ellauri024.html on line 806: Väpi Linnaa ja Tuntematonta Arska lyttäsi armeijassa apinan raivolla. Poliittisista syistä kaiketi. Raateleva lammas sai Arskan myöhemmin kääntämään Linnan suhteen takkinsa. Eeva-Liisa Manner saa osaxensa sääliä. Se sai masennuxeen sähköshokkeja kuin Tutu Paloheimo, sen käsiala pieneni millimetrin korkuisexi, se kirjoitti: keskinkertainen taiteilija on huono, eikä vain huono taiteilija, vaan huono ihminen. Mitä hullua! Ja Arska on vielä valmis allekirjoittamaan sen! "Lyö naulan perille". Siis Eeva-Liisan arkkuun vai. Muitakin Mannerin tylyjä tuomioita se peukuttaa, kute että pahixilta pitää pää katkasta koska 'ne tiesi mitä ne tekivät'. Jotain hurjan kalseaa A.K:ssa on aika ajoin. Se on kuin Kimmo Koskenniemi, se varaa lämpimät tunteet omalle perheelle. Lämmin perheenisä, kuten monet kuulut nazit. Se on neandertaali.
ellauri029.html on line 565: läheistäkin sukua Tutu Paloheimon miehelle Ollille?
ellauri048.html on line 253: Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.
ellauri048.html on line 274: Aiheesta lisää: Kirjailija Paloheimo
ellauri048.html on line 276: Oiva Paloheimon (1910-1973) vanhemmat olivat liikemies Aukusti Pietilä (myöhemmin Paloheimo) ja 16-vuotias kauppiaantytär Katri Salonen. Todennäköisesti vahinko koko mies. Paloheimo erotettiin äidistään heti syntymän jälkeen, ja koska hänen isänsä kiersi liiketoimissaan ympäri Suomea, Oiva Paloheimo joutuikin lapsena usein asumaan tätiensä luona. Isän kuoltua espanjantautiin Oivan ollessa kahdeksanvuotias muutti hän isänsä nuoremman veljen Heikki Pietilän kasvattilapseksi Kangasalle.
ellauri048.html on line 278: Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat 7v hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.
ellauri048.html on line 280: Paloheimo oli toimittajana Mikkelin Sanomissa ja Länsi-Savo-lehdessä. Sotien aikana hän toimi rintamakirjeenvaihtajana.
ellauri048.html on line 281: Vuosina 1946–1952 Paloheimo asui perheineen Vesilahden pappilan piharakennuksessa. Harri Hentinen oli tehnyt siitä museon. Rakennus tuhoutui tulipalossa 29. marraskuuta 2018. Oivalla ei enää ole museota.
ellauri048.html on line 282: Vuodesta 1953 Paloheimo asui Helsingissä Oulunkylässä ensin Larin-Kyöstin Suomen Kirjailijaliitolle testamenttaamassa puutalossa Veräjämäessä ja myöhemmin Mäkitorpantie 40:ssä.
ellauri048.html on line 284: Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi liittoa päättyivät eroon Paloheimon uskottomuuden ja alkoholin käytön takia. Paloheimolla oli myös taloudellisia vaikeuksia, koska suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin. Viime elinvuosina myös sairaudet alkoivat haitata Paloheimon elämää. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 1962 ilmestynyt runokokoelma Palaa ne linnut vielä. Eivät palanneet.
ellauri048.html on line 286: Nykyään Paloheimo muistetaan lähinnä Tirlittan-lastenkirjastaan, muu hänen tuotantonsa on painunut paljolti unohduksiin. Paloheimon runoista ovat tunnetuimpia laulusovitusten kautta (ja muutenkin) ontuva Eriksson ja Lähtevien laivojen satama.
ellauri048.html on line 288: Lisää aiheesta: Paloheimo, Matti: Levoton Lippi – Isäni Oiva Paloheimo. Kirjayhtymä 1985.
ellauri048.html on line 290: Matti Aukusti Paloheimo (1947) on suomalainen kirjailija. Hän oli Valtion elokuvasensori vuosina 1999–2011.
ellauri048.html on line 292: Paloheimo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1975 Helsingin yliopistosta. Hän työskenteli vuosina 1972–1973 Kirkon tiedotuskeskuksen elokuvatoimittajana ja vuosina 1974–1984 kirkon korkeakoulusihteerinä. Vuosina 1984–1996 Paloheimo oli Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä ja vuosina 1996–1998 televisiotoimittajana. Hän oli samalla myös television hartausohjelmien vastaava toimittaja. Hartausohjelmien lisäksi Paloheimo on tehnyt useita dokumentteja Ylelle ja MTV3:lle. 1960–1980-luvuilla hän teki muun muassa musiikkiohjelmia ja ohjelmia Ylen radiokanaville.
ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
ellauri048.html on line 296: Kirjailija Paloheimon isä oli kirjailija Paloheimo, jonka poika oli kirjailija Paloheimo. Oiva Paloheimo oli kävelyllä kotipitäjänsä Kangasalan laitamilla ja poikkesi erääseen asumukseen, missä 4-5-vuotias miehenalku nautti vielä ateriaansa alkupe- räiseen tapaansa äitinsä rinnoilla. - Häpeä, iso mies! nuhteli Paloheimo.
ellauri048.html on line 298: Haista paska, Paloheimo! sanoi hän sitten ja syventyi taas ateriaansa.
ellauri055.html on line 755: Oiva Paloheimoa mä inhosin lapsena. Olin tosikko Reino enkä ymmärtänyt valhetta. Oiva oli ressukka. Julman tädin ja hummailevan isän kasvattama, koska sen äiti oli tuuliajolla. Yökastelija. Kaarlo Syväntökin pissi sänkyynsä, samasta syystä.
ellauri055.html on line 791: | Paloheimo | Levoton lapsuus | Lauri | tehtaat | valkoiset |
ellauri055.html on line 796: Sellaiset rompskut on siis muotopuolia joista puuttuu joko romanssi tai reviiri. Hypoteesi on että sellaiset kirjat on joko lapsellisia tai vanhusmaisia. Manninen ja Paloheimo on vähän lapsellisia, Hyry on täysin vanhusmainen.
ellauri055.html on line 1184: Siellä oli meitä poikia, oli Sibeliusta, Järnefeltiä, Halosta, Hjeltiä, Enckelliä, Westermarckia, Paloheimoa... Pihlajan oxassa paperilyhtyjä. Kanslerin tytär Evi Hjelt poijes lipsahti Arvo Sotavallalle.
ellauri055.html on line 1188: Leena Järnefelt nai Kuninkaalan kartanosta jääkärieverstin Olli Paloheimon (Brander). Tutu sai toisen samannimisen sotaveteraanin, jalkapuolisen. Oli se sentään Brandereita toisin kuin Oiva (of Tirlittan fame), joka oli före detta Pietilä.
ellauri142.html on line 846: Uhraus on nyttemmin pois muodista, mutta alaviitteissä ruusuporukat siteeraa jotain Silesiusta, joka terottaa, ettei jumalalta saa pyytää mitään, pitää olla antavana osapuolena. Hissun kissun, sanoi Paloheimon pappi tarjotessaan mautonta öylättiä ja halpaa viiniä, ja kerätessään samalla kolehtia pokilta.
ellauri238.html on line 183: Oiva Paloheimon kanssa 1960 Loimaan matineassa Pena luki runojaan paatoxella jylhästi kengännauha kaulassa.
xxx/ellauri010.html on line 1379: oli Paloheimon pesä.
xxx/ellauri056.html on line 53: Tähän viittaa kai Oiva Paloheimon iskä hämärästi puhuessaan jostain nimeltä mainizemattomasta "ranskalaisesta runoilijasta". Höh. Ei löydy mitään sellaista ranskalaista runoilijaa. Tämmöistä löytyi:
26