ellauri014.html on line 197: Se läks Pariisiin koittaa onneaan, kauppas jonkun muun musakexintöä omanaan, se oli kova säveltään. Kotiopettajana koitti päästä hameiden alle. Siitä se keksi nää kasvatusjutut. Aika pukki kaalimaassa kyllä. Omakohtaisia kokemuxia.
ellauri014.html on line 531: Pariisiin tultua Pröö (eli Ted) alkaa kirjottaa muistiin Jullen opetuxia, ostaa oikeen ison vihkon, niitä onkin kosolti. Niistä tulee kokonainen postilla, käsityöopas, josta voi opiskella kuivan hyveen vetoa. Kuha ei jää kirjan väliin fläkkejä niin ettei sivut aukea. (Onkohan tää kirja se?)
ellauri020.html on line 424: Seurraavaxi tyttökaveruxet menee Pariisiin ja siellä haute couture rättisulkeisiin. Maailma kallein uffi, josta ostaa hyntteitä vaan 2500 ökyrikasta, siis ne jotka on niin laihoja, et ne vielä mahtuu niihin. Katri-Helena on just vasta päässyt Alli Paasikiven maailman parhaiten pukeutuneiden listalle, ja sillon palli ihan eturivin paikalla. On ahasta ja hikistä ja karsee mekkala. Tästä kanzii kyllä maxaa ihan sieraimesta. Pääasiahan on et saadaan hajurakoa.
ellauri020.html on line 552: Kinasteltuaan anopin kaa Batwoman lähtee oopperaan ja jakaa päiväkäskyjä sivusta-adjutantilleen Robinille, joka vastaa Ugh! kuin Kit Willerin sidekick, natiivi amerikkalainen Yando. Robinilla on kirjoituspöytä, Rolodex, pöytäpuhelin ja FedEx kirjekuoria, 80-luvun nuotio ja huopia, joilla voi tehdä savumerkkejä. Katiska lähtee vaihtamaan vaatteita Martin Luther Kingin kanssa, Yando jää tupruttelemaan savupilviä Pariisiin Karl Zeissille. Hävyxissä olevan lapsen etsintää on jatkettava. Mirekin pyy pivossa on parempi kuin kymmenen Akun oxassa.
ellauri022.html on line 918: Paul Celan 1920-1970, Sirin miehen kaima, oli sekin pikku juutalainen, saxankielellä kirjoittava romanialainen mamu. Se oli oikeasti Antschel, sen isä oli sionisti ja äiti Frizi. Ne asu nykysessä Ukrainassa. Äiti halus että puhutaan saxaa kotona ja luetaan saxalaisia kirjoja. Paulin eka runo 18-vuotiaana oli äitienpäiväonnittelu. Kannustivat punaisia Espanjan sisällissodassa. Paul saxansi Shakespearen sonetteja ghetossa. Vanhemmat menehty nazien työleirillä. Celan tunsi syyllisyyttä siitä. Pakeni kommareita Pariisiin. Tunsi katumusta varmaan niistäkin.
ellauri025.html on line 77: Vuonna 1252 Tuomas palasi Pariisiin suorittaakseen maisterin tutkintonsa. Hänellä oli tässä hieman vaikeuksia, koska yliopiston professorit hyökkäsivät pennittömiä kerjäläisveljistöjä vastaan, mutta lopulta hän sai kerätyxi rahat tutkintoon, josta sai hikisesti approbaturin. Vuonna 1256 hän ja hänen sivuvaununsa Bonaventura nimitettiin tosta vaan teologian tohtoreiksi, ja hän alkoi luennoida teologiasta Pariisissa sekä Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa, kuten Viterbossa ja Orvietossa. Siitä lähtien hänen elämänsä oli pelkkää kovaa tuloxen tekoa. Hän palveli sääntökuntaansa, teki usein pitkiä matkoja ja neuvoi paavia useaan otteeseen sukupuoliasioissa.
ellauri026.html on line 292: Erasmus oli syntyään Geert Geerts, Gerhard Gerhardinpata Rotterdamista, lääkärin tyttären vahinko jonkun juipin kanssa joka ryhtyi munkixi. (Taas yx kiimanen munkki!) Sen holhoojat pani sen luostariin, jossa se otti nimen Desiderius Erasmus ("haluttu rakastettava"). Otettuaan papinvalan Erasmus meni Pariisiin kotiopettajaxi. Se alkoi kärhämöidä papiston kanssa jo silloin. Yx sen englantilaisista oppilaista, Lord Mountjoy, (Montjoie on vanha ranskalainen sotahuuto) kuzui sen Enkkuihin käymään 1498. Se asui pääasiassa Oxfordissa, mut kävi Ranskassa ja Italiassa välillä.
ellauri032.html on line 118: Pascal oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänellä oli vanhempi sisko Gilberte ja nuorempi sisko Jacqueline, jotka olivat veljensä tapaan lapsineroja. Hänen isänsä Etienne Pascal oli lähteestä riippuen joko tuomari tai verovirkailija. Perheen äiti Antoine Bégone kuoli omasta puolestaan Pascalin ollessa kolmevuotias. Leskeksi jäänyt Etienne Pascal muutti perheineen Pariisiin ainoan poikansa ollessa seitsemänvuotias, ja suunnilleen näihin aikoihin hän alkoi antaa kotiopetusta pojalleen. Clairmont on Auvergnessa, Ranskan vedenjakajalla, ihan keski-Suomea.
ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
ellauri032.html on line 146: Perhe palasi takaisin Pariisiin 1650, ja seuraavana vuonna Pascalin isä kuoli. Isän kuolema mahdollisti sen, että Jacqueline pääsi viimein ryhtymään nunnaksi. Pascal taas tavoitteli Descartes’n paikkaa Ruotsin kuningattaren Kristiinan hovissa, mutta kuningatar ei kuitenkaan vastannut nousukkaan kutsuun, vaikka Pascal lupasi laskea kehittelemänsä laskukoneen tämän jalkojen juureen.
ellauri032.html on line 635: Riitaantui äidin kaa 1936 ja jäi Pariisiin. Sääsi Peggy Guggenheimin kaa, jonka setä omisti Guggenheim säätiön. Onnex niiden rumaa mustaa lootaa ei tullut Tähtitorninmäen eteen. Oli laiska, rahantunteva Peggy sanoi sitä Oblomovix. Aika on rahaa, Sam oli rikas.
ellauri033.html on line 1165: Barrèsin isä oli insinööri. Figures. Varokaa insinöörin poikia! Käytyään lyseon Nancyssa Barrès meni vuonna 1882 Pariisiin opiskelemaan lakia, mutta opinnot keskeytyivät pian hänen antautuessaan kirjallisuudelle ja journalismille. Varokaa erityisesti humanistisoituneita insinöörin poikia!
ellauri035.html on line 1070: Hän on ehkä tunnetuin laajalti vaikutusvaltaisista kommenteistaan ja asiantuntemuksestaan ranskalaisesta filosofista Michel Foucaultsta. Rabinow (1944-) ei ole vielä tarpeexi kuuluisa tai kuollut saadaxeen kunnon biograafisen osaston Wikipediassa, ja lähteet puuttuvat. Rabinow syntyi Floridassa mutta muutettiin Nykkiin jo pikkuisena. Teki anterologian tutkinnot Chicagossa ja lähti sitten Pariisiin. Sen kenttäkokemus taitaa olla vaan kaikenlaisista luennointipaikoista Ranskassa, Riossa, jopa Islannissa. Ranskalaiset teki siitä taiteiden kavaljeerin, hyvän miehen lisänä, vähän niinkuin Napsu Goethesta. Nythän se on jo eläkkeellä, karanteeni-iässä. Tähän se tais sit jäädä.
ellauri036.html on line 43: Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George Sand (1. heinäkuuta 1804 – 8. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija. Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
ellauri036.html on line 129: Yhden aika räväkän kahdenkeskisen illanvieton jälkeen, jossa nauretaan ja lauletaan ja huudetaan ja itketään ja hyväx lopux melkein syödään myrkkyä, ne lähtee kahteen pekkaan matkoille. Alkaa osa 5. Tää alkaa olla melkein yhtä pitkäveteistä kuin Rusoon Heloise. Nyt mennään Pariisiin, ja Mussella näyttää olevan taas maniavaihde päällä.
ellauri039.html on line 226: 20km päässä olevaan Strassburgiin ja edelleen Pariisiin.
ellauri042.html on line 538: Palattuaan joutavalta maailmanympärimatkalta Pariisiin hän oli perustamassa 'uusien filosofien' koulukuntaa. Uusi filosofia suhtautui kriittisesti marxismiin ja sosialismiin kauan ennen Neuvostoliiton hajoamista. Vitun korppikotkat raakkumassa työväen unelmapuljun haaskalla. Kohta päästään jaolle!!
ellauri049.html on line 390: Rimbaud varttui Charlevillessä Ardennesin alueella Koillis-Ranskassa. Hänen isänsä oli sotilas ja äiti paikallisen viljelijän tytär. Isä vietti vain vähän aikaa perheensä kanssa ja hylkäsi sen lopulta kokonaan. Rimbaud’n kasvatti ankaran uskonnollinen äiti. Rimbaud pärjäsi koulussa erittäin hyvin, erityisesti kirjallisuudessa. Saksan–Ranskan sota alkoi heinäkuussa 1870 ja Rimbaud’n käymä koulu suljettiin. Elokuussa Rimbaud karkasi kotoaan Pariisiin, mutta hänet pidätettiin liputta matkustamisesta ja hän vietti jonkin aikaa vangittuna. Vapauduttuaan Rimbaud kierteli useiden kuukausien ajan Ranskaa ja Belgiaa, kunnes poliisi palautti hänet kotiin. Helmikuussa 1871 Rimbaud lähti jälleen Pariisiin ja värväytyi vapaaehtoisena Pariisin kommuunin joukkoihin. Hän palasi kotiin kolmen viikon kuluttua juuri ennen kommuunin joukkojen tukahduttamista.
ellauri049.html on line 392: Elokuussa 1871 Rimbaud lähetti töitään runoilija Paul Verlainelle, joka kutsui hänet Pariisiin. Rimbaud saapui kaupunkiin syyskuussa 1871 ja vietti kolme kuukautta Verlainen ja tämän vaimon luona. Rimbaud’n ja Verlainen välille muodostui suhde, joka aiheutti skandaalin. Rimbaud palasi Charlevilleen maaliskuussa 1872, mutta Verlaine kutsui hänet takaisin Pariisiin jo toukokuussa. Heinäkuussa Verlaine jätti perheensä ja muutti Rimbaud’n kanssa Lontooseen, missä he viettivät seuraavan talven. Huhtikuussa 1873 Rimbaud jätti mieleltään järkkyneen Verlainen ja palasi kotitilalleen Ranskaan, missä hän kirjoitti teoksensa Kausi helvetissä. Samana vuonna Verlaine ja Rimbaud tapasivat vielä Lontoossa ja Brysselissä, missä Verlaine ampui Rimbaudia ja sai kahden vuoden vankeustuomion.
ellauri049.html on line 763: Vuonna 1894 runoilija muutti Pariisiin, ja tällöin hänen runotuotantonsa jäi taka-alalle ja hän keskittyi siviilivirkoihinsa sekä itsensä ja maailman tuntemiseen.
ellauri049.html on line 764: Pariisiin muutettuaan Valéry toimi sotaministeriön virkamiehenä ja uutistoimisto Havasin johtajan Lebeyn sihteerinä. Vuonna 1900 Paul Valéry avioitui Jeannie Gobillardin kanssa, ja heillä oli avioliitostaan kolme lasta. Patulla oli viisikymppisenä 8v afääri jonkun runoilijattaren kanssa nimeltä Pozzi, jonka Patu dumppasi kuiviin puristettuna, ja toinen liiketoimi vielä yhden Jeanne Voillierin (oik. Loviton) kaa.
ellauri050.html on line 494: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri050.html on line 496: Lokakuusta 1911 toukokuuhun 1912 Rilke asui Duinon linnassa lähellä Triesteä. Hän aloitti siellä runokokoelmansa Duinon elegiat kirjoittamisen. Teos valmistui vasta helmikuussa 1922. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa runoilija oli Saksassa. Hänen ei ollut mahdollista palata Pariisiin, ja suurimman osan sota-ajasta hän viettikin Münchenissä. 11. kesäkuuta 1919 hän siirtyi Sveitsiin.
ellauri052.html on line 630: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.
ellauri060.html on line 101: Slimenon sitten lopultakin peukutti flamandeja enemmän kuin ranskalaista laahusta. Flamandi Anna sai rangaistuxetta tappaa työläistytön, vajakkiveljenpojan äidin vasaralla, koska se oli Maigretin eli siis Slimenonin mielestä jotenkin silti ihana. Ja olihan se belgi. Annan rangaistus harkitusta murhasta oli joutua naimattomaxi sihteerixi Pariisiin ja jäädä ilman peppunipistyxiä. Slimenonista se oli pahempi kohtalo kuin kuolema.
ellauri074.html on line 272: Cioran sai 1937 Ranskan Bukarestin-instituutista väitöskirja-apurahan Henri Bergsonin filosofian tutkimiseen ja lähti Pariisiin, mutta hän ei aikonutkaan kirjoittaa väitöskirjaa. Apurahaa jatkettiin lopulta vuoteen 1944 saakka, ja opiskelijakortin ansiosta Cioran pystyi syömään opiskelijaruokalassa 40-vuotiaaksi saakka. Hän palasi Romaniaan marraskuussa 1940 kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan palannut Romaniaan.
ellauri074.html on line 276: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri074.html on line 327: Cioran ei kuitenkaan koskaan ollut fasistisen Rautakaartin (Garda de Fier) jäsen, vaikka hän kannattikin liikkeen nationalistista ideologiaa toisen maailmansodan ensi vuosiin saakka; tosin hän ei oletettavasti hyväksynyt ryhmän väkivaltaisia metodeja. Toisaalta jotkut historioitsijat pitävät Cioranin nuoruuden kiinnostusta äärioikeistolaisuuteen lähinnä teoreettisena. Pariisiin asetuttuaan Cioran hylkäsi täysin ideologian ja keskittyi kirjoittamiseen. Myöhemmin Cioran on useissa haastatteluissa syvästi katunut nuoruudenaikaista innostustaan äärioikeistolaisuuteen. Esimerkiksi vuonna 1972 antamassaan haastattelussa hän tuomitsi Rautakaartin ”sekalaiseksi ryhmittymäksi tai pikemminkin mielipuoliseksi lahkoksi ja puolueeksi” ja sanoi: ”Silloin tajusin – – mitä tarkoittaa, kun joutuu aallon mukaan ilman vähäisintäkään vakaumusta. – – Nyt olen sille immuuni.”
ellauri100.html on line 1347: Roland Barthes syntyi Cherbourgissa sateenvarjokaupan takana. Sen isä Louis oli merikapiainen joka kuoli 1. maailmansodassa ennen Rollon 1. synttäriä. Äiti, täti ja isoäiti kasvattivat Rollon jossain Biarritzin lähellä. Siellä (Biarritzissa) oli niin kovat aallot että uimahousut lähti jalasta. 11-vuotiaana Barthes muutti perheen kanssa Pariisiin, mutta sen landevuodet jätti siihen jälkiä.
ellauri110.html on line 863: Einar Lönnbohm oli mitä ilmeisimmin mulkero. Kirjoitti Pariisiin siellä Madetojaa bylsivälle Hiljalle: läsnäolosi täällä välttämätön. Ota vuoteesi ja käy!
ellauri115.html on line 108: 17311. matka Pariisiin. (No, millaista oli?)
ellauri115.html on line 113: 1742Saapuu Pariisiin, jossa esittää förbimänsä musiikinkirjoitusjärjestelmän. Tapaa Diderotin.
ellauri115.html on line 115: 1744Lähtee litomaan Veneziasta ja palaa Pariisiin.
ellauri115.html on line 150: 1769-70Palaa Pariisiin asumaan keskustaan. Saa tunnustuxet valmiixi. Otitko mantelit? "E-en." Tunnustatko? "J-joo". Tunnustuxista käy ilmi ettei se ole mikään mato panomies, pikemminkin timidi käteenvetäjä, Zuliettan kanssakaan Veneziassa ei ottanut edes eteen. Sen piti juosta koko ajan pisulla, mikä oli naisten kanssa noloa. Tunnustuxissa se väitti että sillä oli syntymävikana jotenkin omituinen kikkeli. Ruumiinavauxessa ei havaittu mitään poikkeavaa siellä päässä. Vika oli yläpäässä, eli kaikki oli kaiketi vaan zyygistä.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri117.html on line 409: 1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Hän keksi termin "jazz-aika", joka kuvaa 1920-lukua. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, ilmestyi 1925. Kun sen helmikuussa ensi-iltaan päässyt näyttämöversio menestyi, siitä tehtiin samana vuonna myös elokuva, ohjaajana joku Herbert Brenon. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle. Hän ystävystyi monien Pariisin amerikkalaisyhteisön jäsenten kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa, jota hän auttoi tämän kirjailijanuralla. Fitzgeraldin ja Hemingwayn ystävyys kuitenkin kariutui, ja Hemingway hyökkäili Fitzgeraldia vastaan monissa kirjoituksissaan. Ernest oli kade Scottin infinitesimaalisesti pidemmästä pipusta. Ja mustasukkainen siitä Zeldalle.
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri145.html on line 68: Breton meni naimisiin kolme kertaa. Ensin hän avioitui Simone Kahnin kanssa syyskuussa 1920. Toisen vaimon, Jacqueline Lamban, kanssa hänellä on Aube-niminen tytär. Kolmas vaimo on nimeltään Elisabeth Claro. Breton kuoli 28.9.1966 ja hänet haudattiin Batignolles’n hautausmaalle Pariisiin. Hautakiveen on kaiverrettu teksti ”Je cherche l’or du temps” (”Etsin koko ajan kultaa”). Bretonin leski ja tytär yrittivät tarjota osoitteessa 42 rue Fontaine sijainneen ateljeen taidekokoelmia Ranskan valtion lunastettavaksi, mutta valtio ei halunnut ostaa Bretonin yksityiskokoelmaa. Bretonin jäämistö huutokaupattiin keväällä 2003. No entäs tämä Soupault? Silläkin oli 3 vaimoa. Hän jäi unohduksiin samalla kun hän kirjoitti unohduksesta mutta sai jälleen 1980-luvulla huomiota ja palkintoja, ja teoksista otettiin uusia painoksia. Comme il le racontera dans ses entretiens sur France Culture, il rencontra même par hasard dans un ascenseur Hitler et son aide de camp. Il regrettera de ne pas avoir eu un revolver à ce moment-là. De même, il croisa un jour Staline et fut surpris par l´expression cruelle de son visage. Ce jour-là, il le vit boire 24 vodkas dans une réception mais on lui affirma que Staline les jetait discrètement sans les boire.
ellauri172.html on line 196: Tää seikkailu meni sillee paremmin että juoppo Stuart koitti murhata Luisan joka pääsi karkuun sitä Roomaan ursuloiden ja vänrikkinsä hoteisiin. (Vrt. Ezra Pound.) Kunnes Yorkin paha kardinaali puuttui kyyhkyläisten onneen. Pulut pakenivat Colmariin ja sieltä Pariisiin jossa niitä jelppi Thomas Jefferson.
ellauri203.html on line 294: Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattaseaksi Pariisiin. Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi, että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin. Siellä sentään ei ihailtu kommunismia! Päinvastoin vihailtiin!
ellauri203.html on line 399: Toisen maailmansodan puhjettua Gałczyński sai korttiluonnoksen armeijasta. Hän osallistui Puolan syyskuun kampanjaan vuonna 1939. Hän joutui 17. syyskuuta venäläiseksi sotavankiksi ja joutui myöhemmin saksalaisten vangiksi. Hän vietti miehityksensä Stalag XI-A -sodanvankileirillä Altengrabowissa, hänen runojaan painettiin salaa antologioissa. Sodan jälkeen hän matkusti Brysseliin ja Pariisiin ja palasi Puolaan vuonna 1946. Hän perusti 13 Muses Clubin Szczeciniin.vuonna 1948 ennen kuin muutti takaisin Varsovaan, ja tuotti töitä lukuisille viikkolehdille.
ellauri210.html on line 629: Valmistuttuaan Strasbourgin École des Arts et Métiersista Arp lähti 1904 Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäiset runonsa. Vuosina 1905–1907 hän opiskeli Saksassa weimarilaisessa taidekoulussa Ludwig Hoffmannin ateljeessa, mutta palasi 1908 Pariisiin, jossa hän aloitti opinnot Académie Julianissa. Hän muutti 1915 Sveitsiin maan puolueettomuuden vuoksi.
ellauri210.html on line 638: Arp teki ison reliefin Harvardiin ja suuren muraalin Pariisiin ja sai niistä 1954 Venetsian biennaalissa kuvanveiston suuren palkinnon.
ellauri238.html on line 165: Varauduin siihen, että joutuisin olemaan Lontoossa yhden yön yli. Olin aivan varma, että Pentti oli vain hipynyt, jättänyt Leenan ties minkälaiseen jamaan ja mitään sanomatta mennyt Pariisiin ja sieltä Dubliniin. Dabliniin meno oli sikäli perusteltua, että hän oli lähtenyt Suomesta kääntämään Joycen Odysseusta englantia puhuvaan ympäristöön, Lontooseen. Kun Dublin oli sinä lähellä, hän menisi sinne, Dubliniinhan romaanin tapahtumat sijoittuivat. Leena kuitenkin olisi vaikeuksissa, siitä olin varma, koska vaikutti siltä, että Pentti oli lähtenyt pakosalle.
ellauri244.html on line 607: A nasty setback was June's close relationship with the artist Marion, whom June had renamed Jean Ronski. Ronski lived with Miller and June from 1926 until 1927, when June and Ronski went to Paris together, leaving Miller behind, which upset him greatly. Miller suspected the pair of having a lesbian relationship. While in Paris, June and Ronski did not get along, and June returned to Miller several months later. Yxin jäänyt Ronski teki Sirolat Pariisissa around 1930. Vähän päästä Henry lähti ize yxin Pariisiin.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri254.html on line 667: Ranskan hallitus epäsi Trotskilta maahantulon 21. helmikuuta, ja 11. huhtikuuta 1929 Saksakin hylkäsi Trotskin turvapaikka-anomuksen. Vasta 25. heinäkuuta 1933 Ranskan pääministeri Édouard Daladier myönsi hänelle turvapaikan, ja Trotski saapui Marseilleen. Hän asui aluksi Royanissa ja Barbizonissa, eikä hänellä ollut lupaa matkustaa Pariisiin.
ellauri254.html on line 1031: Emigrantteihin Gorgi otti kantaa kärkevästi ja kirjoitti heistä säälimättömiä vieroksunnan ja suuttumuksen sanoja. Se on vihainen kuin rakkikoira. Mitähän tehtiin kuningatar Elisabethin gorgeille sen kuoltua? Vietiinkö vallan saunan taaxe tai piikille? Ihmeellinen juoni - nälkään kuoleva noita! Se johdatti mieleeni Pjotr Kropotkinin, vaikka hän ei kuollutkaan nälkään. Ihmeellistä ja traagista, noita! Maanpakolaisuudessa noidat kuolevat henkiseen nälkään. Prof. Iljin on laatinut raamatun pohjalta Koston uskon. Struve heittää kuperkeikkaa. Pariisiin muuttanut VI. Hodasevitš vakuuttaa julkisessa sanassa olevansa luotettava emigrantti. Ikävää kuin kellarissa hapanneiden suolakurkkujen parissa.
ellauri260.html on line 119: Personalistit kokoontuivat erityisesti kolmen eurooppalaisen korkeakoulukeskuksen ympärille: Pariisiin, Müncheniin ja Lubliniin. Häh, Lublin? Oliko Lublinin taikurikin personalisti? Varmaan olikin.
ellauri263.html on line 542: Kairosta Blavatsky matkusti Palestiinan, Syyrian ja Libanonin kautta Konstantinopoliin, josta laivalla Odessaan, jonne hän saapui vuoden 1872 kesällä. Tämä oli hänen viimeinen käyntinsä Venäjällä (oik. Ukrainassa). Hän viipyi kotimaassaan vajaan vuoden ja matkusti sitten Pariisiin, kuten hän sanoi mestarinsa häntä kehottaneen. Pariisissa hän vietti aikansa maalaten piruja ja kirjoittaen. Pariisista hän matkusti New Yorkiin, jonne hän saapui heinäkuussa 1873.
ellauri263.html on line 558: Kuitenkin jo kahdentoista päivän kuluttua saapumisesta he siirtyivät Pariisiin, jossa W. Q. Judge oli heitä odottamassa. Sieltä käsin Blavatsky teki viikon matkan Sinnettien luo Englantiin sekä kreivitär Gaston d'Adhémarin luo Enghienin linnaan, jossa hän aloitteli seuraavaa suurta teostaan, Salaista oppia. Kesäkuussa he saivat Lontoosta uutisia, jonka mukaan teosofia oli siellä saavuttamassa suurta suosiota seurapiireissä. Uusiin tukijoihin kuuluivat muun muassa Robert Browning, Matthew Arnold, Sir William Crookes ja Sir William Fletcher Barrett. Elokuussa Blavatsky ja joukko muita teosofeja lähtivät Saksaan Mary Gebhardin vieraaksi, jossa he viipyivät kolme kuukautta.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri266.html on line 415: Sodan jälkeen Boulle palasi hetkeksi töihin kumiteollisuuteen, mutta vuonna 1949 hän muutti takaisin Pariisiin ja alkoi kirjoittaa. Pariisissa ollessaan koska oli liian köyhä hankkimaan omaa asuntoa, hän asui hotellissa, kunnes hänen äskettäin leskeksi jäänyt sisarensa Madeleine Perrusset antoi hänen muuttaa suureen asuntoonsa. Hiänellä oli tytär, Françoise, jota Pierre auttoi kasvattamaan, mutta hänen suunnitelmansa adoptoida tyttö virallisesti eivät koskaan toteutuneet.
ellauri277.html on line 142: Heinäkuussa 1908 Gibran meni Haskellin taloudellisella tuella opiskelemaan taidetta Pariisissa Académie Julianissa, missä hän liittyi Jean-Paul Laurensin ateljeeseen. Gibran oli hyväksynyt Haskellin tarjouksen osittain etääntyäkseen Michelinesta, "sillä hän tiesi, että tämä rakkaus oli vastoin hänen kiitollisuuttaan neiti Haskellia kohtaan"; kuitenkin "hänen yllätykseksi Micheline tuli yllättäen hänen luokseen Pariisissa." "Michel oli paxuna kuin Michelin-ukko, mutta raskaus oli kohdunulkoinen, ja hänen piti tehdä abortti, luultavasti Ranskassa." Micheline oli palannut Yhdysvaltoihin lokakuun lopussa. Gibran vieraili hänen luonaan palattuaan Pariisiin heinäkuussa 1910, mutta heidän välilleen ei jäänyt aavistustakaan läheisyydestä.
ellauri282.html on line 370: Loyolaa epäiltiin toistuvasti harhaisuudesta, ja hän oli vankeudessa ja toistuvasti inkvisition tutkittavana. Usein hänet karkotettiin tai häntä kiellettiin opettamasta, mistä syystä hän lopulta siirtyi Pariisiin.
ellauri282.html on line 528: Nhất Hạnh muutti Pariisiin vuonna 1966. Hänestä tuli Vietnamin buddhalaisen rauhanvaltuuskunnan puheenjohtaja. Vuonna 1969 Nhất Hạnh perusti yhtenäisen buddhalaiskirkon (Église Bouddhique Unifiée) Ranskaan (ei osa Vietnamin yhtenäistä buddhalaista kirkkoa). Vuonna 1975 hän perusti Bataattimeditaatiokeskuksen Fontvannesiin, Foret d'Otheen, lähellä Troyesia Auben maakunnassa Pariisin kaakkoispuolella. Seuraavien seitsemän vuoden ajan hän keskittyi kirjoittamiseen ja suoritti Mindfulnessin ihmeen, Kuun bambun ja Aurinkoni sydämeni -arvosanat.
ellauri301.html on line 361: Mankell matkusti Pariisiin 16-vuotiaana ja asui siellä vuoden. Pariisi-vuoden jälkeen hän lähti merille ja pestautui hinaajaan Värtahamnenissa.
ellauri308.html on line 556: Vladimir Pozner syntyi Pariisissa 1. huhtikuuta 1934 Venäjän juutalaiselle isälle Vladimir Aleksandrovich Poznerille ja ranskalaiselle katoliselle äidille Géraldine Luttenille. Pariskunta erosi pian hänen syntymänsä jälkeen. Kun Vladimir oli 3 kuukauden ikäinen, hän ja hänen äitinsä muuttivat New Yorkiin, jossa Géraldinen äiti ja nuorempi sisar asuivat. Keväällä 1939 Poznerin vanhemmat yhdistyivät ja perhe palasi Pariisiin, Ranskaan.
ellauri310.html on line 322: dollarillaan. Hän kirjoitti uudelleen pyytääkseen paikkaa Pariisiin, jonka hän
ellauri315.html on line 280: Kerensky ja sen entinen Olga erosivat vuonna 1939 pian sen jälkeen, kun hän asettui Pariisiin, ja vieraillessaan Yhdysvalloissa vuonna 1939 hän tapasi Lydia Ellen "Nell" Trittonin (1899–1946), australialaisen entisen toimittajan, josta oli tullut hänen lehdistösihteerinsä, ja avioitui hänen kanssaan. Avioliitto solmittiin Martins Creekissä, Pennsylvaniassa.
ellauri328.html on line 156: Liittoutuneet valloittivat Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti, marsalkat Mortti ja Vertti luovuttavat kaupungin ja vetivät armeijan. Napoleon ei pääse Pariisiin ajoissa, hän vetää kikherneen nenään ja on sitten epätoivoinen. Keisari luopuu valtaistuimesta ja joutuu kunnialliseen maanpakoon Elban saarelle Välimerellä. Eikä siinä vielä kaikki! Mutta se on moro Morolle.
ellauri348.html on line 444: Morrison pyrki vastustamaan auktoriteetteja ja järjestystä niin runoudessaan kuin esiintymisissäänkin. Lopulta Morrisonin provokatiiviset lavaesiintymiset johtivat siihen, että hänet tuomittiin rivoista puheista ja muuminsa paljastamisesta vankeuteen. Tuomion valitusprosessin aikana Morrison muutti Pariisiin, missä hän kuoli heinäkuussa 1971. Morrisonin kuoleman jälkeen hänen ympärilleen on syntynyt voimakas henkilökultti. After the death of Morrison, the three remaining doors released two more studio albums before they eventually went out the door.
ellauri348.html on line 449: Morrison haudattiin kuolemaansa seuraavan viikon keskiviikkona kuuluisalle Père-Lachaisen hautausmaalle Pariisiin. Salassa pidetyissä hautajaisissa oli Pamela Piukkapepun lisäksi neljä surijaa. (Olivatko ovet paikalla?) Morrisonin hauta oli pitkään merkitsemätön. Pére-Lachaisen hautapaikkoja pystyi vain vuokraamaan, ja Morrisonin haudan vuokra-aika oli määrätty kestämään 30 vuotta. Haudan luona vieraili vuosien ajan suuria ihmismääriä, ja se on ollut kävijämääriltään Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä. Vuokra-ajan umpeutumisajankohdan lähestyessä 2000-luvun alussa spekuloitiin, että Morrison on kaivettava ylös ja haudattava Yhdysvaltoihin. Haudan vuokrasopimuksen päättymispäivän lähestyessä Père-Lachaisen hallinto kuitenkin ilmoitti, että Jim Morrison pysyköön haudassaan. Pamela Piukkapeppu kuoli heroiiniin 1974 vähän ennen kuin oikeus ehti vahvistaa hänet Morrisonin lailliseksi perijäksi. Näin Morrisonin kuolinpesä siirtyi Pamelan vanhemmille. Myös Morrisonin vanhemmat halusivat osansa, ja vuonna 1979 omaisuuden jaosta päästiin sopimukseen.
ellauri349.html on line 494: Aron ei huolinut sosiologian oppituolia Bordeauxista kun se halusi tehdä Pariisissa journalismia, mitä se kyllä katui myöhemmin. No oli sillä sentään massia perustaa oma sosiologian laitos Pariisiin, Bourdieu pierren assistenttina.
ellauri353.html on line 387: Iskä tuli Pariisiin kesällä 1935 osana Neuvostoliiton kirjailijoiden valtuuskuntaa Kansainväliseen kulttuurin ja rauhan puolustajien kongressiin. Hän luultavasti tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen tilaisuutensa. Kuten hän oli tehnyt lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, hän pyysi äitiäni palaamaan hänen kanssaan Moskovaan, jossa Pirozhkova häntä kärsimättömästi odotti. Vaikka hän tiesi yleisen tilanteen olevan huono, hän kuitenkin kuvaili hänelle mukavaa elämää, jota perhe voisi siellä elää yhdessä.
ellauri362.html on line 756: Ranska on tuottanut kunnioitettavan määrän huuhaamiehiä. Louis Pierre Althusser (16. lokakuuta 1918 – 22. lokakuuta 1990) oli ranskalainen filosofi. Hän oli strukturalistinen marxisti ja kommunisti, joka tuli tunnetuksi filosofiassa myös teoreettisena antihumanistina. Hän syntyi Ranskan Algeriassa ja muutti sitten Pariisiin opiskelemaan huippukoulu École Normale Supérieuressa. Louisin nuoruutta oli leimannut vahvasti katollinen uskonto, jonka hän hylkäsi vasta vuonna 1943. Kiihkeä katolinen Louis Althusser oli nuoruudessaan poliittisesti oikeistolainen. Hän vietti sodan lopun Saksassa Schleswigin Stalagissa ( Stalag XA ), missä hän nautti ensimmäiset mielenterveyshäiriönsä.
ellauri369.html on line 74: Vuonna 1885 hän muutti Pariisiin. Hän oli yksi kuuluisan "Viiden manifestin" allekirjoittajista ja kritisoi Emile Zolaa. Vaikka manifestissa tunnustetaan Émile Zolan lahjakkuus, se kritisoi häntä eksymisestä vulgaariin, vakavuuden puutteesta ja itsensä toistamisesta kaupallisissa tarkoituksissa, mikä tahraa hänen työtään. Se neuvoo häntä erityisesti ottamaan yhteyttä tohtori Charcotiin (monesta yhteydestä jo tuttu hysteerikkoja näytösluonteisesti hypnotisoinut Sanchotin liha ja leikkele) sairaalloisten pakkomielteidensä hoitamiseksi.
ellauri369.html on line 246: Vuodesta 1971 vuoteen 1975 Khomeini vastusti kiivaasti Persian valtakunnan 2500-vuotisjuhlaa ja Iranin kalenterin vaihtamista Ikkim Iriih -kalenterista keisarilliseen (Shahanshahi). Shaahi harkizi ajatollan karkotusta Intiaan, mutta siitä ei tullut mitään. Ajatolla kuskattiin Pariisiin.
ellauri369.html on line 323: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri370.html on line 502: Gobineau syntyi aristokraattiseen rojalistiperheeseen. Vuonna 1835 hän saapui Bordeauxista Pariisiin pahvisen matkalaukun kanssa, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. Hän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria.
ellauri370.html on line 534: Liian monet perheettömät nuoret miehet kerääntyivät Pariisiin etsimään parempaa elämää. Mutta hän ei tullut ajatelleeksi, että sama kuvaus sopi häneen itseensäkin! Maaltamuuttaja!
ellauri373.html on line 610: Se liittyy läheisesti Pariisin hintaan "Israelin maailmanliitosta" - "ASHAPS IzgaeShe IpіvegzeІІІе” (puhuimme siitä edellä että hän oli nuoruudessaan vahvan vaikutuksen alaisena ilman Karl Netteriä, yhtä unionin perustajista, Ginsberg odottaa saavansa tukea ympäristöltä. ja osa sen jäsenistä. Koska tätä varten (Union "pöytäkirjoista" tehtiin ranskankielinen käännös ja lähetetty Pariisiin Tämä käännös oli se luin ensin jollekin sionistiryhmälle Baselin kongressi 1897. minun piti chi- puhua ranskaa, koska niiden joukossa, jotka tulevat tiedossa oli arvoinen tutustua asiakirjoihin eli suurin osa, mukaan lukien jopa Hertzl ja Nordau ei osannut muinaista heprean kieltä. Tämä asiakirja joutui Niluksen ystävien käsiin.
ellauri373.html on line 616: Monissa kaupungeissa Venäjällä, Romaniassa, NI, Galicia ja Puola, Bne Moishe -yhteiskunta perustuu Lodgen kuilu, nimeltään "Lishkot" (Бізпкоі). Heidän seuraukset leviävät edelleen ja ulottuivat Pariisiin, Berliiniin, Englantiin, Varsovaan ja Palestiinaan.
ellauri381.html on line 381: Hän väitti elämänsä lopussa 1979 katuneensa konfolmismiaan. Kiril kirjoitti 1941 runon "Odota minua" joka miellytti isä aurinkoista. Kyseessä oli Konstan 3. vaimo Serova. Konsta lähetettiin Pariisiin hakemaan kotiin Ivan Bunin joka oli saanut dynypalkinnon. Serova kuiskutti Vanjan korvaan: "Älä tule, tappavat." Konsta ei toiste ottanut Serovaa mukaan reissulle, vaan sanoi sille "odota minua". Erottuaan Serovasta 50-luvulla Konsta kumitti omistuxet sille runokirjoistaan, lukuunottamatta "venttaa" runoa.
ellauri391.html on line 75: Paderewski väitti kieltäytyneensä maksusta, antaneensa rahat Hooverille ja käskeneensä tätä vähentämään kulujensa kattamiseen tarvittavat varat, antamaan itselleen kymmenen prosenttia tuotoista, ja Paderewski olisi tyytyväinen siihen, mitä jää jäljelle. Tarinan toisessa versiossa Paderewski ottaa rahat ja repi velkakirjan, mikä osoittaa Hooverille, että he olivat kuitit ilman kuittia. Tarinaan on usein lisätty Paderewskin matka äskettäin nimettynä Puolan pääministerinä, joka matkustaa Pariisiin kiittämään Hooveria Puolan ruokkimisesta ensimmäisen maailmansodan jälkeisen suuren ahdingon aikana. Joidenkin kertomusten mukaan Hoover on vastannut: "Ei hätää, herra Paderewski, minä tiesin, että tarve oli suuri. Sitä paitsi sinä et muista sitä, mutta autat minua kerran, kun olin opiskelija yliopistossa ja olin kolossa."
ellauri391.html on line 102: Joka tapauksessa, tuona rasittavana aikana M. Paderewski ei olisi matkustanut Pariisiin nimenomaisessa tarkoituksessa kiittää miestä jostain vitun vehnälastista, joka olisi ollut vain kourallinen Puolan miljoonille nälkäisille."
xxx/ellauri044.html on line 782: Seuraavat 15v oli äveriästä kimppakivaa Châtelet'n markiisittaren Gabrielle Émilie le Tonnelier de Breteuilin huvilinnassa 25000 kirjan kanssa, luettiin ja ihailtiin Newtonia ja Leibniziä, ostettiin Pikku kemisti ja palautettiin kaikkea kuin pikku Pauli. Apinat putosi puusta, omena putosi päähän. Siitä viisastuneina ruvettiin ateisteixi ja luettiin raamattua kuin 2 pirua. Siihen kuoli markiisitar, ja alkoi Ransulle taas ikävyydet. Se lähti Preussiin suututtamaan Frizun, ranskan kunkku oli ennestään jo vihainen, jäi enää Geneve. Suututettuaan geneveläisetkin Ransu ostaa paukautti linnan Sveizin ja Ranskan rajalta edulliseen syyshintaan, ja sinne kuoli hän. Vai kuoli hän sinne? Eipäs, vaan kotikaupunkiinsa Pariisiin.
xxx/ellauri057.html on line 680: Leinon 1900-luvun alkuvuosien luomiskautta innoitti rakkaus kielenkääntäjä Freya Schoultziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1905. Avioliitosta syntyi tytär Eya Helka. Kokoelmassaan Talviyö (1905) Leino julkaisi rakastetulleen omistamansa kesäisen yön mystiikkaa säteilevän kuuluisan runon Nocturnen. Pitkän Pariisiin ja Berliiniin suuntautuneen yhteisen ulkomaanmatkan jälkeen pariskunnan välit alkoivat viilentyä. Vuonna 1908 Leino muutti pois yhteisestä kodista Länsi Rannassa (nyk. Eteläranta 12). Samoihin aikoihin alkoi vahvistua Leinon suhde ja hengenheimolaisuus kirjailijaystävä L. Onervaan. Ne läxi yhteiselle Euroopan matkalle, josta palasivat jäähtyneinä takaisin.
xxx/ellauri075.html on line 508: Morsiamen matkoilla ollessa Pariisiin sijoittunut amerikkalainen poikkeaa baariin, missä kohtaa italialaisen Giovannin, jolloin hänessä piillyt homoseksuaalinen taipumus paljastuu ja saa vallan. Avoimesti, mutta tiukkaa tyylikuria noudattaen Baldwin kuvaa tätä ahdistavan sameaa miesten suhdetta käyttäen symbolitaustana vankisellin kaltaista tuhruista kellarihuonetta. Morsiamen paluukaan ei amerikkalaista vapauta, ja lisäksi tulee syyllisyyden taakka, sillä Giovanni on epätoivoissaan tehnyt murhan ja saanut kuolemantuomion. Amerikkalainen jää yksin kärsimyksensä kanssa, sillä morsiankin luopuu hänestä. Oudon aiheensa vuoksi romaani edellyttää ennakkoluulotonta lukijakuntaa, joka kykenee käsittämään siihen sisältyvän ahdistuksen. Ei nuorten luettavaa.
xxx/ellauri087.html on line 727: Helmikuun 14. päivänä 1911 Madero ylitti Meksikon rajan johtaakseen joukkojaan. Vallankumousjoukot huomasivat seuraavien kuukausien aikana, kuinka rappeutuneeksi Díazin armeija oli tullut. Sitä johtivat iäkkäät kenraalit ja joukoilta puuttuivat niin kuri, järjestys, yhtenäisyys kuin tehokkuuskin. Vallankumoukselliset saivat tästä havainnosta uutta voimaa. Liittovaltion joukkojen komentajan antautuminen Juárezissa 10. toukokuuta merkitsi lopun alkua Díazille. Neuvotteluissa sovittiin, että Díaz eroaa ja Francisco León de la Barrasta tulee väliaikainen presidentti, joka järjestää vaalit. Díaz erosi 25. toukokuuta ja purjehti Pariisiin. Vallankumousjoukot määrättiin hajotettaviksi, mutta useat vallankumousryhmät, muun muassa Emiliano Zapatan johtama talonpoikaisarmeija, kuitenkin vastustivat hajotusmääräystä.
xxx/ellauri128.html on line 213: Vauvenargues osallistui sotaretkiin Italiassa 1734 ja Böömissä 1742 ja asettui sitten asumaan Pariisiin, jossa hän tutustui muiden muassa Jean-François Marmonteliin ja Voltaireen, joka edisti hänen julkkis-imiziään. Jo palvelusaikana Vauvenargues oli alkanut kirjoittaa muistiin elämän hänelle tarjoamia vakavia vaikutelmia. Näitä ajatuksiaan hän pyrki viimeisinä vuosinaan järjestämään ja kokoamaan tavoittelematta kuitenkaan filosofisen tieteellisyyden viittaa. Lisäksi häneltä puuttui siihen edellytykset.
xxx/ellauri129.html on line 719: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri130.html on line 561: Johann Gottfried Seume (1763 Weissenfelsin lähellä – 1810 Teplitz) oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli teologiaa Leipzigissa, mutta hänen ollessaan matkalla Pariisiin 1781 hesseläiset värvärit kaappasivat hänet ja veivät Amerikkaan, missä hän palveli sotilaana Kanadassa. Kotimatkalla hän jäi preussilaisten värvärien käsiin ja päätyi tavallisena sotilaana Emdeniin, mistä hänet jonkin ajan kuluttua lunastettiin vapaaksi.
xxx/ellauri138.html on line 333: Ranskatar on älykäs, hän on seksikäs, hän on todella riippumaton ja jos mies puhuu enemmin kuin nainen niin entä sitten, mitä väliä sillä on? Mitä siitä kiivailemaan? Kukaan ei sanoisi: "Voi että, huomasitteko miten se julma, vallanhimoinen mies dominoi häntä?" Ei. Mitä naisellisempi ranskatar sitä enemmin hän haluaakin miehen päsmäröivän. Voi miten Delphine olikaan rukoillut saapuessaan Athenaan viisi vuotta sitten, että tapaisi jonkun ihanan määrätietoista voimaa uhkuvan miehen eikä tuollaisia nuorehkoja opettajia, koti-isiä, akkamaisia tyyppejä, älyllisesti epäinnostavia, tavallisia vaimojaan ylistäviä ukkomiehiä joille hän on kirjeissään Pariisiin keksinyt herkullisen yhteisnimen "Vaipat".
xxx/ellauri139.html on line 857: Ennenaikaiset heiveryydet kehitti Huupertissa tän sairaalloisen masixen joka oli sen lahjan luonne. Se kokeili runoilija lukion penkillä ja saikin jotain julkaistuxi Lähilehdessä, ja läxi Pariisiin jatkokoulutukseen keskuskoulussa, joka korvasi neljän osakunnan lukion 1798.
xxx/ellauri139.html on line 1045: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri139.html on line 1047: Pian heinäkuun vallankumouksen jälkeen M. Lebrun nimettiin Imprimerie royale (Royal Publishing House) johtajaksi ja yritti palkata Hégésippeä, mutta kaksikymmentä vuotta vanha runoilija oli jo luopunut tästä urasta. Pariisissa, hän oli tavallisesti houseless, ja altistuvat itsensä vaaroista kolera sairaalan suuri epidemia 1832 yksinkertaisesti saada suojaa ja ruokaa. Vuonna 1833, vaikeuksissa, hän palasi Madame Guérard n Provins toipua ja alkoi eräänlainen satiirinen serial kutsutaan Diogene (nimetty kreikkalaisen Cynic Diogenes ) mallina lehden La NEMESIS julkaiseman Auguste-Marseille Barthélemyn , mutta puute luetuin Maakuntakaupunki ja luovat kilpailut tekivät hankkeen epäonnistuneeksi. Vieraillut useita kannattajiaan ja osallistunut kaksintaisteluun, Hégésippe palasi Pariisiin.
xxx/ellauri177.html on line 66: Zola syntyi Pariisissa mutta vietti lapsuutensa Aix-en-Provencessa. Hänen isänsä Francesco Zola oli italialainen insinööri. Isä kuitenkin kuoli Zolan ollessa vielä lapsi, ja hänen äitinsä Émilie-Aurelie joutui pitämään yksin huolta perheestä. Zola kuuluu selvästi siis sylkyreihin mammanpoikiin. Zola opiskeli Collège Bourbonissa, mutta hän palasi 18-vuotiaana Pariisiin ja ryhtyi opiskelemaan siellä Lycée Saint-Louisissa.
xxx/ellauri177.html on line 77: Zola haudattiin Cimetière de Montmartreen Pariisiin, mutta 4. kesäkuuta 1908 hänen jäännöksensä siirrettiin Panthéoniin, Pariisiin. Sinnehän se viuhahtelija Jean Jacqueskin kuskattiin jossain vaiheessa. Ja paremmin ansioitunut pulska Jaures, joka oli puolustanut Dreyfussia.
xxx/ellauri202.html on line 97: Helposti tässä lukija tekee väärän johtopäätöksen. Ei Jacques ole toki lutkuttanut Danielin penistä. (Mistäs plokkari sen niin varmasti tietää?) Daniel on vain ystävä, se mitä Jacques perimmältään tarkoittaa, on epäselvää, mutta hän on etupäässä dramaattinen ja runollinen sielu. Tämä seikka vahvistuu, kun poikien pakomatkaa tarkastellaan Marseillesissa, missä varsinkin Jacques haluaisi jatkaa Pohjois-Afrikkaan. Pojat jäävät kuitenkin kiinni ja toimitetaan Pariisiin. De Fontainella on perhedraamaa, sillä häntäänsä heiluttanut Jerome-isä on jättämässä vaimoaan, ja sanonut tehneensä pettämisellä onnelliseksi - ei itseään- vaan alemman sosiaaliluokan tytön. Daniel tapaa sisarensa Jennyn, joka on jo parempi.
xxx/ellauri202.html on line 151: Antoine tutustuu isänsä kirjeenvaihtoon ja muistiinpanoihin. Isä on saanut vangeilta ja kasvateilta ylistäviä kirjeitä. Oscar Thibault on oivaltanut, että proletariaatti taistelee Jumalan luomaa vaihtelevaisuutta vastaan. Herra Kunnianarvoisuus on minusta tekopyhä ja epäilen, että ylistävät kirjeet on kirjoitettu vilpillisessä mielessä tai jonkun pakottamana. Jacques kohtaa isän kasvatuslaitoksen ja mielessään polttaa sen. Hän kuitenkin karkaa Pariisiin. Pariisiin tulee junalla myös Antoine, joka puhuu abbe Vecardin kanssa uskosta. Pitkän keskustelun lopussa abbe uskoo Antoinessa oleva uskon siemenen, joka joskus vielä kasvaa ja kannustaa Antoinea rukoilemaan.
xxx/ellauri212.html on line 446: Balthusin molemmat vanhemmat olivat taiteilijoita. Vahvimmat vaikutteensa hän kuitenkin sai perheystävältään runoilija Rainer Maria Rilkeltä. Balthus muutti Pariisiin vuonna 1924, opiskeli maalausta omin päin, kuvasi töissään lapsia ja mukaili impressionisteja. Myöhemminkin, kypsällä kaudellaan hän kuvasi usein nuoria tyttöjä ja heidän herkkää eroottisuuttaan. Eli Balthusin porsliinit on taidetta, mut alla oleva tuheron jynssääjä on pornoa. Mikä erona? No juu tietysti, tässä kuvassa näkyy pensseli.
xxx/ellauri229.html on line 55: Noin vuonna 1770 Bošković muutti Milanoon, jossa hän jatkoi opettamista ja Breran observatorion johtamista. Hän oli juuri vetäytymässä kotipaikkakunnalleen Ragusaan, kun hän sai tiedon jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta Italiassa vuonna 1773. Epävarmuus tulevaisuudestaan sai hänet hyväksymään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kutsun tulla Pariisiin, jossa hänet nimitettiin merenkulun optiikan johtajaksi.
xxx/ellauri231.html on line 183: Piippumies Pipes kirjoitti, että vaikka liittolaiset halusivatkin perustuslakia säätävän kokouksen päättämään Venäjän tulevaisuudesta, he olivat omissa oloissaan etukäteen päättäneet, että esimerkiksi monarkiaa ei palauteta, samoin kuin monet muut asiat, jotka olisi pitänyt päättää kunnolla. perustuslakia säätävän kokouksen toimesta. Koska Koltshak oli täysin riippuvainen Britannian toimituksista – britit olivat lähettäneet hänelle lokakuusta 1918 lokakuuhun 1919 noin 600 000 kivääriä, 6 831 konekivääriä ja noin 200 000 hienoa univormua – hänen täytyi hyväksyä lähes kaikki ehdot. 4. kesäkuuta 1919 Pariisiin lähetetyssä sähkeessä Koltshak hyväksyi kaikki ehdot paitsi Suomen itsenäisyyden, jonka hän hyväksyi vain de facto, ei de jure, koska sanoi haluavansa perustuslakikokouksen myöntävän Suomelle itsenäisyyden.
xxx/ellauri231.html on line 217: Molemmat vangit tuotiin ampumaryhmän eteen myöhään 6. helmikuuta 1920. Silminnäkijöiden mukaan Koltshak oli täysin rauhallinen vaikka pelokas, "kuin englantilainen". Amiraali kysyi ampumaryhmän komentajalta: "Olisitko niin hyvä, että saisit viestin vaimolleni Pariisiin, että minä täällä töissä siunaan poikaani?" Komentaja vastasi: "Katsotaan mitä voidaan tehdä, jos en unohda sitä."
xxx/ellauri231.html on line 287: Saavuttuaan paperittomana maahanmuuttajana Pariisiin huhtikuussa 1925 Mahno kirjoitti löytäneensä itsensä "vieraan kansan ja poliittisten vihollisten joukosta, joille olen niin usein kilistänyt".
xxx/ellauri252.html on line 69: Marjukka ei tainnut tehdä muuta kuin rähjätä. Minun piti kertoa sinulle siitä toisesta naisesta, Leena Larjangosta, Saskan muzista. En minä siitä mitään pahaa halua puhua, olihan silläkin pillu ja toisessakin päässä jotakin, mutta laiska ja saamaton se oli. Oli niin kylmä ettei voinut tehdä muuta kuin peiton alla nussia. Sen takeen minä varmaan kyllästyinkin siihen naiseen, ja kun Suomesta tuli rahaa, join umpikännit ja lensin tieheni. Olen kertonut tänkin sulle ainakin 100x. Eiku Pariisiin ja taas Dubliniin korjaamaan avioliittoani. Sieltä Suomeen ja mielisairaalaan. Minä kyllä pidin siitä naisesta, vaikka se kulki hitaasti. Se ei koskaan ollut mulle vihainen. Hänen persettään en unohda,
xxx/ellauri255.html on line 182: Vuonna 1844 Bakunin muutti Brysselistä Pariisiin, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin. Joulukuussa keisari Nikolai I otti Bakuninilta pois kaikki aatelisuuteen perustuvat etuoikeudet kuten wiixet, takavarikoi maat sekä määräsi elinikäiseen karkotukseen Siperiaan. Bakunin vastasi Nikolaille La Réforme -lehdessä julkaisemallaan pitkällä kirjeellä, jossa hän haukkui keisaria despootiksi, näytti fäkkiä, ja vaati Venäjälle ja Puolaan demokratiaa. Euroopan hullun vuoden 1848 aikana Bakunin matkusteli ihan hulluna eri puolilla Saksaa ja osallistui myös Ranskan toisen tasavallan väliaikaishallituksen sosialistien taloudelliseen tukemiseen. Berliinistä hän yritti päästä Preussin hallitsemaan Poznańiin, jossa oli juuri käynnissä puolalaisten kansannousu, mutta poliisi esti matkan. Tämän jälkeen Bakunin matkusti Leipzigin ja Wrocławin kautta Prahaan osallistuen kaupungissa pidettyyn ensimmäiseen panslavistiseen kongressiin. Kokouksen päätyttyä hän oli mukana kaupungissa puhjenneessa Itävallan keisarikunnan vastaisessa kansannousussa, joka kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin. Syksyllä 1848 Bakunin julkaisi pamflettinsa L’Appel aux slaves, jossa hän kehotti slaavivallankumouksellisia yhdistämään voimansa Unkarin, Italian sekä Saksan vallankumouksellisten kanssa ja syöksemään vallasta Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningashuoneet.
xxx/ellauri261.html on line 566: Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein hänen veljensä asettivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille. Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä. Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans (1925).
xxx/ellauri265.html on line 60: Ranskixet mahtailivat Preussille Espanjan perimyskiistan johdosta, ajattelivat antaa sakemanneille pienen opetuxen. Perseelleen meni, Wilho ja rautakansleri marssivat Pariisiin ja ampuivat sen täyteen reikiä Kruppin paksuilla Bertoilla. Frankit joutuivat antautumaan ehdoitta germaaniveljille ja hautoivat siitä lähin niille kostoa. Siitä syntyi paljon nobel-palkittuja fin de siècle meemejä.
xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
xxx/ellauri281.html on line 514: Lopuilla 1960- ja 1970-luvuilla Miller loi tuskin mitään, mikä olisi verrattavissa aikaisempiin mestariteoksiinsa. Näinä vuosina häntä kiinnosti alun perin holokaustin syyllisyyden teema eli hän siirtyi sosiaalisista draamoista komedioihin (joista menestynein oli vuonna 1968 lavastettu Hinta). Miller pysyi kuitenkin erittäin suosittuna ja oli aktiivinen julkisessa elämässä. Erityisesti hän oli kansainvälisen PEN-klubin ensimmäinen presidentti Yhdysvalloissa, joka toimi tässä virassa vuosina 1965–1969, ja vuonna 1968 hän johti valtuuskuntaa Pariisiin vaatimassa De Gaullelta Vietnamin sodan lopettamista. 1990-luvun alussa Arttu perkele palasi oxennuxelle eli menestyksen hinnan teemaan näytelmässä Viimeinen jenkkipurkka. Siitä ei enää paljon hintaa lohjennut. Miller kuoli akuuttiin vajaatoimintaan.
xxx/ellauri307.html on line 328: Pian poliittinen vuorovesi kääntyi jälleen (eli bolshevikit tuli jäädäxeen, valkokenraalit otti turpaansa). Elizaveta, Daniil, Gaiana ja Elizavetan äiti Sophia pakenivat maasta. Elizaveta oli raskaana toisen lapsensa kanssa. He matkustivat ensin Georgiaan (jossa hänen poikansa Juri syntyi) ja sitten Jugoslaviaan ( jossa hänen tyttärensä Anastasia syntyi). Lopulta he saapuivat Pariisiin vuonna 1923. Pian Elizaveta omistautui teologisille opinnoille ja sosiaalityölle. Vuonna 1926 Anastasia kuoli influenssaan. Gaiana lähetettiin Belgiaan sisäoppilaitokseen. Pian Daniilin ja Elizavetan avioliitto hajosi. Juri päätyi asumaan Daniilin luo, ja Elizaveta muutti Pariisin keskustaan työskennelläkseen suoremmin niiden kanssa, jotka sitä eniten tarvitsivat, ei siis omien lastensa.
xxx/ellauri307.html on line 330: Vuonna 1932 Daniil Skobzovin luvalla tehtiin kirkollinen avioero ja hiän teki luostarivalan sillä ehdolla ettei tarvi mennä luostariin vaan sai jäädä hengailemaan Pariisiin. Hän otti uskonnollisen nimen "Maria". Hänen rippipappinsa oli isä Sergei Bulgakov. Myöhemmin Fr. Dmitri Klepinin lähetettiin talon eräänlaisexi "papiksi". Äiti Maria teki "luostarikseen" vuokratalon Pariisista. Se oli paikka, jossa oli avoin ovi pakolaisille, tarvitseville ja yksinäisille. Siitä tuli pian myös älyllisen ja teologisen keskustelun keskus. Äiti Mariassa nämä kaksi elementtiä – köyhien palveleminen ja teologia – kulkivat käsi kädessä.
xxx/ellauri307.html on line 332: Hän ehti olla naimisissa 2 kertaa: ensimmäisessä avioliitossa sukunimenä Kuzmina-Karavajeva, toisessa Skobtsova. Äiti Maria teki pitkän päivätyön köyhien ja unohdettujen hyväksi. Toisen miehensä kuoleman jälkeen hän vihkiytyi nunnaksi, mutta luostariin vetäytymisen sijaan hän omistautui venäläispakolaisten auttamiseen Ranskassa. Hän perusti Pariisiin kaksi köyhäintaloa. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi emigrantti juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa. Hänet ilmiannettiin ja pidätettiin. Äiti Maria kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.
xxx/ellauri307.html on line 344: Kesällä 1919 Kuzmina-Karavaeva meni naimisiin tuomarinsa Daniil Ermolaevich Skobtsovin kanssa, Kuuban kasakkajohtajan, joka oli jonkin aikaa Kubanin alueradan puheenjohtaja. Keväällä 1920, valkoisen liikkeen tappion jälkeen Kubanissa, Elizaveta Skobtsova äitinsä S. B. Pilenkon ja tyttärensä Gayanan kanssa evakuoitiin Novorossiyskistä Georgiaan, missä Elizaveta Jurjevnalla tuli poika Juri, sitten koko Skobtsovin perhe muutti Konstantinopoliin, asui jonkin aikaa Serbiassa, missä tytär Anastasia syntyi 4.12.1922 ja tammikuussa 1924 hän muutti Pariisiin. D. E. Skobtsov työskenteli siirtolaisten kasakkojen keskuudessa "Yhteisessä kasakkatalossa".
xxx/ellauri356.html on line 163: Vuonna 1949 hän muutti Pariisiin ja ilmoittautui Lycée Louis-le-Grandin vanhemmalle vuodelle, missä hän ystävystyi Pierre Bourdieun, Lucien Biancon, Michel Deguyn ja Louis Marinin kanssa.
xxx/ellauri356.html on line 473: Slivenissä, Bulgariassa kristityille vanhemmille syntynyt Kristeva oli kirkon kirjanpitäjän tytär. Kristeva ja hänen sisarensa kävivät dominikaanisten nunnien johtamassa frankofonikoulussa. Hänen isänsä oli lääkäri, mutta työskenteli silti seurakunnan kirjanpitäjänä. Perhe ei siksi ollut kommunistisen hallinnon suosiossa, eikä nuori Julia päässyt opiskelemaan hallituksen sponsoroimiin ranskalaisiin kouluihin. Yliopiston johtaja oli kovan linjan kommunisti, ja siksi Kristevan ohjaaja vei joulukuussa 1965 tämän Ranskan-suurlähetystöön tekemään stipendikokeen, kun johtaja oli Moskovassa. Kristeva lähti etuajassa Ranskaan, koska ei halunnut jäädä odottelemaan yliopiston johtajan paluuta. Hän saapui Pariisiin jouluaattona taskussaan vain viisi dollaria. Hän asui bulgarialaisen toimittajan kanssa, kunnes sai stipendirahat.
xxx/ellauri376.html on line 474: Alexis Piron (1689 Dijon, Ranska – 1773 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän toimi asianajajana Dijonissa mutta muutti 1719 Pariisiin, missä hän pian saavutti näytelmillään yleisön ihailun.
110