ellauri021.html on line 328: Sitten Hartolaan Jari-Pekkaan lounaalle.
ellauri054.html on line 373: Pekasta on vaikee löytää mitään netistä kun on samanniminen jääkiekkoilija myös. Niihän on päässyt käymään Jaakko Hintikallekin. No emmä ole mitään siltä lukenut ainaskaan. Hannu suorastaan tyrkyttää Pekkaa, jonka aiheita ovat Alvar Aalto, hyvä maku, ruoka ja juoma. Kuulostaa hannumaisen epikuurolaiselta.
ellauri151.html on line 1058: Ensimmäisissä Tuntematon-elokuvissa on hyvätkin puolensa, mutta Louhimiehen työryhmän versio teki Veli-Pekkaan suurimman vaikutuksen. Kaltaiselleni videosukupolven edustajalle se hyödynsi laajimmin elokuvan kielioppia, ääntä ja kuvaa. Vuoden 1955 versiota pidetään ”kansalliselokuvana”, mutta nykysilmin se on toki teatraalinen.
ellauri254.html on line 798: Lunz ja Fedin käyvät nokkapokkaa ryssän kirjallisuuden tulevaisuudesta. Lunz termentää että on otettava juoni länkkäreiltä, ei tästä muuten mitään tule. Olkoon tunnuxemme Länteen! Tervetuloa länteen Andrei toivottivat Leville Sterne, Dumas, Stevenson ja Doyle. Länkkärisarjoissa kuten Capitani vituttaa että hyvixet on vaan pienempiä pahixia ja usein varakkaampia kuin suuremmat ja köyhemmät. Luxemburgilaiset huoratalot pitää kunniassa perittyjä arvoja eikä myy huumeita katukaupassa kuten niggerit maahanmuuttajat. Hymytön ex-poliisi ei juuri ole Pekkaa parempi.
ellauri299.html on line 308: Patti Mulkkinen on ize sekä pappi että kuppari. Helka on karikatyyri sen kateellisesta vaimosta. Pappi ei saa puolisoa tulemaan klitorista näpräämälläkään. Kupparia tarvitaan. Papin mielestä ei saanut enää kirjoittaa romskuja kun Aahrikassa kuolee liikaa pakolaisia ja mezät saastuvat ja puut kaatuvat. Ilmastonmuutos puuttui vielä listasta. Marxismi ei ollut Pekkaa pahempi, käänsi jokia ja kuivas järviä. Patti tekee minkä pystyy: draamailee, rynnäköi ylös alas venuskukkulaa. Ei termiittiapina lakkaa lykkimästä penistä vaginaan vaikka muu luonto katoaa. Työ on ajantappamista joka ei johda mihinkään. Perhe ajankulua. Toivon sijalla on tyhjä kohta.
xxx/ellauri113.html on line 464: Monisoluiset elukat kehittyy kopiointivirheistä! Siis haloo, hnehneh. (Epäuskoista naurua. Miten tällä hemmolla on noin paljon ennakkoluuloja? No ne se on oppinut muilta uskovaisilta. Uskonnot on valtavia nippuja ennakkoluuloja, arvotaan ennakkoon miten meille tulee käymään loppupeleissä. Arpa on heitetty, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ollaan paniikissa ja sitten kriisissä. Suurelle yleisölle ei kerrota, että jumala on laittanut kirahville tukisukat. Pekkaa ihmetyttää miten moni asia voi kehittyä unisonossa. Se on nimeltään koevoluutiota, pöhkö. Kirahvi kilpailee puiden kanssa vitamiineista.
xxx/ellauri113.html on line 546: Vaan ei se siihen päättynyt, nyt tulee toinen näytös vielä. Hohhoijakkaa. Mutta mun deviisi on: exaudi et alteram partem. Ei keskeytetä Pekkaa, annetaan sen päästä urheasti kitkerään loppuun saakka, kusen kyllästämällä kyrvällä.
xxx/ellauri124.html on line 75: Kohta ilostelut 3 Pekkaan kajahtaa!
xxx/ellauri170.html on line 287: Pressiklubi käsitteli 6. lokakuuta 2017 ns. kulttuurista omimista, joka on monitahoisena ja sensitiivisenä, väärinymmärryksiin ja ylireagointiin alttiina aiheena omiaan Ukkolan keulimistyyliin. Aihe oli peräisin juuri siitä somen katuojasta, josta Ukkola asiajournalisminsa aiheet onkii: jossain missikisassa oli käytetty intiaanityylisiä sulkapäähineitä, ja siitä oli tullut jotain sanomista. Alkuperäiskansojen näkökulmaa olivat edustamassa Kauppalehden fossiilihenkien voodoo-pappi Matti Virtanen ja espoolainen kuntapoliitikko Tere Sammallahti, ja arvokkaana opintomateriaalina esitettiin ote elokuvasta Pekka ja Pätkä neekereinä (Aarne Tarkas 1960). Erittäin tärkeää oli muistaa mainita Ne Ennen Neekerinpusuina Tunnetut Suklaamakeiset, ja varmaan siellä muistettiin Laku-Pekkaakin. Ihme kyllä ajatus 30 minuutin viettämisestä tässä ajatusten mustassa aukossa ei saanut aivan kaikkia yleisön jäseniä suorittamaan välitöntä itsemurhaa, vaan jotkut rohkenivat katsoa tämänkin paskakavalkadin, jonka Sanna Ukkola avasi rekvisiittavaraston sulkapäähine otsallaan, koska sananvapaus niin vaati. Tämä oli hauskaa ja oivaltavaa karnevalisaatiota ja viesti siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa ihan niin tiukkapipoisesti.
xxx/ellauri201.html on line 68: Eino jurotti lauteella kuin äkäinen pässi, näki naamasta, ettei sitä miellyttänyt minun temppuni. Pekka sieltä lauteelta ensimmäisenä alas hyppäsi, että kellit heilahtivat! Nauroi vain minulle hilpeästi ja kävi alalauteelle mahalleen. Minä aloin pestä, kunnolla jynssäsin, hyvähän minä olin pesemään. Aina se Kustin-käppyräkin minua tässä hommassa kehui, vaikkei missään muussa oikein kehunutkaan. Isokukko-Uljas huusi ylälauteen hämäristä, että emäntä pesee etupuoleltakin. Pekkaa nauratti, kääntyi selälleen. Olin minä jo niin rohkeaksi tullut, etten pelännyt vaan pesin, kun käskettiin. Muut paikat pesin, mutta muniin jätin koskematta. Riitti sentään ja Pekka kiitosta antaen nousi alalauteelta. Heti sen perästä hyppäsi alas Hemmi, karvainen mies oli sekin. Hemmillä olikin semmoiset pallomunat. Ja minä pestessäni pohdiskelin, mahtoiko tuommoinen mulkku naimapuuhia varten kovinkaan kasvaa. Pieneltä se nyt ainakin näytti. Pienehköt rippuset oli sillä Villelläkin, nuorella miehellä, jonka minä seuraavaksi pesin, kuurasin kunnolla.
xxx/ellauri354.html on line 292: Aale Tynni, joka vaikeroi Martti Haavion alla palvelijan huoneessa Elsa Enäjärvi-Haavion tehdessä syöpäkuolemaa yläkerrassa (kz. albumia 147), suomensi yhden Joosen runon paxuun kirjaansa. Googlen suomennos vähän editoituna ei ole paljon Pekkaa pahempi. Mitta lienee joku Horatiuxen aiolibiitti, kz. tästä.
11