ellauri009.html on line 660: Tää on sitä Pascalin vedonlyöntiä.

ellauri009.html on line 873: Ääretön voitto-odotus, kz. Pascalin veto, martingaali, Pietarin paradoxi.
ellauri022.html on line 548: Blaise Pascal selvisi täpärästi kärryonnettomuudesta. Se riitti herättämään Pascalin.
ellauri032.html on line 116: Blaise Pascal (19. kesäkuuta 1623 Clermont-Ferrand – 19. elokuuta 1662 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi. Hän edisti luonnontiedettä rakentamalla taskulaskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa (Pascalin veto), tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta, ja selventämällä paineen ja tyhjiön käsitteitä. Pascalin mitalla mitataankin painetta. Pikku-Paulilla pissa tuli niin paineella, että sen kusi lensi vessanpöntön kannen sisäseinälle. Ei mennyt ajoissa kuselle, kun leikit oli just kivoja.
ellauri032.html on line 118: Pascal oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänellä oli vanhempi sisko Gilberte ja nuorempi sisko Jacqueline, jotka olivat veljensä tapaan lapsineroja. Hänen isänsä Etienne Pascal oli lähteestä riippuen joko tuomari tai verovirkailija. Perheen äiti Antoine Bégone kuoli omasta puolestaan Pascalin ollessa kolmevuotias. Leskeksi jäänyt Etienne Pascal muutti perheineen Pariisiin ainoan poikansa ollessa seitsemänvuotias, ja suunnilleen näihin aikoihin hän alkoi antaa kotiopetusta pojalleen. Clairmont on Auvergnessa, Ranskan vedenjakajalla, ihan keski-Suomea.
ellauri032.html on line 122: Isä oli kieltänyt pojaltaan matematiikan kokonaan sen aivojen rasittavuuden takia, mutta tämä "kielletyn hedelmän maku" sai nuoren Pascalin kiinnostumaan matematiikasta yhä enemmän ja enemmän. Eräänä päivänä ollessaan 12-vuotias nuori Pascal sai isältään tarkan kuvauksen geometrian luonteesta, ja tämän jälkeen nuorukainen löysi kyseisestä aihealueesta itselleen loputtomien intohimojen kohteen. Antaa muiden nuorukaisten vedellä lapaseen, Pascal piirtää mieluummin apupiirroxia.
ellauri032.html on line 124: Pascal sai isältään lahjaksi myös Eukleideen Alkeet, geometrian klassisen perusteoksen, jonka hän ahmaisi leikiten läpi. Gilberte väitti myöhemmin veljensä keksineen myös Eukleideesta riippumatta uudelleen Alkeissa esitellyt 32 ensimmäistä lausetta ja todistaneen ne vieläpä samassa järjestyksessä, jossa Eukleides ne esittelee, mutta tälle väitteelle ei löydy kuitenkaan varmoja perusteita. Pascalin lahjakkuudesta kertoo kuitenkin se, että hän oli vasta noin 14-vuotias päästessään osallistumaan kerran viikossa järjestettyihin Marin Mersennen johdolla pidettyihin videokonferensseihin. Niistä muodostui myöhemmin Ranskan tiedeakatemia. Tosin vasta Pascalin kuoltua, v 1666. Ei tullut siitä akateemikkoa eikä paskaakaan.
ellauri032.html on line 126: Teini-iässä Pascalin perhe muutti Roueniin. Muuton taustalla on kerrottu tarina, kuinka isä-Pascal riitaantui kardinaali Armand de Richelieun kanssa mitättömästä veroasiasta ja kardinaalin raivoa peläten perhe joutui piiloutumaan maan alle. Perheen maineen pelasti sittemmin Jacqueline, joka esiintyi nimettömänä eräässä Richelieuta huvittaneessa näytelmässä. Saatuaan tietää, että hänet hurmannut näyttelijätär oli erään hänen vihamiehensä tytär, kardinaali antoi Pascalin perheelle anteeksi ja sijoitti isä-Pascalin poliittisen virkaan Roueniin. Mitähän Jacqueline antoi kardinaalille? Komplimentin, sanoo ranskixet. Joopa joo. Tää on se sama paha Richelieu joka kiusasi d´Artagnania ja muita muskettikoiria. Ja sama Richelieu joka pani hanttiin mun sukulaisille 30-vuotisessa sodassa. Karsee ilkiö. Pascalien osakkeille tuli pohjanoteeraus, kiitos Richelieun.
ellauri032.html on line 128: Muuton jälkeen Pascal jatkoi yhä opiskelujaan, ja ennen 16. ikävuottaan hän teki lopullisen läpimurtonsa todistettuaan myöhemmin omaa nimeään kantaneen Pascalin lauseen, jota hän käsitteli teoksessaan Essai pour les coniques (Tutkielma kartioleikkauksista. Mystinen heksagrammi. Gurdijeff panee paremmax, sillä on enneagrammi. Kolme kulmaa enemmän kuin Pascalilla.). Pascalin kolmioita piirrettiin myös Norssissa. Mä tykkäsin aljasta enemmän kuin jommasta. Ei mulla ollut intuitiota.
ellauri032.html on line 136: Vuonna 1646 Pascalin isä kaatui pahasti jäisellä tiellä Rouenissa, minkä jälkeen häntä hoitaneet lääkärit saattoivat perheen kosketuksiin jansenistisen lahkon kanssa. Samana vuonna koko perhe kääntyi jansenisteiksi. (Näistä jansenisteista tarvittaisiin oma paasaus. Niiden gurusta Hipon Augustinuxesta taitaa mulla jotain jo ollakin.) Lankeemuxesta seurasi parannus. Monet näkevät Pascalin matemaattisen uran alamäen alkaneen tästä hetkestä, mutta Pascal onnistui vielä tekemään matemaattis-luonnontieteellisiä innovaatioita, vaikka hän kärsikin pahenevista ruoansulatushäiriöistä, jotka aiheuttivat hänelle kerran jopa ohimenevän paskahalvauksen. Vuonna 1648 Pascal loi ilmanpaineen luonnonlait tutkittuaan ilmiötä Evangelista Torricellin keksimällä ilmapuntarilla. Enpä tiennyt että sen nimi oli evankelista. Pascalilla oli varmaan pieru exyxissä, siitä tulee maha kipeäxi. Helpotus tulee sitten isolla paineella. Jos tulee, muuten saa istua tuntikaudet paskalla, tulee peräaukkoon paiseita.
ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri032.html on line 140: Kaiken huipuksi kummankin ajattelijan uskonnolliset vakaumukset olivat pahasti ristiriidassa keskenään: Descartes sympatisoi jesuiittoja, joita Pascalin fanaattisesti kannattama jansenistinen liike vastusti henkeen ja vereen. Tapaamisen jälkeisenä päivänä Descartes vieraili kuitenkin uudestaan Pascalin luona, tällä kertaa lääkärin virassa johtuen Pascalin vaivoista. Descartes suositteli hänelle omaa elämäntyyliään, johon lukeutui lojuminen sängyssä heräämisen jälkeen aamupäivään asti. Hän ehdotti Pascalin vatsavaivoihin ruokavaliota, johon kuului pääosin lihalientä. Pascal ei kuitenkaan noudattanut vilpittömässä tarkoituksessa annettuja ohjeita. Pieruvaivat jatkuivat.
ellauri032.html on line 142: Vuoden 1648 aikana Jacqueline koki uskonnollisen heräämisen ja sai innoituksen ryhtyä nunnaksi Pariisin lähellä olevaan Port-Royalin luostariin. Pascalin isä ei suostunut hyväksymään tyttärensä päätöstä (kuoli kiukkuisena 1651) mutta veljeensä Jacqueline onnistui vaikuttamaan jatkuvan saarnaamisen myötä, vaikka veljeä vitutti, kun Jacqueline ei jäänyt kotiin sitä ruokkimaan. Perinnöstä tapeltiin ihan päät verissä. Tytöt vei Pascalilta niin paljon että siitä tuli KÖYYYHÄ. Clermontin aikaa isältä rauhassa kutsutaan joskus Pascalin ”välikaudeksi”, jolloin jotkin huhut ovat väittäneet Pascalin viettäneen poikamieselämää (nähdään myöhemmin rakas nyrkki-Kyllikki), mutta tästä ei ole olemassa todisteita.
ellauri032.html on line 146: Perhe palasi takaisin Pariisiin 1650, ja seuraavana vuonna Pascalin isä kuoli. Isän kuolema mahdollisti sen, että Jacqueline pääsi viimein ryhtymään nunnaksi. Pascal taas tavoitteli Descartes’n paikkaa Ruotsin kuningattaren Kristiinan hovissa, mutta kuningatar ei kuitenkaan vastannut nousukkaan kutsuun, vaikka Pascal lupasi laskea kehittelemänsä laskukoneen tämän jalkojen juureen.
ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
ellauri032.html on line 192: Pascal koki kuitenkin erään ”heikkouden hetken”, kun yhtenä yönä vuonna 1658 hän ei saanut nukuttua hammassäryn takia ja alkoi tämän vuoksi ajatella sen ajan matemaatikkoja vaivannutta ongelmaa, sykloidia. Sykloidin ajattelu vähensi Pascalin hämmästykseksi hänen tuskaansa, ja hän tulkitsi sen merkiksi siitä ettei ollut tehnyt syntiä, vaikka olikin antanut ajatustensa hairahtua ”kaidalta polulta”. Sykloidin ajattelu sai hetkexi miettimään muuta kuin hemorroidia. Tämän jälkeen Pascal omistautui kahdeksan päivän ajan ratkaisemaan sykloidiin liittyviä geometrisia ongelmia, joita hän onnistuikin ratkaisemaan, vaikka oli pitänyt matematiikasta neljän vuoden tauon. Pascal julkaisi ratkaisemansa ongelmat salanimellä Amos Dettonville, ja nämä jäivät hänen elinaikansa viimeisiksi matematiikan julkaisuiksi.
ellauri032.html on line 195: Pascalin oma elämäntapa muuttui tätä mukaa entistä askeettisemmaksi. Kesäkuussa 1662 itsekieltäytymistä toistuvasti harrastanut Pascal luovutti vapaaehtoisesti talonsa eräälle isorokkoa sairastavalle perheelle, minkä jälkeen hän muutti asumaan Gilberten luokse, jossa hän kuoli lopulta kouristuksiin saman vuoden elokuussa vain 39-vuotiaana. Samanikäisenä kuin meidän pyylevä esi-isämme, jonka kuolinsyy oli vaan tavallinen flunssa. Ei edes korona.
ellauri032.html on line 197: Pascalin veto pyrkii osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri. Ajatuskulun esitti ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla.
ellauri032.html on line 199: Peliteoreettisesti liikutaan kyllä aika hyllyvällä pohjalla. Mitä jos autuuden todennäköisyys on nolla, tai jos se suppenee kohti nollaa keston funktiona suht noppelaan? Jos autuuden hyöty ei olekaan vakio per ikuisuuden päivä? Muutaman miljoonan vuoden kuluttua iskee grand ennui, ja hyöty painuu sen jälkeen pakkaselle? Taitaa olla aika riskaabeli sijoitus sittenkin. Entäpä muut samanlaiset arpajaiset, Allahin ja Buddhan vaikka? Pannaanko potti osiin? Ei samaan koriin molempia munia? Mais non, ei paska punniten parane edes Pascalin puntarilla.
ellauri032.html on line 201: Pascalin vaaka on yleensä esitetty argumenttina kristinuskon puolesta, mutta koska historia tuntee lukemattomia eri uskontoja ja jumalia laskee todennäköisyys uskoa oikeaan jumalaan. Esimerkiksi imaami voisi käyttää Pascalin vaakaa argumenttina islaminuskon puolesta. Mitä jos jumala onkin iso kana? Lea Lehtisalo perusteli osallistumista Agricolan seurakunnan vanhustilaisuuxiin Pascalin vaa´alla. Tästä voi olla jotakin hyötyä.
ellauri032.html on line 203: Pascalin vetoa vastaan pahat ateistit panevat potin nokkiin Russellin teekannulla.
ellauri032.html on line 213: Aurinkokuningas lyttäs Port-Royalin jansenistit 1661. Luostari pantiin matalaxi, ei jäänyt kiveäkään kiven päälle. Pascalinkin cacata carta hukku muutossa. Tästä taisi olla puhetta Madame de Sevignen muistelmissa, jota Marcel Proust luki kuin mummu virsikirjaa. Vielä ennen kuolemaansa Pascal kexi bussin. Autopsiassa ilmeni että sillä oli vikaa päässä. Paavi hommaa siitä nyt autuasta. Tais paska sittenkin voittaa vetonsa.
ellauri032.html on line 385: Pascalin kartioleikkauxia on taivaankappaleiden radat. Komeetta joka ei palaa piirtää hyperbelin. Semmosen kuin Aniara. Se oli aika ahistava runokirja nuorena. Mainizinkin sen yo-aineessa, jonka ozikkona oli Todennäköisyyxien maailma. Mainizin myös Monodin. Hyvä veto, vaikkei Pascalin. Täydestä meni, uppos lautakunnan lautapäihin kuin veizi voihin. Kirjoitin sen vesirokossa vanhempien sängyssä. Sanoin izeäni agnostikoxi nuorena. Mitähän mäkin olin tietävinäni todennäköisyyxistä lyhyeltä matikkapohjalta. Ei niitä edes opetettu. Ateisti-Airaxisen miälestä agnostikot on pelkureita. Niin ne onkin. Odottelee kentän reunalla kumpi puoli voittaa, ja säntää sitten juhlimaan voittajien kaa. Lea Lehtisalo oli. Ongelma on että pelimiehet ei pidä niistä. Joka eio meidän puolella on meitä vastaan, tää on nollasummapeliä. Ei oo mitään win-winiä, on enintään lose-lose.
ellauri042.html on line 736: Sitä kelpaa verrata Blaise Pascalin muistilappuseen. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
ellauri111.html on line 766: Samanlaista Pascalin vetoa ne on molemmat. Jospa vaikka tällä kertaa onnistaisi. Here goes nothing! Ilmaisen ollaan lounaan toivossa.
ellauri115.html on line 547: Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.]
ellauri151.html on line 1180: Anorektinen Alissa joutuu sairaalaan. Mikähän leikkaus tuohon auttaisi? Kohdunpoistoon tukka putkella. Minun täytyy nyt olla tyytyväinen Jumalaan, hänen rakkautensa on hienoa. Pascalin järkyttynyt nyyhkytys resonoi minussa. Siististi taitettuna sängyn viereen vaatteet pois... ”Ei ole suurien arvoista levittää labioita." Uskoakseni nämä kauniit sanat ovat Clotilde de Vaux'lta.
ellauri159.html on line 1327: Itchele Singer luki Varsovassa kirjaklubissa spiritualisteja ja Will to Believeä. Denim-housuinen nojatuolipsykologi Bill James ähertää ja puurtaa siinä puolustaaxeen cartesiolaista dualismia. Pascalin veto on efektiivisesti sama vedätys kuin the American Dream. Monoteismi ja monismi olivat joutuneet pahaan hakauxeen lännessä (pace Spinoza), mikä alkoi haitata länsikapitalismin voittoputkea. Kähmintä on hyvä aloittaa vastapuolen termien anastuxesta. To express a tolerably definite philosophic attitude in a very untechnical way.
ellauri159.html on line 1385: Pascalin veto on yhtä pätevä kuin ontologinen todistus. Samalla lailla se todistaisi liikaa tai liian vähän jos se todistaisi mitään. Pitkävedon pääpalkinto olis vielä messevämpi jos sillä pääsiskin jumalaxi jumalan paikalle pyörittämään koko tombolaa. Subj. tod.näk. sillekin on se sama eli 0. Vähintään siis yhtä hyvä vedonlyöntisuhde kuin Pascalin, 0*∞ = 0. Uskotaan siis niin! sanoi Seija uhkaavasti. Olemassaolotodistuxissa on sama vika: loppu tarinasta jäisi kuitenkin kexittäväxi ize, ja tarinoita on yhtä monta kuin on turinoizijoita.
ellauri309.html on line 934: tee cost-benefit kalkyyliä. Mikin kaa muhinointi on kuin Blaise Pascalin veto
ellauri396.html on line 332: Ja sit tää massiivinen typeryys että Aatamilla oli muka vapaa valinta ja sixi koko sekoilu oli ihan sen omaa syytä. Je n'y étais pour rien, j'étais seulement là pour le cinéma, puskarunkusta kiinni jäänyt namusetä Jahve mankuu kaltereiden takana. Tää vapaus ei ole muuta kuin iänikuinen cost/benefit kalkyyli mikä on kapitalismin ykköspremissi. Vaan tyhjää puhettahan se on kun benefit ja cost on asetettu at infinity kuten Pascalin vedossa. Koko kuvio on aivan päin vittua.
ellauri409.html on line 109: Pascal on kuin Paavali, jonka paskamaisuudet pikku ihmisten on opittava uudelleen joka sukupolvessa. Hän ei muutu, eikä muutu ipanat joista tulee isona paskiaisia. Pascalin ja hänen kokoistensa ihmisten mielipiteet ovat ihmiskunnan pysyviä ikäviä piirteitä. Siinä on hänen pysyvä merkityksensä.
ellauri409.html on line 111: Tosiasiat Pascalin elämästä, sikäli kuin ne kiinnostavat tätä Pensées-peukuttajaaa, ovat seuraavat. Hänen perheensä oli ylempään keskiluokkaan kuuluvia parempia ihmisiä kutn minä. Hänen isänsä oli valtion virkamies, mutta pystyi silti kuollessaan jättämään riittävän perinnön yhdelle pojalle ja kahdelle tyttärelle.
ellauri409.html on line 113: Pascal vanhempi näyttää sekaantuneen parhaisiin yhteiskunnan edustajiin sekä tieteen ja taiteen huippumiehiin. Pascal Sr koulutti Blaisen kotona. Blaise oli äärimmäisen varhainen, todellakin aivan liian varhainen, sillä hänen hakeutumisensa opiskeluun lapsuudessa ja nuoruudessa heikensi hänen terveyttään, ja isää on syytä pitää vastuussa hänen kuolemastaan 39-vuotiaana. Upeita, uskomattomia tarinoita on säilytetty hänen varhaisvaiheestaan erit. matematiikan alalla, esim. Pascalin kolmio ja paineen yxikkö.
ellauri409.html on line 115: Vanha Pascal, Étienne, oli vilpitön kristitty. Noin 1646 hän yhtyi joihinkin kirkon uskonnollisen herätyksen edustajiin, jotka tunnetaan jansenisteina Ypresin piispan Janseniusin mukaan. Ne olivat pahoja vääräoppisia. Tätä ajanjaksoa kutsutaan yleensä Pascalin "ensimmäisen käännöksen" hetkeksi. Mutta tää on puppua, Blaise oli aina ollut harras, ei näytä koskaan kärsineen uskomattomuudesta.
ellauri409.html on line 119: Sikäli kuin tiedetään, Pascalin nautiskelevaa maallista elämää tämän ajanjakson aikana voidaan tuskin pitää "hävyttömänä" eikä todellakaan "irstailuna". Jopa rahapelit saattoivat houkutella häntä pääasiassa matemaattisten todennäköisyyksien tutkimisen mahdollisuutena. Hän näyttää eläneen sellaista elämää, jota kuka tahansa hyvässä asemassa oleva ja itsenäisesti omaava sivistynyt älyllinen mies, esim. minä, voisi elää ja pitää itseään rehellisyyden ja hyveen mallina. Hänen ovensa eteen ei tuotu edes rakkauden hedelmää, vaan hänen sanotaan jopa harkinneen avioliittoa. Jansenismi, jota Port-Royalin uskonnollinen yhteiskunta edusti, oli moraalisesti puritaaninen liike kirkon sisällä, lähes yhtä ankara kuin puritanismi Englannissa tai Amerikassa. Muodikkaan yhteiskunnan aika Pascalin elämässä oli kuitenkin suuri kikyloikka hänen kehityksessään. Se laajensi hänen tietämystään ihmisistä ja jalosti hänen makunsa; hänestä tuli maailman mies, eikä hän koskaan menettänyt oppimaansa; ja kun hän käänsi ajatuksensa kokonaan uskonnon puolelle, hänen maailmallinen tietonsa oli osa hänen sävellystään, mikä on olennaista hänen työnsä arvostuxen kannalta. Hei täähän on ihan kuin muuan Mr. Eliot!
ellauri409.html on line 121: Pascalin rellestäminen ei häirinnyt häntä tieteellisessä tutkimuksessa; tämä aika ei myöskään vienyt paljon tilaa hyvin lyhyessä ja ruuhkaisessa elämässä, mutta terveys siinä kyllä meni. Pascalilla oli näet keliakia. Aivot oli kanssa aika paskana. Ja vuonna 1654 tapahtuu hänen "toinen käännöxensä", jota voitaisiin kutsua yksinkertaisesti ensimmäisexi.
ellauri409.html on line 131: Tää ei ole oikea paikka tarkastella katkeraa kiistaa ja konfliktia. Paras selostus nerouden kriitikon näkökulmasta, joka ei ottanut kantaa, joka ei ollut jansenisti eikä jesuiitta, kristitty eikä uskoton, on Sainte-Beuven suuri kirja Port-Royal. Ja tässä kirjassa Pascalille omistetut osat ovat Sainte-Beuven kaikkien aikojen kirkkaimpia kritiikkisivuja. Riittää, kun huomataan, että Pascalin seuraava ammatti hänen kääntymyksensä jälkeen oli noiden kahdeksantoista "kirjeen" kirjoittaminen, jotka proosana ovat erittäin tärkeitä ranskalaisen klassisen tyylin perustamisessa ja joita ei siinä päihitä yksikään, ei Demosthenes, Cicero tai Swift. Ensinnäkään he eivät ole ranskalaisia, ja toisexi heillä on kaikilla polemian ja oikeuslääketieteen paperit: he suostuttelevat, viettelevät, he ovat epäreiluja.
ellauri409.html on line 144: Ymmärtääkseen Pascalin käyttämän menetelmän lukijan on oltava valmis seuraamaan tälläisen älykkään uskovan mielen prosessia. Kristillinen ajattelija – ja tarkoitan miestä, joka yrittää tietoisesti ja tunnollisesti selittää itselleen sekvenssin, joka huipentuu uskoon julkisen anteeksipyynnön sijaan – etenee hylkäämällä ja eliminoimalla. Hän huomaa maailman olevan niin ja niin; hän pitää sen luonnetta selittämättömänä millään ei-uskonnollisella teorialla; uskontojen joukossa hän havaitsee kristinuskon ja katolisen kristinuskon olevan tyydyttävin selitys maailmalle ja erityisesti omalle sisäiselle moraalimaailmalle; ja sitten, mitä Newman kutsuu "voimakkaiksi ja samanaikaisiksi" syiksi, hän huomaa olevansa vääjäämättä sitoutunut inkarnaation dogmiin. Epäuskoiselle tämä menetelmä vaikuttaa epäuskoiselta ja perverssiltä; sillä epäuskoinen ei yleensä ole kovin vaivautunut selittämään maailmaa vain itselleen, eikä myöskään niin suuresti ahdistunut sen epäjärjestyxestä; Hän ei myöskään yleensä ole kiinnostunut (nykyisin termein) "arvojen säilyttämisestä". Hän ei katso, kuten hurahtanut, että jos tietyt tunnetilat, tietyt luonteenkehitykset ja se, mitä ylimmässä mielessä voidaan kutsua "pyhitykseksi" ovat luonnostaan ja tarkastelun perusteella tiedetään olevan hyviä, niin tyydyttävän maailman selityksen on oltava selitys, joka tunnustaa näiden arvojen "todellisuuden".
ellauri409.html on line 146: Hän ei myöskään pidä tällaista päättelyä hyväksyttävänä; sehän on kuin niin sanotusti leikkaisi vaatteet kankaan mukaan, eikäpä sellaisilla arvoilla ei ole hänelle suurta arvoa. Epäuskoinen aloittaa toisesta päästä ja yhtä todennäköisesti kuin ei kysymyksellä: Onko väite ihmisen partenogeneesistä edes uskottava? ja tätä hän kutsuisi menemisexi suoraan asian ytimeen. Nyt Pascalin menetelmä on kaiken kaikkiaan kristitylle luonnollinen ja oikea menetelmä; ja päinvastainen menetelmä on Voltairen käyttämä tieteen menetelmä. Se kannattaa unohtaa samalla kun on dementoitava, että Voltaire, yrittäessään kumota Pascalin, on kerta kaikkiaan onnistunut antamaan tällaisen kumoamisen; ja että myöhemmät Pascalin kristillisen uskon anteeksipyynnön kannattajat ovat vaikuttaneet vain vähän psykologisten epäolennaisuuxien lisäksi. Sillä Voltaire on esittänyt paremmin kuin kukaan sen jälkeen, mikä on epäuskoisen näkökulma; ja lopulta meidän kaikkien on valittava itse yhden ja toisen näkökulman välillä, tieteen tai tän izekeskeis-taantumuxellisen uskontohölmöilyn.
ellauri409.html on line 148: Olen sanonut edellä, että Pascalin menetelmä on "lähes kokonaisuudessaan" tyypillisen kristityn apologetin menetelmä; ja tämä varauma kohdistui Pascalin uskoon ihmeisiin, jolla on suurempi osa hänen rakentamisessaan kuin se olisi ainakin tälläsen nykyaikaisen liberaalin katolilaisen käännynnäisen uskossa. Tuntuisi fantastiselta hyväksyä kristinusko, koska uskomme ensin evankeliumin ihmeiden olevan totta, ja tuntuisi jumalattomalta hyväksyä se ensisijaisesti siksi, että uskomme uusimpien ihmeiden olevan totta; hyväksymme ihmeet tai jotkut ihmeet todeksi, koska uskomme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin: löysimme siitä uskomme evankeliumin ihmeisiin, emme uskomme evankeliumiin ihmeistä. Liz liz läz läz, missä ihmeessä olet tupexinut, tuo jo se vesisankko. Mutta on muistettava, että Pascaliin oli tehnyt syvän vaikutuksen nykyaikainen ihme, joka tunnetaan Pyhän orjantappuran ihmeenä: orjantappura, jonka sanottiin säilyneen Herramme kruunusta, puristui erääseen haavaumaan, joka parani nopeasti. Sainte-Beuve, joka lääketieteen miehenä tunsi olevansa vakaalla pohjalla, pohtii täysin aiheellisesti tämän näennäisen ihmeen mahdollista selitystä. Epäilyttävintä on, että ihme tapahtui Port-Royalissa ja että se saapui sopivasti elvyttääkseen yhteisön masentuneita henkiä sen poliittisissa koettelemuksissa; ja on todennäköistä, että Pascal oli sixikin taipuvainen uskomaan ihmeeseen, koska se tehtiin hänen rakkaalle sisarelleen. Pidän tappuroista, ne hankaavat haavaa paremmin. Joka tapauksessa se luultavasti johti hänet uskontutkimuksessaan osoittamaan paikan ihmeille, mikä ei ole aivan sitä, mitä meidän pitäisi niille itse antaa.
ellauri409.html on line 154: Olisi kuitenkin törkeän epäreilua Pascalia, Montaignea ja jopa ranskalaista kirjallisuutta kohtaan jättää asia tähän. Se ei ole Pascalin vähennys, vaan pikemminkin Montaignen lisäys. Jos Montaigne olisi ollut tavallinen elämänkokoinen skeptikko, pieni pukinpartainen mies kuten Anatole Ranska, tai jopa "ihmisenä kasvanut" porsas pyllerö kuten Renan, tai jopa niinkin kuin suurin repolainen Voltaire, tämä "vaikutus" olisi Pascalin häpeäksi; sillä jos Montaigne olisi ollut vain Voltaire, hän ei olisi voinut vaikuttaa Pascaliin ollenkaan. Kuva Montaignesta, joka avautuu ensimmäisenä silmiemme, alkuperäisen ja itsenäisen yksinäisen "persoonallisuuden" kuva, joka on imeytynyt huvittuneeseen itsensä analysointiin, on petollinen. Montaigne ei ole rajoitettu pyrrhonisti, kuten Voltaire, Renan tai Ranska. Hän on niin sanotusti olemassa lukuisten samankeskisten ympyröiden suunnitelman keskellä, joista ilmeisin on pieni sisin ympyrä, henkilökohtainen röyhkeä skeptisyys, jota voidaan helposti apinoida, ellei sitä jäljitetä.
ellauri409.html on line 186: Pascalin veljentytär, Marguerite Périer, joka on Port-Royalissa asunut, parantui kyynelfistelistä , joka vääristi hänet sen jälkeen, kun hän oli ollut vuorovaikutuksessa Saint-Épinen jäännöksen kanssa. Jansenistit pitivät tätä jumalallisena hyväksynnänä, ja kun roomalaiskatolinen kirkko tunnusti parantumisen virallisesti ihmeeksi, he saivat olla vähän aikaa rauhassa.
ellauri409.html on line 196: On todennäköistä, että Pascalia houkuttelivat yhtä paljon jansenistien viitoista vilkahdellleet karvaiset hedelmät Port-Royalin elämässä kuin itse oppi. Tämä harras, askeettinen, perusteellinen yhteiskunta, joka pyrkii sankarillisesti keskellä rentoa ja leppoisaa kristinuskoa, muodostettiin houkuttelemaan luonnetta, joka on niin keskittynyt, niin intohimoinen ja niin perusteellinen kuin Pascalin.
ellauri409.html on line 205: Hän, joka lukee tämän kirjan, huomaa heti sen hajanaisuuden; mutta vasta jonkin tutkimuksen jälkeen huomaa, että fragmentaarisuus piilee ilmaisussa enemmän kuin ajatuksessa. "Ajatuksia" ei voi irrottaa toisistaan ja lainata ikään kuin jokainen olisi täydellinen sinänsä. Le cœur a ses raisons que la raison ne connaît point : kuinka usein onkaan kuullut tuon lainatun ja usein lainatun väärään tarkoitukseen! Sillä tämä ei suinkaan ole "sydämen" korottamista "pään" yläpuolelle, järjettömyyden puolustamista. Sydän on Pascalin terminologian mukaan todella rationaalinen, jos se todella on sydän. Hänelle teologisissa asioissa, jotka tuntuivat paljon suuremmilta, vaikeammilta ja tärkeämmiltä kuin tieteelliset asiat, on mukana koko persoonallisuus.
xxx/ellauri075.html on line 62: Lopulta Sestofilt kuitenkin muutti Ranskaan vuonna 1921. Ranskassa hän luennoi Sorbonnen yliopistossa, ja tutki muun muassa Blaise Pascalin ja Plotinoksen ajattelua. Vuonna 1926 hän tutustui Edmund Husserliin, ja 1929 hän tapasi Martin Heideggerin. Tuolloin hän sai yllykkeen tutustua Kierkegaardin ajatteluun.
xxx/ellauri130.html on line 266: Entäs Turmiolan Tommi? Sillä nää uskonkymysyxet nousee tosiaan vasta kuopan reunalla. Uskonto ja kuolema on tietysti alun alkaen jo vanhat kamut. Eka töräys on referaatti Pascalin vedosta, eli et jumalan turvalle vedon lyönyt voi hävitä vain panoxen, voittokertoimella ääretön. Kiitos osanotosta mutta tämä arpa ei voita. On tässä kyllä eräitä ongelmia siltikin. Jos todennäköisyys on nolla, odotusarvo ei ole ääretön vaan nolla. Sitäpaizi mitä jos ravit voittaa Allahin razukko? Pitäis sijoittaa kaikille yhtä epätodennäköisille kontendereille jotka lupaa ikuista osinkoa, mistä ne eivät enää yhtään tykkääkään. Saattaa tulla näpeille joka iikalta. Ei hemmetti, ei tää kyllä pelitä.
xxx/ellauri176.html on line 443: Ah! hän jatkoi, mutta se vain, ettei tämä ole pahaa unta! Se vain, että minä joudun pian takaisin tämän vuosisadan iljettävään ja alentavaan hullunmyllyyn! Han haki apua Schopenhauerin lohduttavista viisauxista, vritti lääkitä niillä haavansa, toisteli mielessään Pascalin murheellista väittämää: "Sielu huomaa vain ne asiat, joiden ajatteleminen tuottaa sille tuskaa." Mutta ei. Ei se mitään auta. Se vaan on nyt näin.
xxx/ellauri239.html on line 348: Mihinkään tälläseen pelurointiin mulla ei ole vähäisintäkään taipumusta, vaikka tein gradun peliteoreettisesta semantiikasta. Emmä edes sillonkaan tykännyt peliteoriasta enkä peleistä. Mulla ei ole uskoa, luottoa eikä toivoa. Ne on kaikki aivan syvältä. Tässä yhteydessä kanzis ehkä lukaista toi Doston Pelurit. Tai mixei Pascalin veto tai 419 scam, ne on vielä kreisimpiä. Mixhän Nääsböön ällö Harrykin oli pelimiehiä? Jotain romanttista siinäkin on olevinaan kaiketi.
49