ellauri021.html on line 328: Sitten Hartolaan Jari-Pekkaan lounaalle.
ellauri054.html on line 373: Pekasta on vaikee löytää mitään netistä kun on samanniminen jääkiekkoilija myös. Niihän on päässyt käymään Jaakko Hintikallekin. No emmä ole mitään siltä lukenut ainaskaan. Hannu suorastaan tyrkyttää Pekkaa, jonka aiheita ovat Alvar Aalto, hyvä maku, ruoka ja juoma. Kuulostaa hannumaisen epikuurolaiselta.
ellauri151.html on line 1059: Ensimmäisissä Tuntematon-elokuvissa on hyvätkin puolensa, mutta Louhimiehen työryhmän versio teki Veli-Pekkaan suurimman vaikutuksen. Kaltaiselleni videosukupolven edustajalle se hyödynsi laajimmin elokuvan kielioppia, ääntä ja kuvaa. Vuoden 1955 versiota pidetään ”kansalliselokuvana”, mutta nykysilmin se on toki teatraalinen.
ellauri254.html on line 798: Lunz ja Fedin käyvät nokkapokkaa ryssän kirjallisuuden tulevaisuudesta. Lunz termentää että on otettava juoni länkkäreiltä, ei tästä muuten mitään tule. Olkoon tunnuxemme Länteen! Tervetuloa länteen Andrei toivottivat Leville Sterne, Dumas, Stevenson ja Doyle. Länkkärisarjoissa kuten Capitani vituttaa että hyvixet on vaan pienempiä pahixia ja usein varakkaampia kuin suuremmat ja köyhemmät. Luxemburgilaiset huoratalot pitää kunniassa perittyjä arvoja eikä myy huumeita katukaupassa kuten niggerit maahanmuuttajat. Hymytön ex-poliisi ei juuri ole Pekkaa parempi.
ellauri299.html on line 308: Patti Mulkkinen on ize sekä pappi että kuppari. Helka on karikatyyri sen kateellisesta vaimosta. Pappi ei saa puolisoa tulemaan klitorista näpräämälläkään. Kupparia tarvitaan. Papin mielestä ei saanut enää kirjoittaa romskuja kun Aahrikassa kuolee liikaa pakolaisia ja mezät saastuvat ja puut kaatuvat. Ilmastonmuutos puuttui vielä listasta. Marxismi ei ollut Pekkaa pahempi, käänsi jokia ja kuivas järviä. Patti tekee minkä pystyy: draamailee, rynnäköi ylös alas venuskukkulaa. Ei termiittiapina lakkaa lykkimästä penistä vaginaan vaikka muu luonto katoaa. Työ on ajantappamista joka ei johda mihinkään. Perhe ajankulua. Toivon sijalla on tyhjä kohta.
ellauri401.html on line 180: Pekkaa kiinnosti uusien kielten kehittely. Olin tuskin kymmenen vuotta vanha, kun laadin ensimäisen keinotekoisen kieleni. Kieliopissa olin erittäin tarkka, ja keksin sanoja suuren määrän, vaikken enää muista ainoatakaan.
ellauri401.html on line 193: Pekan luonteeseen kuului, ettei hän sietänyt nähdä vääryyttä eikä julmuutta. Nähdessään pienintäkään vääryyttä tapahtuvan, hän rupesi vapisemaan vihasta, torui ja nuhteli. Suuttumisvimma vaivasi Pekkaa vuosikausien ajan, mutta muutos tuli, kun hän 14 vuoden iässä erään suuttumuspuuskan vimmassa näki pienen pojan joka hymyili hänelle. Tämä lapsen enkelimäinen hymy avasi hänelle ilon ja lohdutuksen taivaan. Ihmeellinen ääni oli sanonut minulle, ettei tarvitse koskaan suuttua.
ellauri401.html on line 199: Kevätkesällä Pekka oli kesänvietossa Puujalan Kartanossa ja tutustui Kartanon naapurissa asuvaan Oskariin. Pekka oli tuttavuuden alkaessa 16-vuoden ikäinen, ja Oskar oli häntä vuotta nuorempi. Heitä yhdisti rakkaus taiteeseen. Kumpikin harrasti maalausta. Oskarin ja Pekan välille syntyi läheinen ystävyys, jossa toverukset käyttivät toisistaan nimiä Elias ja Andreas. Ystävyys oli melko lievä ilmaisu, sillä elokuussa 1892 Oskar kirjoitti, että hän rakastaa Pekkaa hellimmällä sydämellä ja lähetti hänelle ”tuhannen tuhatta suuteloa”. – Poikarakkaudesta siinä oli kyse, kadetraaleista ja puuvillaisista vöistä.
ellauri401.html on line 245: Toukokuussa hänelle sattui erikoinen kokemus keskellä kaupungin vilinää. Pekka oli juuri ostanut uutta teosofista lukemista Pohjois-Esplanadin ja Unioninkadun kulmassa sijainneesta G. W. Edlundin kirjakaupasta ja käveli kohti Fabianinkatua. Korttelin puolivälissä Pekan katse kiintyi kuin lumottuna pitkään, solakkaan mieheen, joka puukengät kolisten tuli häntä vastaan pitkässä mustanruskeassa munkin kaavussa ja mustassa päähineessä. Hänellä oli laihat parrattomat kasvot. Arvokkain askelin lähenevän miehen koko olemus säteili mahtavaa varmuutta ja itsenäisyyttä, ja hänen tummat ja verettömät kasvonsa ilmaisivat ankaran lujaa itsehillintää ja valtaa ihmisten yli ja hänen mustat silmänsä tuijottivat Pekkaa syvällä, tutkivalla, mutta samalla oudon rohkaisevalla katseella.
ellauri401.html on line 258: Omaiset painostivat Pekkaa luopumaan teosofiasta ja askeettisesta elämäntavastaan. Isän mielestä Pekan olisi ennen kaikkea pidettävä huolta yhteiskunnallisesta asemasta sivistyneistön ja yläluokan jäsenenä ja ajauduttava professoriksi, koska kohtalo ei ollut sallinut sitä onnea isälle, vaan virzakiviä. Mutta Pekka haki uutta suuntaa elämälleen eikä saanut perheeltään, papeilta tai guruilta tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta. Pekan mielestä kuolemakin olisi parempi vaihtoehto kuin olla olemassa sitä varten, että tekisi työtä, söisi, joisi, nukkuisi ja lisäisi sukua. Vaikka onhan siinäkin toki puolesa.
ellauri401.html on line 264: Oli taas heräymyxen paikka. Jee-suxen sanoja lukiessaan sisäiset verilähteet menivät taas auki ja hänen silmänsä kyyneltyivät ja hän itki ymmärtäessään, että ”tuossahan puhui vain tavallinen ihminen, joka ymmärsi elämää ja tiesi, kuinka minä ihmisenä ajattelin ja kuinka itse asiassa ihmisen oli pakko ajatella”. Havainto vaikutti Pekkaan niin voimakkaasti, että hän vain itki ja oli ”jonkinlaisessa merkillisessä väreilytilassa ja autuuden tunteen vallassa”. Pekka tunsi hengessään, että Jeesus oli ihminen, opettaja, neuvonantaja, konsulentti ja veli, joka ymmärsi häntä. Hänelle selvisi, että totuuden etsintä, joka asettaa kaikki vaa’alle, elämän ja kuoleman, on vain karhun elämää, saa mettä ammentaa.
ellauri401.html on line 304: Henkisen kokemuksen myötä Maiju jäi taka-alalle. Maiju ei ymmärtänyt Pekassa tapahtunutta muutosta vaan hyväili ja suuteli Pekkaa entiseen tapaan. Mutta nyt Pekka piti sitä viekoitteluna.
ellauri401.html on line 306: Myös Sigrid tuli mukaan kuvioihin, ja Pekka alkoi taas puhua Sigridistä lempensä ensimmäisenä kohteena. Pekka kertoi Maijulle, että Sigridillä ”on suurempi oikeus minuun… Häntä olen ennemmin sinua rakastanut.” Kaiken kukkuraksi Pekka sanoi Maijulle, että joka 63 rakastaa niin kuin Maiju rakastaa Pekkaa, ”niin parempi oisi ettei hän ollenkaan rakastaisi”. Kun ero tuli, Anna olisi toivonut, että Pekka olisi kohdellut Maijaa ”veljesrakkauden huomaavalla säälillä – neuvoen ja rohkaisten häntä”. Senlaatuinen huomaavaisuus olisi ollut Maijulle suuri huojennus. Mutta kylmällä välinpitämättömyydellä Pekka antoi Maijun huomata, ”ettei Sinulla enään ole mitään antaa – että luultun rakkauden kadotessa – katosi kaikki!” No jo oli Pekka paskiainen!
ellauri401.html on line 310: Pekan kirjallinen työ menestyi silminnähtävästi, ja hän tuli teosofiallaan toimeen. Isäkin alkoi leppyä, ja muutaman kuukauden kuluttua hän pyysi Pekkaa palaamaan kotiin.
ellauri401.html on line 328: Ystävä ja huonetoveri Oskar Liljefors ei aina luottanut Pekkaan. Laski lantit päällysta
ellauri401.html on line 344: Vanhan seuran kunniapuheenjohtaja kreivitär Constance Wachtmeister (1838–1910) ja kreivitär Märtha Gyldenstolpe sekä rouva Alma Edström olivat päättäneet asettua Ervastin henkisiksi holhoojiksi ja valmistaa hänelle tilaisuutta kehittyä teosofiseksi työntekijäksi. Myös eri seuraiset Emil ja hänen isänsä Gustav Zander lukeutuivat Ervastin ymmärtäjiin. Paizi H. P. Blavatskyn monivuotinen työtoveri Wachtmeister oli myös yksi Blavatskyn sisäisen iskuryhmän kahdestatoista opetuslapsesta. Hiän ei pitänyt enää meetvuastista. Näin kutsuttuna Ervast työskenteli kaksi kuukautta Zanderin ja T. S:n Skandinavian Osaston hallinnon sihteerinä. Hän nautti elämästään täysin rinnoin: yhtä mittaa oltiin oopperassa, konsertissa, teattereissa, puhumattakaan vilkkaasta teosofisesta seurustelusta, looshi- ym. kokouksista rouvasväen hypisteltävänä. Presidentti Olcott piti Pekkaa kädestä ja päänsärky katosi. Kultaseni minulla on pänsärky. Ei se mitään, pidä kädellä ja se lähtee kyllä. Niin lähtikin, eikä tullut takaisin.
ellauri401.html on line 414: 4. vuosikokous 1911 oli myrskyisä, ei ulkonaisesti, mutta ”tuntui ilmassa, että oli kuin kaksi voimaa toisiaan vastaan. Joku olisi ehkä sanonut, että ylä- ja alaluokka olivat sotajalalla keskenään, toinen että suomalaisen ja ruotsalaisen kansanaineksen” oli mahdotonta keskenään sopia. Erimielisyyden ydin oli siinä, että jotkut vanhat fariseuxett eivät jaksaneet sulattaa sitä, että samarialaisille niin yleisesti saarnataan teosofiaa. Ja heidän epäilyksensä kohdistuivat Pekkaan, joka edusti teosofista työtä persukansan hyväksi. Ervastin mielestä Suomen kansa kaipasi teosofiaa.
ellauri401.html on line 582:
xxx/ellauri113.html on line 464: Monisoluiset elukat kehittyy kopiointivirheistä! Siis haloo, hnehneh. (Epäuskoista naurua. Miten tällä hemmolla on noin paljon ennakkoluuloja? No ne se on oppinut muilta uskovaisilta. Uskonnot on valtavia nippuja ennakkoluuloja, arvotaan ennakkoon miten meille tulee käymään loppupeleissä. Arpa on heitetty, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ollaan paniikissa ja sitten kriisissä. Suurelle yleisölle ei kerrota, että jumala on laittanut kirahville tukisukat. Pekkaa ihmetyttää miten moni asia voi kehittyä unisonossa. Se on nimeltään koevoluutiota, pöhkö. Kirahvi kilpailee puiden kanssa vitamiineista.
xxx/ellauri113.html on line 546: Vaan ei se siihen päättynyt, nyt tulee toinen näytös vielä. Hohhoijakkaa. Mutta mun deviisi on: exaudi et alteram partem. Ei keskeytetä Pekkaa, annetaan sen päästä urheasti kitkerään loppuun saakka, kusen kyllästämällä kyrvällä.
xxx/ellauri124.html on line 75: Kohta ilostelut 3 Pekkaan kajahtaa!
xxx/ellauri170.html on line 288: Pressiklubi käsitteli 6. lokakuuta 2017 ns. kulttuurista omimista, joka on monitahoisena ja sensitiivisenä, väärinymmärryksiin ja ylireagointiin alttiina aiheena omiaan Ukkolan keulimistyyliin. Aihe oli peräisin juuri siitä somen katuojasta, josta Ukkola asiajournalisminsa aiheet onkii: jossain missikisassa oli käytetty intiaanityylisiä sulkapäähineitä, ja siitä oli tullut jotain sanomista. Alkuperäiskansojen näkökulmaa olivat edustamassa Kauppalehden fossiilihenkien voodoo-pappi Matti Virtanen ja espoolainen kuntapoliitikko Tere Sammallahti, ja arvokkaana opintomateriaalina esitettiin ote elokuvasta Pekka ja Pätkä neekereinä (Aarne Tarkas 1960). Erittäin tärkeää oli muistaa mainita Ne Ennen Neekerinpusuina Tunnetut Suklaamakeiset, ja varmaan siellä muistettiin Laku-Pekkaakin. Ihme kyllä ajatus 30 minuutin viettämisestä tässä ajatusten mustassa aukossa ei saanut aivan kaikkia yleisön jäseniä suorittamaan välitöntä itsemurhaa, vaan jotkut rohkenivat katsoa tämänkin paskakavalkadin, jonka Sanna Ukkola avasi rekvisiittavaraston sulkapäähine otsallaan, koska sananvapaus niin vaati. Tämä oli hauskaa ja oivaltavaa karnevalisaatiota ja viesti siitä, ettei kaikkea tarvitse ottaa ihan niin tiukkapipoisesti.
xxx/ellauri201.html on line 68: Eino jurotti lauteella kuin äkäinen pässi, näki naamasta, ettei sitä miellyttänyt minun temppuni. Pekka sieltä lauteelta ensimmäisenä alas hyppäsi, että kellit heilahtivat! Nauroi vain minulle hilpeästi ja kävi alalauteelle mahalleen. Minä aloin pestä, kunnolla jynssäsin, hyvähän minä olin pesemään. Aina se Kustin-käppyräkin minua tässä hommassa kehui, vaikkei missään muussa oikein kehunutkaan. Isokukko-Uljas huusi ylälauteen hämäristä, että emäntä pesee etupuoleltakin. Pekkaa nauratti, kääntyi selälleen. Olin minä jo niin rohkeaksi tullut, etten pelännyt vaan pesin, kun käskettiin. Muut paikat pesin, mutta muniin jätin koskematta. Riitti sentään ja Pekka kiitosta antaen nousi alalauteelta. Heti sen perästä hyppäsi alas Hemmi, karvainen mies oli sekin. Hemmillä olikin semmoiset pallomunat. Ja minä pestessäni pohdiskelin, mahtoiko tuommoinen mulkku naimapuuhia varten kovinkaan kasvaa. Pieneltä se nyt ainakin näytti. Pienehköt rippuset oli sillä Villelläkin, nuorella miehellä, jonka minä seuraavaksi pesin, kuurasin kunnolla.
xxx/ellauri354.html on line 292: Aale Tynni, joka vaikeroi Martti Haavion alla palvelijan huoneessa Elsa Enäjärvi-Haavion tehdessä syöpäkuolemaa yläkerrassa (kz. albumia 147), suomensi yhden Joosen runon paxuun kirjaansa. Googlen suomennos vähän editoituna ei ole paljon Pekkaa pahempi. Mitta lienee joku Horatiuxen aiolibiitti, kz. tästä.
24