ellauri009.html on line 978: Assi piristää. Anis Pekalle, ei piristä Allu.

ellauri028.html on line 508: Ennen kuolemaansa se näytti Pekalle vastaantullessa vielä ystävällisesti fäkkiä. (PST: Kekä on/oli Pekka Parkkonen? Jos se olikin Parkkinen? Pete Parkkonen on laulaja ja sen kaima Pete Parkkonen on rumpali. Pekka Parkkinen oli runoltaja.)
ellauri162.html on line 290: Kirjaston poistohyllystä löytyi Hannu Mäkelän poikakirja Iso-Pekka ja Pikku-Pekka. Vizi et Hande osaa olla narsistinen jopa lastenkirjassa. Se on varmaan kirjoittanut tän surutyönä kun se sai ize silmälasit 1997. Kirja on vanhenevan ukon jorinaa. Unenomaista solipsismiä. Rikkinäisen perheen lapsen muistelua. Miehet ovat miehiä ja harrastavat penkkiurheilua. Lapinretkiä kuvitellussa miesseurassa, Tasku-Matti rintataskussa. Ja noi lastennimet ne on 40-lukua: Pekka, Riitta, Kari. Mixmuka joku Riitta lähettäisi kirjelappuja väpelölle Pekalle. Huonosti peiteltyä jeesustelua. Vaari auta minua. Pekka lyö kuin kallio, Kari putoaa. Janne vapahtaa. Kallion Karhupuistossa, sieltähän se Hande onkin kotoisin. Tää on yhtä masentavaa textiä kuin stiiknafuulia.
ellauri401.html on line 184: Pekka pohti paljon keinotekoisen maailmankuvan hyötyä ja etuja, ja hänelle oli selvinnyt useita ”periaatteellisia tukikohtia”: kielen tuli olla mahdollisimman yksinkertainen ja säännöllinen rakenteeltaan ja mahdollisimman soinnukas, mikä viimeksi mainittu seikka merkizi paljon musikaaliselle Pekalle, eli että sen tuli mahdollisimman paljon muistuttaa hänen ihannekieltään italiankieltä. Vuoden 1890 tienoilla Pekka löysi kirjakaupasta ruotsinkielisen esperanto-oppaan. Pekka osti sen ja ryhtyi heti uteliaasti ja innokkaasti lukemaan sitä. Esperanto oli Pekalle suuri ja iloinen yllätys. Esperanton kehittäjä tohtori L. L. Zamenhof oli sangen läheltä saavuttanut sen ihanteen, jonka Pekka oli asettanut päämääräkseen: ”Hänen kielensä oli uskomattoman yksinkertainen rakenteeltaan, mutta samalla taipuisa ja altis hienoillekin ajatusvivahduksille. Ja ennen kaikkea sillä oli italiankieltä muistuttava sointu.” Lähemmin tutustuessaan Pekka löysi esperantostakin rumia kohtia, joista ei pitänyt, mm. saxalaisia ja venäläisiä sanoja. Ne koskivat hänen korviinsa. Myös kieliopin logiikkaan hänellä oli huomauttamista sanojen johtamiseen liittyen.
ellauri401.html on line 186: Joku salaisen veljeskunnan hartiaviitta mestarisetä antoi Pekalle teatterin lämpiössä tädin huomaamatta namuja. Hänen kazeensa oli samalla kertaa ankara ja lempeä. Tukka oli kammattu oudosti niskaan päin. Tapaaminen ei jäänyt ainoaxi. Teosofia esittää, että on olemassa jo täydellisyyden saavuttaneita ihmisiä, mestareita, vanhempia veljiä, adepteja, vihittyjä takatukka namusetiä. He muodostavat ns. salaisen veljeskunnan, tietäjien pyhän yhteyden, joka valvoo kansojen ja yksilöiden kehitystä.
ellauri401.html on line 215: Siinä Pekka istui taas penkissä ja itki. Mutta häntä ympäröi valo – kirkas, outo, hurmaava valo, kuin uusi led-lsmppu Sakarin huoneessa. Ja kun Pekka lähti kotiin, hän tunsi, kuinka hän rakasti koko maailmaa: ”Nämä ihmiset, jotka tulivat minua vastaan kadulla, ne eivät tiedäkään, mikä liekki sydämessäni palaa – olisin voinut kuolla ristinpuulla sen valon ja rakkauden tähden." Kokemus valaisi Pekalle uskonnon käytännöllisen puolen. Hänestä tuntui, että hän kantoi Kristuksen kuvaa sydämessään. Yksin pitkin Aleksanterinkatua kotiin kulkiessaan hän ajatteli: ”Tämäpä on ihmeellistä; minä tiedän paljon sellaista, josta muut eivät tiedä mitään; ei isä eikä täditkään. Ei kukaan tiedä, että minun pitää elää vain Jee-suksen käskyjen mukaan, Jeesuksen hengessä seurata häntä. Se on koko elämän käsky, kaikki ja uskonto mikä on.” Sen jälkeen elämä tuntui Pekasta ”selvältä ja suloiselta”. Persoonallisesti oli tarpeen vain seurata mestarin jälkiä ja jätöxiä. Tuo ehtoollisella käyntipäivä oli päivä, jolloin Pekan heräymys tapahtui.
ellauri401.html on line 232: Teosofiaan tutustumisen jälkeen Pekalle alkoi puolentoista vuoden haaveiluaika. Teosofia avasi Pekalle laajoja ja suurenmoisia näköaloja. Hän sai siitä auttajan, joka opetti asettamaan kysymyksiä ja samalla vastaamaan niihin kuten Quora-alustalla.
ellauri401.html on line 242: Isän sairauden hoitoon keskittyminen saattoi vaikuttaa siihen, ettei Pekalle syksyn 1894 aikana kertynyt lainkaan opintosuorituksia.
ellauri401.html on line 298: Omaiset pelkäsivät Pekan tulleen hulluksi, mutta hänen teosofiset toverinsa olivat asiasta toista mieltä, ja arvelivat että ”Pekka on nyt varmaan tullut mestariksi”. Professori Eino Krohn vahvisti, että näin oli päässyt käymään. Kokemuksen myötä Jeesus tuli Pekalle läheisemmäksi kuin oma pikuveli.
ellauri401.html on line 309: Vuosina 1896–97 Ervast ei enää opiskellut yliopistossa. Kaksi professoria kävi valittamassa asessori Ervastille, että ”menee hyvä pooika hukkaan”. Erään professorin mielestä Pekasta olisi kielitieteilijänä voinut tulla ”jotakin suurta”. Ja omankin arvionsa mukaan Pekalla oli hyvät mahdollisuudet tulla uusien kielten tai matematiikan professoriksi. Professorien käyntien jälkeen isä pauhasi Pekalle, mutta tällä oli oma näkynsä: Isän Jumalan ja Kristuksen soiraaminen. Eläköitynyt isä potkaisi Pekan pihalle. Pekka lainasi Immi Helleniltä alkupääomaa.
ellauri401.html on line 317: Ervast liikkui astraalisen itsetietoisena näkymättömässä maailmassa, ja hän kohtasi siellä muitakin mestareita. Adepti nimeltä Morya vahvisti Pekalle että hän (Pekka) oli kuolematon. Moryasta
ellauri401.html on line 433: Rahat saatuaan hän häipyi entiselle kotiseudulleen Hankasalmelle. Ervast oli kauhean onneton ja sanoi, että hänen pitää saada Jaakko takaisin, muuten hän ei voi elää. Fredrika sanoi Pekalle: ”Sinä olet liian hellä, et osaa kasvattaa Jaakkoa.” Siihen Pekka: ”Olen sitä mieltä, että rakkaus lopulta voittaa kaiken.” Ervast matkusti Hankasalmelle Jaakon Elina-siskon kanssa ja toi Jaakon takaisin. Jaakon sisko Elina ”Elli” Liukkonen oli niin kunnon tyttö kuin vain saattaa olla. Hän tuli Piippalaan noin 16–17- vuotiaana ja asui siellä viisi vuotta. Jaakko aiheutti paljon vahinkoa, vaikka hänessä oli kyllä hauskojakin puolia (takanpuoli).
xxx/ellauri081.html on line 262: Jälkeenpäin Panu vielä kiitteli: hyvin osasit viestiä Pekalle ja meille muille kulttuuriguruille. Kiitos kun et munannut, et kussut sohvanjalalle etkä paskantanut matolle. Oxentaminen on ihan ok, niin mäkin teen.
xxx/ellauri113.html on line 470: Tääonniinku tälläst pelleilyä. Lautakasa järjestyy Kerimäen puukirkoxi. No tästä oli Tapsallakin asiaa kuin Hannu Karpolla. Olemme eetteripyörteitä, sanoisi Kake Nieminen. Lämpöoppi koskee keskiarvoja, elämä on poikkeustilanne. Paljon kuumempihan aurinko on kuin elukat, kyllä sieltä irtoaa niille liikettä. Pekalle luonnonoppi on uskonasia. Uskokoon ken haluaa, kysely ja selvän ottaminen on tarpeetonta ja ize asiassa epäsuotavaa.
xxx/ellauri124.html on line 62: Olin kerran mä Pekalle rakas
15