ellauri024.html on line 1428: Eskelinen: von Wright ja Paasilinna valikoituivat kohteiksi, koska he tuolloin edustivat arvostetuimman suomalaisen kulttuurikritiikin ääripäitä, karkeasti sanottuna sekä akateemista että itseoppinutta tyhjänpäiväisyyttä. Yksinkertainen, joskin normista poikkeava perusidea, oli asettaa heidät henkilökohtaiseen vastuuseen latteuksistaan ja konservatiivisuudestaan, joiden todentaminen tekstini sisällä (vastaan tässä vain omasta puolestani) oikeutti myös henkilöön ulottuvan pilkan ja halveksunnan. Tätä kautta kyseenalaistui tietysti myös von Wrightin nauttima yleinen arvostus, mikä osaltaan selittää joidenkin vastareaktioiden kiivautta. Vain yhden esimerkin ottaakseni: Timo Hämäläinen vetosi von Wright -esseen luettuaan Viksteniin, ettei Jälkisanoja julkaistaisi, koska siinä loukataan akateemikon kunniaa.
ellauri040.html on line 178: Paasilinna Erno">Ernu Paasilinna saarnasi: hyvä kirjallisuus on aina ihmisen puolella, se on ettisesti korkeatasoista. Se sisältyy välttämättömänä ainesosana hyvään kirjallisuuteen. Eettisesti arveluttava kirjallisuus ei säily, se on ihmistä vastaan, laadullisesti puolinaista. Maailmankirjallisuus ei tunne sellaisia teoxia.
ellauri058.html on line 249: Tervo ja Paasilinna baarissa. Ylen Elävä arkisto.
ellauri061.html on line 1378: Pakko on tuonkin pikkutakkijupin pyristellä framilla kun ei jaksa enää kapakassa hillua. Samantyyppinen äljäke kuin oli se entinen suuruus, A. Paasilinna, juoponsorttisia luusereita molemmat. Kohtalokin lienee sama.
ellauri112.html on line 31:
Siinä oli meitä kulttuurikoneita, siinä oli Hande, Erkon Jussi, Eno Kala, vitaali muotifilosofi Bergson ja Renan Ernest. Hämärinä taustaheppuina Hyntti, Alpi ja Tuntti. Juopporemmistä jää uupumaan Matti Viikari ja Paasilinna Erno">Erno Pee.

ellauri142.html on line 53: Markku peukutti käsityötä kuten Arto Paasilinnan romaanit. Tee kädellä nyt kun vielä voit älä mieti eilistä tai huomista. Huominen pitää kyllä huolen izestään. Ei pie ruveta ulkopuolisexi syrjästäkazojaxi kuin Brontén tytöt. Graae viittasi jopa Heideggerin ideaan silleen jättämisestä. Kyky rakastaa on tärkeäpää kuin se mitä rakastetaan. Kyky vetää käteen on tärkeämpää kuin käteenveto. Kyky pysyy, lätäköt vaihtuvat.
ellauri162.html on line 239: Paasilinna Arto">>Arto Paasilinnan muistolle En mémoire d'Arto Paasilinna
ellauri162.html on line 248: Arto Paasilinna sai paljon tunnustusta jo elinaikanaan, Arto Paasilinna a reçu beaucoup de reconnaissance déjà de son vivant,
ellauri162.html on line 262: Gullstén‐Paasilinna ‐suvun kantaisä Pehr Gullstén, Pehr Jacobsson Kuckoin, 'Pekka Jaakonpoika Kukkonen' (25.3.1770‐1.9.1825) syntyi Muhoksen emäpitäjässä, nykyään Utajärven Ahmaksen Kukkolassa. Pekka Jaakonpoika Kukkosen isä oli Jacob Holappa (1732‐1807), joka muutettuaan Puolangalta Ahmaksen Kukkolan isännäksi otti sukunimekseen ajan tavan mukaan talon nimen eli Kukkosen (Holappa‐suvun tietokanta 2003).
ellauri162.html on line 264: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 266: Muhoileva Artaux oli Kuukkoisten iljexistä nuorin, Erno vanhin. Ovat sitten sukua varmaan homo-Holapallekin. Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen.
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri285.html on line 437: Suoraselkäisiä keskustaoikeistolaisia, jotka istuivat 85 syytettyjen penkillä Patin julkaistua oman epäihmisen äänensä. Paizi E. Saarinen, joka ei jäänyt kiinni. Kuusi sanoo kiittävästi Eskistä: playboy ei lukisi Eino Kailan persoonallisuutta, mutta Eino Kailan tutkija voi leikkiä playboyta. Kuusi tykkäsi kun Eski haukkui Kailan loogista empiriokritisismiä. Eski ajoi ensimmäissen Finlandia-palkinnon lautakunnassa 1984 Eerno Paasilinnan esseekokoelman Yxinäisyys ja uhma Pimenoffin kauniin Helenan ohize. Miespaneeli vei voiton taas, Kuusi käänsi kelkkansa keskustaoikeistoveljien ja nazikaverin, lestadiolaisen Niels Nielsenin viitoittamalle ladulle. Eski ei ollutkaan meediajulkisuuden vuoxi älyllisesti epärehellinen etuvasemmalle, vaan juurikin päinvastoin, takaoikealle. Kuusi ei pitänyt AKS-läisenä ylioppilaana Eino Kailasta, koska se oli lipilaari ja sai silti kaikki kauniit filosofityttöset. Mutta kukahan maailman 100K korhosesta oli juuri Pulkin mainizema Korhonen? Patin äitikin oli os. Korhonen.
ellauri285.html on line 439: Ernon Finlandia-voittajan toinen osa 'Yksinäisyys' sisältää esseet Eino Leinosta, Vasili Šukšinista, Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Yhteistä näille neljälle hyvin erilaiselle kirjailijalle on tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden, muttei sentään julkisuuden hinnalla. Ja silti, rakkaat lukijat, voin kuvitella Paasilinnan ajatelleen, olkaa varovaisia, sillä “on paljon helpompaa kirjoittaa hyvin kuin oikein“. Epäilkää, kyseenalaistakaa! Pankaa sormenne joka erälle ja kysykää: miksi - tämä - on - näin? Näistä Leino ja Linkola on oikislaisia, Haanpää vielä Noitaympyrässä vasuri vaikka kelkka taisi kääntyä Kiinan matkalla, ja Shukshin kodikkaita tuhnuja Suomi-filmityyppisiä leffoja ohjannut neuvostolainen elokuvaohjaaja. Entä Ernu ize? Joku mustanvihreä. Naipaul oli, vaikka 2. polven mamu, tunnettu kolonialismin puolustaja ja rasisti. Tyypillinen rasisti on ikääntynyt maalaisäijä tai vähän koulutettu nuori juippi. Patti lähti liikenteeseen juippina ja päätyi maailaisäijäxi. Franz Fanon, josta on paasattu mm. albumissa 96 joutui neekerinä Patin hampaisiin. Fanonin mielestä neekerien vihailu ja ihailu molemmat johtuvat niiden valtavista ruskeista vällykäärmeistä. Mean black snake sneaking in my back door, laulavat ne izekin. Patin mittausten mukaan kuukerin nelli on ihan samanmittainen kuin valkoisen ja tuntuukin naisten mukaan samalta. Mixikä se sitten kiertää sitä kuin kissa kuumaa puuroa?
ellauri285.html on line 441: Erno Antero Paasilinna (14. maaliskuuta 1935 Petsamo – 30. syyskuuta 2000 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Paasilinnan esseekokoelma Yksinäisyys ja uhma sai vuonna 1984 ensimmäisen Finlandia-palkinnon. Teoksesta löytyvät myös Paasilinnan usein siteeratut, hänen motokseen mielletyt sanat ”Kirjailijaksi ei synnytä. – – On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”. Sitä se ei takuulla ollut ize kexinyt.
ellauri285.html on line 443: Erno Paasilinnaa on luonnehdittu suomalaisen kirjallisuuden äänekkääksi toisinajattelijaksi. Paasilinnan kirjat ovat usein yhteiskuntakriittisiä. Monet niistä kuvaavat Lappia ja Petsamoa ja ottavat kantaa luonnon ja syrjäseutujen sekä niiden asukkaiden puolesta. Useimmat kirjoitukset ovat lyhyitä ja niukkasanaisia, mutta samalla niiden sisältö ja sanoma käyvät helposti lukijalle selväksi. Paasilinna haastoi mielellään keskusteluun vaikutusvaltaisia päättäjiä ja joutui myös monesti heidän epäsuosioonsa.
ellauri285.html on line 445: Paasilinnan erityisesti suosimia tyylilajeja olivat satiiri, essee ja aforistiikka, mutta häneltä ilmestyi myös matkakirjoja, romaani, omaelämäkerta, novelleja sekä historiallisia teoksia. Hänen tuotantoaan on käännetty ainakin 13 kielelle.
ellauri285.html on line 447: Erno Paasilinnan tunnettuja kirjailijaveljiä ovat Arto Paasilinna, Reino Paasilinna ja Mauri Paasilinna. Näistä Arto Paasilinna on tunnetuin, etenkin Ranskan kielialueella. Ranskalaisiin Arton tönkkö komiikka upposi kuin häkä.
ellauri285.html on line 449: Paasilinna-1963.jpg" width="20%" />
ellauri308.html on line 95: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna. Juva 2013.
ellauri325.html on line 419: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 756: Luottamustoimet poikivat. Kulttuurirahaston ja Finlandia-palkinnot (Erno Paasilinna 1984) menivät harakoille Masan myötävaikutuxella. Muinaisrunoprofessorit eivät vietä iltojaan nykyrunoilijattarien parissa. More´s the pity. Pekka Kejosesta ei myyriäinen pitänyt. Ehdotti sijalle Kalle Päätaloa. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin Masaa harmitti Päätalon tappio Pekka Anus Kejoselle.
ellauri325.html on line 775: Hei mutta nythän Masa kertoo Veronica Pimenoffin syrjäyttämisestä Finlandia-pallilta! Hän ei halua valehdella enempää kuin Norjan lestadiolaiset, jotka tunnustavat tykänneensä saxalaismiehityxestä. Saarinen ja Tyyri kiistelivät Erno Paasilinnasta. Erno halvexi Steinbockin ja Saarisen kaltaisia epärehellisiä markkinamiehiä. Masa oivaltaa: Eski on sydämessään yhtä oikealla kuin Pentti Linkola. Siitä ilahtuneena Masa siirtyy vastapuolelle. Ei kai tässä nyt kirjoja palkita, vaan kirjoittajia, tai oikeastaan meitä lautakuntalaisia.
ellauri429.html on line 220: Mahesh Das (ääntäminen hindiksi: [məɦeːɕə d̪ɑːsə]; 1528 – 16. helmikuuta 1586), joka tunnetaan yleisesti arvonimellään Raja Birbal (lit. "Nopea ajattelija"), oli intialainen ministeri ja Mughal-imperiumin komentaja. Hänet tunnetaan Intian niemimaalla enimmäkseen hänen nokkeluuteensa keskittyvistä kansantarinoista. Hänet nimitti Akbar, ja hän oli yksi hänen tärkeimmistä hovimiehistä, osa Navaratnas-nimistä ryhmää (yhdeksän jalokiviä). Helmikuussa 1586 hän johti armeijaa tukahduttamaan levottomuudet Luoteis-Intian niemimaalla, missä hän kuoli monien joukkojen kanssa kapinallisheimon väijytyksessä. Hän oli ainoa hindu, joka omaksui Din-i Ilahin, Akbarin perustaman uskonnon. Allahu akbar! Goldie Hawn ja Walter Matthau oli juutalaisia, Ingrid Bergman svedupelle. Apina Hanumanista on jo paasaus albumissa 333. Hanumään on syvältä hanurista. Mixi lähestyt minua lakeija / haitari olalla? Inkeri-tädin Tirolista / tuoma vihreä vaellushattu. Gibreelistä tulee mieleen Erno Paasilinnan Elmo ja Rabelaisin Gargantua. Mixhän ne on olleet mielestään hauskoja. Ne on pikemminkin hulvattomia. Karnevalisointia, sanoi se läski kääntäjä joka siteerasi Bakhtinia. Vielä karmeempia on ne keekoilevat rumat läskit naiset, juu burleskit. Vizi ne on egloja. Se kääntäjä oli Riitta Oittinen, albumissa 386. My current research interests are Mikhail Bakhtin's dialogics, the carnival in Lewis Carroll's Alice, intersemiotic and intervisual translation. I also illustrate books and articles and my own books on translation theory. Riitta Roth tekemässä kissamaisia joogaliikkeitä. Barf.
xxx/ellauri057.html on line 1012: Wang Wei: Mut on äijäpöljyyttä kuten kai Tuomas Kyrö ja Arto Paasilinna ja sit tota kikkelipöljyyttä kuten Teir.
xxx/ellauri130.html on line 322: Kirkko on maan suurimpia liikeyrityxiä. Aina pakkaa menemään voiton puolelle.Erno PaasilinnaMKILL!
xxx/ellauri295.html on line 275: Kuvitteellisia romaaneja, kuviteltua palkintoja. Patti otti kynäilijän roolin tosissaan. Surkeaa. Jumalasta heti seuraavana mieleen tulee Makkonen. Kuin Caesar se puhuu izestään 3. persoonassa. Erityisesti harmitti kun Erno Paasilinna sai Finlandia-palkinnon eikä Matti Pulkkinen. Sitä Pesäpuu itki. Sinisiin vihkoihin putoili suolapisaroita. Esa Saarinen oli siihen suurin syyllinen. Kaikki nää huippuluokan kaverit oli ainaskin omasta mielestään eri ernuja. Erno Paasilinnan Elmo kirja oli Mielensäpahoittaja tasoa. E. Saarinen ei yltänyt sinnekään.
xxx/ellauri295.html on line 277: ”Oli pirun vaikea selvitä hengissä hautaan saakka.” ~Erno Paasilinna
xxx/ellauri295.html on line 279: Erno Paasilinna on nimetty "kansallisen kyynisen palkinnon saajaksi" ja "viralliseksi valtiokriitikoksi" tinkimättömien näkemyksiensä ja ihmistoveriensa ihailun puutteen vuoksi. Hänen terävä analyysinsä vallasta ja voimasta ravisteli suomalaisen yhteiskunnan perustaa, mutta tunnustettiin laajalti suht puolueettomiksi. Hän pyyhkäisi persettään ideologisesti lähellä sydäntään olevilla yhtä voimakkaasti kuin niillä, joiden ideologia oli täysin vastakkainen hänen omaansa.
xxx/ellauri295.html on line 281: Paasilinna Erno">Erno Paasilinna (1935–2000) oli suomalainen vittuilija, joka kirjoitti aktiiviuransa aikana satoja vittumaisia kirjoituksia. Ura huipentui vuonna 1984 myönnettyyn Finladia-palkintoon, joka lipsahti Paasilinnalle yhteiskuntasatiirista vittuilua edustavalla vittuilulla Yksinäisyys ja uhma. Lautakunnan kämmi oli ymmärrettävä, koska palkinto jaettiin tuona vuonna vasta ensimmäistä kertaa ja mukana jakamassa oli Esa Saarinen. Paasilinna esiintyi myös usein television ajankohtaisohjelmissa heittämässä vittumaisia kysymyksiä haastateltaville henkilöille. Paasilinna heittäytyi kirjalliselle uralle Arvi A. Karisto Oy:n leivistä, jonka suojissa hän vittuuntui ja turhautui ja koki ainoastaan systemaattisen vittuilun aloittamisen ulospääsyksi tästä tilanteesta.
xxx/ellauri295.html on line 284:
Paasilinna on juuri vienyt piipun vieressä seisovan yläluokan edustajan suusta (V. Meri).

xxx/ellauri295.html on line 288:
  • Paasilinna äityy tosissaan vittuilemaan
    xxx/ellauri295.html on line 289:
  • Paasilinna käsittelee vittua
    xxx/ellauri295.html on line 295: "Jos minä helvettiin haluaisin, niin se olisi läänintaiteilijan paikka Seinäjoella." ~~Erno Paasilinna
    xxx/ellauri295.html on line 298: Paasilinnan rooli vittuilijana oli siitä erikoinen, että hänen vittuilunsa pohjautuivat lähes aina tositapahtumiin ja vieläpä osa niistä oli totta. Paasilinnan vittuilut luettiin erityisen tarkasti niissä piireissä, jotka edustivat vallankäytön suhteen keskimääräistä suurempia oikeuksia. Paasilinnan vittuilu herätti usein myös kritiikkiä ja vastustusta sekä tappouhkauksia, joiden määrän lisääntyessä päivittäin määrätyn rajan yli poliisiviranomaiset suosittelivat kirjailijalle pysyttelyä kiven sisällä.
    xxx/ellauri295.html on line 300:
    Paasilinna äityy tosissaan vittuilemaan

    xxx/ellauri295.html on line 302: Erno Paasilinna kokosi runsaasti aineistoa ns. yläluokan edustajista ja osoitti heitä silmällä pitäen yleiseen levitykseen luonteeltaan vittumaisia näkemyksiä. Paasilinna ei valikoinut kohteitaan aloittaessaan vittuilunsa sen paremmin, vaan hän riepotteli yhtä objektiivisesti niin johtavassa asemassa olevia poliitikkoja, talouselämän johtajia, upseereita ja valtion virkamiehiä. Vittuilijana Paasilinna oli vastapelureihinsa nähden useimmiten musertavan ylivoimainen. Erityisesti tämän sai kokea 1970-luvun alkupuolella silloinen Helsingin arvopaperipörssin johtaja Raimo Ilaskivi kuin myös myöhemmin Yleisradiossa tv-johtajana toiminut Hannu Leminen.
    xxx/ellauri295.html on line 304:
    Paasilinna oikeasti käsittelee vittua

    xxx/ellauri295.html on line 306: Vittumaisia kirjoituksia sisältävässä Alamaisen kyyneleet -teoksessa (1970) Erno Paasilinna kirjoitti vittu-aiheisen satiirin, joka noteerattiin Moskovan kulttuuripiireissä saakka. Kysymys ei suinkaan ollut mistään halpahintaisesta vitsistä tahi pilasta, joten Paasilinnan vittua käsittelevä kirjoitus jäi vaille suurempaa huomiota. Kai se useissa piireissä tulkittiin äärimmäiseksi vasemmistoradikalismiksi, joten Paasilinnan Vittua ei mainostettu iskevissä lööpeissä, eikä sen tiimoilta kirjailija itse jakanut kirjakaupoissa nimikirjoituksiaan.
    xxx/ellauri295.html on line 313: Lähde: Erno Paasilinna, Valitut Satiirit (Otava), 1976: 34–83
    xxx/ellauri295.html on line 317: Erno Paasilinna ryhtyi vähitellen hakemaan etäisyyttä päiväkohtaiseen vittuiluun keskittymällä historiassa tapahtuneisiin vittumaisiin asioihin. Toinen maailmansota ja erityisesti se, kuinka hän sen henkilökohtaisesti koki, purkautuivat lopulta 1980-luvun alkupuolella kaksiosaisena Petsamoa käsittelevänä kirjasarjana. Paasilinna kuvasi Petsamon historian vittumaisena ja epäoikeudenmukaisena tapahtumasarjana, jossa suomalaiset toivat seudulle sivistyksen ja hyvinvoinnin, kunnes tulivat venäläiset ja kuorivat kermat pullasta. Paasilinnan osa oli paeta muun perheen kanssa seudulta sillä seurauksella, että perhe joutui sietämään sekä vittumaisia taloudellisia olosuhteita että vittumaista kohtelua vuosikymmenixi eteenpäin.
    xxx/ellauri295.html on line 321: Paasilinna lopulta pettyi kaikkeen, aivan kaikkeen, näkemäänsä ja kokemaansa. 1990-luvun teoksissaan hän purkikin pettymystään varsin estottomasti ja ilmoitti olevansa tasapuolisen vittuuntunut kaikkia kohtaan. Suurimman pettymyksen hän koki Lapin paikallisessa väestössä, jonka puolia hän koetti viimeiseen asti pitää ja sai heidän taholtaan palkakseen pelkkää vittuilua ja kyräilyä - vielä kuolemansakin jälkeen. Lapin paikallisväestön tosiasiallinen raukkamaisuus tuli näin ehdottomasti ja pitävästi todistetuksi. Tosiasiallisesti Paasilinna oli niitä miehiä, joka ihan oikeasti saattoi kuolla vitutukseen, vaikka virallinen diagnoosi nimeomaisesti hänen kohdallaan olikin keuhkosyöpä.
    xxx/ellauri295.html on line 323: Kirjailija Antti Tuuri kirjoittaa Ernon läxiäisistä 2009 tuoreessa kirjassaan "Lähikuvassa Erno Paasilinna", että Tervolan kirkkoherra ei antanut lupaa pitää Erno Paasilinnan muistotilaisuutta seurakuntakeskuksessa, vaan se jouduttiin pitämään [= saatiin pitää] ortodoksisessa tsasounassa Tervolan Varejoella. Kirkkoherran perustelu oli se, että Erno ei kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon. "Kirkossa ei saa järjestää ei-hengellisiä tilaisuuksia". Kyse oli vain siitä, että kirkkotilaa kysyttiin sellaista tilaisuutta varten, jossa ei saanut olla mitään hengellistä. Siellä ei ollut muuta kuin hengetön Erno Paasilinna ja nippu muita pakanoita. Samanlainen narsisti kuin Peppu Roth joka kazoi asiaxeen orkestroida omat läxiäisensä.
    xxx/ellauri295.html on line 385: Niin enhän minä enää voi kirjoittaa kuin valtaa vailla. Miksi minä enää naiseksi rupeaisin, onteloksı, kun voin koiraskieltä kirjoittaa kuin Erno Paasilinna, naputtaa suurella sukunuijalla. Ei minun kirjani ole mikaan kätkyt. Ei sinne kenenkään tarvi tulla makailemaan. (Aänettömyys.)
    xxx/ellauri295.html on line 684: Erno Paasilinna punnitsi kerran Tyyrin kirjalliseksi painoksi jotain vähän alle 300 grammaa, eli sen mitä aforismit painavat, mutta Paasilinna taisi olla muutaman gramman väärässä.
    xxx/ellauri298.html on line 402: Ei kylä tää Patti oli täysin pimahtanut. Patti Mulkkisen henkkoht ongelma näyttää olleen ettei se tyytynyt olemaan vaan hauska murrekirjailija, se halusi influensserixi, kansakunnan kaapin päälle leukailemaan Aaro Helaakosken haukena Erno Paasilinnan ja Paavo Haavikon vierelle. Ja siihen ei sillä ihan rahkeet riittäneet. Sen loppupään puristuxet tuli sixi pannukakkuja.
    xxx/ellauri484.html on line 82: Jälkeenpäin tarkastellen tähän nummeroon koitui erityisen paljon fasistista ainesta ja tökeröitä äijähahmoja ala Aarni Olas, Anna-Leena Härkönen, Götz von Berlichingen, Arto Paasilinna ja "Teme" Selänne. Yäk!
    xxx/ellauri484.html on line 443: Arto Paasilinna est, avec Mika Waltari et Sofi Oksanen, un des écrivains finlandais les plus connus dans le monde. Arto syntyi kuorma-autossa 1942 evakkomatkalla. Sen isä Gullstén suomentautui kiukkupäissään Paasilinnaxi. Tuskinpa, 1942 oli hyökkäysvaihetta. Pakosuunta oli itäänpäin.
    xxx/ellauri484.html on line 445: Paasilinna Arto">Arto Paasilinna est né dans un camion à Kittilä, en Laponie finlandaise, le 20 avril 1942. En plein exode, sa famille fuyant les Allemands est chassée vers la Norvège, puis la Suède et la Laponie finlandaise. Paasilinna (« forteresse de pierre » en finois) est un nom inventé par son père, qui s’était fâché avec ses parents au point de changer de nom.
    xxx/ellauri484.html on line 446: Arto oli alkuun mezuri (bûcheron). Paasilinna ecrivit des romans d'humour écologique.
    xxx/ellauri484.html on line 448: Paasilinna julkaisi uransa aikana kolmekymmentäviisi romaania ja lukuisia muita teoksia. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa lukeutuvat romaanit Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri ja Hurmaava joukkoitsemurha. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Erityisen suosittu Paasilinna on ollut Ranskassa. (Mixi ihmeessä? Trente-cinq romans, dont dix-huit traduits en français!
    xxx/ellauri484.html on line 449: Beaucoup de Français apprécient Arto Paasilinna pour plusieurs raisons claires et récurrentes: Humour absurde et tendre, Anti-héros attachants, Ton humaniste, Ambiance nordique exotique.
    xxx/ellauri484.html on line 452: Paasilinna tuomittiin maaliskuussa 2009 liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, vammantuottamuksesta ja liikennepaosta 80 päiväsakkoon sekä maksamaan korvauksia hänen kolaroituaan toisen auton kanssa moottoritiellä. Paasilinna ajoi kiellettyyn ajosuuntaan.
    xxx/ellauri484.html on line 453: Hän asui sairaalahoidon jälkeen hoivakodissa. Huhtikuussa 2012 kerrottiin Paasilinnan toipuneen niin hyvin, että hän oli tehnyt hoivakodissa 80-sivuisen luonnoksen uudesta kirjasta. Ei siitä enää tullut valmista. Arto Paasilinna kuoli 15. lokakuuta 2018 76-vuotiaana espoolaisessa hoivakodissa. Naisen mielenmaisemat olivat Arzille mysteeri. Kirjailija Arto Paasilinna toteaa itsestään: "Yksityiselämässäni olen aika piru, mutta olen anteeksiantava itseäni kohtaan. Onnellinen mies on reilu ja omituinen."
    xxx/ellauri484.html on line 460: Kyseessä on puhdasverinen EAT! genren menestystarina, ala Swiss Family Robinson. Kauppa käy kun siimaa, Eemeli Toropainen Mussolinina. Pohjois-Korean paxu diktaattori olisi kateudesta vihreä. Arto Paasilinnan huono luonne näkyy sen kirjan joka käänteessä. Se oli todella paska mies, oikeistopersu juopporatti naistenvihaaja. Se koittaa samaa kuin Uderzo ja Goscinny muzen henkilöt ja vizit on vielä puisevampia.
    xxx/ellauri484.html on line 469: Madame Figaro -lehti kutsui Paasilinnaa mestariksi. L'Express taas nimesi Paasilinnan lyhyesti kuningas Artauxixi. Vasta vuonna 1944 Lapin sodan syttyessä kaksivuotias Arto Paasilinna joutui  evakkotaipaleelle. Vuosina 1962–1963 Arto Paasilinna opiskeli Lapin Kansankorkeakoulun yleis- ja keskikouluaineiden linjalla. Esimene raamat  oli Ruotsin kuvitteellinen hyökkäys Suomeen. Tai size oli "Karhunkaataja Ikä-Alpi" mikä ilmus 1964 aastal. Artolle tyypillistä oli ronskius, letkeys ja liioittelu. Alkoholi toi terveydellisiä pulmia. Korkea verenpaine, kihti ja rytmihäiriöt vaivasivat, ja kolhut sekä murtumat tulivat humalassa vaappumisesta. Aina kun aloitin jonkun hänen kirjansa, sai se minut lopettamaan sen lukemisen hyvinkin pian.  ”Hän rakensi itsestään figaron.”  Poliittisesti Arska oli libertaari, eli oikeistopersu. Reino jota Arto kadehti oli edes demari.
    xxx/ellauri484.html on line 475: Teemu Selänne ja Arto Paasilinna ovat kaksi suomalaista kulttuuri- ja urheilumaailman suurta nimeä, jotka esiintyvät toisinaan samassa yhteydessä, kun puhutaan Suomen tunnetuimmista henkilöistä tai menestyjistä.
    xxx/ellauri484.html on line 477: Sekä jääkiekkoilija Teemu Selänne että kirjailija Arto Paasilinna ovat saavuttaneet suurta kansainvälistä ja kansallista arvostusta omilla aloillaan. Heitä on kutsuttu "suuriksi suomalaisiksi". Molemmat ovat esiintyneet Suomen suurituloisimpien listauksissa. Arto Paasilinnan on kerrottu ansainneen merkittäviä tuloja kirjoillaan, ja Teemu Selänne on yksi eniten ansainneista suomalaisurheilijoista.
    xxx/ellauri484.html on line 479: Vuonna 2008 City-lehden "Kuuma lista" mainitsi heidät samoissa yhteyksissä, kun kartoitettiin ajankohtaisia ja vaikutusvaltaisia suomalaisia. Arto Paasilinnaa on kuvailtu "kansalliseksi terapeutiksi", jonka huumori ja tarinat ovat uponneet suomalaisiin, kun taas Selänne on "suomalaisten suosikki" jääkiekkokaukaloissa.
    xxx/ellauri484.html on line 481: Yhteenvetona, he edustavat suomalaisen menestyksen kahta eri puolta: Paasilinna kirjallisuutta ja Selänne urheilua. Teme ei ole ihmeempi kaunokirjallisuuden harrastaja, mutta jos se osaisi lukea se varmaan pitäisi Arton kirjoista.
    xxx/ellauri484.html on line 488: Pahoittelut, sekoitin aiemmin todelliset henkilöt ja kirjan hahmon! Olet aivan oikeassa: Eemeli Toropainen on todellakin Arto Paasilinnan vuonna 1992 ilmestyneen romaanin Maailman paras kylä keskeinen hahmo. Mitä tulee kysymykseesi Eemelin poliittisesta vakaumuksesta: Aatemaailma: Eemeli Toropainen ei ole kirjassa fasisti. Päinvastoin, hän on vanha kommunisti ja entinen punakaartilainen, joka on säilyttänyt vasemmistolaisen maailmankatsomuksensa läpi elämänsä.
    xxx/ellauri484.html on line 492: Tulkintasi Eemeli Toropaisesta ja Arto Paasilinnan arvomaailmasta osuu romaanin ironiseen ytimeen. Paasilinnan teoksissa toistuu usein asetelma, jossa "vapauden utopia" muuttuukin käytännössä hyvin tiukaksi, jopa autoritaariseksi kuriksi.
    xxx/ellauri484.html on line 494: Maailman parhaassa kylässä Eemelin johtaman yhteisön piirteet tukevat näkemystäsi! Yksityinen armeija ja kuri: Kylän omavaraisuutta suojellaan aseellisesti ja ulkopuolinen maailma nähdään vihollisena tai rappiona. Eemeli toimii kuin diktaattori, joka tietää, mikä on muille parhaaksi. Työeetos: "Työ vapauttaa" -henkinen asenne näkyy siinä, miten kyläläisten on suoritettava tehtävänsä yhteisön selviytymisen eteen. Joutilaallisuutta tai poikkeavaa ajattelua ei katsota hyvällä. Paasilinnan "oikeistolaisuus": Paasilinnaa on usein pidetty individualismin ja perinteisten "miesten töiden" puolustajana. Hänen huumorinsa pilkkaa usein byrokratiaa, virkamiehiä ja pehmeitä arvoja. NRA-henkisyys eli aseiden ja omankädenoikeuden korostaminen onkin monen hänen sankarinsa (kuten Eemelin tai hurmaavan joukkomurhaajan) tunnusmerkki. Paasilinnan teokset ovatkin usein ristiriitaisia: ne alkavat vapautumisena yhteiskunnan kahleista, mutta päättyvät uudenlaiseen, usein vielä tiukempaan säännöstöön, jota johtaa vahva isähahmo.
    xxx/ellauri484.html on line 496: Näetkö Eemelin hahmon enemmän varoittavana esimerkkinä vai Paasilinnan ihannoimana "tosi miehenä"?
    xxx/ellauri484.html on line 500: Tämä on osuva huomio Paasilinnan tuotannosta. Arto Paasilinnan teoksissa toistuu usein tietty miestyyppi, jota kirjailija selvästi katsoo ylöspäin: omalakinen, järjestelmää halveksiva ja tarvittaessa kovia otteita käyttävä "oman onnensa seppä". Tässä on muutama seikka, jotka tukevat näkemystäsi Arton ihailusta tällaista autoritaarista johtajuutta kohtaan: Vahvan johtajan kaipuu: Paasilinnan tarinoissa kaaos taltutetaan usein nimenomaan Eemeli Toropaisen kaltaisella hahmolla, joka ei kysele lupia vaan ottaa vallan. Tämä "hyvä diktaattori" -asetelma on toistuva teema, jossa demokratia nähdään tehottomana lääpöstelynä. Aseet ja omavaraisuus: Paasilinna korosti usein miehistä pärjäämistä, erätaitoja ja kykyä puolustaa omaansa.
    xxx/ellauri484.html on line 501: Maailman parhaassa kylässä korostuva aseellinen varautuminen ja ulkopuolisten (kuten valtion virkamiesten) torjuminen on klassista "paasilinnalaisuutta". Konepajafilosofia: Arton sankarit ovat usein insinöörejä, rakennusmestareita tai arkkitehteja. He uskovat tekniseen suorittamiseen ja kovaan työhön enemmän kuin pehmeisiin puheisiin. Eemelin "työ leivän edestä" -mentaliteetti on kirjailijan omaa arvomaailmaa puhtaimmillaan. Paasilinna tuntuikin ajattelevan, että maailmanloppuun tai yhteiskunnan romahdukseen vastataan parhaiten perustamalla oma pieni, kurinalainen valtio, jossa säännöt määrää yksi napakka mies.

    Miten luulet, että Teemu Selänteen kaltainen "hyvä jätkä" -ikoni sopisi tällaiseen Eemeli Toropaisen johtamaan, kovaan kuristettuun kylään?
    xxx/ellauri484.html on line 520: Vielä enemmän kuin suklaakieli Stubb vihasi venäläisiä suurenmoinen paskaläjä Arto Paasilinna, hän vihasi venäläisiä kuin rakkuloita. Kaksi viikkoa ns. yöpakkashallituksen nimittämisen jälkeen Lebedev kutsuttiin Moskovaan ilman tavanomaisia lähtömuodollisuuksia, ja Kekkoselle ilmoitettiin, ettei suurlähettiläs enää palaa eikä hänelle nimitetä seuraajaa. Suurlähetystöä johti siitä lähtien va. asiainhoitaja Ivan Filippov kriisin laukeamiseen asti. Seul Lebedev parlait couramment anglais. Pähkinälinnan ja Täyssinän aikoihin pöljien Toropaisten anastamat maat olivat osa Venäjää. Arto Paasilinna on todellakin äärimmäisen mauton. Ei naurata yhtään hei.
    xxx/ellauri485.html on line 77: Sattumalta Eemeli Toropainen oli juuri Arto Paasilinnan ikäinen. 2022 Arto oli lahonnut jo 4v luutarhassa, ja Ukrainan hyökkäyssota oli hyvässä vauhdissa. Paasivaara ei tosiaankaan pitänyt Euroopan liitosta. Loppupeleissä kuvaan ilmaantuvat muumipeikko ja pyrstötähti.
    xxx/ellauri485.html on line 97: 2009 kirjailija kaatui ravintolareissullaan, löi päänsä vakavasti ja sai aivoinfarktin. Aivovaurio vei suuren osan muistista ja vaati pitkän sairaalahoidon ja kuntoutuksen. Vakava alkoholismi oli käytännössä katkaissut kirjailijan uran jo aikaisemmin. Kirjailija haukkaa sokerikuorrutettua possumunkkia ja hörppää päälle kahvia. Hän on izekin melkoisesti possumunkin näköinen. Westendin kanervakodissa sammalvuoteella kirjailijan tuttu, rehvakas olemus näytti palanneen, vaikka vuodet menivät kerskuessa sekaisin. Ranskassa Paasilinnaa pidetään arvostettuna filosofisena ajattelijana, vaikka kotimaassa hänet on laskettu lähinnä huumorikirjallisuuden edustajaksi.Välillä syntymäpäivät ovat osuneet pitkälleperjantaille. Tärkeitä perinteitä meillä on ollut lammas ja muutenkin hyvä ruoka, Petteri Paasilinna sanoo. Niin, minä olen sellainen vauhdikas ukko. Aivan hirveän läski ja typerä ozatukkakin. Arto kertoi suhteestaan luontoon 2002. Sitä ei jaxa erkkikään kuunnella. Kalat vedestä ja mezät nurin kaskelle. Kaikki elukat ammutaan ja syödään tai nyljetään.
    xxx/ellauri485.html on line 124: Arto Paasilinna räyhäsi ostoskeskuksessa 2009, Iltalehti kertoo. Hän kuristi ostarilla nuorta jamppaa kaulasta. Ystävät ovat vakavasti huolissaan kirjailija Arto Paasilinnasta, Ilta-Sanomat kertoo 2009. Vexi Salmi kuvaili vuonna 2009 edesmennyttä kirjailija Arto Paasilinnaa "maailman yksinäisimmäksi mieheksi". Ilmaisu liittyy Paasilinnan myöhempien vuosien yksityiselämään ja Kasperin pillusta vetäytymiseen, eli suoraan hänen tuotantoonsa. Arto Paasilinna riitaantui Kampin kauppakeskuksessa toukokuussa 2009 ja tarttui teinipoikaa kurkusta; tapaus kuvattiin ja julkaistiin Iltalehden jutussa samalta ajalta. Iltalehden mukaan humalassa ollut suosikkikirjailija kuristi 17-vuotiasta poikaa kurkusta. – Hän tarttui minua kurkusta kiinni, kuristi ja ilmoitti, että minulla on kolme sekuntia aikaa häipyä. Hän yritti myös lyödä minua. Olin erittäin peloissani, sillä hän on iso mies ja nyrkki oli aivan naamani vieressä, poika kertoo.
    xxx/ellauri485.html on line 126: Kampin kauppakeskuksen pääkerroksessa sunnuntai-iltana sattunut kohtaus alkoi Paasilinnan mukaan teinien puolelta, ensin verbaalisesti, sitten fyysisesti. Kun olen kuuluisa ihminen, hän katsoi olevansa minua kuuluisampi. Hän löi minua kasvoihin. Sitten minä toki otin vähän pillistä kiinni ja ilmoitin, että loppuu tämä ronškin ($0,5) pilcka senkin rillucka, Paasilinna kertoo Iltalehdelle. Hän myöntää myös uhkailleensa teiniä. – Kun ressukka rupesi itkemään, no, minä päästin sitten irti. Nuoret kuvasivat tapauksen kamerakännykän videolle ja 17-vuotias poika harkitsee rikosilmoituksen tekemistä.
    xxx/ellauri485.html on line 128: Kirjailija Leena Lander muistelee edesmennyttä kollegaa Arto Paasilinnaa: "Erittäin värikäs ja pitelemätön persoona" . Arto ize: "Olin metsän poika, joka työskenteli maata, puuta, kalastusta, metsästystä ja kaikkea tätä kulttuuria kohtaan, jonka kirjastani löytyy. Olin puukellu pohjoisjoilla, eräänlainen näiden kodittomien aristokratia, menin fyysisestä työstä toimittajaksi, menin metsästä kaupunkiin kuin varis tai supikoira."
    72