ellauri055.html on line 966: WSOY:lla Pransu käännätti uudelleen Lauri Viljasella Teuvo Pakkalan suomentaman Viktorian. L. Viljanen ja Kai Laitinen oli Vaakun avustajia Valvojassa. Kai Laitisella oli omistuskirjoitettu kopsu Panun Hämeenkyrö-oppaasta. Hinta läpykästä Hagelstamilla oli kokonaista 30 egeä. Ei napannut. Siellä oli sukupolvenvaihdos tapahtunut. Viileähkö tytär piti puotia.
ellauri055.html on line 968: Larska Viljanen oli se Elina Väärän mies. Kai Laitisen mä muistan kotoa. Entäs Teuvo Pakkala?
ellauri055.html on line 970: Teuvo Pakkala (alun perin Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus, 9. huhtikuuta 1862 Oulu – 7. toukokuuta 1925 Kuopio) oli suomalainen kirjailija. Pakkala lasketaan 1880–1890-lukujen realisteihin, ja häntä on usein nimitetty myös naturalistiksi. Onkohan se isotissiselle Janinalle sukua? Ei kai, sehän olikin Frostell, nyttemmin Fry. And bring some shit for my Fry.
ellauri055.html on line 972: Teuvo Pakkalan isä Juhana Erik Frosterus oli ammatiltaan kultaseppä, mutta harrasti myös kuvanveistoa. Äiti Anna Sofia Turdin oli samoinlähde? käsityöläissukua, sillä hänen isänsä oli puuseppä. Pakkalan isänisä oli paikallista kuuluisuuttakin saavuttanut laivanvarustaja, mutta Frosteruksen suvun juuret ovat etelässä, Nummen pitäjässä.
ellauri055.html on line 974: Pakkalan lapsuus oli ankea, sillä hänen isänsä oli perso viinalle. Siitä joutuivat viisi lastakin kärsimään, ja isän ollessa retkillään sairasteleva äiti sai kantaa vastuun perheestä. Nälkävuosien aikana perheen asuntona oli yhden huoneen hökkeli, ja Teuvo joutui käymään kerjuulla. Isän alkoholinkäyttö teki käsityöläisperheestä köyhälistöä.
ellauri055.html on line 977: No ei! Perheen elämä muuttui, kun Pakkalan isä koki lestadiolaisen herätyksen, luopui viinasta ja alkoi jopa pitää saarnoja kaupungin laidalla. Isän pääsi tukkiyhtiön työnjohtajaksi vihreetä kultaa veistämään. Poika pääsi aloittamaan koulunkäynnin Oulun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1874 Pakkala siirtyi vastaperustettuun Oulun suomalaiseen yksityislyseoon, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Agnes Tervon. Koulun opettajalta K. F. Kivekkäältä ja tämän vaimolta Pakkala sai innostuksen kirjallisuuteen ja pääsi tutustumaan erityisesti norjalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri055.html on line 979: Frosterus reputti medikofiilin Toopen lailla, tunaroi solttuna ja maajussina ennen kuin siitä tuli lehtineekeri. Sen kertomukset Kivekkään Kaiku-lehdessä olivat satiirisia ja suunnattu ruotsinkielistä yläluokkaa vastaan; Pakkala oli elämänsä aikana nuor- ja vanhasuomalaisten välillä ja suhtautui myös wrightiläiseen työväenliikkeeseen suopeasti. Tästä äimistyi Kivekäs. Teukka pakeni Jyväskylään ja muuttui Pakkalaxi. Kohta se palas Ouluun ja perusti kilpailevan lehden Louhi. Puri kyykäärmeenä leipää antanutta kättä. Onxe Käpylän naapurien kähärätukkainen Kivekäs samaa joukkoa? Rouva Kivekäs läxi läpyttämään kun ne rakens kellarin.
ellauri055.html on line 981: Pakkalat pakkas tavarat Paikkalan torpasta ja muutti Hesaan 1894. Teuvo hankki leivän kääntäjänä ja kustannustoimittajana. Palkintorahoilla kävi Pariisissa, ei viihtynyt. Raha-asiat oli rempallaan. Teukka lähti Kokkolaan opexi. Sieltä Samulipojan niskoille Liminkaan (missä se luennoi, ohjasi näytelmiä ja johti torvisoittokuntaa Samulin kansanopistossa) ja Samulipojan perässä Kuopion kansanopistoon ja kirjastoon, jossa kuoli muttei haudattu, vaan Ouluun. Oulussa on Teuvo Pakkalan katu, ja Kangasniemellä Otto Mannisen.
ellauri066.html on line 196: Aaro Hellaakoski aloitti kriitikon uransa kotipiirissä jo lapsena. Perheen esikoisena hän ohjaili selkein periaattein ja ankarin ottein nuorempien sisarustensa lukutottumuksia. Liian nuori pikkusisar ei saanut lukea Linnankosken Laulua tulipunaisesta kukasta, kun taas jo alle kymmenvuotiaina sisarukset olivat saaneet tutustua tunkkaisen Teuvo Pakkalan teoksiin. Kouluikäisenä oululaisessa Kaiku-lehdessä ruoti nenäkkäästi julkkixia. Runoilijan arvostelut Iltalehdessä oli suorasanaisia. "Yrmf. En tykännyt." Ankara linja jatkui ja kodin perintönä oli vahva pyrkimys totuuteen. Valheelliset taitajat tukahdutettava heti alkuunsa ja torjuttava pois runon maailmasta.
ellauri115.html on line 970: Kun valoin Rauhixen ikuisten vessanportaiden perustaa betonista, tuli pikku Max noin 5v siihen ja ja halusi mennä pikku saappaillaan kävelemään pehmeässä sementissä. Sopiiko, sopiiko? se kysyi ja meni sitten sinne tallustelemaan. Sanoin EI! EI! EI SOVI! mutta siitäpä se vähät välitti. Se piti lopulta yxinkertaisesti vaan nostaa sieltä pois. Sille sana "sopiiko?" oli vaan joku sana joka pitää sanoa ennenkuin tekee mitä lystää. Tai Niklaxen "Puheenvuoro!" Mähän sanoin puheenvuoro! Tai Alexander Stubbin "Sori siitä", sana joka pitää sanoa jos jää kiinni kusetuxesta. Valitettavasti, sanon vaikken valita. Olen vaan pahoillani että huomasitte. Taikasanoja, stiiknafuulia (YÄK, siinäpä ällö tarina Teuvo Pakkalalta). Sanahelinää, pelkkää semantiikkaa.
ellauri282.html on line 146: Salattu viisaus : ajatuksia Paavo Ruotsalaisen, Wilhelmi Malmivaaran & E. W. Pakkalan kirjoituksista ja puheista.
ellauri325.html on line 447: Toimitusjohtaja – Kalervo Pakkala
xxx/ellauri165.html on line 647: (Iisak Syyrialainen: Helvettiä koskeva näköala (Puhe 120:6), suomentanut Serafim Seppälä. No connection to Serafina Pakkala.)
13