ellauri047.html on line 70: Saikun jälkeen Goethe jatkoi lakitieteen opiskelua Strasbourgissa. Johann Gottfried von Herder tutustutti Goethen Homerokseen, William Shakespeareen, James Macphersonin Ossianin lauluihin ja goottilaiseen tyyliin.
ellauri047.html on line 797: Herder ei ollut miellyttävä toveri, vaan oli ivallinen, arvosteleva, ja suvaizematon. Izekeskeinen kakka profeetta-eleineen. Onnexi Goethe tän kerran oli yhtä valmis kuuntelemaan kuin Herder paasaamaan. Paasauxessa putkahtavat esiin Ossianin laulut, jotka oli vähän kalevalatyyppinen vedätys.
ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta.
ellauri146.html on line 284: Stor betydelse för den litterära utvecklingen hade Klopstock även genom sin "barpoesi", det vill säga oden och dramer som förhärligade den germanska draftbirran. Formellt står dessa verk, som bland annat försökte ersätta klassisk mytologi med en germaniserad nordisk under inflytande av James Macpherson och Ossians sånger. Genom sin höga självkänsla och föga uppfattning om diktarens kall, framlagd bland annat i Die deutsche Gelehrtenpublik (1784), bidrog Klopstock kraftigt till att höja självaktningen hos diktkonstens utövare. Bland de många utgåvorna av Klopstocks verk märks en praktupplaga i 7 band (1798-1809) och Sämmtliche Werke i 21 band (123-39). Präktiga böcker, ser fina ut i bokregalen!
ellauri348.html on line 715: Marie-Catherine d’Aulnoy skrev en litterär version av sagan, Histoire d'Hypolite comte de Duglas (1690) som byggde på en fransk folksaga, troligen av keltiskt ursprung. En liknande variant förekommer i medelhavsländerna. Varianter förekommer i Östeuropa liksom på Irland, där sagokungen Finns son Ossian oftast är hjälten.
ellauri348.html on line 724: Ossian on irlantilaisen Oisínin ja Skotlannin gaelin Oiseinin englantilainen muoto. Jälkimmäiset nimet on johdettu nimistä, joka on muodostettu elementistä os ("stag"). Niin oisein!
ellauri348.html on line 726: Ossian oli yksi monista nimistä, joita niin kutsutun ossialaisen runouden säveltäjän James Macphersonin (kuoli 1796) romanttiset teokset suosittelivat. Tämän seurauksena se ja muut ossialaiset nimet – kuten Malvina, Minona, Orla, Oscar ja Selma – otettiin innokkaasti käyttöön Skandinaviassa 1800-luvulla. Till exempel vackra Carlson. Pikku Selma osoittautui tuulimunaxi.
ellauri348.html on line 728: Ossian._Den_gamle_blinde_skotske_barde_synger_til_harpen_sin_svanesang.jpg/520px-Ossian._Den_gamle_blinde_skotske_barde_synger_til_harpen_sin_svanesang.jpg" />
ellauri348.html on line 731: Ossian ( / ˈ ɒ ʃ ən , ˈ ɒ s i ən / ; irlantilainen gaeli / skotlantilainen gaeli : Oisean ) on kertoja ja väitetty kirjoittaja skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin julkaisemassa eeppisessä runosarjassa , alun perin Fingal ja (1761) Temora (1763), ja yhdistettiin myöhemmin nimellä The Poems of Ossian. Macpherson väitti keränneensä skotlannin gaelinkielistä suullista materiaalia, jonka sanottiin olevan muinaisista lähteistä, ja että teos oli hänen käännöksensä tästä materiaalista. Ossian perustuu Oisíniin, Fionn mac Cumhaillin pojaan (englanninkielinen Finn McCool), legendaariseen irlantilaisen mytologian bardiin. Nykyaikaiset kriitikot olivat jakautuneet näkemyksensä teoksen aitoudesta, mutta nykyinen yksimielisyys on, että Macpherson sävelsi runot suurelta osin itse, hyödyntäen osittain keräämänsä perinteistä gaelilaista runoutta.
ellauri348.html on line 735: Ossian_und_Malvina.jpg/440px-Krafft_Ossian_und_Malvina.jpg" height="300px" />
ellauri348.html on line 737:
Olipa kerran kuningas jolla oli sen pituinen se. Malviinalta taitaa tissi juuri putkahtaa ulos miehustasta. Vanha Ossian ei välttämättä tahdo bylsiä nuorta Malviinaa. Bara klia mig sådär skönt i huvet. Det blir mums för nosen din, liten nos så skär och fin, som Kajsa sjöng för den fula trollkungen med den stora röda näsan som blev längre och längre medan hon kliade.

ellauri348.html on line 739: Oletetut alkuperäiset runot oli muka käännetty runoproosaksi lyhyin ja yksinkertaisin lausein. Tunnelma on eeppinen, mutta yhtenäistä juonta ei ole, vaikka samat hahmot ilmestyvät uudelleen. Päähenkilöt ovat itse Ossian, joka kertoo tarinoita vanhana ja sokeana kuin pikku Heidin vuohikenraali Pekan mommo, hänen isänsä Fingal (hyvin löyhästi irlantilaisen sankarin Fionn mac Cumhaillin perusteella), hänen kuollut poikansa Oscar (myös irlantilaisen vastineen kanssa ) ja Oscarin rakastaja Malvina (kuten Shrekin Fiona, Macphersonin keksimä nimi), joka huolehtii Ossianista vanhuudessaan. Vaikka tarinat "ovat loputtomista taisteluista ja onnettomista rakkaudesta", vihollisia ja riidan syitä ei selitetä ja kontekstia ei ole juurikaan.
ellauri348.html on line 746: Runot saavuttivat kansainvälistä menestystä. Napoleon ja Diderot olivat merkittäviä ihailijoita, ja Voltairen tiedettiin kirjoittaneen heistä parodioita. Thomas Jefferson piti Ossiania "suurimpana runoilijana, joka on koskaan ollut", ja aikoi oppia gaelia voidakseen lukea hänen runojaan alkuperäisessä muodossaan. Ne julistettiin kelttiläisiksi vastineiksi klassisille kirjailijoille, kuten Homer Simpsonille. "Ossianin aidot jäännökset... ovat monessa suhteessa samaa leimaa kuin Ilias " , oli Thoreaun mielipide. Hemmetti jenkit on sitten hölmöjä. Teokset vaikuttivat moniin kirjailijoihin, mukaan lukien Walter Scott, ja maalarit ja säveltäjät valitsivat ossiaanisia aiheita.
ellauri348.html on line 748: Syklillä oli vähemmän vaikutusta Brittein saarilla. Samuel Johnson piti sitä "toisena todisteena skotlantilaisten salaliitosta kansallisessa valheessa", kun taas irlantilaiset vastustivat Macphersonin omien perinteidensä väärinkäyttöä. Macpherson edisti aineiston skotlantilaista alkuperää, ja irlantilaiset historioitsijat vastustivat häntä kiivaasti, koska he kokivat, että heidän perintöään approprioitiin. David Hume peruutti lopulta Macphersonin alkuperäisen tukensa ja vitsaili, ettei hän voinut hyväksyä runojen väitettyä aitoutta, vaikka "viisikymmentä karvakätistä ylämaalaista" takaisi sen. Samuel Johnson, Touretten syndroomainen englantilainen kirjailija, kriitikko ja elämäkerturi, oli vakuuttunut siitä, että Macpherson oli "vuoripankki , valehtelija ja huijari ja että runot olivat väärennöksiä". Johnson hylkäsi myös runojen laadun. Kun kysyttiin: "Mutta tohtori Johnson, uskotko todella, että kukaan nykyajan mies voisi kirjoittaa sellaista runoutta?" hän vastasi kuuluisasti: "Kyllä. Monet miehet. Monet naiset. Ja monet lapset." Johnsonin sanotaan kutsuneen Ossianin tarinaa "yhtä törkeäksi kusetukseksi kuin koskaan, mikä maailmaa vaivasi". Väitteensä tueksi Johnson kutsui gaelia myös barbaarisen kansan töykeäksi puheeksi ja sanoi, ettei siitä edes ollut yli 100 vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Vastauksena todistettiin, että Advocates' Library Edinburghissa sisälsi 500 vuotta vanhoja gaelinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat vieläkin vanhempia. 1800-luvun alkuun mennessä syklillä oli rajallinen rooli Skotlannin isänmaallisessa retoriikassa.
ellauri439.html on line 184: Kurt Martti Walleniuksen vanhemmat olivat luutnantti, pankinjohtaja Ossian Alexis Wallenius ja Augusta Emilia Enwald. Wallenius kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion klassillisesta lyseosta vuonna 1912. Wallenius kirjoittautui 1912 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliselle osastolle ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Filosofian kandidaatin ja maisterin paperit hän sai vuonna 1915 ja paikallisradion toimittajan paperit 1918.
xxx/ellauri010.html on line 440: isovanhemmat Rune Adolf Ossian

xxx/ellauri129.html on line 858: