ellauri109.html on line 298: Ei hemmetissä Peffa käy psykiatrin lepolassessa 3x viikossa 1h kerrallaan. Jo on perusteellista. Tri Spielvogelin miälestä
ellauri109.html on line 309: Nimitelkää mua vaan! Kazokaa välitänkö minä! Mut kyl Phil välittää. Se on aivan tavallinen termiittiapina. Peppu ei ollut mistään niin herkkä kuin moraalisesta maineestaan. Ei nyt kuule Peffa alkaa mennä överixi, jotain rajaa. Eniten sitä on vituttanut rahanmenetys. Juukelin jutku. Vai oisko se sittenkin nolo kuva lehdessä naisten alusvaatteissa? Surkea linssilude.
ellauri109.html on line 336: Peffan rikos oli egoismi ja rakkaudeton bylsintä, rangaistus oli lapsenruokkomaxut eikä lapsia. Onnex onnex ei. Niitä geenejä ei oliskaan kannattanut levittää.
ellauri109.html on line 372: Peffa ryntää kertomaan tän ihanan kokemuxen kallonkutistajalle. Mitään muuta se ei näe eikä kuule koko New Yorkissa.
xxx/ellauri473.html on line 195: Zadig; tai kohtalo (oik. sallimus) on ranskalainen filosofinen novelli, jonka Voltaire julkaisi vuonna 1747. Monin tavoin omaelämäkerrallinen kirja seuraa Zadigia – nuorta zoroastrialaista muinaisessa Babylonissa – kun hän kamppailee vastoinkäymisten kanssa, jotka haastavat hänen uskomuksensa jumalallisesta palkkiosta ja rangaistuksesta. Zadig ilmentää Voltairen väsymätöntä hyökkäystä epäloogisia ja epäinhimillisiä perinteitä, uskomuksia ja instituutioita vastaan, erityisesti uskoa siihen, että jumalallinen palkitsemis- ja rangaistuksen järjestelmä selittää elämän kaikki vaihtelut ja että Jumala palkitsee moraalin onnellisuudella. No juuri senhän tautta tarvitaan tota taannehtivaa tasinkoa ikuisessa elämässä 2! Jopa Saralotta uskoo jo elävänsä ikuisesti kuoltuansa kerran. Tämä opas viittaa Jussi Peffalenkun kääntämään Penguin-e-kirjapainokseen Zadigista ja L´Ingénusta, jonka painettu versio julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1964. Knout on solmuruoska eli nagaikka ja desterham on Voltairen hapax legomenon.
5