ellauri019.html on line 520:
  • Palestiinalaisten vaino 1900-2000 AD
    ellauri019.html on line 527: Luvattu maa (eli Palestiina tai sinnepäin) tuli Genesiksen mukaan jahvelta luvattua irakilaiselle Ibrahimille, ja siks se läksi kotikaupungista Urista vähitellen yhä lännemmäksi. No tää on varmasti jälkikäteen selittelyä. Irakilaisia itänaapureita ehkä vaan tuli Siioniin (Urushalemin seudulle) ja hätyytti sinne asettuneet karvakädet vähitellen pois. Jos edes niinkään, jotkut on sitä mieltä ettei mitään muuttoretkeä koskaan tehtykään. Mooses ja Joosua olis pelkkää satua.
    ellauri023.html on line 1181: Gunnel Beckmanista (os. Torulf) on aika vähän tietoa. Syntynyt 1910 (niin aikasin?! Se oli vanhempi kuin Olavi!) kirjoitti vielä 1969 tän tuoreen tyttökirjan Juhlaan pääsy. Nimi on sitaatti Karl Vennebergin runosta. Aika täti, melkein 60-vuotiaana. Vasemmistolainen lehtimies ja naisasianainen, sen poika Staffankin on kommari ja ajaa Palestiinan asiaa. (Muttei siedä antisemiittejä, punaisia tahroja synagoogan seinillä.) Täähän on kuin viime vuosisadan alun Kristina. Tyttö kirjassa on Kristinan ikiä. Olikohan Pertti Lassila tollanen Jacob-tyypin besserwisseri?
    ellauri031.html on line 620: Sua kohti herrani, sua kohti vain. Kaarlo Syväntö jättää perheensä kuin nallin kalliolle 1947 ja matkaa koti-Suomesta sodanjälkeiseen Palestiinaan matti kukkarossa, maailman-mattina silti herran kukkarossa. Paljon rukouxia, paljon mahtavia rukousvastauxia. Herra tottelee mukisematta palvelijansa pienintäkin pyyntöä. Kysyy ehkä joskus izeltään, kumpi tässä oikestaan ohjaa kumpaakin.
    ellauri031.html on line 644: Hölmö Kaarlo pani päähän samanlaisen homburgerin kuin Shulemilla, ja tuli melkein ammutuxi Shulemina. Taas pienoisjunan vaihdemies käänsi vaihdetta ihan viime hetkellä. Oli jäädä Maire leskexi ja 4 orpolapsen äidixi. Sillä aikaa Kaarlon kämppä Safedissa räjäytettiin taivaan tuuliin herkkuvarastoineen kaikkineen. Onnexi ei oltu paikalla. Perhe oli hyvin pettynyt kun ei päästykään Palestiinaan syömään appelsiineja.
    ellauri031.html on line 648: Harvinaisen postimerkin hinnalla Kaarlo pääsee palavasta Palestiinassa Bromman kentälle, sieltä Tukholmaan, jossa ehtii käännyttää epäröivän lääkäri S-heimon. Kaarlo unohti tuoda perheellensä tuliaisia, mutta Tukholman veljet työntää mukaan nillle villixet. Kaarlo jopa muisti lasten iät suurin piirtein jetsulleen. Isolla Paulilla ne oli lompakossa lapulla.
    ellauri031.html on line 714: Kuten saattaa arvata, Syvännöt on israelismielisiä, ihan pro sionisteja. Israelhan on niin pieni läntti kartalla, ja arabeja on ihan vitusti! Luovutettiinhan me Karjala, ja siitä oli mulle pelkkää rahantuloa. Arabit ovat pohjattoman rikkaita, palestiinalaiset etenkin. Juutalaiset on aina olleet varattomia mutta anteliaita altavastaajia. Kun niillä kerrankin on tilaisuus olla ahneita ja julmia, niin eikö me nyt voitais suoda niille sitä? Köyhät juutalaiset lainas Turkin sulttaanille maailmansotaan miljardin kultadollaria Palestiina panttina. Its payback time Erdogan.
    ellauri031.html on line 724: Sensijaan Palestiina on vanha Filistea, ja filistealaisillehan Taavi-eno antoi turpiin jo aikapäiviä. Niitä nyt ei kyllä henkiin herätetä, jos se urposta riippuu. Vastenmielistä. Junanlähettäjän vihellyxiä, ratapihakaavioita. Olis pysynyt siellä salomökissä varastelemassa kesähuviloista irtokamoja. Röyhkeännäkönen mies. Varmaan narsisti. Takakansi sanoo varovasti että Kaarlo on erikoislaatuinen persoonallisuus. Näitä piisaa.
    ellauri031.html on line 736: Äs toi olis ollu komee lopetus, mut täällähän on vielä jotain loppusanoja, lisää siionistista propagandaa ja jumalalla pelottelua. Syväntö siteeraa typerää Kyösti Kalliota, mutta sattuvammin Toynbeetä: historia opettaa, ettei historia opeta mitään. Ei tarvize kuin seurata Palestiinaa vaikkapa sadan vuoden välein 2020ekr-2020jkr niin huomaa sen. Syväntö on ize siitä todiste, vaikkei enää kävelevä, ei päässyt järven yli kuivin jaloin hakemaan karannutta venettä kuin unessa.
    ellauri031.html on line 783: Kaarloa ehkä 30v vanhempi Elna Stenius Beetlehemistä on Elna Mariia Stenius, äidin puolelta Aminoff. Meilläkin on sukupuussa jotain Aminoffeja. Ompa maailma pieni, Suomi semminkin. Kuoli Palestiinassa 1947 kai vanhuuteen.
    ellauri042.html on line 842:

    G.K. Chesterton (29 May 1874 – 14 June 1936) oli konservatiivinen ja uskonnollinen kuten Olli Saxi. Paradoxin The Prince. Tunnetaan sitaateista, joita löytää muiden kirjailijoiden alkulehdiltä. Kova antisemitisti. Ize se sanoi izeänsä semitistixi, koska se halus pukee länsimaiset jutkut rättipäixi ja kuskata ne takas Palestiinaan. Niinkuin britit sitten tekivätkin sen jo kuoltua.
    ellauri042.html on line 860: Klemens Aleksandrialainen (oik. Titus Flavius Clemens; n. 150 – n. 215) oli Aleksandrian kirkon jäsen ja ensimmäinen varsinainen kristillinen filosofi. Hänet lasketaan kirkkoisien joukkoon. Klemens oli kotoisin Ateenasta. Hänen kääntymisestään ei ole tietoa, mutta kristityksi tulonsa jälkeen hän matkusti Etelä-Italiaan, Syyriaan ja Palestiinaan tapaamaan kristittyjä opettajia. Lopulta hän päätyi Aleksandriaan, jonne hän asettui aloilleen. Aleksandriassa Klemens tapasi oppi-isänsä Pantainoksen, joka johti tunnettua Aleksandrian kateketiikkakoulua. Pantainos oli stoalaisuudesta kristityksi kääntynyt opettaja.
    ellauri043.html on line 998:

    Valehtelet! Hilarion on asunut jo vuosikausia Palestiinassa.


    ellauri077.html on line 842: Holokaustista täpärästi selvinneillä jutkuilla on pussissaan karkeita likaisia vehnäjauhoja. Kv rikostuomioistuin avaa tutkinnan Palestiinassa tapahtuvista sotarikoxista. Israel ja USA ärähtävät: mitäs peliä tämä nyt on. Israel ei edes kuulu Rooman sopimuxeen, sillä on oma sopimus Jahwen kaa. Filistealaisten maat ja päät on luvattu sille. Toiseksi väkirikkain jutkuvaltio USA säestää kuin pussi puolikarkeita vehnäjauhoja: niin saakeli!
    ellauri093.html on line 714: Oli izestään selviö että rovasti Tarkkanen pitäisi suomenkielisen puheen ja Pelle Peloton ruozinkielisen. Hilja näyttäisi kuvia Palestiinasta äsken ostetulla globoskoopilla. Riehakasta menoa oli luvassa.
    ellauri112.html on line 753: Maailma: Berliinissä marssittiin Palestiinan puolesta. Paukkupommit rytmittävät kiihkeää huutoa. Osa mielenosoittajista vaaii Palestiinan vapauttamista joelta merelle, mikä on tulkittavissa vaatimuxexi pyyhkiä Israel pois kartalta. Israel murhaa lapsia kuin Hitler, lukee arabien kylteissä. Huomattavan paljon Turkin lippuja. Israelin terroristijärjestöxi luokittelemia tunnuxia vilisee. Arabialaiset iskulauseet ovat kiihkeitä: On vain 1 jumala, ja jumala on suurin. No eikös kristityt ole ihan samaa mieltä? Kadulla pienet pojat pannan poseeraamaan painavien lippujen kanssa ja heistä otetaan kuvia. Poikien asennosta tulee ezimättä mieleen islamistien propagandakuvat. Poliisi ottaa kiinni useita mielenosoittajia. Kaupunkifestivaalia kiihdyttää "kuumentunut tilanne Lähi-Idässä". Väkijoukosta on vaikea löytää ketään joka haluaisi puhua Herlinin sanomille. Lopulta löytyy 1. Paska media, neuköllniläinen hammaslääkäri tiivistää. Mutta se onkin filistealaisia. Juutalaisvastaisuus on saxassa kiusallisen arkista. Oikislaiset liputtavat juhlavammin Israelin lipulla. On siellä mukana kai joitakuita jotka edustavat keskustaa.
    ellauri151.html on line 310: Palestiinalainen filmi jossa juutalaisten vainot (genetivus subiectivus) ja palestiinalaisten triangelidraama vedetään rinnakkain. Helvetin vituttavaa mutta täysin totta: tollasta tää apinoiden touhu nimenomaan on. Toiset käy omimaan toisten maita (EAT! EAT!) ja tappaa aseettomia naisia ja lapsia siinä samalla (KILL! KILL!), kun toiset taas samaan aikaan vilkkusilmäisinä ezii tilaisuutta FUCK! FUCK!. Voi helvetti. Ja kaikkein vittumaisinta on sitten ammattiteeveentöllöttäjien arvostelut tästä, jotka täysin sivuuttavat tän kaiken vituttavuuden, ja nirppanokkaisina arvostelevat oliko filmi nyt hyvin tehty, osasitko näyttelijät hommansa, ja olisko ohjaajan pitänyt tehdä jotain toisin et ois saatu parempia tehoja. VOI VITTU sanon mä. Mä en jaxa näitä saatanan viihdeohjelmia, ne on totaalisen PERSEESTÄ!!!!
    ellauri163.html on line 208:
    Palestiina Kiistanalainen kiistanalainen alue
    /
    ellauri163.html on line 225: Siiloon tai Siloh (hepreaksi: šīloh, שילה , juuresta š -'- l, mikä tarkoittaa, ehkä "paikka, jossa puhunut kysytään") on yksi tärkeimmistä hartauden ja Israelin ajanjaksolla ja tuomarit. Raamatun mukaan se sijaitsee Samarian keskustassa etelään Tirtzasta , Israelin kuningaskunnan muinaisesta pääkaupungista . Se tuhoutui vuonna 1050 eKr. JKr filistealaisten ja heprealaisten välisessä taistelussa. Palestiinalaiset voittivat tämän erän.
    ellauri190.html on line 86: Kasaarien yläluokan on katsottu kääntyneen juutalaisuuteen mahdollisesti 800-luvun alkupuolella, vaikka tarkasta ajankohdasta ei ole varmuutta. Tieto kääntymisestä perustuu pääosin niin kutsuttuun juutalaiskasaarien kirjeenvaihtoon, joka koostuu kolmesta legendanomaisesta kuvauksesta. Myös joissakin arabilähteissä mainitaan kasaarien eliitin olleen juutalaisia, kun taas suurin osa valtakunnan asukkaista oli kristittyjä ja muslimeja. Huolimatta läheisistä väleistä kasaareihin bysanttilaislähteissä ei kuitenkaan mainita kasaarien juutalaisuutta. Liioin Palestiinan, Irakin tai Konstantinopolin juutalaiset lähteet eivät sisällä mainintoja kasaarijuutalaisista.
    ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan ​​Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella.
    ellauri213.html on line 399: 2 eri rättipäässä nazissa on 1 liikaa Palestiinassa, tuumi filistiini jutkusta. Väärin laskettu siinä on 2 liikaa. Vielä vähemmän on luku 0, siinä ei voi mitään olla. Näin jänis lukuja pohti.
    ellauri213.html on line 423: ANO perustettiin vuonna 1974 sen jälkeen kun Abu Nidal ja Jasser Arafatin Palestiinan vapautusjärjestöön kuuluva Fatah-siipi olivat riitaantuneet. PLO erotti Abu Nidalin jäsenistöstään ja tuomitsi tämän poissaolevana kuolemaan. Abu Nidalin alettua toimia freelancerina uskotaan, että hän oli määrännyt 20 eri maassa iskuja, joissa kuoli tai haavoittui yli 900 ihmistä.
    ellauri213.html on line 429: Abu Nidal kuoli saamiinsa 1–4 ampumahaavaan Bagdadissa elokuussa 2002. Palestiinalaiset lähteet uskoivat tappokäskyn tulleen Saddam Husseinilta sen jälkeen kun hänelle esitettiin todisteet Nidalin osuudesta Irakin hallinnon syrjäyttämissuunnitelmiin. Irakin sisäinen turvallisuuspalvelu oli luultavasti Nidalin murhan takana. Abu Nidal oli yksi maailman etsityimmistä miehistä. Hänen uskotaan olleen mukana järjestämässä satoja ihmisiä tappaneita iskuja pariinkymmeneen eri maahan, vaikka Irakin hallitus väitti Nidalin kuolleen oman käden kautta. The Guardian kirjoitti Nidalista tämän kuoleman paljastettuaan: ”Hän oli patriootti, samanniminen kuin vihreen talon jenkin ruskee jeeppi. Hän palveli vain itseään, vain omia kieroutuneita tarpeitaan, jotka ajoivat hänet kammottaviin rikoksiin. Hän oli palkkasoturien palkkasoturi.” Tää oli takuulla taas länsipropagandaa.
    ellauri217.html on line 254: Alkaa näyttää selvältä ettää büchlein kertookin Palestiinan kriisistä eikä Ebyktistä. Arafat korvaa cudgelit, noi luolamiesten rakkaat astalot tulivoimaisemmilla aseilla. Saadaan miestappioiden tuottavuus räjähtävään kasvuun ja Suomi - siis luvattu maa nousuun. Mukiloivien pikkucheefien tukkuporras jää tarpeettomaxi, kiitos hehtaaripyssyjen. Suomenkin sisäpolitiikan sanelee pian setä Samuli.
    ellauri222.html on line 1111: Sale oli mamu sarjayrittäjä joka onnistui razastamaan julkisuuden aallonharjalla, osaamatta juuri mitään kunnolla. Juutalaiset on mamuja kaikkialla maailmassa, varsikin Palestiinassa, ja siitä ylpeitä. Nyt on Salen pikareski lusittu, Salen kääkättävä Cucaracha häipyy vaimeten takaoikealle.


    ellauri246.html on line 50: Agnon muutti 1908 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.
    ellauri246.html on line 58: Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä, itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa. Todennäköisesti jälkimmäistä. Agnonin kieli on useimmille pelkkää hepreaa.
    ellauri257.html on line 493: Paetakseen Puolassa nousevaa antisemitismiä ja sodan uhkaa sekä seuratakseen isoveljeään Singer muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän erosi silloisesta vaimostaan Rachelista ja pojastaan Israelista, jotka muuttivat ensin Moskovaan ja myöhemmin silloiseen Palestiinaan. Iisakki pääsi isonveljen hännän alta tämän kuoltua 1945.
    ellauri263.html on line 542: Kairosta Blavatsky matkusti Palestiinan, Syyrian ja Libanonin kautta Konstantinopoliin, josta laivalla Odessaan, jonne hän saapui vuoden 1872 kesällä. Tämä oli hänen viimeinen käyntinsä Venäjällä (oik. Ukrainassa). Hän viipyi kotimaassaan vajaan vuoden ja matkusti sitten Pariisiin, kuten hän sanoi mestarinsa häntä kehottaneen. Pariisissa hän vietti aikansa maalaten piruja ja kirjoittaen. Pariisista hän matkusti New Yorkiin, jonne hän saapui heinäkuussa 1873.
    ellauri264.html on line 593: Israel ilmoitti viime sunnuntaina aikovansa laillistaa yhdeksän siirtokuntaa ja rakentavansa 10 000 uutta kotia siirtokuntalaisille. Palestiinalaisalueille perustetut siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia. Mutta halakhan mukaan ne ovat A-okay, just what the doctor ordered, the cat´s whiskers.
    ellauri277.html on line 330: Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn, Imaamin, Mahdin ilmestymiseen, joka merkitsisi ylösnousemuksen ja ihmiskunnan uuden aikakauden alkua. Vuonna 1844 Bab perusti šaikhilaisuuden ympärille baabilaisen uskonnollisen liikkeen. Hänet teloitettiin poliittisten selkkausten johdosta vuonna 1850. Baabilaisen liikkeen johtajaksi tuli Baha’ullah, joka julisti olevansa Babin ennustama uusi profeetta Mahdi. Baha’ullah joutui monien vaiheiden jälkeen karkotetuksi Palestiinaan ja perusti baabilaisuuden jatkoksi bahai-uskon vuonna 1866. Tää on siis islamilaista hihhulointia! Mahtoivat turbaanipäät polttaa hihansa.
    ellauri277.html on line 342: Vuonna 1856 Subh-i azalin vanhempi velipuoli Mirza Husain Ali Nuri, myöhemmin Baha’ullah, astui käytännössä liikkeen johtoon. Viimeistään vuonna 1866 Baha’ullah ilmoitti julkisesti, että eipäs kun hän oli Babin mainitsema "Se, jonka Jumala tuo esiin". Tosin hänen väitetään kertoneen asian lähipiirilleen jo vuonna 1863, saatuaan ilmestyksen Ridvanin puutarhassa. Merkittävä osa baabilaisista hyväksyi julistuksen, mutta osa kannattajista kiisti sen. Varsinaisen bahai-uskon katsotaan syntyneen tästä julistuksesta. Vuonna 1868 uskonnon kannattajat siirrettiin Akkon rangaistussiirtolaan Palestiinaan – nykyiseen Israeliin. (Ai siis sixi!)
    ellauri282.html on line 237: Jatkuva kitka neuvostoliittolaisten kanssa poliittisista kysymyksistä sekä aseiden, kapiaisten, ruuan ja vaatteiden puutteesta johti lopulta Andersin miesten – Andersin armeijan – sekä huomattavan Neuvostoliittoon karkotettujen puolalaisten siviilien joukon "evakuoimiseen" sähläämästä Puolassa. Neuvostoliiton miehittämästä Puolasta kuskattiin epäluotettavia polakkeja läjäpäin Persian käytävän kautta Iraniin, Irakiin ja lopulta Palestiinaan. Evakuointi, joka tapahtui maaliskuussa 1942, perustui brittiläis-neuvostoliittolais-puolalaiseen yhteisymmärrykseen. Mukana olleet sotilaat evakuoitiin Neuvostoliitosta, ja he matkasivat Iranin kautta brittiläiseen Palestiinaan, missä he kulkivat brittien komennossa. Täällä Anders muodosti ja johti Puolan märsäkaarsia, samalla kun hän jatkoi kiihotusta Neuvostoliitossa edelleen olevien Puolan kansalaisten vapauttamiseksi. Kun Andersin armeija pääsi Palestiinaan, 3000 sen ca. 4000 juutalaisesta mokkerista lähti lippahivoon. Armeijan maskotti Wojtek-karhu ei karannut.
    ellauri285.html on line 163: Mixei julkaista juttuja jotka on täynnä todellisia murhia, kuten mestauksia, katkaistuja sukupuolielimiä ja muita tulehduksellisia herkkuja? Miksi torjua kirjallisia tekstejä, jotka kuvaavat arabeja hyökkäämässä huutaen "Palestiina – maamme; juutalaiset – meidän koiramme!” ja sallia juutalaisten lasten lukea historiallisia tekstejä, jotka kuvaavat arabeja hyökkäävän huutaen – sillä juuri tätä he todella huusivat – ”Kuolema juutalaisille! ”?
    ellauri285.html on line 570: Olof Palme murhattiin eikä suinkaan salaa. Demjanjuk tuomittiin sotarikoxista muttei Waldheimia. Jörkka sai Finlandian, varmaan taas Eskin toimesta. Paavo Väyrynen matkusti ensimmäisenä Suomen ulkoministerinä viralliselle vierailulle Israeliin ja tapasi virkaveljensä Jitzhak Shamirin. Shamir vaati Suomea lopettamaan Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n tukemisen. Väyrynen ilmoitti kuitenkin Suomen jatkavan tukeaan PLO:lle.
    ellauri290.html on line 52:
    Entinen Britannian Palestiinan mandaatti, Siinain niemimaa, Etelä-Libanon

    ellauri290.html on line 54:
    Israelin voitto, Jordanian osittainen voitto. Palestiinan arabien tappio. Egyptin tappio. Arabiliiton strateginen epäonnistuminen. Vuoden 1949 aseleposopimukset.
    ellauri290.html on line 61: Vuoden 1948 (tai ensimmäinen) arabien ja Israelin välinen sota oli vuoden 1948 Palestiinan sodan toinen ja viimeinen vaihe. Se alkoi virallisesti Ison-Britannian Palestiina-mandaatin päättymisen jälkeen keskiyöllä 14. toukokuuta 1948; Israelin itsenäisyysjulistus oli annettu aiemmin samana päivänä, ja arabivaltioiden sotilasliitto saapui Britannian Palestiinan alueelle aamulla 15. toukokuuta.
    ellauri290.html on line 63: Päivä sen jälkeen, kun 29. marraskuuta 1947 hyväksyttiin YK:n Palestiinan jakosuunnitelma, jonka tarkoituksena oli jakaa Palestiina arabivaltioksi, juutalaisvaltioksi ja Jerusalemin ja Betlehemin kaupungit kattavaan kansainväliseen erityisjärjestelmään, seitsemän juutalaista tapettiin Arabimilitanttien Fajja-bussihyökkäykset sisällissodan ensimmäisenä pidetyssä tapahtumassa. Tämä hyökkäys oli kosto Lehin 19. marraskuuta tekemälle viiden arabiperheen jäsenen murhalle, joiden epäillään olevan brittiläisiä informaattoreita. Arabien, juutalaisten ja brittien välillä on ollut jännitteitä ja konflikteja vuoden 1917 Balfourin julistuksesta ja vuonna 1920 annetusta Palestiinan brittiläisestä mandaatista lähtien. Britannian politiikka oli tyytymätön sekä arabeihin että juutalaisiin. Arabien oppositio kehittyi arabien kapinaksi Palestiinassa vuosina 1936–1939,
    ellauri290.html on line 65: 15. toukokuuta 1948 sisällissota muuttui konfliktiksi Israelin ja arabivaltioiden välillä Israelin edellisenä päivänä antaman itsenäisyysjulistuksen seurauksena. Egypti, Transjordan, Syyria ja retkikunta Irakista saapuivat Palestiinaan. Hyökkäysjoukot ottivat haltuunsa arabialueet ja hyökkäsivät välittömästi Israelin joukkoja ja useita juutalaisia ​​siirtokuntia vastaan. Kymmenen kuukautta kestäneet taistelut käytiin enimmäkseen Britannian mandaatin alueella sekä Siinain niemimaalla ja Etelä-Libanonissa useiden aselepojaksojen keskeyttäen.
    ellauri290.html on line 67: Sodan seurauksena Israelin valtio hallitsi aluetta, jota YK oli ehdottanut juutalaiselle valtiolle, sekä lähes 60 % arabivaltiolle ehdotetusta alueesta, mukaan lukien Jaffan, Lyddan ja Ramlen alue, Ylä-Galilean, jotkin osat Negevistä ja leveä kaistale Tel Aviv–Jerusalem -tien varrella. Israel otti haltuunsa myös Länsi-Jerusalemin, jonka oli tarkoitus olla osa kansainvälistä vyöhykettä Jerusalemille ja sen ympäristölle. Transjordan otti haltuunsa Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, liittäen sen seuraavana vuonna, ja Egyptin armeija otti haltuunsa Gazan kaistan. Jerikon konferenssissa 1. joulukuuta 1948 2 000 palestiinalaisvaltuuskuntaa vaati Palestiinan ja Transjordanin yhdistämistä askeleena kohti täyttä arabien yhtenäisyyttä. Konflikti laukaisi merkittävän väestörakenteen muutoksen kaikkialla Lähi-idässä. Noin 700 000 palestiinalaista arabia pakeni tai karkotettiin kodeistaan ​​alueella, josta tuli Israel, ja heistä tuli palestiinalaispakolaisia, joita he kutsuvat Nakbaksi ("katastrofi"). Samanlainen määrä juutalaisia ​​muutti Israeliin kolmen sodan jälkeisen vuoden aikana, mukaan lukien 260 000 ympäröivistä arabivaltioista.
    ellauri290.html on line 73: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa suositeltiin suunnitelman hyväksymistä ja toteuttamista Britannian Palestiinan mandaattien jakamiseksi kahdeksi valtioksi, yhdeksi arabivaltioksi ja yhdeksi juutalaiseksi valtioksi sekä Jerusalemin kaupungiksi.
    ellauri290.html on line 75: Yleiskokouksen jakamista koskevaa päätöslauselmaa otettiin vastaan ​​valtavalla ilolla juutalaisissa yhteisöissä ja laajalla raivolla arabimaailmassa. Palestiinassa väkivalta puhkesi lähes välittömästi ja ruokkii kostotoimien ja vastatoimien kierteeseen. Britit pidättyivät puuttumasta asiaan, kun jännitteet muuttuivat matalan tason konfliktiksi, joka kärjistyi nopeasti täysimittaiseksi sisällissodaksi.
    ellauri290.html on line 77: Tammikuusta alkaen operaatiot tulivat yhä militarisoidummiksi, kun joukko arabien vapautusarmeijan rykmenttejä osallistui Palestiinassa, kukin aktiivinen useilla eri aloilla eri rannikkokaupunkien ympärillä. He vahvistivat läsnäoloaan Galileassa ja Samariassa. Abd al-Qadir al-Husayni tuli Egyptistä useiden satojen pyhän sodan armeijan miehien kanssa. Rekrytoiessaan muutaman tuhannen vapaaehtoisen al-Husayni järjesti saarron Jerusalemin 100 000 juutalaiselle. Tämän torjumiseksi Yishuv-viranomaiset yrittivät toimittaa kaupunkiin jopa 100 panssaroidun ajoneuvon saattueet, mutta operaatiosta tuli yhä epäkäytännöllisempi, kun avustussaattueiden uhrien määrä kasvoi. Maaliskuuhun mennessä Al-Hussaynin taktiikka oli tuottanut tulosta. Melkein kaikki Haganahin panssaroidut ajoneuvot olivat tuhoutuneet, saarto oli täydessä toiminnassa, ja sadat Haganahin jäsenet, jotka olivat yrittäneet tuoda tarvikkeita kaupunkiin, tapettiin. Tilanne niille, jotka asuivat juutalaisten siirtokunnissa erittäin eristetyssä Negevissä ja Galilean pohjoispuolella, oli vielä kriittisempi.
    ellauri290.html on line 81: Tämä tilanne sai Yhdysvallat peruuttamaan tukensa jakosuunnitelmalle, mikä rohkaisi Arabiliittoa uskomaan, että arabien vapautusarmeijan vahvistamat Palestiinan arabit voisivat tehdä lopun suunnitelmasta. Britit sen sijaan päättivät 7. helmikuuta 1948 tukea Palestiinan arabialueen liittämistä Transjordanin toimesta.
    ellauri290.html on line 83: Vaikka Yishuv-kannattajien keskuudessa vallitsi tietynlainen epäilys, heidän ilmeiset tappionsa johtuivat enemmän heidän odotus- ja katsomispolitiikastaan ​​kuin heikkoudesta. [Sitanteja tarvitaan] David Ben-Gurion järjesti Haganahin uudelleen ja teki asevelvollisuuden pakolliseksi. Jokaisen maan juutalaisen miehen ja naisen oli saatava sotilaskoulutusta. Golda Meirin yhdysvaltalaisilta kannattajilta keräämien varojen ja Stalinin päätöksen tukea sionistista asiaa Palestiinan juutalaiset edustajat pystyivät allekirjoittamaan erittäin tärkeitä asesopimuksia idässä. Muut Haganahin agentit keräsivät varastoja toisesta maailmansodasta, mikä auttoi parantamaan armeijan varusteita ja logistiikkaa. Operaatio Balak salli aseiden ja muiden varusteiden kuljettamisen ensimmäisen kerran maaliskuun loppuun mennessä.
    ellauri290.html on line 85: Plan Daletin suunnitteleman juutalaisen alueellisen jatkuvuuden toteuttamisen puitteissa Haganahin, Palmachin ja Irgunin joukot aikoivat valloittaa seka-alueita. Palestiinan arabiyhteiskunta järkyttyi. Tiberias, Haifa, Safed, Beisan, Jaffa ja Acre putosivat, mikä johti yli 250 000 palestiinalaisen arabien pakenemiseen.
    ellauri290.html on line 87: David Ben-Gurion julisti 14. toukokuuta 1948 Israelin valtion perustetuxi ja vuoden 1948 Palestiinan sota eteni toiseen vaiheeseensa arabivaltioiden armeijoiden väliintulon myötä ja vuoden 1948 arabien ja Israelin välisen sodan alkaessa.
    ellauri290.html on line 89: KO. sodan jälkeen YK teki ehdotuxen pyhän maan jakamisexi 2 valtioxi, joka ei tyydyttänyt kumpaakaan osapuolta. Palestiinalaiset kazoivat haavi auki maansa myyntiä, ja GT-sählämit eivät olleet tyytyväisiä saamiinsa maaläiskäreisiin (vaikka en olivatkin hyviä), ne halusivat izellensä koko pyhän maan, joka oli niille luvattu Vanhan Testamentin yxipuolisella sopimuxella.
    ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
    ellauri290.html on line 116: Viimeisten neljän vuosikymmenen ajan sionistinen propaganda on antanut vääristyneen kuvan tilanteesta Pyhässä maassa. On esitetty lausuntoja, että Palestiina oli kehittymätön maa. että se oli harvaan asuttujen feodaaliherrojen hallitsemien nomadiheimojen, että siellä oli tilaa juutalaisille maahanmuutolle ja että sionistien saavutukset pystyvät saamaan "aavikon kukoistamaan". Tämän propagandan vaikutus keskivertoihmiseen on ollut se, että monet ovat joutuneet johtamaan uskoa, että Palestiinan maat kuuluvat laillisesti juutalaisille ja että arabit, jotka olivat myyneet maansa kalliilla hinnoilla, yrittivät nyt saada ne takaisin Israelia vastaan ​​hyökkäämällä.
    ellauri290.html on line 118: Palestiinan alue eli "pyhä maa" sijaitsee Aasian mantereen länsireunalla, Välimeren itäosassa, leveysasteiden 29°30' ja 33°15' pohjoista leveyttä ja 34° pituusastetta välillä 15' ja 35°40' itäistä pituutta. Se rajoittuu pohjoisessa Libanonin ja Syyrian tasavaltaan, lännessä Välimereen, etelässä Egyptin Siinain maakuntaan ja idässä kuningaskuntaan Jordaniasta.
    ellauri290.html on line 128: e) Galilean kukkulat, joka käsittää koko pohjoisen Palestiinan paitsi Acren kapeaa tasankoa ja Jordanin laaksoa;

    ellauri290.html on line 130: g) Negeb, valtava kolmio, jonka huippu on Aqabanlahdella Punaisellamerellä ja joka muodostaa lähes puolet Palestiinan maista.
    ellauri290.html on line 142: Palestiina oli suurelta osin maatalousmaa. Yleisesti ottaen maa voidaan jakaa neljään erilliseen maaperävyöhykkeeseen, nimittäin:
    ellauri290.html on line 147: d) Negeb, noin puolet Palestiinan pinta-alasta. Lukuun ottamatta tilkkuviljelyyn soveltuvia pieniä alueita ja vain silloin, kun sademäärä on riittävä, alue koostuu syvästi kuluneista ylänköistä ja rift-laaksoista. Se ei sovellu mihinkään kastelujärjestelmään maaston luonteen ja topografian vuoksi.
    ellauri290.html on line 149: Palestiinan maiden luokitus perustui vuonna 1946 angloamerikkalaisen tutkimuskomitean maatalous-, maa-, kastelu- ja tilastoministeriöiden maaperätutkimukseen, joka oli seuraava:
    ellauri290.html on line 173: Palestiinassa vallitsee välimerellisen ja aavikkotyypin väliaikainen ilmasto. Kesä on kuuma, mutta Välimeren länsituulet tekevät siitä mukavan suurimmassa osassa maata. Vaihtuville vuodenajoille on ominaista satunnainen kuiva ja erittäin kuuma sää, usein yhdistettynä idän kuivuviin tuuliin. Talvi on sadekausi, joka kestää noin lokakuusta huhtikuuhun; joulukuun ja helmikuun välisenä aikana on suurin sademäärä. Palestiina voidaan jakaa neljään ilmastolliseen alueeseen:
    ellauri290.html on line 182: Vuonna 1918, kun liittolaiset miehittivät maan, Palestiinassa oli noin 700 000 asukasta, joista 574 000 oli muslimeja. 70 000 oli kristittyjä ja 56 000 juutalaisia.
    ellauri290.html on line 217: Arvioitu luku 1 380 000, joka edustaa Palestiinan koko arabiväestöä toukokuun puolivälissä 1948, ilman asukkaiden karkottamista, saatiin käyttämällä ohjenuorana vuonna 1948 tapahtunutta arabiväestön kasvua 114 000:lla. vuosien 1945 ja 1946 24 kuukauden jakson ja laskemalla arvioitu lisäys 17,k2 kuukauden ajanjaksolle 1947 toukokuun 1948 puoliväliin. On ymmärrettävä, että tämä ei ehkä ole oikea menetelmä korotuksen laskemiseen väkiluvussa, mutta tuloksena olevan luvun katsotaan olevan tarpeeksi lähellä antaakseen käsityksen siitä, mikä arabiväestö olisi voinut olla 15. toukokuuta 1948, ellei Palestiinaa koskevaa mandaattia olisi päätetty;
    ellauri290.html on line 230: Israelin joukkojen sotilasyksiköiden mieletön hyökkäys Siinain niemimaalle viime lokakuussa räjäytti myytin siitä, että Israel oli arabien aggression uhri. Sionistit eivät tyytyneet "pysäyttämään Nasseria" - mitä tahansa tämä kyseenalainen selitys heidän Egyptiin kohdistuneelle hyökkäykselleen tarkoittaisikaan. He olivat päättäneet pitää hallussaan egyptiläisiä alueita, jotka olivat kolme kertaa suurempia kuin nykyinen Israelin miehittämä Palestiinan alue ja joista ei voitu esittää edes "historiallista väitettä".
    ellauri290.html on line 232: Yleisesti ei kuitenkaan tiedetä, missä määrin Israelia itseään on muokattu Palestiinan arabeilta pakkolunastetuista maista ja pidätetty väkivallalla väitteitä vastaan, jotka olisivat kaikkien oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden standardien mukaisia. Voidaan turvallisesti väittää, että sionistit eivät koskaan "kolonisoineet" Palestiinaa. He yksinkertaisesti tarttuivat siihen. Tuon kauhean pakkolunastuksen suuruus, sen jatkumiseen käytetyt keinot ja tuhoisa tilanne, jonka se on aiheuttanut sadoille tuhansille arabimiehille, -naisille ja -lapsille, on verrattavissa aikamme julmimpiin tekoihin. Kun tosiasiat on arvioitu, arabipakolainen voi oikeudenmukaisesti kääntyä maailman mielipiteen puoleen ja julistaa: "Todellakin, kaikki, mitä pyydämme sionisteilta, on elää omassa maassamme, omissa kodeissamme ja omilla maillamme."
    ellauri290.html on line 234: Kun brittiläiset joukot miehittivät Pyhän maan vuonna 1918, juutalaiset, joita oli tuolloin 56 000 700 000 asukkaasta, omistivat vain kaksi prosenttia Palestiinan kokonaispinta-alasta. Seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana juutalaiset ostivat lisää maata ja nostivat heidän kokonaisomistuksensa mandaatin päättymispäivänä 15. toukokuuta 1948 5,67 prosenttiin maan kokonaismaa-alasta.
    ellauri290.html on line 236:
    A - Palestiina mandaatin aikana

    ellauri290.html on line 238: Palestiinan maa-alue omistuksen mukaan mandaatin aikana oli seuraava:
    ellauri290.html on line 249: Nämä tilastot vaativat kuitenkin tiettyjä korjauksia. Arabien selkeästi omistamaan alueeseen tulisi lisätä 52 925 hehtaaria sitrusviljelmiä, muita hedelmäviljelmiä, kasteltavaa maata ja viljelykelpoista maata. Nämä ottomaanien aikoina asutetut, hylätyt ja uudelleenasutetut maat olivat sellaisten henkilöiden hallussa, joita sulttaani piti vuokralaisinaan mutta jotka väittivät suurella itsepäisyydellä, että heillä oli selkeät ja suuremmat oikeudet, jotka vastaavat "vapaata" hallintaoikeutta. Arabien miehitysoikeus näihin maihin johtui ottomaanien hallinnosta ennen vuotta 1918, eikä Palestiinan hallitus ollut koskaan kiistänyt sitä. Itse asiassa hallitus oli ennen toimeksiannon päättymistä päättänyt politiikasta, jonka mukaan näiden maiden omistusoikeus siirrettiin viljelijöille maksamalla parantumatonta pääoma-arvoa vastaava nimellinen summa.
    ellauri290.html on line 253: Mitä tulee valtion omistukseen tai Palestiinan julkisiin maihin, niihin kuuluvat maat, jotka vaihtelevat suuresti paitsi fyysisiltä ominaisuuksiltaan, myös hallituksen omistuksen ja valvonnan laajuudelta ja luonteelta. Mandaatin lopussa toukokuussa 1948 oli suuria alueita, joilla valtion tarkkaa etua ei ollut vielä määritetty. Palestiinan osavaltion domain koostui seuraavan tyyppisistä omaisuudesta:
    ellauri290.html on line 258: (d) Viljelykelpoinen maa, jonka hallituksella oli vain nimellinen omistusoikeus. On jo selitetty, että arabiviljelijöillä oli perinnöllinen viljelyoikeus näille maille, eikä Palestiinan hallitus koskaan kiistänyt heidän miehitystä. Arabiviljelijät maksoivat hallitukselle veroa vastaavan vuosivuokran;

    ellauri290.html on line 259: (e) Viljelykelvoton maa, jota ei voida viljellä tavanomaisilla arabialaisilla viljelymenetelmillä ja jota kyläläiset kokonaisuudessaan käyttävät laiduntamiseen ja "polttoaineen keräämiseen". Heidän rekisteröintinsä "toistaiseksi Palestiinan hallituksen luottamuksellisen päävaltuutetun" nimiin oli tarkoitus suojella näitä maita yksityisiltä tunkeutumiselta ja mahdollistaa niiden parantaminen koko kylän hyödyksi. Tällaisia ​​maita pidettiin kylän "yhteisöllisinä" maina;

    ellauri290.html on line 260: (f) Negebin viljelemättömät maat, tuo valtava kolmio pisteestä, joka on noin viisi mailia etelään Beersheban kaupungista, sen huipulle Punaisenmeren Aqabanlahdessa. Tämä noin 2 643 844 hehtaarin suuruinen alue, joka oli lähes puolet Palestiinan alueella, ei ollut koskaan tutkittu. Noin 90 000 nomadiheimoa vaelsi alueella viljelen mitä maata pystyi, kun sade oli riittävä, ja laiduntaen kamelejaan ja muita laumiaan alueella. ikimuistoisista ajoista toimikauden loppuun ilman lupaa tai estettä. Näiden paimentolaisheimojen oikeuksia tällä laajalla alueella ei koskaan kyseenalaistettu, ja siksi hallituksen omistus maan osavaltion omistukseen oli vain ”oletettu”.
    ellauri290.html on line 305: Tässä vaiheessa olisi aiheellista selittää, kuinka yllä olevassa taulukossa (a) sarakkeen "arabit" alla oleva 1 203 822 hehtaarin "viljelykelvoton maa" luokiteltiin sellaiseksi, erityisesti kun otetaan huomioon, että Israelin viranomaiset, joilla oli arabien omistus tällaisista maista. Palestiinan maaperä erosi huomattavasti jopa yhden kylän rajoissa, erityisesti vuoristoalueilla, ja tiettyjen maiden käyttö riippui pitkälti siitä, oliko riittävästi sadetta. Näistä syistä Palestiinan hallitus päätti peräti kuusitoista maaluokkaa verotusta varten, kun taas luokittelu ei ollut niin tiukka kuin se olisi voinut olla, koska sillä ei ollut mitään yhteyttä pääoma-arvoon.
    ellauri290.html on line 307: Arabien viljelymenetelmät olivat vielä alkukantaisia, ja maan nälän vuoksi, varsinkin vuoristoalueilla, arabit eivät kiinnittäneet huomiota taloudellisiin näkökohtiin, ja heidän nähtiin harjoittavan pienten maapalojen viljelyä kivien välissä toisinaan keinoin. hakkukirveestä tai rivistä vielä pienempiä taskuja ja laita niihin oliivipuiden versoja niiden selviytymisen toivossa. Monet kyläperheet pystyivät selviytymään, vaikkakin surkeasti, sellaisella maalla, joka hallituksen standardien mukaan luokiteltiin "ei-viljelykelvottomaksi". Viljelykelvottomaksi maaksi määriteltiin "maa, jota ei voitu viljellä tavanomaisilla viljelymenetelmillä", ja se sisälsi maa, jonka tuottavuusarvo on alhainen, eli maa, jonka tuotantokustannukset ylittivät bruttotulot. Tällaisten maiden katsottiin yleensä kuuluvan kylän (tai klaanin) asukkaille kokonaisuudessaan ja luokiteltiin verottomaan luokkaan. Palestiinan verolaissa säädettiin parannusten vapauttamisesta verotuksesta kymmenen vuoden ajaksi, jotta maanviljelijää voitaisiin kannustaa parantamaan ja kehittämään tämäntyyppistä maata.
    ellauri290.html on line 309: Voidaan turvallisesti sanoa, että lukuun ottamatta Kuolleenmeren suolaisia ​​kukkuloita ja maita, Palestiinassa ei ole juurikaan maata, jota ei voitaisi käyttää tavalla tai toisella oliivitarhoina tai metsittämiseen. Valtavat oliivitarhojen ja viinitarhojen alueet, joita voidaan nähdä peittävän rinteitä ja jotka joskus seisovat paikkakunnilla, joilla ei ole juuri lainkaan maaperää, ovat todiste ja kunnia Palestiinan arabiviljelijän sitkeydelle ja taidolle. On merkittävää, että arabien osuus oliivitarhoista Palestiinassa oli 99 prosenttia.
    ellauri290.html on line 313:
    B. Palestiina vuoden 1947 jakosuunnitelman mukaan

    ellauri290.html on line 315: Edellä kuvattu törkeä lutkastatistiikka ja hallitusten asenne juutalaisten valtiomaiden kolonisoimista kohtaan osoittavat selvästi, että Palestiinan maaperä - vaikka sen omistus oli kyseenalainen - oli arabimaata. Sen muuttaminen juutalaiseksi maaperäksi saattoi tarkoittaa vain sen perinnöllisten omistajien riistämistä tavalla tai toisella. Bruttotilastot eivät kuitenkaan paljasta, että juutalaiset omistivat lähes tasavertaisen osuuden Palestiinan parhaista viljelykelpoisista maista.* Palestiinan maaperätutkimuksen tilastoissa, jotka toimitettiin vuonna Palestiinassa vierailleelle angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle. Vuonna 1946 hallitus jakoi maan maaperän kolmeen pääluokkaan, nimittäin First Quality Land, joka koostuu rannikkoalueista ja muista tasangoista - 818 000 eekkeriä; Keskilaatuinen maa, joka sisältää mäkiset alueet ja puoliaavikkoalangot - 2 446, 000 eekkeriä; ja Huonolaatuinen maa, joka koostuu Juudean kuivista kuluneista kukkuloista ja syvästi kuluneista ylänköistä ja Negebin laaksosta. - 3 316 000 hehtaaria. Voidaan turvallisesti sanoa, että juutalaiset tilat sijaitsivat First Quality Land -vyöhykkeillä, kun taas arabien ylivalta maanomistuksessa ei johtunut pelkästään siitä, että ne muodostivat suurimman osan väestöstä ja erityisesti maatalousväestöstä, vaan he työskentelivät myös huonolaatuisia maita, joita juutalaiset maanviljelijät yleensä halveksivat.
    ellauri290.html on line 317: Muistiossa YK:n Palestiinan erityiskomitealle 12. heinäkuuta 1947 asti annetuista todisteista Palestiinan hallitus sanoi: "Juutalaisten hallussa on yli 15 prosenttia Palestiinan viljelyalasta, enimmäkseen tasangoilla, missä on parasta maa ilman valheita."
    ellauri290.html on line 319: 29. marraskuuta 1947 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi yhden äänten enemmistöllä päätöslauselman 181 (II), jossa määrätään Palestiinan jakamisesta kahdeksi itsenäiseksi valtioksi - toiseksi arabien ja toisen juutalaiseksi - jotka liittyvät toisiinsa. talousliiton toimesta. Siinä määrättiin myös kansainvälisen Jerusalemin vyöhykkeen perustamisesta, johon sisältyisi Betlehem ja Jerusalemissa ja sen ympäristössä olevat pyhät paikat, jota Yhdistyneet Kansakunnat hallinnoisi.
    ellauri290.html on line 321: Jakosuunnitelmassa määrättiin, että Palestiina oli jaettava kuuteen pääosaan, joista kolme oli jaettu "juutalaiselle valtiolle" ja loput kolme "arabivaltiolle". Syy tähän poikkeukselliseen ja luonnottomaan jakautumiseen oli sisällyttää "juutalaiseen valtioon" kaikki juutalaisten omistamat ja asuttamat alueet, vaikka tämä merkitsi suurten, kokonaan arabien omistamien ja asuttujen alueiden sisällyttämistä mukaan. "Arabivaltio" sen sijaan sisälsi mahdollisimman vähän juutalaisia ​​ja mahdollisimman vähän juutalaisten omaisuutta. Tulos, kuten seuraavista taulukoista ilmenee, oli, että yli puolet Palestiinan alueesta annettiin "juutalaiselle valtiolle", mukaan lukien suurin osa hedelmällisimmistä ja kehittyneimmistä alueista, kun taas "juutalaisen valtion" väestö piti koostua 498 000 juutalaisesta ja 497 arabivähemmistöstä, 000 - ero vain 1000. Seuraavat taulukot havainnollistavat kunkin "osavaltion" sijaintia, kokoa ja alueomistusta jakosuunnitelman mukaisesti:
    ellauri290.html on line 352: Hyvän vanhan Filistean jakosuunnitelma, sellaisena kuin se oli ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla nro 181 (II), päivätty 29. marraskuuta 1947, yritti toisaalta sisällyttää "juutalaiseen valtioon" juutalaisten enimmäismäärän, vaikka se tarkoittikin. suurien arabien ottaminen mukaan ja toisaalta vähiten juutalaisten sisällyttäminen "arabivaltioon". Tämä oikeudenmukaisuusmalli johti yli puoleen Palestiinan alueesta "juutalaiselle valtiolle" ja 497 000 vähemmistön syntymiseen vain 498 000 juutalaisen enemmistön joukossa. "Arabivaltioon" kuului kuitenkin vain 10 000 juutalaista ja 725 000 arabiväestöä. Jos jakosuunnitelma olisi pantu täytäntöön, väestön jakautuminen olisi ollut seuraava:*
    ellauri290.html on line 361:
    C - Palestiina - Aseleposopimusten seurauksena.

    ellauri290.html on line 363: 15. toukokuuta 1948 Palestiinaa koskeva mandaatti päättyi virallisesti ja brittiläiset joukot ja hallinto muuttivat pois maasta. Aiemmin alkaneet satunnaiset sionistien hyökkäykset tehostettiin ja huipentuivat 250 miehen, naisen ja lapsen verilöylyyn Deir Yasinissa 9. huhtikuuta 1948, mikä johti muslimiväestön ja kristittyjen pakoon sionistijoukkojen toiminta-alueella. Menestymistensä rohkaisemana sionistit alkoivat hyökätä ja miehittivät Tiberiaksen ja Samakhin kaupungit 19. huhtikuuta; Haifa, 22. huhtikuuta; Jaffa 29. huhtikuuta; Katamonin kortteli Jerusalemissa 30. huhtikuuta; Safad 10. toukokuuta; Beisan 11. toukokuuta; ja Acre 14. toukokuuta 1948. Arabivaltiot tulivat Palestiinan muslimi- ja kristittyjen asukkaiden apuun ja saapuivat Palestiinan maaperälle ensimmäistä kertaa 15. toukokuuta 1948 jälkeen, Taistelut jatkuivat muutaman viikon, mutta ne loppuivat turvallisuusneuvoston antaman tulitaukomääräyksen seurauksena, minkä jälkeen Yhdistyneiden kansakuntien sovittelija kreivi Folke Bernadotte aloitti pyrkimyksensä rauhan aikaansaamiseksi kiisteltyjen osapuolten välille. Sionistit murhasivat kuitenkin kreivi Bernadotten heti, kun he saivat tietää, että hänen rauhansuunnitelmiinsa sisältyi jakopäätöksen jälkeen hankittujen alueiden palauttaminen.
    ellauri290.html on line 365: Palestiinan jakosuunnitelma, sellaisena kuin se oli ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmalla nro 181 (II), päivätty 29. marraskuuta 1947, yritti toisaalta sisällyttää "juutalaiseen valtioon" juutalaisten asukkaiden enimmäismäärän, vaikka se merkitsi sisällyttämistä. suuri määrä arabeja ja toisaalta vähiten juutalaisten sisällyttäminen "arabivaltioon". Tämä oikeudenmukaisuusmalli johti yli puoleen Palestiinan alueesta "juutalaiselle valtiolle" ja 497 000 vähemmistön syntymiseen vain 498 000 juutalaisen enemmistön joukossa. "Arabivaltioon" kuului kuitenkin vain 10 000 juutalaista ja 725 000 arabiväestöä. Jos jakosuunnitelma olisi pantu täytäntöön, väestön jakautuminen olisi ollut seuraava:*
    ellauri290.html on line 470: Israelin viranomaisten arvion mukaan Israelin miehittämän Palestiinan alueen arabiväestö on nykyään noin 180 000 ihmistä keskittyneenä jonnekin perseeseen.
    ellauri290.html on line 472:
    Palestiinan arabipakolaiset

    ellauri290.html on line 474: Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan avustus- ja työjärjestöön rekisteröityjen pakolaisten määrä 30. kesäkuuta 195b oli seuraava:
    ellauri290.html on line 574: Edellisillä sivuilla tehty selvitys käsitteli Palestiinan alueen laajuutta ja sen maan omistusta arabien ja juutalaisten välillä. Näillä mailla on kuitenkin laajoja kehityskohteita ja rakennuksia, kuten appelsiinitarhoja, oliivitarhoja, viinitarhoja ja muita hedelmäviljelmiä, kaupungeissa, kaupungeissa ja kylissä on rakennuksia ja muita rakennuksia, jotka muodostavat kaupungin, kylän tai kylän . Näitä ovat asukkaiden kodit ja liiketilat; itse asiassa kokonaisen kansan perintö. Israelilaiset ovat kaapanneet nämä kaikki ja niitä on käytetty hyväksi uusien juutalaisten maahanmuuttajien sijoittamiseksi Palestiinaan, vastoin kaikkia moraalin ja oikeudenmukaisuuden tunteita.
    ellauri290.html on line 580: Israelin viranomaisten säätämät lait arabien omaisuuden pakkolunastuksesta ja luovuttamisesta Palestiinassa 15. toukokuuta 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin, ja vuoden 1955 loppuun, oli:
    ellauri290.html on line 601: Pääministerillä tai kenellä tahansa muulla ministerillä oli valtuudet yksinkertaisesti anastaa kaikki poissa olevien räsypäiden maat: maatalousministeri voi varoittaa joutomaan omistajaa viljelemään maata tai huolehtimaan siitä, että sitä viljellään. (c) Mitään näiden määräysten mukaista jätemaata koskevaa tekoa ei saa mitätöidä sillä perusteella, että varoitus ei ole tullut maan omistajan tietoon. Jos jätemaan omistaja ei käänny maatalousministerin puoleen säännöksen 3 mukaisesti tai jos maatalousministeri ei ole vakuuttunut siitä, että maan omistaja on aloittanut tai aikoo aloittaa tai jatkaa maan viljelyä , maatalousministeri voi ottaa maan hallintaansa sen viljelyn varmistamiseksi. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ylivoimainen enemmistö hylättyjen arabimaiden omistajista oli, tämän asetuksen voimaantulohetkellä ja ovat edelleen pakolaisia, jotka elävät pakotetussa maanpaossa Israelin miehittämien alueiden ulkopuolella, määräys maatalousministerin "varoituksesta" tai omistajien "hakemuksista" (artikloissa 2, 3, ja 4) ovat käytännössä merkityksettömiä. Ne ovat myös oikeudellisesti merkityksettömiä kohdan (c) tai 2 artiklan ehdottoman säännöksen vuoksi. Päinvastaisesta vaikutuksesta huolimatta asetuksella annettiin maatalousministerille valtuudet "ottaa haltuunsa" pakolaisten hylkäämä maa. noin 80 % Israelin miehittämien alueiden maa-alasta – ilman mahdollisuutta haasteeseen. Cuftodian saattoi ottaa haltuunsa suurimman osan arabien omaisuudesta Israelissa oman harkintansa mukaan todistamalla kirjallisesti, että joku henkilö tai henkilöryhmä oli poissa, tai että mikä tahansa omaisuus oli poissaoloomaisuutta. Todistustaakka siitä, että mikään omaisuus ei ollut poissa, oli sen omistajalla. Tämän määräyskokoelman ratkaiseva säännös oli "poissaolevan" määritelmä. Kuka tahansa henkilö julistettiin "poissaolevaksi", joka oli 29. marraskuuta 1947 (yleiskokouksen Palestiinan jakamista koskevan päätöslauselman päivämäärä) tai sen jälkeen:

    ellauri290.html on line 604: c) missä tahansa Palestiinan osassa Israelin miehittämien alueiden ulkopuolella; tai

    ellauri290.html on line 607: Don Peretzin mukaan "Jokainen Palestiinan arabi, joka oli lähtenyt kaupungistaan ​​tai kylästään 29. marraskuuta 1947 jälkeen, saatettiin luokitella poissaolevaksi sääntöjen mukaan. Kaikki arabit, joilla oli omaisuutta Acren uudessa kaupungissa, riippumatta siitä, etteivät he ehkä koskaan matkustaneet muutaman metrin pitemmälle kuin vanhaan kaupunkiin, luokiteltiin poissa oleviksi. Ne 30 000 arabia, jotka pakenivat paikasta toiseen Israelin sisällä, mutta jotka eivät koskaan lähteneet maasta, joutuivat myös julistamaan omaisuutensa poissaolevaksi. Jokainen henkilö, joka on saattanut mennä yhden päivän vierailulle Beirutiin tai Betlehemiin valtuutuksen viimeisinä päivinä, oli automaattisesti poissa.”*
    ellauri290.html on line 613: Israelin valtion perustamisen jälkeen tohtori Chaim Weizmann ensimmäisenä presidenttinä sanoi: "Olen varma, että maailma tuomitsee juutalaisen valtion sen perusteella, mitä se tekee arabeille." Vuonna 1946 tohtori Chaim Weizmann, sionistisen liikkeen johtaja, sanoi angloamerikkalaiselle tutkimuskomitealle, joka vieraili Palestiinassa löytääkseen ratkaisun Palestiinan ongelmaan, että ei tule olemaan kysymystä: "Me hallitsemme arabeja niin, että heidän luonnolliset oikeutensa viedään pois."
    ellauri290.html on line 617: Mikä vaikutus Israelin lupauksilla, julistuksilla ja takeilla tai Israelin YK:n peruskirjan ja päätöslauselmien mukaisilla velvoitteilla ja sitoumuksilla on ollut arabien omaisuuteen, voidaan havaita israelilaisten toiminnassa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Suurin osa arabien omaisuudesta on menettänyt fyysisen identiteettinsä; kiinteistörekistereitä on muutettu siten, että kaikki arabien nimet jätetään pois; omaisuutta on myyty ja myyty edelleen, ja kaupoista saatu tuotto on käytetty uusien juutalaisten maahanmuuttajien asettamiseen Palestiinaan.
    ellauri290.html on line 818: Hannah Szenes (usein anglosaxittuna Hannah Senesh tai Chanah Senesh; heprea: חנה סנש; unkari: Szenes Anna; 17. heinäkuuta 1921 – 7. marraskuuta 1944) oli runoilija ja israelilainen terroristi, ts. Special Operations Executiven (SOE) jäsen. Hän oli yksi 37 juutalaisesta SOE:stä Mandaatti Palestiinasta, jotka britit hypähdyttivät laskuvarjolla Jugoslaviaan toisen maailmansodan aikana auttamaan natsien vastaisia ​​joukkoja ja lopulta pelastamaan Unkarin juutalaisia, jotka oli karkotettavissa Saksan Auschwitzin kuolemanleirille. Unkarin santarmit pidättivät Szenesin Unkarin rajalla, koska hänellä oli taskussaan brittiläinen merkkilähetin. Hänet vangittiin ja kidutettiin, mutta hän kieltäytyi paljastamasta yksityiskohtia tehtävästään. Lopulta hänet tuomittiin ja teloitettiin ampumajoukolla. Häntä pidetään kansallisena sankarittarina Israelissa, mutta The Guardianin mukaan hänet on suurelta osin unohdettu syntymäpaikalleen Unkarissa. Israelissa hänen runoutensa tunnetaan laajalti, ja hänen mukaansa on nimetty Yad Hana -kibbutz sekä useat kadut.
    ellauri290.html on line 822: Ymmärtäminen, että juutalaisten tilanne Unkarissa oli tulossa epävarmaksi, sai Szenesin omaksumaan sionismin, ja hän liittyi Maccabeaan, Unkarin sionistiseen nuorisoliikkeeseen ja oppi hepreaa. Szenes valmistui vuonna 1939 ja päätti muuttaa Britannian Palestiinan mandaattiin opiskellakseen Nahalalin tyttöjen maatalouskoulussa. Vuonna 1941 hän liittyi Kibbutz Sdot Yamiin ja sitten Haganahiin, puolisotilaalliseen ryhmään, joka loi perustan Israelin puolustusvoimille. Vuonna 1943 hän värväytyi Britannian naisten apuilmavoimiin 2. luokan lentonaisena. Myöhemmin samana vuonna hänet palkattiin hakukoneoptimoijaksi (SEO) ja lähetettiin Egyptiin laskuvarjokoulutukseen.
    ellauri290.html on line 824: Vuosina 1943-1944 Palestiinan juutalainen yhteisö (Yishuv) päätti lähettää juutalaisia ​​laskuvarjohyppääjiä vihollislinjojen taakse auttamaan sekä liittoutuneiden joukkoja että juutalaisia ​​miehitetyssä Euroopassa. Tehtävä oli Yishuvin ja brittiläisten joukkojen välinen yhteistyö juutalaisten kommandoyksikön luomiseksi Britannian armeijaan. Szenes ilmoittautui vapaaehtoiseksi, ja hänet valittiin yhdessä 32 muun kanssa 250 ehdokkaan joukosta lähetettäväksi aktiivisiin lähetystöihin. 14. maaliskuuta 1944 hän ja kaksi kollegaa laskettiin laskuvarjolla Jugoslaviaan ja liittyivät partisaaniryhmään. Laskeutumisen jälkeen he saivat tietää, että saksalaiset olivat jo miehittäneet Unkarin, joten miehet päättivät peruuttaa tehtävän liian vaarallisena.
    ellauri290.html on line 839: Merkittävimmät juutalaiset puolisotilaalliset joukot Britannian Palestiinan mandaatissa olivat Haganah, Irgun ja Lehi. Lokakuussa 1945, juutalaisten kapinan aikana Mandatory Palestiinassa, nämä järjestöt liittyivät muodostaakseen Juutalaisen vastarintaliikkeen. Juutalainen virasto perusti sen, ja se toimi noin kymmenen kuukauden ajan elokuuhun 1946 asti. Allianssi koordinoi sabotaasitoimia ja hyökkäyksiä Britannian viranomaisia ​​vastaan.
    ellauri290.html on line 841: Yishuv ( heprea : ישוב, kirjaimellisesti "asutuspaikka"), Ha-Yishuv ( heprea : yishguv) tai Ha-Yishuv Ha-Ivri ( heprea : הישוב העברי den juutalaisten asukkaat ) Israelin maa ( vastaa ottomaanien Syyrian eteläosaa vuoteen 1918 asti, OETA Etelää 1917–1920 ja pakollista Palestiinaa 1920–1948) ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948. Termi otettiin käyttöön 1880-luvulla, jolloin Israelin maassa asui noin 25 000 juutalaista, ja sitä käytettiin vuoteen 1948, jolloin siellä oli noin 630 000 juutalaista. Termiä käytetään edelleen kuvaamaan Israelin
    ellauri290.html on line 848: Ensimmäinen maailmansota päättyi yhdessä Ottomaanien valtakunnan kanssa. Iso-Britannia sai haltuunsa Palestiinan Sykes-Picot-sopimuksella, joka jakoi Ottomaanien Syyrian Ranskan hallitsemaan Syyriaan ja Libanoniin sekä Britannian hallitsemaan Palestiinaan ja Transjordaniaan. Oli toivoa, että brittiläinen valvonta sallisi juutalaisten kansallisen kotimaan luomisen Balfourin julistuksen mukaisesti. Britannian mandaatti virallistettiin vuonna 1922 Balfourin julistuksen perusteella. Brittien piti auttaa juutalaisia ​​rakentamaan kansallinen koti ja edistämään itsehallinnollisten instituutioiden luomista. Mandaatti määräsi viraston, jossa juutalaiset voisivat edustaa juutalaisten etuja ja edistää juutalaisten maahanmuuttoa. Sitä kutsuttiin nimellä Palestiinan juutalainen virasto, ja se perustettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, ja se toimi Yishuvin tosiasiallisena hallituksena.
    ellauri290.html on line 850: Juutalaisen viraston ohella Palestiinaan luotiin yleinen itsehallinnollinen instituutio, johon kuului juutalaisia ​​ja arabeja. Yishuv pelkäsi tällaista instituutiota arabienemmistön vuoksi, mutta sellaista ei lopulta syntynyt, koska arabit kieltäytyivät yhteistyöstä juutalaisten tai brittien kanssa. Ison-Britannian mandaatin alussa vallinnut optimismi väheni pian johtuen jatkuvista vaikeuksista Yishuvissa. Suurin osa eurooppalaisista varoista, jotka tukivat juutalaisten siirtokuntia ennen ensimmäistä maailmansotaa, päättyivät. Arabit, jotka vastustivat Balfourin julistusta ja mandaattia, yllyttivät mellakoita juutalaisia ​​vastaan. Britit rajoittivat maahanmuuttoa vuosittaisilla kiintiöillä; vain ne, jotka saivat "sertifikaatit", voivat tehdä Aliyahin.
    ellauri290.html on line 853: Britit vastasivat arabien mellakoihin läpsimällä rättipäitä vuoden 1939 valkoisella kirjalla. Se perustui Hope Simpsonin raporttiin, jossa todettiin, että Palestiina voi taloudellisen kehityksen jälkeen tukea vain 20 000 maahanmuuttajaperhettä ilman arabiväestön sijoittumista ja työllistämistä. Siksi se yritti rajoittaa maahanmuuttoa Palestiinaan. Juutalaisten kritiikkiä tätä politiikkaa kohtaan selvitettiin, että maahanmuuttoa ei pysäytetä kokonaan, vaan sitä rajoitetaan kiintiöillä.
    ellauri290.html on line 854: Viides Aliyah saapui 1930-luvulla monia juutalaisia ​​maahanmuuttajien maahanmuuttokiintiöistä huolimatta. Monet saapuneet pakenivat vainoa Itä-Euroopasta. Natsi-Saksasta tulleet pääsivät mukaan Haavaran sopimuksen ansiosta. Tämä mahdollisti juutalaisten paeta Saksasta Palestiinaan vastineeksi lunnaiden maksamisesta Valtakunnalle. Siihen mennessä Yishuvilla oli noin 400 000 asukasta Hopen 20K sijasta.
    ellauri290.html on line 858: Britit työskentelivät arabiliittolaistensa kanssa pysäyttääkseen AHC:n mellakat. Peel -komissio raportoi heinäkuussa 1937, että Britannian velvoitteet arabeja ja sionisteja kohtaan olivat yhteensopimattomia ja mandaatti mahdoton toteuttaa. Se ehdotti Palestiinan jakamista arabi- ja juutalaisvaltioihin siten, että Britannian mandaatti hallitsee Nasaretia, Betlehemiä ja Jerusalemia sekä käytävää Jerusalemista rannikolle. Juutalaiset hyväksyivät yleisen jakamisen periaatteen, kun taas arabit kieltäytyivät kaikista jakosuunnitelmista. Britannian hallitus lähetti teknisen ryhmän nimeltä Woodhead Commissionyksityiskohtaista suunnitelmaa. Woodhead-toimikunta käsitteli kolmea erilaista suunnitelmaa, joista yksi perustui Peelin suunnitelmaan. Vuonna 1938 raportoidessaan komissio hylkäsi Peelin suunnitelman ensisijaisesti sillä perusteella, että sitä ei voitu toteuttaa ilman massiivista arabien pakkosiirtoa (vaihtoehto, jonka Britannian hallitus oli jo sulkenut pois). Joidenkin jäsentensä eri mieltä, komissio suositteli sen sijaan suunnitelmaa, joka jättäisi Galilean Britannian mandaatin alle, mutta korosti sen vakavia ongelmia, joihin sisältyi ehdotetun arabivaltion taloudellisen omavaraisuuden puute. Ison-Britannian hallitus liitti Woodheadin raportin julkaisemisen politiikkaan, jossa se hylkäsi jakamisen epäkäytännöllisenä "poliittisten, hallinnollisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi".
    ellauri290.html on line 860: Arabien kapina puhkesi uudelleen syksyllä 1937. Britit lopettivat kapinan kovilla toimenpiteillä karkottamalla monet Palestiinan arabien johtajat ja sulkemalla AHC:n. Yishuvissa arabikapina vahvisti jo ennestään lujaa uskoa vahvan juutalaisen puolustusverkoston tarpeeseen. Lopulta vuonna 1936 alkanut arabien maatalousboikotti pakotti juutalaisen talouden vieläkin parempaan omavaraisuuteen. Haganah muuttui tänä aikana pienestä salaisesta miliisistä suureksi sotilasjoukoksi. Brittiläiset turvallisuusjoukot tekivät tällä hetkellä yhteistyötä Haganahin kanssa vastatakseen arabeille.

    Britit tukahduttivat arabien kapinan ja julkaisivat vuoden 1939 valkoisen kirjan. Se salli vain 75 000 juutalaisen saapua Palestiinaan viiden vuoden aikana.
    ellauri290.html on line 866: Sionistijohtajat tapasivat Biltmore-hotellissa New Yorkissa toukokuussa 1942 ja vaativat rajoittamatonta juutalaisten maahanmuuttoa ja juutalaisten liittovaltion perustamista. Satoja tuhansia holokaustista selviytyneitä pidettiin Hävyxiin joutuneiden henkilöiden leireissä (DP Camps), jotka haluavat mennä pakolliseen Palestiinaan (mandaatti-Filisteaan). Britit saivat paljon kansainvälistä painostusta Yhdysvaltain presidentiltä Harry Trumanilta, muuttaakseen maahanmuuttopolitiikkaansa. Huolimatta Britannian riippuvuudesta amerikkalaisesta taloudellisesta avusta, britit kieltäytyivät väittäen, että he joutuivat kokemaan liikaa vastustusta arabien ja juutalaisten taholta jo Palestiinassa ja pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos useampi koukkunokka pääsisi maahan. Kieltäytyminen valkoisen kirjan politiikan poistamisesta suututti ja radikalisoi Yishuvia. Yishuvin miliisiryhmät ryhtyivät sabotoimaan Britannian infrastruktuuria Palestiinassa ja jatkamaan laitonta maahanmuuttoa. Vuonna 1946 britit vastasivat Yishuvin ponnisteluja ja aloitti kaksi viikkoa kestäneen juutalaisten etsinnät, joita epäillään Britannian vastaisista toimista, pidättäen monia Haganahin johtajia. Kun britit etsivät Haganahia, Irgunia ja Lehi hyökkäsivät persepuolelta brittijoukkoja vastaan. Tunnetuin heidän hyökkäyksistään oli King David -hotelliin, joka on Britannian sotilaskomento ja British Criminal Investigation Division. Tämä paikka valittiin, koska muutamaa viikkoa aikaisemmin Haganasta takavarikoitiin ja tuotiin sinne suuri määrä asiakirjoja. Huolimatta Yishuvin varoituksesta ja kehotuksesta evakuoida rakennus, brittiviranomaiset päättivät olla antautumatta paineelle. Yishuv hyökkäsi joka tapauksessa aiheuttaen 91 kuoleman, joista 28 oli brittiläisiä ja 17 Palestiinan juutalaisia. Varsinainan holokausti sekin.
    ellauri290.html on line 868: Vuoteen 1947 mennessä briteillä oli Palestiinassa 100 000 sotilasta, jotka yrittivät ylläpitää järjestystä ja suojella itseään. Ison-Britannian mandaatti aiheutti suuria kuluja valtiovarainministeriölle, ja se pakotti heidät esittämään Palestiinan ongelman Yhdistyneille Kansakunnille 15. toukokuuta 1947. Yhdistyneet Kansakunnat ehdotti Britannian Palestiina-mandaattien jakamista kahteen osavaltioon – arabien ja juutalaisiin (YK:n päätöslauselma). 181). Juutalaiset hyväksyivät sen, kun taas arabit ilmoittivat tekevänsä kaikkensa estääkseen sen.
    ellauri290.html on line 870: AHC, joka päätti estää päätöslauselman 181 voimaantulon, alkoi hyökätä ja piirittää juutalaisia. Britit asettuivat arabien puolelle [ tähänkin tarvitaan lainaus ] yrittääkseen estää jishuvia aseistamasta itseään. Jerusalemia piiritettiin ilman aseita, ruokaa tai vettä. Väliaikainen hallitus vaikutti avuttomalta, kunnes se sai suuren aselähetyksen Tšekkoslovakiasta. Arabien nyhverön Jerusalemin piirityxen katkaisuoperaation menestys tshekkiaseilla sai Herra Resitentti Harry S. Ruuumanin ymmärtämään, että juutalaiset pystyisivät suojelemaan itseään. Yhdysvallat päätti siksi tukea juutalaisen valtion perustamista, vitut arabeista. Kyllä juutalaiset ovat siistimpiä, ja ymmärtävät koronoton päälle. 14. toukokuuta 1948 juutalaiset julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi ja britit vetäytyivät Palestiinasta.
    ellauri294.html on line 128: Kemalin voitto itsenäisyyssodassa pelasti Turkin itsenäisyyden, ja Sèvresin sopimus korvattiin Lausannen sopimuksella, jossa Turkki sai takaisin koko Anatolian ja Itä-Traakian kreikkalaisilta. Sen sijaan Turkille ennen ensimmäistä maailmansotaa kuuluneet Syyria, Irak ja Palestiina jäivät Ison-Britannian ja Ranskan hallintaan Kansainliiton mandaattialueina. No voi helvetti.
    ellauri302.html on line 666: Eliyahu Ben Moshe Dos Vidas (1518–1587, Hebron) oli 1500-luvun rabbi mytomaanien Palestiinassa. Hän oli ensisijaisesti rabbi Moses ben Jacob Cordoveron (tunnetaan nimellä Muaa Ramasee Ramaseeko Suaa) mutta myös vähän Isaac Lurian opetuslapsi. Dos Vidas tunnetaan Kabbalan ja siantuntemuksestaan. Hän kirjoitti Reshit Chochmahin eli "Viisauden alun", pietistisen teoksen, jota ortodoksiset juutalaiset tutkivat edelleen laajasti. Aivan kuten hänen opettajansa rabbi Moses Cordovero loi eettisen teoksen kabbalististen periaatteiden mukaisesti teoksessaan Tomera Deborah, Rabbi Dos Vidas loi vielä laajemman teoksen henkisestä elämästä hänen kanssaan, nimeltä Reishiluut Chochmeeshshah. Tämäkin magnum opus perustuu suurelta osin Zohariin, mutta heijastaa myös monia perinteisempiä lähteitä. Kirjoittaja asui Safedissa ja Hebronissa ja oli yksi Hebronissa 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alussa asuneista merkittävistä kabbalisteista. Niitä kyllä juoxi siellä laumoittain kuin kylän koiria.
    ellauri316.html on line 452: Vuodesta 1967 lähtien, kuuden päivän sodan ja arabien ja Israelin välisen konfliktin alkamisen jälkeen, hän on tukenut aktiivisesti Israelia, kuten hän kertoi useaan otteeseen lehdistössä, ja myös ylläpitänyt ystävällisiä suhteita refinnikeihin, jotka myöhemmin tekivät aliyahin. Aliyah ( US : / ˌ æ l i ˈ ɑː /, UK : / ˌ ɑː -/; heprea : עֲלִיָּה ʿălīyyā, lyhennettynä ' historiallinen nousu') on juutalaisten  maahanmuutto maasta tai maasta Israeliin, eli Palestiinan alueelle, jota nykyään edustaa pääasiassa Israelin valtio. Perinteisesti kuvattu "nousuksi" (kohteena juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhä kaupunki Jerusalem, joka on mäellä). Muutto Israelin maahan tai "aliyahin tekeminen" on yksi sionismin perusperiaatteista. Ei pie sekoittaa shoahiin eikä intifadaan.
    ellauri316.html on line 462: Vuonna 1937 NKVD pidätti Bonnierin isän ja teloitettiin osana Stalinin suurta puhdistusta. Kun tammikuussa 1980 Saharov saatiin karkotettua Gorkiin (Nizhni Novgorodiin siis), ulkomaalaisilta suljettuun kaupunkiin, ahdistelusta ja julkisesti tuomitusta Bonnerista tuli hänen pelastusköysi, joka matkusti Gorkin ja Moskovan välillä tuodakseen esiin hänen kirjoituksiaan. Hiänen pidätyksensä huhtikuussa 1984 "neuvostonvastaisen agitpropin" vuoksi ja tuomio viideksi vuodeksi maanpakoon Gorkiin häiritsi heidän elämäänsä jälleen, mutta loppui sentään turha reissaus. Hiän kritisoi myös kansainvälisen "kvartetin" kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja ilmaisi pelkonsa antisemitismin noususta Euroopassa. Vuonna 1999 Jelena Bonner sai Truman-Reagan Medal of Freedom -mitalin.
    ellauri324.html on line 324: Syyskuussa 2009 YK:n erityisoperaatio, jota johti eteläafrikkalainen tuomari Richard Goldstone, laati raportin, jossa syytettiin sekä Palestiinan militantteja että Israelin armeijaa sotarikoksista ja mahdollisista rikoksista ihmisyyttä vastaan ja suositeltiin syyllisten saattamista oikeuden eteen. Vaan eihän siitä mitään tullut, kun AIPAC torppasi.
    ellauri325.html on line 405: Palestiinan terveysministeriö: Jo yli 10 000 kuollut Gazassa.
    ellauri325.html on line 406: Jo yli 10 000 ihmistä on kuollut Gazan kaistalla sen jälkeen, kun sotatoimet Hamasin ja Israelin välillä alkoivat tasan kuukausi sitten, kertoo Palestiinan terveysministeriö CNN:n mukaan.
    ellauri326.html on line 36: Syyllisyyttä vielä tuntevat länsivallat kiemurtelevat juutalaisten listiessä Palestiinan väkeä. Paskaplärä The Guardian ei julkaissut pilakuvaa jossa Netanjahu kumittaa mahastaan Gazan karttaa nyrkkeilyhanskat kädessä. Se ei ollut riittävän semitistinen. Frankfurtin kirjamessut tukkivat palkitun palestiinalaisen naisen suun jonka kirja käsitteli 40-luvun juttua jossa juutalaiset sotilaat raiskasivat beduiinitytön tylpillä tuppikulleilla. Huijuijui, ateriakexejä! Eihän tälläsestä sovi nytten puhua! Israelilla on täysi oikeus pitää puoliaan! Räjäyttää vaikka puolentuhatta potilasta ilmaan sairaalan mukana. Paizi ettehän ne olleet te vaan se toinen puoli sanoo jenkkiseniili. Sori että nirhasimme vain ne 6 miljoonaa! Kiinan keisarit oivalsivat että vihamiehet on listittävä suvuittain, jos tahtoo välttää jälkipuhheita. Se on ollut selvää moosexenuskoisillekin, kolmanteen ja neljänteen polveen on kosto ulotettava. Piscuisten päät on lyötävä muusixi kiwiin nääs.
    ellauri326.html on line 44: Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Rishi Sunak tuomitsi Palestiinaa tukevien mielenosoittajien väkivallan. Hän tuomitsi myös ”Hamasin sympparit”, jotka olivat liittyneet päämielenosoitukseen ”laulaen antisemitistisiä iskulauseita ja kantaen Hamas-myönteisiä merkkejä ja vaatetusta”, Reuters kertoo. Ainoa hyvä itäintiaani on jäänyt andamaaneille. Brittien nykytilaa heijastelee parhaiten Netflix-sarja Bodies.
    ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
    ellauri328.html on line 474: Louisianalainen Johnson sanoi Fox Newsille viime viikolla, että Yhdysvaltojen ei pitäisi jättää Ukrainaa Putinille. Etelä-Carolinan senaattori Lindsey Graham, sodan runteleman maan (ei Palestiinan vaan siis Ukrainan) auttamisen puolestapuhuja, sanoi olevansa "ilahtunut" puhujan ulkopoliittisesta älykkyydestä.
    ellauri330.html on line 215: Joseph Trumpeldorin kanssa hän perusti Britannian armeijan juutalaisen legionin ensimmäisessä maailmansodassa. Myöhemmin hän perusti useita juutalaisia ​​järjestöjä, mukaan lukien puolisotilaallisen ryhmän Betar Latviassa, nuorisoliikkeen Hatzohar ja militanttijärjestö Irgun pakollisessa Palestiinassa.
    ellauri330.html on line 217: Israelilaisen historioitsija Benny Morrisin mukaan asiakirjat osoittavat, että Jabotinsky kannatti ajatusta arabiväestön siirtämisestä pois ehdotetusta valtiosta, jos sitä tarvitaan sen perustamiseen. Myöhemmin vuonna 1927 hän reagoi vihaisesti julkaistuun raporttiin, jonka mukaan hän oli vaatinut arabien karkottamista Palestiinasta. Sionistiselle Haolam- sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti: "En ole koskaan sanonut sitä tai mitään, mitä voitaisiin tulkita tässä mielessä. Minun kantani on päinvastoin, ettei kukaan karkoita Israelin maasta sen arabiasukkaita, joko kaikki tai osa niistä -- tämä on ensinnäkin moraalitonta ja toiseksi mahdotonta."
    ellauri330.html on line 219: Todellakin, Jabotinskyn muissa kirjoituksissa todetaan: "Emme halua karkottaa edes yhtä arabia Jordan -joen vasemmalta tai oikealta rannalta. Haluamme heidän menestyvän sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. Kuvittelemme juutalaisen Palestiinan hallintoa [Eretz Israel ha-Ivri eli ' Israelin juutalainen maa'] seuraavasti: suurin osa väestöstä on juutalaisia, mutta kaikille arabikansalaisille yhtäläiset oikeudet 2. luokan kansalaisina ei ainoastaan ​​taata, vaan ne myös toteutuvat."
    ellauri330.html on line 221: Jabotinsky oli siihen mennessä vakuuttunut siitä, että juutalaisilla ei ollut mahdollisuutta saada takaisin mitään osaa Palestiinasta ilman arabien vastustusta. Vuonna 1934 hän kirjoitti perustuslakiluonnoksen juutalaiselle valtiolle, jossa julisti, että arabit olisivat tasa-arvoisessa asemassa juutalaisten kollegojensa kanssa "kaikilla maan julkisen elämän sektoreilla". Nämä kaksi yhteisöä jakaisivat valtion tehtävät, sekä armeijan että siviilipalveluksen, ja nauttisivat sen etuoikeuksista. Jabotinsky ehdotti, että heprea ja arabia saisivat tasavertaisen aseman ja että "jokaisessa kabinetissa, jossa pääministeri on juutalainen, varapääministerin paikkaa tarjotaan arabille ja päinvastoin". Haha LOL.
    ellauri331.html on line 398: Noah on entinen Rolling Stonen toimittaja ja kletzmer-muusikko joka on käynyt Hebrew Universityä Jerusalemissa. Daily Beastin petkutussivulla (cheat sheet) väitetään: Hamasin lokakuun 7. päivän hyökkäyksessä Israelissa kuolleiden amerikkalaisten määrä nousi tiistaina 33:een, Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken sanoi Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston kokouksessa Israelin ja Gazan konfliktista. "Jokainen siviilielämä on yhtä arvokasta", Blinken sanoi. "Siviileiden suojelemisessa ei ole hierarkiaa. Siviili on siviili on siviili riippumatta hänen kansallisuudestaan, etnisestä taustastaan, iästään, sukupuolestaan ​​tai uskostaan. Eli nää 33 on peanuts verrattuna 5000 arabivainajaan." Hänen esiintymisensä YK:n eteen tulee Israelin valmistautuessa mahdolliseen maahyökkäykseen Gazaan ja Yhdysvaltain viranomaiset vaativat pidättymistä. "Palestiinalaiset siviilit eivät ole syyllisiä Hamasin verilöylyyn, mutta selänpesijöixi kyllä kelpaavat", Blinken sanoi.
    ellauri333.html on line 299: Intia oli ensimmäinen ei-arabialainen maa, joka tunnusti Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) Palestiinan lailliseksi edustajaksi 1970-luvulla ja antoi ryhmälle täyden diplomaattisen aseman 1980-luvulla ja kutsui PLO:n pitkäaikaisen johtajan Yasser Arafatin vierailemaan useita kertoja, ja säilytti johdonmukaisesti Palestiina-myönteisen aseman YK:ssa. Vasta sen jälkeen, kun PLO aloitti vuoropuhelun Israelin kanssa, ja Yhdysvaltojen painostuksen lisääntyessä Intia solmi lopulta diplomaattiset suhteet Israelin kanssa vuonna 1992.
    ellauri333.html on line 303: Oikeistonazi Modi on kääntänyt Intian kelkan vielä selkeämmin Israelin suuntaan. "Olemme molemmat islamilaisen terrorismin uhreja, ja siksi olemme tukeneet Israelia alusta asti", joku vishnun Gupta sanoi. ”Aivan kuten muslimit valloittivat Jerusalemin, myös Intian pyhät paikat valloittivat muslimit. Hamasin tavoin Pakistanin tukemat Kashmirista tulevat militantit toteuttaisivat terrori-iskuja kaikkialla Intiassa. Ainoa onni onnettomuudessa on se, että kuten GT sählämit Palestiinassa, emme ole vähemmistössä."
    ellauri333.html on line 309: Samanlaisia kakuminaalisesti mukeltavia kusiluikkareita ovat Kaala Paanin kaikki henkilöt, ja Andamaanien puskissa asustavat orakkaat edustaa niikö hinduja, ne on paikkakunnan valittu kansa kuin jostain Kaldeasta Palestiinaan ponkeneet juutalaiset, samanlaisia maahantunkijoitakin jostain pontisilta aroilta Kazakhstanin tienoilta.
    ellauri333.html on line 534: Britannian juutalaiset ovat olleet ahdistuksen ja pelon tilassa Hamasin Etelä-Israelissa 7. lokakuuta tekemien julmien murhien jälkeen. Juutalaisten vielä julmemmila kostoiskuilla ei ollut asiassa osaa eikä arpaa. Antisemitistiset tapaukset ovat lisääntyneet yli 500 % viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna, ja jokainen päivä tuo lisää saenneita sanoja. Hartfordshiressä takeawayn omistaja heitti asiakkaita kuppeilla ja lautasilla huutaen: "Emme palvele juutalaisia." Hertfordshiressa mies ryntäsi ryhmän ohi juutalaiskoulusta kotiin kävelevän tyttöjen ohi ja sanoi: ”Mikä tämä on, juutalainen kävelytie? Vapaa Palestiina, paskiaiset." Hampshiressä luokkatoverinsa sanoi eräälle juutalaiselle pojalle: "Tuen Palestiinaa, haluan tappaa kaikki juutalaiset." Hamasia tukevat mielenosoituxet toivat Cruellalle mieleen Irlannin mellakat. Jotkut juutalaiset ovat tällä hetkellä niin ahdistuneita, että he ovat kiitollisia Bravermanin ilmeisestä tuesta. Poliisi todellakin on vasemmiston puolella.
    ellauri334.html on line 381: Ja sitten on viimeinen veitsen kierto, jossa todetaan, että "epävarman" pääministerin kiukkuisuudelta Palestiinaa edistäviin marsseihin puuttuu "johtajuuden ominaisuudet, joita tämä maa tarvitsee."
    ellauri334.html on line 382: Pääministeri sanoi vain, että äärioikeiston huligaanit ja Hamas-mieliset roistot, joita nähtiin Palestiinan kansallisen marssin aikana, jotka ottivat yhteen poliisin kanssa, eivät kunnioittaneet armeijaa ja Britannian kaatuneita aselepopäivänä.
    ellauri334.html on line 386: Tähän mennessä suurimmassa Palestiinaa kannattavassa marssissa sadat tuhannet ihmiset kulkivat Marble Archista Yhdysvaltain suurlähetystöön Nine Elmsissä.
    ellauri334.html on line 388: Hajottamisen jälkeen monet yrittivät päästä Palestiinaa kannattavalle marssille lisävastakkainasettelua varten, mutta vasemmistolainen poliisi esti heidät.
    ellauri334.html on line 407: Vaatimuksen allekirjoittajat ovat eduskunnan ihmisoikeusverkoston ja Palestiina-ystävyysryhmän jäseniä. Heidän mukaansa Israel rankaisee toimillaan Gazassa asuvia palestiinalaisia kollektiivisesti. Tämä on kansainvälisen oikeuden vastaista ja saattaa olla sotarikos, vetoomuksen allekirjoittajat sanovat.
    ellauri334.html on line 416: Vaatimuksen allekirjoittajat ovat eduskunnan ihmisoikeusverkoston ja Palestiina-ystävyysryhmän jäseniä. Verkoston puheenjohtajana toimii vihreiden kansanedustaja Inka Hupsu. Verkosto on perustettu vuonna 1991, ja se muun muassa nostaa esille ihmisoikeuskysymyksiä sekä tarjoaa kansanedustajille ihmisoikeuksiin liittyvää tietoa, eduskunnan verkkosivuilla kerrotaan.
    ellauri334.html on line 418: Palestiina-ystävyysryhmän puheenjohtaja on puolestaan vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo. Ystävyxet pitävät yllä kansanedustajien kansainvälisiä yhteyksiä eduskunnan virallisen kansainvälisen toiminnan varjossa. Ystävysten toiminta on epävirallista. Siihen on saatava loppu saatana!
    ellauri338.html on line 71: Heprealaisessa tekstissä sanotaan, että se on "mies" (אִישׁ, LXX ἄνθρωπος, Vulgate vir ), jonka kanssa Jaakob painii, mutta myöhemmin Jaakob tunnistaa tämän "miehen" Jumalaan ( Elohim ). Hoosea 12:4 viittaa lisäksi "enkeliin" ( malak ). Tämän jälkeen Onkeloksen Targum tarjoaa "koska olen nähnyt Herran enkelin kasvoista kasvoihin", ja Palestiinan Targum antaa "koska olen nähnyt Herran enkelit kasvoista kasvoihin".
    ellauri341.html on line 316: Palestiinalainen paxu Mo perheineen on myös sympaattinen. Porukat on täys persuja muttei pahoja. Jenkki slummielämää, warz and all. Jenkkisarjaxi tääkin vaikuttaa ihan mainiolta, ainakin näin alkumetreillä.
    ellauri341.html on line 365: Vuoden 1923 sionistikongressissa Arlosoroff valittiin sionistien toimintakomiteaan. Hän oli tuolloin vain 24-vuotias. Kieltäytyessään yliopistovirasta hän lähti Saksasta Brittiläisen Palestiinan mandaattiin vuonna 1924. Vuonna 1926 hänet valittiin edustamaan yishuv - puoluetta Kansainliitossa Genevessä.
    ellauri341.html on line 371: 8. huhtikuuta 1933 Arlosoroff järjesti historiallisen tapahtuman King David -hotellissa Jerusalemissa Juutalaisviraston puolesta. Lounas, johon osallistuivat Weizmann ja Transjordanin merkittävät arabijohtajat, oli ensimmäinen kerta, kun juutalaiset sionistit ja keskeiset arabit kokoontuivat epäluuloisina yhteen edistämään yhteistyötä näiden kahden ryhmän välillä. Arlosoroff toivoi, että rakentamalla sopimus Transjordanin arabiheikin kanssa poliittisia suhteita pakollisen Palestiinan arabijohtajien kanssa voitaisiin parantaa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä Arlosoroffin visioon juutalaisten ja arabien yhteistyöstä, eivätkä vaippapäiden mahdollisesta kaxoisnelistyxestä tulevaisuudessa Eretz Israelissa. Lounaan jälkeen arabiradikaalit nuhtelivat avoimesti kokoukseen osallistuneita maltillisia arabeja. Tietyt arabijohtajat pakollisessa Palestiinassa etääntyivät täysin Transjordanian arabivaltuuskunnasta. Erityinen viha kohdistui Transjordanin emiiri Abdullahiin, joka oli Transjordanin suurten alueiden hallitsija, joka oli ottanut johtavan roolin sovittelupyrkimyksissä. Juutalaisten vastustus King David -hotellikokousta kohtaan tuli myös ilmeiseksi, kun uskonnollisen sionismin suurin puolue Mizrachi vaati, että Arlosoroffin tulisi erota asemastaan Juutalaisvirastossa. Jotkut revisionistisen liikkeen radikaalit menivät vielä pidemmälle ja kyseenalaistivat Arlosoroffin oikeuden olla ylipäänsä elävien kirjoissa.
    ellauri341.html on line 373: Vuonna 1933 Arlosoroff ja Saksan valtakunnan virkamiehet pitivät Britannian Palestiinan mandaattia mahdollisuuksien maana hyvin erilaisista syistä. Natsijohdon silmissä syrjäinen Britannian hallitsema alue näytti olevan hyvä "kaatopaikka", joka soveltuu eriöimään tuhansia Hitlerin vastaisia juutalaisia pakolaisia maailman poliittiselta areenalta. Lisäksi rahoitussopimus sionistijohtajien kanssa pakolaisten siirrosta auttaisi vahvistamaan Saksan taloutta, johon natsien vastaiset talouspakotteet ovat vaikuttaneet. Arlosoroffille ja muille sionisteille Saksan juutalaisten ja heidän omaisuutensa mahdollinen joukkosiirto Eretz Israelille tarjosi kuitenkin historiallisen tilaisuuden auttaa takaamaan juutalaisen kansankodin tulevan perustamisen pakolliseen Palestiinaan.
    ellauri341.html on line 376: Pyrkiessään auttamaan juutalaisia pakenemaan Hitlerin tyranniasta, Arlosoroff kohtasi oman sionistisen liikkeensä revisionistien jyrkän vastustuksen. Vaikka Mapain työväenpuolueen johtajat yrittivät valmistaa tietä sopimukselle Saksan kanssa lieventämällä natsivastaisia tunteita sionistipiireissä, näkyvä revisionistinen johtaja Ze'ev Jabotinsky vastusti heitä jyrkästi. Radiolähetyksessä 28. huhtikuuta 1933 Jabotinsky tuomitsi jyrkästi kaikki mahdolliset sionismin ja Hitlerin väliset sopimukset. (Tästä Jabotinskystä tais olla jo joku paasaus?) Jabotinsky kannatti hitlertyylisessä radiopuheessaan revisionistista foorumia Saksan viennin kansainväliselle taloudelliselle boikotille, ehdottaen lisäksi, että Brittiläisen Palestiinan mandaatin tulisi ottaa boikottipyrkimysten johto.
    ellauri341.html on line 378: Tässä vaiheessa Haim Arlosoroff vieraili natsi-Saksassa neuvottelemassa kiistanalaista Hra-Ha'avara-sopimusta. Se mahdollisti juutalaisten muuttamisen Palestiinaan ottaen mukanaan suurimman osan omaisuudestaan. Saksalaiset olivat iloisia päästessään eroon juutalaisista, mutta eivät halunneet antaa heidän viedä omaisuuttaan mukaansa. Sopimuksen mukaan juutalaisten oli siirrettävä rahansa erityiselle pankkitilille. Tällä rahalla ostettiin sitten saksalaisia tavaroita vietäväksi Palestiinaan (ja muihin maihin). Näiden tavaroiden myynnistä saadut tulot annettiin juutalaisille heidän saapuessaan Palestiinaan. Natseille tämä auttoi heitä pääsemään eroon juutalaisista, ja voitti kaikki yritykset boikotoida Saksan vientiä (erityisesti moraalisesta näkökulmasta, koska juutalaiset itse toivat tavarat). Sionistiselle siirtokunnalle pääoman virta toi kipeästi kaivatun talousbuumin keskellä maailmanlaajuista lamaa.
    ellauri341.html on line 380: Noin vuosi sen jälkeen, kun Arlosoroff ja saksalaiset viranomaiset virallistivat Hra-Ha'avara-sopimuksen, Eretz Israelissa alkoi tapahtua merkittävä taloudellinen ketjureaktio. Tämän seurauksena monia uusia juutalaisia maahanmuuttajia tuli asumaan Pyhään maahan. Ennen Hra-Ha'avaran sopimusta vain useita tuhansia juutalaisia työntekijöitä oli muuttanut Ison-Britannian Palestiinan mandaattiin vuosittain. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yli 50 000 uutta juutalaista työntekijää teki kuitenkin Palestiinan brittiläisen mandaatin kotinsa kahden vuoden sisällä. Hra-Ha'avaran sopimuksen alkuperäinen vaikutus juutalaisten maahanmuuttoon oli laajakantoinen, sillä noin 20% ensimmäisistä 50 000 uudesta juutalaisesta maahanmuuttajasta Eretz Israelissa tuli Saksasta. Vuoteen 1936, vain kolme vuotta Hra-Ha'avara-sopimuksen voimaantulon jälkeen, juutalaisten väestö Britannian Palestiinan mandaatissa oli kaksinkertaistunut. Arabit raivosivat mutta kukaan ei kuunnellut.
    ellauri341.html on line 384: Lopulta yli 60 000 Saksan juutalaista pakeni natsien vainosta suoraan tai välillisesti Hra-Ha'avara-sopimuksen kautta. Lisäksi Hra-Ha'avara-sopimuksella siirrettiin noin 100 miljoonaa dollaria Palestiinan brittimandaattiin, mikä auttoi rakentamaan teollisen ja militaarisen infrastruktuurin pian tulevalle juutalaisvaltiolle. Ra-Ha'avara - sopimuksen varoja käytettiin myös arabien maan ostoon pilkkahinnalla ja monien uusien juutalaisten siirtokuntien kehittämiseen arabien tontille, jotka nyt auttavat määrittelemään Israelin nykyiset rajat.
    ellauri341.html on line 386: Haim Arlosoroff murhattiin 16. kesäkuuta 1933, vain kaksi päivää sen jälkeen, kun hän palasi neuvotteluista Saksasta. Hänet tapettiin kävellessä vaimonsa Siman kanssa rannalla Tel Avivissa. Arlosoroffin hautajaiset olivat pakollisen Palestiinan historian suurimmat, ja niissä pörräsi arviolta 70 000 - 100 000 surisijaa. Arlosoroffin kuolema pahensi suuresti poliittisia suhteita sionistisen liikkeen sisällä.
    ellauri341.html on line 441: Syntynyt Naumannina Haifassa, silloisessa pakollisessa Palestiinassa (nykyinen Israel), Harareet aloitti uransa israelilaisissa elokuvissa, mukaan lukien sotakuva Hill 24 Doesn't Answer, joka sai kansainvälistä huomiota sen jälkeen, kun se esitettiin kilpailussa vuoden 1955 Cannesin elokuvajuhlilla.
    ellauri341.html on line 532: Leonid Grinin väittää, että viljellyistä kasveista riippumatta, maatalouden keksinnöstä riippumatta, se tapahtui aina erityisissä luonnonympäristöissä (esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa). Viljojen viljelyn oletetaan alkaneen jossain Lähi-idässä: Palestiinan tai Egyptin kukkuloilla. Joten Grinin ajoittaa maatalouden vallankumouksen alun 12 000 - 9 000 eKr., vaikka joissakin tapauksissa ensimmäiset viljellyt kasvit tai kotieläinten luut ovat jopa vanhempia, 14-15 tuhatta vuotta sitten.
    ellauri346.html on line 204: "Yhdessä Ruotsin pääministerin väitetyn lipsahduksen kanssa mustakallovirusten leviäminen Ruåzissa sopii hyvin laajempaan syvästi polarisoituneeseen käsitykseen Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista ja Ruotsin kuvan nykyisestä heikkenemisestä", Önnefors sanoi. "Pääministeri on niin tyhmä että ihan itkettää "
    ellauri348.html on line 204: Jos kerrotaan menestymistarinoita, niin (ainakin niissä) kaikki menestyvät paremmin (kz esim Netflixin kotimainen tarjonta.) Amerikan kouluissa ns. pärstäkerrroin vaikutti kovasti oppilaiden arvosanoihin. Don't tell me, I've been there. Palestiinan vanhemmat kertovat menestymistarinoita lapsilleen. Haha. Toivon puoleen käännytään, kun tilanne näyttää epävarmalta. Yes we can! asenne saa aikaan toivottuja muutoxia, kuten abortio-oikeuden ja hoitosetelit. Kunnes Make America Great Again asenne poistaa ne.
    ellauri351.html on line 426: Haim G. Ginott ( s. Ginzburg ; 5. elokuuta 1922 - 4. marraskuuta 1973) oli koulun opettaja, lastenpsykologi ja psykoterapeutti sekä vanhempien kouluttaja. Hän kehitti lasten kanssa keskustelutekniikoita, joita opetetaan edelleen. Hänen kirjansa Between Parent and Child pysyi myydyimpien listalla yli vuoden ja on edelleen suosittu tänään. Tämä kirja pyrkii antamaan "viestinnän perusperiaatteisiin perustuvia erityisiä neuvoja, jotka ohjaavat vanhempia elämään lasten kanssa keskinäisen kunnioituksen ja ihmisarvon mukaisesti". Haim vaikuttaa suht pakottomalta kaverilta, vaikka syntyikin pakollisesssa Palestiinassa. Rangaistuxelle on efektiivisiä alternatiiveja, kuten uhkailu, lahjonta ja syyllistäminen. Nykyään aggressiviisimpia ovat vanhemmat. Opettajat joogaa lattialla tai on puhelimella, lapset riehuvat.
    ellauri352.html on line 686: Mutta kaikesta vihasta huolimatta (ja selvästi vihaan sitä paljon, lol) kirjassa oli loistavia osia ja osa siitä oli erittäin opettavaista. Lukuun ottamatta 50-luvun moraalia, se antoi valtavan käsityksen Palestiinan/Israelin ja juutalaisten historiasta. Vielä nykyäänkin osa siitä pitää paikkansa. En voi sivuuttaa tätä ja antaa sille yhden tähden. Harmi vain, että hyvät tavarat on haudattu So:n alle. Paljon. Paskaa. *Muokkaa 8.6.22: Tarkemman harkinnan jälkeen olen päättänyt muuttaa arvosteluni 1 tähteen.
    ellauri368.html on line 103: Heprealainen kirjallinen toiminta saavutti huippunsa 1900-luvun alussa. Se romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, samalla kun Palestiina nousi heprealaisen kirjallisuuden tärkeimmäksi keskukseksi.
    ellauri370.html on line 649: Toynbeen mielestä uus-Israel sikisi synnistä pakko-Palestiinassa kun rättipäiden maat vietiin taas without so much as by your leave. Men detta behöver nämnas bara i förbigående, bedyrkar Poul.
    ellauri372.html on line 233: Kekä Juudean kuningas joutui partiolaisten vangixi? Kenet nappasivat juanikkaat virtaheposet? Löytyisiköhän tiato Aaro Hongan partiopoikakirjoista? Israelin toinen kuningaskunta oli nykyisen Palestiinan alueella sijainnut valtio suunnilleen 100-luvulla eaa. Valtio syntyi makkabealaiskapinan aikana, jolloin juutalaiset onnistuivat saamaan itsenäisyyden aluetta hallinneilta seleukideiltä. Valtakunnan täytyi taipua Rooman vasalliksi vuonna 63 eaa. ja myöhemmin siitä tuli yksi Rooman provinsseista.
    ellauri372.html on line 316: Emil Schürer kirjoittaa: "Hilgenfeldin päinvastaisesta näkemyksestä huolimatta on melkein yleisesti sallittua, että psalmit on alun perin sävelletty hepreaksi. Eikä epäilemättä ilman hyvää syytä. Sillä psalmien sana on luonteeltaan niin selkeästi heprealainen, että se on mahdotonta olettaa, että ne on alunperin kirjoitettu kreikaksi. Ja tästä syystä on yhtä varmaa, etteivät ne ole kirjoitettu Aleksandriassa, vaan Palestiinassa. Ei ehkä ole väärin mainita edelleen kirjeenvaihtoa, jossain määrin sanallista, välillä Psalmi xi. ja Barukin viides luku . Jos olemme oikeassa olettaessamme, että psalmit on alun perin kirjoitettu hepreaksi, niin jäljitelmän on katsottava olevan Barukin tekemä." ( The Literature of the Jewish People in the Time of Jesus , s. 21-22)
    ellauri372.html on line 430: Vuoren rinteillä on useita suuria luolia, jotka luultavasti olivat alun perin louhoksia, ja pohjalla pohjoiseen päin on useita hautoja. Ebal sijaitsee Palestiinan osavaltiossa.
    ellauri373.html on line 477: Palestiinassa; vaan Ginsberg väitti, ettei tämä
    ellauri373.html on line 492: Ginsberg matkusti Palestiinaan velipojan mukana. He uskovat sen kronologiassa
    ellauri373.html on line 533: saada Palestiina tai ääritapauksissa joku muu tai alue,
    ellauri373.html on line 540: Palestiinan joko ostamalla sen Turkin sulttaanilta tai
    ellauri373.html on line 542: valtaansa "suostutella" sulttaani luovuttamaan Palestiinan
    ellauri373.html on line 550: Palestiinan valloittamisesta, ah luvattu maa, Panama on unelmieni maa, josta vuonna 1860 myös tämä Hess haaveili juutalaiseen omistukseen saamisesta, Ranskan tuella. Mutta sitten tuli se rökäletappio.
    ellauri373.html on line 552: Ei vähempää kuin Hertzl, hän halusi Palestiinan, Gintsberg ja; mutta mikään ei voinut tyydyttää häntä toinen alue, sillä hän
    ellauri373.html on line 553: kuvitteli vain Palestiinan sopivan juutalaisen keskuksen
    ellauri373.html on line 556: olivat "paossa", niin pian kuin ilmestyi heidän kansallisuudessa merkkejä juutalaisuuden elpymisestä. Hän on samaa mieltä että kandee viivästyttää juutalaisten paluuta jonkin aikaa Palestiinaan, jos vain ihmiset saisivat tarvittavan
    ellauri373.html on line 562: Vuonna 1884 Independent Order of B'nai Brithin "puitteissa" tehtiin ensimmäinen yritys yhdistää Länsi- ja Itäjuutalaiset. Tämä tapahtui samana vuonna Kattowicessa, jossa yleiskokoukset pidettiin. Sovittu Molempien ryhmien välillä ei ollut kokousta: itäinen "Hovevei Siionin" uudet juutalaiset, joita johtaa Leo Pin- Sker, Lilienblum ja muut, koko ajan hallussaan erotettiin. Sama tapahtui Ba- Selskyn kongressi 1897. Johdon alaisuudessa Ginsbergin mukaan itäjuutalaiset ovat aina muodostaneet erillisen leiri, joka piti oppositiota teoreettisena ryam, ja Hertzlin tapaan käyttäytyä epäluuloinen hänestä riippumatta suorittivat omansa uudet suunnitelmat juutalaisten kolonisoimiseksi Palestiinassa.
    ellauri373.html on line 616: Monissa kaupungeissa Venäjällä, Romaniassa, NI, Galicia ja Puola, Bne Moishe -yhteiskunta perustuu Lodgen kuilu, nimeltään "Lishkot" (Бізпкоі). Heidän seuraukset leviävät edelleen ja ulottuivat Pariisiin, Berliiniin, Englantiin, Varsovaan ja Palestiinaan.
    ellauri373.html on line 646: Kun vuonna 1903 ongelmat ja neuvottelut Hertzlin ajatus Palestiinan ostamisesta johti lopulta täydellinen epäonnistuminen, tämän miehen suosio ja merkitys kuten juutalaisten keskuudessa he alkoivat kaatua.
    ellauri373.html on line 656: Valloita Palestiina ”uskottomien” verelläjuutalaisille.
    ellauri373.html on line 658: Ottaen huomioon vastustuksen Niya Sultan, Hertzl ei onnistunut saamaan rauhaa Palestiinaan -Tällä tavalla Ahad-Khamistin salaliittolaiset järjestivät ensimmäinen vallankumous Turkissa vuonna 1908, ja sitten Balkanin sota 1912, molemmissa tapauksissa tavoitteena tuhota se voima, joka kieltäytyi
    ellauri373.html on line 702: Palestiinasta tuli lopulta fnshchv:n saalis.
    ellauri373.html on line 710: Romaani kertoo tarinan Friedrich Löwenbergistä, nuoresta juutalaisesta wieniläisestä intellektuellista, joka eurooppalaiseen rappioon väsyneenä liittyy amerikkalaistuneen preussilaisen aristokraatin, Kingscourtin (Königshof), kanssa heidän jäädessään eläkkeelle syrjäiselle Tyynenmeren saarelle (se mainitaan erityisesti osana Cookinsaaria, Rarotongan lähellä) vuonna 1902. Pysähtyessään Jaffaan matkalla Tyynellemerelle he huomaavat, että Palestiina on takapajuinen, köyhä ja harvaan asuttu maa, kuten Herzl näytti hänen vierailullaan vuonna 1898.
    ellauri373.html on line 712: Löwenberg ja Kingscourt viettävät seuraavat kaksikymmentä vuotta saarella erillään sivilisaatiosta. Kun he pysähtyvät Palestiinassa matkalla takaisin Eurooppaan vuonna 1923, he ovat hämmästyneitä nähdessään maan, joka on muuttunut radikaalisti. Virallisesti "New Society" -niminen juutalainen järjestö on sittemmin noussut, kun Euroopan juutalaiset ovat löytäneet uudelleen Altneuland- alueensa ja asuttaneet sen uudelleen ja ottaneet takaisin oman kohtalonsa Israelin maassa . Maa, jonka johtajien joukossa on vanhoja tuttavia Wienistä, on nyt vauras ja hyvin asuttu, ja siellä on kukoistava osuuskunta , joka perustuu huipputeknologiaan, ja siellä asuu vapaa, oikeudenmukainen ja kosmopoliittinen moderni yhteiskunta. Haifassa Löwenberg ja Reschid Bey tapaavat ryhmän juutalaisia ​​johtajia, jotka vievät heidät kiertueelle maassa. He vierailevat eri kaupungeissa ja siirtokunnissa, mukaan lukien kibbutzissa ja moshavissa , missä he todistavat juutalaisen yhteisön sosiaalista ja taloudellista muutosta. He oppivat myös uusien teknologioiden kehittämisestä ja juutalaisen yliopiston perustamisesta, joka on tieteellisen tutkimuksen eturintamassa. Arabeilla on täysin yhtäläiset oikeudet kuin juutalaisilla, ja arabien insinööri on Uuden seuran johtajien joukossa, ja useimmat maan kauppiaat ovat armenialaisia, kreikkalaisia ​​ja muiden etnisten ryhmien jäseniä. Kaksikko saapuu yleisen vaalikampanjan aikaan, jonka aikana fanaattinen rabbi perustaa poliittisen alustan väittäen, että maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja vaatii ei-juutalaisilta äänioikeuden poistamista, mutta lopulta häviää. Hahaa hohoo. Boom boom boom.
    ellauri374.html on line 261: Venäjän Yhdysvaltain-suurlähettiläs kreivi Arthur Cassini luonnehtii vuoden 1903 pogromia taloudellisesti ahdingossa olevien talonpoikien reaktioksi juutalaisille velkojille 18. toukokuuta 1903 annetussa haastattelussa. Venäjällä on ihan hyviäkin juutalaisia. Tämä pogrom auttoi vakuuttamaan kymmeniä tuhansia Venäjän juutalaisia ​​lähtemään länteen tai Palestiinaan. Se inspiroi varhaisia ​​itsepuolustusliigoja Ze´ev Jabotinskyn kaltaisten johtajien alaisuudessa. Väpelönnäköinen sankarillinen Zhabotinsky perusti Joseph Trumpeldorin kanssa Britannian armeijan juutalaisen legionin ensimmäisessä maailmansodassa. Myöhemmin hän perusti useita juutalaisia ​​järjestöjä, mukaan lukien puolisotilaallisen ryhmän Betar Latviassa, nuorisoliikkeen Hatzohar ja militanttijärjestö Irgun Mandatory Palestiinassa.
    ellauri374.html on line 415: Palestiinalaiset tappavat lapsia, vanhuksia ja naisia. Ensin he hyökkäävät juutalaisten kimppuun, sitten he käyttävät heitä (lapsia, vanhuksia ja naisia) ihmiskilpinä ja piiloutuvat heidän taakseen säälimättä lapsiaan, ikään kuin he eivät olisi omia lapsiaan kertoakseen yleiselle mielipiteelle, että juutalaiset aikoivat tappaa nämä lapset. Tämän näin omin silmin 70-luvulla, kun he hyökkäsivät Jordanian armeijaa vastaan, joka suojeli ja keskitysleirizi heitä. Sen sijaan, että kiittäisivät (Jordanian armeijaa), he laittoivat lapsia sen eteen saadakseen koko maailman uskomaan, että Jordanian armeija tappaa heidän lapsensa. Sellainen on heidän tapansa ja perinteensä, heidän turmeltuneisuutensa, heidän kivinen sydämensä omia lapsiaan kohtaan ja heidän valheensa yleiselle mielipiteelle saadakseen sen tuen.
    ellauri375.html on line 70: Israel on luvannut ottaa huomioon Yhdysvaltain huolen Rafahista. Sinne on kuitenkin ihan pakko hyökätä, sillä siellä Gazan suurin rättipääkeskittymä varvistamassa Egyptin rajalla. Rafah ( arabia : رفح Rafaḥ [rafaħ] ; heprea : רָפִיחַ Rafiaḥ [ʁaˈfi.aχ] ) on palestiinalainen kaupunki Gazan kaistan eteläosassa . Se on Palestiinan osavaltion Rafahin kuvernöörin pääkaupunki , joka sijaitsee 30 kilometriä (19 mailia) lounaaseen Gazan kaupungista . Vuonna 2017 Rafahin väkiluku oli 171 889. Israelin Gaza Cityssä ja Khan Yunisissa Israelin ja Hamasin välisen sodan aikana tekemien massiivisten pommitusten ja maahyökkäysten seurauksena noin 1,4 miljoonan ihmisen uskotaan olevan turvassa Rafahissa helmikuussa 2024. Mutta ei kauan! Kohta ne on ajettu Ebyktiin kuin Joosef, tai sitten vaan turvalleen autiomaan turvalliseen hiekkaan.
    ellauri375.html on line 114: Jumala on kuitenkin antanut lupauksen, että hän säilyttää tietyn luokan hyväntahtoisia ihmisiä, jos nämä illuminaatit asettuvat Jumalan puolelle ennen kuin hänen sotansa alkaa. Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle kuten Ukrainaa ja Palestiinaa. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti (Dan. 2:44), Tämän maailman nykyiset ja entiset valtiot kuten Venäjä ja Israel armeijoineen ja nykyaikaisine aseistuksineen eivat ole koskaan olleet eivätkä ole Jumalan valtakuntia, ja siksi ne kaikki menevät tuhoon, sillä Jumalan valtakunnassa ei ole enää sotureita. Sixhän mekin Jehovan witnessit ollaan aseistakieltäytyjiä kuten hassidit, emmekä luovuta verta.
    ellauri378.html on line 108: Heinäkuussa 1940 lähettämässään kirjeessä Trotski kuvitteli, että Lähi-idän tulevat sotilaalliset tapahtumat ”voivat hyvinkin muuttaa Palestiinan veriseksi ansaksi useille sadoille tuhansille juutalaisille”. Hän oli väärässä; Palestiinasta tuli verinen ansa taas kerran filistiineille. Juutalaiset tekevät pragmaattisia taloudellisia valintoja lähtiessään uuteen maailmaan, kun he kohtaavat syrjintää ja köyhyyttä vanhassa.
    xxx/ellauri128.html on line 615: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
    xxx/ellauri139.html on line 1055: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
    xxx/ellauri148.html on line 149: Ennen käyntiään Palestiinassa Mosche Blecher oli ilmeisesti vastustanut sionisteja. Moshe Blecher odotti Messiasta, ainoastaan ja vain Messiasta. Mutta aikaa myöden siionistiset aatteet alkoivat miellyttä häntä enemmän. Jos Messias ei kerta halua tulla, niin onko juutalaisten odotettava loputtomiin? Ehkä juutalaisten on asetuttava Pyhään maahan väkisin niinkuin edelliselläkin kerralla, ja sitten Messias tuo pelastuxen. Muistan että hän alkoi väitellä asiasta isäni kanssa. Isäni mielestä sionistiti olivat ei-uskovaisia lurjuxia, jotka saastuttavat Pyhän maan. Mutta Moshe Blecher vastasi: Ehkä niin on määrätty. Ehkä he ovat Messiaan, Joosefin pojan etujoukkoja, niinkö tollanen pre-emptive strike. Jospa he siellä sitten katuvat ja muuttuvat hurskaixi juutalaisixi. Mistä sitä tietää mitä taivas on suunnitellut.
    xxx/ellauri154.html on line 113: Eräs tiedonlähde Marian elämästä on Ballsackin pornokirja. Toinen on pyhän Jerusalemin patriarkka Sophroniuksen (n. 560 – 11. maaliskuuta 638) kirjoittama Vita, jonka Napolin kirkon diakoni Paulus Diaconus käänsi latinaksi nimellä Vita. Oman kertomansa mukaan pyhä Zosimus Palestiinalainen (460–560) oli pyhän Egyptin Marian henkilökohtainen hyvä ystävä ja elämäkerturi.
    xxx/ellauri154.html on line 125: Kun 17 vuotta oli kulunut taistelussa entisen elämän muistojen kanssa, kiusaukset lakkasivat. Marialle oli tullut menopaussi. Maria sai viettää elämänsä 30 viimeistä vuotta syvässä rauhassa Jumalan armon ympäröimänä. Marian viimeisen elinvuoden alussa abba Zosima (4.4.) lähti Palestiinan luostareissa noudatetun tavan mukaan suuren paaston ajaksi sekuntikellon kanssa kilvoittelemaan yksin erämaahan. Paaston ollessa jo lopuillaan hän näki erämaassa auringon polttaman ihmisolennon, jonka olkapäille laskeutui vitivalkoinen tukka. Olento pakeni häntä, mutta Zosima juoksi hänen peräänsä pyytäen saada häneltä siunauksen. Kun Zosima pääsi kuulomatkan päähän, Maria kutsui häntä nimeltä, vaikka ei ollut koskaan tavannut häntä. Maria ilmoitti olevansa nainen ja pyysi häntä heittämään viittansa maahan, niin että hän voisi verhota itsensä sillä.
    xxx/ellauri173.html on line 211: Peregrinos syntyi Parionissa noin vuonna 95 jaa. Nuorella iällä häntä epäiltiin isänsä surmaamisesta, ja tämän vuoksi hän joutui jättämään kotikaupunkinsa. Hän päätyi Palestiinaan ja oli läheisessä yhteydessä kristilliseen yhteisöön, tullen jonkinlaiseksi auktoriteetiksi yhteisössä. Roomalaiset vangitsivat Peregrinoksen, ja kristityt auttoivat häntä paljon hänen ollessaan vankilassa. Hän on ehkä odottanut saavansa kuolemantuomion, mutta Syyrian maaherra vapautti hänet.
    xxx/ellauri287.html on line 395: mukana muissa kuin näissä me-kappaleissa kuvatuissa tapahtumissa, niin ainakin saamme olla varmoja, että hän oli läsnä Paavalin käydessä ensimmäisen kerran Euroopassa, hänen palatessaan Palestiinaan kolmannelta matkaltaan, hänen matkallaan Jerusalemiin, hänen matkallaan Kesareasta jonnekin, hänen bachelor-opinnoistaan Maltassa ja hänen ollessaan kaksi vuotta vankilassa Roomassa.
    xxx/ellauri287.html on line 449: Muita aikalaisia olivat Seneca, Plinius, Livius, Ovidius, Strabo, jutkuja mm Jeesus, Philon ja Josephus. (Strabo valitti että jutkuja on tunnetun maan joka kolkassa ja kaikki ovat niiden vallassa. Nyt niitä on vitusti uudella mantereellakin.) Palestiinalaisiin verrattuna länsijuutalaiset olivat maailmanmiehiä. Tanakin Septuaginta käännöxen rahoitti Aleksandriassa asunut juutalainen väestö, joka puhui äidinkielenään kreikkaa. Heprean kieltä ei enää osattu.
    xxx/ellauri287.html on line 490: Palestiinan arabien tiedottajana Haj Amin ei pyytänyt Britanniaa myöntämään heille itsenäisyyttä. Päinvastoin, kirjeessään Winston Churchillille vuonna 1921 hän vaati Palestiinan yhdistämistä Syyrian ja Transjordanin kanssa. Al-Husseini keskittyi panarabismiin ja erityisesti Suur-Syyrian ideologiaan, jolloin Palestiina ymmärrettiin arabivaltion eteläisenä provinssina, jonka pääkaupunki oli määrä perustaa Damaskokseen. Suur-Syyriaan piti sisältyä koko Levantin alue, joka on nyt Syyrian, Libanonin, Jordanian, palestiinalaishallinnon ja Israelin miehittämä. Erääänlainen kalifaatti siis, ISIS-tyylinen. Plus ca change, plus c'est la même chose.
    xxx/ellauri287.html on line 492: Taistelu Suur-Syyriasta romahti sen jälkeen, kun Ranska voitti arabijoukot heinäkuussa 1920. Panarabialaisten pyrkimysten turhautuminen toi islamilaisen värin itsenäisyystaistelulle ja turvautui yhä useammin ajatukseen maan palauttamisesta Dar al-Islamille ja juutalaisten estämisestä maahanmuutosta Palestiinaan.
    xxx/ellauri287.html on line 494: Peläten, että lisääntynyt juutalaisten maahanmuutto Palestiinaan vahingoittaisi arabien asemaa alueella, mufti järjesti veriset mellakat juutalaisten siirtokuntia vastaan ​​vuosina 1929 ja 1936.
    xxx/ellauri287.html on line 497: Marraskuussa 1941 ex-mufti tapasi Hitlerin. Syksyllä 1943 SS-päällikkö Heinrich Himmler ylisti muftia toteamalla, että natsien johto on seurannut tiiviisti vapautta tavoittelevien arabien taistelua – ja erityisesti Palestiinassa – juutalaisia ​​hyökkääjiä vastaan. Himmler päättää kirjeen toivottamalla muftille "lämpimät toiveet taistelusi jatkumisesta suureen voittoon asti."
    xxx/ellauri287.html on line 564: John Whiting vietti monipuolista ja monipuolista työelämää Jerusalemissa. Hän työskenteli American Colony Photo Department -osastolla valokuvaajana ja auttoi myös yrityksen johtamisessa. Hän oli lankonsa Frederick Vesterin kanssa kumppani ja johtaja Vester & Co.-American Colony Storessa lähellä Jaffa Gatea. Siellä myytiin American Colony Photo Department -tulosteita, lyhtydioja ja postikorttikuvia muiden tavaroiden ohella. Hän oli mukana perustamassa lyhytaikaista New Yorkin haaraa American Colony Storessa, joka epäonnistui taloudellisen taantuman vuoksi. Whiting puhui sujuvasti arabiaa. Hän keräsi antiikkiesineitä, kuten keramiikkaa ja hahmoja, joita myytiin kaupassa, sekä palestiinalaisia ​​käsitöitä ja muita esineitä. Vuodesta 1908 vuoteen 1915 Whiting oli Yhdysvaltain apulaiskonsuli Jerusalemissa, on erikoistunut kauppaan ja maatalouteen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimitti apua haavoittuneille sotilaille vapaaehtoisena Turkin Punaisen Puolikuun ja American Colony Nurses -järjestön kanssa. Vuonna 1918 hän aloitti palveluksen Britannian armeijan tiedusteluupseerina. Whitingillä oli laaja tietämys Lähi-idän maisemista ja historiallisista kohteista. Hän opasti usein vierailijoita Palestiinan, Syyrian, Jordanian ja Libanonin matkoilla. Hän kirjoitti lukuisia artikkeleita. National Geographic Magazine on lähes tyyten kuvitettu American Colony Photo Departmentin ja sen seuraajan Matson Photo Servicen tuottamilla valokuvilla. (Katso Valittu bibliografia ).
    xxx/ellauri287.html on line 587: Seleukidien hallitsijasuku oli Aleksanteri Suuren sotapäällikön Seleukos I:n perustama hallitsijasuku, joka hallitsi Persiaa vuodesta 312 eaa. aina siihen asti kun parthialaiset valtasivat Persian noin vuonna 164 eaa. Sen jälkeen seleukidien valta heikkeni ja lopuksi he hallitsivat vain pientä osaa Syyriasta. Parhaimpina aikoinaan seleukidit hallitsivat Anatoliaa, Syyriaa, Palestiinaa, Mesopotamiaa ja Persiaa. Seleukos perusti myös uuden pääkaupungin, Antiokian, jonka hän nimesi isänsä mukaan.
    xxx/ellauri291.html on line 389: Arabien kapina Palestiinassa 1936-1939
    xxx/ellauri291.html on line 393: Juutalaisten kapina pakollisessa Palestiinassa, 1944-1948
    xxx/ellauri291.html on line 397: Israelin ja Palestiinan konflikti, 1948 alkaen
    xxx/ellauri292.html on line 248: Matkalla Kairoon alus kohtasi myrskyn ja haaksirikkoutui Rodoksella. Kun kaikki omaisuutensa oli poissa, puolue lainasi turkkilaisia ​​vaatteita. Stanhope kieltäytyi käyttämästä hunnua ja valitsi turkkilaisen miehen puvun : viitta, turbaani ja tossut. Kun brittiläinen fregatti vei heidät Kairoon, hän käytti edelleen englantilaiselle naiselle äärimmäisen epätavallisia vaatteita: hän osti purppuraisen samettiviitan, kirjailtuja housuja, liivin, takin, satulan ja sapelin. Tässä asussa hän meni paavin istuimelle pashalle. Kairosta hän jatkoi matkojaan Lähi -itään. Kahden vuoden aikana hän vieraili Gibraltarilla, Maltalla ja Joonianmeren saarilla, Peloponnesos, Ateena, Konstantinopoli, Rodos, Egypti, Palestiina, Libanon ja Syyria. Hän kieltäytyi käyttämästä hunnua edes Damaskoksessa. Jerusalemissa Pyhän haudan kirkko puhdistettiin vierailijoista ja avattiin uudelleen hänen kunniakseen.
    xxx/ellauri292.html on line 252: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
    xxx/ellauri292.html on line 260: Stanhope ei kaivanut raunioita Ashkelonissa oman henkilökohtaisen ahneutensa ja hyödynsä vuoksi. Hän näytti tekevän niin kohottaakseen maailman aluetta, jota hän oli tullut kutsumaan kotiin, aikoen palauttaa kullan ottomaanien sulttaanille. Patsaan tuhoaminen tehtiin myös todistaakseen hänen omistautumisensa ja kumotakseen ajatuksen, että hän vain yritti ryöstää Palestiinaa Britannialle. Samoin hänen kaivaukset olivat melko metodisia, hyvin tallennettuja ajalle, ja patsas dokumentoitiin ennen sen tuhoamista. Kaikki nämä asiat olivat epätavallisia tekniikoita ajalle, ja tekevät siten Stanhopen kaivauksesta ainutlaatuisen ja arvokkaan historialle. Olen täysin samaa mieltä Silbermanin johtopäätöksen kanssa, että Stanhopen kaivausta "voidaan oikeutetusti kutsua ensimmäiseksi nykyaikaiseksi kaivaukseksi Pyhän maan arkeologisen tutkimuksen historiassa". Hänen tutkimusmatkansa tasoitti tietä tuleville kaivauksille ja matkailulle paikalle. Tosi hienoa.
    xxx/ellauri292.html on line 365:

    Betlehemiläisiä Yrjöjä. Nehän on vähän kuin ambomaalaiset Martit. Yrjö oli room. sotilas Palestiinasta jonka Diocletianus vainosi hengiltä. Lisänimi Vihreä (Khadr). Lohikäärme oli vain hämäystä. Yrjön lippu on vieläkin brittien sotalippu. Punaristilippumme!

    xxx/ellauri293.html on line 157: Kypros on vaihtanut omistajaa kuin mustalaisen hevonen. Veljeni Leijonamieli möi sen Simon Templarille, joka möi sen Saladdinin poispotkimalle Jerusalemin ex-kunkulle. Size oli vähän aikaa italialaisilla. Se päätyi osmannien aikaan Turkille, joka antoi sen Krimin sodassa lainaan briteille saadaxeen sillä britit puolelleen Venäjää vastaan. Britit tarjosivat sitä Kreikalle 1. maailmansodassa sota-avusta serbejä vastaan, ei huolineet. Turkin hävittyä suursodan Saksan puolella britit ottivat sen izelleen. 60-luvulla länkkärit teki siellä samat virheet kuin Palestiinassa samoin tuloxin, eli yhtämittaista kärhämöintiä. Nyziellä on 2 valtiota napit vastakkain. 2/3 saaresta on länkkäreillä ja 1/3 turkkilaisilla. E. Saarisen rakas Pafos on länkkärien eli kreikkalaisten puolella.
    xxx/ellauri295.html on line 77: Caesarea (lat., myös Caesareia, Caesaria; m.kreik. Καισάρεια, Kaisareia; suomalaisittain Kesarea), usein Caesarea Maritima ja joskus Caesarea Palestinae, oli antiikin aikainen kaupunki Palestiinassa nykyisen Israelin alueella. Se oli roomalaisen Judaean eli Juudean provinssin hallintokeskus ja tärkein satamakaupunki, ja sijaitsi Välimeren rannalla nykyisen Caesarean kaupungin lähellä.
    xxx/ellauri295.html on line 81: Caesarean loistokkuus ja erityisesti sen hyvinvarustettu satama soivat kaupungille pian Palestiinan keskuksen ja metropoliksen aseman, ja se kehittyi myös merkittäväksi kauppakaupungiksi. Se ohitti merkityksessä Jerusalemin, ja toimi Rooman Judaean provinssin prefektien ja prokuraattoreiden sekä Juudean vasallikuninkaiden pääasiallisena asuinpaikkana. Muun muassa Pontius Pilatus hallitsi Caesareasta käsin. Suurimmillaan kaupungissa arvioidaan olleen noin 200 000 asukasta. Suurin osa kaupungin väestöstä oli syyrialaisia, mutta siellä oli Herodeksen ajasta lähtien myös juutalainen yhteisö.
    xxx/ellauri295.html on line 89: Varhain nykyaikana Tiberias oli sekakaupunki. Iso-Britannian vallan alaisuudessa sen enemmistö oli juutalaisia, mutta siellä oli merkittävä arabiyhteisö. Vuosien 1947–1948 sisällissodan aikana Pakollisessa Palestiinassa puhkesi kärhämä Tiberiasin juutalaisten ja sen palestiinalaisen arabivähemmistön välillä. Kun Haganah otti vallan, brittijoukot evakuoivat koko Palestiinan arabiväestön; heidän ei annettu palata sodan jälkeen, joten nykyään kaupungissa on lähes yksinomaan juutalaisia. Sodan päätyttyä Israelin uudet viranomaiset tuhosivat Tiberiaksen vanhan kaupungin puhdistaaxeen sen entisistä arabitorakoista.
    xxx/ellauri295.html on line 96: Caesarea toimi Palestiinan roomalaisena pääkaupunkina noin 500 vuotta. Se alkoi taantua vuonna 638 (tai 640) tapahtuneen muslimivalloituksen jälkeen. Kristillisessä perinteessä Caesarea näyttäytyy pakanalähetyksen syntypaikkana.
    xxx/ellauri296.html on line 320: Vuonna 1922 Britannian mandaatin viranomaisten suorittamassa Palestiinan väestönlaskennassa Tarshehan väkiluku oli 1880 asukasta; 1521 muslimia, 358 kristittyä ja 1 druusi, joista kristittyjä oli 298 melkiteistä, 53 ortodoksista ja 7 Englannin kirkkoa. Väkiluku oli lisääntynyt vuoden 1931 väestönlaskennassa yhteensä 2522:een; 2047 muslimia ja 475 kristittyä, yhteensä 584 talossa.
    xxx/ellauri296.html on line 334: 15. toukokuuta 1974 Palestiinan demokraattisen rintaman terroristit hyökkäsivät Ma'alotin ala-asteelle Ma'alotin joukkomurhana. Hyökkäyksessä murhattiin 22 teini-ikäistä ja kolme opettajaa Safedista luokkamatkalla. He olivat nukkuneet lattialla rakennuksen sisällä. Lisäksi samat terroristit tappoivat koululaisten murhaa edeltäneissä tapahtumissa kolme israelilaista naista, joista yksi oli seitsemännellä kuukaudella raskaana, yhden nelivuotiaan lapsen ja kaksi miestä.
    xxx/ellauri305.html on line 123: Libanonissa, Israelissa, Jordaniassa, Syyriassa ja Palestiinassa suolaisia ja jäähdytettyjä lupiinipapuja kutsutaan turmusiksi, ja ne tarjoillaan alku- ja välipalana. Syökööt niitä kunnes tukehtuvat.
    xxx/ellauri312.html on line 216: Lukens-Bull, R. & Woodward, M. (2009). "Israelin ydinase vastaan Palestiinan ritsat."
    xxx/ellauri354.html on line 498: Uskonnollisten juutalaisten keskuudessa äärimmäisen tulevaisuuden hankkeen ennakointi, joka keskittyy Kolmannen temppelin rakentamiseen Temppelivuorelle Jerusalemin vanhaankaupunkiin, on ollut vallitseva teema, jota Israelissa pidetään myös ideologisena motiivina. Muslimit ovat kuitenkin kiistäneet käsityksen Kolmannesta temppelistä, koska on olemassa Kalliokupoli, jonka Umayyad-kalifaatti rakensi Salomonin temppelin ja toisen temppelin päälle; Juutalaisten ja muslimien väliset jännitteet Temppelivuoresta ovat siirtyneet poliittisesti yhdeksi Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin suurimmista leimahduspisteistä, ja alue on myös ollut merkittävän keskustelun kohteena Israelin ja Palestiinan rauhanprosessissa. Suurin osa kansainvälisestä yhteisöstä on pidättäytynyt tunnustamasta Jerusalemin suvereniteettia Israelin ja Palestiinan kansallishallinnon välisten ristiriitaisten aluevaatimusten vuoksi, koska molemmat osapuolet ovat väittäneet sen pääkaupunkikseen.
    208