ellauri019.html on line 752: Vitun mekonium. Nekin on imeväisten vihreitä pikku paskoja. Lällyn naaman ja suitun letin takana kähmii oikee pirulainen, koleerinen ilkimys. Sen suklaasilmäisellä nuorikolla olisi siitä varmaan paljon kerrottavaa. Parempi pitää turpa kiinni ettei tule pikku nyrkistä. Vankilassa viihtyis Pekka varmaan itzekin, konnaremmi tekis Ukko-Pekan kanssa junaa suihkussa.
ellauri019.html on line 766: Gilgal, kilkattaa Pekan raitsikka entisillä raiteilla. Sillä on jo uusi suunnitelma lasten ryöstämiseksi äideiltä. Joulutoivomus: hakatkoon Samu sen kappaleiksi miekalla ja lähettäköön hyvät palat diplomaattipostissa jouluterveisin kurdileirille. Kinkkua ei kande lähettää, se on käytetty.
ellauri022.html on line 479: Vähän suspektilta kyllä vaikutti myös Heidin puuhastelu Pekan ja Alp-Öhin kaa.
ellauri023.html on line 327: ollaan Olavin ja sen veljenpojan Pekan linjoilla. Pekka meinasi jo 70-luvulla

ellauri024.html on line 1402: Suomessa von Wrightin lällyfilosofian perintö jakautui kahtia: Ilkka Niiniluoto jatkoi torjuntaa maalivahtina ja Esa Saarinen kuljetti kiekon Espoon päätyyn. On myönnettävä Saarisen "kadonnutta puberteettia ezimässä" tyypin kulttuurikritiikin olevan hilpeämpää kuin von Wrightin ja Niiniluodon latenssifilosofia. Niiniluoto väittää kyynisexi nihilismixi kaikkea tutkimusta, joka ei ole todenkaltaisuuden näköistä. Vuosisatamme filosofia teoxen (sitäkään en ole lukenut, en edes tiedä miltä kansi näytti) esipuheessa, paljastaneixi missä on vika: filosofit on aina olleet tiennäyttäjiä. Ulkopuolinen asiaa tuntematon voisi ajatella, että suomalaisen filosofian suurperheen pitäisi kiireesti asettaa vaari holhouxeen. (No nythän se on tarpeetonta, suomalainen filosofia on kuollut jo luonnollisen kuoleman.) 1987 se näytti ennenaikaiselta, sillä von Wright ei ollut vielä lähelläkään silloin vielä huokuvien Kuusen veljesten, noiden suomalaisen kulttuurikritiikin Pekan ja Pätkän muodostamaa esseistiikan nollapistettä, AKS-henkistä Pentti Linkolan ylistelyä ja muita riman ohituxia, sosiobiologista führerin ezintää tästä ministerin maailmasta. Vaik ei pidä aliarvoioida sosiobiologian ja kasvitieteen soveltuvuutta kuusten salatun elämän tutkimuxessa.
ellauri025.html on line 882: Monika Fagerholm asui lapsuutensa Helsingin Puotilassa. Mäkin kävin siellä Hannu-Pekan kotona. Aika keskiluokkasta. Olihan siinä hienommat Marjaniemi ja Kallvik lähellä, niitä lienee kirjan muisteluissa mukana. Hänen isänsä oli koneenrakennuxen professori Nils-Erik Fagerholm (1928)ja äitinsä kirjastoamanuenssi Kristina Herrgård (1933). Nisseä 5v nuorempi, Botby gårdin kaunis Kristiina. Monika oli perheen kuopus ja kiltti tyttö. Isosisko Pia Annika (1959) on stashattu. Isän professorimatrikkelissa Monika on psykolog, isosiskosta ei ole mitään. Hän kirjoitti päiväkirjoja ja myöhemmin nuortenkirjoja. Muuna aikana hän juoksi lähimetsissä ja tapasi kavereitaan ympäri Itä-Helsinkiä.
ellauri045.html on line 820: Toni Hinkka näyttää kuvassa ja kuulostaa kirjassansa Selviydy narsistista ize aika narsistiselta. Epäilyttää etenkin että sen suu on tolla lailla väärässä, toinen suupieli näyttää ylös ja toinen alaspäin kuin Mustan Pekan omistajalla. (Pirkko Hiekkalallakin oli; sen huomasi kun kazoi sitä peilistä.) Mitenhän paljon pojoja se sai näissä testeissä?
ellauri061.html on line 1246: Kielteisesti suhtautuu mulliturpainen valkoinen enemmistökin kahden ruman porsaan joholla, nimittäin pylleröisen Jari Pervon ja syyläisen pikku Pirkko-Pekan. Siinäpä on joulupöydän katetta. Ja onnexi teillä on vaikeampaa kuin meillä, se kyllä meitä naurattaa.
ellauri093.html on line 863: Eikä siinä kaikki! Ympäri käydään, yhteen tullaan! Päivi Lipponen, Dick ja minä tavattiin vielä kerran kesällä '33 Karjalan kannaxella Vammelsuun parantolassa. Täysihoitolassa piti sanoa. Päivi oli jättänyt Pekan ja lähtenyt Intiaan Ghoomin kylään lähetystyöhön, Darjeelingin teestään kuuluisan kaupungin liepeillä. Sinne ryntäsi eräs Bill Mann, komea mies, voimakas ja tulisieluinen. Luonnollisestikin hän tutustui Päivi Lipposeen, ja pian nämä 2 löysivät sisäisen kosketuxen. Ulkonaisesti ne olivat kuin Pekka ja Pätkä, mies kookas, neiti pieni ja hento. Sitten norjalaiset missunäärit heittivät ulos nämä hyyryläisensä.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri160.html on line 366: Vuonna 1985 ilmestyneessä Vapauden tuuli -romaanissa vastakkain asetetaan Pekan luontainen halu tyydyttää itseään ja vapautta rajoittava totalitaristinen systeemi, nimittäin harppisakut.
ellauri160.html on line 382: Pekka soitteli minulle tuona keväänä aika usein, yöllä, juttelimme ihan tavallisia asioita, ja minä törppö en tajunnut että ne olivat 'äänettömiä avunhuutoja', ja se taakka kulkee mukanani loppuun asti, mutta olin itsekin siinä vaiheessa niin ulkona, ja samalla tavalla kun kaikki luukut oli lyöty kiinni, harkitsin samanlaista ratkaisua. Whatever, Gummerus ja sen johto murhasivat Pekan ja samalla vaikeni moni muukin kirjailija loppuiäkseen, se oli karmea ja kylmäverinen operaatio, yksi pahimmista suomalaisen kustannusmaailman historiassa. – Minulla on satoja muistoja Pekasta, kirjoitan jos jaksan joskus… jos minulla sen aikaisessa kirjailijakunnassa joitan kamuja oli niin Pekka ja Sirkka Turkka, ja Veijo Meri joka aina oli W+G:n ja Gummeruksen Katajanokan kasinon syyskauden avauksen jatkoilla Pekan ja Eijan himassa. – Viimeiseltä kerralta muistan Matti Pulkkisen joka oli ulkona oven suussa tupakalla ja tokaisi: "sitä ollaan sitten samassa tehtaassa töissä"… niinpä oltiin hetki…
ellauri162.html on line 294: Epäreilua. Pekka nousi ylös, kouraisi housuntaskuaan ja löysi pienen nahkaisen pussin. Kankeasti Pekka pääsi liikkeelle. Höperö se oli jo, vanha kai. Vapaat on virrat ja auki haukien suut. Handen kita on kasvantavinossa. Nuhju-ukko on kohta kotona. Iskee silmää salaa naisten takaata. Hannu-Pekan isä oli Teron kolleega. Joi kraanavettä ja irvisti. Äiti pyöritti päätään, huokaili. Olisipa sukupuoliosat vaihtuneet kuten ranskalaisen leffan unijaxossa! Mutta ei. Hande on Hande vaikka sen voissa paistaisi.
ellauri162.html on line 298: Talvi tuli, hyvin luisti jää. Karista tuli kiltti, kakkosmies, Handen takapakki, pelikaveri. Pekka pelaa korkealla mailalla, tytöt kazovat kentän laidalla. Riitta halua luistella sen kaa, joko taas. Mut olihan se tavallaan hienoa, kun kaikki kazeli. Ihmeellistä! Se tunne! Iso Pekka ei palannut, se katosi kuin Artauxin karhu, päiväunille. Hannu-Pekan maila kasvoi ja tuuhettui, se on iso nyt. Äiti tulee meille kalliixi, isä kiusoittelee, eix je? Älä kazo lähteeseen liian usein, Hannu-Pekka repukka, jänkäkoira vinosuu. Muista käydä alapesulla kun menet nukkumaan. Apina pärjää jos vain se ize haluaa. Se on oman elämänsä Seppo. Riittakin, vaikka se tuli joka kerta myöhässä.
ellauri238.html on line 312: Tuula2 ja Pena kikattivat Johnny Walkerin pakinoille Ylioppilaslehdessä niin että Leila-sisko soitti poliisit. Pekka Jaakko Juhani Haukinen, kirjoittajanimi Johnny Walker, (14. syyskuuta 1940 Ylivieska – 1. lokakuuta 1966 Huittinen) oli suomalainen kustannusvirkailija, kriitikko ja kirjailija. Pekka Haukisen vanhemmat olivat Johannes Konstantin Haukinen ja Elma Eliina Ihalainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Norssista 1959 ja opiskeli sitten vähän aikaa Helsingin yliopistossa. Haukinen oli naimisissa 1959–1964 Päivi Astrid Rannan kanssa ja vuodesta 1966 näyttelijä Eeva-Maija Haukisen kanssa. Haukinen kuoli syksyllä 1966 liikenneonnettomuudessa. Yhtään Pekan pakinaa ei ole säilynyt nettipolville. Antikvaarista niitä voisi löytyä. Hauskojahan ne ovatkin, myönsi poliisi.
ellauri257.html on line 417: Alkaa episodi 2, samma sekopäinen touhu jatkuu. Vittuako nää koko ajan polvistuu kuin Hannu-Pekan pikkupojat. Eivät kyllä amerikkalaisetkaan sille lämmenneet.
ellauri258.html on line 113: Pekan ja Eskin toilauxista limaisessa bisnismaailmassa on jo pitkät turinat albumissa 149. Himanen oli 1/20 Suomen suurimmasta bisnisajattelijasta 2012. Sitten alkoi kaikkien aikojen mahalasku.
ellauri275.html on line 682: Peniksen keskipituus on kasvanut merkittävästi. Peniksen keskipituus on kasvanut 30 vuodessa peräti neljänneksellä. Peniksen keskipituuden kasvu ei ole välttämättä lainkaan mikään hyvä tai toivottava merkki. Syy voi olla hyvin huolestuttava. Sitä ei kyllä varmuudella tiedetä. "Pekan" kohdalla se saattaa olla "Pe-pi-ta".
ellauri278.html on line 431: Päts tunnettiin Suomen presidentin P. E. Svinhufvudin henk.koht. hyvänä ystävänä, mikä näkyi vastavuoroisilla vierailuilla sekä Ukko-Pekan iloisessa reaktiossa heti Päzin vallankaappauksen jälkeen. Näistä käänteistä Weikko Huovinen muikenee kuin vaari.
ellauri281.html on line 430: Päts tunnettiin Suomen presidentin P. E. Svinhufvudin henk.koht. hyvänä ystävänä, mikä näkyi vastavuoroisilla vierailuilla sekä Ukko-Pekan iloisessa reaktiossa heti Päzin vallankaappauksen jälkeen. Näistä käänteistä Weikko Huovinen muikenee kuin vaari.
ellauri285.html on line 118: Pekka Toveri on pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö. Hän tuli sunnuntain eduskunta­vaaleissa valituksi kokoomuksen listalta. Hän on Suomen eräs aivan suurimpia perseitä. Hän haluaa Suomen ryhtyvän räyhävaltioxi ja yksipuolisesti purkavan Ahvenanmaan demilitarisaation. Pekan mielestä Putinille on enää 1 toivo jäljellä, Ukrainan sodan ikuistaminen. Pekka Toverin voisi ikuistaa muuraamalla sen Kremlin muuriin elävänä Otto Ville Kuusisen takapuolelle.
ellauri325.html on line 599: Inhottavan Wolt-yrityxen upporikas omistaja Mikko "Miki" Liukkonen on samaa Granfeltin aatelissukua, Matin tai Pekan pojanpoika. Pekan veikkaisin, Matin lapset vaikuttivat nyhveröiltä. Joo oli se. Se vaikenee isistä koska isi oli seko joka teki izemurhan Ruåzissa. Pekka Kuusen puolella oli paljonkin näitä skizoja. Granfelteissa on maanikkoja pyykkikorikaupalla, tiesi Jönsy asianomistajana kertoa. Granfeltien mailla Ryttylässä on Kansanlähetyxen lähetyskeskus, jonka ruorissa on ollut maanisia Kuusia. Siellä me käytiin kazomassa erään foneetikon kuuroja lapsia. Mies oli pastorina Ryttylässä.
ellauri325.html on line 651: Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja Mandi Cantellin kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi (Matin ja Pekan isäpappa), rovasti ja kirjailija Ilmari Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.
ellauri348.html on line 739: Oletetut alkuperäiset runot oli muka käännetty runoproosaksi lyhyin ja yksinkertaisin lausein. Tunnelma on eeppinen, mutta yhtenäistä juonta ei ole, vaikka samat hahmot ilmestyvät uudelleen. Päähenkilöt ovat itse Ossian, joka kertoo tarinoita vanhana ja sokeana kuin pikku Heidin vuohikenraali Pekan mommo, hänen isänsä Fingal (hyvin löyhästi irlantilaisen sankarin Fionn mac Cumhaillin perusteella), hänen kuollut poikansa Oscar (myös irlantilaisen vastineen kanssa ) ja Oscarin rakastaja Malvina (kuten Shrekin Fiona, Macphersonin keksimä nimi), joka huolehtii Ossianista vanhuudessaan. Vaikka tarinat "ovat loputtomista taisteluista ja onnettomista rakkaudesta", vihollisia ja riidan syitä ei selitetä ja kontekstia ei ole juurikaan.
ellauri401.html on line 51: Tässä on kokonainen albummi ruusuristiläistä pekkarointia. Aihetta on aikaisemmin sivuttu albumeissa 52, 263 ja 388 (Pekan käsityöopas).
ellauri401.html on line 162: Pekka Ervastilla oli selässänsä kyttyrä kuin Sören Kierkegaardilla, ja hänen kasvunsa häiriintyi niin, että aikuisiässä hänen pituutensa oli vain 162 cm, kun muut suvun miehet olivat pitkänpuoleisia. Huolimaton piikatyttö oli pudottanut Pekan lattialle imeväisenä. Pekan invaliditeetti kätkettiin julkisuudelta. Valokuvissa sitä ei näy, mutta kyttyrästä on silminnäkijätietoa. Petter-pojasta käytettiin kutsumanimeä Peppi. Kun Ervastilta kysyttiin, mitä hän ajatteli itsestään, kerrotaan hänen vastanneen: ”En minä ole varsinaisesti okkultisti, olen pikemminkin taiteilija." Ranskalaisuudella oli ihmeellinen vaikutus Pepin sieluun. Hän kuvitteli usein olevansa ranskalainen ja tahtoi sellaisena esiintyä. Hän piti ranskalaisuutta jonakin hienompana ja suurempana.
ellauri401.html on line 178: Pekalla oli ranska melkein toisena äidinkielenä, ja kun hän välistä leikillä puhutteli tovereitaan ranskaksi ja etevin niistä koetti vastata samalla kielellä, ei hän voinut olla nauramatta toisen hullunkurisille virheille. Pekka ei osallistunut tovereiden kiistoihin ja riitoihin. Kerran koulun pihalla muuan iso poika hyökkäsi Pekan kimppuun. Onnexi Pekka oli pieni ja hintelä ja sillä oli se kyttyrä. Muuten se olisi saanut useammin köniinsä.
ellauri401.html on line 188: Pekka koki 11-vuotiaana ensimmäisen henkisen heräymyksensä, kun hän luki Victor Hugon romaanista Les Misérables (Kurjat), miten éveque (piispa) anteeksiannollaan sai aikaan entisen kaleerivangin Jean Valjeanin uudestisyntymisen Kristuksen kaltaiseksi olennoksi. Pekan kirjalliseen piiriin kuuluivat kotiopettaja-palvelijan ja pikkusisarusten Geon ja Gerdan lisäxi myös Tie- ja
ellauri401.html on line 189: vesirakennushallituksen asessorin Bruno Sirénin lapset Ingrid, Osvald ja Emma. Pekan nom de plume oli signor Elia kuten Charles Lambilla. Lassi ja Leevi Laestadius kirjoittaa Huutavan Äänessä: saarnani ovat karkeita ja likaisia!
ellauri401.html on line 191: Isän sairastuminen v. 1888 epäonnistuneen rakkokivien poistamisen jälkeen synkensi kodin ilmapiiriä. Ainoastaan silloin naurettiin, kun isä sattui olemaan virkeämmällä tuulella ja luki ääneen jotakin mielikirjaansa, kuten Julius Stinden tai Sigurdin (Alfred Hedenstiernan) humoristisia kertomuksia. Topelius kuului muutenkin Pekan lempikirjailijoiden joukkoon.
ellauri401.html on line 193: Pekan luonteeseen kuului, ettei hän sietänyt nähdä vääryyttä eikä julmuutta. Nähdessään pienintäkään vääryyttä tapahtuvan, hän rupesi vapisemaan vihasta, torui ja nuhteli. Suuttumisvimma vaivasi Pekkaa vuosikausien ajan, mutta muutos tuli, kun hän 14 vuoden iässä erään suuttumuspuuskan vimmassa näki pienen pojan joka hymyili hänelle. Tämä lapsen enkelimäinen hymy avasi hänelle ilon ja lohdutuksen taivaan. Ihmeellinen ääni oli sanonut minulle, ettei tarvitse koskaan suuttua.
ellauri401.html on line 199: Kevätkesällä Pekka oli kesänvietossa Puujalan Kartanossa ja tutustui Kartanon naapurissa asuvaan Oskariin. Pekka oli tuttavuuden alkaessa 16-vuoden ikäinen, ja Oskar oli häntä vuotta nuorempi. Heitä yhdisti rakkaus taiteeseen. Kumpikin harrasti maalausta. Oskarin ja Pekan välille syntyi läheinen ystävyys, jossa toverukset käyttivät toisistaan nimiä Elias ja Andreas. Ystävyys oli melko lievä ilmaisu, sillä elokuussa 1892 Oskar kirjoitti, että hän rakastaa Pekkaa hellimmällä sydämellä ja lähetti hänelle ”tuhannen tuhatta suuteloa”. – Poikarakkaudesta siinä oli kyse, kadetraaleista ja puuvillaisista vöistä.
ellauri401.html on line 203: Toukokuun 12. päivänä Ervast sai päästötodistuksen Normaalilyseosta. Hänen osaamisensa arvioitiin täyden kymmenen arvoiseksi uskonopissa ja etiikassa, ainekirjoituksessa, ruotsissa, saksassa, ranskassa ja venäjässä ja logiikassa. Kiitettäviä olivat myös kirkkohistoriasta, latinasta sekä eläintieteestä tulleet yhdeksät. Tyydyttävän puolelle jäivät maantiedon ja tilastotieteen sekä kasvitieteen kahdeksat, geometrian ja trigonometrian ja fysiikan seitsemät. Pekan tiedot historiassa arvioitiin välttävän kuutosen arvoisiksi.
ellauri401.html on line 207: Keisarillisessa Alexanterin yliopistossa Pekka jatkoi teho-opiskelua vaikkei se johtanut arvosanojen suorittamiseen. Pekka inhosi väkijuomia vaikka isä oli juonut totia. Pekan elämä sujui ensi alkuun rauhallisesti yliopistoluvuissa ja kotitöissä, mutta sitten tapahtui taas jonkinlainen heräymys. Elämä tuntui yhtäkkiä selittämättömältä, ja elämän taakka painoi Pekan hartioita. Mikään ei viehättänyt häntä, mikään ei ilahduttanut; suruharso laskeutui koko elämän yli, ja Pekka kysyi itseltään: ”Mitä tämä kaikki on? Miksi olen olemassa? Mitä minulla on tekemistä tässä elämässä? Mikä on elämän tarkoitus? Sillä pitäisi olla jokin
ellauri401.html on line 212: Oltuaan 18-vuotiaana pastori Murénin kanssa muutaman kerran kahteen pekkaan kammiossa rippikoulussa Pekka näki ja tunsi ”kuinka paljon meidän taivaallinen Isämme minua rakasti (17cm jos olet taitava)”. Liikutuksen vallassa Pekka seurasi toisia alttarille ja laskeutui taas polvilleen oudon tunnelman valtaamana. Ehtoollismenojen aikana hänen silmänsä olivat ylöspäin kohotettuina kohti alttaritaulua, jota hän aina oli pitänyt rumana. Pekan katsellessa taulua se peittyi kuin jonkinlaiseen sumupilveen. Hetken kuluttua pilveen muodostui aukko, josta Pekka näki Jeesuksen kasvot ja erään puolen hänen vartalostaan. Pekan mielestä se ei ollut näköhäiriö eikä kuva vaan elävä olento, jonka syvät ja lempeät silmät katsoivat suoraan häneen.
ellauri401.html on line 215: Siinä Pekka istui taas penkissä ja itki. Mutta häntä ympäröi valo – kirkas, outo, hurmaava valo, kuin uusi led-lsmppu Sakarin huoneessa. Ja kun Pekka lähti kotiin, hän tunsi, kuinka hän rakasti koko maailmaa: ”Nämä ihmiset, jotka tulivat minua vastaan kadulla, ne eivät tiedäkään, mikä liekki sydämessäni palaa – olisin voinut kuolla ristinpuulla sen valon ja rakkauden tähden." Kokemus valaisi Pekalle uskonnon käytännöllisen puolen. Hänestä tuntui, että hän kantoi Kristuksen kuvaa sydämessään. Yksin pitkin Aleksanterinkatua kotiin kulkiessaan hän ajatteli: ”Tämäpä on ihmeellistä; minä tiedän paljon sellaista, josta muut eivät tiedä mitään; ei isä eikä täditkään. Ei kukaan tiedä, että minun pitää elää vain Jee-suksen käskyjen mukaan, Jeesuksen hengessä seurata häntä. Se on koko elämän käsky, kaikki ja uskonto mikä on.” Sen jälkeen elämä tuntui Pekasta ”selvältä ja suloiselta”. Persoonallisesti oli tarpeen vain seurata mestarin jälkiä ja jätöxiä. Tuo ehtoollisella käyntipäivä oli päivä, jolloin Pekan heräymys tapahtui.
ellauri401.html on line 226: Teosofia tuli tunnetuksi Suomen lehdistössä 1880-luvun puolivälin tienoilla Pekan ollessa kymmenvuotias, ja 10.2.1889 tapahtunut Teosofiska Samfundets Svenska avdelningin perustaminen huomioitiin Suomenkin lehdistössä, ja sen yhteydessä julkaistu laaja kirjallisuus tavoitti suomalaistakin lukijakuntaa Minna Cuntia myöten, joka hankki kotikirjastoonsa miltei kaiken ruotsinkielellä julkaistun teosofisen kirjallisuuden. Yhtenä päänavauksena oli Nya Pressenin keväällä 1891 julkaisema Alexander Fullertonin kirjoitus ”Hvad är teosofin?” (The Wilkesbarre Letters on Theosophy).
ellauri401.html on line 238: Pekka oli omaksunut köyhyyden periaatteen, ja häntä loukkasi yhteiskunnan sisällä esiintyvä taloudellinen ja poliittinen epäoikeudenmukaisuus. Häntä inhotti porvaristossa esiintyvä kyyninen asenne työväen vaatimuksia kohtaan. Yhteiskunnan muuttamisen keinona Ervastin toveripiiri piti luokkien ja ihmisten valistamista: ihmisen järkeä ja ymmärrystä oli valaistava, heidän hyvä tahtonsa herätettävä. Ervastia ja hänen tovereitaan loukkasi se, että yhteiskunnassa saattoi olla ylellisyyttä ja kurjuutta rinnatusten. Heidän omaatuntoaan vaivasi, että oli ihmisiä, jotka kärsivät nälkää, ja perheitä, jotka asuivat kellariloukoissa kärsien vilua ja nälkää, ja työnhakijoita, jotka kulkivat ympäri avuttomina ja kerjäläisinä. Samalla he uskoivat, että yhteiskunta oli parannettavissa, että ulkonaisilla keinoilla eli laeilla ja säädöksillä, saattoi yhteiskuntaa muuttaa. Ervast oli innostunut kommunistisista ja sosialistisista aatteista. Tuon ajan Suomessa politiikka oli juuri jotakin, josta nuoriso ja vähän vanhemmatkin täytyi pitää erossa, mutta Pekan osalta siinä oli kyse reformeista, ei väkivaltaisesta nujakoinnista.
ellauri401.html on line 245: Toukokuussa hänelle sattui erikoinen kokemus keskellä kaupungin vilinää. Pekka oli juuri ostanut uutta teosofista lukemista Pohjois-Esplanadin ja Unioninkadun kulmassa sijainneesta G. W. Edlundin kirjakaupasta ja käveli kohti Fabianinkatua. Korttelin puolivälissä Pekan katse kiintyi kuin lumottuna pitkään, solakkaan mieheen, joka puukengät kolisten tuli häntä vastaan pitkässä mustanruskeassa munkin kaavussa ja mustassa päähineessä. Hänellä oli laihat parrattomat kasvot. Arvokkain askelin lähenevän miehen koko olemus säteili mahtavaa varmuutta ja itsenäisyyttä, ja hänen tummat ja verettömät kasvonsa ilmaisivat ankaran lujaa itsehillintää ja valtaa ihmisten yli ja hänen mustat silmänsä tuijottivat Pekkaa syvällä, tutkivalla, mutta samalla oudon rohkaisevalla katseella.
ellauri401.html on line 247: Katseen myötä Pekka ajatteli kuin E. Saarinen Veskun kanssa vessassa kulli kädessä: ”Olisipa minulla tuollainen opettaja, jolta saisin neuvoja, jonka jalkojen juureen saisin kyykähtää – se olisi rotevaa.” Samalla hän ihmetteli, kun toiset kadulla kulkijat eivät kiinnittäneet mitään huomiota outoon ilmestykseen. Pekka kääntyi seuraamaan kulkijaa katseellaan, näki ja kuuli tämän kulkevan tovin, mutta sitten mies hävisi näkyvistä. Silloin vasta Pekka aivan kuin havahtui ja ihmetteli, että ihmiset kulkivat kadulla kumpaankin suuntaan, keskustellen ja nauraen ikään kuin eivät olisi mitään välittäneet – olisihan kuitenkin niin oudosti puetun henkilön pitänyt herättää runsaasti huomiota keskellä kaunista kevätpäivää Helsingin kadulla. Hän ei voinut ymmärtää muuta kuin, että näkymättömän maailman asukas oli ilmestynyt vain hänelle. Oudon olennon kuva jäi Pekan mieleen elämään, ja hän arveli ilmestyksen olleen H. P. Blavatskyn, jonka hän oli lukenut kuolemansa jälkeen ilmestyneen Lontoossa joillekin teosofeille. Aluksi hän hylkäsi tämän ajatuksen, koska ”munkki” ei vähääkään ollut madame Blavatskyn näköinen. Pekka ei uskaltanut kertoa kokemuksestaan kenellekään eikä oikein ollut vakuuttunut, että korkea adeptiolentohärveli olisi juuri hänelle ilmestynyt, mutta kohtaus antoi hänelle merkillisen varmuuden, että hän tahtoi elää ja kuolla totuuden puolesta.
ellauri401.html on line 251: Lapin matka voimisti Pekan teosofista ajattelua, ja syksyllä hän lopetti lihan ja kalan syönnin.
ellauri401.html on line 252: Sigridin raju ja Maijun vieno rakkaus jakoivat Pekan kahtia, niin, että hän mietti hukuttaa itsensä. Ei kuitenkaan hukuttanut.
ellauri401.html on line 258: Omaiset painostivat Pekkaa luopumaan teosofiasta ja askeettisesta elämäntavastaan. Isän mielestä Pekan olisi ennen kaikkea pidettävä huolta yhteiskunnallisesta asemasta sivistyneistön ja yläluokan jäsenenä ja ajauduttava professoriksi, koska kohtalo ei ollut sallinut sitä onnea isälle, vaan virzakiviä. Mutta Pekka haki uutta suuntaa elämälleen eikä saanut perheeltään, papeilta tai guruilta tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta. Pekan mielestä kuolemakin olisi parempi vaihtoehto kuin olla olemassa sitä varten, että tekisi työtä, söisi, joisi, nukkuisi ja lisäisi sukua. Vaikka onhan siinäkin toki puolesa.
ellauri401.html on line 262: Isä ärisi punkasta että nyt saa tuo fantasia loppua. Pekan usko horjahti: Oliko Blavazky vain humbugia? Kirjakaupsn ezessä nähty hemmo vain joku oudosti pukeutunut kaveri? oliko kaikki vain hallisinazionia? Kyllä oli.
ellauri401.html on line 267: Pekan hyvä karma jatkui. Seuraavaxi Tolstoi karkotti Pekan sielusta kaiken arkuuden, kaiken pelon ja kaiken epäilyksen, niin että hän uskalsi entiseen tapaan jatkaa totuudenetsintäänsä.48 Yhtä syvästi kuin Tolstoi, hän tunsi, ”että kristikunta ei tietänyt mitään Jeesus Kristuksesta”.
ellauri401.html on line 291: Avioliittoon aikova Pekka haki Sortavalan seminaariin, mutta hakemus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. mus myöhästyi, ja sitten hänen mieleensä tuli nuoruuden rakkaus musiikki. Siksi hän päätti pyrkiä Martin Wegeliuksen johtamaan Helsingin musiikkiopistoon. Vapaana taiteilijana, säveltäjänä tai pianistina hän saisi olla oma itsensä, etsiä totuutta ja kirjoittaa. Isä ei halunnut kustantaa Pekan musiikkiopintoja, eikä hän itsekään ”oikeastaan halunnut” niitä. Musiikkihaaveiden romahdettua Pekka valvoi ensin kaksi vuorokautta ja kulki sitten muutamia viikkoja yhtämittaisessa kamppailussa jumalansa kanssa. Ensin hän rukoili lakkaamatta, vaikkei tiennyt, ketä jumalista rukoili: ”Anna minun kuolla, anna minun haihtua olemattomiin, elämäni ei ole mistään arvosta, maailmassa en mitään tee. Vitut Maijusta, se on jo koettu.” Sitten hänen koko sieluntilansa kärjistyi ja kohdistui tämän tapaiseen ihmettelyyn: ”Mutta olemmeko me ihmiset siis näin hylättyjä, näin yksinäisiä, näin heikkoja olentoja? Tänne me synnymme, täällä me kärsimme, täältä me kuolemme – eikä ole mitään järkeä, ei tarkoitusta, ei jumalaa!” Viimeiset voimansa kooten Pekka ajatteli: ”Nyt minun täytyy tietää totuus. Jos jumala on, täytyy hänen nyt ilmottaa itsensä minulle yai tulee tupenrapinat. Jos ei, riistän itseltäni hengen.”
ellauri401.html on line 298: Omaiset pelkäsivät Pekan tulleen hulluksi, mutta hänen teosofiset toverinsa olivat asiasta toista mieltä, ja arvelivat että ”Pekka on nyt varmaan tullut mestariksi”. Professori Eino Krohn vahvisti, että näin oli päässyt käymään. Kokemuksen myötä Jeesus tuli Pekalle läheisemmäksi kuin oma pikuveli.
ellauri401.html on line 300: Kokemus antoi varmuuden Jumalan olemassaolosta ja omasta sekä kaikkien muidenkin ihmisten suhteesta elämän henkeen. Merkittävää tässä on, että muutos jäi Pekalla ikäänkuin päälle, siten että hän ai- na halutessaan pystyi palauttamaan itsensä siihen. Tämä mahdollisti hänen tulevan teosofin työnsä. Kokemus teki Pekasta ehdottoman sivarin. Gustav Zander ei pitänyt Pekan ajatuksesta. Järnefelt olisi ottanut Pekan rengiksi, mutta Pekka päivän uurastettuaan halusi kotiin hoitamaan sairasta isäänsä. Järnefelt oli kokenut samaa valoa kuin Pekka.
ellauri401.html on line 309: Vuosina 1896–97 Ervast ei enää opiskellut yliopistossa. Kaksi professoria kävi valittamassa asessori Ervastille, että ”menee hyvä pooika hukkaan”. Erään professorin mielestä Pekasta olisi kielitieteilijänä voinut tulla ”jotakin suurta”. Ja omankin arvionsa mukaan Pekalla oli hyvät mahdollisuudet tulla uusien kielten tai matematiikan professoriksi. Professorien käyntien jälkeen isä pauhasi Pekalle, mutta tällä oli oma näkynsä: Isän Jumalan ja Kristuksen soiraaminen. Eläköitynyt isä potkaisi Pekan pihalle. Pekka lainasi Immi Helleniltä alkupääomaa.
ellauri401.html on line 310: Pekan kirjallinen työ menestyi silminnähtävästi, ja hän tuli teosofiallaan toimeen. Isäkin alkoi leppyä, ja muutaman kuukauden kuluttua hän pyysi Pekkaa palaamaan kotiin.
ellauri401.html on line 329: kin taskuista ja lusikat laatikosta aina Pekan käytyä.
ellauri401.html on line 336: Olikohan luokkatverini Yrjö Grönberg sukua Herman Grönbergille joka 1897 läxi Pekan kanssa Intiaan? Paizi Pekka oli pätkäperävaunu ks Yrjö majakks. Tiistaiaamuna 5.9. matka alkoi kohti Tukholmaa. Tukholmassa vietetyn parin viikon aikana siellä pidettiin Yleisen Veljeyden kan- sainvälinen kongressi. Ervast ei pitänyt Tingleyn itsetietoisesta ole- muksesta. Suurimman vaikutuksen Ervastiin kuitenkin tekivät Alice Leighton Cleatherin ja Basil Crumpin musiikkiesitykset. Prinssieversti ja Yrjö jatkoivat matkaa Kristianiaan (Oslo). Norjalainen salatietrilijä teki Pekjaan oudon vaikutuxen. kLontoossa alkoi vastoinkäymiset kun kiero vossikka ajelutti extra kiemuroita. Besant oli eillispäivänä kerinnyt lähtä Intiaan. Rahat oli loppu ja pojat matkustivat jänixinä kotio.
ellauri401.html on line 339: Petter Ervast kuoli 58-vuotiaana Pekan seuratessa vierestä tarkkana kuin porkkana. "Peppi" war sein letztes Wort.
ellauri401.html on line 388: Moraaliseen pelkuruuteen auttoivat terveet elintavat, johon kuului aurinkoa, ilmaa, vettä ja vähän voimistelua. Vdokh vydokh. Teosofit kokoontuivat keskiviikkoiltaisin Omantunnon konttorissa, Vuorikatu 12. Kurikan työväenhäihin joissa Pekka oli pastorina päättyi Pekan ja Martti Humun yhteisasuminen. Raittiuden sijaan Elämän tuvassa Töölönlahen rannassa harjoiteltiin "sosialistista toveruutta". Hanna Räihästä ei verkkolähteissä ole suunnattomasti tietoa. Kansallisbiografian englanninkielisen Kurikka-artikkelin mukaan Hanna oli työnjohtajan tytär ja syntynyt noin 1883.
ellauri401.html on line 397: Hämmästyttävän johdatuxen kautta löysin Sysmän kirpputorilta Pekan niteen Suuret uskonnot, jonka se kyhäsi syxyn 1909 luennoista. Silloin oli Wilho jo Lontoossa järsimässä mandariinia. Pekka bunkkasi nti Frelanderin huvilassa Oulunkylässä.
ellauri401.html on line 406: Ervast adoptoi vuonna 1909 kolmetoistavuotiaan Jaakko Liukkosen. Poika oli Hankasalmelta kotoisin. Vanhemmat olivat kuolleet. Jaakon täti sairaanhoitajatar Elina Rutanen otti kaikki kolme lasta, Elinan, Eevan ja Jaakon luokseen. Hän pani Jaakon ensin maalarin oppiin Gummerukselle ja sitten Ateneumiin. Mutta poika ei mennytkään Ateneumiin vaan maalarin verstaaseen, missä hän maalasi toisten poikien varastamat potkukelkat. Se saatiin tietää, ja poika määrättiin piiskattavaksi Raastuvan rappusilla. Auttaakseen poikaa Ervast otti hänet läheiseen huvilaan postipojaksi. Pekan silmiä ei välttänyt 1:kään lapsi lootusasennossa. Ervast oli esimerkillisen ahkera työmies. Hän nousi työhän aamuisin viimeistään kello 7. Iltapäivällä hän sitten piti vapaata ja "jutteli" aataminasuisten poikien ja muidenkin ihmisten kanssa. Pojat käyttivät Tonttulassa väinönpukuja mutteivät sentään kadulla.
ellauri401.html on line 437: Tukholman tynkäkokous perjantai 13. päivä oli Pekan jymymenestys. Pekka pääsi istumaan esiintymislavalla ja näki esoteerikoille tarkoitetut nakukuvat. Kymmenen jälkeen ovet avattiin ja kuultiin Ervastin ja Merikannen sopraanona esittämä kantaatti. Kantaatin siivet kantautuivat Adyariin saakka, Tonttulasta puhumattakaan. Jostakin syystä Ervast puhui ruotsiksi Suomen deevan tehtävästä. Se mustutti elävästi Peksn duunia. Enkkulaisetkin ymmärsivät! Helluntain ihme nähtiin uudestaan.
ellauri401.html on line 473: Valtalinjan koirien puheenjohtaja Saarnio ilmoitti, ”että koska perustaja-ylisihteerin ehdottamat erinäiset muutokset seuran sisäisessä kokoonpanossa ovat tehdyt varsinaisen vuosikokousohjelman ulkopuolella, niin ei perhana niistä nyt voida keskustella eikä päätöksiä tehdä, vaan on siirryttävä päiväjärjestykseen. Ervast ei antanut periksi vaan ”vielä halusi asian esille ottamista ja ilmoitti toistamiseen, että tällainen uusi liitto Suomen Teosofisen Seuran Okkultinen Liitto todella on perustettu”. Ja siihen oli ollut oikeus Besantin kirjeen perusteella. Saarnio keskeytti Ervastin puheen ja kielsi keskustelun tästä kysymyksestä. ”Puheenjohtajan menettelyn vastustamiseksi ja puolustamiseksi syntyi yleinen epäjärjestys, jonka johdosta Saarnio keskeytti kokouksen viideksi minuutiksi.”22 Ervast sanoi, että ne, jotka seuraavat minua, lähtevät nyt. Ja rauha palasi, kun Ervast tovereineen siirtyi jatkamaan Okkultisen Osaston kokousta päämajan lähellä olevaan Pihlajamäkien huvilaan. Mm. Krohnit lähtivät Pekan reen jalaxille. "Katotaanpa vaan ketkä kaikki tahtovat tähän Okkultiseen osastoon liittyä”. Saadakseen selville looshien kannan Ervast vieraili kesällä eri paikkakuntien loosheissa. Jaakko ajoi moottoripyörää, ja Ervast istui sen sivuvaunussa. Ervast kirjoitti 28.8. Hilda Pihlajamäelle: ”Matkamme onnistui hyvin, lukuun ottamatta Mikkeliä, jossa ei ollut kokousta."
ellauri401.html on line 532: Toisen kerran mentiin lentohärvelillä Pariisiin. Siellä riideltiin vapaamuurarien kanssa ja lähdettiin liitosta taas ovet paukkuen. Kotona Pekka teki kuin Mao ja otti nuoria johtoportaaseen. Vanhat pierut eivät siitä pitäneet. Pekan kysymyspotta jatkui kuten ennenkin.
ellauri401.html on line 556: Vuonna 1931 tuli kuluneeksi 100 vuotta Helena Petrovna Blavatskyn syntymästä. 2025 on kulunut 150v Pekka Ervastin epäonnistuneesta ruumiillistuxesta. Pekan P.H.B. näytelmän II kohtaus kuvaa Pariisissa 1873 pidettyä harmaan veljeskunnan kokousta, johon osallistunut Blavatsky paljastaa itsensä kaatioita myöden ja olisi ollut tuhon oma, ellei mestari olisi tullut pelastamaan rakasta tsheelaansa.
ellauri401.html on line 609: Ervastilla oli hartaita toiveita Suomen ilmaston muuttumiseksi. Hän toivoi Suomen kesää pitemmäksi, ”jos se olisi vallassani. Talvea en tahtoisi pois, en millään muotoa, mutta syksyn tekisin lyhyemmäksi ja ehkä keväänkin. Kesä saisi alkaa huhtikuussa ja kestää lokakuun loppuun, marraskuu olisi kaunista syksyä, joulu–helmikuu talvea ja maaliskuu kevättä.” Hänen salainen toiveensa oli, että ”ilmanala vähitellen muuttuu tämän laatuiseksi Suomessa ja ehkä Pohjolassa yleensä. Sillä maa, joka on niin ihana kuin Suomi, ansaitsee luonnon puolesta ihanan ilmanalan.” No nyt on Pekan rukous kuultu. Kaliforniaa vaivaa kuivuus, maastopalot, hirmumyrskyt, mutavyöryt ja maanjäristykset, Suomessa on keväät kuivat, kesät vuoroin kylmät vuoroin hirmuhelteiset ja syxy jatkuu joulun ylize.
ellauri401.html on line 623: Ruusu-Ristin 14. vuosikokous pidettiin Helsingin Ruusu-Risti-temppelissä Kulmakoulussa helluntaina 19.–21.5. Ervast istui puheenjohtajan paikalla väliaikaan asti, jolloin hän väsyneenä poistui lepäämään. Ervastilla oli alkava nuha, ja hän tunsi fyysisen olonsa huonoksi. Ervast lausui kaikki tervetulleiksi 14. vuosikokouksen, jonka tuli kulkea astman, eli Pekan izensä hengenahdistuxen merkeissä. Ervastin puheen jälkeen Ruusu-Ristin kuoro esitti Ruusu-Ristin Soittajien säestyksellä Beethovenin laulun Jumalan kummia luonnossa,
ellauri401.html on line 638: Ervast lausui lopettajaisiksi muutamia sanoja kuin Dumbledore Tylypahkassa. "Hän puhui tulevasta työstään, jolle oli varannut kaksi vuotta, mielessään väikkyvästä uudesta matkasta, joka tulisi suuntautumaan Egyptiin ja Palestiinaan, kristinuskon syntymäpaikoille." Virren Sun haltuus, rakas Isäni Petteri vielä väreillessä temppeliaulassa Ervast siunasi läsnäolijat ja toivotti tapaamista: ”Näkemiin ensi vuosikokouksessa!” Gerdan poika Georg vei autolla nuhaisen Pekan kotiinsa.
ellauri444.html on line 51: Hannu-Pekan tyylinen sacramentolainen vanhus amer. tv-sarjassa jonka vaimo oli kuollut luki iltalukemisixi John Le Carréta. Se on meitäkin vanhempi, Donald Trumpin ikiä. Donaldilla oli kaikki oikein "kissa/talo" testissä. Virginia on pidettävä erossa professorista pitkällä tikulla. Suljetun oven takana on "neighborhood." Siellä ei selvitä yhtä hyvin muistitestistä. Sen ovi aukeaa vain sisäänpäin.
xxx/ellauri027.html on line 76: Toissa joululomalla me vanhuxet vuokrattiin kaikki minions-videot ja kazottiin ne putkeen. Videokaupan jotenkin viehättävä vaikkei mikään säihkysääri tyttö ei sanonut mitään, vaikka kazoi vähän, kun säntäsin sisään viis minuuttia ennen keskiyön sulkemisaikaa kuin peukku hyvinvarustettuun muovokojuun ja huusin kuin se sölsnitorilla: vieläkö riissnää? Maksan rrunsaassi! Mustan Pekan kalatiskillä vauraat ostajat hakee kampasimpukoita yhtä kiihtyneinä. Se oli varmaan saanut tottua kaikenlaiseen.
xxx/ellauri076.html on line 656: P.S. TVstä tuttu lupsakka säämies Pekka Pouta astui paskaan vähän myöhemmin ihmettelemällä mixi amerikkalaiset kohkaa niin paljon sukupuolittuneista persoonapronomineista. Se haluaa nyt kertoa yleisölle koira sylissä että se tykkää pillusta. Hei herää Pekka, ei nyt ole kysymys siitä mihin reikään Pekka-setä haluaisi pikku nappulansa tuikata, ei siis preferensseistä vaan identiteetistä. Mutta tämä erottelu menee niin korkealta yli Pekan hilseen ettei kaljuhöytyvät edes heilahda. Kritiikistä yllättynyt Pekka tarkentaa eze siis on hetero. Voi perseen suti, kyllä on sitten tyhmä miesoletettu! No eihän se oisi saanut graduakaan valmiixi ellei ilmatieteen laitos nolostuneena olisi sitä vetänyt narusta perässä ja puskenut samalla perseestä. Jotenkin säälittävää (muttei yllätys) että teeveejulkisuus nostaa ylös tälläistä pohjalietettä.
xxx/ellauri081.html on line 260: Ei vittu! Panun yllätys oli että Katri tulis esittäytymään Pekan juhlissa! ja size tuli mutta ihan liian myöhässä! Kaverit oli kaikki jo lähteneet! Panu vaan roikkui jälellä Pekan kiusana. Minut on petetty! Saatanan narsistit.
xxx/ellauri103.html on line 74: "Kirjailija" Leena Krohn, samaa saku-ryssäsukua kuin niin monet Krohnit näissä penseissä, on tullut mainituxi 375. humoristin Onnen-Pekan suulla Kasa Verosen ja Kristina Carlsonin kirjailijakohortin tähtenä albumissa 58, sekä Kröhmien sukukronikassa albumissa 92.
xxx/ellauri113.html on line 230: Ankean harmaana kevätpäivänä Cambridgessa mustien aukkojemme saattue lähti matkaan kohti yliopiston Great Job Steven kirkkoa. Nuoria ihmisiä Tintti-julisteineen parveili joka paikassa. Collegen juhla-asuinen pedelli norsusauvoineen ja silinterihattuineen käveli hitaasti pitkin katua. Tätini puristi kättäni. Aloimme molemmat itkeä. "Hän olisi ollut tästä mielissään", täti kuiskasi. Steven ääni lähetettiin radioteleskoopilla kohti mustaa aukkoa. Yllättävän vaatimaton kaveri. Ei jättänyt koskaan kertomatta viziä. Yllättävän paljon yhteistä sillä on Pekan kaa. Se opetti lapsistaankin röyhkeitä, Lucy sai piispan kyynelehtimään tiukatessaan siltä jumalatodistuxia. Moinen ei todellakaan ole tapana. Tapsan poika viittasi fyysikkokouxessa ja pyysi puheenvuoroa esittääxeen jonkun typerän kysymyxen sedille. (Mä tein samoin Sepun väitöstilaisuudessa.) Nenäkkäitä lapsia. Äiti sai pientä taukoa alituisista hoitovelvollisuuxistaan. Olikohan Mason mukana hautajaisissa? Kiitoxet Homer Simpsonille, jonka kanssa Tapsa teki uraauurtavaa yhteistyötä Simpsonit-televisiosarjassa. Steve ei varmaan ollut lukenut sitä kohtaa raamatussa jossa sanotaan että se on totta.
xxx/ellauri113.html on line 345: Tässä välissä sopii kaupata Pekka Reinikaisen kirjoja. Niitä kirjoittamassa on ollut joukko fixuja ihmisiä: insinöörejä, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia, fysiikan tohtori, onpa jopa yxi biologi. Eläimet on kivoja, etenkin siilit. Kaikki eläimet tietävät, että jumala on ne tehnyt. Pekan kirjassa saarnaa 50 eläintä. A representative sample of the eight million, seven hundred thousand species! And one species to rule them all! Put that in your pipe and smoke Charles!
xxx/ellauri113.html on line 352: Ei se uskonnollisuus mihkään häviä, eipä ei. Sama se mihkä tartutaan, jotain pitää kexiä ettei synkkä kuolema veisi meittiä. Vaan vie se kumminkin. Nytkö sitten kuollaan kysyi Pirkko Hiekkala kuolinvuoteella, aseistariisuvasti. Mitäs sitä kieltämään, nytpä nyt. Ihmiset uskoo mihin tahansa, 20% suomalaisista jopa sielunvaelluxeen. Hullua, eihän siinä ole mitään järkeä! Synnyt uudelleen kärpäsexi ja putoot Pekan soppaan, onpa hienoa. Pekka läimäyttää sut hengiltä oikean käden nopealla läimäyxellä kuin jehova ja eikun takas alkuruutuun taas. Etkä edes muista siitä mitään! Toista se on raamatussa, jossa saadaan valkotakki päälle niinkuin lääkäreillä, huuliharppu käteen ja eikun hissaudutaan pilven päälle hoosiannaa laulamaan kolmijalkaiselle jumalalle. Siis aivan pöhkö juttu! Miten ne jaxaa höpsästellä noin lapsellisia, isot miehet, vanhat ja lihavat? No niitä pelottaa, ja onhan se hienoa jo täällä murheen laaxossa kun kirjat myy ja seurakunta läpyttää. Taidan uskoa että Pekka syntyy uudelleen kärpäsex. Se ei kyllä olis suuri muutos nykyiseen, mutta sentään parannus. Mee ja tee parannus Pekka! Ota vuoteesi ja käy!
xxx/ellauri113.html on line 358: Lääketiede muuttuu koko ajan, hoidot edistyy. Mutta raamattu on ikuinen totuus, ei sitä tule parannettuja painoxia. Se on täysin tiedeyhteensopiva. Eihän kaasu voi tiivistyä aurinkokunnaxi. Pekan kosankaasupullo vuotaa ja mökkiin tulee pierunhajua, muttei sinne mitään aurinkoa ala paistamaan! Omaa päätä saa käyttää tässä, kumpiakin, kokeile vaikka ize. Ei paista päivä pyllystä vaikka tulee kaasunhajua! Tää on hölmöä! Komediaa! Tää on naurettavaa! Ei Pekan kosan-pullossa ollut kaasua vaan nestettä! Kun se kerran karkaa sieltä on jo myöhäistä. Ei sitä saa vangituxi paperpussiin ja maalattua punaisex! Tätä sietää alleviivata vaikka punakynällä.
xxx/ellauri113.html on line 458: Pekka pitää peräsuolihuumorista. Kumma kun ei sitä ole raamatussa enempää, se on anaalis-obsessiivisten apinoiden käsitys hauskanpidosta. Pekan mielestä kolibakteerit on kovia jätkiä, niiden pitäisi olla luomakunnan herroja. Olisko jehovalle tullut siinä erehdys? Väärä pää tuli siunatuxi? Onkohan herra izekin bakteerin näköinen? Liikkuu kuudella perämoottorilla? Elian ilmestyxessä niitä taisi olla.
xxx/ellauri113.html on line 472: Pekka sanoo ettei Jeesus valinnut apostolixi kirjanoppineita. Paizi Paavalin, ton suuren juutalaisen konnamiehen, joka kyllä taisi ihan valita ize izensä. Se oli Pekankin ratkaisu, kun äänestäjät äänestivät jaloillaan. David Berlinski laski että matka virtahevosta behemotixi oli yhtä pitkä kuin kuplafolkkarista U-Bootixi. (VW valmisti sodan aikaan lentokonemoottoreita, muttei U-Booteja.) Mutta Berlinskin matematiikka oli lyhyempi vielä kuin Valtaojan, vajaan vuoden pituinen. Se suuttui varmaan biologeille kun ne heitti sen Columbiasta pihalle.
xxx/ellauri113.html on line 486: Leffan edetessä Pekan argumentit muuttuu yhä naivimmixi. Behemotin "häntä" eli kikkeli oli homo sapiensin kokoinen. Kyllä sellaisella kelpais survasta (toista valasta tai Estoniaa, jolla oli luukku auki edessä ja reikä kyljessä). Silinteripäillä on kaloilta peritty sixpäkki ja ne nikottelevat kuin kalat. Satusetä Andersenkin vihertyisi. Pekallakin oli joskus sixpäkki, joskus meni useampia. Silloin tuli kyllä nikoteltua. Tää on aika hyvä vizi Pekan mielestä, pikku nauru pääsee tässä vaiheessa. Vielä puolet leffasta on jälellä. Mixhän saarnaajilla on puku, tollaset siniset kauluspaidat ja leveä solmio? Terveisiä 70-luvulta. Se on varmaan otollista herralle. Pekalla on niin iso läskipäkki että housutkaan ei pysy kuin nippe napittomilla.
xxx/ellauri113.html on line 536: Käy selväxi ettei Pekan tyyppisellä kreationismilla ole mitään kiistaa genetiikan kanssa, toisin kuin Lysenkolla. Koko erimielisyys rajoittuu vaan siihen mistä tuli se ensimmäinen mälli tai spermapisara. Tuliko se kuumasta keitoxesta vai jumalanko vielä kuumemmasta kärjestä. Suunnitteliko jumala lajikirjavuuden heti alusta, vai oliko Darwinin multasorkka mukana pelissä. Vielä nasevammin sanottuna: tarkoituxellako täällä ollaan vaiko vahingossa. Sehän se on avainkysymys: onko Pietarilla taivaan avaimet, vai onko ovet multakuoppaan lengollaan.
xxx/ellauri113.html on line 538: Pekan mäyräkoira oli aika sairas, hoidot tuli kalliixi. Mutta oli se niin rakas, kuin oma poika, johon olen mielistynyt. Jumala on askarrelut perhosten siipiin numerot ja kirjaimet ja väkertänyt kärpäsen siipiin muurahaisen kuvat. Herrasväen huumorintajua. On sillä ollut vapaa-aikaa, ja mixei olis, kun se on kerta iankaikkinen. Ei siltikään kukaan usko. Mixeise kirjoittanut siihen selkeämmin että "We apologize for the inconvenience." Sir, mixi näitte niin paljon vaivaa pysyäxenne tuntemattomana? No just six, jotain pitää jättää uskon varaan, ei tää muuten pelitä, peliä ei saa spoilata ettei jänskyys katoa.
xxx/ellauri113.html on line 554: Dinosaurien pehmytkudoxet voi säilyä miljooniakin vuosia jos ne on saaneet jotain säilöntäaineita kuten rautaa tai formaldehydiä. Tästä löytyy netistä kyllä selityxiä, jos vaivautuisi lukemaan, mutta Pekasta ne on naurettavia. Pekka on aika naurusuu. Ei pitäis päättää lopputulosta ennenkuin alkaa tutkia. Se on epistä. Tai että talitiaiset on polveutuneet hirmuliskoista, se on Pekan mielestä ihan tärähtänyttä, koska T.Rex on iso ja pelottava, T.Tiainen on pieni ja säälittävä. No jos on etukäteen päättänyt mikä on mahdollista, niin ei se sitten ole. Tiedätkö kuka on herra joka on sen kaiken tehnyt, ja mistä sen käsi on kehittynyt? Leijonakuninkaan pentu vastaa: tiedän kyllä, se on Jeesus (häh? Sehän oli sen isä, Jehu?) ja sen käsi on kehittynyt kalan eväpiikeistä. Jeesuxen brändikin on kala, ichthys, muistattehan! Ihminen on tehnyt omasta järjestään epäjumalan. No siitä ei voi syyttää Pekka Reinikaista, sen järkeä ei kukaan voisi luulla edes pienexi epäjumalaxi. Small gods. Kaikki ihmisjärkeilyt on hylättävä, sanoo Pekka, ja on se kyllä hylännytkin.
xxx/ellauri113.html on line 576: Mixi se on joistakuista hienoa että yhtä mätkitään muiden edestä? Siinä on jotain perus-termiittimäistä, jota mä en koe läheisexi. En osaa olla kiitollinen sen enempää kuin pahoillani. Jotain luonnevikaa sekin todistaa. Multa puuttuu synnintuntoa, se on ongelma. Mut en mä suin surminkaan tahtois kuulua Pekan kanssa samaan joukkueeseen. Takuulla se vetää välistä, kotiinpäin ja kenties jopa viixeen neitosia tai pyllyyn poikasia. Isän, pojan ja hyvän veljen nimessä. Se on sleazeball, sen näkee kauaxi.
xxx/ellauri113.html on line 580: Netissä on paljon huuhaasivustoja, ei kuitenkaan Luominen.fi eikä Creation.com. Creation.comin kaverit on kaikki (tai melkein kaikki) tohtoritasosia. Eli siis silinteripäitä. DNA on käyttöjärjestelmä jota ei edes Microsoftin ohjelmoija Bill Gates osais tehdä, ja se on sentään tehnyt DOSin, eli DNAn on täytynyt tehdä sama jumala, joka teki Bill Gatesin yhdestä huono-onnisesta solusta. Iso kirkko pitää Pekan porukoita uhkana, eikä ihme. Pekalla on paperinen kalenteri, se on hyvin vanha pieru. Pekalla on porttikielto rippikouluihin. Pekka puhui nuorisolle Radio Rokista. Se oli ratkiriemukasta.
xxx/ellauri113.html on line 584: Overlapping genes on saanut Pekan kuumumaan. Se näyttää olevan enemmänkin poikkeus, lähinnä viiruxilla ja mitokondrioissa sitä saattaa esiintyä. ERITTÄIN kummaa sepustusta että geenimuutoxet on aina huononnuxia, ja että antibioottiresistentit bakteerit käyttää antibiootteja kainalosauvoina, ja ne kuolevat kun potilas ei saa antibiootteja. Tästä kai vois jätkän panna viralta, ellei se olisi jo virkaheitto lääkäri. Mut on vaan hieno homma jos uskovaista halvexitaan, se on plussaa ylhäällä. Pekan perimä on mainio, koska se on jo 2v vanhempi kuin raamatussa luvattiin. Ei kannattaisi enää kloonata, liian vähän telomeerejä. Kuka haluaisikaan. 1 Pekassa on 1 liikaa.
xxx/ellauri113.html on line 586: Jumala joka luo ihmisen virittelemällä päästäisiä ei ole Pekan jumala. Pekka ei ole mikään viritetty päästäinen, vaan ihan vetämätön. Kristittyjen kannattaa muistaa että (hörps muovimukista) kemia ja fysiikka toimii ja kiihtyvyys. Reinikaisella on 1 esimerkki, mutta hyvä, dinosaurusburgeri. Mixei se riitä? Jos se on hyvää, niin se riittää. No on niitä enemmänkin.
xxx/ellauri252.html on line 151: Loppu Suomen Kuivalehden puffista on maxumuurin takana. Jääköön sinne. Pekan firman Sofoxen liikevaihto oli Kataisjupakan jälkeen pyöreät nolla euroa.
86