ellauri012.html on line 56: Riimittäen progressiivisesti yhä japanilaisvaikutteisemmin hän valitsee lukijalleen hankalan polun, jonka varrella runojen kerronnan yksiköt sekä eräs "Pearl" tarttuvat kiinni hapuilevasti modernin proosarunouden ilmakuoppiin ja räjähtävät sartrelaisiksi luontokuviksi Eiran katukiveyksestä.
ellauri030.html on line 891: Filosofit mielellään plagioi nykyään sarjixia: Seinfeld and Philosophy (2002), The Simpsons and Philosophy (2001), Woody Allen and Philosophy (2004), and Monty Python and Philosophy (2006). Plato and Platypus Walked into a Bar … : Understanding Philosophy through Jokes (2008). Heidegger and a Hippo Walk Through Those Pearly Gates: Using Philosophy (and Jokes!) to Explore Life, Death, the Afterlife, and Everything in Between (2009). Vizit menee nykyään paremmin kaupaxi kuin ryppyozaisuus. Aletaan olla tilanteessa, joka on toivoton, mutta toivottavasti ei sentään vakava.
ellauri039.html on line 390: Pearl Harborin apinajutun jälkeen jenkit pani kotijapsut keskitysleireille. EU suunnittelee nyt seniorikansalaisten internointia. Säilyy rautakeuhkot vapaana nuorempien varalle.
ellauri074.html on line 163: The Perdue Farms company was founded in 1920 by Arthur Perdue and his wife, Pearl Perdue, who had been keeping a small flock of chickens. The company started out selling eggs, then in 1925, Perdue built the company's first hatchery, and began selling layer chicks to farmers instead of only eggs for human consumption. His son Frank Perdue joined the company in 1939 at age 19 after dropping out of college. The company was incorporated as A.W. Perdue & Son and Frank Perdue assumed leadership in the 1950s. The company also began contracting with local farmers to raise its birds and supplying chickens for processing as well as opening a second hatchery in North Carolina during this period. Perdue entered the grain and oilseed business by building grain receiving and storage facilities and Maryland's first soybean processing plant. In 1968, the company began operating its first poultry processing plant in Salisbury. This move had two effects: it gave Perdue Farms full vertical integration and quality control over every step from egg and feed to market, as well as increasing profits which were being squeezed by processors. This move enabled the company to differentiate its product, rather than selling a commodity. In 2013, Perdue was reportedly the third-largest American producer of broilers (chickens for eating) and was estimated as having 7% of the US chicken production market, behind Pilgrim's Pride and Tyson Foods. Perdue antoi kanalle nimen tuotteistamalla sen. Poules Perdues.
ellauri083.html on line 50: Pearl S.">Helmi $ Taala oli lähetyssaarnaaja-asennossa tehty blondi kiinanamerikatar, talousliberaali tän kovaa yritteliäisyyttä peukuttavan rags to riches nobelkirjan perusteella ja antikommari. Sillä oli selkeesti länkkäreiltä poliittinen tilaus. Vähintään puolet nobelvoittajista on ollut tollasia tilauxia. Ellei enemmän.
ellauri083.html on line 82: The writer Pearl S. Buck emerged into literary stardom in 1931 when she published a book called "The Good Earth." That story of family life in a Chinese village won the novelist international acclaim, the Pulitzer, and eventually a Nobel Prize. Her upbringing in China as the American daughter of missionaries served as inspiration for that novel and many others. By her death in 1973, Pearl Buck had written around 100 books.
ellauri083.html on line 116: WALSH: The novel follows the life of a brilliant young man, a genius, from his birth to his military career to a love affair with an older woman in London to Paris, where he meets a Chinese girl. And it is a very personal, fictional explanation of themes, of toleration and humanity that informed Pearl's work.
ellauri083.html on line 135: The Good Earth (English The Good Earth) is a historical fiction novel by American author Pearl S. Buck published in 1931 that dramatizes family life in a Chinese village in the early 20th century. It was influential in Buck's winning the Nobel Prize for Literature in 1938.
ellauri083.html on line 139: Following the marriage of Wang Lung and O-Lan, both work hard on their farm and slowly save enough money to buy one plot of land at a time from the Hwang family. O-Lan delivers three sons and three daughters; the first daughter becomes mentally handicapped as a result of severe malnutrition brought on by famine. Her father greatly pities her and calls her "Poor Fool," a name by which she is addressed throughout her life. O-Lan kills her second daughter at birth to spare her the misery of growing up in such hard times, and to give the remaining family a better chance to survive. Pearl's daughter Carol was mentally handicapped too.
ellauri099.html on line 132: Pearl S Buck | helmikana | sappi | Athletiker | | Pearl_Buck_1972.jpg" height="100px" /> |
ellauri100.html on line 250: Birth and upbringing: Born before Pearl Harbor, but not old enough to remember it or World War II. (Japan formally surrendered two days before my first day of kindergarten.) Raised in two small, adjoining cities in the flat, eastern part of Michigan’s lower peninsula. (But not in the Detroit metro area, as we hastened to add when asked “What part of Michigan?”.) Not a son of privilege, by any means (see “Socioeconomic Background and Character,” below).
ellauri106.html on line 287: Arthur Dimmesdale is a fictional character in the 1850 romance The Scarlet Letter by Nathaniel Hawthorne. A Puritan minister, he has fathered an illegitimate child, Pearl, with Hester Prynne and considers himself unable to reveal his sin.
ellauri119.html on line 506: Examples of eros may be seen in movies including The Blue Lagoon, Return to the Blue Lagoon, Pretty Woman, Working Girl, and Girl with a Pearl Earring. Lee's recognizable traits:
ellauri132.html on line 348: The Pretty Pearl
ellauri188.html on line 297: Sano valas vedä 10x housut alas. Melville on kolonialistimoukka vaikkei mitenkään pahimmasta päästä, s. 152 tienoiila se haukkuu aika mojovasti muita länkkäreitä. Homotaipumuxet pääsee pintaan kirjan alussa: Hermanni ilostelee kun villit pettyivät lähetyssaarnaajan kauniin vaimon osoittauduttua naaraspuolisexi. Pettyisi kai Hermannikin moisesta. Hermanni nauraa kun villi päällikkövaimo näyttää tatuoidulle meri"karhulle" yhtä tatuoitua takapuoltaan. Mautonta! Hermanni pahastuu kun ranskiskolonialistit ennättivät ennen jenkkikolonialisteja julistamaan että markiisisaaret alkuasukkaineen kuuluivat nyt heille. Mitä vittua??? Kuuluuko Transnistria Moldovalle? Kuuluuko Moldova Ukrainalle? Kuuluuko Ukraina Venäjälle? Nää on kuin toisiansa suuruusjärjestyksessä ahmaisevat petokalat. Kuuluuko mikään maaplänttyrä millekään apinoiden lössille? Ei kuulu teille! Kyllä se nyt vähän kuuluu, sanoo frakkiin ja silinteriin sonnustautunut Kummeli. Mutta Hermanni oli kyllä pannut merkille että Havaijilla jenkkien ja saarnaajien läsnäolo oli saanut 25 vuodessa aikaan pelkkää pahaa. Pearl Harborista puhumattakaan.
ellauri191.html on line 708: Pearl_Buck_(Nobel).jpg" class="image">Pearl Buck (Nobel).jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bf/Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg/75px-Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bf/Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg/113px-Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bf/Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg/150px-Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri191.html on line 710: | Pearl_S._Buck" title="Pearl S. Buck">Pearl S. Buck
ellauri192.html on line 269: Taking into sympathetic account the widest margin of human error, is it possible to take seriously an institution and procedure that passes over the majority of the greatest novelists and renewers of prose in the modern age? James Joyce, Marcel Proust, Franz Kafka (whose presence towers over our sensual literature and of the meaning of a bug, quite a feat for a little man who one should not expect to tower over anything much), Thomas Hardy, Joseph Conrad, Henry James, Andre Malraux, Hermann Broch, Robert Musil, D. H. Lawrence, either escaped the notice of or were, on nomination, rejected by the Nobel committee. Can one defend a jury which prefers the art of Pearl Buck (1938) to that of, say, Virginia Woolf? Paul Claudel, a picee of shit whose dramas we can set fairly beside those of Aeschylus and of Shakespeare just to scare people, never received the accolade. Paul Heyse was chosen, not Bertolt Brecht. Galsworthy is a Nobel, not Carlo Emilio Gadda, one of the most original and inventive writers of fiction in this century. Who the fuck is he? Composer of In-a-Gadda-da-Vida? No that was Iron Butterfly, and a good piece it was indeed.
ellauri241.html on line 94: Pearls, while on land they withered and adored. helmiä, kun taas maalla he kuihtuivat ja ihailivat.
ellauri243.html on line 188: 1. Barking at the ape 2. Box lunch at the ‘Y’ 3. Breakfast in bed 4. Brushing one’s teeth 5. Carpet-munching 6. Chewing the she-Fat 7. Clam-jousting 8. Clam-lapping 9. Cleaning the fish tank 10. Connie lingus 11. Contacting the aliens 12. Conversing with moses 13. Devil’s kiss 14. Dinner beneath the bridge 15. Doing it the French way 16. Donning the Beard 17. Drinking from the furry cup 18. Eating at the ‘Y’ 19. Eating fur pie 20. Eating out 21. Eating the peach 22. Eating squirrel 23. Eating sushi from the barbershop floor 24. Eating tinned mussels 25. Egg mcmuff 26. Face-fucking 27. Facing the nation 28. Fanny-noshing 29. Fence-painting 30. French-kissing Mr. Lincoln 31. Fuzz sandwich 32. Giving face 33. Gnawing on roast beef 34. Going downstairs for breakfast 35. Going south 36. Gomorrahry 37. Gorilla in the washing machine 38. Growling at the badger 39. Gumming the monster 40. Husband’s supper 41. Kissing between the hips 42. Kissing the wookie 43. Lady braille 44. Lady Semaphore 45. Larking 46. Lapping the gap 47. Lapping the lint trap 48. Lick-a-chick 49. Lickety-slit 50. Licking anchovy 51. Lip service 52. Lip-synching to the fish-fueled jukebox 53. Low-calorie snacking 54. Making mouth music 55. Medicating the hairy paper cut 56. Mopping the vulva 57. Mustache-riding 58. Muff-diving 59. Mumbling in the moss 60. Munching the bearded clam 61. One-man band 62. Oyster-gargling 63. Parting the fuzz 64. Pastrami sandwich 65. Pearl-diving 66. Placating the beaver 67. Playing in the sandbox 68. Playing the hair harmonica 69. Prawn breath 70. Pruning the orchid 71. Pug-noshing 72. Pussy-nibbling 73. Seafood dinner 74. Sipping at the fizzy cup 75. Sitting on a face 76. Slurping at the furry coconut 77. Smoking the fur 78. Sneezing in the basket 79. Spa time For Lady Boner 80. Speaking in tongues 81. Spraying the crops 82. Tackling the Brazilian 83. Talking to the canoe driver 84. Talking to lassie 85. Telephoning the stomach 86. Testing the echo in the love cave 87. Testing the waters 88. Tipping the velvet 89. Tongue-fucking 90. Tonguing the bean 91. Trimming the hedges 92. Velvet buzzsaw 93. Wearing the feed bag 94. Wearing the Sticky Beard 95. Whispering into the wet ear 96. Whispering to Venus 97. Whistling in the dark 98. Worshiping at the altar 99. Yaffling 100. Yodeling in the canyon 101. January Nelson
ellauri248.html on line 309: BUCK, Pearl S., Hyvä maa. WSOY, 1976 - CHECK
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri272.html on line 57: Zane Grey, alkuaan Pearl Zane Gray, (31. tammikuuta 1872 Zanesville, Ohio – 23. lokakuuta, 1939 Altadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen hammaslääkäri, baseball-pelaaja ja viihdekirjailija, joka tunnetaan Suomessa parhaiten villiin länteen sijoittuvista seikkailukirjoistaan. Zane Grey loi suurelta osaltaan romantisoidun kuvan rosoisesta Villistä lännestä kirjoittamassaan 56 lännenkirjassaan. Grey oli 1920-luvun myydyin kirjailija Yhdysvalloissa. Mä luulin pienenä että Zane oli nainen. No se oli kyllä Helmi-niminen hammaslääkäri, joten virhe oli ymmärrettävä.
ellauri316.html on line 301: Oskari Tokoi ja Hanna Räinä Lumijoelta menivät 1897 naimisiin Kaliforniassa. Heille syntyi seitsemän lasta. Vuonna 1924 Hanna muutti Fitchburgiin, missä hän kuoli vuonna 1938. Nestori ja Tyyne jäivät Neuvostoliittoon, jossa heidät teloitettiin Stalinin vainojen aikana. Vuonna 1939 Tokoi solmi avioliiton amerikkalaisen Eva Pearl Johansonin (Whiteker) kanssa.
ellauri332.html on line 442: Hester Prynne (Senta Berger) lebt mit ihrer Tochter in Salem, einer an der Atlantikküste gelegene amerikanische Neuansiedlung der Puritaner. Auf ihren Kleidern prangt in scharlachroter Farbe ein A. Der Buchstabe ist für die strenggläubigen Puritaner das Zeichen für eine Ehebrecherin. Trotz der Repressalien ihrer Gemeinschaft - so muss die schöne Frau jedes Jahr einen Tag an den Pranger - weigert sich Hester, den Namen des Vaters ihrer Tochter Pearl preiszugeben.
ellauri332.html on line 450: Prynne is a slumming-sexpot pariah, Chillingworth comes back from the woods with a clinical eye for vengeance, flabby-chinned Dimmesdale (Lou Castel) keeps fainting on the edge of the widescreen. Pearl (Yella Rottländer) giggles as the black-clad puritan leading the arrest slips and falls in the mud.
ellauri332.html on line 718: Whitstable Pearl kuuluu britti tönkköhumoristisiin kökkösarjoihin. Siinä liikutaan ihan persupiireissä. Kaikki ovat kouluttamattomia xenofoobisia landepaukkuja jotka juo kaljaa pullonsuusta ja syö perinteistä kebaabia ja pizzoja. Punkero pää-ämmyrkäinen on viisikymppinen, yhtä punkero depressiivinen puolimutiainen on Johnia vuotta nuorempi. Lapset jää kyllä niiltä saamatta. Juuri paljastettiin että mulatin sidekick onkin lepakko. Siitäkään ei sitten enää ole häiriötä. Uuvuttavan pitkästyttävä "romanssi" punkeroiden kesken nytkähti juuri eteenpäin kun saatiin potkituxi ämmyrkäisen musta poika pihalle ja masixesta leskimieheltä liian laiha leski samantien huut helkkariin. Onnen tiellä on enää ämmyrkäisen homssu äisky, Kirsin ikätoveri nosy Parker Dolly. Se on sitten saanut tyttärensä 15-vuotiaana, tuskin ylläri. Tämä vielä vanhainkotiin niin rannikko on kirkas. Siinä tarvitaan kyllä vankka peti kun nää hylkeet pääsee vällyihin.
ellauri367.html on line 296: Poliittiset johtajat, kuten Roosevelt, ymmärsivät natsi-ideologian lännelle aiheuttaman uhan ja käyttivät amerikkalaisten pelkoa Bundia kohtaan hyödyllisenä välineenä tukeakseen pyrkimyksiään ohjata amerikkalaisia kohti sotaan osallistumista. Natsi-ideologian pelko laukaisi jännitteitä Saksan ja Amerikan välillä, koska amerikkalaisella yleisöllä oli vahvoja tunteita natsihallintoa vastaan sen kokemusten vuoksi Bundista, joita viirusilmien The Attack on Pearl Harbor vahvisti. Siksi amerikkalainen yleisö tuki sotaponnisteluja yrittäessään suojella vapauttaan, mikä johti lopulta katkeamiseen Saksan ja Amerikan välisissä suhteissa, kun natsi-Saksa julisti sodan Yhdysvaltoja vastaan 11. joulukuuta 1941, neljä päivää Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen.
ellauri378.html on line 72: Hollywoodissa oli paineita päästää saksalaiset syytetyt kevyesti irti saadakseen Saksan tukea kasvavassa kylmässä sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Neljäs vastaaja, Emil Hahn, kertoi amerikkalaisille, että he tulevat katumaan, etteivät liittoutuneet natsien kanssa ajoissa Neuvostoliittoa vastaan. Vain tämä yksi Nürnbergin tuomion hahmo on suorastaan paha: katumaton vastaaja Emil Hahn (näyttelijänä Werner Klemperer, tosielämän pakolainen natsi-Saksasta ja Pearl Harborin veteraani.)
ellauri381.html on line 605: Huhtikuun 2023 lopussa Vladimir Zelenski allekirjoitti niin sanotun "dekolonisaatiolain", joka kieltää Venäjään ja Neuvostoliittoon liittyvien nimien antamisen maantieteellisille kohteille. Sakemannien kolonisaatio sitä vastoin on a-okei. Kävisikö South Carolina? Port Arthur? Pearl Harbor? Kaikki harmittomia siirtomaanimiä.
ellauri393.html on line 176: Totuus: Kun uutiset saavuttivat amerikkalaisen yleisön, tiedot Pohjois-Vietnamin hyökkäyksestä amerikkalaisen laivaston alukseen, Maddoxiin, olivat jo epäselvät. U.S. Naval Instituten mukaan julkiseksi tehdyistä tiedusteluasiakirjoista on sittemmin paljastunut, että Maddox tuki Etelä-Vietnamin hyökkäyksiä läheisellä saarella, ja että pohjoisvietnamilaiset vastasivat siihen samalla mitalla. Tapahtuma ”avasi tulvaportit Yhdysvaltain suoraan osallistumiseen Vietnamissa.” Mikähän on oleva 3. maailmansodan Burlington bell, onko se vallan pohjoiskorealainen lantapallo Pearl Harboriin?
xxx/ellauri044.html on line 366: May 7 (1,2M) "Tää on pahempi kuin Pearl Harbor, pahempi kuin WTC, pahempi kuin paapa. Tämmöistä hyökkäystä ei ole ikinä ollut. Ei ois pitänyt tapahtua. Ois pitänyt pysäyttää jo Kiinassa."
xxx/ellauri086.html on line 665: Following her release from prison, Hester settles in a cottage at the edge of town and earns a meager living with her needlework, which is of extraordinary quality. She lives a quiet, somber life with her daughter, Pearl, and performs acts of charity for the poor. She is troubled by her daughter´s unusual fascination with the scarlet "A". The shunning of Hester also extends to Pearl, who has no playmates or friends except her mother. As she grows older, Pearl becomes capricious and unruly. Her conduct starts rumors, and, not surprisingly, the church members suggest Pearl be taken away from Hester.
xxx/ellauri086.html on line 667: Hester, hearing rumors that she may lose Pearl, goes to speak to Governor Bellingham. With him are ministers Wilson and Dimmesdale. Hester appeals to Dimmesdale in desperation, and the minister persuades the governor to let Pearl remain in Hester´s care.
xxx/ellauri086.html on line 669: Because Dimmesdale´s health has begun to fail, the townspeople are happy to have Chillingworth, the newly arrived physician, take up lodgings with their beloved minister. Being in such close contact with Dimmesdale, Chillingworth begins to suspect that the minister´s illness is the result of some unconfessed guilt. He applies psychological pressure to the minister because he suspects Dimmesdale is Pearl´s father. One evening, pulling the sleeping Dimmesdale´s vestment aside, Chillingworth sees a symbol that represents his shame on the minister´s pale chest.
xxx/ellauri086.html on line 673: Several days later, Hester meets Dimmesdale in the forest and tells him of her husband and his desire for revenge. She convinces Dimmesdale to leave Boston in secret on a ship to Europe where they can start life anew. Inspired by this plan, the minister seems to gain new energy. On Election Day, Dimmesdale gives one of his most inspired sermons. But as the procession leaves the church, Dimmesdale climbs upon the scaffold and confesses his sin, dying in Hester´s arms. Later, most witnesses swear that they saw a stigma in the form of a scarlet "A" upon his chest, although some deny this statement. Chillingworth, losing his will for revenge, dies shortly thereafter and leaves Pearl a substantial inheritance.
xxx/ellauri120.html on line 229: Following her release from prison, Hester settles in a cottage at the edge of town and earns a meager living with her needlework, which is of extraordinary quality. She lives a quiet, somber life with her daughter, Pearl, and performs acts of charity for the poor. She is troubled by her daughter's unusual fascination with the scarlet "A". The shunning of Hester also extends to Pearl, who has no playmates or friends except her mother. As she grows older, Pearl becomes capricious and unruly. Her conduct starts rumors, and, not surprisingly, the church members suggest Pearl be taken away from Hester.
xxx/ellauri120.html on line 231: Hester, hearing rumors that she may lose Pearl, goes to speak to Governor Bellingham. With him are ministers Wilson and Dimmesdale. Hester appeals to Dimmesdale in desperation, and the minister persuades the governor to let Pearl remain in Hester's care.
xxx/ellauri120.html on line 233: Because Dimmesdale's health has begun to fail, the townspeople are happy to have Chillingworth, the newly arrived physician, take up lodgings with their beloved minister. Being in such close contact with Dimmesdale, Chillingworth begins to suspect that the minister's illness is the result of some unconfessed guilt. He applies psychological pressure to the minister because he suspects Dimmesdale is Pearl's father. One evening, pulling the sleeping Dimmesdale's vestment aside, Chillingworth sees a symbol that represents his shame on the minister's pale chest.
xxx/ellauri120.html on line 237: Several days later, Hester meets Dimmesdale in the forest and tells him of her husband and his desire for revenge. She convinces Dimmesdale to leave Boston in secret on a ship to Europe where they can start life anew. Inspired by this plan, the minister seems to gain new energy. On Election Day, Dimmesdale gives one of his most inspired sermons. But as the procession leaves the church, Dimmesdale climbs upon the scaffold and confesses his sin, dying in Hester's arms. Later, most witnesses swear that they saw a stigma in the form of a scarlet "A" upon his chest, although some deny this statement. Chillingworth, losing his will for revenge, dies shortly thereafter and leaves Pearl a substantial inheritance.
xxx/ellauri149.html on line 374: Tim Rice said Jesus was seen through Judas' eyes as a mere human being. Some Christians found this remark, as well as the fact that the musical did not show the resurrection, to be blasphemous. Jesus var ingen Spartakus, för helvete. While the actual resurrection was not shown, the closing scene of the movie subtly alludes to the resurrection (though, according to Jewison's commentary on the DVD release, the scene was not planned this way). Some found Judas too sympathetic; in the film, it states that he wants to give the thirty pieces of silver to the poor, which, although Biblical, leaves out his ulterior motives. According to the black policeman in Whitstaple Pearl, ulterior motives usually means sex. The policeman is as talkative as John, and the detective cook lady looks a lot like Kirsi Riski. Not a comfortable thought.
xxx/ellauri169.html on line 203: Mark Prophet, and later his wife, claimed to be Messengers of the Ascended Masters. As such they are (were) able to communicate with the Masters and deliver their instruction to the world. Dictations described as coming directly from the Masters were published weekly as Pearls of Wisdom.
xxx/ellauri186.html on line 257: Vuoroa odotellessa (numero 150, edellä numerot 143-149) juolahti mieleen tämän paasauxen viihdeozikko. Huomasin, etten tiennyt siitä enempää kuin tuon nimen: oliko se leffa vaiko romaani, vaiko ehkä molempia? Oli se, James Ramón Jonesin sotaromaani josta tehtin 1953 Pearl Harborista kertova sexihuuruinen elokuva. Directed by Fred Zinnemann, and written by Daniel Taradash, vetoa vaikka että jutkuja. Niin olivat, Zinnemann tervehtii meitä fItävalta-Unkarista, Taradash Kentuckysta. Taradash on tekaistu nimi, joko slaavilainen "talkative old woman" tai hepreasta "tooran laki". Kirjastaan James sanoi: "It will say just about everything I have ever had to say, or will ever have to say, on the human condition of war and what it means to us, as against what we claim it means to us." Tokko leffa sentään saa kaiken tuon sanottua, eihän siinä ehdi paljon puhua, kun pitää olla niitä huuruisia kuvia. Gore Vidal kertoo:
xxx/ellauri186.html on line 290: Lowell was a conscientious objector during World War II and served several months at the federal prison in Danbury, Connecticut. He explained his decision not to serve in World War II in a letter addressed to President Franklin Roosevelt on September 7, 1943, stating, "Dear Mr President: I very much regret that I must refuse the opportunity you offer me in your communication of August 6, 1943 for service in the Armed Force." He explained that after the bombing at Pearl Harbor, he was prepared to fight in the war until he read about the American terms of unconditional surrender that he feared would lead to the "permanent destruction of Germany and Japan." Well as it turned out it wasn't as bad as that, but countless beautiful places were bombed beyond recognition. Lowell kept his Tolstoyan stance consistently in the subsequent wars as well. Even evil people have exceptional sane moments. Lowell thought he was Hart Crane reincarnate.
xxx/ellauri186.html on line 309: Early Sunday morning, the Japanese attack Pearl Harbor. Warden keeps his head in the chaos. That night, Prewitt attempts to rejoin his company (despite Lorene's pleas for him to stay with her) but MPs shoot him dead when he refuses to halt. Warden identifies him as a good soldier, but dead.
xxx/ellauri186.html on line 311: Days later, Karen and Lorene coincidentally stand next to each other on a ship going to the mainland. Karen tosses her leis into the sea wondering if she will ever return to Hawaii. Lorene tells Karen she is not returning and that her "fiancé", whom she identifies as Prewitt, died heroically during the Pearl Harbor attack and was awarded a silver star (none of which is true). Karen recognizes the name, but says nothing.
xxx/ellauri304.html on line 474: As a boy, I remember a movie where Tarzan is asked by Jane to fight against some Nazis who have come to their neck of the jungle. But Tarzan refuses; the F.D. Roosevelt of his time, he’s got nothing against Nazis. But then they bomb Pearl Harbor sorry kidnap Tarzans son, Boy, and Tarzan bestirs himself, sticks a knife in his arse, and says “Now Tarzan fight.” Että jenkkitolvanoille pitääkin ihan kädestä pitäen opettaa tätä paskan lapparointia.
xxx/ellauri358.html on line 49: Tämä dokumenttielokuva Pearl Harborin hyökkäyksestä, jonka Toland ohjasi yhdessä John Fordin kanssa, on niin realistinen uudelleenlavastetussa materiaalissaan, että monet pitävät sitä nykyään todellisena hyökkäysmateriaalina. Se voitti parhaan dokumentin (lyhyt aihe) Oscar-palkinnon. Richard Burton oli lyhkänen, mun pituinen ja Humphrey Bogart Wokun kokoa. Sixi ne mahtuivat hyvin valkokankaalle ottamaan hämärässä teräviä vastamulkoisina.
xxx/ellauri380.html on line 213: Vuonna 1935 Wong koki uransa vakavimman pettymyksen, kun Metro-Goldwyn-Mayer kieltäytyi ottamasta häntä kiinalaisen hahmon O-Lanin päärooliin Pearl S. Buckin The Good Earth -elokuvaversiossa. Sen sijaan MGM valtuutti Luise Rainerin näyttelemään pääroolia yellowfacena. Eräs elämäkerran kirjoittaja uskoo, että valinta johtui Hays Coden rotujen sekoittumisen vastaisista säännöistä, jotka vaativat valkoisen näyttelijän vaimoa (joka ironisesti kyllä näyttelee kiinalaista hahmoa keltaisella lärvällä) näyttelevän valkoisen näyttelijän.
xxx/ellauri394.html on line 109: Palattuaan Havaijille, Lili'uokalani vastusti Kalākauan allekirjoittamaa ns. pistimien perustuslakia, joka rajoitti kuninkaan valtaa ja kasvatti lähinnä valkoisten amerikkalaisten kauppiaden valtaa sekä siirsi Pearl Harborin Yhdysvaltojen omistukseen. Perhana tästä siis lähti amerikkalaisten 2. maailmansota. Puolustivat varhaisempaa ryöväystä. Tämäkin kenties olisi riittänyt tästä aiheesta, mutta käydäänpä kuitenkin Lilin historia läpi täikammalla.
xxx/ellauri394.html on line 156: Kalākaua arrived in California aboard the USS Charleston on November 25, 1890. There was uncertainty as to the purpose of the king's trip. Minister of Foreign Affairs John Adams Cummins reported that the trip was solely for the king's health and would not extend beyond California, while local newspapers and the British commissioner James Hay Wodehouse speculated that the king might go further east to Washington, D.C., to negotiate a treaty to extend the existing exclusive US access rights to Pearl Harbor, or the annexation of the kingdom. The McKinley Tariff Act had crippled the Hawaiian sugar industry by removing the duties on sugar imports from other countries into the US, eliminating the previous Hawaiian duty-free advantage under the Reciprocity Treaty of 1875. After failing to persuade the king to stay, Liliʻuokalani wrote that he and Hawaiian ambassador to the United States Henry A. P. Carter planned to discuss the tariff situation in Washington. In his absence, Liliʻuokalani was left in charge as regent for the second time. In her memoir, she wrote that "Nothing worthy of record transpired during the closing days of 1890, and the opening weeks of 1891."
xxx/ellauri394.html on line 345: Kaikki kirjan henkilöt puhuvat samalla palikkamaisella Sujatan äänellä. Tuliaisixi on Seihveistä ostettua aito kalifornialaista Shardonneeta. Otoo-san! Hiroshi sedän pankkiirin aivot olivat tehneet arvion lolon perheestä. Rupusakkia! Yellow trashia. Isosetä Yoshizune muistutti puutarhatonttua. Rein alkoi äkkiä tehdä mieli pokea. Reitä ei pidä keskeyttää, hän osaa nintendoa. Pearl Harborin pommitusten jälkeen puutarhatonttu lähetettiin keskitysleirille Idahoon. Se käänsi siellä takkinsa Shimuran klaanille. Internetin hakupalvelut ovat käteviä. Vain viralliset ja lainvoimaiset kauppakirjat ovat sitovia. Bradley on sekarotuinen skini, mököttävä murrosikäinen. Poika jauhoi ruokaa suu raollaan, epämiellyttävä näky. Rei-tätiä inhottaa. Hiroshi setä ymmärsi raha-asioita. Malihinit riitelevät alkuasukkaiden maista. Voisko isokukko Hugh ehkä auttaa? Se ei olisi sopivaa, totesin tuikeasti, sanomatta mixi. Kyse on meidän hyödyntämisestämme, piste. Rei on koko porukan ainoa täysin izekäs kitupiikki jenkki. Siellä ne maxoivat vain 20 penniä. Ihme penny pincheri.
xxx/ellauri410.html on line 432: Eliot oikeasti luki kalu jäykkänä 1800-luvun pulppia Sweeney Toddista joka murhasi tyyppejä partaveizellä. Sweeney Todd is a fictional character who first appeared as the villain of the penny dreadful serial The String of Pearls (1846–1847). The original tale became a feature of 19th-century melodrama and London legend. A barber from Fleet Street, Todd murders his customers with a straight razor and gives their corpses to Mrs. Lovett, his partner in crime, who bakes their flesh into meat pies. The tale has been retold many times since in various media.
53 |