ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri020.html on line 342: “In fifty years Donald and I will be considered old money like the Vanderbilts,” she once told the writer Dominick Dunne. Aku on muka kaikessa ykkönen. Oikea the Don on kärkeä vaan kerskailussa. Akkari lähettää Iinexelle 72 ruusua, "tietenkin" Mynhhenin kalleimmasta kukkakaupasta. Mix se on näille rahantunteville niin "tietenkin", et ne syö ja ostaa izelleen aina kalleinta? Se on se sama killer instinct joka ajaa ne ryöstämään vastustajat, asiakkaat ja alaiset putipuhtaixi. Iivana koittaa selittää ettei 72 kukkaa näytä extravagantilta, mut kun seuraavat 72 tulee, ne on "another extravagant arrangement". Pääpointti on just tää tuhlailu, Aku mezo näyttää koppelolle et sillon kapassiteettiä, niinkuin riikinkukolla. Vittu apinat on eläimellisiä. Mut mixei olis, nehän ON eläimiä.
xxx/ellauri027.html on line 1056: Kai tässä on vähän haikeahkoa jäähyväistä sinne metsätalon perälle. Hmm, täytyypä lukaista, et mikäs Hayekissa on niin tornimaisen positiivista. (Tästä, kuten Eskin tai muidenkaan suurmiesten valtaenemmistöstä, mä en ole ennen rekisteröinyt mitään.) Nähtävästi toi hitlerwiixinen Aatun maanmies (ensimmäisiä pankkinobelisteja v 1974, samoihin aikoihin kun Eski sai sen paskakaivoarvosanansa gradusta) tuli kuuluisax klassisen liberalismin puolustajana, sen oikeana linjamiehenä, markkinatalouden yhtenä vapahtajana ikävien keynesiläiten suunnitelmatalousajatuxista. Karl Popperin henkilökohtainen hyvä ystävä. Pääpointti oli et hinnat on apinoiden paras viestintäväline.
3