ellauri062.html on line 859: Ratkaisevaa on se, miten empiiriset miehet tulevat tässä valitsemaan. Omin voimin nainen tuskin tähän päämäärään pääsee. Kipinä, joka hänessä on niin heikko, täytyisi aina uudelleen vahvistaa miehen tulessa: täytyisi antaa esimerkki. Kristus on antanut esimerkin. Hän on vapahtanut Magdalenan, hän on palannut tähän osaan menneisyyttään ja sovittanut myös sen sinne. Wagner, suurin ihminen ja sikamessias sitten Kristuksen kokoontumisajojen, on myös sydämessään ymmärtänyt tämän: niin kauan kuin mies suhtautuu naiseen kuin naiseen, ei nainen voi lakata olemasta nainen. Kundryn voi vain Parsifal, synnitön, tahraton mies lopullisesti vapauttaa Klingsorin lumouksesta. Minkä vitun Kundryn? Tää on pahaa hinttifantasiaa, hyi hitto Otto!
ellauri062.html on line 861: Nää Gurny ja Klingsor on jotain Wagnerin Parsifalin hahmoja. Gurny on joku outo ämmyrkäinen, vähänkun Valtaistuinkisan wildlingiä vastaava. Klingsor ei olekaan tanskalainen kaupunki, vaan pahis joka putos Graalin kupposen pelastustiimistä sinivärisammioon ja rupes konnaxi. Wagner on eri ilkeän näkönen kaveri. Ilmetty Ruozin pääpandemonologi ilman pokia takaa ajamattomana. Gurnemanz on vähän mun näkönen kilppi vanha partapozo.
ellauri062.html on line 870: Parsifalin juoni on lyhyesti tämä. Partapozo Gurnemanz istuu suuren puun juurella. Kaikki polvistuvat. Riivattu nainen Kundry saapuu villisti ratsastaen jollakin ja ojentaa pienen pullon Gurnemanzille annettavaksi Aortalle (kekä se on? Rampa kymingas.) Ritarit epäilevät Kundryn olevan ilkeä.
ellauri062.html on line 871: Gurnemanz kertoo "Pyhästä keihäästä", O wunden-wundervoller heiliger Speer! (Se on kikkeli. Siis silleen symbolisesti.) Lammelta kuuluu hälinää. Veljeskunnan pyhä eläin kärpänen tuodaan nuolen lävistämänä Gurnemanzille. Gurnemanzin vakuututtua Parsifalin viattomuudesta hän toiveikkaana kyselee kuka nuorukainen on. Parsifal ei ymmärrä nyt YHTÄÄN. Gurnemanz toivoo Parsifalin olevan sen kauan odottama "puhdas houkka".
ellauri062.html on line 873: Kundry kertoo Parsifalin isän Gourmetin kuolleen lounaalla ja hänen äitinsä Herzeleiden (Sydänsuru) kuolleen sydänsuruun. Parsifal on hyökätä Kundryn kimppuun ja Gurnemaz joutuu torjumaan häntä jälleen. Wer ist der Gral? (Kekä on Graal?) kysyy tietämätön Parsifal. Ei se ole kekä vaan mikä, se on reikä. (Siis noin niinkun symbolisesti.)
ellauri062.html on line 874: Näyttämökuva vaihtuu välisoiton aikana temppeliksi. Saliin saapuu ritareita puoliympyrään. Aortta kannetaan sisälle, ja palvelijat tuovat peitetyn "Graalin" temppelin keskelle. Titurel (kekä se on? Ei selviä, muttei taida olla väliä) pyytää Aorttaa paljastamaan "Graalin". Rituaali on ohi, kuningas kannettu pois ja ritarit poistuneet temppelistä. Gurnemanz kysyy: Weisst du, was du sahst? (Tiedätkö mitä näit?), Parsifal pudistaa "päätään". Gurnemanz on pettynyt, koska Parsifal oli houkka muttei 'puhdas houkka'.
ellauri062.html on line 876: Klingsor kutsuu kirouksen voimalla Kundryn luokseen. "Tänne perhana!" Kundryn on tuhottava Parsifal. Parsifal koittaa painaa Kundrya. Vaikutus on päinvastainen kuin mitä Kundry halusi. Se tuottaa Parsifalille vain kärsimystä. – Aorta! - Die Wunde! – Die Wunde! (Aortta! – Haava! – Haava!)
ellauri062.html on line 877: Parsifal lipsahtaa ulos Kundrysta. Kundry nauraa nähdessään Kristuksen ristillä. Parsifal sanoo pystyvänsä painamaan, muttei sillä tavalla kuin Kundry haluaisi.
ellauri062.html on line 878: Kundry raivoissaan kutsuu Klingsoria apuun. Klingsor ilmestyy "Pyhä Keihäs" kädessään ja sinkoaa sen Parsifaliin. "Keihäs" jää kiinni Parsifalin "Graaliin". Nyt Parsifal tietää tehtävänsä ja velvollisuutensa. Tällä lailla pystyn painamaan!
ellauri062.html on line 880: Vuosia myöhemmin mustana perjantaina Gurnemanz on edelleen vartiossa Graalin mailla. Kundry makaa maassa hänen vieressään. Parsifal tulee Mustan kyyn (symboli!) valepuvussa.
ellauri062.html on line 882: Gurnemanz huomaa pian että Parsifalin täytyisi raikastautua pyhässä lähteessä. Kundry pesee Parsifalin "jalan", voitelee sen ja lopuksi kuivattaa sen tukankuivaajalla. Gurnemanz tyhjentää voidepullon sisällön Parsifalin päähän ja voitelee häntä hellästi. Ensimmäisenä tehtävänään Parsifal ottaa lähteestä vauhtia ja kostuttaa Kundryn sekä painaa tätä kevyesti vatsan alle. Koko luomakunta on kauneimmillaan ja orkesterista soi Wagnerin kaunein säveltunnelataus, Mustan Perjantain Tarjous.
ellauri062.html on line 884: Titurelin paariat ovat katafalkilla Aortan rollaattorin lähellä. Parsifal lähestyy Aorttaa hiljaa takaapäin ja koittaa "sieltä" "keihään" kärjellä. Reikä umpeutuu. Parsifal paljastaa "Graalin", se näkyy läpi mutta pitää lämpimän. Kundry katsoo kiitollisena Parsifaliin ja hajoaa. Tässä ei ole kyllä mitään järkeä. Mutta selkeesti tässä on sellasta sankarit sukkahousuissa NMKY-henkeä. Kundry on pelkkää hämäystä.
ellauri062.html on line 1066: Siveiden miesten olisi siis vain purtava lammasta ja kestettävä kaikki naisten ja näiden miespuolisten apureitten heihin kohdistama, aina vain tungettelevammaksi käyvä seksuaalinen häirintä; ikään kuin kaikki vika todellakin olisi miehessä eli "katsojan silmässä". Tämän Weiningerin masokistisen ohjelman halusi von Liebenfels korvata aivan vastakkaisella, sadistisella proggixella, joka aloitetaan pistämällä naiset kuriin. Vasta sitten voi hänen mukaansa mies ehkä onnistua kuksimaan myös kaveria kuten Parsifal.
xxx/ellauri179.html on line 639: So Novick is deprived of the happy romance he wanted to chronicle at Posilipo. He consoles himself by a detailed account of Zhukovski’s adoption into Bayreuth, his painting the sets for Parsifal and being considered a kind of son by the Wagners. Novick seems to be trying to walk down two streets at once–the street of the refinements of literary biography and the more rigid roadway of the prosecutorial argument. He attempts to turn certain of his fancies into fact–but his data is simply too vague for him to get away with it.
14