ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ‎) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."
ellauri163.html on line 48: He wrote the drama Got fun nekome (God of Vengeance) in the winter of 1906 in Cologne, Germany. It is about a Jewish brothel owner who attempts to become respectable by commissioning a Torah scroll and marrying off his daughter to a yeshiva student. Set in a brothel, the play includes Jewish prostitutes and a lesbian scene. I. L. Peretz famously said of the play after reading it: "Burn it, Asch, burn it!" Instead, Asch went to Berlin to pitch it to director Max Reinhardt and actor Rudolph Schildkraut, who produced it at the Deutsches Theater. God of Vengeance opened on March 19, 1907 and ran for six months, and soon was translated and performed in a dozen European languages. It was first brought to New York by David Kessler in 1907. The audience mostly came for Kessler, and they booed the rest of the cast. The New York production sparked a major press war between local Yiddish papers, led by the Orthodox Tageplatt and even the secular Forverts. Orthodox papers referred to God of Vengeance as "filthy," "immoral," and "indecent," while radical papers described it as "moral," "artistic," and "beautiful". Some of the more provocative scenes in the production were changed, but it wasn't enough for the Orthodox papers. Even Yiddish intellectuals and the play's supporters had problems with the play's inauthentic portrayal of Jewish tradition, especially Yankl's use of the Torah, which they said Asch seemed to be using mostly for cheap effects; they also expressed concern over how it might stigmatize Jewish people who already faced much anti-Semitism. The association with Jews and sex work was a popular stereotype at the time. Other intellectuals criticized the writing itself, claiming that the second act was beautifully written but the first and third acts failed to support it.
ellauri290.html on line 607: Don Peretzin mukaan "Jokainen Palestiinan arabi, joka oli lähtenyt kaupungistaan ​​tai kylästään 29. marraskuuta 1947 jälkeen, saatettiin luokitella poissaolevaksi sääntöjen mukaan. Kaikki arabit, joilla oli omaisuutta Acren uudessa kaupungissa, riippumatta siitä, etteivät he ehkä koskaan matkustaneet muutaman metrin pitemmälle kuin vanhaan kaupunkiin, luokiteltiin poissa oleviksi. Ne 30 000 arabia, jotka pakenivat paikasta toiseen Israelin sisällä, mutta jotka eivät koskaan lähteneet maasta, joutuivat myös julistamaan omaisuutensa poissaolevaksi. Jokainen henkilö, joka on saattanut mennä yhden päivän vierailulle Beirutiin tai Betlehemiin valtuutuksen viimeisinä päivinä, oli automaattisesti poissa.”*
ellauri302.html on line 60: One wrote Yiddish to one's mother, for the mothers of those days were not apt to understand anything else. Until S.J. Abrahamowitch was hailed as the father of Jiddisch literature. Followed by Rabinowitch (alias Sholem Aleichem) and Peretz. Sholem Ash sazaa osanottoon alakoiraa kohtaan siinä missä venäläiset mestarit. Yekelin sielu kuten tytärkin on helmiä, jotka tyhmät epäviisaasti heittää sioille.
ellauri302.html on line 539: Murrosiässä, siirryttyään chederistä jeshivaan, Sholem tuli tietoiseksi suurista yhteiskunnallisista muutoksista populäärissä juutalaisessa ajattelussa. Uudet ideat ja valistus vahvistivat itsensä juutalaisessa maailmassa. Ystävänsä luona Sholem tutki näitä uusia ideoita lukemalla salaa monia maallisia kirjoja, mikä sai hänet uskomaan olevansa liian maailmallinen ruvetaxeen rabbiksi. 17-vuotiaana hänen vanhempansa saivat tietää tästä "profaanisesta" kirjallisuudesta ja lähettivät hänet asumaan sukulaisten luo läheiseen kylään, missä hänestä tuli heprean opettaja. Vietettyään muutaman kuukauden siellä hän sai vapaamman koulutuksen Włocławekissa, jossa hän elätti izensä lukutaidottomien kaupunkilaisten kirjeenkirjoittajana. Włocławekissa hän ihastui merkittävän jiddish-kirjailijan IL Peretzin työhön.
ellauri302.html on line 546: Asch kirjoitti draaman Got fun nekome (God of Vengeance) talvella 1906 Kölnissä, Saksassa. Se kertoo juutalaisesta bordellin omistajasta, joka yrittää tulla kunnioitettavaksi tilaamalla Toora-käärön ja naimalla tytärtänsä jeshiva-opiskelijan kanssa. Bordelliin sijoittuva näytelmä sisältää juutalaisia ​​prostituoituja ja lesbokohtauksen. IL Peretz on sanonut näytelmästä sen lukemisen jälkeen: "Polta se, Asch, polta se!" Sen sijaan Asch meni Berliiniin pitämään sen ohjaaja Max Reinhardtille ja näyttelijä Rudolph Schildkrautille, jotka tuottivat sen Deutsches Theaterissa. Koston Jumalaavattiin 19. maaliskuuta 1907 ja kesti kuusi kuukautta, ja pian se käännettiin ja esitettiin kymmenellä eurooppalaisella kielellä.
ellauri392.html on line 712: Isaac Leib Peretz (born May 18th, 1852. in Zamosc, died April 3rd, 1915. in Warsaw) Shalom Asch (November 1st, 1880, Kutno – July 10th, 1957, London) Isaac Bashevis Singer (Yiddish) (November 21st, 1902-July 24th, 1991) Ephraim Kishon (Hebrew) August 23rd, 1924-January 29th, 2005)
ellauri392.html on line 722:

Bernard Malamud, Saul Bellow, Sholem Aleichem, Isaac Leib Peretz, Isaac Bashevis Singer;
ellauri392.html on line 727:

Family in Jewish community:

Philip Roth, Ephraim Kishon, Isaac Leib Peretz.

9