ellauri058.html on line 164: Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtava humoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.
ellauri058.html on line 180: Toivo Pekkanen oli kotkalainen duunari. Lapsuus-kirja on kirjoitettu aivohalvaustoipilaana, ja siltäpä se vaikuttaakin. Sen eka muisto on kun leikkikaverit leikki hautajaisia ja Topista lavastettiin vainajaa. Toiset lapset tunki sitä arkkuun. Se juoxi parkuen turvaan äiskän luoxe. Siitä lähtien se on (oli) tajunnut että jokainen päivä on uusi eilinen.
ellauri058.html on line 182: Toivo Pekkasen isä oli kivityömies Taneli Pekkanen ja äiti Iita Kärpänen. Äiti oli kahdeksan vuotta isää nuorempi ja saanut aviottoman lapsen, joka kuoli yksivuotiaana.
ellauri058.html on line 184: Toivolla oli viisi sisarusta, ja perhe oli erittäin köyhä. Aina ei ollut varaa kunnon ruokaan, eikä hyvä yösija aina ollut itsestäänselvyys. Pekkanen muisteli kuitenkin jälkeenpäin aikuisiässä lapsuuttaan hyvällä.
ellauri058.html on line 190: Pekka muutti Kotkasta Korsoon ja sieltä edelleen Helsinkiin. Pekkanen vieraili 20-30 luvuilla myös Tuijunkantajien piirissä, mutta ei tuntenut kuuluvansa heihin nolon taustansa ja olemattoman koulutuksensa vuoksi, olivathan muut Tulenkantajien jäsenet kouluja käyneitä ja niin sanotuista ”hyvistä perheistä”. Sen vuoksi Pekkasen vierailut Tulenkantajien piirissä olivat satunnaisia, eivätkä niinkään säännöllisiä. Maxoi jäsenmaxun muttei käynyt kokouxissa. Ei varmaan perustanut edes Katri Valasta. Pirun kommari.
ellauri058.html on line 192: Toivo Rikhard Pekkanen syntyi 1902 Kotkassa kivityömiehen poikana. Terveisiä Kotkasta, pyllyyn käskivätten potkasta. Käytyään 2v kansista ja ammattikoulun se alko hakata 13 vuotiaana kiviä. Läpi harmaan kiven se löysi kirjojen salaperäisen maailman kirjastosta. Etenkin Jack Londonin. Kurjalistosta se nousi kirjalistoon.
ellauri058.html on line 195: Koulupainoxen takakannen kuvasta voi jo päätellä et Topi on hymistelijä. Se ja Väpi on selkeesti porvariston luottovankeja, joita luetetaan koulussa kuin Schilleriä Saxassa. Pekkanen on ennen kaikkea vakavaozainen ajattelija, joka patrioottisin tunnuxin pyrki lähentämään eri yhteiskuntaluokkia.
ellauri058.html on line 199: Pekkanen halvaantui vaikeasti 1949 ja joutui opettelemaan uudelleen kaiken aina puhumista ja kävelemistä myöten. Toipumisen aikana syntyi kuitenkin hänen lapsuudestaan kertova Lapsuuteni-teos, joka sai erittäin alentuvan myönteisen vastaanoton. Vuonna 1955 Pekkanen valittiin yllättäen akateemikoksi V. A. Koskenniemeltä vapautuneelle paikalle. Vaakku varmaan pyörähteli haudassa kuin Iita Kärpänen. Akateemikkona hän ehti olla vain kaksi vuotta, sillä hän kuoli aivoverenvuotoon 30. toukokuuta 1957 ollessaan Kööpenhaminassa luontaishoitolassa toipumassa.
ellauri058.html on line 205: Inkerin romaani ei yllä Pekkasen tunnetuimpien teosten Tehtaan varjossa tai Lapsuuteni (1953) veroiseksi. Se ei myöskään ole ihan sellaista propagandistista tekstiä, jota Pekkanen kirjoitti sodan aikana valtion leivissä.
ellauri343.html on line 231: Olin koulupojasta saakka kasvanut lahtarihenkeen. Ilmari Jäämaa oli Nuoren Voiman voimakassanainen radioamatööri. 1920-luvulla lehteen kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, muiden muassa Martti Haavio, Lauri Viljanen, Pentti Haanpää, Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja. Näistä Kati oli punikki, Pena anarkisti, Olkkari lipilaari, Kärpäs-Topi ex-työläinen. Loput enemp vähemp patavanhoillisia.
ellauri343.html on line 233: Lapsuuteni (1953) on Pekkasen kenties tunnetuin teos. Se kertoo Pekkasen köyhästä ja karusta lapsuudesta hieman yksinkertaisella kielellä – olihan Pekkanen vielä toipumassa halvaantumisesta. Kirjassa Pekkanen kertoo lapsuutensa oloista, jotka köyhyydestä huolimatta olivat hänen mielestään hyvät. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Teos sai loistokritiikin kielellisistä puutteistaan huolimatta
ellauri395.html on line 318: Keitä Goljat ja muut jättiläiset, esim ne jumalan pojanpojat (nefilim) olivat? Raamattu mainitsee kymmenkunta jättiläistä nimeltä. He olivat Israelin ja Jumalan vihollisia. Miksi heitä ei ole enää, vai onko sittenkin? Nykyajan jättiläiset ovat toisenlaisia, kääpiöitä kuten Putin, mutta tavoitteet ovat samat. Vitun Tuomo Pekkanenkin lähtee Tehtaan varjossa teoxessa heti alkulauseesta liikkeelle valkokaartin termeillä. Sisällissota on punakapina ja punavangit kapinoizijoita. Saatanan pyllynnuolija!
ellauri403.html on line 165: Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, toimittaneet Toivo Pekkanen ja Reino Rauanheimo. WSOY 1947. Reiska oli WSOY:llä töissä Porvoossa. Reiska oli Arvid Järnefeltin sukulaismiehiä. Arvidilta pääsi pieni perhana. Reiskan Aseveli-ilta on samalta vuodelta kuin tuo Topin kanssa väsätty bioteos.
xxx/ellauri057.html on line 1367: Firmaan jäivät bolshevikit Pentti Haanpää, Onni Halla (?), Uuno Kailas, Olavi Paavolainen, Raoul Palmgren, Toivo Pekkanen, Ilmari Pimiä (?), Elina Vaara (!).
15