Joo olen kyllä Pentin kannalla siinä että nää termiittiapinat on aivan vitun tyhmiä, täysin beyond redemption. Mitä uutta kissimirrit tässä? Ei mitään, samaa paskanjauhantaa.
ellauri238.html on line 148: Turussa hän ampui hotellihuoneessa tyynyyn yrittäessään edelleenkin tyhjentää revolveria. Hotellin johto kutsui paikalle poliisin, mutta Armo Hormia oli poliisia vikkelämpi. Runoilija Hormia oli myös lääkäri, psykiatri, joten hän kirjoitti M3-määräyksen ja toimitti Pentin ja Leenan Kupittaan mielisairaalaan ennen kuin poliisit ehtivät paikalle.
ellauri238.html on line 150: Molemmat olivat nyt mielisairaalan suljetulla osastolla. Vieläkö se kuului minulle? Näitä ihastumisia ja lyhytaikaisia suhteita Pentillä oli ollut aina, ne olivat jokin vähän epätavallinen osa meidän kahden välistä ystävyyssuhdetta. Alkoholin tultua tilanteiden herraksi se oli alkanut olla hyvin rasittava osa. Olimme kuitenkin edelleen naimisissa, erosta ei ollut koskaan puhetta. Pentin seikkailut olivat vain outo osa meidänkin, minun ja lasten, elämää. Lähdin siis Turkuun.
ellauri238.html on line 154: Pentti oli lukitun oven takana yksin. Oven ulkopuolelle kerääntyi miehiä, joku sanoi: »Täällon viaras.» Pentin sellissä oli sentään ikkuna. Mutta ikkunassa kalterit.
ellauri238.html on line 157: Ehdotin lääkärille, että molemmat, Pentti ja Leena, pääsisivät pois suljetulta osastolta. Pentti ei voinut päästä sen vuoksi että joutuisi heti poliisin hoteisiin, oli selitys, mutta Leena pääsi. Kun seuraavana päivänä kävin ennen lähtöäni vielä Kupittaalla, Leena oli asettunut nurmikolle Pentin ikkunan alle. Pentti taas oli saanut selliinsä toisen miehen, jonka koko ruumis oli kääreissä. Pentti pelkäsi tätä huonetoveria niin ettei uskaltanut katsoakaan häntä, mutta todellisuudessa mies ei ollut pelottava, hän oli onneton. Hän kertoi minulle, että oli häitään edeltävänä iltana katkaissut kaikki löytämänsä suuret verisuonet, käsistä, jaloista, kaulasta, joka paikasta. Oli silkka vahinko että hän oli hengissä. Ja ihmeellisintä minusta oli se, ettei hän ollut sairaalassa hoidettavana vaan mielisairaalan suljetun osaston sellissä. Vaan sielläpä he olivat. Molemmat onnettomat.
ellauri238.html on line 161: Siitä muistinkin, että olimme Turussa, sen kaaoksen keskellä sopineet Pentin kanssa, että niin kauan kuin lapset olivat pieniä, niin kauan kuin Helena ja Juri kävivät koulua, minä pitäisin heistä huolta, he asuisivat minun kanssani. Sitten kun lapset olisivat isoja, me miettisimme Pentin kanssa, jatkaisimmeko yhdessä vai emme. Olimme myös sopineet, että ainakin yhden vuoden voisin olla nyt rauhassa kotona ja opiskella ranskaa. Muistin myös miten suuressa kiitollisuudenvelassa olin tästä vuodesta Otavan silloiselle kirjalliselle johtajalle, Heikki A. Reenpäälle. Hän järjesti Pentin rahaasiat niin, että Pentti sai Otavalta ja muilta rahastoilta tai säätiöiltä apurahoja tai palkintoja, ja useimmista niistä Pentti sai kunnian ja perhe sai rahat.
ellauri238.html on line 163: Olimme sopineet Pentin kanssa puhelimessa, että jos en yksin tai lasten kanssa ole Dun Laoghairen satamassa Dublinissa, seuraavan viikon perjantaina, Pentti soittaa uudelleen.
ellauri238.html on line 186: Pentti huojahtelee sisään kesken kaiken, ja perässä lampsii pullea, vaaleatukkainen tyttö. Molemmilla on yllään jotain pitkää, mustaa ja retkottavaa, ja molemmat ovat tukevasti juovuxissa. Pentti paasaa, tyttö säestää ja yllyttää: Ammu Pentti lamput rikki! hän huutaa. Arvo Salo karkottaa ne lavalta. Tyttö Pentin peesissä oli Leena Larjanko.
ellauri238.html on line 192: Pari päivää seminaarin jälkeen Hormia oli pannut Leenan ja Penan poliisilta turvaan Kupittaan hourulaan, Pentin suljetulle osastolle. Pentti oli ammuskellut Seurahuoneella Leenan kotoa pihistämällä aseella. Pentti ei syönyt lääkkeitään, koska niistä tuli tokkuraan (LOL, entä viinasta?), vaan jakeli niitä muille potilaille. Hän muisti potilaan, joka paskansi hihitellen Penan huoneen nurkkaan, osoitteli läjää sormellaan ja hipsi hihitellen ulos. Kyllä minä ymmärsin, että se oli kommentti mun tuotannosta, Pentti veisteli. Pentti oli leuhka ja Marjukka koppava. Pentillä oli lähes olematon perse. Kai sixi että se oli perse koko mies.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri238.html on line 273: Pentin takana ei pysy mikään, eikä paljon edessäkään. Pentti ihmettelee mixeivät naiset anna kaikille. Pentti antaa, ja antaa kaikkensa. Ilmiselvä narsisti. Mutta hän jännitti ihmisiä aivan kuollaxeen, ja oli pirun tylsä selvänä. Paavolaiselle ja Saarikoskelle oli yhteistä alkoholismi ja bisexuaalisuus, vaikka Pentti (oman kertomansa mukaan) ei pannut sitä sinne kuin vaan kokeexi. Yrjö Jyrinkoski (lausuntataiteilija) kyllä koitti parhaansa, mutta Pentin perse oli ehkä liian pieni maali. Pena meni Tabe Slioorin kanssa Lauri Viitaa kazomaan Kellokosken sairaalaan. Viita ei ollut huomaavinan Tabea. Kyllä sen hullu täytyy olla, Pena lohkaisi.
ellauri238.html on line 394: Bretagne 1983, joka julkaistiin kirjana ruotsiksi nimellä Dagarna i Kerlin Mia Bernerin ja Caj Westerbergin käännösyhteistyönä, ilmestyi iänikuisen Parnasson kolmannessa kirjassa 1997. Kaunis nimi. Kivoja runoja. Teoksen tekee merkittäväksi se, että runoilija kuoli muutama kuukausi näiden merkintöjen jälkeen. Teoksessa on myös Pentin "kiinnostavia" piirustuksia.
ellauri238.html on line 557: Pentin isoveli Ismo toimi merimiespappina Gdanskissa ja Argentiinassa. Argentiinassa oli mukavampaa, ei lihajonoja. Riitahan siitä tuli. Pentti huusi kälylle vielä ovenraosta: Haista sinä Eila Jeesuxen Kristuxen perse! Penan äiti Elli oli harras uskovainen, itki ajatellessaan että siinä oli Penan kuuluisat viimeiset sanat. Se oli hiiri kuten Siiri-täti ja Paulan äiti.
ellauri238.html on line 714: Pentin suomentamaa Rothin Portnoyn tautia odotin sivu sivulta, se on niin mielipuolisen hauska ja traaginen. Kyllä oli Pepullakin naisistansa ties mitä harmia. Hänen mielestään minun työni oli täysin tyhjänpäiväistä ja yhdentekevä. Etkö sinä ymmärrä että sinun tärkein tehtäväsi on olla minun vaimoni ja hoitaa minua? En ehdi lasta hakemaan kun pitää ryypätä! Sitäpaizi lapsi vie liikaa sinun aikaasi! Minuunhan sinun pitää keskittyä. Tarpeisiini kuuluu täydellinen vapaus ja oikeus tehdä mitä haluan. Muuten ei kirjoittaminen suju. Pena ei käynyt kaupassa, ei laittanut ruokaa, tiskannut, auttanut siivouxessa. Hän ei tyytynyt vain olemaan poissa, hän toi kapakoista iskemiään naisia kotiin ja nai niitä nakkena olohuoneen lattialla, kun tulin kesken töiden lasta hakemasta puistosta. Lopulta Tuula2lta meni pinna ja se heitti Penan pihalle. Pena sanoi meediaan että se oli hän joka vain "jotenkin kyllästyi", vaimo oli tyhjiin juotu pullo. "Jokaisen naisen olen jättänyt ja antanut lahjaxi sen luulon että nainen jätti mut." Hahaa pettyneen miehen puhetta pihalta perse ruvella.
20