ellauri040.html on line 299: Hyry kirjoittaa aina samaa kirjaa, ei tule valmista. Yöllä purkaa minkä sai aikaan kuin Penelope. Ei kosiskele yleisöä. Ezii ezii ei soisi löytävänsaä, se on Hyry. Toukkana seuloo seinähirsiä.
ellauri054.html on line 197: Kesäloman Hannu viettää jouluisin Teneriffalla ja kesällä tekee töitä verstaalla. Lähteekö Penelopen kärsivällisyydellä varustettu Salme Marjatta mukaan tähänkin?
ellauri098.html on line 529: Rocky Balboa Bilbo Baggins, Jack Benny, Andrew Carnegie, Penelope Cruz, Primrose Everdeen, Chris Farley, Elton John, Jennifer Lopez, Sarah Palin, Colin Powell, Ed Sheeran, Sansa Stark, Harry Truman (taas), Tina Turner, Desmond Tutu, prinssi William
ellauri110.html on line 183: Hannu oli epähuomiossa vienyt looran tyhjään huoneeseen. Pettyneenä se otti sieltä irti mitä sai. Oliko tämä sallimuxen johdatusta? Sponssasiko Jehova näin Hannun nussiretkeä? Hannu on moderni ateisti, mutta silti kädet hakeutuvat ristiin. Kotona odottaa uskollinen avo-Penelope.
ellauri110.html on line 191: Tulee muita matkoja, muita naisia. Penelope odottaa uskollisesti kotona. Näinkö on, olisi?
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri119.html on line 573: Examples of agape can be found in books and movies including The Gift of the Magi by O. Henry, Penelope in Homer's Odyssey, The Mission, Somewhere in Time, Titanic, Untamed Heart, Forrest Gump, and the Bible [specify which].
ellauri172.html on line 185: Raggiunse Londra e, nell'inverno del 1771, conobbe Penelope Pitt, moglie del visconte Edward Ligonier, conosciuta nella precedente visita, con la quale instaurò una relazione amorosa.
ellauri344.html on line 292: The Best Exotic Marigold Hotel on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut John Maddenin ohjaama draamakomedia. Jonkinlainen Kaupunginteatterin vanhuskvartetin brittivastine. Elokuvassa näyttelevät muun muassa Judi Dench, Celia Imrie, Bill Nighy, Ronald Pickup, Maggie Smith, Tom Wilkinson ja Penelope Wilton. Onnexi nekin taitaa suunnilleen kaikki haukata jo koiranputkea. Huom! Poistunut ohjelmistosta! Elokuva perustuu Deborah Moggachin vuonna 2004 julkaistuun romaaniin These Foolish Things. Tarina kertoo brittieläkeläisistä, jotka lähtevät viettämään leppoisia eläkepäiviään eksoottiseen ja ”ei niin kalliiseen” Intiaan. Houkutteleva mainos uudistuneesta Marigold Hotellista kädessään ja upeat visiot antoisista eläkepäivistä mielessään, he saapuvat paikkaan, joka onkin vain kuori entisajan loistostaan.
ellauri344.html on line 296: "Paras eksoottinen Marigold Hotel" löysi monet hahmonsa risteyksestä. Evelyn (Judi Dench) jäi hiljattain leskiksi ja oli ensimmäistä kertaa yksin. Pitkään naimisissa ollut pariskunta Douglas (Bill Nighy) ja Jean (Penelope Wilton) olivat matkalla eroon, Norman (Ronald Pickup) ja Madge (Celia Imrie) vaanivat sexipartneria. Rouva Donnelly (Maggie Smith) oli kauhea muukalaisvihamielinen, joka odotti lonkan tekoa. Korkeimman oikeuden tuomari paljastui kaappihomoxi.
ellauri392.html on line 89: Penelope, Penelope, milloin purat jumpperin?
ellauri392.html on line 91: Penelopen jumpperi
ellauri392.html on line 119: Vireä pahempaa, Reader-response kiila väittää, että kirjallisuutta tulisi nähdä esittävänä taiteena, jossa jokainen lukija luo oman, mahdollisesti ainutlaatuisen, tekstiin liittyvän esityksensä. Se nyt on jo aivan perseestä tuumaa toinenkin Hirsch. Ajatteles jos Talmudiakin luettaisiin sillä silmällä. Ihankuin piru raamattua! Kosijat Penelopen kirjailemaa kangasta!
xxx/ellauri084.html on line 342: Ulysses and Penelope (Greek)
xxx/ellauri387.html on line 532: Juutalainen David Hirsch, hermeneutiikkaan kohdistuvien poststrukturalististen vaikutusten kriitikko, tuomitsi Fishin "loogisen kurinalaisuuden puutteesta" ja "huolimattomuudesta retorisen tarkkuuden suhteen". Tarkastellessaan Fishin argumentteja Hirsch yrittää osoittaa, että "ei vain ollut uuskriittisten menetelmien palauttaminen tarpeetonta, vaan että Fish itse ei ollut onnistunut vapautumaan uuskriittisen teorian kahleista." Hirsch vertaa Fishin työtä Penelopen kangaspuuhun Odysseiassa ja toteaa: "Mitä yksi kriitikko kutoo päivällä, toinen purkaa yöllä." "Ei myöskään", hän kirjoittaa, "ei tämä kudonta ja puranta muodosta dialektiikkaa, koska eteenpäin ei tapahdu liikettä." Lopulta Hirsch näkee Fishin jääneen "vaeltamaan omilla elysialaisilla pelloillaan, toivottomasti vieraantuneema taiteesta, totuudesta ja ihmisyydestä". Martha Panopuu joka aikoinaan kyykisteli Hintikan päivänpaisteessa oli pääpuhujana siunaamassa Simo Knuuttilaa sen viimeiselle aikamatkalle.
15