ellauri004.html on line 984: 25. laulu S. 151, s 14-22. - Ennen kuin ryhtyy käsittelemään korkeinta toivoa, jonka esineenä on Paratiisin autuus, Danten mielen valtaa hetkeksi maallinen isänmaa, Firenze, "lammashuone", jonne hän maanpaostaan toivoo palaavansa "pyhän laulunsa ansiosta" - komediansa, joka juuri oli valmistumaisillaan. Hän palaisi sinne kypsyneenä, ei enää häilyvän maallisen rakkauden, vaan ylevien sekä maallisten että taivaallisten seikkojen laulajana, ja saisi kauniissa kastekappelissaan (San Giovanni Firenzessä) laakeriseppeleen otsalleen - turha toivo, sillä parhaiksi viimeisteltyään komediansa hän kuoli kaukana rakkaasta ja sorretusta Firenzestään.
ellauri004.html on line 1178: Paratiisin puista ei kajota saa yhteen. Se on ainut merkki alamaisuutemme. Kiittäkäämme hänen hyvyyttään kun puuhailemme toimin mieluisin...
ellauri004.html on line 1334: Keventyneenä luen Paratiisin takakantta:
ellauri004.html on line 1337: Mustat kädet yhteen hakkaa, musiikki ei koskaan lakkaa. Näin siis Olof Lagercrantz Leinon Paratiisin kannessa. Kuka vitun Uulof? Kuka välittää. (PST: Wikipedian mukaan Olkkarin, kaimansa ikäinen ruotsalainen toimittaja, aatelispoika, kyldyyrijäbä, talvisodan Suomi-fani, kait koska naimisisissa proffa Ruinin tytön kaa. Sopi hyvin laakeroimaan sodan jälkeen Danten suomennoksen takakantta.)
ellauri005.html on line 1492: Paratiisin luvussa yhdeksän (kai)
ellauri162.html on line 549: Sitten toinen Antikristus, mies Persiasta, tulee idästä, valloittaa Neron, polttaa Rooman, vakiinnuttaa asemansa Juudeassa ja tekee ihmeitä. Mutta Jumala, siunatun armeijan kanssa. etenee Persian ulkopuolelta voittomarssilla; Antikristus on voitettu, ja Kristus ja Hänen pyhänsä asettuvat Jerusalemiin. Saadaksesi tietää, mitä seuraa, meidän on tutustuttava "Ohjeisiin" (II, 1-4). Ensinnäkin valitut nousevat kuolleista ja elävät 1000 vuoden ajan nautinnon ja onnen elämää. Tuon ajan lopussa tuli tuhoaa maailman, Kristus ilmestyy, ja kaikki kuolleet nousevat viimeiseen tuomioon, joka johtaa joko Paratiisin iloihin tai kipuihin.
ellauri162.html on line 551: Tuon ajan lopussa tuli tuhoaa maailman, Kristus ilmestyy, ja kaikki kuolleet nousevat viimeiseen tuomioon, joka johtaa joko Paratiisin iloihin tai helvetillisiiin kipuihin.
ellauri324.html on line 142: Ihme pelleilyä kieltämättä, mutta mitäs me ollaan sitä neuvomaan, se tekee mitä lystää. Ylösnousemuksensa jälkeen hän (siis poika) lähetti opetuslapsensa kertomaan meille syntisille ihmisille, että meille on tarjolla pelastus Paratiisin kaltaiseen iankaikkiseen elämään Jeesuksen Kristuksen Golgatan uhrikuoleman kautta. Siellä Jeesus Kristus lunasti meidät sävellahjaan munkkipossun hinnalla. Meidän ihmisten tulee vain sydämen uskolla ottaa vastaan meille tarjolla oleva Jumalan armolahja, että Jeesus Kristus kantoi meidän kunkin synnit Golgatan uhrikuolemassa. 1 kuolema kuittaa 10 giga-apinan syntikuorman kerralla. Ei siihen muuta tarvita, sitten voit vaikka jatkaa ryyppäystä tai mennä takas pukille. Tämän armolahjan vastaanotto sydämen uskolla antaa meille Jeesuksen lahjavanhurskauden, jolloin Jumala näkee meidät synnittömänä ja valmiina iankaikkiseen elämään, jonne siirrymme tuota pikaa kuolemamme jälkeen. Tai ehkä vasta viimeisellä tuomiolla, tää kohta on kieltämättä vähän hämärä.
ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.
xxx/ellauri177.html on line 271: -- Olemme liian isoja. On typerää pelata aina. Etkö pidä siitä enemmän, kävellä näin, vierelläni, hyvin hiljaa? Hiän käveli itse asiassa niin miellyttävällä tavalla, että hän sai maailman suurimman ilon kuullessaan hiänen saappaidensa napsautuksen polun kovassa maassa. Hän ei ollut muka koskaan kiinnittänyt huomiota hiänen vyötärön heilumiseen, hiänen hameensa elävään jälkiin, joka seurasi hiäntä käärmeen kahinalla. (Dodi! Paratiisin käärme nostaa päätä jo!) Oli ilo, ettei hän väsynyt, nähdä hiänen näin menevän rauhallisesti vieressä, niin paljon hän löysi uusia viehätyksiä hänen raajojensa pienimmässäkin notkeudessa. Sergen vällykäärme sitävastoin alkaa vähin erin menettää notkeuttaan.
xxx/ellauri177.html on line 313: Paratiisin muurissa oli iso reikä siellä, mutta Albiino oli sen onnexi tukkinut. Ei siitä mahdu munkkikaan. Saati pastori.
xxx/ellauri237.html on line 223: Quedlinburgista Arndt siirtyi Braunschweigiin, missä hän toimi kirkkoherrana vuosina 1599–1605. Tänä aikana hän julkaisi Totisesta kristillisyydestä -teoksen ensimmäisen osan. Teoksen loppuosa ilmestyi Arndtin ollessa Braunschweigin jälkeen kaksi vuotta Eislebenissä. Elämänsä viimeiset vuodet Arndt oli Cellessä Braunschweig-Lüneburgin ruhtinaskunnan ylisuperintendenttinä eli johtavana kirkollisena henkilönä. Tänä aikana hän julkaisi muun muassa hartauskirjan Paratiisin yrttitarha, kaksi saarnakirjaa sekä psalmien selitysteoksen. Kirjallisen toiminnan lisäksi Arndt suoritti 1615 laajan tarkastusmatkan ja uudisti ruhtinaskunnan kirkkojärjestystä.
xxx/ellauri295.html on line 560: Aramea (syyr. ܐܪܡܝܐ arāmāyā hepr. ארמיא arāmît) on Lähi-idässä käytetty, länsiseemiläisestä kantakielestä kehittynyt seemiläinen kieli. Vanhimmat arameankieliset kirjoitukset ovat 900-luvulta eaa. Aramean kieltä käytettiin myös roomalaisessa Juudeassa, ja yleisesti uskotaan sen olleen Jeesuksen äidinkieli. Eräät osat Vanhaa testamenttia on kirjoitettu alun perin arameaksi, samoin suurin osa juutalaista Talmudia. Huumorintajuiset orientalistit Alphonse Mingana ja Christoph Luxenberg katsovat, että myös Koraani on ainakin osittain kirjoitettu arameaksi, syyro-arameaksi, tai niiden ja arabian sekakielellä. Kirjoituksen tarkkeet on kuitenkin myöhemmin lisätty olettaen, että kieli olisi ollut puhdasta arabiaa. Tämä olisi johtanut lukuisiin Koraanin tekstiä koskeviin väärinkäsityksiin, esimerkiksi viinirypäleiden tulkitsemiseen Paratiisin neidoiksi.
13