ellauri003.html on line 561: Pääni painoin nöyrästi, astuin kohti.
ellauri035.html on line 533: Pääni on täynnä tätä kullankarvaista kuninkaan tytärtä
ellauri051.html on line 1669: 1060 My head slues round on my neck, 1060 Pääni pyörii niskaani,
ellauri160.html on line 627: Pääni putosi takaisin pielukselle ja makasin siinä äänettömänä ihmeissäni. Olin luvannut isälleni että käyttäytyisin juutalaisen tavoin Varsovassa. Matkalla tänne olin vielä kerrannut filosofiani, joka oli vastalause juutalaisuudelle. Juutalaisessa henkilöityi vastalause luonnon ja myös Luojan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Luonto tahtoi kuolemaa, mutta juutalai nen valitsi elämän; luonto halusi hillittömyyttä, mutta juutalainen halusi pidättyvyyttä; luonto tahtoi sotaa, mutta juutalainen, varsinkin diasporassa elävä (erittäin kehittynyt juutalainen) etsi rauhaa. Kymmenen (oik. 613) käskyä olivat itsessään vastalause luonnon laeille. Juutalainen oli ottanut tehtäväkseen lannistaa luonnon ja valjastaa sen palvelemaan Kymmentä käskyä (oik. 613). Koska juutalainen toimi vastoin luontoa, se halveksi häntä ja kosti hänelle. Mutta voitto ol juutalaisen puolella. Juutalainen ei luopunut taistelusta, vaikka hänen olisi ollut käytävä sitä Jumalaa vastaan. Niinpä, juutalaiset on kuin lutikat, ei niitä tapa mikään, kuten sai Ezra Poundkin huomata.
ellauri283.html on line 473: Olette järjiltänne kuittaa Henry Tibbett. Nämähän ns murhat jos ne sitä edes ovat palvelevat isänmaamme etua. Pääni pantixi että ko. vuoristossa on konfliktimineraaleja, jotka luonnollisest kuuluu meille, tai siis Natolle. Eli as you were, jatka tulkkaamista mulkku ja jätä neekerien nahinat siirtomaapoliitikoille. Ne osaavat sen paremmin.
ellauri408.html on line 241: Eilen sattui selkääni sievä noidannuoli, joka vaivaa yhä. R***n ottomaani oli epämukava. Vyötäisissä tuntuu vieläkin jonkinlaista jäykkyyttä. Kumartuneena vanhan tumman pulpettini yli, vyötäisilläni vyöhikkö kuin lepäävällä beduiinilla ja pukeutuneena lämpöiseen seilorinuttuuni minä raapustelen ilman housuja näitä rivejä korkean ikkunani ja pienen lieteni välillä, räpylät revonnahkaisessa pussissa. Pääni päällä on yliskamarin vino katto. Muutamia sanakirjoja ja muita teoksia lepää ulottuvissani saarnatuoleilla, koruttomalla pöydällä ja vanhan lipaston päällä, ja muuta kalustoa ei olekaan tässä vaatimattomassa ullakkosuojassa, missä keski- ikäinen mies jatkaa innottomasti opiskelijanelämäänsä ja paikoillaan pysyvä professori makutottumuksiaan.
6