ellauri118.html on line 450: Pasternakin perhe oli juutalainen. Isä oli Moskovan taidemaalauskoulun professori, ja äiti oli kuuluisa konserttipianisti. Pasternak kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä, kotona vierailivat muun muassa pianisti ja säveltäjä Sergei Rahmaninov, runoilija Rainer Maria Rilke ja kirjailija Leo Tolstoi.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri118.html on line 454: Hän joutui neuvostoliittolaisten viranomaisten epäsuosioon 1930- ja 1940-luvulla. Hänen onnistui kuitenkin välttää vankileirit (gulagit), vaikka hän oli syytettynä subjektiivisuudesta ja estetismistä. Hämärän peittoon on jäänyt syy, miksi Stalin suosi häntä. [Ehkä Josif tykkäsi sen runoista. Sisialismi-runossa se sanoo hyvän sanan Gruusiasta.] Hän ansaitsi elantonsa kääntämällä gruusialaisia klassikoita, joista Stalin piti. Tarinan mukaan Stalin yliviivasi Pasternakin nimen pidätettävien luettelosta suurten puhdistusten aikana sanoen ”Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan”.[lähde? Käyttikö Stalin sanaa nefelobaatti?] Poliittisten runojen sijasta Pasternak kirjoitti henkilökohtaisia runoja, mikä viranomaisten silmissä oli poliittinen kannanotto.
ellauri118.html on line 460: Vähän lueskelin Pasternakin runoja enkuxi käännettynä, musta ne oli aika hyviä. Sanon kuin maistellessani salmiakkisia viinikumeja. Sammakonmuotoiset on erityisen hyviä. Ei kyllä mikään jäänyt erityisesti mieleen. Tai ehkä tää:
ellauri246.html on line 366: David Leanin ohjaama elokuva Tohtori Živago valmistui 1965. Sen käsikirjoituksen laati Pasternakin romaanin pohjalta Robert Bolt. Robert Frost jäi nuolemaan näppejään. Samaan aikaan Joseph alkaa opiskella englantia ja puolaa itsenäisesti.
ellauri249.html on line 339: Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.
ellauri271.html on line 140: Pasternakin mukaan venäläinen älymystö uskoi vallankumoukseen ja toivoi siltä paljon. Monet olivat valmiit taistelemaan ja uhraamaan elämänsä vallankumouksen toteutumisen hyväksi. Sen seuraukset olivat kuitenkin monelle intellektuellille pettymys. Pasternak näyttää, että mitään henkistä vapautta ei tullut, tuli vain roskajoukkoa murhaamaan, ryöstämään ja luokittelemaan kansaa sen mukaan, kuka oli tarpeellinen ja kuka ei. Älymystö ei järin tarpeellista ollut. Samaan aikaan naisia ja lapsia tapettiin ja infrastruktuurin ja elinkeinoelämän romahtaminen johtivat nälkään ja kulkutauteihin.
ellauri271.html on line 156: Pasternakin romaani on voimakkaan symbolinen, monien mielestä uskonnollinen teos. Onko uskonto juutalaista vaiko ryssänkirkosta, se ei hevin selviä. Sankaritar Laraa on verrattu Raamatun Mariaan, Živagossa on monesti nähty kärsivä Kristus-hahmo. Erityisesti Živagon runoissa uskonnollisuus on läsnä. Kirjan sankareiden kohtalot hajoavat ja lopussa solmiutuvat yhteen symbolisella tavalla.
ellauri271.html on line 164: Pasternakin motiiveja on käsitelty laajalti. Monet uskovat niiden liittyvän hänen persoonaansa, lapsenomaiseen uskoon totuuden voittoon. Pasternak oli koko elämänsä yrittänyt vaikuttaa, mistä kuuluisin esimerkki on puhelinkeskustelu Josif Stalinin kanssa. Stalin soitti Pasternakille keskustellakseen vangitun runoilija Osip Mandelstamin kohtalosta ja yleensä ystävyydestä runoilijoiden välillä. Pasternakin vastattua että kysymys oli muustakin, esimerkiksi elämästä ja kuolemasta, Stalin katkaisi puhelun. Kerrotaan Pasternakin pelänneen rikkoneensa kirjailijatovereita vastaan, koska ei onnistunut saamaan kutsua diktaattorin luokse tai vakuuttamaan tätä siitä, että mielivaltaisista kirjailijavainoista tuli tehdä loppu.
ellauri271.html on line 166: Pasternakin romaanin merkitys venäläisessä kulttuurissa kytkeytyy venäläis-neuvostoliittolaiseen perinteeseen, jossa kirjallisuus ja kirjailijat ovat toimineet totalitarismin vastavoimina. Monet Pasternakin ikäpolven kirjailijat pitivät itseään totuuden äänenä, yhteiskunnallisena muistina, joiden velvollisuus oli kirjoittaa kielletyistä tapahtumista. Näin ilmeisesti ajatteli myös Pasternak. Nimenomaan tämän vuoksi kirjallisuutta on haluttu Neuvostoliitossa hallita ja kirjailijoita vaimentaa.
ellauri271.html on line 170: Pasternak yritti näissä oloissa jatkaa työskentelyään, mutta hänen kavala sydämensä petti hänet vuonna 1960. Yleisesti katsotaan, että valtio tuhosi hänet. Pisti jalkaan sateenvarjolla. Pasternakin maine palautettiin vuonna 1988, jolloin perestroikan ansiosta arvioitiin uudelleen monia muitakin asioita. Silloin myös Tohtori Živago julkaistiin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa.
ellauri271.html on line 172: Suomessa Pasternakin romaanista on otettu lukuisia painoksia aina vuodesta 1958 lähtien. Juhani Konkan suomennos on edelleen loistava. Romaanina Tohtori Živago on yhä ajankohtainen: monet sen kuvaamista teemoista eivät ole Venäjällä vieläkään muuttuneet. Mikään ei muutu ryssissä vaikka zaarit vaihtuvat. Ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi.
ellauri288.html on line 283: Suositellaan klassisten venäläisten kirjailijoiden, kuten Doston ja Pasternakin, ystäville sekä niille, jotka nauttivat nykyajan klisheisistä tarinoista himosta ja petoksesta. Library Journal Review, Yhdysvallat
ellauri317.html on line 767: Aivan kuten Nicholas koki sotilaallisia takaiskuja itärintamalla, hänen vaimonsa Alexandra joutui kotirintaman haasteisiin. Rautateiden merkitys sotatarvikkeiden kuljettamisessa rintamalle häiritsi ruuan kuljetusta kaupunkeihin, ja sokerin lisäksi mikään muu tavara ei ollut hallitun säännöstelyjärjestelmän alainen. Alexandra ja hänen kaksi vanhinta tytärtään, Olga ja Tatiana, kouluttautuivat sairaanhoitajiksi, antoivat sairaalajunat ja perustivat komiteoita vastaamaan sotaleskien ja orpojen sekä pakolaisten sokeritarpeisiin. (Boris Pasternakin eeppisessä tohtori Zhivago-sarjassa, Lara matkustaa etupuolelle etsimään miestään sairaanhoitajana Tatiana-sairaalajunassa). Keisarillisten naisten hyväntekeväisyys ei kuitenkaan voinut täysin kompensoida sitä, ettei hallitus vastannut koordinoidusti tuhansien haavoittuneiden sotilaiden, sotilasperheiden ja siirtymään joutuneiden tarpeisiin.
ellauri405.html on line 325: David Leanin ohjaama elokuva Tohtori Živago valmistui vuonna 1965. Sen käsikirjoituksen laati Pasternakin romaanin pohjalta Robert Bolt. Tri Zhivagoa esitti lujaleukasempi Omar Sharif. Leffaa en nähnyt koska se oli lälläri, kirja mulla on mutten ole vielä aloittanut lukemista.
ellauri405.html on line 487: Verrattuna Pasternakin muihin teoksiin, tämä runo ilmaisee selkeämmin henkilökohtaisen ahdistuksen ja poikkeamisen hänen tavallisista luonnon ja rakkauden teemoista. Eloisan ja kontrastisen kuvan käyttö erottaa sen myös muista. Aikakautensa yhteydessä runo heijastaa laajalle levinnyttä pettymystä ja epätoivoa, joka vallitsi venäläisen yhteiskunnan 1900-luvun alussa vallankumouksen ja sisällissodan mullistusten jälkeen.
ellauri405.html on line 524: Vaikka Pasternakin romaanin amerikkalaisen painoksen Zhivago-runoja ei ole numeroitu, on mielenkiintoista huomata, että "Fairy Tale" ("Skazka" alkuperäisessä), keskeinen kuten sekä uusn liite ja romaanin tapahtumat, on kolmantenatoista kaksikymmentäviidestä runosta, jotka sankarilla, Yuri Zhivagolla, on hänen testamentinaan. Se on itse asiassa Lara kun panee kehottaen, että runoilija päättää tallentaa osan työstä, jonka hän on kuullut hänen lausuvan. Tämä tapahtuu pariskunnan rauhallisena oleskelun toisena ja kolmantena iltana, kolmentoista päivän jakso, joka varastetaan pois ajasta, historiasta. "Fairy Tale" on syvästi henkilökohtainen viesti Laralle, mutta se on niin vailla "romanttista sairastuvuutta", että se taipui "laajalle ja seesteiseen visioon, joka [nostaa] nimen universaalin ja tuttujen tasolle."
ellauri405.html on line 557: Kahden illan aikana "Fairy Tale" Zhivago kokee riite de-käytävän. Ensimmäistä kertaa runoilijana hän tietää voittaneensa tietyistä inhimillistä rajoituksista. Pasternakin mukaan:
ellauri434.html on line 444: Sturenkadun Paulin Pizza ja Pyllistys pizzeriaan unohtuneessa kirjakerhon lukijoilta kerätyssä turauskokoelmassa Sanat sakenevat osoitetaan seuraava turaus Helena Anhavalle: Ei elämää kuin peltoa voi ylittää. Pöh, sehän on Pasternakin Gamlet runosta. Suolistuskin on ML Mikkolan. Жизнь прожить - не поле перейти. Pasternakin Gamlet-runo on aivan ilmeisesti merkinnyt paljon tietylle osalle venäläisiä. Antikommunistinen russofobinen enkku Wikipedia kertoo asiasta näin:
xxx/ellauri044.html on line 346: Stalinismin ajan äkkiväärä kirjastonhoitaja, "Käpy selän alla" Marja-Leena Mikkola, os.Pirinen, ent. Salmi, joka on suomentanut Anna Ahmatovan, Osip Mandelštamin, Boris Pasternakin, Sylvia Plathin, Dylan Thomasin ja William Shakespearen runoja sekä muun muassa italialaista proosaa, ei liene ihan lähisukua. Se on varmaan väkivaltainen, alkukantaisten vaistojen ohjaama. Se ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, toisin kuin Aulikki Oxanen, joka on kuin ilmetty Liisa Koistinen.
xxx/ellauri127.html on line 693: Kyllä Vladimirtä harmitti kun jutku Pasternakin paxu kirja (ja leffa!) möi paremmin. Ja se sai vielä poliittisen noobelin. Tshort vazmi!
xxx/ellauri356.html on line 436: Toukokuussa 1926 Tsvetaeva aloitti Boris Pasternakin aloitteesta kirjeenvaihdon itävaltalaisen runoilijan Rainer Maria Rilken kanssa, joka silloin asui Sveitsissä. Tämä kirjeenvaihto päättyi saman vuoden lopussa Rilken kuolemaan. 1930-luvulta lähtien Tsvetaeva ja hänen perheensä olivat eläneet lähes köyhyydessä. Salome Andronikova auttoi häntä hieman taloudellisesti.
xxx/ellauri388.html on line 52: Tuolta tuli ryssän poika suu leveässä hymyssä, hampaat välkkyen ruskeissa kasvoissa, haastoi murteellista suomea molottaen kanssaan leikkimään kuin olisi tuntenut vieraan koko ikänsä, varasteli kapineita, suuttui ja väänsi itkua, jos häneltä otti takaisin jotakin, taas nauraen teki sovintoa ja oli valmis heti sen jälkeen paiskaamaan viuhuvan kiven nurkan takaa, jos saattoi olla varma siitä, että ehtisi livistää pakoon. Ryssien kanssa tuli kuitenkin toimeen, jos osasi alinomaa olla varuillaan ja estää heidän kavaluutensa. Lähettää heti koko laivaston eli Suomen Jouzenen ja tykkiveneen tutkija Charly Salonius-Pasternakin johdolla turvaamaan uhattua Jähin luotoa. Eihän niitä viitsinyt aina piestäkään, ellei ollut varmaa syytä, sillä ne olivat aina valmiit itkemään ja volisemaan eikä Toivon ja Samuelin luonto kestänyt katsella sellaista.
23