen bewogen hatten, führten auch das Institut in Yverdon in den Ruin. 1825 musste Pestalozzi auch diese Anstalt schliessen und zog sich auf den Neuhof zurück.
ellauri408.html on line 774: Kuten Vätys osuvasti tiivistää: Pestalozzi edustaa kyvytöntä neroa. Häneltä puuttuivat kaikki kyvyt: hän ei osannut puhua, ei kirjoittaa, ei järjestää, ei hallita eikä laskea. Suuresta ajatuksestaan ja suuresta tunteestaan huolimatta hän ei kyennyt milloinkaan selvittämään menetelmäänsä eikä suoriutumaan lukemattomien yritystensä käytännöllisistä vaikeuksista. Hän teki kaikki mahdolliset erehdykset ja koki kaikki mahdolliset pettymykset. Hän oli sanomattoman onneton. Mutta siitä huolimatta hän on nykyaikaisen kasvatusopin ja kansanopetuksen isā.
ellauri408.html on line 898: Tämäkin tarina on surullinen. Se muistuttaa Pestalozzin hukattua elämää. Luin 408:nnen vihkon ennen kuin neuloin kokoon sen seuraajan. Päiväkirjastani tulisi painettuna 46 kpl 300s kokoista nidosta. Onnexi tämä 29 vuotta kestänyt jaarittelu painuu unohduxiin, sillä jokaista kiinnostaa vain oma romaani ja henkkoht elämä. Pyörähdetään kolmasti ja pyrähdetään pois. Saxalaisten karkea komiikka on sietämättömän alhaista. En ihmettelisi, vaikka heräisin kamelina. Izensäsukoileminen l. paapominen on kädetyxen rikoskumppanuutta. Olemme tuomitut typistyxeen.
ellauri418.html on line 61: Janne-Jaakko otti herneen nenään kun d'Alembert kiitteli Madame Geoffroyn lapsirakkautta siteeraamalla rouvan epäilystä että pahantekijät ei varmaan pidä lapsista. Jakke viis veisasi ize siittämistään muoskista mutta kurkisteli kyllä mieluusti puistossa toisten lapsia. J-J sepusti että hän mukamas "ei kerinnyt" ize kasvattaa lapsiaan, eikä sitä Teresallekaan voinut jättää, joten löytöeläintarha oli paras vaihtoehto. Seli seli. Héloise ja Émile ovat toisaalta hyvä todiste että parempi lasten kyllä olikin olla joutumatta tämän näsä-isän käsiin. Muistetaan miten kävi Pestalozzin pojalle. Jaakko on ilmiselvä pedofiili, no two ways about it. Siinä saattoi olla todellinen syy löytöeläintarhalle.
xxx/ellauri056.html on line 340: Pysyteltyään enimmän aikaa edes jokseenkin järkimiehenä Maurise alkaa loppumetreillä sekoilla jostain kuolemattomasta esikoisminästä kuten se Palkeen Salen sveiziläinen huuhaamies, mikäs se oli? ei Pestalozzi eikä Montessori vaan - juu Steiner. Vaisto, sielu, izetiedottomuus, heijastusliikkeet, intuizioni, aavistus jne. Yleiselämän oleellinen aine, sen ultravioletti säde. Kenties Maurisekin kuului niihin joilla tää sielu on ihan pinnassa. Mut oliko se kovaosainen Aku vai onnekas Hannu Hanhi?
xxx/ellauri121.html on line 64: Hanna Rothman jakoi köyhien kotien lapsille Fröbelin palikat. Pestalozzi-kylästä, jonne CEC antoi charityä. Hannan ja sen kaverin elämää säväytti vahva kristillinen vakaumus. Lastentarhatoiminnan pohjana oli kristillinen etikka. Kasvatuxessa painotettiin eritoten lähimmäisen rakkautta ja kiitollisuutta tädeille. Tavoitteena oli luoda luottamus jumalan huolenpitoon viimeistään ison kiven takana. Kristillistä pohjaa pidettiin izestään selviönä aina 60-luvulle saakka. 1979 mietinnössä sanotaan että uskonnollisen vakaumuxen tukemisessa on kunnioitettava lasten vanhempien tai huoltajien vakaumusta. Mutta lapsen pitää saada tilaisuus hiljentyä ja vastauxia uskonnollisiin kysymyxiinsä. Päiväkodeissa onkin aika meteli. Päikkkäreillä hiljennytään rukousmatolle. Tarhatädit oli aivan ulalla. Onko Allah ainoa, vai onko kolminaisuus oikea? Onnexi mamuja oli suht vähän vielä 80-luvulla.
18