ellauri017.html on line 100: Viron matka oli ensimmäinen perheen matka ulkomaille omalla autolla, ja hauska niin, vaikkei otettukaan mukaan yhtään lisäelefanttia. Helmi oli kolmen, se halus pitää ikkunoita auki, vaikka Seijaa vilutti, ja sanoi: Tossssi kuuma, roikkui takaikkunan ruuvausveivissä kuin iiliäinen. Tää oli eka vuosi kun vapaassa Virossa pääsi matkustelemaan. Mentiin yhdellä bensatankillisella koko matka: Tallinnasta Pärnuun, missä oltiin yötä suomalaisten pykäämässä Ranna hotellissa, ja sieltä Riikaan, jossa yövyttiin Jurmalassa rannalla. Riianlahti oli silloin vielä täynnä öljysaastetta, ja Pauli ja mä mentiin aikaisin aamulla salaa sinne uimaan, koska Seija oli kieltänyt. Latvian rantamezät oli punaisenaan ahomansikoita. Ikinä en ole nähnyt niin paljon metsämansikoita kerralla. Saarenmaalla oli hyvin kaunista. Oltiin päivä hiekkarannalla. Asuttiin jonkun perheen pitämässä majapaikassa, jossa saatiin niin paljon ruokaa vielä myöhään illalla, että (Paulin koulussa kirjoittaman aineen sanoin) Don Läskit lyllersivät vaivoin yläkertaan ruokapöydästä. Tältä matkalta tuotiin postilaatikon avaimenperä, jossa on Eesti Vabariikin viisisentinen. Nyt ei ole Viru enää vaba, niilläkin on euroja ja senttejä.
ellauri024.html on line 678: Pär">Pär Lagerkvist on ikävän oloinen ruåzalainen, nobelisti kotikenttäedulla. Pietistikodista ja virsikirjasta liian pian Darwiniin ja Marxiin pusakan kääntänyt hyyppä, joka itki loppuelämän omaa ja muiden pahuutta, ahisti kun ei ollut enää jumalaa antamassa satikutia ja sitte anteexi, älä enää koskaan tee niin. Hyvin ikävä aivoknääpiö. Ei ihme et Archie tuntee lukkarin rakkautta sen samannimisen kirjan kääpiöön. Se on itekkin kaiken naureskelun takana tollanen kolea synkän armoton kolmannen Moosexen kirjan Mooses. Ingmar Bergmanissa on tota samaa. Langenneita prematurely lauenneita enkeleitä, pikeentyneitä pietistejä, masokristillisiä. Koittasivat päättää: olis joko entisvanhaan tapaan kilttejä ja kunnollisia tukat suittuna, tai sit iloisia ilkeitä ja kampaamattomia ilman omantunnontuskia, eikä tollasia angstaavia vellihousuja. Tää on vanhan ajan modernismia.
ellauri040.html on line 624: Niinkuin koronavirus vaeltaa neron henki maasta maahan, laukaisi leukavasti hullu Hördelin, kietäessään ympyrää tornikopissa kuin Rilken pantteri. Näin muotoili Vaakku v 1934, joka kenties elätteli vielä jotain toiveita. Vaan jäivät siltä eepoxit vetelemättä, tuli vaan noita laulurunoja ja valitusvirsiä. Niin käy kun saa professorin varman leivän jo maisterina. Sitä valitti Pärttyli-kollegakin, se aarnikotka eli vaakalintu eli griippi: mukava elämä vaientaa apinasta runoilijan.
ellauri049.html on line 283: Turun arbiter elegantiarum Vaakku vertailee homopettereitä niille omistamissaan negrologeissa. Unski ei ollut mikään laulurunollinen Lauri Tähkä vaan kuiva kuvitettu klassikko. Armoitettu hampaitten kiristelijä, täynnä kipeitä retorisia kysymyxiä. Traagillisia elämäntunteita, syntipukin hajua. Olen verkon silmässä kala. En pääse pois. Kalansilmä kaula ojossa juuttuneena perssilmään, katkeruuden sammalkaihi samealla kalvolla. Baurdelaire-kopio. Egosentrisessä lyriikassa ainoo sosiaalinen tunne on sääli tai kateus. Mä säääälin sua. Kauneus on pääasia kuin Callerille. Rumuus on tarttuvaa kuin rengin räkä räystäällä. Irvikuva kauneutta vailla. Jouzenlaulusta tulee mieleen Callen kauniit pilvet ja vaakalinnusta Pärttyli. Mieskohtaisia tuntoja. Ankaraa izensätarkkailua vessassa. Suomen nuori Faethoon, aurinkorannan isvossikka tuuskahti turvalleen Nizzan somerikkoon.
ellauri052.html on line 324: Pärstäkerroin ei petä
ellauri052.html on line 343: Tiedelehti totisti äskettäin et tekoäly pystyy tunnistamaan rikolliset pot shotista. Böhme oli oikeassa. Pärstäkerroin ei petä. Sale on just yhtä ilkeän näköinen kuin se olikin. Ja jumalassa on tosiaankin jotain hämärää. Se partapozo on hyvin epäilyttävä. Sen näkee naamasta. Runoilijan näköinen setämies.
ellauri055.html on line 707: Pär Lagerkvistin värssy sai autistisen teekkaripojan kyyneliin Katajanokan boxissa: Järjettömiin yxin vaellan.
ellauri055.html on line 709: Pär">Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
ellauri088.html on line 398: - Jos sä pötkötät, sä häviät. Jos haluaa pärjätä, kannattaa herätä aikaisin. Pärjääminen on itseisarvo, että pystyy maksamaan laskut, elättämään poikaystävän ja huolehtimaan ihostaan. Kun herää aikaisin, tulee myös mentyä aikaisemmin nukkumaan. Mitään hyvää ei tapahdu iltayhdeksän jälkeen, ellei poikaystävä tuu käymään, Arvonen kertoo ajatuksiaan.
ellauri097.html on line 408: Während Kant mit Green erst ab seinem fünften Lebensjahrzehnt eng befreundet war - seit er mit der Konzeption seiner ersten "Kritik" begann -, gab es vorher andere enge Freunde. Einer war Christian Jacob Kraus. 29 Jahre jünger als Kant, wurde er 1780 sein Kollege. Auch er war und blieb Junggeselle. Als Kant 1787 ein eigenes Haus kaufte und regelmäßig Honoratioren zu seinem Mittagstisch einlud, war Kraus dabei - und zwar nicht nur als einer der Gäste, sondern als Gesellschafter, das heißt, als Gastgeber, der sich auch die Kosten der Mahlzeit mit Kant teilte. Außerdem blieb Kraus nach dem Mittagessen oft bis sieben oder acht Uhr abends bei Kant - länger als alle anderen Tischgäste. Für die Königsberger Straßenpassanten bildeten die beiden schon bald ein originelles "Pärchen", zumal sie sich äußerlich sehr ähnelten - beide waren sehr klein. Die Nähe zwischen beiden muss groß gewesen sein, denn Kant schenkte Kraus 1787 einen Brillantring.
ellauri117.html on line 535: | Pärstä | komea | söpönen | tavis | rumahko | pyllynruma |
|---|
ellauri117.html on line 578: | Julkkis | pituus | Paxuus | Pärstä | Karvoitus | Klezmer | Lompakko | Pistesaalis | Kompensoiko |
|---|
ellauri117.html on line 582: | Julkkis | pituus | Paxuus | Pärstä | Karvoitus | Klezmer | Lompakko | Pistesaalis | Kompensoiko |
ellauri180.html on line 549: Unknowing who he was upon whose brow Pärstistä, tietämättä kenen naamalle
ellauri191.html on line 892: Pär Lagerkvist">Pär Lagerkvist
ellauri248.html on line 320: LAGERKVIST, Pär, Barabbas ; Kääpiö. WSOY, 1976
ellauri271.html on line 72: Sosialistisen internationaalin naisten toisessa, Kööpenhaminassa 26.–27. elokuuta 1910 Nørrebron työväentalossa pidetyssä konferenssissa saksalaisen sosialistin Clara Zetkinin ehdotuksesta yli sata naista 17 maasta yksimielisesti hyväksyi kansainvälisen naistenpäivän. Konferenssi ei määritellyt tarkkaa päivämäärää. Kokouksessa olivat keskeisellä sijalla saksalainen Clara Zetkin, venäläinen Aleksandra Kollontai ja italianukrainalainen Anželika Balabanova. Kokoukseen osallistuneesta tanskalaisesta Nina Bangista tuli maailman ensimmäinen naisministeri Tanskan ensimmäiseen sosialidemokraattiseen hallitukseen 1924. Kokouksessa oli läsnä viisi suomalaisnaista, jotka olivat Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäisen eduskunnan jäseniä. Virallinen suomalaisedustaja oli Ida Aalle-Teljo. Neljä muuta olivat Hilda Herrala, Aura Kiiskinen, Hilja Pärssinen ja Miina Sillanpää.
ellauri300.html on line 608: "Vad heter den? Hur man lyckas i kärlek och arbete. Nej, tack ska ni ha, jag har inte tid att läsa." Och hon lämnade tillbaka boken. Pärmen hade blivit fuktig av hennes händer. Han såg henne gå tillbaka till borden med sin disktrasa och hon hade ett sorgset uttryck i ansiktet. Hon behöde inga böcker. Böcker kunde inte hjälpa henne. Luria slogs av tanken at den kvinnan på sätt och vis hade ett mål här i livet - att inte ha något mål utan att ta dagen som den kom.
ellauri373.html on line 432: Vuonna 1886 hän lopulta asettui asumaan salanimellä Pärggi ja omisti siitä lähtien kaiken energiansa kapakkakeskusteluun juutalaiskysymyksestä. Hän kirjoitti muinaisella tavalla salanimellä "Peni" kirjeen, jonka hän lähetti kuuluisalle juutalaiselle - muuan Ppmѵѵchenoѵa, suomalainen haahka,
xxx/ellauri057.html on line 610: Alina Pärssinen: No.. just se että pidetään hulluna. Vaikka mekin ollaan ihmisiä. Niinpä, hulluja ihmisiä.
xxx/ellauri193.html on line 818: Sivulla 142 Nadine siteeraa Brochin Schlafwandler nidettä jossa tuumitaan että aina vallan keikauxissa tulee svoboda, kagda vsjakij delajet tshto hotshit. Niin varmaan onkin. Tilaisuus tekee varkaan, murhaajasta puhumattakaan. Niin kävi kansainvaellusten Roomassa, Pärttylinyönä 1542, Pariisissa 1789, Pietarissa ja Helsingissä 1918, Saxassa 1938, hulluina vuosina 1848 ja 1968, South Africa 1991, Black lives matter päivänä, Capitolin valtauxessa. Mikäs siinä, looting is fun. Se on vähän kuin karnevaalia. Kaikki mukaan! Apinat tekevät mitä pystyvät, ellei toiset estä.
xxx/ellauri224.html on line 283: Bonuslainaus: "Ihminen on olento, joka voi tottua kaikkeen, ja mielestäni se on hänen paras määritelmänsä. Pärjää tovin vaikka aidan vizaxena. Kaikkeen tottuu sanoi pässi kun päätä leikattiin." "Kuolleiden talo" (1861)
xxx/ellauri287.html on line 147: Pärekori
23 |